Yksityiskohtaiset perustelut

4 §. Työntekijän henkilötietojen keräämisen yleiset edellytykset ja työnantajan tiedonantovelvollisuus.

Luottotietolain 29 §:n mukaan sen, joka hankkii rekisteröidyn henkilöluottotietoja käytettäväksi esimerkiksi luottoa myönnettäessä tai huoneenvuokrasopimusta tehtäessä, tulee ilmoittaa rekisteröidylle paitsi tietojen käytöstä myös siitä, mistä rekisteristä luottotiedot hankitaan. Valiokunta ehdottaa, että vastaava säännös otetaan yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 4 §:n 2 momenttiin.

5 a §. Henkilöluottotietojen käsittely.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 12/2008 vp) mukaan "työnantajalle ehdotetaan 5 a §:n nojalla oikeutta saada ja käyttää tehtävään valittua työnhakijaa koskevia henkilöluottotietoja, kun työnhakijan on tarkoitus toimia työtehtävissä, jotka edellyttävät erityistä luotettavuutta. Ehdotetussa säännöksessä ei kuitenkaan aseteta mitään edellytyksiä henkilöluottotietojen saamiselle. Esityksen perustelujen mukaan mainittujen tietojen saamisen edellytyksenä on voimassa olevassa 3 §:ssä mainittu tarpeellisuusvaatimus. Lisäksi tietojen tulee liittyä välittömästi työntekijän työsuhteeseen tai johtua muun ohella työtehtävien erityisluonteesta. Ensisijassa henkilöluottotiedot kerättäisiin voimassa olevan lain 4 §:n mukaan työntekijältä itseltään, mutta käytännössä niitä hankittaisiin henkilöluottotietoja saavilta ja käsitteleviltä yrityksiltä. Esityksen perustelujen mukaan rekisterinpitäjän tulisi "jollakin asianmukaisella tavalla" ennen luovuttamista ottaa selvää siitä, onko luovutuksensaajalla lainmukainen käyttöperuste. Luottotietojen luovuttaminen edellyttää siis tiettyä harkinnanvaraisuutta. Kuitenkin se, miten rekisterin pitäjät selvittävät pyydettyjen henkilöluottotietojen käyttötarkoituksen, jää melko avoimeksi.

Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan säännöstä on asianmukaista täsmentää siten, että henkilöluottotietojen saamisen ja käyttämisen edellytyksiin lisätään tietojen tarpeellisuus työnhakijan luotettavuuden arvioimiseksi. Tällöin rekisterin pitäjän harkinnassa, onko työnantajalla laillinen peruste saada ja käyttää tietoja vai ei, tulee ottaa huomioon työtehtävien laatu ja merkitys kokonaisuudessaan. Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotettu 5 a § voisi alkaa esimerkiksi seuraavasti: "Työnantajalla on oikeus saada ja käyttää tehtävään valittua työnhakijaa koskevia henkilön luotettavuuden arvioimiseksi tarpeellisia luottotietolain (527/2007) 4 luvussa tarkoitettuja henkilöluottotietoja, kun..."

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan työ- ja elinkeinoministeriöltä saaman lausunnon mukaan "yksityisyyden suojasta työelämässä annettua lakia säädettäessä lähtökohtana oli, että nimenomaan 3 §:ssä tarkoitettu tietojen tarpellisuusvaatimus koskee kattavasti kaikkia eri asiakohdista säädettyjä pykäliä ja ettei asiasta tulisi ao. pykälissä toistamiseen säätää mitään. Tämä periaate on todettu lain perusteluissa sekä mm. lakia koskevassa esitteessä seuraavasti: "Siitä, että tietojen on oltava tarpeellisia, ei saada poiketa edes työntekijän suostumuksella ja tämän tarpeellisuusvaatimuksen tulee toteutua lain muiden yksityiskohtaisempien säännösten rinnalla." Jos ehdotettuun 5 a §:n 1 momentin johdanto-osaan lisätään erikseen tässä yhdessä asiassa tarpeellisuusvaatimus, niin lain systematiikka saattaa horjua. Lisäksi perustuslakivaliokunnan ehdottama sanamuoto voidaan tulkita myös sellaiseksi, että se ei oikeuttaisi käsittelemään työntekijää koskevia kaikkia luottotietoja vaan vain jollakin tavalla tarpeelliseksi harkittua osaa niistä. Tästä syystä ministeriö ehdottaa ensisijaisesti, ettei ehdotettua muutosta hyväksyttäisi. Toissijaisesti perustuslakivaliokunnan ehdottaman sanamuodon sijaan valiokunnan niin katsoessa tarpeelliseksi, säännöksen sanamuoto voitaisiin täsmentää esim. seuraavalla tavalla: "Työnantajalla on oikeus saada ja käyttää tehtävään valittua työnhakijaa koskevia luottotietolain (527/2007) 4 luvussa tarkoitettuja henkilöluottotietoja tämän luotettavuuden arvioimiseksi, kun työntekijän on tarkoitus toimia työtehtävissä, jotka edellyttävät erityistä luotettavuutta ja:"

Työ- ja elinkeinoministeriön lausunnon pohjalta valiokunta ehdottaa, että 5 a §:n 1 momentin johdanto-osaan lisätään sanat "työnhakijan luotettavuuden arvioimiseksi". Valiokunta painottaa, että lain 3 §:n tarpeellisuusvaatimus koskee myös luottotietojen hankkimista ja niitä voidaan hankkia vain, jos ne ovat tarpeellisia luotettavuuden arvioimiseksi.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan henkilöluottotietoja voitaisiin pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan tarkistaa työnhakijasta, jonka tehtäviin kuuluisi työnantajan tai tämän asiakkaan omaisuuden vartiointi. Perustuslakivaliokunta pitää oikeasuhtaisuuden kannalta arveluttavana, että esimerkiksi tavallinen teollisuusvartiointi kuuluisi tähän ryhmään. Perustuslakivaliokunnan mielestä säännöstä voitaisiin vielä muotoilla siten, että vartioitavan omaisuuden laatu edellyttää erityistä luotettavuutta.

Työ- ja elinkeinoministeriö on lausunnossaan jättänyt valiokunnan harkintaan, onko 1 momentin 6 kohdan sanamuotoa tarkennettava perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti. Ministeriöllä ei ole ehdotusta sanamuodoksi, miten omaisuuden laatua voitaisiin määritellä vartiointitehtävissä, joiden nimenomaisena tarkoituksena on omaisuuden suojelu ja joihin ministeriön näkemyksen mukaan liittyy mahdollisuus taloudellisen hyödyn tavoitteluun. Tämä lainkohta oli myös täysin yksimielinen lakia valmistelleessa työryhmässä, eikä siitä nähty tarpeelliseksi edes käydä laajempaa keskustelua lakiehdotuksen tarkoitus huomioon ottaen.

Viitaten työ- ja elinkeinoministeriön lausuntoon työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ei pidä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ehdottaa lakiehdotuksen 5 a §:n 1 momentin 6 kohtaa muutettavaksi.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan lakiehdotuksesta puuttuvat tietojen luovuttamista koskevat korvaussäännökset. Nykymuodossaan ehdotettu 5 a § koskettaa siten jossain määrin luottotietotoimintaa harjoittavan yrityksen perustuslain 15 §:ssä turvattua omaisuudensuojaa. Perustuslakivaliokunta pitää tarpeellisena, että lakiin lisätään asianmukaiset säännökset siitä, että luottotietojen luovuttamisesta voidaan periä kohtuullinen korvaus.

Työ- ja elinkeinoministeriön lausunnon mukaan luottotietolain 10 §:ssä on säännös tietojen luovuttamisen korvattavuudesta. Nyt ehdotetuilla säännöksillä ei ole puututtu tämän pykälän soveltamiseen. Siten luottotietojen luovuttamisesta voidaan periä kohtuullinen korvaus jo voimassa olevien säännösten mukaan.

Sen sijaan työ- ja elinkeinoministeriö esittää harkittavaksi, että ehdotettuun 5 a §:ään lisättäisiin uusi 3 momentti seuraavasti: "Työnantaja vastaa henkilöluottotietojen hankkimisesta aiheutuvista kustannuksista." Vastaava kustannusten korvausta koskeva säännös on yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 10 §:ssä, joka koskee kustannuksia huumausainetestiä koskevan todistuksen hankkimisesta. Samalla säännöksestä kävisi epäsuorasti ilmi, että henkilöluottotietojen hankinnasta voi aiheutua kustannuksia.

Valiokunta yhtyy ministeriön näkemykseen työnantajan korvausvelvollisuutta koskevan uuden 3 momentin säännöksen tarpeellisuudesta varsinkin, kun 4 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on ensi sijassa kerättävä työntekijältä itseltään häntä koskevat henkilötiedot. Tämä säännös koskee myös luottotietojen hankintaa. Tällöin on perusteltua, että työnantaja korvaa tietojen hankintakustannukset, jos työntekijä toimittaa itse työnantajalle selvitykset luottotiedoistaan. Valiokunta ehdottaa uuden 3 momentin lisättäväksi lakiehdotukseen, jolloin hallituksen esityksen mukainen 3 momentti siirtyy 4 momentiksi.