Perustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Ehdotettu järjestelmä sisältää sen, että oikeus saada korvaus lainaamisesta koskee kuntien yleisistä kirjastoista tapahtuvaa lainausta. Sivistysvaliokunta kannattaa tehtyä tekijänoikeuslain muutosehdotusta, joka antaisi korvausoikeuden teosten lainaamisesta yleisistä kirjastoista. Kirjastojen toiminnalla on huomattava merkitys teosten saattamisessa yleisön saataville ja sitä kautta vaikutus myös oikeudenhaltijoiden taloudellisten etujen toteutumiseen.

Valiokunta hyväksyy tässä vaiheessa ja taloudellisista näkökohdista lähtien sen, että oikeutta korvaukseen ei edelleenkään olisi, jos lainaaminen tapahtuu tutkimusta tai opetustoimintaa palvelevasta kirjastosta. Valiokunta ei sinänsä näe mitään perustetta sille, että nämä kirjastot suljetaan korvausoikeuden piiristä pois. Kun uudistuksesta saadaan kokemuksia, on valiokunnan mielestä välttämätöntä ottaa myös tutkimus- ja opetustoimintaa palvelevat kirjastot korvausoikeuden piiriin. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että yleisissä kirjastoissa on saadun selvityksen mukaan huomattava osa kokoelmista niin sanottua tietokirjallisuutta. Näin ollen yleisistä kirjastoista lainatuista tietokirjoista olisi korvausoikeus. Valiokunta ehdottaa lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus).

Valtion talousarviossa päätetään vuosittain määrärahasta, joka otetaan maksettavia korvauksia varten. Valtion vuoden 2007 talousarvioehdotuksessa määräraha on 2 miljoonaa euroa. Korvauksen hoitamiseen varattava määräraha on mitoitettu sen mukaan, mikä budjettikehyksen puitteissa on mahdollista tällä hetkellä. Kirjastojen toimintamäärärahojen niukkuus on valiokunnan mielestä uhka Suomen kirjastolaitokselle.

Valiokunta huomauttaa, että lainauskorvauksen järjestäminen ja järjestelmän luominen lisää kirjastojen työmäärää ja kustannuksia. Ottaen huomioon tehdyt ja meneillään olevat uudistukset, valiokunta on huolestunut kirjastojen rahoitustilanteesta yleensä. Valiokunta painottaa sitä, että kunnallinen kirjastolaitos on kansalaisille tärkeä peruspalvelu, jonka toimintamahdollisuuksista tulee huolehtia tiukassakin taloudellisessa tilanteessa. Valiokunta huomauttaa myös, että kirjastorakentamista uhkaa loppuminen, jos jatketaan ensi vuoden talousarvioehdotuksessa otettua linjaa siitä, että kirjastorakentamiselle ei vahvisteta laajuuksia.

Järjestelmän luominen käytännössä.

Määriteltäessä sitä, millaiseksi korvausjärjestelmä ja sen eri kriteerit muodostuvat, on valiokunnan mielestä pyrittävä toimivaan ja oikeudenmukaiseen järjestelmään, joka kohtelee tasapuolisesti niitä, jotka ovat korvaukseen oikeutettuja, ja niin, etteivät korvaukset kasaudu vain muutamille harvoille tekijöille.

Kirjastoapurahajärjestelmä.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty myös huoli siitä, miten käy kirjastokorvausapurahajärjestelmälle. Valiokunta pitää välttämättömänä säilyttää ns. kirjastoapurahajärjestelmä. Uudet säännökset eivät vaikuta kirjailijoille ja kääntäjille valtion varoista maksettaviin apurahoihin. Kyseessä on selkeästi kaksi eri asiaa. Sen vuoksi on ymmärrettävää, että hallituksen esityksessä ei ole käsitelty apurahajärjestelmää.

Lainauskorvauksia tilittävä järjestö.

Lainauskorvaus on luonteeltaan pakkolisenssi, eli lainaamiseen ei tarvita oikeudenhaltijan lupaa, mutta hänellä on oikeus korvaukseen. Esityksen mukaiset kirjastokorvaukset tulisivat kohdistumaan hyvin moniin tekijäryhmiin; ainakin tieto- ja kaunokirjailijoihin, sarjakuvantekijöihin, kääntäjiin, kuvittajiin ja säveltäjiin. Lisäksi korvauksia tulisi tilittää ulkomaille. Korvausten hallinnoinnin edellyttämää tietotaitoa ei liene valmiina tarjolla juuri muualla kuin jo toimivissa tekijänoikeusjärjestöissä.