Perustelut
            
            Vuonna 1994 voimaan tulleen opintotukilain 19 §:n
               mukaan muiden kuin korkeakouluopiskelijoiden ja aikuisopintorahaan
               oikeutettujen opiskelijoiden vanhempien tulot otetaan huomioon
               opintorahaa myönnettäessä, jos opiskelija
               on alle 20-vuotias, sekä asumislisää myönnettäessä,
               jos opiskelija on alle 18-vuotias. Jos opiskelija on avioliitossa
               tai elatusvelvollinen, ei vanhempien tuloja kuitenkaan oteta huomioon.
            
            
            Alle 20-vuotiailla toisen asteen opiskelijoilla opintorahan
               määrään vaikuttavat vanhempien tulot,
               vaikka opiskelija asuisi jo itsenäisesti omassa taloudessaan
               ja vaikka vanhempien tulot olisivat enintään suomalaista
               keskitasoa. Vanhempien tulot eivät myöskään
               anna todellista kuvaa heidän kyvystään
               rahoittaa nuoren opiskelua vieraalla paikkakunnalla. Ylipäätään
               ei ole kohtuullista edellyttää, että vanhemmille
               kuuluu velvollisuus osallistua täysi-ikäisen lapsensa
               opiskelusta aiheutuviin kustannuksiin, kun otetaan huomioon, että heidän
               lainmukainen elatusvelvollisuutensa on päättynyt
               lapsen täytettyä 18 vuotta.
            
            
            Vanhempien tuloraja opintotukea myönnettäessä on
               pysynyt samana opintotukiuudistuksesta saakka ilman, että siihen
               on tehty edes inflaatiotarkistuksia. Käytännössä se
               on merkinnyt tarveharkinnan tosiasiallista kiristymistä, mikä näkyy
               alle 20-vuotiaiden tuensaajien keskimääräisen
               opintorahan pienenemisenä ja tuensaajien määrän
               vuosittaisena vähentymisenä. Opintorahan leikkautuminen
               alkaa, kun molempien vanhempien yhteenlaskettu vuositulo ylittää 27
               300 euroa. Opintoraha evätään kokonaan, kun
               molemmat vanhemmat ansaitsevat noin 1 700 euroa kuukaudessa.
               Tuen epääminen tapahtuu siis tulotasolla, joka
               on selvästi alle suomalaisten keskipalkan.
            
            
            Kaikki hyvätuloisetkaan vanhemmat eivät tue nuoren
               opiskelua. Nykyinen järjestelmä luo tilanteita,
               jotka synnyttävät perheen sisäisiä ristiriitoja.
               Useissa perheissä oletetaan, että täysi-ikäinen
               nuori vastaa itse toimeentulostaan. Tämä tuo nuorelle
               vaikeuksia suoriutua opiskelustaan. Toisen asteen opiskelussa esimerkiksi
               opiskelumateriaalikulut voivat olla suuremmat kuin korkeakouluissa.
            
            
            Alle 20-vuotiailla itsenäisesti asuvilla korkeakouluopiskelijoilla
               opintorahan määrään eivät
               vaikuta vanhempien tulot. Tällainen tilanne asettaa siten
               toisen asteen opiskelijat ja korkea-asteen opiskelijat perusteettomasti
               eriarvoiseen asemaan. Valiokunnassa kuultujen asiantuntijoiden mukaan
               mitään perustetta tällaiselle eriarvoisuudelle
               ei ole.
            
            
            Suurten ikäluokkien siirtymisestä eläkkeelle seuraa
               lähivuosina vaikea työvoimapula. Erityisesti ammatillisesta
               koulutuksesta valmistuvista tulee olemaan pulaa työmarkkinoilla.
               Eri oppilaitoksissa opiskelevien eriarvoinen kohtelu ei ainakaan
               lisää nuorten halukkuutta ammatilliseen opiskeluun.
            
            
            Epäoikeudenmukainen vanhempien tuloihin perustuva opintorahan
               tarveharkinta pitää poistaa myös itsenäisesti
               asuvilta alle 20-vuotiailta toisen asteen opiskelijoilta. Tämä helpottaisi näiden
               opiskelijoiden toimeentulo-ongelmia. Näin yhdenmukaistetaan
               opintotukijärjestelmää ja tasa-arvoistetaan
               eri kouluasteiden opiskelijoiden asemaa. Perustuslain 6 §:n
               2 momentti on yksiselitteinen: "Ketään ei saa
               ilman hyväksyttävää perustetta
               asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän,
               kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden
               tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella".
            
            
            Esillä olevan epäkohdan korjaamiseksi on tehty
               lakialoitteita mm. Unto Valpas LA 140/2003 vp ja Antti
               Rantakangas LA 89/2001 vp.