Valtiovarainministeri  Jutta  Urpilainen

Arvoisa puhemies! Maailmantaloudessa vallitsee vakava uuden taantuman uhka. Kyse ei ole ainoastaan Euroopan taloudesta vaan näkymien heikentymisestä globaalisti sekä valtioiden velkaongelmista myös USA:ssa ja Japanissa. Siksi nyt on toimittava vastuullisesti ja tarvittaessa voimakkaasti yhteistyössä kumppaneidemme kanssa Euroopassa ja maailmanlaajuisesti.

Suomen kannalta näköpiirissä olevat uhat ovat hyvin samankaltaiset kuin vuoden 2008 lopussa. Maamme talouskasvu romahti lähes 10 prosenttia vuonna 2009. Pudotus oli Irlannin ohella EU:n suurin huolimatta siitä, että Suomi ei ollut kriisin ytimessä vaan reunalla. Tilanne johti yli 10 miljardin euron aukkoon maamme budjetissa. Tämän aukon umpeen kurominen tuntuu jokaisen suomalaisen kukkarossa vielä pitkään.

Vuonna 2008 alkanut rahoituskriisi sai alkunsa USA:sta. Kriisi sai alkunsa holtittomista sijoituksista, ilman rajoja toimineesta markkinataloudesta. Ensin tuli suuria voittoja, sitten riskit realisoituivat ja veronmaksajia pyydettiin apuun. Rahoitusjärjestelmän pelisääntöjen suuri muutos on välttämätöntä, ja se muutos on työn alla. Riskinottoa on rajoitettava, pankkien palkitsemisjärjestelmiin puututtava. Kansainvälisesti tarvitsemme rahoitusmarkkinaveron.

Vuoden 2008 rahoituskriisi ei ole ohi. Se sysäsi monia ennestään paljon velkaa omaavia valtioita uuteen velkaantumiskierteeseen. Nyt ollaan tilanteessa, jossa vaarana on kriisin leviäminen Euroopan unionista. Kriisin eskaloituminen on mahdollista estää hallituilla toimilla. Tämän eteen on tehtävä lujasti työtä yhdessä muiden eurooppalaisten valtioiden kanssa. Toivon, että tilanteen vakavuus nähdään ja kukaan ei kannata antautumista tai toimettomuutta, sillä siitä seuraavaa hallitsemattomien tapahtumakulkujen aiheuttamaa laskua suomalaisetkin maksaisivat pitkään.

On jälleen kerran syytä sanoa, että tämän kriisin syy ei ole eurossa, sillä virhesijoituksia ja velkaantumista olemme nähneet monenlaisilla valuutoilla: (Timo Soini: Onhan tämä euron kriisi, hyvänen aika!) Yhdysvaltojen dollarilla, Islannin kruunulla ja Latvian latilla. Kriisi on nyt kuitenkin eurojärjestelmän sisällä suurista, erityisesti eteläisen Euroopan valtioiden velkavuorista johtuen. Suojassa finanssikriisin jälkiaalloilta ei näytä olevan tällä hetkellä mikään valuutta. Sveitsin frangi taistelee nyt liikaa vahvistumista vastaan, jotta sveitsiläinen teollisuus säilyttäisi toimintamahdollisuutensa.

Uskon kaikkien olevan samaa mieltä siitä, että EU:ssa tarvitaan tehokkaat työkalut kriisin ehkäisemiseksi ja että Suomen on oltava aktiivinen niiden ratkaisujen etsimisessä, joilla uhkaava taantuma estetään. (Timo Soini: Vakausväline ei toimi!)

Arvoisa puhemies! Rahoitusvakausmekanismien toiminnan tehostaminen on osa kesän huippukokouksessa sovittua pakettia talouskriisin voittamiseksi. Markkinoilla vallitseva keskinäinen epäluottamus uhkaa hidastaa voimakkaasti talouskasvua. Kukaan ei osaa katsoa lasipallosta, miltä tilanne oikein näyttää viikon saati vuoden päästä. Kaikki sen sijaan ovat yhtä mieltä siitä, että nyt tarvitaan luottamuksen vahvistamista.

Euroopan unioni on kriisinhoidossa, luottamuksen rakentamisessa pitkälti samanlaisessa tehtävässä kuin maailman valuuttarahasto IMF on vuosia ollut. Julkisuudessa onkin esitetty mielipiteitä siitä, miten Kansainvälisen valuuttarahaston olisi pitänyt hoitaa Kreikka alusta pitäen yksin. Tosiasia on kuitenkin se, että IMF:n omat säännökset asettavat sen osallistumiselle tietyt jäsenvaltiokohtaiset rajat. Kreikan osalta IMF:n lainoitus jo nykyisellä osallistumisasteella liikkuu näiden säännösten äärirajoilla. Jos IMF olisi ottanut koko 110 miljardin euron rahoitusvastuun hoitaakseen, se olisi rikkonut selkeästi omia säännöksiään. On myös hyvä huomata, että Euroopan osuus IMF:n eli Kansainvälisen valuuttarahaston lainasaatavista on jo nyt noin 85 prosenttia.

Spekulointi milloin Kreikan romahtamisella ja milloin euron hajoamisella ei vie meitä yhtäkään askelta lähemmäs asioiden ratkaisua, vaan sen sijaan se kaataa ainoastaan lisää vettä markkinoiden myllyyn. Spekuloinnin sijaan meidän on edellytettävä Kreikalta sovittuja toimia ja sitä, että he itse auttavat itseään.

Kreikan tilanne vaatii pikaisia ratkaisuja, jotka ovat valmisteilla. Niitä ei kuitenkaan käsitellä tänään. Kreikkaa koskevan tilanteen arvioiminen on kesken. Nyt odotetaankin IMF:n, EKP:n ja komission arviointia, ja sen jälkeen on päätöksenteon aika. Tänään aiheenamme on Euroopan väliaikainen vakausmekanismi.

Arvoisa puhemies! Vakausmekanismi ERVV luotiin toukokuussa 2010 väliaikaiseksi välineeksi euroalueen rahoitusvakauden turvaamiseksi. Se on työkalu. (Timo Soini: Ei kovin väliaikainen!) Poikkeukselliseksi sen tekee se, että päätöksenteko edellyttää yksimielisyyttä ja Suomen kohdalla mahdolliset takauspäätökset aina eduskunnan käsittelyä.

Vahvistaakseen luottamusta ja luodakseen vakautta euroalueen valtiot sopivat heinäkuussa pitämässään huippukokouksessa Euroopan väliaikaisen vakausmekanismin tehokkuuden parantamisesta. Suomi ilmoitti tässä yhteydessä, että tulemme edellyttämään omalle osallistumisellemme vakuusmenettelyä. Tämä kirjattiin huippukokouksen yksimielisesti hyväksymiin päätelmiin. (Timo Soini: Missäs ne on?)

Toiminnan tehokkuutta ja monipuolisuutta lisätään sisällyttämällä Euroopan rahoitusvakausvälineen puitesopimukseen kolme uutta elementtiä. Ensimmäinen on se, että Euroopan rahoitusvakausväline voi antaa euroalueeseen kuuluville valtioille ennakollista tukea. Toinen on se, että euroalueeseen kuuluvalle valtiolle voidaan antaa lainaa sen rahoituslaitosten pääomittamista varten. Lainaa voidaan antaa myös valtioille, joille ei ole vahvistettu talouden sopeutusohjelmaa. (Pietari Jääskeläinen: Minkä takia?) Kolmas uusi elementti on se, että Euroopan rahoitusvakausväline voi poikkeuksellisesti hankkia euroalueeseen kuuluvan valtion joukkovelkakirjoja jälkimarkkinoilta. (Timo Soini: Mites viisasta se on?)

Päämiehet sopivat lisäksi väliaikaisen rahoitusvakausvälineen ERVV:n lainoista perittävän koron alentamisesta vastaamaan Euroopan komission niin sanottua maksutaseavussa perimää korkoa, kuitenkin siten, että korko kattaa aina ERVV:n varainhankintakulut.

Arvoisa puhemies! Tarkasteltaessa sopimusmuutoksen vaikutuksia Suomelle on tärkeää huomioida kolme asiaa. Ensimmäinen on se, että emme peruuta vanhan hallituksen tekemiä sitoumuksia. Tämä on johdonmukaisen ja uskottavan kansainvälisen vaikuttamisen edellytys. Toinen asia on se, että istuva hallitus kiristi tukipolitiikkaamme aiemmasta. Linjan tiukentaminen näkyy Portugalin tukipaketin ehdoissa, (Mauri Pekkarinen: Miten se siinä näkyy, yksi esimerkki?) pysyvän vakausrahaston säännöissä ja vaatimuksessa vakuuksien saamiselle. Kolmas asia on kahden eri asian erottaminen toisistaan. ERVV on työkalu, ja Suomen vakuusvaatimus liittyy työkalun soveltamiseen eikä itse mekanismiin.

Euroalueen päämiehet sopivat jo maaliskuussa 2011, että ERVV:n todellinen lainakapasiteetti nostetaan 440 miljardiin euroon. Käytännössä tämä kapasiteetin lisääminen oli mahdollista toteuttaa kolmen A:n luokitus säilyttäen vain takauksia kasvattamalla. Takausten yhteismäärä nousee 780 miljardiin euroon. Tämä tarkoittaa Suomen osalta, että Suomen osuus takauksista nousee 7,9 miljardista eurosta noin 13,974 miljardiin euroon. Uusi ERVV-puitesopimus ei kasvata Suomen takausvastuita tästä määrästä.

Uusien tukivälineiden käyttöönotto edellyttää takaajien välistä yksimielistä sopimusta, joka turvaa Suomen ja eduskunnan vaikutusmahdollisuudet. Suomen osallistuminen uusiin lainoihin on myös toisen lukon takana. Hallitusohjelman mukaisesti Suomen kanta uusissa lainoissa, mikä tietysti koskee myös kasvavia takausvastuita, on se, että Suomi on valmis harkitsemaan tukea vain sillä ehdolla, että Suomi saa vakuudet kyseiseltä maalta. Tämän taustalla on rajata Suomen vastuut niin, että riskimme eivät kasva.

Suomi on aina ollut enemmän osa ratkaisua kuin osa ongelmaa, ja niin olemme myös nyt. Uskon, että vakuusehtomme on merkittävästi vaikuttanut laajempaan eurooppalaiseen pohdintaan siitä, miten ja millä ehdoilla mahdollisia tukitoimia olisi tulevaisuudessa tehtävä. Tästä kielii myös se nopea ja laaja kiinnostus vakuusmalliamme kohtaan, joka syntyi vasta sen jälkeen, kun vakuuksille oli jo ensin heinäkuun valtiovarainministerikokouksessa ja myöhemmin huippukokouksessa avattu mahdollisuus. Vanhoilla raiteilla ei enää haluta jatkaa.

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on aatteellinen valinta rauhan ja demokratian puolesta. (Timo Soini: Missä se demokratia on tässä vakausvälineessä? Ei siinä mitään demokratiaa ole!) Euroopan yhdentyminen on taannut pitkän rauhan ja vahvistanut demokratiakehitystä Euroopassa. Itäinen Eurooppa on siirtynyt kommunismista demokratiaan, eteläinen Eurooppa on jättänyt sotilasdiktatuurin historiaan. Tätä kehitystä on syytä vaalia ja arvostaa, vaikka joku väheksyikin näitä saavutuksia huumorin varjolla. (Matti Saarinen: Ei se ole huumoria!)

Suomen talous ja suomalaisten hyvinvointi kulkevat käsi kädessä Euroopan tapahtumien kanssa. Euroopan unionin jäsenyys on meille tärkeä asia, ja Suomen paikka on päätöksenteon ytimessä. Jäsenyys euroalueessa on ollut unionin rahapoliittisen ytimen ja kiistatta myös Suomen etujen mukainen ratkaisu. Olemme voineet nauttia alhaisesta korkotasosta ja sen mahdollistamasta taloudellisesta aktiivisuudesta ja työllisyydestä. Euro on vahvistanut suomalaisen yhteiskunnan eurooppalaisuutta.

Suomen on oltava aktiivinen niiden ratkaisujen etsimisessä, joilla nyt uhkaava taantuma estetään. Tarvitsemme EU:ssa tehokkaat työkalut kriisien leviämisen ehkäisemiseksi, minkä lisäksi kriisimaiden on autettava itse itseään. Tarvitaan myös yhteisiä toimia, mutta ne eivät saa tarkoittaa yhteisvastuun lisäämistä. Ne eivät saa hämärtää sitä periaatetta, jonka mukaan jokainen maa vastaa itse omasta taloudestaan ja omista veloistaan. Kriisin yhteydessä on lääkkeeksi esitetty myös euroalueen valtionvelkakirjamarkkinoiden yhdistämistä eli niin sanottuja eurobondeja. (Timo Soini: Vastustakaa nyt edes niitä!) Ne kasvattaisivat yhteisvastuuta, ja tästä syystä Suomi on niitä vastustanut.

Tänään esitettävät toimet kriisinhallintamekanismin kehittämiseksi eivät ole askel kohti yhteisvastuuta. Esitys korostaa euroalueen jäsenvaltioiden suvereniteettia päätöksenteossa ja tarvetta hallita rahoitusvakautta uhkaavia kriisejä tehokkaasti ja oikea-aikaisesti erilaisin instrumentein.

Meillä on hyvin hyvin kapea reitti, jota nyt voidaan navigoida. Eurooppalaisen luottamuksen vahvistamiseksi on tärkeää, että heinäkuussa ja jo aikaisemmin tehdyt päätökset laitetaan määrätietoisesti toimeen. Näihin tärkeisiin päätöksiin kuuluu myös nyt Suomen eduskunnan käsittelyyn tuleva kokonaisuus.