Yleisperustelut

Yleistä

Hallituksen esityksen keskeisenä tavoitteena on saattaa maankäyttö- ja rakennuslain sääntely, joka koskee rakennushankkeeseen ryhtyvän velvollisuuksia, rakennuksen suunnittelua ja suunnittelijoita, rakennustyönjohtoa, rakennuslupahakemusta ja rakennusvalvontaa, perustuslain 80 §:n vaatimusten mukaiseksi. Tarkoituksena ei ole muuttaa sääntelyä sisällöllisesti. Esitykseen sisältyy kuitenkin joitakin vähäisiä, lähinnä korjausrakentamisen erityispiirteitä korostavia muutoksia.

Valiokuntakäsittelyssä on noussut keskusteluun kolme hallituksen esityksen välittömiin tai välillisiin vaikutuksiin liittyvää keskeistä teemaa:

1. suunnittelu- ja työnjohtotehtävien vaativuusluokat ja suunnittelijoiden ja työnjohdon kelpoisuusvaatimukset,
2. nyt voimassaolevien kelpoisuuksien säilyminen sekä
3. rakentamisen laadun parantaminen erityisesti kosteus- ja homevaurioiden vähentämiseksi. Valiokunta käsittelee näitä kysymyksiä edempänä erikseen ja ehdottaa hallituksen esitykseen muutoksia, joilla varmistetaan halutun lopputuloksen toteutuminen sekä lain tasolla että alemmanasteisessa lainsäädännössä eli asetuksissa ja ohjeissa. Lisäksi valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausuntoon perustuen eräitä tarpeellisia täsmennyksiä hallituksen esitykseen.

Suunnittelu- ja työnjohtotehtävien vaativuusluokat ja suunnittelijoiden ja työnjohdon kelpoisuusvaatimukset

Nykyisin suunnittelu- ja työnjohtotehtävien vaativuusluokista säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 123 §:ssä ja vaativuuden tarkemmat määräytymisperusteet sisältyvät rakentamismääräyskokoelman osan A2 alakohtaisiin ohjetaulukoihin. Lähtökohtaisesti suunnittelu- ja työnjohtotehtävien jakautuminen vaativuusluokkiin säilyy nykyisenkaltaisena. Hallituksen esityksen lakiehdotuksessa vaativuusluokista säädetään kuitenkin lain tasolla selkeämmin ja tarkemmat säännökset eri alojen suunnittelu- ja työnjohtotehtävien vaativuuden perusteista on tarkoitus antaa asetuksella. Lisäksi ohjetaulukoissa on tarkoitus määrittää nykyiseen tapaan alakohtaisesti vaadittava kelpoisuus muun muassa koulutuksen sisältöjen osalta, jolloin alakohtaiset erityispiirteet voidaan ottaa joustavasti huomioon.

Hallituksen esityksen lähtökohtana on muuttaa vaativuusluokkien keskinäistä suhdetta siksi, että nykyiseen vaativaan ja erittäin vaativaan luokkaan on käytännössä määrätty sinne kuulumattomia, vähemmän vaativia tehtäviä ja vastaavasti alan suunnittelijat ovat ymmärrettävästi pyrkineet hakemaan itselleen korkeimman luokan eli erittäin vaativa -tehtäväluokan pätevyyden. Alalla tapahtunut kehitys on siten tehnyt osaltaan tyhjäksi koko luokitusjärjestelmän, ja tarkoituksena on palauttaa alkuperäisen tarkoituksen mukainen tulkinta vaativuusluokkien välisistä suhteista. Inflatorisen kehityksen seurauksena on käytännössä oikeastaan vain tavanomaisia ja erittäin vaativia kohteita ja kymmenen vuotta voimassa ollut järjestelmä on tarkoituksensa vastaisesti kaventunut kaksiluokkaiseksi.

Hallituksen esityksen tavoitteena on palauttaa neliportainen vaativuusluokkajärjestelmä alkuperäisen tarkoituksensa mukaiseksi, jossa ylimmän vaativuusluokan kohteet ovat poikkeus eikä lähes pääsääntö. Ympäristövaliokunta ehdottaa hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 120 d §:n 3 momentin muuttamista siten, että nykyisin korkein suunnittelutehtävien vaativuusluokka "erittäin vaativa" muutetaan nimeltään "poikkeuksellisen vaativaksi", mikä ilmentää tarkoitusta muuttaa nykyistä, rapautunutta tulkintaa, jossa tarpeettoman suuri osa tehtävistä on sijoittunut ylimpään vaativuusluokkaan. Valiokunta pitää välttämättömänä esittämäänsä terminologista muutosta sen varmistamiseksi, että tavoiteltu tulkintamuutos käytännössä myös toteutuu.

Vastaava muutos tehdään työnjohtotehtävien osalta 120 b §:n 3 momenttiin. Poikkeuksellisen vaativa -termi ilmentää paremmin sitä tavoitetta, että tähän ylimpään luokkaan sijoittuu erittäin pieni osa tehtävistä, noin 1—3 % kaikista suunnittelu- ja työnjohtotehtävistä.

Samassa rakennushankkeessa voi 120 d §:n 3 momentin mukaan olla eri vaativuusluokkiin kuuluvia suunnittelutehtäviä, kuten nykyisinkin, eikä yhden tehtävän määrittäminen poikkeuksellisen vaativaksi tee koko kohteesta poikkeuksellisen vaativaa. Esimerkiksi talotekniikan suunnittelutehtävät voivat olla kohteessa tavanomaisia, vaikka rakennesuunnittelu olisi vaativaa, tai päinvastoin. Samassa rakennushankkeessa voi myös työnjohtotehtävissä olla eri vaativuusluokkiin kuuluvia tehtäviä entiseen tapaan.

Eri alojen suunnittelutehtävän määräytymisestä säädetään 1. lakiehdotuksen 120 d §:n 4 momentin valtuussäännöksen perusteella ympäristöministeriön asetuksella. Vastaavasti rakennustyön johtotehtävien vaativuusluokan määräytymistä koskeva valtuussäännös on 122 b §:n 5 momentissa. Ympäristövaliokunta katsoo, että ympäristöministeriön asetuksen sijaan tarkemmat määräykset vaativuusluokan määräytymisestä on tarpeen antaa valtioneuvoston asetuksella, koska määräytymisellä on välillisesti yleisempää merkitystä kelpoisuuksien kannalta. Käytännössä vaativuusluokkien keskinäisen suhteen muuttaminen tarkoittaa sitä, että suurin osa hankkeista sijoittuu tavanomaiseen tai vaativaan luokkaan, ja näin työmahdollisuudet näiden osalta lisääntyvät. Poikkeuksellisen vaativat suunnittelu- ja työnjohtotehtävät jäävät uudessa luokituksessa vähälukuisiksi. Valiokunta korostaa kuitenkin, että muutos ei merkitse sitä, että rakentamisen laadulliset vaatimukset vaativien kohteiden osalta heikkenisivät.

Valiokunta korostaa, että asetukset ja alempi ohjeistus on valmisteltava yhteistyössä alan järjestöjen, koulutustahojen sekä kuntien rakennusvalvontaviranomaisten kanssa. Lähtökohtana on kelpoisuusvaatimusten säilyminen nykyisellä tasolla. Vain vaativuusluokkien keskinäisen suhteen muuttamisen kautta tapahtuu käytännössä muutosta.

Valiokunta korostaa myös, että asetusten ja ohjeiden lisäksi sekä rakennusvalvonnan että alan toimijoiden ohjeistus ja koulutus on tarpeen yhtenäisen soveltamisen turvaamiseksi. Esimerkiksi FISE-pätevyystodistus tai lain edellyttämä koulutus ei sellaisenaan oikeuta hyväksymistä rakennushankkeessa toimijaksi, vaan tapauskohtainen päätösvalta on jatkossakin rakennusvalvontaviranomaisella samalla tavoin kuin nykyisen lain mukaan. Maankäyttö- ja rakennuslain sääntely on luonteeltaan yleistä ja joustavaa. Rakennusvalvontaviranomaisen hankekohtainen päätös on itsenäinen. Yhtenäiseen soveltamiskäytäntöön tulee kuitenkin pyrkiä, ja siksi koulutus ja ohjeistus on välttämätöntä.

Kelpoisuusvaatimukset

Hallituksen esityksessä suunnittelijoiden ja työnjohdon kelpoisuutta koskeva sääntely ehdotetaan nostettavaksi lain tasolle. 1. lakiehdotuksen 120 e § sisältää suunnittelijoiden ja 122 c § työnjohdon kelpoisuusvaatimukset neljään eri vaativuusluokkaan kuuluvissa suunnittelutehtävissä. Vaadittava kelpoisuus määräytyy riittävästä koulutuksesta ja kokemuksesta suhteessa tehtävän vaativuuteen. Kelpoisuusvaatimukset koskevat sekä rakennussuunnittelijaa ja erityissuunnittelijoita että vastaavaa työnjohtoa ja erityisalan työnjohtoa. Sisällöllisesti sääntely ehdotetaan säilytettäväksi ennallaan. Kelpoisuusvaatimukset ovat nykyisin voimassa olevan sääntelyn tavoin vähimmäisvaatimuksia.

Ympäristövaliokunta korostaa, että kelpoisuusvaatimusten perusteista säädetään lainmuutoksen jälkeen laissa ja siihen perustuvissa ohjeissa nykyisten alemmanasteisesti säädettyjen vaatimusten mukaisesti. Kun poikkeuksellisen vaativia kohteita tulee luokitusjärjestelmään tehtävän muutoksen vuoksi olemaan nykyistä vähemmän, tulee myös tarve kelpoisuuden osoittamiseen poikkeuksellisen vaativien tehtävien osalta vähenemään.

Ympäristövaliokunta korostaa, että poikkeuksellisen vaativien kohteiden suunnittelussa tarvitaan erityisosaamista ja siten näiden osalta tulee suunnittelijalta edellyttää ylempää korkeakoulututkintoa ja laissa määriteltyä riittävää kokemusta. Hankkeita, jotka määritetään poikkeuksellisen vaativiksi, tulee kaikista suunnittelutehtävistä olemaan erittäin vähäinen osa. Ne kuitenkin ovat joidenkin ominaisuuksiensa vuoksi niin vaativia, että on perusteltua edellyttää niissä ylempää korkeakoulututkintoa ja riittävän pitkää työkokemusta kuten nykyisinkin. Näiden kelpoisuusvaatimusten lieventäminen merkitsisi muutosta nykyiseen, rakentamismääräyskokoelman osan A2 sisältämään perusvaatimustasoon, mitä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena. Valiokunta viittaa tässä yhteydessä myös erityisesti eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietintöön ja sen perusteella hyväksyttyihin eduskunnan lausumiin, jotka liittyvät rakennusalan pätevyysvaatimusten merkitykseen rakennusten kosteus- ja homeongelmien hallinnassa rakentamisen ja korjausrakentamisen laadun parantamiseksi.

Valiokunta toteaa, että kun poikkeuksellisen vaativassa suunnittelutehtävässä kelpoisuusedellytyksenä on rakentamisen tai tekniikan alalla suoritettu ylempi korkeakoulututkinto sekä vähintään kuuden vuoden kokemus, ylemmällä korkeakoulututkinnolla tarkoitetaan myös ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Ammattikorkeakoululain 18 §:n mukaan ammattikorkeakoulussa voidaan suorittaa ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Ammattikorkeakoulututkinnot ovat korkeakoulututkintoja, ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja.

Poikkeuksellisen vaativissa työnjohtotehtävissä edellytetään kyseiseen tehtävään soveltuvaa, rakentamisen tai tekniikan alalla suoritettua korkeakoulututkintoa tai aiempaa ammatillisen korkea-asteen tutkintoa tai sitä vastaavaa tutkintoa sekä laissa määriteltyä riittävää kokemusta. Korkeakoulututkinnolla tarkoitetaan erityisesti ammattikorkeakoulututkintoa, kuten kyseiseen tehtävään soveltuvaa, rakentamisen tai tekniikan alalla suoritettua insinöörin (AMK) tutkintoa tai rakennusmestarin (AMK) tutkintoa. Poikkeuksellisen vaativia työnjohtotehtäviä tulee kaikista työnjohtotehtävistä olemaan erittäin vähäinen osa.

Valtaosassa työnjohtotehtäviä voi edellä mainitun kelpoisuuden omaavien lisäksi toimia myös henkilö, jolla on tehtävään soveltuva rakentamisen alalla suoritettu aiempi teknikon tai sitä vastaavan tutkinto ja laissa määritelty riittävä kokemus.

Nyt voimassa olevien kelpoisuuksien säilyminen

Lähtökohtana on siis kelpoisuusvaatimusten säilyminen ennallaan. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan (s. 16/I) suunnittelutehtävien ja työnjohtotehtävien vaativuusluokitussääntelyn ja siihen liittyvän kelpoisuusvaatimussääntelyn selkeyttäminen ja täsmentäminen voi kuitenkin vaikuttaa yksittäisen suunnittelijana tai työnjohtajana toimivan henkilön asemaan sitä parantavasti tai heikentävästi. Koska eri kunnissa sääntelyä on voitu soveltaa eri tavoin, voi toisissa kunnissa kelpoisuusvaatimusten soveltaminen väljentyä ja toisissa kiristyä. Ympäristövaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin huoli siitä, että kelpoisuusvaatimuksien muuttaminen poikkeuksellisen vaativien kohteiden osalta edellä esitetyllä tavalla veisi nykyisin erittäin vaativien tehtävien mukaisen pätevyyden (eli erittäin vaativia tehtäviä koskeva kelpoisuus) omaavilta suunnittelijoilta, rakennusmestareilta ja teknikoilta mahdollisuuden tehdä työtään entiseen tapaan. Perustuslakivaliokunta pitää lausunnossaan välttämättömänä, että ympäristövaliokunta selvittää sääntelyn vaikutuksia suhteessa nykyisiin kelpoisuusvaatimuksiin. Jos käy ilmi, että merkittävä määrä alalla nykyisin toimivista suunnittelijoista ja työnjohtajista menettäisi sääntelyn myötä kelpoisuutensa niihin tehtäviin, joita he ovat tähän asti asianmukaisesti tehneet, on sääntelyä muutettava esimerkiksi täsmentämällä vaativuusluokkia, lisäämällä siirtymäsäännöksiä tai muilla vastaavilla tavoilla.

Ympäristövaliokunta on selvittänyt lainsäädännön vaikutuksia nykyisiin kelpoisuuksiin. Valiokunta toteaa ensin, että kun lähtökohtana yleisesti ottaen on vaatimustason säilyttäminen ennallaan, mitään laaja-alaisia vaikutuksia ei aiheudu. Lisäksi on merkityksellistä, että kun poikkeuksellisen vaativiksi tehtäviksi määritellään uuden lain mukaisesti hyvin harvat, poikkeukselliset suunnittelu- ja työnjohtotehtävät, työmahdollisuudet päinvastoin lisääntyvät, kun vaativiksi määritettyjen tehtävien määrä sen seurauksena kasvaa. Laaja-alainen huoli merkittävistä muutoksista tässä suhteessa on siten perusteeton.

Valiokunnalle on esitetty huoli, että eräät suunnittelijat ja työnjohtajat lain voimaantullessa menettäisivät kelpoisuutensa nykyisiin töihinsä. Valiokunta korostaa, että lähtökohtana tulee olla, kuten yleensäkin pätevyyksien osalta lainsäädännössä on, että henkilöllä, jolla on tietty kelpoisuus (tutkinto ja kokemus), se säilyy voimassa samalla tavoin kuin kelpoisuudet alalla yleensä säilyvät.

Valiokunta pitää ensinnäkin hyvin tärkeänä, että uuteen järjestelmään siirtymiseen on riittävän pitkä siirtymäaika, joka mahdollistaa alan varautumisen uudistuneiden vaatimusten soveltamiseen. Asianmukainen voimaantuloaika lainmuutoksille on valiokunnan mielestä esimerkiksi 1. elokuuta 2014.

Toiseksi valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi siirtymäsäännöksen, jolla varmistetaan se, että nykyisin erittäin vaativien kohteiden osalta pätevyysvaatimukset täyttävä suunnittelija ja työnjohtaja säilyttävät pätevyytensä edelleen. Vaikka on selvää, että tällaisia henkilöitä on lukumääräisesti vähän, on periaatteessa tärkeää varmistaa lähtökohta pätevyyden säilymisestä. Valiokunta viittaa tältä osin myös perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenevään kannanottoon.

Ympäristövaliokunta ei pidä hyväksyttävänä sitä, että edes muutamat pätevät alan ammattilaiset menettäisivät mahdollisuutensa toimia tehtävissä, joita he ovat tähän asti asianmukaisesti tehneet. Tämä saattaisi koskea joitakin henkilöitä, jotka ovat käytännön kokemuksen kautta saavuttaneet ilman ylempää korkeakoulututkintoa suunnittelutehtävissä vaadittavan erityisosaamisen. Valiokunta painottaa, että poikkeuksellisen vaativissa työnjohtotehtävissä ei edellytetä ylempää korkeakoulututkintoa.

Valiokunnan ehdottamassa siirtymäsäännöksessä kelpoisuuden osoittaminen sidotaan rakennusvalvontaviranomaisen käytännössä tekemiin pätevyyden hyväksymisiin. Siirtymäsäännöksen mukaan tämän lain voimaantullessa kelpoisuusvaatimukset täyttävänä suunnittelijana ja työnjohtajana pidetään myös henkilöä, joka on ennen lainmuutoksen voimaantuloa rakennusvalvontaviranomaisen vastaaviin erittäin vaativiin tehtäviin hyväksymä ja jolla voidaan näin katsoa olevan tehtävän vaatimat edellytykset.

Siirtymäsäännöksen tarkoitus on varmistaa eräissä harvinaisissa mahdollisissa tilanteissa, että nykyisin pätevien henkilöiden kelpoisuus säilyy jatkossakin. Suurta tarvetta tälle ei pitäisi olla, sillä pääsääntöisesti kelpoisuudet säilyvät ennallaan. Samalla valiokunta toteaa, että siirtymäsäännös ei muuta sitä nykyistä oikeustilaa, että aikaisempi hyväksyntä samassakaan kunnassa ei sellaisenaan ole peruste tulla hyväksytyksi suunnittelijaksi tai työnjohtajaksi. Rakennusvalvontaviranomainen toteaa kelpoisuuden kuhunkin tehtävään erikseen. Kenelläkään ei ole nyt eikä jatkossakaan subjektiivista oikeutta tulla hyväksytyksiOikeuskäytännön mukaan mahdollisuus ilmoitusmenettelyyn ei lievennä vastaavalta työnjohtajalta vaadittavia kelpoisuusehtoja eikä muodosta perustetta poiketa niistä. Aikaisempi hyväksyntä samassakaan kunnassa ei sellaisenaan perusta kelpoisuutta toimia vastaavana työnjohtajana uusissa hankkeissa (KHO t. 2174 2009). Oikeuskäytännössä on myös vahvistettu (KHO t. 2989 2004), että suunnittelijan kelpoisuusvaatimuksia ei ole pidettävä maankäyttö- ja rakennuslain 171, 172 ja 175 §:ssä tarkoitettuina rakentamista koskevina säännöksinä ja määräyksinä. Poikkeuksen myöntäminen suunnittelijan kelpoisuusvaatimuksista ei siten ole maankäyttö- ja rakennuslain 23 luvun säännösten perusteella mahdollista..

Valiokunta toteaa tässä yhteydessä, että alalla käytössä oleviin ns. FISE-pätevyyksiin nykyisen kelpoisuuden säilymistä ei voida sitoa, sillä lainsäädäntö ei tunnista niitä, eikä niihin siksi ole mahdollista laissa viitata. FISE on rakennus-, LVI- ja kiinteistöalan pätevyyksiä myöntävä, rakennusalan järjestöjen omistama ja hallinnoima osakeyhtiömuotoinen yritys. Sillä ei ole virallista, lainsäädännön tunnustamaa asemaa, joskin käytännössä FISE-pätevyydet ovat tunnettuja. FISE-pätevyydet eli FISE-rekisterissä olevat pätevyydet auttavat esimerkiksi rakennushankkeeseen ryhtyvää löytämään hankkeeseensa sopivan asiantuntijan. FISEn pätevyystodistusten määrä vaihtelee eri aloilla. Rakennusalalla toimivista suunnittelijoista ja työnjohtajista noin 10 %:lla on FISEn myöntämä AA-luokan pätevyystodistus. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan FISEssä pätevyysnimikkeitä on noin sata. Valtaosa, noin 70 % pätevyysnimikkeistä ja lähes kaikki pätevyystodistuksen myöntämisen edellytyksistä ovat FISEn kehittämiä ja määrittämiä. On myös mahdollista, että esimerkiksi AA-luokan pätevyystodistuksen on voinut saada henkilö, joka ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia kelpoisuusvaatimuksia.

Valiokunta korostaa, että päätösvalta rakennushankkeessa toimijaksi hyväksymisestä on rakennusvalvontaviranomaisella. FISE-pätevyys ei sellaisenaan riitä hyväksymisen perustaksi. Kunnista saatujen tietojen mukaan FISE-pätevyystodistusten käyttö suunnittelu- ja työnjohtotehtävien kelpoisuuden arvioinnissa eräiden kuntien rakennusvalvonnoissa vuonna 2013 vaihtelee yleensä yhden ja viiden prosentin välillä ja on joka tapauksessa vähäistä. Valtaosa alan toimijoista osoittaa kelpoisuutensa rakennusvalvontaviranomaiselle tutkinto- ja koulutustodistuksin sekä kokemustodistuksin ja referenssein. Valiokunta korostaa, että näiden tietojen esilletuomisen tarkoituksena ei millään muotoa ole mitenkään väheksyä FISE-järjestelmää.

Jatkossa myös FISE-pätevyyksien myöntämisessä tulee ottaa huomioon vaativuusluokkien välisten erojen tulkinnan palauttaminen alkuperäisen tarkoituksen mukaiseksi eli ylimmän luokan, poikkeuksellisen vaativien tehtävien rajautuminen erittäin harvoihin kohteisiin käytettäväksi. Poikkeuksellisen vaativien suunnittelutehtävien osalta kelpoisuusvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto ja tarvittava kokemus. Ylemmän yliopistotutkinnon ohella ylempi ammattikorkeakoulututkinto on vaadittava tutkinto, sillä poikkeuksellisen vaativat kohteet edellyttävät erikoisosaamista. Poikkeuksellisen vaativien työnjohtotehtävien osalta kelpoisuusvaatimuksena on korkeakoulututkinto tai aiempi ammatillisen korkea-asteen tutkinto tai sitä vastaava tutkinto ja tarvittava kokemus. Ammattikorkeakoulussa rakentamisen tai tekniikan alalla suoritetun insinööritutkinnon ohella myös ammattikorkeakoulussa suoritettu rakennusmestarin tutkinto on lain tarkoittama korkeakoulututkinto. Poikkeuksellisen vaativissa erityisalan työnjohtotehtävissä edellytetään kyseisen työnjohtotehtävän erikoisosaamista. Valiokunta tähdentää, että tehtävien luokitusjärjestelmää, suunnittelijoiden ja työnjohdon kelpoisuutta koskevan sääntelyn läpiviemisen varmistamiseksi tarvitaan ohjeistusta ja koulutusta ja kaikkien alan toimijoiden yhteistyötä.

Kosteus- ja homevaurioiden sääntely

Rakentamisen laadun ongelmat ovat olleet viime vuosina toistuvasti esillä. Kosteus- ja homevaurioita esiintyy laajasti koko rakennuskannassa. Eduskunnan tarkastusvaliokunta katsoo mietinnössään TrVM 1/2013 vp, että rakentamisen laadussa ei ole tapahtunut parannusta ja rakennusten kunnossapidossa ja korjauskulttuurissa on edelleen merkittäviä puutteita. Tarkastusvaliokunta arvioi, että rakentamisen laadussa on aiempaa enemmän vaihteluja. Viime vuosikymmeninä tehdyillä rakentamisvirheillä on ollut suuri vaikutus nykyisiin kosteus- ja homeongelmiin, mutta myös uusissa rakennuksissa on ilmennyt kosteus- ja homevaurioita. Samoin rakenteilla olevissa hankkeissa on havaittavissa laiminlyöntejä, jotka edesauttavat ongelmien syntymistä. Tarkastusvaliokunnan mietinnön johdosta eduskunta hyväksyi 22.5.2013 kannanoton, jossa on 14 erillistä lausumaa kosteus- ja homeongelmien ratkaisemiseksi.

Lausumassa numero 3 eduskunta edellyttää, että hallitus ottaa maankäyttö- ja rakennuslain sekä rakennusmääräyskokoelman muutosten valmistelussa rakennusten terveellisyyden paremmin huomioon. Lausuma edellyttää, että valmisteluun tulee sisältyä myös selkeät rakennusalan pätevyysvaatimukset, joiden avulla parannetaan alan osaamista ja lisätään pätevien asiantuntijoiden määrää. Lausumassa viitataan erityisesti käsittelyssä olevaan hallituksen esitykseen, jossa ei kuitenkaan sanallakaan viitata tähän lausumaan. Hallituksen esityksessä kuitenkin nimenomaan korjausrakentamisen erityispiirteiden huomioon ottaminen tapahtuu läpi suunnittelu-, rakentamis- ja valvontaprosessin. Näin ollen myös kosteus- ja homevauriokorjausten erityispiirteet tulevat huomioon otetuiksi.

Ympäristövaliokunta on hallituksen esitystä käsitellessään ottanut erityisesti huomioon mainitun lausuman ja toteaa, että olemassa olevan rakennuksen mahdollisiin terveyshaittoihin sovelletaan käytännössä terveydensuojelulakia. Maankäyttö- ja rakennuslaki tulee sovellettavaksi sitten, kun rakennushanke käynnistyy, eli esimerkiksi, kun korjausrakentamishanketta suunnitellaan ja kun se on rakennusvalvontaviranomaisen lupakäsittelyssä. Maankäyttö- ja rakennuslaki on kuitenkin keskeinen väline säännellä rakennusten suunnittelua ja rakentamisen valvontaa sekä suunnittelijoiden ja työnjohtajien pätevyysvaatimuksia, jotka kaikki osaltaan edistävät rakentamisen laadun varmistamista siten, että kosteus- ja homevaurioita ei syntyisi suunnitteluratkaisuista tai itse rakentamisesta johtuen.

Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että kosteus- ja homevaurioiden hallitsemiseksi tarpeellinen sääntely sisältyy maankäyttö- ja rakennuslakiin, mutta lain laajan soveltamisalan ja yleisen kirjoitustavan vuoksi yksityiskohtaisempi sääntely näkyy vasta alemmanasteisissa säädöksissä. Lain tasolla säännökset on kirjoitettu yleiseen ja joustavaan muotoon, eikä esimerkiksi erityisvaatimuksista kosteus- ja homevaurioiden korjaustehtäviin säädetä lain tasolla erikseen. Vastaavasti rakennusvalvontaviranomaisen tapauskohtaisen harkintavallan johdosta erityisiä menettelyjä kosteus- ja homevaurioiden hallintaan voidaan edellyttää tarvittaessa, mutta erityismenettelyistä säädetään lain tasolla yleisesti mainitsematta erikseen kosteus- ja homevaurioiden kannalta tarpeellista erityismenettelyä. Maankäyttö- ja rakennuslaissa otetaan siten lain tasolla huomioon muiden huomioon otettavien tavoitteiden rinnalla kosteus- ja homevauriot, mutta tarkempi sääntely sijoittuu asetuksiin ja ohjeisiin.

Valiokunta katsoo, että vaikka ei ole edellä mainituista syistä perusteltua säätää maankäyttö- ja rakennuslaissa erikseen lain tasolla kosteus- ja homevaurioiden korjaamisen pätevyysvaatimuksista, asetus- ja ohjetasolla tarvetta on ja joka tapauksessa hallituksen esityksessä olisi ollut asianmukaista käsitellä eduskunnan lausumaa perustellen mainittu lopputulema.

Ympäristövaliokunta toteaa, että seuraavat maankäyttö- ja rakennuslain säännökset edistävät erityisesti terveellisyyden kannalta asianmukaista rakentamista sekä kosteus- ja homevaurioiden korjaamista.

Kelpoisuusvaatimukset

Lakiehdotuksen 120 d §:n mukainen suunnittelutehtävien vaativuusluokkien määräytyminen tapahtuu osaltaan rakennuksen terveellisyyteen liittyvien ominaisuuksien perusteella. Näin voidaan poikkeuksellisen vaikeassa kosteus- tai homevauriokohteessa myös edellyttää erityistä osaamista. Lisäksi 131 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan rakennusvalvontaviranomainen voi edellyttää, että rakennuslupahakemukseen liitetään myös pätevän henkilön laatima selvitys rakennuksen kunnosta. Tämä säännös ohjaa pätevyyden sääntelyn terveydensuojelulain piirissä olevaan pätevyysharkintaan, sillä rakennuslupavaiheessa edellytetty rakennuksen kunnon selvittäminen on tapahtunut terveydensuojelulain mukaisten vaatimusten mukaisesti ja pätevyysvaatimukset ovat siten terveydensuojelulakiin perustuvia. Tästä syystä rakennuslupamenettelyssä ei erikseen aseteta maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvia pätevyysvaatimuksia kunnon selvittäjälle. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan (s. 33/I) henkilöllä tulee olla kunnon selvittämisen edellyttämä koulutus ja kokemus. Tätä sovellettaisiin esimerkiksi kosteuden aiheuttamien homevaurioiden selvittämisessä.

Lisäksi lakiehdotus sisältää vaativuusluokkiin perustuvat pätevyysvaatimukset pääsuunnittelijalle, rakennussuunnittelijalle, erityissuunnittelijalle, vastaavalle työnjohtajalle ja erityisalojen työnjohtajille. Näitä on tarkoitus täsmentää asetuksenantovaltuuksien perusteella kahdella asetuksella. Korjaus- ja muutostöiden suunnittelijalta edellytetään lakiehdotuksen 120 e §:n mukaan myös kokemusta korjausten tai muutostöiden suunnittelusta. Lisäksi 120 §:n mukaan suunnittelijoilla on oltava riittävät lähtötiedot suunnittelun perustaksi korjaus- ja muutostöiden kohteena olevasta rakennuksesta.

Ympäristövaliokunta edellyttää, että kuntotutkijan kelpoisuusvaatimukset määritellään yksityiskohtaisesti ohjetaulukoissa yhteistyössä alan kanssa, siten kuin suunnittelijoiden ja työnjohtajien alakohtaiset kelpoisuudet perinteisesti ja jatkossakin määritellään.

Ympäristövaliokunta korostaa myös, että kosteusvaurioiden ja sisäilmaongelmien korjaussuunnittelijat muodostavat oman erityissuunnittelijaryhmänsä ja näiden kelpoisuudesta tulee säätää alemmanasteisissa säädöksissä ja ohjeissa erikseen. Kosteusvaurion korjaussuunnittelutehtävässä tulee siten edellyttää, että tutkinto sisältää opintosuorituksia erityisesti kosteusvaurioiden ja sisäilmaongelmien sekä rakennetekniikan alalta ohjetaulukon mukaisesti. Ohjetaulukot tulee valmistella yhteistyössä alan järjestöjen ja koulutustahojen kanssa. Vastaavasti kosteusvaurioiden ja sisäilmaongelmien korjausten työnjohtajat muodostavat oman erityisalojen työnjohtajaryhmänsä, jonka kelpoisuuksista tulee säätää erikseen.

Kosteus- ja hometalkoot -toimintaohjelman yhteydessä on laadittu yhteinen koulutus- ja pätevöintisuunnitelma kosteus- ja homevaurioiden korjauksiin osallistuville rakennusten kuntotutkijoille, korjaussuunnittelijoille, työnjohtajille ja valvojille.

Ulkopuolisen tarkastuksen sääntely

1.lakiehdotuksen 150 c §:n 1 momentin mukaan rakennusvalvontaviranomainen voi lupahakemusta käsitellessään tai rakennustyön aikana vaatia rakennushankkeeseen ryhtyvältä riippumattoman asiantuntijan lausunnon siitä, täyttääkö suunniteltu ratkaisu tai rakentaminen sille säädetyt vaatimukset.

Ympäristövaliokunta viittaa rakentamisen laadun parantamistavoitteita ja kosteus- ja homevaurioiden asianmukaista korjaamista koskevaan keskusteluun tarpeesta kiristää alan pätevyysvaatimuksia ja ehdottaa momentin muuttamista siten, että riippumattomuuden ohella asiantuntijalta edellytetään pätevyyttä.

Lakiehdotuksen 150 c §:n 2 momentin mukaan rakennusvalvontaviranomainen voi vaatia lausunnon esimerkiksi rakennuksen terveellisyyteen vaikuttavista toteutusmenetelmistä, joista ei ole aikaisempaa kokemusta. Ulkopuolista tarkastusta voidaan vaatia myös, jos rakentamisessa epäillään tapahtuneen virhe tai laiminlyönti, jonka vaikutuksia ei voida luotettavasti arvioida ilman ulkopuolista tarkastusta.

Ympäristövaliokunta ehdottaa 150 c §:n 2 momentin täydentämistä siten, että ulkopuolista tarkastusta voidaan vaatia myös tilanteessa, jossa korjaus- ja muutostyössä havaitaan vaurioita ja rakenteita, joita ei ole suunnitelmissa otettu huomioon. Usein vasta korjaustyön tekemisen yhteydessä paljastuu vaurioita, joita ei pintoja aukaisematta ole voitu nähdä. Siksi tämä täydennys on kosteusvauriokorjausten onnistumisen edistämiseksi tarpeellinen lisäys.

Erityismenettely kosteus- ja homevaurioidenkin hallintaan

Lakiehdotuksen 150 d §:n mukaan rakennusvalvontaviranomainen voi edellyttää, että erittäin vaativassa rakennushankkeessa tehdään laadunvarmistusselvitys, asiantuntijatarkastus tai edellä mainittu ulkopuolinen tarkastus myös, jos kohteeseen liittyy erityinen riski siitä, että terveellisyyden tai rakennusfysikaalisen toimivuuden vaatimuksia ei saavuteta. Tätä erityismenettelyä voidaan vaatia sekä uuden rakennuksen rakentamisessa että korjaus- tai muutostyössä.

Suojaussuunnitelma

Lakiehdotuksen uuden 134 a §:n mukaan rakennusvalvontaviranomainen voi määrätä tarpeellisten erityissuunnitelmien laatimisesta. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan erityissuunnitelmia voivat olla myös sää- ja olosuhdesuojaussuunnitelma sekä kosteudenhallintasuunnitelma. Valiokunta korostaa näiden suunnitelmien merkitystä kosteus- ja homevaurioiden ennaltaehkäisemisen kannalta. Rakentamisen laadun parantamiseksi tulee nykyistä tehokkaammin varmistaa kohteen ja rakennustarvikkeiden suojaaminen kastumiselta. Ilman erillistä suunnitelmaa ja huomion kiinnittämistä asiaan suojaaminen jää usein tekemättä.

Valiokunta toteaa, että tarkastusvaliokunnan mainitun mietinnön perusteella eduskunnan hyväksymän lausuman 5 mukaan eduskunta edellyttää hallituksen ryhtyvän toimenpiteisiin muun ohella rakennustyömaiden kosteudenhallinnan parantamiseksi. Valiokunta toteaa lisäksi saamansa selvityksen perusteella, että rakennustyömaiden sää- ja olosuhdesuojaus kuuluu osana käynnissä olevan Suomen rakentamismääräyskokoelman osan C2, "Kosteus rakentamisessa" ja tätä koskevan oppaan uudistamiseen. Työssä hyödynnetään eri kuntien rakennusvalvontojen kokemuksia ja käytänteitä sää- ja olosuhdesuojauksen parantamiseksi, kuten Oulun kaupungin rakennusvalvonnan ohjetta "Rakentamisprosessin kosteudenhallinta — rakennuttajan laatuvalinnat, suunnittelu, työmaatoteutus ja ylläpito 2013". Suojauksen kannalta keskeiseen tilaajaosaamiseen kiinnitetään huomiota myös valtakunnallisessa kosteus- ja hometalkoot -toimenpideohjelmassa. Lausuman toteuttamiseen liittyy myös valmisteilla oleva Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry:n tilaajan ohje sekä kuntien tilaajaosaamiskierros osana Kosteus- ja hometalkoot -ohjelmaa.

Kosteus- ja homevaurioiden sääntelyn kokonaisuus

Ympäristövaliokunta toteaa, että tarkastusvaliokunnan mainitun mietinnön johdosta hyväksytyn eduskunnan kannanoton viimeisen kohdan mukaan eduskunta edellyttää hallituksen raportoivan kannanoton kohdissa 1—13 edellytettyjen toimenpiteiden toteuttamisesta ensimmäisen kerran vuodelta 2013 annettavassa hallituksen vuosikertomuksessa. Tässä yhteydessä tulee selvittää, miten uudis- ja korjausrakentamisen sekä rakennusten ylläpidon laatua voidaan parantaa merkittävästi ja mikä taho ottaa esille otettujen puutteiden korjaamisesta kokonaisvastuun.

Ympäristövaliokunta on hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä saanut ympäristöministeriöltä pyytämänsä selvityksen siitä, mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt mainitun tarkastusvaliokunnan mietinnön johdosta hyväksyttyyn eduskunnan kannanottoon sisältyvien lausumien toteutuksen osalta. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta toteaa, että lausumien toteuttaminen kuuluu osin muiden ministeriöiden toimialaan, mutta kaikkien lausumien osalta toimenpiteisiin on jo ryhdytty. Kokonaisraportointi lausumien toteutuksesta tullaan toteuttamaan hallituksen vuosikertomuksen yhteydessä. Valiokunta toteaa, että kokonaisraportoinnin arvioinnista vastaa tarkastusvaliokunta, jonka ehdotuksesta eduskunta hyväksyi mainitun kannanoton lausumineen.

Ympäristövaliokunta kiinnittää lopuksi huomiota siihen, että osa rakennusten kosteus- ja homevaurioista aiheutuu käytönaikaisesta toiminnasta ja laiminlyönneistä. Rakennusten oikeanlaiseen käyttöön ja asianmukaiseen huoltoon on kiinnitettävä enemmän huomiota. Talotekniikka- ja rakennusautomatiikkajärjestelmien tarkastustoiminnan kehittäminen, ennakoivan huollon ja yleensä kiinteistönhoidon ja kunnossapidon parantaminen edistää rakennusten säilymistä terveellisenä. Esimerkiksi ilmanvaihtojärjestelmien toimivuudella, kunnossapidolla ja puhdistuksella on tärkeä merkitys rakennusten sisäilmaongelmien ehkäisemisessä. Maankäyttö- ja rakennuslain säännökset käytönaikaisista velvollisuuksista ovat vähäiset. Valiokunta korostaa, että maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisarvioinnissa tulee mahdollisimman pian selvittää kokonaisuutena mahdollisuudet lainsäädännöllä edistää kosteus- ja homevaurioiden ennaltaehkäisemistä ja kiinteistönhoidon tason parantamista ottaen huomioon myös käytönaikainen toiminta.

Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.