Tässä laissa säädetään työansioiden perusteella määräytyvästä Kevan jäsenyhteisön, valtion, evankelis-luterilaisen kirkon, Kansaneläkelaitoksen ja Suomen Pankin palveluksessa olevan eläketurvasta. 

Jos työntekijän työansioita on vakuutettu määrältään eniten kahden viimeisen kalenterivuoden aikana Suomen Pankin osalta 1 §:n, ortodoksisesta kirkosta annetun lain (985/2006), Ahvenanmaan maakuntalain tai sellaisen muun eläkesäädöksen perusteella, jota toimeenpantaessa ei noudateta 1 momentissa tarkoitettua viimeisen eläkelaitoksen järjestelyä, Keva ratkaisee tämän lain osalta eläkeasian erikseen. 

Suomen Pankin palveluksesta ansaittuja työansioita ei oteta huomioon tämän lain piiriin kuuluvina työansioina tätä lukua sovellettaessa. 

Julkisten työnantajien eläkemaksuista säädetään Kevan jäsenyhteisöjen osalta Kevasta annetussa laissa, valtion osalta valtion eläketurvan rahoituksesta annetun laissa, evankelis-luterilaisen kirkon osalta evankelis-luterilaisen kirkon eläketurvan rahoituksesta annetussa laissa (68/2016), Kansaneläkelaitoksen osalta Kansaneläkelaitoksesta annetun lain (731/2001) 13 §:ssä sekä Suomen Pankin osalta Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain (1166/1998) 58 §:ssä. 

Edellä 83 ja 84 §:n mukaiset tulevan ajan kustannukset jakautuvat Kevan jäsenyhteisöjen, valtion, evankelis-luterilaisen kirkon, Kansaneläkelaitoksen ja Suomen Pankin kesken siten, että kukin taho vastaa siitä osasta kustannuksia kuin työntekijän sen palveluksesta saama ansio on tulevan ajan ansioiden yhteismäärästä. 

Tämä laki tulee voimaan       päivänä          kuuta 20  . 

Julkisten alojen eläkelakia sovelletaan eläkkeisiin, joissa eläketapahtuma on 1 päivänä tammikuuta 2021 tai sen jälkeen sekä lain soveltamisalaan kuuluvassa Suomen Pankin palvelussuhteessa tehtyyn työhön 1 päivästä tammikuuta 2021. 

Ennen tämän lain voimaantuloa päättyneisiin ja tämän lain voimaan tullessa jatkuviin Suomen Pankin palveluksiin sovelletaan ajalta ennen tämän lain voimaantuloa eläketurvan piiriin kuulumisen, eläkkeeseen oikeuttavan ajan, eläkkeen, eläkkeen karttuman ja eläkkeen laskennan osalta Suomen Pankin virkamiehistä annettua lakia (1166/1998), julkisten alojen eläkelakia, julkisten alojen eläkelain voimaanpanolakia (82/2016) ja Suomen Pankista annetun lain (214/1998) 11 §:n 2 momentin 6 kohdan nojalla 15 päivänä joulukuuta 2006 annettua Suomen Pankin eläkesääntöä, sellaisina kuin ne olivat tämän lain voimaan tullessa. 

Ennen 1 päivää tammikuuta 1992 alkaneeseen Suomen Pankin palvelussuhteeseen sovellettava 60 vuoden eläkeikä nousee niin, että jos Suomen Pankin eläkesäännön mukainen eläkeikä täyttyy vuonna: 

1) 2018, eläkeikää korotetaan kolmella kuukaudella; 

2) 2019, eläkeikää korotetaan kuudella kuukaudella; 

3) 2020, eläkeikää korotetaan yhdeksällä kuukaudella; 

4) 2021, eläkeikää korotetaan vuodella; 

5) 2022, eläkeikää korotetaan vuodella ja kolmella kuukaudella; 

6) 2023, eläkeikää korotetaan vuodella ja kuudella kuukaudella; 

7) 2024, eläkeikää korotetaan vuodella ja yhdeksällä kuukaudella; 

8) 2025 tai sen jälkeen, eläkeikää korotetaan kahdella vuodella. 

Edellä 4 momentissa tarkoitettu 60 vuoden eläkeikä voi kuitenkin nousta korkeintaan julkisten alojen eläkelain 10 §:n 2 ja 3 momentissa kullekin ikäluokalle säädetyn alimman vanhuuseläkeiän tasolle. 

Päätökseen, jolla Suomen Pankki on antanut varoituksen, lomauttanut tai irtisanonut virkamiehen, purkanut virkasuhteen tai pidättänyt virkamiehen virantoimituksesta taikka ratkaissut sivutointa koskevan asian, samoin kuin 33 b §:n 3 momentissa tarkoitettuun ja 33 d §:n 1 momentissa tarkoitetusta oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019). 

Suomen Pankin antamaan virkamiestä koskevaan muuhun kuin 1 momentissa ja 33 §:ssä tarkoitettuun päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. 

Suomen Pankin virkamiesten eläketurvasta säädetään julkisten alojen eläkelaissa (81/2016). Suomen Pankin virkamiesten eläketurvan hoito ja rahoitus kustannetaan Suomen Pankin varoista. 

Suomen Pankin työttömyyskorvauksesta solmitun virkaehtosopimuksen mukaiset etuudet rinnastetaan julkisten alojen eläkelain 87 §:ää sovellettaessa työttömyysturvalain (1290/2002) mukaiseen ansioon suhteutettuun päivärahaan. 

Tämä laki tulee voimaan       päivänä          kuuta 20  . 

Valtiovarainministeriö asettaa enintään neljäksi vuodeksi kerrallaan tilintarkastajan, jonka tehtävänä on tarkastaa Kevan kirjanpidosta ja muusta aineistosta, että Kevan esittämät 24 §:ssä tarkoitetut laskelmat valtion, evankelis-luterilaisen kirkon, Kansaneläkelaitoksen ja Suomen Pankin eläkkeiden maksamiseen tarvittavasta summasta ja Kevan kustannusten korvauksesta antavat oikeat ja riittävät tiedot. Lisäksi tilintarkastajan tehtävänä on tarkastaa Kevan kirjanpidosta ja muusta aineistosta, että Keva on perinyt valtion ja kirkon työnantajan eläkemaksut valtion eläketurvan rahoituksesta annetun lain 2 §:n 1 momentin ja evankelis-luterilaisen kirkon eläketurvan rahoituksesta annetun lain 3 §:n 2 momentissa säädetyn mukaisina ja työntekijän eläkemaksut julkisten alojen eläkelain 168 §:n 2 momentissa säädetyn mukaisina ja että eläkemaksut sekä siirtymämaksut ja Työllisyysrahaston työeläkekustannusosuus on maksettu oikean suuruisina valtion eläkerahastolle ja että eläkemaksut ja Työllisyysrahaston työeläkekustannusosuus on maksettu oikean suuruisena evankelis-luterilaiselle kirkolle. Tilintarkastajan on oltava joko Tilintarkastusvalvonnan hyväksymä KHT-tilintarkastaja tai JHT-tilintarkastaja. Tilintarkastuksesta säädetään tilintarkastuslaissa (1141/2015). 

Valtio, kirkon eläkerahasto, Kansaneläkelaitos ja Suomen Pankki maksavat Kevalle ennakkoon eläke-etuuksien maksamiseen tarvittavan määrän. Jos toteutuneet kustannukset ylittävät tai alittavat arvioidun määrän, erotus otetaan jälkikäteen huomioon korjauseränä. 

Valtion eläkerahasto maksaa Kevalle korvauksen valtion palveluksesta karttuvaan eläketurvaan liittyvien tehtävien hoitamisesta. Myös Kansaneläkelaitos ja Suomen Pankki maksavat henkilöstönsä ja kirkon eläkerahasto evankelis-luterilaisen kirkon palveluksessa olevien henkilöiden eläketurvan hoitamisesta Kevalle korvauksen. Valtiovarainministeriö vahvistaa valtion eläkerahaston, kirkon eläkerahaston, Kansaneläkelaitoksen ja Suomen Pankin Kevalle ennakkomaksuna maksettavan korvauksen euromäärän. Keva esittää valtiovarainministeriölle laskelman korvauksen määrästä. Korvauksen määrä lasketaan valtion maksuperustelain (150/1992) 6 §:ssä tarkoitettua omakustannusarvoa vastaavasti. Korvaus maksetaan tasasuurina erinä kuukausittain kyseisen vuoden kustannusten määrää koskevan etukäteen tehtävän arvion perusteella. Jos toteutuneet kustannukset ylittävät tai alittavat arvioidun määrän, erotus otetaan jälkikäteen huomioon korjauseränä. 

Valtiovarainministeriö, kirkon eläkerahasto, Kansaneläkelaitos ja Suomen Pankki arvioivat viiden vuoden välein eläkkeiden hoidon kustannustehokkuudelle ja laatutasolle asetettujen tavoitteiden toteutumista. Tätä tarkoitusta varten Kevan on toimitettava mainituille tahoille riittävät tiedot. 

Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset valtion, evankelis-luterilaisen kirkon, Kansaneläkelaitoksen ja Suomen Pankin henkilöstön eläkkeiden maksamiseen tarvittavien varojen siirrosta ja kustannusten korvaamisesta Kevalle. 

Tämä laki tulee voimaan       päivänä          kuuta 20  . 

Keva jatkaa vireillä olevien Suomen Pankin henkilöstöä koskevien eläkehakemusten käsittelyä lain voimaantulosta lukien. 

Suomen Pankin ennen tämän lain voimaantuloa antamaan eläkepäätökseen haetaan muutosta tämän lain voimaantullessa voimassa olleiden säännösten mukaan. Keva huolehtii tämän lain voimaantulosta lukien muutoksenhakuun liittyvistä julkisten alojen eläkelain 9 luvussa tarkoitetuista eläkelaitoksen tehtävistä. 

Tämän lain 24 §:n 2 momentissa säädetyn korvauksen lisäksi Suomen Pankki suorittaa Kevalle vuonna 2021 korvauksen ennen tämän lain voimaantuloa syntyneistä sellaisista kustannuksista, jotka Kevalle aiheutuu tällä lailla säädetystä Suomen Pankin eläketurvan toimeenpanotehtävien siirtämisestä. Korvaus lasketaan omakustannusarvoa vastaavasti siten, kuin 24 §:n 2 momentissa säädetään. Korvausten suuruuden perusteet ja maksuajankohdat säädetään valtioneuvoston asetuksella. 

Jos työntekijän työansioita on vakuutettu määrältään eniten kahden viimeisen kalenterivuoden aikana Suomen Pankin osalta julkisten alojen eläkelain 1 §:n, ortodoksisesta kirkosta annetun lain, Ahvenanmaan maakuntalain tai sellaisen muun eläkesäädöksen perusteella, jota toimeenpantaessa ei noudateta 1 momentissa tarkoitettua viimeisen eläkelaitoksen järjestelyä, yksityisten alojen ratkaiseva eläkelaitos, Keva ja tässä momentissa tarkoitettua eläketurvaa toimeenpaneva eläkelaitos ratkaisevat kukin omalta osaltaan eläkeasian erikseen. 

Määriteltäessä 106 §:n mukaista yksityisten alojen ratkaisevaa eläkelaitosta ja 107 a §:n mukaista viimeistä eläkelaitosta yksityisten alojen työeläkelakien mukaan vakuutettuihin työansioihin luetaan myös yrittäjän eläkelain ja maatalousyrittäjän eläkelain mukainen työtulo. Suomen Pankin palveluksesta ansaittuja työansioita ei oteta huomioon julkisten alojen eläkelain piiriin kuuluvina työansioina 107 ja 107 a §:ää sovellettaessa. 

Eläketurvakeskus selvittää kalenterivuosittain, miten työeläkelakien toimeenpanosta huolehtivien eläkelaitosten keskinäinen vastuu 174—176 ja 178—181 §:ssä tarkoitetuista kustannuksista ja 182 §:ssä tarkoitetusta Työllisyysrahaston työeläkekustannusosuudesta edellisen kalenterivuoden ajalta jakautuu ottaen huomioon myös, mitä yksityisten alojen eläkelaitokset ja Keva ovat viimeisenä eläkelaitoksena toimiessaan maksaneet toisen eläkelaitoksen vastuulla olevaa eläkettä tai muuta etuutta. Tällöin viimeisenä eläkelaitoksena toimineen Kevan osalta selvittelyssä otetaan huomioon, mitä julkisten alojen eläkelain mukaisen eläketurvan rahoituksesta säädetään Kevasta annetussa laissa, valtion eläketurvan rahoituksesta annetussa laissa, evankelis-luterilaisen kirkon eläketurvan rahoituksesta annetussa laissa ja Kansaneläkelaitoksesta annetun lain 13 §:ssä. Lisäksi Kevan osalta selvittelyssä otetaan huomioon se osuus Kevan maksamista kustannuksista, jolla Suomen Pankki vastaa henkilöstönsä eläketurvan rahoituksesta. 

Eläketurvakeskus antaa 183 §:n 1 momentissa tarkoitetuille eläkelaitoksille päätöksen mainitussa pykälässä tarkoitettujen kustannusten jakamisesta, kuitenkin siten, että Kevalle annettavassa päätöksessä kyseiset kustannukset jaetaan Kevan, valtion, kirkon eläkerahaston, Suomen Pankin ja Kansaneläkelaitoksen kesken niille säädetyn rahoitusvastuun mukaisessa suhteessa. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 9 luvussa säädetään. 

Tämä laki tulee voimaan       päivänä          kuuta 20  . 

Tämä laki tulee voimaan       päivänä          kuuta 20  . 

Etuutta karttuu aikaisintaan 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta eläketapahtumaa edeltävän vuoden loppuun saakka. Etuuden saamisen edellytyksenä on, että henkilöllä on 1 §:ssä mainitun lain mukaisia ansiotuloja eläketapahtumaa edeltävän vuoden loppuun mennessä yhteensä vähintään 12 566,70 euroa. 

Etuutta ei kuitenkaan kerry sellaiselle henkilölle, joka saa 1 §:ssä mainitussa laissa tarkoitettua työkyvyttömyys-, työura- tai vanhuuseläkettä. 

Eläkelaitoksen tämän lain nojalla suorittamaan etuuteen sovelletaan, mitä 1 §:ssä mainitussa laissa säädetään asian käsittelystä, päätöksen antamisesta, eläkkeen maksamisesta, määräytymisestä ja takaisinperinnästä, tietojen saannista ja luovutuksesta, muutoksenhakumenettelystä sekä lainvoimaisen päätöksen poistamisesta. 

Tämä laki tulee voimaan       päivänä          kuuta 20  . 

Tällä lailla kumotaan kansaneläkelain (568/2007) 6 §:n 1 momentin 6 kohta, sellaisena kuin se on laissa 84/2016. 

Tämä laki tulee voimaan       päivänä          kuuta 20  . 

Eläketurvakeskus on työntekijän eläkelain (395/2006) 3 §:n 1 momentissa ja 2 momentin 1 ja 2 kohdassa mainituissa työeläkelaeissa tarkoitetun työeläketurvan toimeenpanon ja kehittämisen yhteiselin. 

Eläketurvakeskuksella on oikeus periä tuottamistaan palveluista toimintokohtaisia palvelumaksuja. Työntekijän eläkelain 3 §:n 1 momentissa ja 2 momentin 1 ja 2 kohdassa mainittujen työeläkelakien mukaista eläketurvaa hoitavat eläkelaitokset vastaavat Eläketurvakeskuksen tämän lain mukaisten tehtävien hoitamisesta aiheutuvista kustannuksista siltä osin kuin Eläketurvakeskuksen saamat toimintokohtaiset palvelumaksut ja muut tuotot eivät riitä niitä kattamaan. 

Eläkelaitosten katettava osuus Eläketurvakeskuksen kustannuksista jaetaan julkisten ja yksityisten eläkealojen kesken samassa suhteessa kuin Eläketurvakeskuksessa tuotetut palvelut kohdistuvat julkisille ja yksityisille eläkealoille. Julkisten alojen eläkelaitosten vastuulla oleva osuus jaetaan julkisten alojen vakuutettujen työansioiden mukaisessa suhteessa. Kevan osalta kustannukset jaetaan kuitenkin Kevan, valtion, kirkon eläkerahaston, Suomen Pankin ja Kansaneläkelaitoksen kesken työntekijän eläkelain 178 §:n 1 momentin mukaisessa suhteessa. Yksityisten alojen eläkelaitosten vastuulla oleva osuus jaetaan yksityisten alojen vakuutettujen työansioiden mukaisessa suhteessa, kuitenkin ottaen huomioon se, että Merimieseläkekassalle ja Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle ei kohdisteta vakuuttamisen valvontaa sekä se, että Eläketurvakeskuksen tämän lain 2 §:n mukaiset muut tehtävät eivät kohdistu samassa määrin Merimieseläkekassalle ja Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle kuin muille yksityisten alojen eläkelaitoksille. 

Tämä laki tulee voimaan       päivänä          kuuta 20  . 

Tämä laki tulee voimaan       päivänä          kuuta 20  . 

Tällä lailla kumotaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhönpaluun edistämisestä annetun lain (738/2009) 2 §:n 1 momentin 7 kohta, sellaisena kuin se on laissa 87/2016. 

Tämä laki tulee voimaan       päivänä          kuuta 20  . 

Tämä laki tulee voimaan       päivänä          kuuta 20  .