Kosteikkoviljely on tehokas maankäyttösektorin ilmastotoimi. Siinä viljellään märkää turvemaata tai nostetaan turvemaan vedenpintaa niin, että ilmastopäästöt alenevat. Samalla voidaan viljellä kasveja, jotka menestyvät märällä maalla. Näitä ovat esimerkiksi osmankäämi, paju, ruokohelpi, karpalo ja hilla. Myös luonnon monimuotoisuus lisääntyy kosteikkoalaa lisäämälla sille soveltuvilla alueilla.  

Maankäyttösektori ja maatalous kaipaavat kipeästi uusia päästövähennystoimia ja toisaalta tapoja tuottaa uusia hyödykkeitä. Hiilen sitominen on yksi elintärkeä nykyisen ja tulevan maatalouden tuote, samoin monimuotoisuuden tuottaminen. Näiden lisäksi viljeltävät kasvit on mahdollista myydä teollisuuden raaka-aineeksi, lääkekasveiksi tai ravinnoksi. Kosteikkoviljely tarvitsee valtion tukea päästäkseen alkuun, ja mahdollisesti myöhemminkin. Se on kuitenkin valtiontaloudellisesti järkevää ja tehokasta rahankäyttöa hiilinieluvajeen paikkaamista.