Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) syventämisen eteneminen

Julkaistu 7.12.2018 16.40
Muokattu 7.12.2018 16.48

Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) syventämisen eteneminen

Eurokriisin jälkitöinä Euroopan talous- ja rahaliiton syventämistä on pidetty tärkeänä unionin kriisinsietokyvyn ja talouksien kilpailukyvyn kehittämisen kannalta. Uudistamisesta on esitetty monenlaisia näkemyksiä, joista kunnianhimoisimpia ja yhteisvastuuta peräänkuuluttavia ehdotuksia on kuultu Ranskan ja komission suunnalta. Jäsenmaiden omaa vastuuta ja valvontaa puolestaan on korostanut joukko pääasiassa pohjoisen Euroopan jäsenmaita. Yhteistä ymmärrystä on toistaiseksi löydetty lähinnä pankkiunionin viimeistelemisestä ja Euroopan va-kausmekanismin uudistamisesta, mutta syksyn aikana valmisteltu ja ensi viikolla eurohuippukokouksessa käsitel-tävänä oleva yhteisymmärrys EMU:n syventämisen osista voi avata keskustelua myös eurooppalaisesta talletussuojasta (EDIS) ja euroalueen omista talousarviovälineistä.

Pankkiunionin viimeistelemistä koskevassa keskustelussa on kyse siitä, milloin pankkisektorin riskien voidaan todeta alentuneen riittävästi, jotta voidaan siirtyä keskustelemaan riskien jakamisesta. Tällä viikolla saavutettu toimielinten välinen yhteisymmärrys pankkisektorin häiriönkestokyvyn parantamiseen tähtäävästä riskien vähentämispaketista avannee tätä tietä, vaikka ongelmalainojen (NPL) suuri määrä muodostaa komission mukaan edelleen riskin rahoitusvakaudelle eikä keskustelu niin sanotusta pankkisektorin ja valtionlainojen kohtalonyhteydestä ole edennyt. Aiemmin tänä vuonna komission ehdottaman ongelmalainojen vähentämiseen pyrkivän toimenpidepaketin osista edistystä on saavutettu lähinnä vakavaraisuussääntelyn osalta, johon kantojen muodostaminen alkaa olla loppusuoralla.

Keskeisin anti maanantain euroryhmän ja tiistain neuvoston valtiovarainministerien kokouksista koski kuitenkin Euroopan vakausmekanismin (EVM) kehittämistä, josta sovittiin periaatteellisella tasolla viime kesäkuun eurohuippukokouksessa. Alkuviikon kompromississa on kyse yhtäältä EVM:n asemasta ja työnjaosta suhteessa komissioon, joka jatkossakin vastaisi talouskehityksen kokonaiskuvasta, mutta EVM voisi arvioida velkakestävyyttä ja takaisinmaksukykyä sekä fasilitoida velkajärjestelyjä. Toinen puoli EVM:n uudistamista koskee yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteistä varautumisjärjestelyä (ns. common backstop), josta tulee kesäkuussa sovitusti EVM:n uusi väline. Tarkoitus on, että varautumisjärjestely olisi operatiivinen 2024 alkaen, mutta keskustelua on käyty tämän aikaistamisesta vaiheittain. Edellytyksenä kuitenkin pidetään sitä, että pankkisektorin riskien voidaan todeta alentuneen riittävästi. Kompromississa EVM:ää ei myöskään sisällytettäisi komission ehdotuksen mukaisesti osaksi EU:n oikeusjärjestystä vaan rahoituslaitos säilyisi jatkossakin hallitustenvälisenä ja siihen sisältyvän varautumisjärjestelyn käyttäminen edellyttäisi lähtökohtaisesti siihen osallistuvien maiden yksimielistä päätöstä. Ranskalle tärkeää EVM:n ennaltaehkäisevää roolia talouden tervehdyttämisessä on puolestaan tarkoitus vahvistaa siten, että siihen kuuluvan PCCL-välineen (Precautionary Conditioned Credit Line) ehdollisuutta kevennettäisiin.

Pankkiunionin yhteisvastuun piiriin kuuluvan niin sanotun kolmannen pilarin eli eurooppalaisen talletussuojan (EDIS) osalta keskustelu ei ole syksyn aikana juuri edennyt, vaan auki on niin järjestelmän malli kuin sen aikataulukin. Ideaa ei ole kuitenkaan haudattu, vaan euroryhmän puheenjohtaja ehdottaa korkean tason työryhmän perustamista keväällä, joka raportoisi työn edistymisestä kesäkuussa 2019. Edistymistä ei vielä ole odotettavissa myöskään komission monivuotisen rahoituskehysten yhteydessä ehdottamista euroalueen talousarviovälineistä, vaikka keskustelua käydäänkin Ranskan ja Saksan marraskuussa esittelemästä omasta näkemyksestä, jota alun perin hahmoteltiin kesäkuussa. Ranskan ja Saksan mukaan euroalueen omaa budjettia tarvitaan siksi, että maiden oman rahapolitiikan puuttuessa euromailla on yksinään rajalliset mahdollisuudet edistää keskinäistä konvergenssiaan ja kilpailukykyään tai vastata euroalueen epäsymmetrisiin häiriöihin.

Kaikenlaista yhteisvastuun lisäämistä varjostaa kuitenkin Italian tilanne, jossa pankkisektorin heikko kunto ja julkisen talouden ongelmat heikentävät maan edellytyksiä taittaa velkaantumistaan. Hallituksen ensi vuodelle kaavailema budjettiratkaisu pahentaa komission arvion mukaan tilannetta eikä noudata EU:n finanssipoliittisia sääntöjä. Maan toivotaan nyt korjaavan tilanteen hyvissä ajoin ennen tammikuun valtiovarainministerien kokousta, jolloin neuvosto voisi päättää liiallisen alijäämän menettelystä. Tällöin Italialle annettaisiin suosituksia siitä, millä aikataululla alijäämää on pienennettävä. Viime kädessä maalle voitaisiin määrätä sanktioita, jotka nousevat asteittain 0,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Aihealueet
EU-asiat; Brysselin asiantuntijan katsaukset