Vuoden alusta voimaan tulleen lain siviilihenkilöstön
osallistumisesta kriisinhallintaan mukaisesti sisäasiainministeriö vastaa
kotimaan valmiudesta, johon lain 4 §:n
mukaisesti kuuluvat siviilihenkilöstön koulutus
ja valmennus, rekrytointivalmius sekä materiaaliset ja
logistiikan valmius. Tällä kotimaisella valmiudella
luodaan Suomen edellytykset osallistua kansainväliseen kriisinhallintaan.
Sotilaallisen kriisinhallinnan alueella vastaava valmius luodaan
puolustushallinnon vuosittaisella budjetilla, ja Suomen rauhanturvaajien
ja sotilaallisen kriisinhallinnan koulutusvalmiutta toteutetaan
puolustusvoimissa pääesikunnan kansainvälisen
osaston ja koulutusosaston ohjauksessa Porin prikaatissa
Säkylässä, Puolustusvoimien kansainvälisessä keskuksessa
Niinisalossa, Maanpuolustuskorkeakoulussa, muutamissa muissa joukko-osastoissa
apuna mm. puolustusvoimien koulutuksen kehittämiskeskus
sekä muu kouluttava henkilöstö.
Vastaavaa siviilikriisinhallinnan koulutusjärjestelmää ollaan
vasta perustamassa. Lakisääteistä tehtävää luodaan
ja ohjataan sisäasiainministeriössä,
ja alkavaa koulutusta on suunniteltu sijoitettavaksi Kuopioon Pelastusopiston
yhteyteen perustettavaan Kriisinhallintakeskukseen, jonka tehtävänä tulevaisuudessa
olisi koordinoida ja toteuttaa siviilikriisinhallinnan koulutus
kotimaassa, mm. YK:n, EU:n, Naton rauhankumppanuusohjelman, Etyjin
ja Euroopan neuvoston kriisinhallinnan koulutusohjelmien mukaisesti
ja niiden kumppanina.
Tätä vuoden alussa voimaan tulleen tehtävän mukaista
kotimaan valmiuden luomista sisäasiainministeriö hoitaa
ulkoasiainministeriöltä Aasian tsunamikatastrofin
jälkeen tammikuussa 2005 saamallansa 390 000 euron
määrärahalla, jolla voidaan toteuttaa
joitakin kursseja. Kansainvälisten esimerkkien mukaista
Kriisinhallintakeskusta määrärahalla
ei kuitenkaan pystytä perustamaan. Mm. eduskunnan ulkoasiainvaliokuntahan
esitti hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta
antamassaan lausunnossa, että siviilikriisinhallinnan koulutuksen
järjestämisessä esikuvana pidettäisiin
Ruotsin vastaavaa keskusta, jossa on 20 hengen palkattu henkilöstö,
kun Suomen vastaavaan toimintaan ei ole palkattu ministeriön
koulutusalan koordinaattorin lisäksi yhtään
henkilöä. Määräraha
ei myöskään riitä koulutustoiminnalle
välttämättömän oppi-
ja koulutusmateriaalin tuottamiseen, kriisin ja kriisinhallinnan
tutkimukseen, välinekehitykseen tai muuhun kansainvälisen toiminnan
laadun ja osaamisen edellyttämään kehittämiseen
tai toteuttamiseen.
Suomen siviilikriisinhallinnan kotimaisen valmiuden edellyttämään
valmennukseen, koulutukseen, materiaalituotantoon ym. osallistumiseen tarvittavaa
rahoitusta on hallituksen budjettiesityksessä varattu ensi
vuodelle 0 euroa. Tilanne on sikäli erikoinen, että vuoden
2006 loppupuolella on myös Suomen EU-puheenjohtajavuosi
ja yhtenä Suomen puheenjohtajavuoden teemoista on tuotu
esiin juuri Suomen aktiivista roolia ja aloitteellisuutta siviilikriisinhallinnan
alueella. Siviilikriisinhallintaa ovat korostaneet myös Suomea
ennen puheenjohtajamaina toimivat Luxemburg ja Itävalta.
Tämän vuoden 390 000 euron määräraha
ja sillä toteutettavat kurssit eivät mahdollista
siviilikriisinhallinnan kotimaisen valmiuden kasvattamista vastaamaan
puheenjohtajakauden suunnitelmia ja haasteita. Keskuksen perustamiseen tarvittaisiinkin
sisäasiainministeriön aiemman esityksen mukaan
jopa 1,5 miljoonaa euroa, ja jo pelkästään
ensi vuoden toimintojen, kuten EU:lle jo tehtyjen sitoumusten koulutuksen
ja nopean toiminnan joukon perustamisen, suhteen minimivaatimus
olisi miljoona euroa. Lisäksi EU suunnittelee jo tämän
vuoden aikana aloittavansa uusia siviilikriisinhallintaoperaatioita,
joihin Suomi on osoittanut halukkuutta osallistua, ja presidentti
Ahtisaaren johdolla on käyty Acehin ja Indonesian hallituksen
välisiä neuvotteluja, joiden yhtenä ratkaisuna
on uuden siviilikriisinhallintaoperaation perustaminen.
Uudet siviilikriisinhallintaoperaatiot, kuten Irakin oikeus-
ja siviilihallinnon johdon koulutushanke, toteutetaan erittäin
vaativissa ympäristöissä ja olosuhteissa,
jotka asettavat kriisinhallinnan siviilikoulutukselle, mm. turvallisuuskoulutukselle,
aivan uusia ja merkittäviä haasteita. Tiivistetysti
voidaankin sanoa, että Suomen osallistumiselle asetetut
sekä laadulliset että määrälliset,
kotimaiset ja kansainväliset haasteet ovat vain kasvamassa,
mikä edellyttää myös siviilikriisinhallinnalle
kasvavaa rahallista panostusta. Muutoin joudumme peruuttamaan myös
EU:lle tehtyjä sitoumuksia omana puheenjohtajavuonnamme.