Perustelut

Ehdotuksen tavoitteena on lisätä rahoituksen saantia omaisuuserille, joiden osalta ei käydä kauppaa julkisilla kauppapaikoilla ja joiden rahoituksen saantilähteet ovat tämän vuoksi rajoitetut. Sääntelyn harmonisoinnilla pyritään puolestaan edistämään rajat ylittävää sijoitustoimintaa. Ehdotuksen mukaiset pitkäaikaissijoitusrahastot voisivat sijoittaa erilaisiin omaisuuseriin, joilla ei käydä kauppaa säännellyillä markkinoilla. Tämänkaltaiset omaisuuserät ovat epälikvidejä, minkä vuoksi niitä ostavilta rahastoilta, samoin kuin näihin rahastoihin sijoittavilta, vaaditaan pitkäaikaista sitoutumista. Rahastojen kohteena voisivat olla: 1) investoinnit infrastruktuurihankkeisiin, kuten liikenne-, energia- tai koulutusalan investoinnit, 2) investoinnit listaamattomiin yrityksiin, jotka ovat käytännössä pääasiassa pk-yrityksiä, ja 3) investoinnit kiinteistöomaisuuteen, kuten rakennuksiin tai infrastruktuuriin liittyvän omaisuuserän suoriin ostoihin.

Talousvaliokunta pitää ehdotuksen tavoitetta kannatettavana, mutta katsoo, että sijoittajien laajemman kiinnostuksen varmistamiseksi ehdotusta on aiheellista vielä jatkokehittää. Valiokunta yhtyykin valtioneuvoston kannassa todettuihin lisäselvitystarpeisiin ja nostaa niiden ohella esille seikkoja, joihin jatkovalmistelun yhteydessä tulee kiinnittää huomiota. Niille on yhteistä tarve jossain määrin lisätä joustoa, jonka puitteissa voitaisiin ottaa huomioon yksityiskohtaista ylisääntelyä varoen sääntelyn laaja soveltamisala ja toisistaan hyvinkin paljon poikkeavat sijoituskohteet. Näiden ohella asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille yksittäisiä artiklakohtaisia huomioita (erit. 9, 14 ja 17—20 artiklat), jotka on saatettu valtioneuvoston tietoon.

Koska kyseessä on erityispiirteiltään poikkeava sijoitustuote, jota tarjotaan myös ei-ammattimaisille sijoittajille, talousvaliokunta pitää toiminnan kattavaa luvanvaraisuutta perusteltuna. Sen sijaan on aiheellista jatkovalmistelun yhteydessä selvittää, missä määrin sääntelyä voitaisiin eriyttää sen mukaan, onko kyseessä ammattimainen vai ei-ammattimainen sijoittaja. Ammattimaisiin sijoittajiin kohdistuvat tiedonantovelvoitteet ovat muussakin sijoitussääntelyssä ei-ammattimaisia rajoitetummat. Samoin on tarpeen harkita, miten sääntelyssä voitaisiin ottaa huomioon rahaston koko ja sijoituskohteen mahdolliset erityispiirteet.

Ehdotuksen mukaisesti sijoittajalla ei ole oikeutta vaatia osuutensa lunastusta. Tämä lähtökohta on sinänsä perusteltu, kun otetaan huomioon, että ehdotuksen tavoitteena on nimenomaisesti turvata pitkäaikaisten hankkeiden edellyttämä rahoitus. Toisaalta tulee ottaa huomioon, että sääntely kattaa hyvin erityyppisiä tilanteita, joten tältäkin osin on aiheellista jatkovalmistelun yhteydessä selvittää, voitaisiinko lunastaminen rajoitetusti sallia esimerkiksi rahaston säännöissä erikseen todetulla tavalla.

Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota tarpeeseen varmistaa jälkimarkkinoiden toimivuus. Tätä on pidetty erityisen tärkeänä ei-ammattimaisten sijoittajien kannalta. Jotta toimivat jälkimarkkinat voitaisiin saada aikaan, edellytyksenä on, että sijoituskohteiden käypä arvo kyetään luotettavasti määrittämään. Ei-likvidien sijoituskohteiden osalta arvonmääritys saattaa muodostua vaikeaksi ja jatkuvasti tehtynä työlääksi. Jossain määrin painetta jälkimarkkinoiden toimivuudesta vähentäisi edellä todetun rajoitetun lunastusoikeuden mahdollistaminen.

On todennäköistä, että esityksen mukainen sijoitusmuoto houkuttelee erityisesti suuria institutionaalisia sijoittajia, kuten vakuutusyhtiöitä. Näiltä osin ehdotuksella on kytkös vireillä olevaan Solvenssi II -hankkeeseen, jonka valmistelussa tulee ottaa huomioon, etteivät vakavaraisuusvaatimukset kohtuuttomasti heikennä luvanvaraisen ja valvotun pitkäaikaissijoitusrahastoinnin kiinnostavuutta.