Ehdotus
Ehdotettu uusi direktiivi korvaisi neljä nykyistä direktiiviä eli
kotimyyntiä, etämyyntiä, kohtuuttomia
sopimusehtoja ja kulutustavaran kauppaa koskevat direktiivit. Pääosa
ehdotetuista säännöksistä vastaa
voimassa olevaa sääntelyä. Ehdotuksen
merkittävin muutos on siirtyminen minimisäännöksistä täysharmonisoivaan
sääntelyyn.
Valtioneuvoston kirjelmä sisältää yksityiskohtaisen
kuvauksen ehdotuksen sisällöstä.
Valtioneuvoston kanta
Valtioneuvosto pitää hyvänä ajatuksena
koota yhteen säädökseen kuluttajasopimuksia
nykyisin koskeva hajanainen yhteisösääntely.
Ehdotuksessa onkin kyetty yhtenäistämään
keskeisiä käsitteitä ja poistamaan nykyisten
direktiivien epäjohdonmukaisuuksia. Näiltä osin
direktiiviehdotus edistää paremman sääntelyn
periaatteita.
On myös myönteistä pyrkiä parantamaan
yritysten toimintaedellytyksiä sisämarkkinoilla. Hyvin
toimivat sisämarkkinat hyödyttävät
kuluttajia, kun hyödykevalikoimat laajenevat ja lisääntyvä kilpailu
alentaa hintoja. Sääntelyn yhdenmukaistaminen
helpottaa varsinkin rajat ylittävää verkkokauppaa
sekä pienyritysten että kuluttajien eduksi.
Valtioneuvosto kuitenkin katsoo, ettei ehdotus täytä EU:n
perustamissopimuksen vaatimusta, jonka mukaan täysharmonisoinnin
tulee perustua korkeaan kuluttajansuojan tasoon.
Vaikka ehdotus vastaa hyvin pitkälle voimassa olevaa
EU:n kuluttajansuojalainsäädäntöä, sen
keskeiset ongelmat aiheutuvat siitä, että nykyiset
vähimmäistason yhteisösäännökset
ehdotetaan muutettaviksi pääosin sellaisinaan
täysharmonisoiviksi. Ehdotus onkin Suomen kor-kean kuluttajansuojatason
kannalta ongelmallinen, ja siihen tarvitaan olennaisia muutoksia. Valtioneuvosto
viittaa niihin kansallisen kuluttajansuojan tason heikennyksiin,
joita on selostettu jaksossa 4.2.
Valtioneuvoston tavoitteena on ensinnäkin saada aikaan
muutoksia, joilla ehkäistään keskeisten
kansallisten kuluttajansuojasäännösten olennaiset
heikennykset. Muutoksia pyritään saamaan aikaan
etenkin ehdotuksiin, jotka koskevat myyjän virhevastuun
kestoa, aikaisemman myyntiportaan virhevastuuta, vaaranvastuun siirtymistä ostajalle,
ostajan reklamaatiovelvollisuutta sekä etä- ja
kotimyynnin peruuttamisoikeuteen liittyviä muotovaatimuksia,
rajoituksia ja kuluvastuuta.
Direktiiviehdotuksen mukainen kulutustavaran kauppaa ja kohtuuttomia
sopimusehtoja koskeva täysharmonisointi merkitsisi kansallisen sopimusoikeusjärjestelmän
hajaantumista periaatteiltaan epäyhtenäiseksi
ja epäjohdonmukaiseksi. Nykyiset kuluttajansuojalain kauppaa koskevat
säännökset rakentuvat samojen sopimusoikeuden
yleisten periaatteiden varaan kuin irtaimen kauppaa muutoin koskeva
kauppalaki. Kauppalain ja kuluttajansuojalain ilmentämät yleiset
periaatteet ovat vaikuttaneet uudemman sopimusoikeudellisen lainsäädännön
kehittämiseen, muun muassa asuntokauppaa ja palvelusopimuksia
koskeviin säädöksiin. Lisäksi
näillä periaatteilla on tärkeä merkitys
sopimussuhteissa, joista ei ole erikseen säädetty.
Myös sopimusten sovittelua koskevat yleiset periaatteet ovat
Suomen oikeudessa yhdenmukaiset kuluttajasopimuksissa, liikesopimuksissa
ja yksityishenkilöiden välisissä sopimuksissa.
Kohtuuttomien ehtojen sovittelu koskee Suomen oikeudessa kaikkia
sopimustyyppejä ja sopimuksen kaikkia ehtoja.
Toteutuessaan ehdotuksesta muun muassa seuraisi, että kuluttajan
asema sopijapuolena olisi kuluttajansuojalain mukaan heikompi ja
puutteellisemmin säännelty kuin liikeyrityksen
asema samanlaisessa sopimussuhteessa yleisen kauppalain mukaan.
Epäjohdonmukaisuutta korostaa vielä se, että kuluttajalla,
joka esimerkiksi myy ostamansa tuotteen käytettynä edelleen, olisi
myyjänä ankarampi vastuu kuin sillä elinkeinonharjoittajalla,
jolta hän on tuotteen uutena ostanut.
Jotta kansallisen sopimusoikeusjärjestelmän selkeys
ja johdonmukaisuus voitaisiin säilyttää, valtioneuvosto
pyrkii saamaan myös joitakin tarkkarajaisia poikkeuksia
täysharmonisointiin. Poikkeuksia tarvitaan erityisesti
tavaran luovutuksen viivästystä koskevaan sääntelyyn,
joka ei voi jäädä ehdotuksen mukaisen
yksioikoisen purkuoikeuden varaan. Valtioneuvosto viittaa siihen,
mitä jakson 4.3 viimeisessä kappaleessa todetaan.
Ei ole realistista olettaa, että viivästyssääntelyn
kaltainen monitahoinen kokonaisuus voitaisiin asianmukaisesti valmistella
neuvoston ja parlamentin käsittelyssä. Vastaavia
ongelmia liittyy yleiset tiedonantovaatimukset sisältävään
tyhjentävään luetteloon, joka koskee
kaikentyyppisiä kuluttajasopimuksia. Täysharmonisoitu
tietoluettelo on ongelmallinen paitsi sen takia, ettei esimerkiksi
kiinteistönvälitystä ja asuntokauppaa
koskevia kansallisia vaatimuksia voida säilyttää,
myös sen takia, ettei täysin uudentyyppisille
tuotteille voida kansallisesti asettaa tiedonantovaatimuksia, vaikka
niille olisi erityistä tarvetta ja tuote tulisi vain Suomen markkinoille.