Valtiovarainministeri Sauli Niinistö
Arvoisa puhemies! (Hälinää — Puhemies
koputtaa) — Ei se taida paljon auttaa.
Pääministeri on pyytänyt perustuslain
45 §:n 2 momentin mukaisesti minua valtiovarainministerinä antamaan
ilmoituksen eduskunnalle valtioneuvoston päätöksestä vuosien
2003—2006 menokehyksistä.
Suomen talouskasvu pysähtyi viime vuonna, kun Yhdysvalloista
alkanut laskusuhdanne muuttui maailmanlaajuiseksi ja vientikehitys heikkeni
jyrkästi. Seuraukset tuntuvat nyt viiveellä työttömyyden
laskun hidastumisena sekä viimevuotista oleellisesti huonompina
julkisen talouden näkyminä. Tilanteen muuttuminen
korostaa varovaisuuden ja keskeisiin pitkän ajan haasteisiin
keskittyvän, johdonmukaisen talous- ja finanssipolitiikan
merkitystä kestävän hyvinvoinnin perusteena.
Oman kansantaloutemme lähtökohdat vuosien
2003—2006 kehyskaudella ovat perustaltaan hyvät.
Yritysten taseet ovat pääosin kunnossa, korkotaso
on alhainen, kuluttajien ostovoima on kehittynyt suotuisasti, ja
talous on kaiken kaikkiaan kilpailukykyinen. Lyhyellä aikavälillä suurimmat
epävarmuudet liittyvätkin kansainväliseen
talouteen. Se, mitä kansantaloudesta kokonaisuutena voidaan
sanoa, ei valitettavasti koske julkista taloutta, niin kuin myöhemmin
tulen kertomaan.
Världsekonomin väntas börja återhämta
sig under den andra hälften av 2002. Utvecklingen är dock
förknippad med vissa risker, eftersom osäkerhetsfaktorerna är
många, särskilt när det gäller
Förenta staternas ekonomi. I Europa kan ibruktagandet av
euron ha positiva totalekonomiska verkningar, men med tanke på tillväxten på lång
sikt verkar de centrala ekonomiska strukturerna inte att förstärkas
på önskat sätt.
Om världsekonomin återhämtar sig
i snabb takt har också den finländska exporten
goda förutsättningar att återhämta
sig. Då kan tillväxen inom sysselsättningen
fortgå utan längre avbrott. Om den internationella
ekonomin däremot återhämtar sig långsamt
och tveksamt måste den ekonomiska tillväxten i
Finland under en längre tid basera sig på främst
den inhemska efterfrågan. Då blir vi tvungna att
längre än beräknat vänta på att
arbetslösheten börjar minska. Utan stöd
från exporten kan den inhemska efterfrågan i vår öppna
ekonomi inte ensam upprätthålla den ekonomiska
aktiviteten i det oändliga.
Maailmantalouden elpymisen odotetaan käynnistyvän
vuoden 2002 jälkipuoliskolla. Kehitykseen liittyy kuitenkin
riskejä, sillä varsinkin Yhdysvaltojen taloudessa
on huomattava määrä epävarmuustekijöitä.
Euroopassa käteisen eurorahan käyttöönotolla
saattaa olla myönteisiä kokonaistaloudellisia
vaikutuksia, mutta pitkän ajan kasvun kannalta keskeinen
talouden rakenteiden vahvistuminen etenee hitaasti.
Jos maailmantalouden elpyminen on nopeaa, Suomen viennin toipumiselle
on hyvät edellytykset. Silloin työllisyyden kasvu
voisi jatkua pidemmittä pysäytyksittä.
Jos sen sijaan kansainvälinen talous elpyy hitaasti ja
horjuen, Suomen talouskasvun on jatkuttava pidempään
ensisijaisesti kotimaisen kysynnän varassa. Siinä tapauksessa
joudutaan odottamaan ennakoitua pidempään työttömyyden
kääntymistä selvään
laskuun. Ilman viennin tukea ei kotimainen kysyntä avoimessa
taloudessamme jaksa yksin loputtomiin ylläpitää talouden
aktiviteettia.
Kansainvälisten näkymien ohella toinen huolenaihe
on julkisen talouden pitkän ajan kestävyys. Vaikka
viime aikojen uutiset kansainvälisten näkymien
suhteen antaisivatkin aihetta jopa varovaiseen optimismiin, ei julkisen
talouden pitkän ajan näkymien suhteen valitettavasti
voida sanoa samaa.
Verrattuna viime maaliskuussa vuosien 2002—2005 määrärahakehyspäätöstä koskeneen
pääministerin ilmoituksen yhteydessä esitettyihin
arvioihin julkisen talouden pitkän ajan kestävyydestä ollaan
nyt valitettavasti etenemässä huomattavasti heikomman
kasvun ja heikomman julkisen talouden uraa. Kun muistetaan, että tuolloin
todennäköisimpänä pidetty kehitys
vaikutti siihen sisältyvien veronkorotuspaineiden vuoksi
pitkällä ajalla kestämättömältä,
korostuu tilanteen huolestuttavuus entisestään.
Kokonaisuudessaan julkisyhteisöjen ylijäämä muodostuisi
vuosina 2002—2006 keskimäärin 2 prosenttiyksikköä heikommaksi
kuin vuosi sitten arvioitiin. Jo lähivuosina Suomen talouden uhkana
on siis julkisen talouden pysyvämpi harhautuminen kestämättömälle
uralle.
Regeringen har fortfarande som främsta mål att
uppnå ett strukturellt överskott i statsekonomin. Överskottet
i statsekonomin bör under detta decennium vara i genomsnitt över
1,5 procent i förhållande till bruttonationalproduktionen
för att statsskulden skall minska tillräckligt
så att en hållbar offentlig ekonomi kan tryggas även
under kommande år. Överskottet i statsekonomin torde
dock i år minska till 1 procent i förhållande till
den totala produktionen och hotar att helt försvinna åren
2003—2004. Inte ens en tillväxt motsvarande cirka
3 procent verkar att med hänsyn till den nuvarande politiken
räcka till för att få till stånd
det överskott som uppställts som mål för
ramperioden. Den allt snabbare ökningen i statens utgifter
den senaste tiden utgör ett särskilt orosmoment.
I budgeten för 2002 ökade budgetutgifterna exklusive
räntor och amorteringar reellt med inemot 4,5 procent.
Valtiontalouden rakenteellisen ylijäämän
saavuttaminen on edelleen hallituksen keskeinen tavoite. Valtiontalouden
ylijäämän tulisi olla kuluvan vuosikymmenen
aikana keskimäärin yli 1,5 prosenttia
suhteessa bruttokansantuotteeseen, jotta valtionvelka saataisiin
alenemaan riittävästi julkisen talouden kestävyyden
takaamiseksi myöhempinäkin vuosina. Valtiontalouden ylijäämä supistunee
kuitenkin tänä vuonna 1 prosenttiin kokonaistuotannosta
ja uhkaa kadota kokonaan vuosiksi 2003—2004. Edes kasvun
yltäminen jälleen 3 prosentin tasolle ei näyttäisi
nykypolitiikalla riittävän tavoitteeksi asetetun
ylijäämän aikaansaamiseen kehyskauden
aikana. Erityistä huolta aiheuttaa valtion menojen kasvun
kiihtyminen viime aikoina. Vuoden 2002 talousarviossa budjetin menot
ilman korkoja ja kuoletuksia kasvoivat reaalisesti lähes
4,5 prosenttia.
Nykyisten laskelmien mukaan valtiontaloudessa ollaan jo tänä vuonna
runsas pari miljardia euroa huonommassa asemassa kuin hallituksen ylijäämätavoite
edellyttäisi. Valtionvelan kasvu jatkuisi koko kehyskauden
ajan, ja vuonna 2006 velka olisi kymmenisen miljardia euroa korkeampi
kuin viime keväänä oletettiin. Kaavamaisesti
laskien tämä merkitsisi liki 0,5 miljardin euron
nousua vuosittaisten korkomenojen tasoon. Tällaista kehitystä ei
voida pitää hyväksyttävänä.
Päinvastoin valtiontalouden pysyvä ja tuntuva
ylijäämä olisi tarpeen, jotta voitaisiin
alentaa valtionvelkaa ja luoda liikkumavaraa talouden suhdannevaihteluiden
ja satunnaisten häiriöiden varalle.
Erityisen tärkeää olisi tosissaan
aloittaa varautuminen väestön ikääntymiseen
ja suurten ikäluokkien eläkkeellesiirtymiseen
jo tämän vuosikymmenen lopulla. Väestön
ikärakenteen jyrkkä muutos uhkaa vähentää työvoimaa
ja supistaa verotuloja sekä kasvattaa joka tapauksessa
vääjäämättä julkisia
eläke- ja hoivamenoja. Jos julkisen talouden velka- ja
korkomenot ovat tuolloin jo valmiiksi korkealla, kasvavat paineet
kiristää työn verotusta, mikä taas
uhkaisi talouden kasvuedellytyksiä ja kilpailukykyä.
Pahimmillaan seurauksena voisi olla vakava julkisen talouden ja
koko hyvinvointijärjestelmän kriisi.
Julkisen talouden pitkän ajan kestävyys edellyttää tiukan
budjettitalouden lisäksi myös rakenteellisia uudistuksia
niin itseensä julkiseen talouteen kuin työmarkkinoillekin.
Viimeisteltävänä oleva eläkejärjestelmän
uudistus on tässä merkittävässä roolissa.
Avoimien kysymysten ratkaiseminen julkisen talouden kestävyyttä vahvistavalla
tavalla on tuossa yhteydessä ensiarvoisen tärkeää.
Verorasituksen keventäminen sekä vero- ja etuusjärjestelmiin
vielä sisältyvien kannustinongelmien lieventäminen
kuuluvat myös hallituksen keskeisiin tavoitteisiin. Jos
kansantalouden kasvuedellytyksiä haluttaisiin tukea uusin
veronalennuksin jo sovittujen kevennysten lisäksi, olisi
menoasteen kuitenkin laskettava vastaavasti enemmän. Mahdollisuudet
edetä veronalennusten tiellä julkisen talouden
kestävyyttä vaarantamatta ovat heikentyneet.
Tällä hallituskaudella on valtiontalouden
menoja suunnattaessa haluttu parantaa pitkän ajan kasvuedellytyksiä edistämällä inhimillisen
pääoman kehittämistä sekä torjumalla
köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä.
Muussa talouspolitiikassa on syytä kiinnittää huomiota
yritystoiminnan edellytyksiin, markkinoiden toimivuuteen ja julkisiin
palveluihin liittyvään rakennepolitiikkaan.
Arvoisa puhemies! Määrärahakehys
vuodelle 2003 on 35 625 miljoonaa euroa. Hallinnonalojen
määrärahat kasvavat viime vuoden talousarviosta
euromääräisesti 880 miljoonalla eurolla. Korkomenojen
alentuminen yleisen korkotason laskun, velkakannan supistumisen
ja velan hallintatoimien myötä on pienentänyt
kokonaismenojen kasvupaineita. Nyt näiden kahden ensiksi mainitun
tekijän vaikutus on kuitenkin hiipumassa. Myös
työttömyysmenojen lasku on tähän
asti alentanut kokonaismenopaineita, mutta etuuksien korotukset
käänsivät työttömyysmenot
nousuun jo kuluvan vuoden budjetissa.
Yleisesti näyttää vain vallitsevan
sellainen käsitys, että hallituskaudella rahaa
on riittänyt vain velan maksuun. Tosiasiassa budjettitalouden
menot ilman korkoja ja kuoletuksia kasvavat nyt tehty kehyspäätös
mukaanlukien tällä hallituskaudella 5 miljardilla
eurolla. Reaalistakin kasvua tässä on puolet.
Osa menojen kasvusta tosin selittyy menoilla, joita vastaan EU:lta
on myöskin kertynyt tuloja, tai sosiaaliturvamaksujen kevennyksistä johtuvilla
menoilla, jotka ovat veronkevennysluonteestaan huolimatta näyttäytyneet
budjetin menopuolella.
Edellisen hallituksen 4,5 miljardin euron säästöpäätösten
jatkoksi tämä hallitus on kehittänyt hyvinvointijärjestelmää ja
yhteiskunnan infrastruktuuria vaalikaudella suunnilleen samalla summalla.
Samanaikaisesti on kyetty myös toteuttamaan hallituksen
veronkevennystavoitteita.
Mutta on sitä velkaakin lyhennetty ja onneksi niin
on tehty. Tällä tavoin muiden menojen kasvulle
on syntynyt tilaa korkomenojen alentumisen kautta. Valtiontalous
on parin viime vuoden ajan saanut nauttia harvinaisista lottovoitoista poikkeuksellisten
yhteisöverokertymien sekä pääoma-
ja optiotuloista kertyneiden verotulojen muodossa. Myös
valtion omaisuuden myynnit ovat tuottaneet tuloja valtion kassaan.
Merkittävä osa kaikista näistä tuloista
on käytetty velan lyhentämiseen. Se onkin ollut
satunnaisluontoisten tulojen parasta mahdollista käyttöä.
Huonoin mahdollinen vaihtoehto olisi ollut käyttää,
niin kuin myös on monesti vaadittu, nuo satunnaiset tulot
pysyvien menojen maksamiseen ja pysyvän menopohjan luomiseen.
(Ed. Elo: Vain osa niistä!)
Viime vuonna pääministerin ilmoitusta annettaessa
varoiteltiin rakentamasta pysyviä menoja satunnaistulojen
varaan. Olisikin suonut, että eri tahoilla menomaltti olisi
riittänyt nyt hieman pidemmälle. Budjettitalouden
tulojen arvioidaan alenevan vuonna 2003 kuluvalle vuodelle budjetoiduista.
Vuoden 2000 verotulojen huipputasosta ollaan jäämässä jälkeen
noin 3 miljardia euroa. Tämä johtuu pääosin
siitä, että pörssikurssien voimakkaaseen
nousuun liittynyt verokertymä on poistunut pörssikurssien
laskun myötä. Nyt talousarvioon uhkaa syntyä alijäämä,
joka on rakenteellista laatua siinä mielessä,
että nopeampikaan talouskasvu ei näyttäisi
kurovan sitä umpeen. Ei voidakaan välttyä ajatukselta,
että kesän budjettivalmisteluissa menojen kokonaistaso joutuu
vielä uuden tarkastelun alle tästäkin
näkökulmasta. (Ed. Pekkarinen: Köyhiltä otetaan!)
Määrärahakehyspäätöksen
budjettialijäämäksi näyttäisi
muodostuvan viimeisimpien tuloarvioiden mukaan runsaat 0,5 miljoonaa
euroa. Monia saattaa ihmetyttää se, että budjettialijäämä kehysneuvotteluissa
lähes puolittui noin miljardin euron tasolta. Palaan näihin
syihin tuonnempana, mutta ensin haluaisin muistuttaa siitä,
että kehyksen ylittäviä lisämenoja
on todennäköisesti tulossa vuodelle 2003. Keskeisiä tällaisia
eriä ovat esimerkiksi työ- ja virkaehtosopimusten mukaiset
palkankorotukset, joita ei koskaan tässä vaiheessa
ole otettu huomioon, mutta jotka nostavat budjetin loppusummaa,
kun sopimukset on solmittu. Tämän summan suuruutta
voi arvioida, kun tiedetään, että tämän
vuoden talousarviossa palkkasumma sivukuluineen on noin 4,5 miljardia
euroa.
Hallitus aikoo käyttää kuluvan vuoden
budjetissa valtionvelan vähentämisen pääluokkaan budjetoidusta
ylijäämästä käyttösuunnitelmassa aiottua
suuremman osan aktiivisiin velanhoitotoimenpiteisiin. Tämän
seurauksena vuoden 2003 korkomenot alenevat 175 miljoonalla eurolla.
Tämä tasapainotti kehysesitystä. Vastapainoksi
kuluvan vuoden nettokuoletukset tosin pienenevät, ja sehän
taas hidastaa valtion velkakannan supistumista. Mutta tällä toimenpiteellä on kuitenkin
arvioitu saatavan velkamarkkinoilla kokonaisetua.
Toinen alijäämän tasoon vaikuttava
asia on yleisen sairausvakuutusmaksun korotus 0,4 prosenttiyksiköllä sairausvakuutusmenojen
rahoitukseen. Tämä maksunkorotus vähentää budjettisiirtoa
Kansaneläkelaitokselle 230 miljoonaa euroa, ja ratkaisu
oli tehtävä yhdessä muiden menoihin vaikuttavien
päätösten kanssa. Tämän päivän
tietojen mukaan Kelan pääjohtajan Jorma Huuhtasen
lausumana näyttää siltä, että tämä korotus
kattaa vain murto-osan siitä vajeesta, jota Kansaneläkelaitos
sairausvakuutusjärjestelmän osalta joutuu budjettivaroin
kattamaan.
Määrärahakehykseen ei vakiintuneesti
sisälly talousarvion tulopuolta, siis veropuolta, koskevia
ratkaisuja, vaan niistä päätetään,
kuten ennenkin, tehdä esitys vasta budjettikehyksen
ja -valmistelun yhteydessä. Tuonnemmaksi jää myöskin
sen asian käsittely, millaiseen veropoliittiseen kokonaisuuteen
tämä nyt esitetty sairausvakuutusmaksun korotus
tulee aikanaan sisältymään.