Nuorten elämää varjostavat nyt poikkeuksellisen suuret uhkakuvat. Sama sukupolvi on joutunut elämään loppuelämänsä kannalta ratkaisevia nuoruusvuosiaan jatkuvasti pahenevan ilmastokriisin, kohtaamiset estävien koronarajoitusten ja nyt Euroopassa käytävän sodan varjossa. Kolmoiskriisi on tutkitusti heikentänyt nuorten hyvinvointia. Pelkästään pandemian jäljiltä nuorille on kertynyt valtava mielenterveys-, oppimis- ja yhteisöllisyysvaje, jonka paikkaamiseen tullaan tarvitsemaan merkittävästi resursseja.
Osallisuus tarkoittaa kokemusta joukkoon kuulumisesta sekä siitä, että voi vaikuttaa itselleen merkityksellisiin asioihin. Nuorten osallisuuden mahdollistamisessa on tärkeää arvostaa ja kunnioittaa nuorta, synnyttää luottamusta sekä ottaa vakavasti heidän esille tuomiaan asioita. Nuorten yhteiskunnallista osallisuutta edistetään vahvistamalla osallistumismahdollisuuksia ja yhteiskunnallisen toimijuuden paikkoja.
Koronapandemia, ilmastokriisi ja kiristynyt turvallisuustilanne vaikuttavat kaikkein eniten nuoriin, mutta samalla he ovat päässeet osallistumaan ja heitä on huomioitu niiden käsittelyssä kaikkein vähiten. Suomi on sitoutunut torjumaan nuorten syrjäytymistä ja ottamaan nuoret mukaan yhteiskunnan päätöksentekoon muun muassa nykyisen hallitusohjelman kirjauksissa sekä kansallisessa Nuoret, rauha ja turvallisuus -toimintaohjelmassa, mutta konkreettiset toimet ovat jääneet vaatimattomiksi.
Otammeko me päättäjät tarpeeksi vakavasti nuorten esille tuomia asioita? Esimerkiksi ilmastonmuutos on suomalaisnuorten suurin huolenaihe, mutta vain vajaa kolmannes nuorista kokee, että heidän äänensä kuuluu riittävästi ilmastokeskustelussa. Päätöksiä ei pidä tehdä kuulematta niitä sukupolvia, joita ilmastonmuutos ja sen vaikutukset eniten koskettavat. Maapallon kantokyvyn säilyttämisessä on kysymys sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta.
Osallisuudella on myös vahva yhteys mielenterveyteen. Tuoreen suomalaisen tutkimuksen mukaan vapaa-ajan aktiivisuudella on suojaava vaikutus myöhempien mielenterveysongelmien ilmaantumiseen. Etenkin sosiaalisesti aktiivinen vapaa-aika ja harrastukset vähentävät muun muassa päihteiden käyttöhäiriön ja ahdistuksen ilmaantumista sekä riskiä rikoksiin ja syrjäytymiseen.
Nuorten hyvinvointi on polarisoitunutta, ja ongelmat kasautuvat pienelle joukolle nuoria. Eriarvoistuminen näkyy taloudellisina, terveydellisinä, sosiaalisina ja koulutuksellisina vaikutuksina sekä yhteiskunnalliseen osallistumiseen vaikuttavana kysymyksenä. Eriarvoistuminen näyttää myös kiihtyvän, ja erityinen haaste on, että heikko asema periytyy. Lisäksi koronapandemialla on suuri vaikutus nuorten tulevaisuuteen. Jopa 27 % nuorista kokee, että korona-ajalla on pysyvä vaikutus heidän elämänsä kannalta.
Tutkimustietoa nuorten hyvinvoinnista ja nuorten osallisuuden vahvistamisen keinoista on runsaasti saatavilla. Nuorten mielenterveyskriisin kaltaiset huolestuttavat trendit sekä suuret yhteiskunnalliset ja nuorten elämään vaikuttaneet mullistukset, kuten koronapandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan, vaativat resursseja myös seurantatutkimukseen. Vaikka akuutti kriisi loppuisi, vaikutukset nuorten elämään ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Näiden vaikutusten huomioiminen niin tutkimuksen kuin nuorten palveluidenkin resursseissa on välttämätöntä nuorten hyvinvoinnin ja osallisuuden turvaamiseksi. Lisäksi nuorivaikutusten laajamittainen käyttöönotto on tärkeä keino vahvistaa nuorten hyvinvointiin ja osallisuuteen liittyvää tietoperustaista päätöksentekoa.
Nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen ja mahdollisimman nopea korjaaminen on yhteiskunnan tärkeimpiä tehtäviä. Nykyisten ja tulevien nuorten sukupolvien äänen kuuluminen päätöksenteossa on paitsi sukupolvipoliittisesti oikeudenmukaista, myös demokratian vahvistamisen ja elinkelpoisen maapallon säilyttämisen kannalta äärimmäisen tärkeää. Päättäjien vastuulla on pysähtyä tarkastelemaan nuorten hyvinvointia, tuoda nuorten ääni osaksi päätöksentekoa ja etsiä keinoja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta.