Eduskunnan vastaus
EV
77
2019 vp
Eduskunta
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
HE 76/2019 vp
VaVM 18/2019 vp
Asia
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 76/2019 vp). 
Valiokuntakäsittely
Valiokunnan mietintö: Valtiovarainvaliokunta (VaVM 18/2019 vp). 
Päätös
Eduskunta on hyväksynyt seuraavan lausuman: 
Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa esityksen vaikutuksia ja maastapoistumisverotuksen kansainvälistä kehitystä ja arvioi sääntelyn mahdollisia kehittämistarpeita sekä ryhtyy tarvittaessa lainsäädäntötoimiin. Arvio tulee tehdä vuoden 2020 loppuun mennessä ja siinä tulee arvioida muun muassa se, voitaisiinko ja olisiko veropohjan turvaamisen kannalta tarpeen laajentaa arvonnousuvero henkilöyhtiöiden Suomen kiinteästä toimipaikasta harjoittamaan liiketoimintaan. 
Eduskunta on hyväksynyt seuraavat lait: 
Laki 
elinkeinotulon verottamisesta annetun lain muuttamisesta 
Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
muutetaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 8 §:n 1 momentin 22 kohta, 51 e §, 52 e §:n 2 momentti sekä 52 g §:n 3 ja 5 momentti,  
sellaisina kuin ne ovat, 8 §:n 1 momentin 22 kohta laissa 736/2019, 51 e § laissa 926/1996, 52 e §:n 2 momentti laissa 1733/1995 ja 52 g §:n 3 ja 5 momentti laissa 1137/2005, sekä 
lisätään lakiin uusi 51 f ja 52 i § seuraavasti: 
8 § 
Edellä 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa: 
22) tuloverolain 35 b §:ssä tarkoitetun säästöhenkivakuutuksen, kapitalisaatiosopimuksen ja eläkevakuutuksen tuottamat tuloverolain 35 b §:n 5 momentissa säädetyllä tavalla lasketut tappiot. 
51 e § 
Varojen maastapoistumisarvo vähennettynä varojen verotuksessa poistamattomalla hankintamenolla luetaan veronalaiseksi tuloksi, jos: 
1) yhteisö siirtää varoja toisessa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaansa ja Suomella ei enää siirron johdosta ole verotusoikeutta kyseisiin varoihin; 
2) ulkomainen yhteisö siirtää Suomessa olevasta kiinteästä toimipaikasta varoja toisessa valtiossa olevaan päätoimipaikkaansa tai toisessa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaansa siten, että Suomella ei enää siirron johdosta ole verotusoikeutta kyseisiin varoihin; 
3) yhteisön verotuksellinen kotipaikka siirtyy Suomen lainsäädännön tai kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen mukaan toiseen valtioon, lukuun ottamatta niiden varojen osalta, jotka edelleen tosiasiallisesti liittyvät Suomessa olevaan kiinteään toimipaikkaan; 
4) ulkomaisen yhteisön Suomessa olevan kiinteän toimipaikan harjoittama liiketoiminta siirretään toiseen valtioon eikä Suomella enää siirron johdosta ole oikeutta verottaa siirrettyjä varoja. 
Edellä 1 momentissa säädettyä ei kuitenkaan sovelleta, jos varojen siirto liittyy arvopapereiden rahoitukseen, varat on asetettu vakuudeksi tai varojen siirto tapahtuu vakavaraisuusvaatimuksien täyttämiseksi taikka likviditeetin hallinnan vuoksi ja jos varojen on tarkoitus palautua Suomeen 12 kuukauden kuluessa. 
Maastapoistumisarvolla tarkoitetaan sitä määrää, jolla varat voidaan vaihtaa tai keskinäiset velvoitteet täyttää suorassa liiketoimessa sellaisten liiketoimeen halukkaiden ostajien ja myyjien välillä, jotka eivät ole 18 b §:n 2 momentin 3—5 kohdan tarkoittamalla tavalla etuyhteydessä toisiinsa. 
Varaukset luetaan veronalaiseksi tuloksi siltä osin kuin ne eivät jää 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa tosiasiassa liittymään Suomeen muodostuvaan kiinteään toimipaikkaan tai ne lakkaavat tosiasiassa liittymästä Suomessa olevaan kiinteään toimipaikkaan. 
Jos varoja, verotuksellinen kotipaikka tai kiinteän toimipaikan harjoittama liiketoiminta siirretään toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon tai sellaiseen Euroopan talousalueella sijaitsevaan valtioon, joka on tehnyt verovelvollisen jäsenvaltion tai Euroopan unionin kanssa keskinäistä avunantoa verosaatavien perinnässä koskevan sopimuksen, joka vastaa keskinäisestä avunannosta veroihin, maksuihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnästä annetussa neuvoston direktiivissä 2010/24/EU säädettyä keskinäistä virka-apua, sovelletaan 1 ja 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa lisäksi, mitä verotusmenettelystä annetun lain 50 a §:ssä säädetään maastapoistumisverotuksen maksunlykkäyksestä. 
51 f § 
Siirrettäessä varoja, verotuksellinen kotipaikka tai kiinteän toimipaikan harjoittama liiketoiminta Suomeen, siirtyneiden varojen hankintamenoksi katsotaan lähtöjäsenvaltiossa vahvistettu 51 e §:n 3 momentissa tarkoitettu arvo, jos siirtävässä jäsenvaltiossa varat on arvostettu mainitun momentin mukaiseen arvoon. 
52 e § 
Siltä osin kuin varat eivät 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tosiasiassa liity Suomeen muodostuvaan kiinteään toimipaikkaan, varojen 51 e §:n 3 momentin mukainen maastapoistumisarvo vähennettynä verotuksessa poistamattomalla hankintamenolla luetaan veronalaiseksi tuloksi. Jos varat ja varaukset myöhemmin lakkaavat tosiasiassa liittymästä Suomeen 1 momentin mukaisesti muodostuneeseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteän toimipaikan harjoittama liiketoiminta siirretään toiseen valtioon, sovelletaan, mitä 51 e §:ssä säädetään.  
52 g § 
Siltä osin kuin sääntömääräisen kotipaikkansa siirtävän eurooppayhtiön tai eurooppaosuuskunnan varat ja varaukset eivät jää tosiasiassa liittymään tai ne lakkaavat tosiasiassa liittymästä yhtiön Suomeen muodostuvaan kiinteään toimipaikkaan, sovelletaan, mitä 51 e §:ssä säädetään. 
Sääntömääräisen kotipaikkansa toisesta jäsenvaltiosta Suomeen siirtäneen eurooppayhtiön tai eurooppaosuuskunnan verotuksessa Suomeen siirtyneiden varojen hankintamenoa määriteltäessä sovelletaan, mitä 51 f §:ssä säädetään. 
52 i § 
Jos  varat  siirretään  toiseen  Euroopan  unionin  jäsenvaltioon  tai  sellaiseen  Euroopan  talousalueella sijaitsevaan valtioon, joka on tehnyt verovelvollisen jäsenvaltion tai Euroopan unionin kanssa keskinäistä avunantoa verosaatavien perinnässä koskevan sopimuksen, joka vastaa keskinäisestä avunannosta veroihin, maksuihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnästä annetussa neuvoston direktiivissä 2010/24/EU säädettyä keskinäistä virka-apua, sovelletaan 52 e §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetussa tilanteessa lisäksi, mitä verotusmenettelystä annetun lain 50 a §:ssä säädetään maastapoistumisverotuksen maksunlykkäyksestä. 
Tämä laki tulee voimaan       päivänä           kuuta 20  . 
Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2020 toimitettavassa verotuksessa. Lain 8 §:n 1 momentin 22 kohtaa sovelletaan ensimmäisen kerran siltä tilikaudelta, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2020 tai sen jälkeen. 
Laki 
maatilatalouden tuloverolain 3 §:n muuttamisesta 
Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
lisätään maatilatalouden tuloverolain (543/1967) 3 §:ään, sellaisena kuin se on laeissa 1541/1992 ja 1238/2018, uusi 5 momentti seuraavasti: 
3 § 
Varojen maastapoistumisarvon lukemiseen yhteisön tuloon sovelletaan, mitä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 51 e §:ssä säädetään. Maastapoistumisverotuksen maksunlykkäyksen osalta sovelletaan, mitä mainitun pykälän 5 momentissa säädetään. Siirrettäessä varoja, verotuksellinen kotipaikka tai kiinteän toimipaikan harjoittama liiketoiminta Suomeen, siirtyneiden varojen hankintamenoksi katsotaan lähtöjäsenvaltiossa vahvistettu mainitun lain 51 e §:n 3 momentissa tarkoitettu arvo, jos siirtävässä jäsenvaltiossa varat on arvostettu tähän arvoon. 
Tämä laki tulee voimaan       päivänä           kuuta 20  . 
Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2020 toimitettavassa verotuksessa. 
Laki 
tuloverolain muuttamisesta 
Eduskunnan päätöksen mukaisesti  
lisätään tuloverolakiin (1535/1992) uusi 30 b § seuraavasti: 
30 b § 
Yhteisön maastapoistumisverotus 
Varojen maastapoistumisarvon lukemiseen yhteisön tuloon sovelletaan, mitä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 51 e §:ssä säädetään. Maastapoistumisverotuksen maksunlykkäyksen osalta sovelletaan, mitä mainitun pykälän 5 momentissa säädetään. Siirrettäessä varoja, verotuksellinen kotipaikka tai kiinteän toimipaikan harjoittama liiketoiminta Suomeen, siirtyneiden varojen hankintamenoksi katsotaan lähtöjäsenvaltiossa vahvistettu mainitun lain 51 e §:n 3 momentissa tarkoitettu arvo, jos siirtävässä jäsenvaltiossa varat on arvostettu tähän arvoon. 
Tämä laki tulee voimaan       päivänä           kuuta 20  . 
Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2020 toimitettavassa verotuksessa. 
Laki 
verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta 
Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
lisätään verotusmenettelystä annettuun lakiin (1558/1995) uusi 50 a § seuraavasti: 
50 a § 
Maastapoistumisverotuksen maksunlykkäys 
Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 51 e §:n 5 momentissa ja 52 i §:ssä tarkoitetuissa tilanteessa verovelvollisella on oikeus maksaa 51 e §:n ja 52 e §:n 2 ja 3 momentin perusteella veronalaiseksi tuloksi lukemisesta johtuvan veron määrä viiden vuoden aikana suoritettavilla maksuerillä (maksunlykkäys). Jos tulo luetaan veronalaiseksi muutoksenhaun johdosta tai sen johdosta, että verotusta on muutettu viranomaisen aloitteesta, verovelvollisella on oikeus vastaavaan maksunlykkäykseen kuitenkin siten, että viiden vuoden aika lasketaan kuin jos tuloksi lukeminen olisi tapahtunut verovuoden verotuksen yhteydessä.  
Verovelvollisen on vaadittava maksunlykkäystä ennen verovuoden verotuksen päättymistä. Jos tuloksi lukeminen on tapahtunut muutoksenhaun johdosta tai sen johdosta, että verotusta on muutettu viranomaisen aloitteesta, maksunlykkäystä on vaadittava ennen maksuunpannun veron ensimmäistä eräpäivää. 
Verohallinto voi vaatia veron maksamisen turvaamiseksi vakuutta, jos on osoitettavissa oleva ja tosiasiallinen riski verojen jäämisestä perimättä. 
Maksunlykkäys keskeytyy viipymättä ja verosta tulee perittävissä oleva, jos: 
1) toiseen valtioon siirretyt varat tai kiinteän toimipaikan harjoittama liiketoiminta luovutetaan; 
2) toiseen valtioon siirretyt varat, verovelvollisen verotuksellinen kotipaikka tai kiinteän toimipaikan harjoittama liiketoiminta siirretään muuhun valtioon kuin Euroopan unionin jäsenvaltioon; 
3) verovelvollinen tekee konkurssin tai se asetetaan selvitystilaan; 
4) verovelvollinen laiminlyö maksueriä koskevien velvoitteidensa noudattamisen eikä korjaa tilannetta 12 kuukauden kuluessa tai, jos verovelvollinen laiminlyö velvoitteiden noudattamisen toisena vuonna peräkkäin, 6 kuukauden kuluessa. 
Edellä 4 momentin 2 kohdassa säädettyä ei kuitenkaan sovelleta, jos siirto tapahtuu Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon, jonka kanssa Suomella on keskinäistä avunantoa verosaatavien perinnässä koskeva sopimus tai joka on Euroopan unionin kanssa solminut keskinäistä avunantoa verosaatavien perinnässä koskevan sopimuksen, joka vastaa keskinäisestä avunannosta veroihin, maksuihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä annetussa neuvoston direktiivissä 2010/24/EU säädettyä keskinäistä virka-apua. 
Verovelvollinen voi keskeyttää maksunlykkäyksen, jolloin Verohallinto määrää vielä maksamatta olevat maksuerät kannettaviksi. 
Mitä edellä säädetään, sovelletaan myös yleisradioverosta annetun lain 3 §:ssä tarkoitetuun yhteisöjen yleisradioveroon. 
Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä maksunlykkäyksessä noudatettavasta menettelystä. 
Tämä laki tulee voimaan       päivänä           kuuta 20  . 
Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2020 toimitettavassa verotuksessa. 
Laki 
veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun lain 5 a ja 5 c §:n muuttamisesta 
Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
muutetaan veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun lain (1556/1995) 5 a §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 51/2017, ja 
lisätään 5 c §:ään, sellaisena kuin se on laeissa 51/2017 ja 20/2018, uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3—6 momentti siirtyvät 4—7 momentiksi, seuraavasti: 
5 a § 
Viivästyskorko ja huojennettu viivästyskorko 
Verotusmenettelystä annetussa laissa tarkoitetulle jäännösverolle ja verotuksen muutoksesta johtuvalle verolle sekä ennakkoperintälaissa tarkoitetulle ennakolle, joka erääntyy verovuoden päättymistä seuraavan kuukauden jälkeen, lasketaan korkoa, joka on kutakin kalenterivuotta edeltävänä puolivuotiskautena voimassa oleva korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä, kuitenkin vähintään 0,5 prosenttia (huojennettu viivästyskorko). Huojennettua viivästyskorkoa lasketaan myös verotusmenettelystä annetun lain 50 a §:n mukaisille maksuerille. 
5 c § 
Huojennetun viivästyskoron laskeminen 
Verotusmenettelystä annetun lain 50 a §:n mukaisille maksuerille huojennettu viivästyskorko lasketaan verovuoden päättymistä seuraavan toisen kuukauden ensimmäisestä päivästä kunkin maksuerän eräpäivään. Jos maksunlykkäys keskeytetään, huojennettua viivästyskorkoa lasketaan keskeyttämisen perusteella määrättyyn uuteen eräpäivään. 
Tämä laki tulee voimaan       päivänä           kuuta 20  . 
Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2020 toimitettavassa verotuksessa. 
Laki 
varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 3 §:n muuttamisesta 
Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
lisätään varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain (1142/2005) 3 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 966/2006 ja 311/2019, uusi 7 momentti, jolloin nykyinen 7 ja 8 momentti siirtyvät 8 ja 9 momentiksi, seuraavasti: 
3 §  
Yhtiön varojen arvostaminen 
Jos varojen maastapoistumisarvo on luettu tuloon elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 51 e §:ssä, tuloverolain 30 b §:ssä tai maatilatalouden tuloverolain (543/1967) 3 §:n 5 momentissa tarkoitetulla tavalla, pidetään tämän pykälän 1 momentissa tarkoitetun muun rahoitusomaisuuden sekä vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden arvona maastapoistumisarvoa. Edellä 6 momentissa tarkoitetussa tilanteessa maastapoistumisarvo otetaan huomioon yhteenlaskettua poistamatonta hankintamenoa laskettaessa. 
Tämä laki tulee voimaan       päivänä           kuuta 20  . 
Tätä lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2020 toimitettavassa verotuksessa. 
Laki 
veronkantolain 50 §:n muuttamisesta 
Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
lisätään veronkantolain (11/2018) 50 §:ään uusi 4 momentti seuraavasti: 
50 § 
Veron vanhentuminen 
Verotusmenettelystä annetun lain 50 a §:n mukaisen maastapoistumisverotuksen maksunlykkäyksen maksuerä vanhentuu viiden vuoden kuluttua laskettuna sitä seuranneen vuoden alusta, jona maksuerä erääntyy.  
Tämä laki tulee voimaan       päivänä           kuuta 20  . 
Helsingissä 16.12.2019 
Eduskunnan puolesta
puhemies
pääsihteeri
Viimeksi julkaistu 18.12.2019 8:06