Perustelut

SDP on ollut ja on Euroopan unionin, EMU- ja eurojärjestelmän aktiivinen kehittäjä. Siksi kannamme vakavaa huolta Kreikan rahoituskriisin synnyttämästä tilanteesta. Kriisi on ratkaistava nopeasti. Suomen ja EU:n talouskasvu, työllisyys ja hyvinvointi sekä eurojärjestelmä voidaan näin turvata.

Eurosta on ollut Suomelle paljon hyötyä. Kurssivaihteluista huolimatta se on vakauttanut Suomen taloutta, auttanut työllisyyttä sekä aikaisempaan verrattuna paremmin taannut alhaisen korkokehityksen.

Kreikan luottokriisi olisi pitänyt ratkaista niin, että se ei palkitse holtittomasta taloudenpidosta ja luotonannosta. Suomen ja muun EU-johdon neuvotteluehdot eivät ole olleet oikeat. Tämän vuoksi sosialidemokraatit esittivät neuvotteluja tilanteen ratkaisemiseksi paremmalla tavalla. Suomen hallitus ei kuitenkaan suostunut keskustelemaan SDP:n kanssa veronmaksajille mahdollisesti tulevan taakan jakamisesta rahoituslaitoksille, joille se ensisijaisesti kuuluisi. Sitä vastoin Saksassa ja Ranskassa porvarihallitukset saivat sovun aikaan ja pankitkin osallistuvat riskin kantamiseen.

Kreikan tilastoluvut ja seuranta pettivät

Tilastoja vääristämällä Kreikka peitti taloutensa todellisen kuvan. Yhdysvalloista alkaneen finanssikriisin seurauksena Kreikan tilanne ajautui hallitsemattomaksi. Julkisen taloutensa alijäämien räjähdysmäisen kasvun seurauksen Kreikka vääristi salatakseen sen muilta euromailta. Kreikan kansantalouden todellinen tila selvisi vasta viime vuoden lopulla ja tämän vuoden aikana. Kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla toimivat pääasiassa yhdysvaltalaiset luottoluokittajat edesauttoivat ongelmien kärjistymistä. Oikein ja onnistuneesti toimivat luokittajat voisivat tasoittaa suhdanteita ja rahoitusmarkkinoilla esiintyviä ongelmia. Nyt luokittajat arvioivat ensiriskit liian pieniksi ja todellisuuteen herättiin liian myöhään.

Kreikan syntynyttä kriisiä kansainväliset pankit ja rahoituslaitokset käyttivät hyväkseen ansaitakseen ylimääräisiä voittoja. Myös keinottelijat ilmestyivät kuvaan. Pahan kriisin syntymistä auttoi myös rahoitusmarkkinoiden hyvä likviditeetti.

Suomen laina pelastaa Kreikkaa luotottaneet pankit ja muut rahoituslaitokset

Suomen kansalaiset ja yrittäjät joutuivat 1990-luvulla osallistumaan pankkikriisin ja siitä aiheutuneen massatyöttömyyden hoitamiseen monella eri tavoin. Toimeentulotason leikkaukset, uudet maksut sekä talouskriisistä aiheutuneet konkurssit ja pitkäaikaistyöttömyys näkyvät suomalaisessa yhteiskunnassa vieläkin. Suomi on noudattanut Euroopan unionin, Euroopan keskuspankin sekä euroryhmän päätöksiä. Tämän vuoksi suomalaiset vaativat myös muilta, kuten Kreikalta, tehtyjen päätösten ja säännösten tarkkaa noudattamista.

Euromaiden ja Suomen antamat luotot olisi pitänyt antaa ensisijaisina. Tällöin olisi varmistettu, että mahdollisessa Kreikan velkasaneeraustilanteessa euromaiden ja Suomen luotot olisi maksettu ensimmäisenä IMF-luottojen tapaan. Suomen luotot rinnastetaan muiden euromaiden tapaan velkajärjestelyssä muiden luotottajien lainoihin. Tällaisia lainoja maksetaan sen mukaan, miten Kreikka kykenee niitä maksamaan.

Suomen 1,6 miljardin euron luotto-osuus ei ole rajattu. Mikäli yksikin euromaa jää pois sovitusta lainajärjestelystä, jaetaan laina mukana olevien maiden kesken. Heikoimmassa tapauksessa Suomen osuus voi kasvaa, mikäli kriisi laajenee.

Kreikan tukipaketista puuttuvat vakuudet uutta lainaa ehkä antaville valtioille, kuten Suomelle. Ellei Kreikka pysty maksamaan Suomelle 1,6 miljardin velkaansa, Kreikan valtion omaisuuden tulee olla pantattuna Suomen velan vakuutena ja realisoitavissa.

Kreikan tukipakettiin olisi pitänyt saada mukaan kaikki 27 EU-maata. Mm. brittipankit ovat sijoittaneet Kreikkaan yli 10 miljardia euroa ja Ruotsin pankit yhtä paljon kuin Suomen pankit. Mutta ulkopuolisina ei-euromaina ne eivät joudu osallistumaan tukipakettiin lainkaan. Suomalaiset veronmaksajat laitetaan nyt tukemaan EU:n kaikkia pankkeja, kun samaan aikaan 11 euroalueen ulkopuolista EU-maata pankkeineen korjaisi pelkän hyödyn.

Koko riski Suomen veronmaksajien harteille

Saksalaiset pankit ja maan hallitus sopivat, että pankit osallistuvat lainoilla Saksan valtion osuuteen Kreikan tukilainassa. Saksalaiset pankit sitoutuvat olemaan vähentämättä saataviaan Kreikasta tukiohjelman aikana. Samanlaiset ratkaisut on tehty Ranskassa. Suomessa Vanhasen hallitus ei ole halunnut neuvotella ja tehdä tällaista veronmaksajien vastuuta vähentävää päätöstä.

Pankkien kriisien rahoittamiseksi ja finanssialan vastuun kasvattamiseksi tarvittaisiin erityinen pankkivero sekä kansainvälisten rahamarkkinoiden varainsiirtovero. Näin voitaisiin kerätä EU:n ja euromaiden finanssivalvonnan käyttöön tarpeellisia rahoja ratkaisemaan tulevaisuudessa Kreikan tapaisia ongelmia.

Perustelut

Hallituksen esitys valtion toiseksi lisäbudjetiksi 2010 sisältää 1,6 mrd. euron vakuudettoman lainan myöntämisen Kreikan tasavallalle. Näin pelastettaisiin Kreikan lainoittajat. Lainoitukseen liittyy paljon epävarmuuksia. Lainan maksamisen ehtona on Kreikalle määrätty poikkeuksellisen tiukka talousuudistus. Se johtaa Kreikassa voimakkaisiin menoleikkauksiin ja verojen kiristyksiin. Nämä johtavat väistämättä laajaan työttömyyteen ja köyhyyteen, joista seuraa mm. vakavia sosiaalisia ongelmia. Ostokyvyn aleneminen merkitsee verotulojen vähenemistä ja julkisten menojen kasvua. Erityisesti laajalla palvelusektorilla harmaa talous pikemminkin laajenee kuin supistuu, koska se juontuu kaukaa ja uusi tilanne vain vähentää veronmaksuhalua. Valtiontalouden alijäämä uhkaa kasvaa entisestään. Laina-asiaa käsiteltäessä ei ole riittävästi arvioitu, miten ylivelkaantunut ja vahvasti alijäämäinen Kreikka voi selvitä sitoumuksistaan.

Kreikan kokonaisvelka ei lainoituksella pienene. Vain osa sen lainoista siirtyy pankkien ja muiden rahoittajien vastuulta mm. Suomen kansan vastuulle. Kun Kreikan korkotaso ei ole laskenut lainalupausten jälkeen riittävästi, maa ei selviä tällä järjestelyllä ylivelkaantumisestaan.

Eurooppa-neuvoston ja Ecofin-neuvoston, joissa Suomea edustavat pääministeri ja valtiovarainministeri, on neuvoteltava Kreikan rahoittajien kanssa korkojen kohtuullistamisesta ja tarvittaessa lainamäärien osittaisesta alentamisesta. Näin voidaan myös Kreikan rahoittajat saattaa osavastuuseen antamistaan ylisuurista riskilainoista. Rahoittajien osallistuminen taakan jakoon, kuten mm. Saksan liittokansleri on vaatinut, on erittäin perusteltua.

Euroopan talous- ja rahaliitto koostuu niin erilaisista maista, että sen vaikeudet eivät ratkea esitetyllä tavalla. Yksittäisten jäsenmaiden nostaminen ylivelkaantuneesta tilasta muiden jäsenmaiden rahoituksella ei ole kestävä ratkaisu. EMUun liittyvän vakaus- ja kasvusopimuksen ehtojen valvonta on laiminlyöty. Kansainvälisten pankkien vastikkeeton tukeminen suomalaisten varoilla ei ole hyväksyttävää.

Vaatimukset EU:n finanssivalvonnan järjestämisestä ja jäsenmaiden pitkälle menevästä talouspolitiikkojen keskittämisestä johtaa federalismiin, jollaiseen ei ole syytä mennä. Tällaisen kehityksen osalta ei ole käyty minkäänlaista keskustelua. Onkin syytä ryhtyä toimenpiteisiin, joilla varmistetaan Suomen etujen mukainen talous- ja rahapoliittinen yhteistyö vain niiden maiden kanssa, joilla on siihen edellytykset.

Kreikan laina-asian käsittelyn aikana saatujen asiantuntijaselvitysten perusteella asiantuntijatahot eivät edelleenkään tunnista euroalueen ja Suomen omaa luottokuplaa ja sen tulossa olevia vaikutuksia.

M3-raha ja -lainat lisääntyivät Yhdysvaltojen lisäksi niin Suomessa kuin euroalueellakin hälyttävästi vuosia ennen kuin euroalueen oma luottokupla saavutti lakipisteensä loppuvuodesta 2008. Suomen kupla on noin vuoden verran eri vaiheessa euroalueen keskimääräisestä tilanteesta.

Luottomäärien lisääntymisen kautta euroalueen taloutta katalysoitiin parin viimeisen vuoden aikana ennen lokakuuta 2008 vuositasolla noin 2 000 mrd. eurolla. Samaan aikaan palkkojen ja bkt:n kasvu pysytteli muutamassa prosentissa vuodessa. Yhtälö ei ole millään muotoa terve, ja pyramidihuijauksen kaltaisen kuplan puhkeaminen ennen pitkää oli varma. Kuplan kokoa kuvaa se, että luoton kautta synnytetty 2 000 mrd. euroa vastaa lähes kymmenen vuoden öljyostojen arvoa euroalueelle ja noin 20-kertaisesti Kiinan-kaupan vajeen määrää.

Euroalueen tai Euroopan unionin taloutta eivät pelasta julkisen sektorin kiristystoimet, vaikka tämä on nyt asetetuilla linjauksilla edessä. Islannin, Latvian, Viron, Irlannin ja muutaman muun luottokuplien tarkastelu kertoo sen, mikä koko euroaluetta kohtaa, mikäli nyt EU:n ja euroalueen toimesta suunniteltu toteutetaan.

Islannissa palkkasumma aleni yli 50 %, Latviassa ennusteen mukaan tälle vuodelle pudotusta huipusta on n. 40 %, Virossa 20 %, Irlannissa n. 10 %. Irlannissa valtion velka on kahdessa vuodessa noussut 25 %:sta 64 %:iin suhteessa bkt:hen.

Velkakuplan vaiheet ovat periaatteessa yksinkertaiset:

1. liiallisesti lisääntyvillä luottomäärillä nostetaan taloutta ja samalla sotketaan kokonaistaloudellinen yhtälö

2. luottomäärän nousemisen saavuttaessa "ääripisteen" ostovoima romahtaa ja aiheuttaa julkisen talouden vajeen ja velkaantumisen.

Mikäli toimenpiteenä käytetään kiristystoimia, synnytetään deflaatio ja talous romahtaa.

Hallituksen esitys lainan myöntämisestä Kreikan tasavallalle ei ratkaise ongelmia, vaan kriisi jatkuu ja ongelmat kärjistyvät, mikä ei ole Suomen kansan etu.