Perustelut

Terveydenhuollon tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen ajoissa, pitkäjänteisesti ja olennaiseen keskittyen

Terveydenhuollon menot on kansantaloudessa ja valtion budjetissa suuri menoerä. Valtaosassa OECD-maita terveydenhuollon menojen osuus bruttokansantuotteesta on kasvanut parin viime vuosikymmenen aikana. Suomessa terveydenhoidon menojen kasvu on 1990-luvun alun lamasta lähtien ollut erittäin maltillista. Terveydenhuollon tehostamiseen on epäilemättä edelleen paljon mahdollisuuksia rakenteita uudistamalla ja sähköisiä palveluja tehostamalla. Vaikka terveydenhuoltoa uudistetaan, on hoidon tulevan laadun kannalta lähdettävä siitä, että Suomen kansainvälisessä vertailussa varsin pienin kustannuksin toimiva terveydenhuolto ei säily sellaisena vuoteen 2015.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan ikääntyminen selittää kolmanneksen terveydenhuollon BKT-osuuden kasvusta OECD-maissa vuosina 1980—2002. Uudet hoitomenetelmät ja lääkitykset selittävät kaksi kolmannesta. Ikääntymisen myötä lisääntyvä hoidon tarve ei ole siis ainoa terveydenhuoltoon kustannuspaineita luova tekijä. Suurimpiin ikäluokkiin kuuluvat siirtyvät eläkkeelle terveydenhuollon tehtävistä vuoteen 2015 mennessä. Viimeistään tämä todennäköisesti johtaa terveydenhuollon menojen tuntuvaan nousuun, koska terveydenhuollon henkilökunnalla on oikeutettuja toiveita parantaa ansiotasoaan. Noin kaksi kolmannesta terveydenhuollon menoista on työvoimakustannuksia. Keskeisiä kansantauteja voidaan parantaa ja kansalaisten elinikää pidentää uusin lääkkein ja hoitomuodoin. Uusiin bioteknologioihin perustuvat hoidot ovat kuitenkin usein erittäin kalliita. Samalla kun todennäköisesti edistytään merkittävästi muun muassa syöpien hoidossa, on vuonna 2015 ilmeisesti tuntuvasti enemmän niitä, jotka ovat jatkuvan hoidon tarpeessa pitkittyneiden syöpähoitojen, Parkinsonin taudin, Alzheimerin taudin ja diabeteksen vuoksi.

Säästäväisyys terveydenhuollon uudistumisen kannalta kriittisissä kohdissa on lyhytjänteistä politiikkaa. Terveydenhuollossa on nähtävä, mikä on tulevaisuuden kannalta erityisen olennaista, ja panostettava siihen rohkeasti. Näin terveydenhuolto voi edelleen onnistua kansanterveyden parantamisessa kohtuullisin kustannuksin.

Kansalaisten omatoimisuus ja tautien ennaltaehkäisy nostettava myös rahoituksessa terveydenhuollon keskiöön

Tulevaisuusvaliokunta on Terveydenhuollon tulevaisuudet -arviointihankkeessaan tunnistanut kaksi asiaa erityisen tärkeiksi tulevaisuuden terveydenhuollossa: sairauksien ennaltaehkäisy ja kansalaisten omavastuu sekä heidän mahdollisuutensa terveytensä edistämiseen.

Jotta näissä asioissa edistyttäisiin, tarvitaan terveydenhuollossa kulttuurin muutos. Kansalaiselle tai häntä edustavalle henkilölle — kuten vanhuksen omaiselle — on varattava tiedolliset edellytykset ymmärtää ja vaikuttaa omiin hoitoihinsa. Tästä vaatimuksesta seuraa, että myöhemmin käsiteltävät sähköiset terveyskertomukset ovat terveydenhuollon kehittämisen kannalta strategisen tärkeitä.

Pelkät tiedot eivät kuitenkaan yleensä riitä käyttäytymisen muutoksiin. Todella vaikuttavaa on terveyttä tukeva toiminta erilaisissa yhteisöissä. Yhteisöjen antaman tuen on todettu selittävän paljon Länsi-Suomessa ja Itä-Suomessa asuvien terveyseroja. Perheen lisäksi tärkeitä yhteisöjä ovat työpaikat, koulut ja yhdistykset ja kaupunkien lähiöihin perustetut kaikenikäisten kohtaamispaikat. Kansalaisjärjestöjen viriketoiminnan merkitys tulee kasvamaan väestön ikääntyessä. Uuden mahdollisuuden yhteisöllisyyteen tarjoavat Internetin vertaisverkot. Ammattiauttajien yhä tärkeämpi tehtävä on toimia tukijoina ja edushenkilöinä sellaisille kansalaisille, joilla on heikot edellytykset edistää terveyttään joko itsenäisesti tai läheistensä ja yhteisöjen tukemina.

Tulevaisuusvaliokunta edellyttää, että kansalaisten omavastuu terveydestään ja ennaltaehkäisy nostetaan terveydenhuollon keskiöön myös rahoituksellisesti. Kansalaisten ja erilaisten yhteisöjen terveyttä edistävää toimintaa on tuettava määrätietoisemmin ja taloudellisesti huomattavasti enemmän kuin nyt.

Kansalaisten käytettävissä olevan sähköisen terveyskertomuksen ohella tulevaisuusvaliokunta ehdottaa, että viimeistään vuoteen 2015 mennessä pyritään toteuttamaan seuraavia kansanterveyttä edistäviä tavoitteita ja toimenpiteitä:

• Muodostettavat hyvinvointipiirit (miljoonapiirit) ottavat erityisen vastuun terveyden edistämisestä alueillaan.
• Lastenneuvolasta kehitetään myös vanhemmuutta tukeva perhekeskus.
• Käynnistetään uudenlainen terveysneuvolatoiminta, joka kohdistetaan aikuisille työterveyshuollon ulkopuolella oleville ja erityisesti vanhusväestölle. Uuden terveysneuvolan vastaanotolla terveydenhoitaja antaa opastusta ja neuvoo hakeutumaan lääkärin tai muun asiantuntijan luokse, mikäli sellaiseen on tarvetta. Määrävuositarkastukset ovat yksi terveysneuvolan tehtävä.
• Työterveydenhuollon ja terveysneuvonnan tulisi tavoittaa kaikki työssäkäyvät. Epätyypillisessä työsuhteessa olevien, yksinyrittäjien ja pienten, alle 5 hengen yritysten liittyminen työterveyshuoltoon on edelleen vähäistä. Tulee luoda työntekijäkohtainen työterveyshuollon seurantajärjestelmä, johon kuuluminen on helposti todettavissa. Sen avulla työterveyshuolto tulee yhdentää siihen terveyden edistämiseen, joka perustuu henkilökohtaiseen sähköiseen potilas- tai terveyskertomukseen.
• Moniammatilliset tiimit, joihin kuuluu ainakin lääkäreitä, hoitajia, fysioterapeutteja, liikunnan ohjaajia ja liikunnan opettajia, ottavat tehtäväkseen terveyden edistämisen ongelmaryhmissä (esim. diabetesta sairastavien D2D-ohjelma). Eri väestöryhmiin kohdistuvat kampanjat toteutetaan yhteistyössä yhteisöjen, kuten työpaikkojen, koulujen ja yhdistysten kanssa. Kampanjoille varataan todellisen vaikutuksen varmistava rahoitus.
• Terveydenhuollon henkilökunnan koulutuksessa lisätään taitoja moniammatilliseen yhteistyöhön ja tautien ennalta ehkäisyyn.
• Liikuntapalveluja tuetaan nykyistä enemmän. Liikuntapaikkamaksut eivät saa estää liikuntapalvelujen laajaa käyttöä.
• Verohelpotuksin tuetaan paitsi kotona tapahtuvaa hoitoa myös terveyttä edistävää ennaltaehkäisyä, kuten terveyden edistämiseen liittyviä asiantuntijapalveluja sekä terveitä ruokatottumuksia.
• Mielenterveystyö sisältäen sekä ennaltaehkäisyn että hoidon nostetaan psyyken sairauksien kansantaloudellista ja inhimillistä merkitystä vastaavalle tasolle.
• Tupakka ja alkoholi ovat keskeisiä syitä moniin kansantauteihin. Varsinkin tyttöjen lisääntyneeseen tupakointiin vaikutetaan. Alkoholin käytössä olisi pystyttävä puuttumaan erityisesti suurkulutukseen. Hinnan ja saatavuuden säätely ovat tehokkaimpia keinoja vaikuttaa kulutukseen ja haittoihin.

Sähköinen terveyskertomus

Tulo- ja menoarvioon liittyy lakiehdotus potilastietojen sähköisestä käsittelystä.

Tulevaisuusvaliokunnan mielestä sähköisen potilastietojärjestelmän kehittämisen lähtökohdaksi tulisi ottaa arkistoinnin kehittämisen lisäksi erityisesti hoitohenkilökunnan ja kansalaisten potilas- ja terveystietojen hallinnan kehitystarpeet. Tässä tulevaisuusvaliokunta viittaa 7.4.2006 hyväksymäänsä kannanottoon Terveydenhuollon tulevaisuus, jossa todetaan sähköisiin potilaskertomuksiin liittyen seuraavaa:

"Uusi tietotekniikka tarjoaa erinomaisia edellytyksiä terveyden edistämiseen. Suomalainen hoitohenkilökunta on jo oppinut käyttämään sähköisiä palveluita. Suomalaiset lääkärit käyttävät eniten maailmassa sähköisiä hoitosuosituksia. Myös kansalaisille voidaan luoda tietotekniikalla vuoteen 2015 mennessä hyvät tiedolliset edellytykset omavastuuseen terveydestään. Mahdollisuuksia tarjoavat sähköinen potilas- tai terveyskertomus ja siihen kytkettävissä olevat mm. hoitojen vaikuttavuutta, käytetyn ravinnon koostumusta ja geenitietoja sisältävät tietokannat. Myös biotekniikan uudet innovaatiot avaavat entistä parempia mahdollisuuksia omatoimisuuteen. Potilas- tai terveyskertomuksen tiedot voivat joutua vääriin käsiin. Kansalaisen tulee voida valita, kuinka hänen terveyskertomustaan voidaan käyttää ja ketkä sitä voivat käyttää. Lähtökohtaisesti terveyskertomuksen tulee olla avattavissa kaikista Suomen hoitolaitoksista. Tällainen terveyskertomus on keskeinen edellytys tulevaisuuden terveydenhuollon tehokkaalle ja saumattomalle järjestämiselle. Kansalaisella tulee olla oikeus määrätä, mitkä osat terveyskertomuksesta ja sen oheistiedostoista hän saa käyttöönsä terveyskortilla, numerotunnuksella tai mahdollisesti biotunnisteella. Hänen tulee voida määrätä myös, mitä osia terveyskertomuksesta saavat luottamuksellisesti käyttää hänen luottohenkilönsä, kuten hänen hoitotiimiinsä (vrt. myöhemmin) kuuluvat, ja mitä saavat luottamuksellisesti käyttää heidän mahdollisesti edelleen valtuuttamansa. Jokaisella suomalaisella tulee olla henkilökohtainen sähköinen terveyskertomus, jonka hän tai hänen edushenkilönsä voi avata ainakin mistä tahansa Suomessa. Sähköinen terveyskertomus on keskeinen lähtökohta tietotekniikan tehokkaalle käytölle terveydenhuollossa. Sähköisen terveyskertomuksen edelleen kehittämistä kohti aidosti älykästä järjestelmää on jatkettava. Henkilön itsensä käyttämä osa terveyskertomuksesta tulee olla helposti käytettävissä esimerkiksi terveyskortilla, numerotunnuksella tai mahdollisesti biotunnisteella. Hoitoja ja niiden vaikuttavuutta koskevien tietojen ohella terveyskertomuksen tulee sisältää henkilön terveyden ja siihen vaikuttavien tekijöiden seurantatietoa. Jotta tieto ei joudu vääriin käsiin, henkilön tahdon mukaisesti osa terveyskertomuksesta voi olla avattavissa vain yhdessä hänen hoitotiimiinsä kuuluvan henkilön kanssa. Luottamuksellisen terveystiedon väärinkäytöstä tulee rangaista."

Tulevaisuusvaliokunnan hahmottelemassa visiossa vuoden 2015 terveydenhuollosta ja asiantuntijakuulemisen perusteella potilastiedot muodostavat vain osan kansalaisten terveyskertomusta. Harvoin terveydenhoidossa asioivan kannalta tärkeämpiä ovat terveyden edistämiseen liittyvät tietokannat. Sellaisia lienevät 2015 terveyttä edistäviä harrastuksia koskevat tietokannat ja käytetyn ravinnon terveellisyyttä ja geenitietoja sisältävät tietokannat. Terveydenhuollon toimivan kokonaisuuden kannalta on kuitenkin olennaista, että terveyden edistäminen ja hoidot toimivat kiinteässä vuorovaikutuksessa. Erityisesti jatkuvan hoidon kohteina oleville ajantasainen tieto hoidoista ja niiden perusteluista on erittäin tärkeää.

Paras ratkaisu olisi, että Tanskassa toteutetulla tavalla sekä terveyden edistämiseen, yhteydenottoihin hoitojärjestelmään että potilasasiakirjoihin liittyvä toiminta tapahtuisi asiakkaiden ja ammattilaisten yhteisen portaalin välityksellä. Siihen kirjauduttaisiin tulevaisuusvaliokunnan esittämällä tavalla. Henkilön identifiointi johtaisi mahdollisuuksiin käyttää portaalia vastaten kirjautujan erityisiä oikeuksia. Hoitava lääkäri voisi erityisistä syistä evätä potilaaltaan oikeuden potilastietojensa katselemiseen (mm. perheväkivalta- tai insestiepäilyt).

Valiokunnalle on esitetty, että toisin kuin Tanskassa käyttöön otetussa ratkaisussa hoitojärjestelmän sisäinen vuorovaikutus on Suomessa tarkoitus eriyttää potilaiden ja hoitojärjestelmän sähköisestä vuorovaikutuksesta. Vain hoitohenkilökuntaan kuuluvalla on tiedostojen avaamiseen oikeuttava toimikortti. Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että tällainen potilaiden ja hoitohenkilökunnan käyttämien järjestelmien eriyttäminen ei ole pitkällä tähtäimellä perusteltavissa. Tällainen eriyttäminen on myös sikäli ongelmallista, että potilaan tulee joka tapauksessa antaa hoitohenkilökunnalle oikeuksia potilastietojensa käyttöön.

Sähköisten potilaskertomusten arkistointi Kansaneläkelaitoksen hallinnoimaan rekisteriin tehostanee jossain määrin potilaisiin liittyvien asiakirjojen ja muun aineiston tallentamista ja välittämistä hoitohenkilökunnan kesken. Valiokunnalle on esitetty, että hyödyt järjestelmästä uhkaavat kuitenkin jäädä potilasasiakirjojen arkistointiin. Järjestelmä ei ehkä vielä pitkään aikaan tule olemaan avuksi käynnissä olevissa hoidoissa. Arkistosta saattaa pitkäksi aikaa tulla toissijainen tiedon säilytyspaikka laajemman ja ajankohtaisen potilastiedon säilyessä edelleen hoitavissa yksiköissä ja niiden sähköisissä tai paperidokumentteihin perustuvissa rekistereissä.

On tärkeää sekä hoitojärjestelmän että hoidettavien kannalta, että järjestelmä toimii yhtenäisesti (mm. yhtenäisin standardein) koko maassa. Yksi tapa edistää arkiston aktiivista roolia hoidoissa on edellyttää, että tiedon tulee olla hoidettavan käytettävissä arkistosta mahdollisimman nopeasti, enintään viikon kuluttua hoitotapahtumasta, ellei ole erityistä hoitoon liittyvää syytä evätä tätä oikeutta. Tällaisen ratkaisun käytännön toteuttaminen lienee kuitenkin vaikeaa, jos järjestelmiä kehitetään erikseen hoitohenkilökunnan ja hoidettavien tarpeisiin.

Valiokunnalle on esitetty, että Tanskan tapaan toimiva ammattilaisten ja potilaiden yhteinen portaali voisi olla erittäin tärkeä muun muassa diabeteksen etähoidon kannalta. Tällaisen portaalin kautta on esimerkiksi mahdollista järjestää tapaamisia ravitsemusterapeutin kanssa. Hyvällä potilastietojärjestelmällä tuetulla etähoidolla voidaan myös välttää vaihtuvia lyhytaikaisia lääkärisuhteita.

Terveydenhoidon tietojärjestelmiä kehitettäessä tulisi lisäksi ottaa huomioon se, että suuri osa käsiteltävistä tiedoista liittyy hoidon asemesta hallintoon ja laskutukseen. Tällä hetkellä nämä tietojärjestelmät ovat erillisiä, mikä teettää ylimääräistä työtä ja lisää virheriskiä. Terveydenhuollon tietojärjestelmiä ja tiedonhallinnan prosessien yhteistoimintaa tulee parantaa.

Terveydenhuollon järjestämisessä yhden suurimmista ongelmista muodostaa kunnallisen terveydenhuollon ja Kelan rahoittamien palvelujen suhde. Huonon koordinaation kunnallisen terveydenhuollon ja Kelan rahoittaman toiminnan välillä voi katsoa olleen yksi syy siihen, että sähköiset reseptit ovat tulleet Suomessa käyttöön monia muita Euroopan maita hitaammin.

Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että kunnilla ja niiden muodostamilla organisaatioilla, kuten miljoonapiireillä, tulee yhdessä valtion kanssa vuonna 2015 olla päävastuu palvelujen järjestämisestä ja hoidon suunnittelusta. Yksityiset sosiaali- ja terveyspalvelut ja järjestöjen toiminta täydentävät kunnallisia palveluja ja luovat niille vaihtoehtoja.

Kelan roolina tulisi olla kunnallista terveydenhuoltoa täydentävien vaihtoehtojen rahoittaminen. Sen ohella Kelan tulisi olla kunnallisesti johdetun toiminnan tekninen avustaja. Sähköiseen potilaskertomukseen liittyvien sisällöllisten ratkaisujen tulisi olla kunnallisen terveydenhuollon vastuulla. Sisällöllisenä koordinaattorina voisi olla terveydenhuollon valtakunnallinen neuvosto.

Sähköinen terveyskertomus on sekä terveydenhuollon tehostamisen että kansalaisten omatoimisuuden ja tautien ennaltaehkäisyn kannalta tärkeä hanke. Sen nopeaan toteuttamiseen kansalaisten ja ammattilaisten yhteisen portaalin muodossa on varattava riittävästi resursseja.