Perustelut
         
         Vanhasen II hallituksen ohjelmassa todetaan, että hallitus
            vahvistaa määrärahakehityksen, joka vie
            Suomen kohti YK:ssa vuodelle 2015 asetettua kehitysyhteistyömäärärahojen
            0,7 prosentin bruttokansantulo-osuuden tavoitetta. Ulkoasiainvaliokunta
            toteaa, että Suomi saavuttaa ja ylittää tämän
            tavoitteen kannalta tärkeän 0,51 prosentin vähimmäistavoitteen
            vuonna 2010, jolloin kehitysyhteistyömenojen taso nousee 0,55
            prosenttiin bruttokansantulosta.
         
         
         Ulkoasiainvaliokunnan saaman selvityksen mukaan monet maat ovat
            kansainvälisen taloustaantuman aiheuttaman bruttokansantulon
            supistumisen johdosta lähteneet leikkaamaan kehitysyhteistyön
            määrärahoja. Ulkoasiainvaliokunnan mielestä kehitysyhteistyömäärärahojen
            kokonaissumman 92 miljoonan euron lisäys vuodelle 2011
            on eurooppalaisittain ja laajemminkin kansainvälisesti
            vertailtuna hyvä tulos ja osoittaa Suomen toimivan pitkäjänteisesti
            ja suunnitelmallisesti kansainvälisten sitoumustensa toimeenpanossa.
         
         
         Valtioneuvoston selonteossa valtiontalouden kehyksistä vuosille
            2011—2014 (kehyspäätös) todetaan,
            että kehyspäätöksessä on
            varauduttu varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahojen
            kasvuun siten, että kehitysyhteistyömäärärahojen taso
            nousee 0,58 prosenttiin BKTL:stä vuonna 2011. Vuoden 2011
            eduskuntavaalien johdosta vuosien 2012—2014 osalta kehyspäätöksessä on tehty
            tekninen olettama, että 0,58 prosentin bruttokansantulo-osuus
            säilytetään ennallaan. 
         
         
         Ulkoasiainvaliokunta on johdonmukaisesti korostanut YK:ssa ja
            EU:ssa sovittujen kehitysyhteistyömäärärahojen
            tasoa koskevien tavoitteiden sitovan Suomea ja edellyttänyt,
            että hallitus sitoutuu yksiselitteisesti täyttämään
            kansainväliset minimitavoitteet tarvittaessa lisäämällä kehitysyhteistyömäärärahoja.
            Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että kehitysyhteistyön
            0,7 prosentin tavoitteen saavuttaminen on seuraavan hallituksen
            ja eduskunnan vastuulla. Valiokunnan kannan mukaan 0,7 prosentin
            tason saavuttaminen vuonna 2015 asettaa selkeän ja sitovan
            tavoitteen myös seuraavan hallituksen kehitysyhteistyöpolitiikalle.
         
         
         Ulkoasiainvaliokunnan saaman selvityksen mukaan 0,7 prosentin
            BKTL-osuus merkitsisi vuonna 2015 karkeasti noin 1,5 miljardin euron kehitysyhteistyömenoja.
            Valiokunta pitää tätä realistisena
            arviona, vaikka Suomen talouskehityksen ennustaminen puoli vuosikymmentä eteenpäin
            on maailmantalouden viimeaikaisen kehityksen vuoksi muuttunut poikkeuksellisen vaikeaksi.
            Valiokunta on aikaisemmin (UaVL 8/2009 vp)
            arvioinut, että 1,5 miljardin euron tason saavuttaminen
            merkitsisi keskimäärin 100 milj. euron vuosittaista
            menolisäystä vuosina 2011—2015. Ulkoasiainvaliokunnan
            mielestä tasaisen kasvun periaatteen noudattaminen on erityisen
            tärkeää tämänhetkisessä vaikean
            ennustettavuuden tilanteessa.
         
         
         Ulkoasiainvaliokunta pitää myönteisenä,
            että kehyspäätöksessä todetaan
            0,7 prosentin tavoitteen edellyttävän vuosina
            2012—2015 noin 0,03 prosenttiyksikön vuotuista
            lisäystä kehitysyhteistyön määrärahoihin.
            Lausunnossaan (UaVL 2/2009 vp) valtiontalouden
            kehyksistä vuosille 2010—2013 valiokunta totesi
            pitävänsä noin 0,03 prosentin vuotuista
            korotusta kehitysyhteistyömäärärahoihin
            järkevimpänä keinona pyrkiä 0,7
            prosentin tavoitteeseen vuoteen 2015 mennessä.Viitaten
            aiempiin kannanottoihinsa valiokunta tukee tavoitteen saavuttamisen
            edellyttämiä vuosittaisia määrärahalisäyksiä.
         
         
         Ilmastorahoituksen ja kehitysyhteistyörahoituksen keskinäinen
            suhde on noussut nopeasti kansainvälisen keskustelun keskiöön.
            Kehyspäätöksen mukaan Suomi on sitoutunut
            käyttämään ilmastotoimiin kehitysmaissa
            vuosina 2010—2012 ainakin 110 miljoonaa euroa. Valiokunnan
            saaman selvityksen mukaan Suomi pystyy tällä jaksolla
            osoittamaan ilmastotoimiin riittävästi rahoitusta
            kehitysyhteistyömäärärahojen
            lisäämisen ansiosta. Nämä määrärahat voidaan
            kehyspäätöksen ja valiokunnan saaman selvityksen
            mukaan raportoida osana Suomen virallista kehitysyhteistyötä.
         
         
         Vuodesta 2013 lähtien Suomi on sitoutunut osallistumaan
            Kööpenhaminan ilmastokonferenssissa sovittuun
            pitkäaikaiseen ilmastorahoitukseen kehitysmaille. Pitkäaikaisen
            ilmastorahoituksen tasoa tai Suomelle tulevan maksuosuuden määrää ei
            voida valiokunnalle annetun selvityksen mukaan vielä luotettavasti
            arvioida muun muassa siksi, että osa rahoituksesta on tarkoitus
            järjestää innovatiivisten ja yksityisten
            rahoitusmekanismien avulla. 
         
         
         Ilmastorahoituksen ja kehitysyhteistyörahoituksen keskinäisen
            suhteen kannalta keskeinen kysymys liittyy siihen, katsotaanko ilmastorahoituksen
            tarkoittavan kehitysyhteistyörahoituksen lisäksi
            myönnettävää rahoitusta. Valiokunnan
            kuulemien asiantuntijoiden mukaan kysymykseen ei ainakaan toistaiseksi
            ole kansainvälisesti hyväksyttyä yksiselitteistä linjausta. Valiokunta
            kiinnittää huomiota siihen, että esimerkiksi
            Suomen kehitysyhteistyöhön sisältyi jo ennen
            Kööpenhaminan ilmastokonferenssia useita ODA-kelpoisia
            ilmastovaikutteisia projekteja, jotka on rahoitettu kehitysyhteistyövaroilla.
            Valiokunta korostaa ilmastohankkeiden moniulotteisia vaikutuksia.
            Esimerkiksi energiatehokkuuden lisäämiseen kehitysmaissa tähtäävillä hankkeilla
            on eittämättä myös köyhyyden
            vähentämiseen liittyviä myönteisiä vaikutuksia.
         
         
         Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että Suomi täyttää kehysjakson
            puitteissa ilmastotoimiin kehitysmaissa tarkoitetut lyhytaikaiset
            sitoumuksensa. Valiokunta kuitenkin painottaa, että jo
            kehysjakson aikana ratkaistavaksi tulee, onko 0,7 prosentin tavoitteen
            saavuttamiseksi tarvittavan kehitysyhteistyörahan lisäksi
            varattava kokonaan lisäistä rahaa pitempiaikaisiin
            ilmastotoimiin. Vastuu päätöksestä kuuluu
            seuraavalle eduskunnalle ja hallitukselle. Ulkoasiainvaliokunta
            katsoo, että riittävän ilmastorahoituksen turvaamiseksi
            tarvitaan joka tapauksessa erilaisia lähteitä mukaan
            lukien innovatiiviset rahoitusmekanismit ja -mallit. Valiokunta
            pitää tärkeänä, että Suomi
            on aktiivisesti mukana kansainvälisessä yhteistyössä,
            jossa kehitetään valtion budjetista rahoitettavaa
            kehitysyhteistyötä täydentäviä uusia
            rahoitusmekanismeja ja -malleja.
         
         
         Kysymys pakolaismenojen rahoittamisesta kehitysyhteistyövaroilla
            nousi esiin valiokunnan asiantuntijakuulemisissa. Valiokunta on
            käsitellyt asiaa lausunnossaan (UaVL 8/2009
               vp) esityksestä valtion talousarvioksi vuodelle
            2010. Valiokunta toistaa aikaisemman kantansa, jonka mukaan mahdolliset
            tarkistukset kehitysyhteistyömenojen ODA-kelpoisuudessa
            eivät saa johtaa tosiasiallisiin heikennyksiin varsinaisen
            kehitysyhteistyön määrässä tai
            laadussa. Valiokunta pitää tärkeänä,
            että Suomi ajaa aktiivisesti kriteerien selkiyttämistä OECD:n
            kehitysapukomitean puitteissa käytävässä keskustelussa.
            Valiokunta edellyttää saavansa lisätietoa
            asiasta, kun kysymyksen selvittäminen, mukaan lukien muiden
            Pohjoismaiden noudattamat käytännöt,
            tuottaa tuloksia.
         
         
         Kehyspäätöksessä todetaan
            ulkoasiainministeriön kehittävän toimintaansa
            sopeuttaen edustustoverkon tehtävät ja rakenteet
            valtiontalouden reunaehtoihin. Ulkoasianvaliokunta pitää tätä oikeana
            tavoitteena, mutta korostaa, että valtion voimavarojen
            kohdentamista on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti ja toimintaympäristön
            muutokset huomioiden. Ulkoasiainvaliokunta pitää tehokasta
            ja ajan mukaista edustustoverkkoa yhtenä keskeisenä välineenä Suomen hyvinvoinnin,
            menestyksen, turvallisuuden ja kansainvälisten vaikutusmahdollisuuksien
            varmistamisessa. Valiokunta katsoo, että muun muassa
            Euroopan ulkosuhdehallinnon toiminta, Pohjoismaiden edustustoyhteistyö sekä muutokset
            suomalaisen yhteiskunnan tarpeissa on huomioitava, kun edustustoverkkoa
            kehitetään.
         
         
         Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä,
            että ulkoasiainhallinto jatkaa yhteistyön vahvistamista muiden
            hallinnonalojen kanssa. Yhteistyön perusteet on täsmennettävä siten,
            että ne parhaiten palvelevat yhteiskunnan kokonaisetua
            ja valtion voimavarojen tarkoituksenmukaista käyttöä. Valiokunta
            toteaa, että eri hallinnonalojen yhteistyön kautta
            pienilläkin lisäyksillä edustustojen
            henkilöstöresursseihin on yhteiskunnalle saavutettavissa
            moninkertaisia hyötyjä tai säästöjä.
            Muutamia esimerkkejä selvittämisen arvoisista
            mahdollisuuksista ovat laittoman maahantulon ja ihmiskaupan estämisessä tarvittavan
            asiantuntemuksen
            vahvistaminen yksittäisillä asiantuntijoilla muutamissa
            edustustoissa sekä yhteistyömallien kehittäminen
            ulkomailla toimivien suomalaistahojen kesken.