Pääministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Ensin muutama yleinen huomio eurovaluutasta,
sen jälkeen Kreikan tästä tilanteesta,
ja kolmanneksi puutun keskustan ryhmäpuheenvuoroon.
Ensimmäinen asia, joka meidän on varmaan kaikkien
yhdessä ymmärrettävä, on se,
että euro on meidän valuuttamme. Se ei ole kenenkään muu
valuutta, se on meidän yhteinen valuuttamme, se on 19 EU-maan
valuutta. EU:lla, Euroopan keskuspankilla, edustaja Soini, on yksinomainen
toimivalta rahapolitiikkaan. Kyse on myös oikeusvaltion
ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisesta. Me olemme siirtäneet
sen toimivallan Euroopan keskuspankille. Meillä, demokraattisilla
päättäjillä, ei ole suoraa vaikutusta
siihen rahapolitiikkaan, ja minun mielestäni tämä on
hyvä. Täytyy antaa EKP:lle se itsenäisyys,
joka heillä on. (Välihuutoja)
Tähän liittyy myös huomio siitä,
että euro on Suomen historian vakain valuutta. Aikaisemmin meidän
valuuttamme 1860-luvusta saakka on ollut suurvaltapolitiikan heittelemä:
Joskus se on kytketty puntaan, joskus dollariin, joskus kultakantaan.
On devalvoitu, on revalvoitu, on otettu nollia pois. Se on ollut
erittäin vaikeasti hallinnoitavissa oleva valuutta — nyt
se on toiminut. Tästä minun mielestäni
hyvänä esimerkkinä se, että 1990-luvun
laman aikana meillä oli korot katossa, pahimmillaan 20
prosenttia. Nyt olemme olleet jatkuvasti alta 2 prosenttia, ja hintavakauskin
on ollut hyvä. Matkan varrella on valuvikoja korjattu:
on sixpackia, on twopackia, on fiscal compactia, on pankkiunionia
ja niin edespäin, joissa kaikki ovat olleet mukana, ja
tähän liittyvät myös tietyt
tulonsiirtoelementit.
Toinen huomio. Mikä on sitten Suomen hallituksen näkemys
Kreikan tähän tilanteeseen? Numero 1: sitoumuksista
pidetään kiinni ja sopeutuksia jatketaan. Numero
2: lainoja ei anneta anteeksi. Numero 3: sopeutusohjelman pidennyksestä voidaan
keskustella, jos maa jatkaa rakenteellisia uudistuksia. Numero 4:
neuvotteluja troikan kanssa on jatkettava. Nyt Kreikalta ei ole tullut
yhtään esitystä. Siellä on selvästi
menossa peliteoreettinen vaihe, jossa eri kansainvälisen lehdistön
kautta tiputellaan ikään kuin ajatuksia siitä,
mitä pitäisi tehdä. Suomi ei ole nähnyt Kreikalta
yhtään esitystä, ja se on ilman muuta selvää,
että me tulemme puolustamaan Suomen intressiä näissä kysymyksissä.
Arvoisa puhemies! Kolmas ja viimeinen huomio. Minun mielestäni
tämä keskustelu sai uuden ulottuvuuden keskustan
ryhmäpuheenvuoron myötä, ja nyt haluaisin
kysyä aivan suoraan edustaja Sipilältä:
seisooko keskusta euron takana, haluaako keskusta, että Suomi
jatkaa eurojäsenenä ja haluaako keskusta, että Kreikka
pysyy euron jäsenenä. Nostan nämä kysymykset
esille, koska se tulokulma, joka keskustalla tässä puheenvuorossa
oli, oli pitkälti (Timo Soini: Tämä on
välikysymys eikä Sipilän kysymys!) enemmän
euroskeptinen kuin perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoro,
kolmessa kohdassa.
Kysymys: miksi meidän niskassa ovat euron ja Kreikan
taakat? Siksi, että kokoomuksen ja SDP:n hallitus vei Suomen
ilman kansanäänestystä euroon. (Mauri
Pekkarinen: Juuri niin!) Eli eikö keskusta halunnut euroa? — Edustaja
Pekkarinen, eikö keskusta halunnut euroa?
Numero kaksi: nyt on Kreikan vuoro näyttää, haluaako
se edes yrittää palata terveen talouden tilalle — jollei,
on sille aika näyttää ovea. Menenkö minä siis
seuraavaan Eurooppa-neuvoston kokoukseen ja totean, että on
potentiaalisesti seuraavassa hallituksessa puolue, joka haluaa,
että Kreikka eroaa eurosta eli aiheuttaa markkinaepävakautta
ja aivan varmasti hallaa suomalaiselle työllisyydelle ja
suomalaiselle talouskasvulle? Onko tämä se Euroopan
integraation linja, jota keskusta hakee?
Ja vielä kolmas huomio. Sanamuoto, suora sitaatti,
edustaja Pekkarinen: "onnettoman euron ja epäonnistuneen
hallituspolitiikan seurauksena" ja niin edespäin — onnettoman
euron. Onko, edustaja Pekkarinen, teidän mielestänne
meidän valuuttamme euro jollain tavalla onneton? Olen vahvasti
sitä mieltä, että Suomi on avoin länsimainen
yhteiskunta, sitoutunut Euroopan unioniin, länsimaisiin
arvoihin ja yhteisvaluutta euroon, ja jokainen, joka lähtee
tätä vakautta jollain tavalla rikkomaan, minun
mielestäni vie Suomea väärään
suuntaan, eikä todellakaan hyvään kuntoon,
vaan huonoon.