Perustelut

Ehdotetulla lailla perustettaisiin uusi Etelä-Konneveden kansallispuisto Konneveden ja Rautalammin kuntiin. Kansallispuistoon sisältyisi Rautalammin reitin keskusjärven Konneveden monimuotoista ranta-, saaristo- ja metsäluontoa sekä kalliomuodostumia ja reittivesistömaisemaa. Lakiehdotuksen mukaan kansallispuistoon kuuluu yhteensä noin 1 544 hehtaaria valtion omistamia maa-alueita. Puisto täydentää nykyistä kansallispuistoverkostoa erityisesti reittivesistöjen ranta- ja saaristoluonnon sekä pohjoissavolaisen vuorimaan, vanhojen luonnonmetsien ja lehtojen osalta. Valiokunta toteaa, että uuden kansallispuiston perustamiselle on paikallisten asukkaiden selkeä tuki ja asianmukaiset luonnontieteelliset perusteet. Valiokunta esittää kuitenkin ympäristövaliokunnalle selvitettäväksi metsästystä koskevien säännösten tarkistamista jäljempänä esitettävillä perusteilla.

Valiokunta toteaa, että Suomen kansallispuistojen metsästystä koskevissa säännöksissä on tällä hetkellä suurta vaihtelua. Kansallispuistoissa metsästyksen kieltävät yleiset säännökset sisältyvät luonnonsuojelulakiin, mutta niistä on mahdollista poiketa kansallispuiston perustamista koskevalla erityislainsäädännöllä. Pohjoisessa Suomessa metsästyslain 8 §:ssä erikseen määritellyllä alueella sijaitsevien puistojen perustamisen yhteydessä metsästyskiellosta on säädetty laajoja poikkeuksia. Sen sijaan eteläisessä Suomessa poikkeuksia kansallispuistojen metsästyskieltoon on säädetty vain Koloveden ja Selkämeren kansallispuistojen osalta.

Valiokunta toteaa, että Etelä-Konneveden kansallispuiston perustaminen esityksen mukaisesti lopettaisi käytännössä kaiken metsästyksen alueella. Kansallispuistoksi esitettävällä alueella metsästää tällä hetkellä noin 300 metsästäjää ja metsästysseuroja on kymmenkunta. Lakiehdotuksen mukaan Etelä-Konneveden kansallispuiston rauhoitussäännökset vastaisivat luonnonsuojelulain 13 §:n (58/2011) yleissäännöksiä, joiden mukaan metsästys on kansallispuistoissa pääsääntöisesti kielletty. Luonnonsuojelulain 15 §:n mukaisesti kansallispuistoissa voidaan sen tarkoitusta vaarantamatta Metsähallituksen luvalla vähentää vierasperäisten sekä, jos laji on käynyt liian runsaslukuiseksi tai muuten vahingolliseksi, muidenkin kasvi- ja eläinlajien lukumäärää. Hirvenajo voidaan kansallispuistoissa sallia muutoinkin alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen eli Metsähallituksen luvalla.

Metsähallituksen tekemän Etelä-Konneveden kansallispuistoselvityksen mukaan alueen keskeisiin luonnonarvoihin kohdistuvista haitoista merkittävimmät ovat aiempi metsätalouskäyttö, haitallisesti lisääntyvät luontaiset lajit (hirvi) sekä vieraslajit (supikoira, minkki ja kanadanmajava). Puistoselvityksessä on myös todettu, että suojelutavoitteisiin pääsemiseksi olisi kyettävä pitämään esimerkiksi hirvikanta riittävän alhaisella tasolla haavan uudistumisen turvaamiseksi. Hirvelle ja majavalle haapa on suosittu ravintokohde. Sisä-Savon ja Keski-Suomen alueella esiintyy erillisiä riekkopopulaatioita, joita on isojen suoalueiden lisäksi erityisesti erillisissä saarielinympäristöissä. Myös valkoselkätikkaa esiintyy alueella. Vieraslajien minkin ja supikoiran lisäksi myös näätä- ja kettukantojen runsastuminen voi tulevaisuudessa uhata alueen eläinpopulaatioita.

Valiokunta toteaa edellä esitettyyn ja asiantuntijakuulemiseen viitaten, että alueen luonnonarvojen säilyttämiseksi on tärkeää säädellä alueen majava- ja hirvikantaa sekä pienpetokantoja metsästyksellisin keinoin. Valiokunta pitää todennäköisenä, että perustettavan kansallispuiston alueella nykyisin aktiivisesti harjoitettava pienpetopyynti vähenee tulevaisuudessa, ellei vieraspetojen pyynnin jatkamiseksi luoda metsästäjille riittäviä kannustimia. Ilman nykyisen kannanharventamisen tason ylläpitämistä supikoiran ja minkin kannat alueella tulevat todennäköisesti kasvamaan. Maa- ja metsätalousvaliokunta esittää edellä todettuun viitaten ympäristövaliokunnalle metsästystä koskevien säännösten uudelleentarkastelua Etelä-Konneveden kansallispuiston osalta.

Valiokunta katsoo, että säännelty metsästys tulee Etelä-Konneveden kansallispuistossa rinnastaa muihin virkistyskäytön muotoihin, kuten esimerkiksi retkeilyyn. Suomalaiseen eränkäyntiin on aina kuulunut metsästäminen, sienestäminen, marjastaminen, kalastaminen ja muu luonnossa liikkuminen. Valiokunta toteaa alueella harjoitetun pitkään metsästystä, eikä se ole selvitysten mukaan vaikuttanut kielteisesti kantojen tilaan, vaan lähinnä päinvastoin. Metsästyksen säännelty jatkaminen ei valiokunnan arvion mukaan vaaranna kansallispuiston perustamisen tavoitteita. Tulevassa kansallispuistossa vierailevien käynnit keskittyvät erityisesti tiettyihin paikkoihin ja kesäloma-aikaan. Valiokunta korostaa, että metsästys voidaan alueellisella ja ajallisella sääntelyllä sovittaa yhteen muiden virkistyskäyttömuotojen kanssa ja näin turvata perinteiseen metsästyskulttuuriin liittyvät oikeudet. Valiokunta katsoo myös, että esimerkiksi rannalta kalastusta ei puiston liikkumisrajoituksilla tule estää tarpeettomasti, vaan ainoastaan erityisillä perusteilla.

Valiokunta toteaa lopuksi, että suurin osa ehdotetun kansallispuiston alueista sijaitsee Rautalammin kunnassa. Konnevesi on keskusjärvi Rautalammin reitillä, joka on vanha ja tunnettu vesireitti. Valiokunta esittää ympäristövaliokunnalle harkittavaksi kansallispuiston nimeämistä Konneveden-Rautalammin kansallispuistoksi.