Perustelut

Lakiehdotuksen 18 §:ssä säädetään yksiselitteisesti kuntien ja valtion kustannustenjaosta kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista. Tässä pykälässä määritellystä valtion osuuden prosenttimäärästä voidaan uuden 45 c §:n nojalla kuitenkin poiketa valtioneuvoston asetuksella laskettaessa vuosien 2000 (pitää olla: 2002)—2004 valtionosuutta. Poikkeaminen on ehdotuksen mukaan mahdollista, jos laskentaan vaikuttavien verotulojen lopullinen määrä tai valtionosuuden lisääminen sitä edellyttää.

Ehdotettu 45 c § on valtuussäännöksenä valtiosääntöoikeudellisesti merkittävä perustuslain 80 §:n 1 momentin kannalta. Tämän perustuslainkohdan mukaan lailla on säädettävä muun muassa asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat lain alaan. Valtion ja kuntien välinen kustannustenjako on oleellinen kysymys perustuslain 121 §:ssä turvatun kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta. Kunnille turvatun itsehallinnon vuoksi lailla tulee säätää, paitsi 121 §:ssä nimenomaan mainituista asioista, myös muista kuntien aseman kannalta merkittävistä kysymyksistä. Ehdotettu sääntely on käsillä olevassa asiayhteydessä merkityksellinen myös perustuslain 19 §:n säännösten kannalta. Näiden seikkojen perusteella valiokunta pitää selvänä, että kustannustenjaosta on säädettävä lailla.

Perustuslaki ei sinänsä kiellä valtuuttamasta laissa säätämään asetuksella asiasta, joka perustuslain mukaan kuuluu lain alaan. Tällainen valtuutus voi tulla kysymykseen, jos se on esimerkiksi niin täsmällinen, että asetuksenantajalle ei jää itsenäistä harkintavaltaa vaan pelkästään laissa säädettävien kriteerien teknisluonteinen tai mekaaninen soveltaminen ja sisällöllisesti tähän täysin pohjautuva säännösten antaminen. Lakiehdotuksen 45 c §:n sanamuoto jättää kuitenkin asetuksenantajalle niin vapaan harkintavallan, ettei se ole sopusoinnussa perustuslain 80 §:n 1 momentin lailla säätämistä koskevan vaatimuksen kanssa.

Näistä syistä edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä on 45 c §:n poistaminen tai sen sisältämän valtuutuksen täsmentäminen niin, ettei asetuksenantajalle jää itsenäistä harkintavaltaa.