Perustelut
Neljästoista pöytäkirja
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää Euroopan
ihmisoikeussopimuksen neljättätoista pöytäkirjaa
tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Vireillä olevien
valitusten määrä on kohonnut Euroopan
neuvoston jäsenmaiden lisääntymisen myötä 81 000:een,
minkä johdosta ihmisoikeustuomioistuimen tehokkuus on vaarantunut.
Pöytäkirjalla pyritään parantamaan
tuomioistuimen suodatuskapasiteettia. Yksi tuomari voi
7 artiklan perusteella päättää siitä,
ettei yksilövalitusta oteta tutkittavaksi tai että se
poistetaan tuomioistuimen asialistalta. Tällainen päätös
voidaan tehdä vain hyvin selvissä tapauksissa.
Vastaava oikeus on 8 artiklan mukaan komitealla, minkä lisäksi
se voi tutkittavaksi otettavan valituksen osalta antaa myös
asiasisältöä koskevan tuomion, jos peruskysymyksestä on
jo tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä.
Pöytäkirjan tärkein kohta on sen
12 artikla. Sillä muutetaan yleissopimuksen 35 artiklan 3 kappaleen
määräyksiä valituksen tutkittavaksi ottamisen
edellytyksistä. Kyseisen kappaleen b-kohdassa asian ottamiselle
tuomioistuimen tutkittavaksi asetetaan kynnys. Yksilövalitusta
ei pääsäännön mukaan
tutkita, ellei valittaja ole kärsinyt merkittävää haittaa.
Ehdotus puuttuu yksilöiden yleiseen ja suoraan oikeuteen
valittaa ihmisoikeustuomioistuimeen, mikä koskettaa Euroopan
ihmisoikeussopimuksen valvontajärjestelmän ydintä.
Merkittävän haitan käsite on varsin tulkinnanvarainen, mikä saattaa
johtaa tutkinnan painopisteen siirtymisen ihmisoikeusloukkauksen
sijasta vahingon määrän tutkimiseen.
Järjestelmä rajoittaa yksilövalitusoikeutta.
Valitusjärjestelmän tehokkuuden parantaminen ei
saa vaarantaa järjestelmän perustaa.
Merkittävän haitan soveltamiselle on asetettu kuitenkin
kaksi suojavaatimusta. Valitus tulee tutkia, jos ihmisoikeuksien
kunnioittaminen sitä asiasisällön osalta
vaatii tai jos kansallinen tuomioistuin ei ole asiaa asianmukaisesti
käsitellyt. Sopimusmääräysten
selkeällä, yhdenmukaisella ja ennen kaikkea ihmisoikeusmyönteisellä tulkinnalla
on määräyksiä sovellettaessa
keskeinen merkitys. Sopimusjärjestelmän muutos
korostaa jäsenvaltion vastuun merkitystä ja kotimaisten kansallisten
valvontamekanismien ensisijaisuutta perus- ja ihmisoikeuksien turvaajana.
Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys
Pöytäkirja sisältää lainsäädännön
alaan kuuluvia määräyksiä. Sen
vuoksi eduskunnan hyväksyminen pöytäkirjaan
on tarpeen.
Sisällöltään pöytäkirja
on sopusoinnussa perustuslain 21 §:n mukaisen
oikeusturvavaatimuksen kanssa samoin kuin perustuslain 22 §:n mukaisen
julkisen vallan perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoitteen kanssa.
Pöytäkirja on yhdenmukainen myös perustuslain
1 §:n 3 momentin täysivaltaisuusssäännöksen
kanssa, jonka mukaan Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön
rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan
kehittämiseksi (PeVM 4/2004 vp,
s. 2/II). Pöytäkirjan hyväksymisestä päätetään
näin ollen äänten enemmistöllä.
Lakiehdotus
Lakiehdotus pöytäkirjan voimaansaattamisesta käsitellään
edellä esitetyn perusteella tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Muuta
Esityksen perusteluissa on tehty niukasti selkoa sopimuksen
lainsäädännön alaan kuuluvista määräyksistä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että näistä seikoista tehdään
tarkemmin selkoa kansainvälisten velvoitteiden hyväksymistä ja
voimaansaattamista koskevia hallituksen esityksiä laadittaessa
(PeVL 38/2000 vp, s. 3/II).