Yleisperustelut

Yleistä

Esitys liittyy pääosin hallituksen rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanoon. Sen keskeisenä tavoitteena on vähentää työ- ja elinkeinotoimistoille kuuluvia työttömyysturvajärjestelmän toimeenpanoon liittyviä tehtäviä ja suunnata siten resursseja nykyistä tehokkaammin työnvälitykseen ja asiakkaita aktivoivaan toimintaan. Esityksellä pyritään edistämään työvoiman liikkuvuutta laajentamalla tietyin edellytyksin työn vastaanottovelvollisuutta myös työssäkäyntialueen ulkopuolelle. Vailla omaa syytään työtä vailla olevien perhepäivähoitajien ja työvapaalla olevien oikeutta työttömyysetuuteen parannetaan.

Valiokunta pitää esityksen tavoitteita ja ehdotettuja toimenpiteitä hyvinä ja tarpeellisina. Esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Valiokunta pitää tarpeellisena tehostaa työ- ja elinkeinotoimistojen toimintaa siirtämällä tehtäviä työttömyysetuuden maksajille ja yksinkertaistamalla työttömyysturvasäännöksiä. Valiokunta korostaa, että toiminnan selkeyttämisen ansiosta vapautuvia resursseja tulee työnvälityksen tehostamiseksi suunnata henkilökohtaiseen palveluun. Erityisen tärkeää kasvokkain tapahtuva palvelu on nuorille ja pitkään työttömänä olleille sekä asiakkaille, joille työ- ja elinkeinotoimiston palvelut ja menettelytavat ovat ennestään vieraita. Valiokunta huomauttaa, että kaikilla työ- ja elinkeinotoimiston asiakkailla ei ole mahdollisuutta käyttää sähköisiä palveluja tai niiden käyttäminen on syystä tai toisesta heille hankalaa.

Valiokunta pitää työvoiman liikkumiseen kannustavia toimia tärkeinä ja tarpeellisina, mutta toteaa, että esityksessä ehdotettuja säännöksiä tulee jäljempänä esitetyistä syistä tarkentaa.

Valiokunta pitää tärkeänä, että muutoksen toteuttamiseksi laaditaan selkeät ohjeet ja huolehditaan yhtenäisistä työ- ja toimintakäytännöistä koko maassa

Luottamukseen perustuva asiointi

Esityksellä otetaan askel kohti luottamukseen perustuvaa asiointia luopumalla yrityksessä työskentelyn, omassa työssä työllistymisen ja opiskelun päättymisen osoittamisesta todistuksilla ja selvityksillä. Valiokunta pitää luottamukseen perustuvan palvelun vahvistamista erittäin hyvänä ja tarkoituksenmukaisena ja katsoo, että työnhakijan ja työ- ja elinkeinoviranomaisen välinen molemminpuolinen luottamus mahdollistaa nykyistä paremmin yksilöllisten tarpeiden huomioimisen ja edesauttaa ja nopeuttaa siten kullekin asiakkaalle sopivan työllistymispolun löytymistä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että uusi toimintatapa saattaa johtaa työttömyysturvajärjestelmän yleistä hyväksyttävyyttä ja uskottavuutta heikentäviin tahattomiin erehdyksiin tai tahallisiin väärinkäytöksiin sekä vaikuttaa mahdollisten takaisinperimisten vuoksi kielteisesti työttömyysetuuksien saajien asemaan. Valiokunta pitää tärkeänä, että muutoksen vaikutuksia seurataan tarkasti ja tarvittaessa epäkohdat korjataan nopeasti.

Perhepäivähoitajien oikeus työttömyysetuuteen

Kunnan perhepäivähoitajaa ei tavallisesti lomauteta siksi ajaksi kun häneltä ei ole varattu hoitopaikkoja, vaikka tuolta ajalta ei makseta palkkaa. Koska hoitajaa ei lomauteta, hänellä ei voimassa olevasta työsuhteesta johtuen ole oikeutta myöskään työttömyysetuuteen. Esityksessä ehdotetaan, että jatkossa tällaisessa tilanteessa hoitajalla on oikeus työttömyysturvaan lomautukseen rinnastettavan syyn perusteella. Valiokunta pitää ehdotettua muutosta tärkeänä ja hyvänä, mutta kiinnittää huomiota siihen, että uudistus ei turvaa perhepäivähoitajan oikeutta työttömyysetuuteen silloin, kun ansiot pienenevät hoidettavaksi osoitettujen lasten vähenemisestä johtuen. Valiokunta katsoo, että perhepäivähoitajien oikeus soviteltuun työttömyysetuuteen ansioiden vähentyessä heistä itsestään riippumattomasta syystä tulee selvittää.

Koulutusta vailla olevan alle 25-vuotiaan oikeus työttömyysetuuteen

Koulutusta vailla oleva alle 25-vuotias nuori ei työttömäksi jäädessään ole oikeutettu työttömyysetuuteen, jos hän jättää hakematta syyslukukaudella alkavaan ammatillisia valmiuksia antavaan tai lukiokoulutukseen. Työttömyys- etuus lakkaa, vaikka nuori olisi syyslukukauden alkaessa työllistymistä edistävässä palveluksessa. Esityksessä ehdotetaan säännöksiä muutettavaksi siten, että nuoren oikeus työttömyysetuuteen säilyy työllistymistä edistävän palvelun ajan. Valiokunta pitää muutosta erittäin hyvänä ja tärkeänä nuorten kannustamiseksi työllisyyttä edistäviin palveluihin.

Koulutusta vailla olevan nuoren velvoite hakea keväällä alkaviin koulutuksiin poistettiin koulutuspaikkojen ja valinnanmahdollisuuksien vähäisyyden vuoksi vuoden 2013 alusta lukien. Tähän ei ehdoteta muutosta, mutta nuoren oikeutta työttömyysetuuteen tiukennetaan keväällä alkavan koulutuksen aloittamisen osalta siten, että nuori menettää oikeuden työttömyys- etuuteen, jos hän jättää aloittamatta vastaanottamansa kevätlukukaudella alkavan koulutuksen. Tarkoituksena on ohjata nuori työttömyyden sijasta aloittamaan opinnot tilanteessa, jossa koulunkäynnin vaihtoehtona on työttömyys.

Valiokunta pitää nuorten ammatilliseen koulutukseen ohjaamista tärkeänä ja katsoo, että ammatillinen koulutus on keskeistä nuoren työllistymisen turvaamisessa. Koulutukseen osallistuminen on valtaosalle nuorista oikea ja työttömyyttä parempi vaihtoehto. Valiokunta ei kuitenkaan pidä nyt toteutettavaa muutosta ongelmattomana, koska menettely asettaa nuoret eriarvoiseen asemaan siitä riippuen, ovatko he hakeneet koulutukseen vai eivätkö ole. Valiokunta katsoo myös, että muutos saattaa taloudellisen tuen menettämisuhan vuoksi vähentää vähävaraisten sekä niiden nuorten hakeutumista koulutukseen, joille sopivan alan löytyminen on vaikeaa.

Työstä kieltäytyminen työpaikan sijainnin ja työmatkan perusteella

Henkilöllä on 80 kilometrin etäisyydelle tosiasiallisesta asuinpaikasta ulottuvalla työssäkäyntialueellaan oikeus ilman työttömyysetuuden menetystä kieltäytyä tarjotusta työstä, jos päivittäisen työmatkan kesto ylittäisi kokoaikatyössä keskimäärin kolme tuntia ja osa-aikatyössä keskimäärin kaksi tuntia. Päivittäiseen työmatkaan käytettävää aikaa arvioitaessa otetaan joukkoliikenteen lisäksi huomioon oman auton ja polkupyörän käyttömahdollisuus sekä mahdollisuus kävellä työmatka. Työssäkäyntialueen ulkopuolelta tarjottu työ on työttömyysturvalain 2 a luvun 6 §:n 2—4 momentin mukaan otettava vastaan mm. silloin, kun työ on pysyvä ja toimeentulon turvaava, uudella paikkakunnalla on saatavissa henkilölle ja hänen perheelleen sopiva asunto eikä henkilöllä ole painavaa henkilökohtaista syytä olla vastaanottamatta työtä.

Työttömyysturvan seuraamusjärjestelmän tulisi esityksen mukaan nykyistä laajemmin ohjata työttömiä ottamaan vastaan työtä myös työssäkäyntialueen ulkopuolelta silloin, kun se alueen liikenneyhteydet huomioon ottaen on mahdollista. Tämän vuoksi ehdotetaan, että työttömällä olisi edellä mainittujen työn vastaanottoon velvoittavien edellytysten lisäksi velvollisuus ottaa vastaan työtä työssäkäyntialueen ulkopuolelta, jos päivittäisen työmatkan kesto on julkisia liikennevälineitä tai työnantajan järjestämää kuljetusta käyttäen kokoaikatyössä keskimäärin enintään kolme tuntia ja osa-aikatyössä kaksi tuntia.

Valiokunnan saaman perustuslakivaliokunnan lausuntoon (PeVL 11/2010 vp) viittaavan asiantuntijaselvityksen mukaan ehdotettu työn vastaanottovelvollisuuden laajennus on ongelmallinen liikkumisvapautta koskevan perustuslain 9 §:n kannalta. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että ilman tapauskohtaista työmatkan kestoon liittyvää harkintaa työn vastaanottovelvollisuus saattaa johtaa työssäkäyntialueen sisälläkin asuinpaikan valintaa koskevan perusoikeuden vastaiseen lopputulokseen. Tapauskohtaisesti olosuhteet tulevat otetuksi riittävästi huomioon työmatkan kestoa koskevilla rajoituksilla.

Käsillä olevan ehdotuksen mukaan työmatkan kestoa koskevat aikarajat eivät ole ehdottomia silloin, kun työtä on tarjottu työssäkäyntialueen ulkopuolelta, vaan ollakseen pätevä työstä kieltäytymisen tulisi täyttää myös voimassa olevan työttömyysturvalain 2 a luvun 6 §:ssä säädetyt edellytykset. Mainitut säännökset ehdotetaan muutoksen myötä siirrettäviksi uuteen 2 a luvun 6 a §:ään. Työnhakija olisi siten velvollinen ottamaan työssäkäyntialueen ulkopuolelta työtä, vaikka työmatkan kesto ylittäisi säädetyn enimmäisajan, ellei hän voi vedota muihin syihin. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta katsoo tarpeelliseksi muuttaa ehdotettua pykälää siten, että työtön voi yksinomaan työmatkan kestoon liittyvillä perusteilla kieltäytyä työssäkäyntialueen ulkopuolelta tarjotusta työstä.

Työstä kieltäytyminen kustannusten perusteella

Työttömällä on työttömyysturvalain 2 a luvun 5 §:n 1 momentin mukaan pätevä syy kieltäytyä vastaanottamasta hänelle tarjottu osa-aikatyö silloin, kun työstä maksettava palkka ja mahdollinen soviteltu työttömyysetuus työmatkakustannusten ja muiden työn vastaanottamisesta aiheutuvien kustannusten jälkeen jää pienemmäksi kuin hänelle muutoin maksettava työttömyysetuus. Kokoaikatyön vastaanottovelvollisuudessa vastaavaa työn vastaanottamisesta aiheutuvia kuluja huomioivaa sääntelyä ei ole.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että hyvien liikenneyhteyksien ansiosta kolmen tunnin enimmäismatka-ajan piirissä sijaitseva työpaikka voi olla hyvinkin etäällä työttömän asuinpaikasta, mistä johtuen työmatkan kustannukset voivat nousta jopa useaan sataan euroon kuukaudessa. Matalapalkkaisilla aloilla myös kokoaikatyön vastaanottaminen saattaa siten muodostua käytännössä taloudellisesti kannattamattomaksi ja työttömälle kohtuuttomaksi. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että valtion kokonaistalouden näkökulmasta työmatkalippujen hintojen tulisi olla nykyistä kohtuullisemmat esimerkiksi VR:llä.

Edellä esitetyn perusteella valiokunta ehdottaa työttömyysturvalain 2 a luvun 5 §:n 1 momentin muuttamista siten, että työnhakijalla olisi pätevä syy kieltäytyä vastaanottamasta myös kokoaikatyö silloin, kun työntekijän palkka ja hänelle mahdollisesti maksettava työttömyysetuus työmatkakustannusten ja muiden työn vastaanottamisesta aiheutuvien kustannusten jälkeen jää pienemmäksi kuin hänelle muutoin maksettava työttömyysetuus.

Valiokunta huomauttaa, että henkilöllä on työttömyysturvalain 2 a luvun 3 §:n perusteella työttömyysetuutta menettämättä mahdollisuus erota työstä kolmen kuukauden kuluessa työsuhteen aloittamisesta, jos työpaikka sijaitsee työssäkäyntialueen ulkopuolella tai päivittäisen työmatkan kesto ylittää kokoaikatyössä kolme tuntia ja osa-aikatyössä kaksi tuntia. Valiokunta ei pidä tarkoituksenmukaisena tehdä työttömyysetuuden saamiseksi velvoittavia työtarjouksia tilanteessa, jossa työn vastaanottamisesta aiheutuvien kustannusten vuoksi työssäkäynti muodostuu kohtuuttomaksi, ja korostaa, että velvoittavia työtarjouksia tulee ensisijaisesti tehdä työssäkäyntialueelta.

Työllistymissuunnitelman laatiminen puhelimitse

Työnhakijan ei ole välttämätöntä saapua paikan päälle työ- ja elinkeinotoimistoon työllistymissuunnitelman laatimista tai tarkistamista varten, vaan asiointi voidaan hoitaa asiakkaan ja toimiston keskinäisen sopimuksen perusteella puhelimitse toimiston etukäteen ilmoittamana aikana. Työnhakijan puhelimella tavoittamatta jääminen sovittuna aikana rinnastetaan suunnitelman laatimisesta kieltäytymiseen (2 a luku 10 §), ja henkilölle on sen perusteella voitu asettaa vähintään 30 päivän korvaukseton määräaika.

Esityksessä ehdotetaan yhdenvertaisuuden vuoksi puhelimitse tavoittamatta jääminen rinnastettavaksi työllistymissuunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta jäämiseen. Tällöin henkilön seuraamus nykykäytännöstä poiketen määräytyisi työttömyysturvalain saapumatta jäämistä koskevan 2 a luvun 9 §:n perusteella ja olisi vähintään 15 päivää. Karenssin määräämisen edellytyksenä on, että työ- ja elinkeinotoimisto on etukäteen ilmoittanut työnhakijalle, milloin hakijaan otetaan yhteyttä. Riittävänä pidetään ajankohdan ilmoittamista päivän tarkkuudella, ja työnhakijan tulisi tuolloin joko olla tavoitettavissa tai vastata viipymättä työ- ja elinkeinotoimiston soittopyyntöön.

Valiokunta pitää puhelimitse ja verkkoyhteyksien avulla tapahtuvaa asiointia sekä työnhakijaa että työ- ja elinkeinotoimistoa helpottavana hyvänä ja tarkoituksenmukaisena toimintatapana. Valiokunta katsoo kuitenkin työnhakijan oikeusturvan kannalta ongelmalliseksi määrätä seuraamus puhelinasioinnin perusteella. Puhelinyhteyden saaminen voi olla sattumanvaraista ja epäonnistua työnhakijasta riippumattomista syistä esimerkiksi puhelimen rikkoutumisen vuoksi tai koska työnhakija oleskelee puhelinverkon kuuluvuusalueen ulkopuolella. Työ- ja elinkeinotoimiston soittopyyntöön viipymättä vastaaminen saattaa lisäksi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta työ- ja elinkeinotoimistosta johtuvista syistä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan puhelinyhteyden saaminen työ- ja elinkeinotoimistoon on monilla paikkakunnilla ollut vaikeaa ja edellyttänyt monia yrityksiä ja pitkiä jonotusaikoja. Näistä syistä johtuen valiokunta ehdottaa hallituksen esityksessä ehdotetun työttömyysturvalain 2 a luvun 9 §:n 3 momentin poistamista.

Valiokunta katsoo, että työnhakijan oikeudet ja velvollisuudet tulee olla puhelinasioinnissa selkeästi määriteltyjä ja ennakoitavia ja että toimintatavan tulee olla yhdenmukainen koko maassa. Tästä syystä valiokunta kannattaa työ- ja elinkeinoministeriön valiokunnalle antamassa vastineessa ehdottamaa työllistymissuunnitelman laatimismenettelyn selkiyttämistä siten, että työttömyysturvalain suunnitelman laatimisesta kieltäytymistä koskevaan 2 a luvun 10§:ään otetaan uusi säännös, jonka mukaan puhelimitse tavoittamatta jääminen ei ole peruste sanktion määräämiselle. Työnhakija, jota ei puhelimitse tavoiteta, tulee kutsua paikan päälle työ- ja elinkeinotoimistoon suunnitelman laatimista tai tarkistamista varten.