Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Sumatran pohjoispään lähellä tapaninpäivänä tapahtunut
maanjäristys ja sitä seurannut hyökyaalto
johtivat yhteen historian suurimmista onnettomuuksista. Menehtyneitä arvioidaan
olevan noin 300 000.
För oss finländare var katastrofen i Asien
den största i fredstid och den första olyckan
utomlands som krävt ett stort antal finländska
offer. Riksdagen hedrade offren för naturkatastrofen med
en tyst minut på tisdagen.
Tällä hetkellä Suomessa on 12 katastrofin
johdosta kuollutta ja 165 on kateissa. Me suomalaiset olemme eläneet
mukana uhrien omaisten ja läheisten surussa.
Onnettomuus tapahtui keskellä joulupyhiä, keskellä yötä,
jolloin koko läntinen maailma näyttää olevan
hauraimmillaan hankkimaan, saamaan tai käsittelemään
nopeasti tietoja yllättävistä ja kaukaisista
tapahtumista. Suuri vaikeus oli selvittää, miten
ja millä alueilla hyökyaalto oli todella vaikuttanut,
eivätkä kansainväliset tiedotusvälineetkään
kyenneet tällä kertaa auttamaan.
Suomessa varautumista poikkeustilanteisiin on kehitetty koko
sotien jälkeisen ajan. Perusajatus on, että poikkeusoloissa
kukin viranomainen jatkaa suoraan omalla paikallaan ja harjoittelee ennalta
tätä toimintaa. Tässä onnettomuudessa välitön
toiminta kuului ulkoasiainministeriölle ja sen avustaminen
pelastustoimesta vastaavalle sisäasiainministeriölle.
Kansallisen varautumisjärjestelmän osana myös
Finnairilla on lakiin perustuva varautumisvelvoite. Kukin näistä osapuolista
reagoi osaltaan onnettomuuden tapahduttua.
Kuitenkin aivan alussa ongelmana olivat kansainvälisen
ja kansallisen tiedotuksen lisäksi puutteet tiedon kokoamisessa,
joista ulkoministeriö on jo tehnyt ja julkistanut omalta
osaltaan itsekriittisen selvityksen.
Sunnuntaina ja vielä maanantainakin kuva tapahtuneesta
oli puutteellinen. Maanantain aamuyöstä alkaen
kuva vakavoitui. Uutisissa oli joitakin Thaimaan ja Sri Lankan vahingoista
sekä jälkijäristyksistä kertovia
tietoja, joiden arvioitiin voivan ennakoida vielä huonompia
uutisia. Niiden perusteella käynnistettiin koko valtionhallinnon
valmiusorganisaatio kutsumalla ministeriöiden valmiuspäälliköiden
kokous. Tähän kokoukseen kutsuttiin myös
Suomen Punaisen Ristin sekä matkatoimistojen edustajia,
myöhemmin päivällä myös
Finnairin edustajat sekä viikon puolivälissä lisäksi
kirkon edustajat.
Pääministerinä annoin ennen valmiuspäällikkökokousta
tehtäväksi arvioida eri ministeriöissä aloitettujen
toimenpiteiden riittävyys ja suomalaisten evakuointitarve
Intian valtameren rannoilta sekä tehdä tarvittavat
johtopäätökset. Pelastustarpeen rinnalla
oli lisäksi arvioitava kulkutautien ja muun turvattomuuden
kasvun riskiä. Kokouksen osanottajien tiedot yhdistämällä kokouksessa
päätettiin suomalaisten evakuoinnista mahdollisimman
nopeasti valtion maksaessa aiheutuvat lisäkulut. Heti tämän
jälkeen hyväksyin pääministerinä ratkaisut
ja ne hyväksyi myös valtiovarainministeri. Valmiuspäälliköiden
tuli lisäksi olla yhteydessä kuhunkin ministeriin,
jonka vastuulla hallinnonalan toiminta tapahtui.
Maanantaiaamuna päätetty evakuointiorganisaatio
oli matala ja keskitetty. Yleisjohdosta vastannut valmiuspäällikköryhmä sai
valtuutensa suoraan hallituksen johdolta ja saattoi sen vuoksi tehdä välittömästi
sekä taloudellisesti merkittäviä että eri
osapuolten näkökohtia yhteen saattavia päätöksiä.
Se rakentui asiantuntemuksen ja harjoitelleiden organisaatioiden
varaan, ja päätöksiä tekivät
toiminnasta vastuussa olevat. Se kokosi yhteen kaikki tarvittavat
operatiiviset viranomaistahot sekä hallinnon ulkopuoliset
yhteistyökumppanit. Ylimääräisiä neuvottelu-
tai päätöksentekotasoja ei tietoisesti
luotu.
Hallituksen tiedotusstrategiana oli varmistaa ensiksi tarvittavien
viranomaistietojen läpimeno. Tämän jälkeen
hallituksen johto ja vastuussa olevat ministerit yhdessä operatiivisten
viranomaisten kanssa pitivät päivittäin
suorana lähetyksenä olleita tiedotustilaisuuksia.
Eduskunnalle on jaettu yleisjohdosta vastanneen valmiuspäällikköryhmän
pöytäkirjat, joten en tässä
mene evakuoinnin yksityiskohtiin. Se toteutettiin maanantaina laaditun
suunnitelman mukaisesti.
Oman erityispiirteensä suomalaiselle organisointitavalle
antoi laaja yhteistyö ja yhteistyökumppanien kytkeminen
päätöksentekoon mukaan. Kokonaisuuden
muodostivat Finnair ja muut lentoyhtiöt, SPR ja muut lääkäriryhmät, matkatoimistot
ja niiden henkilökunta, kirkon yhteisöt ja sekä kotimaan
että kriisialueen monet vapaaehtoiset. Kaikkiaan suomalaiseen
evakuointiin osallistui noin 2 000 henkeä. Olemme
hyvin kiitollisia niille thaimaalaisille ja suomalaisille, jotka
oma-aloitteisesti, uhrautuvasti ja myös neuvokkaasti uutta
tietotekniikkaa käyttäen auttoivat kanssaihmisiään
kriisialueella. Arvostan myös sitä tapaa, jolla
oppositio antoi työrauhan kriisin hoitamisessa.
Suomalainen yhteiskunta tarjoaa jäsenilleen tarvittavat
palvelut kaikissa onnettomuuksissa, niin myös nyt. Tällä kertaa
onnettomuuden suuruuden takia on tarvittu poikkeuksellisen laajaa yhteistyötä ja
erityistä hallinnollista joustavuutta. Valtio tulee osallistumaan
perusteltuihin kuntien lisäkustannuksiin.
Vakuutuksenantajat maksavat vakuutetuille vakuutusehtojen mukaisesti,
ja matkatoimistot palauttavat valmismatkalain mukaisesti asiakkailleen
onnettomuuden jälkeisen osuuden matkan kokonaishinnasta.
Hallituksen tarkoituksena ei ole esittää uutta
lainsäädäntöä, joka
edellyttäisi tai sallisi tämän lisäksi
korvauksia valtion varoista.
Statsrådet har tillsatt en undersökningskommission
för att undersöka katastrofen i Asien. Kommissionen
kommer i sinom tid att presentera resultatet av sitt arbete.
Arvoisa puhemies! Tämä kriisi ei ole ohitse. Vasta
suomalaisten evakuointi on suoritettu. Vainajien tunnistustyö jatkuu,
kotimainen jälkihoito kestää pitkään,
ja sama koskee laajaa humanitaarista kriisiä tuhoalueilla.
Ne tarvitsevat tukeamme pitkään. Näistä toimista
antavat vastuuministerit lyhyet erityisselvitykset.