TALOUSARVIOALOITE 60/2005
         vp
      
      TAA 60/2005
            vp - Tarja Cronberg /vihr 
      
      Tarkistettu versio 2.0
      Määrärahan osoittaminen kyläkoulujen
         oppimisympäristön kehittämiseen
      
    
   
   
      
Eduskunnalle
   
   
   
      
      Suomessa oli yhteensä 3 706 peruskoulua
         vuonna 2000. Koulujen määrä on nopeasti
         vähentynyt. Koko 1990-luvun ajan peruskoulujen ala-asteita
         lakkautettiin, erityisesti maaseudulla, jossa pelkästään
         vuosina 1996—2000 lakkautettiin lähes 400 pientä alle
         50 oppilaan kyläkoulua. Edelleen kyläkouluja suljetaan
         80 vuosittain.
      
      
      Valtioneuvoston koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman
         mukaan yleissivistävän koulutuksen (esiopetus,
         perusopetus, lukiokoulutus ja taiteen perusopetus) kehittämisen
         lähtö-kohtana on koulutuksen perusturvan takaaminen kaikille
         asuinpaikasta, kielestä ja taloudellisesta asemasta riippumatta.
         Pitkien välimatkojen Suomessa on kattava kouluverkko turvannut
         lapsille mahdollisuuden saada opetusta lähellä kotia. Tämä perusoikeus
         on kyläkoulujen kiihtyvän lakkauttamisen myötä uhattuna.
         Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa, Lieksassa, 7-vuotiaiden lasten koulukuljetus
         voi kestää yli tunnin yhteen suuntaan.
      
      
      Usein on esitetty väite, että pienissä kouluissa opetus
         on huonompilaatuista ja että erityisope-tusta ei pystytä antamaan
         tarvittavassa määrin. Olemassa olevat tutkimustulokset
         osoittavat, että pienissä kouluissa oppimistulokset
         ovat kansainvälistä huippuluokkaa eikä eroja
         suurten ja pienten koulujen välillä voida osoittaa.
      
      
      Kyläkouluja lakkautetaan tällä hetkellä ennen kaikkea
         siksi, että kuntien talous on heikko. Pienille kunnille
         jopa kyläkoulun lämmityskulut voivat olla ratkaisevan
         suuri kustannuserä, vaikka kouluun oppilaita riittäisikin.
         Usein taustalla on myös halu säilyttää ja
         vahvistaa taajamissa olevia kouluja, vaikkakin oppilaiden määrän
         kasvu usein edellyttää taajaman koulun kunnostusta,
         vieläpä lisärakentamista. Kyläkoulujen
         säilyttämisen kustannuskynnys on arviolta 30 000—70 000
         euroa koulua kohti vuodessa riippuen koulun sijainnista, kuljetuskustannuksien
         suuruudesta sekä oppilasmääristä.
      
      
      Kun tarkastellaan kunnallisia säästöjä,
         jää kokonaistarkastelu usein tekemättä:
         säästöihin huomioidaan vain osa kustannuksista
         ja lasten vanhemmille tai "säästöistä"
         kunnalle toisella mo-mentilla koituvat kustannukset jäävät
         huomioimatta. Samoin jäävät huomioimatta
         kyläkoulujen lakkautusten seurauksena taajamakoulujen oppilasmäärien
         kasvu ja sitä seuraava oppimisympäristöjen
         laadun heikkeneminen. Säästöt siis tehdään
         usein väärin perustein ja lyhytnäköisesti,
         ja lakkautuspäätösten taustalla on myös
         poliittista tarkoituksenmukaisuutta.
      
      
      Kunnallistaloudellisten perustelujen ollessa ensisijaisia jätetään
         huomiotta koulun merkitys maaseudun asutuksen ylläpitäjänä,
         kulttuurisena instituutiona sekä kyläläisten
         sosiaalisena kohtaamispaikkana. Valitessaan asuinpaikkaa perhe,
         joka haluaa muuttaa maaseudulle, valitsee luonnollisesti kylän,
         jossa on koulu, eikä muuta kylälle, mistä koulu
         on lakkautettu tai lakkautusuhan alla. Taloudellisen tarkastelun
         rinnalla tulisi kyläkoulujen merkitystä tarkastella
         myös aluepolitiikan — etenkin maaseudun vetovoimaisuuden — kannalta
         ja osana suomalaista kulttuurihistoriaa. Kuntatalouden heikkenemisen
         myötä on perusteltua, että myös
         valtio ottaa kantaakseen osan vastuuta maaseudun pienten koulujen säilyttämisestä.
      
      
      Kun otetaan huomioon kyläkoulujen suuri merkitys niin
         maaseudun kehittämisen kuin myös koko maan tasapainoisen
         kehityksen kannalta, on tärkeätä, että valtio
         myös talousarviossa 2006 huomioi sen ja osoittaa kyläkoulujen
         oppimisympäristöjen kehittämiselle voimavaroja. Valtion
         tulee osoittaa voimavarat vähintään 50 kyläkoulun
         säilyttämiseen siten, että heikkojen kuntien
         haja-asutusalueilla asuvat koululaiset eivät ole huonomassa
         asemassa kuin paremman talouden kuntien alueella asuvat koululaiset.
      
      
    
   
   
      
      
      Edellä olevan perusteella ehdotan,
      
      että eduskunta lisää valtion vuoden 2006
         talousarvioon momentin  29.40.21 perusteluihin
         maininnan, että määrärahasta
         osoitetaan kyläkoulujen oppimisympäristöjen
         kehittämiseen ja säilyttämiseen erityisesti
         haja-asutusalueilla yhteensä 3 500 000
         euroa.
      
      
      
    
   
   
      Helsingissä 26 päivänä syyskuuta
         2005