Itämeren suurin uhka on rehevöityminen, joka vaikuttaa veden laatuun, ekosysteemin toimintaan sekä vesistöjen virkistyskäyttöön. Vesistöjen kalakannoissa on tapahtunut muutoksia särkikalojen ja lahnan tuntuvan lisääntymisen vuoksi, mikä vaikeuttaa muiden lajien kalastusta ja vähentää vesistöjemme virkistyskäyttöä.  

Poistokalastuksen tavoitteena on vähän käytetyn kalan kalastaminen ja siten fosforin ja typen poistaminen rehevöityneiltä vesialueilta. Poistokalastusta on tuettu vuosina 2011—2016 vuosittaisin avustuksin valtion talousarviosta EU:ssa voimassa olevien normien puitteissa.  

Poistokalastus asettaa vaatimuksia niin pyydyksille kuin logistiikkaketjullekin. Poistokalastuksen infrastruktuurin rakentaminen on vienyt aikaa, ja toiminnan harjoittamisen edellytykset alkavat nyt olla olemassa. 

Suomi on Helcomin Itämeren toimintaohjelman (BSAP) mukaisesti sitoutunut vähentämään Itämeren fosforipäästöjä. Poistokalastuksella voitaisiin saavuttaa osa tästä tavoitteesta. Moniin muihin vesistöinvestointeihin verrattuna poistokalastus on hyvin kustannustehokas toimenpide.  

Poistokalastuksen kehittäminen ja keskeytymättömän rahoituksen turvaaminen on välttämätöntä järjestelmän tehokkaan toteuttamisen kannalta. Ammattikalastajille on taattava riittävä rahoitus siten, että he voivat suunnitella toimintaansa ja tehdä tarpeelliset investoinnit. Pitkän aikavälin tavoitteena on vähempiarvoisen kalan markkinahinnan vakauttaminen siten, että näiden lajien kalastus olisi markkinavoimien ansiosta jatkuvaa. Särkikaloista voidaan valmistaa terveellisiä ja herkullisia tuotteita. Lisäksi särkikaloja voidaan käyttää bioenergian tuotannossa.