Perustelut
         
         Lakiehdotuksen pääsisältö
         
         Asiaan liittyvät perustuslain säännökset.
         
          Perustuslain 6 §:n 1 momentin nojalla ihmiset ovat yhdenvertaisia
            lain edessä. Saman pykälän 2 momenttiin
            sisältyvän syrjintäkiellon mukaan ketään
            ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa
            eri asemaan säännöksessä erikseen
            lueteltujen seikkojen perusteella. Momentin loppuosan yleislausekkeen
            mukaan eri asemaan asettaminen ei saa perustua myöskään
            henkilöön liittyvään muuhun
            syyhyn. Perusoikeusuudistuksen esitöissä mainitaan
            yleislausekkeen kattavan muun muassa sukupuolisen suuntautumisen (HE
               309/1993 vp, s. 44/I).
         
         
         Perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä on
            turvattu. Yksityiselämän piiriin kuuluu perusoikeusuudistuksen
            mukaan muun muassa yksilön oikeus vapaasti solmia
            ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin
            ja ympäristöön sekä oikeus määrätä itsestään
            ja ruumiistaan sekä vapaus päättää sukupuolisesta
            käyttäytymisestään; myös
            perhe-elämä kuuluu tämän suojan piiriin.Euroopan
            ihmisoikeustuomioistuimen käytännöstä ks. Pellonpää,
            Matti: Euroopan ihmisoikeussopimus. Helsinki 2000, s. 385 ss. 
            
         
         
         Perustuslain 22 § sisältää yleisen
            julkiseen valtaan kohdistuvan perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoitteen.
            Tämä säännös korostaa perusoikeusuudistuksen
            esitöiden mukaan (HE 309/1993 vp,
            s. 75/I) pyrkimystä perusoikeuksien
            aineelliseen turvaamiseen.
         
         
         Lakiehdotuksen arviointi.
         
          Lakiehdotuksen mukaan samaa sukupuolta olevat parisuhteessa
            elävät henkilöt saatetaan taloudellisissa
            kysymyksissä ja eri statuskysymyksissä suuressa
            määrin yhdenvertaiseen asemaan tai samojen mahdollisuuksien
            piiriin kuin avioliitossa olevat. Eräiltä osilta
            eroja kuitenkin jää jäljelle. Merkittävimmät
            eroavuudet perustuvat lakiehdotuksen 9 §:n 2 momenttiin.
            Sen mukaan virallistettuun parisuhteeseen ei sovelleta säännöksiä puolison oikeudesta
            ottaa ottolapsi eikä säännöksiä puolison
            sukunimestä. 
         
         
         Näistä edellisen ehdotuksen merkitys on siinä,
            että virallistetun parisuhteen osapuolet eivät voi
            yhdessä ottaa ottolasta (yhteisadoptio) eikä sen
            toinen osapuoli voi ottaa ottolapseksi toisen lasta (perheen sisäinen
            adoptio). Niissä tapauksissa, joissa lapsi elää parisuhdeperheessä,
            adoption keskeinen oikeudellinen merkitys olisi siinä,
            että se perustaa huolto-, holhous- ja elatussuhteen lapsen
            ja hänen ns. sosiaalisen vanhempansa välille.
            Lisäksi adoptio perustaisi perintöoikeuden. Parisuhdeperheessä lapsi
            jää sosiaalisen vanhempansa tai tämän
            sukulaisen kuollessa lakimääräisen perimyksen
            ulkopuolelle. Jos lapselle on puolestaan tällaisen henkilön testamentissa
            määrätty omaisuutta, hänen asemansa
            perintöverotuksessa on epäedullinen.
         
         
         Jälkimmäinen sääntely 9 §:n
            2 momentissa johtaa siihen, että parisuhteen osapuolet
            eivät voi ennen sen virallistamista asianomaiselle viranomaiselle
            tekemällään ilmoituksella ottaa käyttöön
            yhteistä sukunimeä eikä toinen heistä kaksoisnimeä,
            jonka toinen osa on yhteinen sukunimi.
         
         
         Nämä molemmat rajoitukset ovat asioita, jotka
            lain soveltamispiirissä olevat henkilöt voivat tuntea
            itselleen merkittäviksi. Näitä asioita
            ei ole perusteltu hallituksen esityksessä juuri lainkaan.
         
         
         Kuten perusoikeusuudistuksen esitöissä todetaan
            (HE 309/1993 vp, s. 43/I),
            perustuslakivaliokunta oli uudistusta edeltäneessä käytännössään
            korostanut, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta voi johtua tiukkoja
            rajoja lainsäätäjän harkinnalle
            pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen
            vaatimaan sääntelyyn. Tätä tulkintakäytäntöä ei
            valiokunnan käsityksen mukaan ollut tarkoitus muuttaa uudistuksen
            yhteydessä. Syrjintäkiellon osalta perusoikeusuudistuksessa pidettiin
            olennaisena (HE 309/1993 vp, s. 44/I), voidaanko
            erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta
            hyväksyttävällä tavalla. 
         
         
         Käsiteltävänä olevassa tapauksessa
            valiokunta on ottanut huomioon, että kysymyksessä on kokonaan
            uudenlaisen lainsäädännön aikaan saaminen
            alalla, joka on kansainvälisestikin katsottuna muutosvaiheessa.
            Tavoitteena on yhdenmukaistaa parisuhteessa elävien asemaa.
         
         
         Valiokunta ei pidä ehdotettuja eroja perustuslainvastaisina,
            vaan katsoo, että ne valiokunnan pitkäaikaiseen
            tulkintakäytäntöönkin verrattuna mahtuvat
            lainsäätäjälle kuuluvien harkintarajojen
            sisälle.
         
         
         Avioliittolainsäädäntöä ja
            sen kanssa rinnasteisia lakeja säädettäessä on
            kyse sellaisista erityisistä yhteiskunnan tulevaisuuteen
            ja arvoihin liittyvistä ratkaisuista, joissa avioliiton
            asettaminen naisen ja miehen parisuhteena erityisasemaan lainsäädännössä on
            perusteltua. Lakien tulkinta toisaalta saattaa ajan kuluessa muuttua ja
            perustuslain tulkinta aktiivisesti muuttaa arvokäsityksiä. 
         
         
         Muita seikkoja
         
         Lakiehdotuksen 6 §:n 2 momentti.
         
          Tasavallan presidentti voi ehdotuksen mukaan hakemuksesta päättää,
            että 1 momentin perusteella mitättömänä pidettävää virallistamista
            on kuitenkin pidettävä pätevänä.
            Ehdotus vastaa toimivaltajärjestelyä myöten
            avioliittolain nykyistä 19 §:n 2 momenttia. 
         
         
         Tämän kaltaisen erivapausluonteisen tehtävän
            säätäminen tasavallan presidentille ei
            valiokunnan mielestä ole asiallisesti ottaen linjassa sen
            kanssa, millaiseksi tasavallan presidentin valtiosääntöinen
            asema on muodostunut uudessa perustuslaissa. Siksi tässä yhteydessä on asianmukaista
            muuttaa paitsi lakiehdotusta, myös voimassa olevaa avioliittolakia.
         
         
         Lakiehdotuksen 10 §:n 2 momentti.
         
          Ehdotettu asetuksenantovaltuus koskee siitä säätämistä, missä tapauksissa
            vieraan valtion kansalaisuus rinnastetaan säädettävän
            lain mielessä Suomen kansalaisuuteen. Rinnastaminen ja
            siten laissa säädettyjen oikeusvaikutusten seuraaminen
            jäävät ehdotuksen perusteella riippumaan
            säädettävästä asetuksesta.
            Tämä ei ole sopusoinnussa perustuslain 80 §:n
            1 momentin kanssa, koska sen mukaan lailla on säädettävä yksilön
            oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. 
         
         
         Tavallisen lainsäätämisjärjestyksen
            käyttämiseksi ehdotusta on muutettava siten, että laissa säädetään
            rinnastamisen edellytykset ja että asetuksella vain ilmoitetaan
            nuo edellytykset täyttävät vieraat valtiot.
            Ehdotusta tulee muuttaa esimerkiksi seuraavasti: "(Poist.) Suomen
            kansalaisuuteen rinnastetaan 1 momenttia sovellettaessa kansalaisuus
            sellaisessa vieraassa valtiossa, jonka lainsäädäntö antaa
            mahdollisuuden parisuhteen virallistamiseen pääasiallisesti
            samanlaisin oikeusvaikutuksin kuin tässä laissa
            säädetään. Tällaisista
               valtioista ilmoitetaan valtioneuvoston asetuksella."