Yleisperustelut

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ajoneuvolakia (1090/2002), tieliikennelakia (267/1981) ja autoverolakia (1482/1994). Esityksellä siirrettäisiin nykyisin liikenne- ja viestintäministeriöllä olevaa teknisiä vaatimuksia koskevaa norminantovaltaa Liikenteen turvallisuusvirastolle muiden ajoneuvojen kuin autojen ja niiden perävaunujen osalta. Nykyisin kyseisistä asioista säädetään liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella, mutta jatkossa Liikenteen turvallisuusvirasto antaisi tekniset määräykset mm. moottoripyörille, mopoille, traktoreille, liikennetraktoreille, moottorityökoneille ja polkupyörille sekä näiden ajoneuvojen perävaunuille. Määräykset voisivat koskea esimerkiksi renkaiden nastoja, raskaan ajoneuvokaluston paineilmajarrujärjestelmiä, kuormankiinnitysvälineitä, valaisimia tai esimerkiksi ajoneuvojen rakenteen muuttamista. Kyse on esityksen mukaan luonteeltaan teknisistä ja vähäisistä yksityiskohtia koskevista säännöksistä, joiden asianmukainen valmistelu edellyttää erityistä ajoneuvoteknistä osaamista.

Saadun selvityksen mukaan lakiehdotuksen tultua voimaan annettaisiin uudet Liikenteen turvallisuusviraston teknisiä vaatimuksia koskevat määräykset kaksi- ja kolmipyöräisistä ajoneuvoista ja traktoreista. Muilta osin säännökset jäisivät nykyisessä muodossa voimaan ja niiden muuttamistarvetta arvioitaisiin myöhemmässä vaiheessa, jos esim. kansainvälinen sääntely niiden osalta muuttuu. Kaikkia ajoneuvoja koskevista keskeisimmistä vaatimuksista säädettäisiin kuitenkin jatkossakin lain tasolla. Lisäksi esityksessä ehdotetaan säädettäväksi mm. eräistä erikoiskuljetuksia koskevista vaatimuksista ja maa-aineksen siirtoon työmailla käytettävien ns. dumpperien kuulumisesta moottorityökoneluokkaan. Esityksen tarkoituksena on myös päivittää voimassa olevaa sääntelyä vastaamaan EU-sääntelyä ja viimeaikaista ajoneuvoalan kehitystä.

Esityksessä on kyse teknisiä määräyksiä koskevien tehtävien siirtämisen ensimmäisestä vaiheesta. Toisessa vaiheessa on tarkoitus erillisellä esityksellä siirtää myös autoja ja niiden perävaunuja koskevien teknisten määräysten antovaltuus Liikenteen turvallisuusvirastolle.

Valiokunta pitää nyt ehdotettua määräysten antovaltuuksien siirtämistä lähtökohtaisesti kannatettavana. Liikenteen turvallisuusvirastolla on jo nykyisten tehtäviensä vuoksi teknistä osaamista ajoneuvotekniikasta, ja sillä on myös pitkä kokemus muiden liikennemuotojen määräysten antamisesta, mikä antaa hyvän pohjan uuden tehtävän toteuttamiselle. Liikenteen turvallisuusviraston asiantuntemuksesta on hyötyä myös sääntelyn vaikutusten ja muutostarpeiden arvioinnissa sekä teknisiä vaatimuksia koskevassa kansainvälisessä yhteistyössä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että keskeisimmistä teknisistä vaatimuksista on nykyään säädetty varsin pitkälle EU-asetuksilla, jotka eivät edellytä lainkaan kansallisia täytäntöönpanotoimia.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että virastolle on viime vuosien aikana tullut jatkuvasti lisää tehtäviä, mikä tulisi huomioida myös resurssien määrässä. Mikäli ministeriön tehtäviä siirretään virastolle, samassa yhteydessä voisi olla johdonmukaista arvioida myös resurssien siirtämisen mahdollisuuksia.

Asiantuntijakuulemisessa on osin vastustettu maa-aineksen siirtoon tarkoitetun dumpperin luokittelua moottorityökoneeksi vedoten muun muassa liikenneturvallisuuteen. Esityksen mukaan dumpperi olisi jatkossa moottorityökone, ja sitä voisi siten siirtää kuormaamattomana tiellä esimerkiksi työmaalta toiselle. Sen sijaan kuorman kuljettaminen dumpperilla olisi sallittua vain tieliikenteen ulkopuolella. Liikenteen turvallisuusviraston määräyksillä säädettäisiin mm. tarvittavista etu- ja takavalaisimista, lähivaloista ja suuntavalaisimista. Moottorityökone olisi tien päällä myös varustettava hitaan ajoneuvon kyltillä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan käytännössä dumpperien ajamalla suoritettavat siirrot ovat siinä määrin hitaita ja myös huomattavia kustannuksia aiheuttavia, että ajamalla suoritettavat siirrot koskisivat todennäköisesti vain varsin lyhyitä välimatkoja ja pidemmät matkat dumppereita siirrettäisiin käytännössä jatkossakin laveteilla.

Esityksen mukaan rekisteröimätön dumpperi voidaan hyväksyä rekisteröintikatsastuksessa merkittäväksi rekisteriin moottorityökoneena, jos ajoneuvo täyttää sen ensimmäisen käyttöönoton ajankohtana tai sitä myöhemmin voimassa olleet moottorityökonetta koskeneet tekniset vaatimukset. Esityksellä dumpperin rekisteröimisen yhteydessä vaadittavasta rekisteröintikatsastuksesta pyritään varmistamaan, että ajoneuvo täyttää sitä koskevat tekniset vaatimukset, jos sitä käytetään tieliikenteessä.

Valiokunta näkee rekisteröintikatsastuksen tekemisen dumpperien kohdalla raskaana menettelynä ottaen myös huomioon sen, että hyvin raskaan ja suurikokoisen dumpperin siirtäminen on usein hankalaa ja niiden käyttäminen tiellä on todennäköisesti käytännössä varsin vähäistä. Valiokunta pitää rekisteröintikatsastuksen toteuttamista teknisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi kuitenkin käytännössä välttämättömänä, mutta toteaa, että mahdolliset rekisteröintikatsastukset tulisi lähtökohtaisesti hoitaa jo nykyisen lainsäädännön mahdollistamalla tavalla työmaalla tai muussa vastaavassa ajoneuvon käyttöpaikassa. Mikäli tämä olisi esimerkiksi ajoneuvon maahantuontiin tai muihin vastaaviin käytännön seikkoihin liittyvistä syistä selkeästi epätarkoituksenmukaista, ajoneuvo voitaisiin kuitenkin rekisteröintikatsastaa nykyisen sääntelyn mukaisesti katsastustoimipaikassa tai muuallakin. Valiokunta pitää tärkeänä, että dumpperien kaltaisten hyvin suurten ajoneuvojen rekisteröintikatsastukset hoidetaan lähtökohtaisesti joustavasti siten, ettei ajoneuvoja tarvitse tätä varten lähteä tarpeettomasti siirtämään katsastustoimipaikoille. Valiokunta ehdottaa, että 1. lakiehdotuksen voimaantulosäännökseen lisätään säännös työmaalla rekisteröintikatsastamisen ensisijaisuudesta.

Valiokunta katsoo, että tiellä liikuttaessa on selvää, että ajoneuvojen tulee noudattaa asetettuja vaatimuksia, ja toteaa, että myös tehokkaan liikennevalvonnan keinoin on tärkeää valvoa, että teknisiä vaatimuksia noudatetaan aina tiellä liikuttaessa. Valiokunta toteaa yleisesti, että hallinnollisten menettelyjen ja vaatimusten lisäämistä toimivampia tuloksia voitaisiin saada todennäköisesti aikaan lisäämällä näkyvän liikennevalvonnan resursseja ja kehittämällä sen toimintamahdollisuuksia sekä ottamalla käyttöön myös uuden teknologian tarjoamia mahdollisuuksia liikenteenvalvonnan tehostamiseksi.

Kuulemisessa on myös toivottu sääntelyn nostamista ehdotettua enemmän lain tasolle, mm. muihin kuin EU-tyyppihyväksyttyihin ajoneuvoihin kohdennettavan vaatimustason osalta. Tällaisissa esimerkiksi kolmansista maista tuotuja tai yksittäin valmistettuja ajoneuvoja koskevissa ajoneuvoteknisissä säännöksissä on saadun selvityksen mukaan olemassa kaikkein eniten kansallista liikkumavaraa sääntelyn sisällön osalta. Säätämällä ko. asioista ehdotettua kattavammin lain tasolla määräysten sijasta voitaisiin kyseisen lausunnon mukaan tukea suomalaisen ajoneuvokulttuurin monimuotoisuutta ja siihen liittyvää kotimaista teollisuutta. Asiantuntijakuulemisen mukaan yksittäisenä valmistetun ajoneuvon rakentajan on vaikeaa pystyä täyttämään kaikilta osin esim. EU-tyyppihyväksynnän tasoista vaatimustasoa. Esityksen mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto antaisi määräykset mm. ajoneuvon rakenteen muuttamisesta ja niitä koskevista vähäisistä poikkeuksista. Lisäksi virasto voisi antaa tarvittaessa yksittäiselle ajoneuvoille poikkeuslupia mm. ajoneuvon rakennetta, hallintalaitteita, varusteita ja järjestelmiä koskevista turvallisuuteen liittyvistä säännöksistä ja määräyksistä. Edellytyksenä poikkeusluvalle on muun muassa, että poikkeus ei lisää turvallisuudelle, ympäristölle tai terveydelle aiheutuvaa riskiä vähäistä enempää eikä vääristä kilpailua.

Valiokunta pitää hyvin tärkeänä, että ajoneuvoja koskevalla sääntelyllä ja määräyksillä tuetaan myös yksittäisten ajoneuvojen rakentamista koskevaa toimintaa ja mahdollistetaan turvallisuusnäkökohdat huomioiden yksittäiskappaleiden valmistaminen mahdollisimman joustavasti. Ajoneuvojen rakentamiseen liittyvä toiminta voi tuoda Suomelle positiivista näkyvyyttä, ja sillä on myös oma kaupallinen merkityksensä. Valiokunta katsoo, että sääntelyllä ei tule asettaa tarpeettomia rajoituksia tämän kaltaiselle toiminnalle.

Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että esitetyt säännökset antavat Liikenteen turvallisuusvirastolle osin olennaisesti liikkumavaraa määräysten antamisessa esimerkiksi joissakin sellaisissa päästövaatimuksia koskevissa asioissa, joista ei ole asetettu selkeitä raja-arvoja. Valiokunta pitää tärkeänä, ettei tällaisista seikoista aseteta olennaisia vaatimuksia kansallisesti Liikenteen turvallisuusviraston määräyksellä, jollei esimerkiksi EU-tasolta tule tähän erikseen velvoitteita.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen asiantuntijakuulemisessa esille tuotuun keskeiseen lähtökohtaan, että määräyksillä ja asetuksilla ei tulisi voida rajoittaa ajoneuvon käyttöä tarkoitukseensa asettamalla sellaisia vaatimuksia, joita ajoneuvolta ei ole edellytetty sitä käyttöön otettaessa.

Valiokunta pitää erityisen tärkeänä, että teknisiä vaatimuksia koskevien määräysten valmistelussa ja antamisessa pidetään keskeisenä lähtökohtana, että sitovia määräyksiä annetaan vain siltä osin kuin se on esimerkiksi liikenneturvallisuuden varmistamiseksi tai kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi välttämätöntä, ja tavoitteena tulisi jatkossa muutoinkin olla vaatimusten ja hallinnollisen taakan vähentäminen siltä osin kuin se on kansallisesti mahdollista.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa esityksen hyväksymistä muutettuna.