Perustelut

Eduskunta hyväksyy perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan muun ohella sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Tekijänoikeuden ja sen lähioikeuksien perusoikeuskytkentäisestä luonteestakin johtuen on selvää, että käsiteltävänä olevat sopimukset sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan suostumus sopimuksille on siten tarpeen.

Euroopan yhteisö on osallistunut sopimusneuvotteluihin ja voi kummassakin sopimuksessa olevan nimenomaisen määräyksen mukaan liittyä sopimusosapuoleksi. Esityksen perusteluista ilmenee, että merkittävä osa sopimusten määräyksistä kuuluu yhteisölainsäädännön alaan, vaikka esityksessä ei yksityiskohtaisemmin tehdäkään selkoa toimivallan jakautumisesta yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä. Eduskunta hyväksyy vakiintuneen käytännön mukaan tällaisen ns. sekasopimuksen vain siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan (esim. PeVL 16/2004 vp, s. 2—3, PeVL 24/2004 vp, s. 2, PeVL 48/2004 vp, s. 3/I). Eduskunnan hyväksymispäätökset on siksi muotoiltava tätä käytäntöä vastaaviksi.

Perustuslakivaliokunta pitää aikaisemman kantansa mukaisesti tärkeänä, että toimivallan jakautumiseen kiinnitetään riittävästi huomiota laadittaessa hallituksen esityksiä jaetun toimivallan sopimuksista. Esityksistä tulee ilmetä, miltä osin sopimukset kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan (PeVL 6/2001 vp, s. 3). Valiokunnan mielestä sivistysvaliokunnan on syytä hankkia asiasta selvitys esityksen jatkovalmistelussa.

Sopimusten määräykset eivät koske perustuslakia sen 94 §:ssä tarkoitetussa merkityksessä. Sopimusten hyväksymisestä päätetään siten äänten enemmistöllä.

Koska sopimusmääräykset eivät ole ongelmallisia perustuslain kannalta eikä lakiehdotuksista ole muutoinkaan huomautettavaa perustuslain näkökulmasta, voidaan lakiehdotukset käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.