Kasvaneet elinkustannukset ja etenkin sähkön hinta kurittaa aivan tavallisia kansalaisia. Jopa työssäkäyvillä on hankaluuksia selvitä tulevan talven sähkölaskuista. Ruoka-avun tarve tulee kasvamaan, ja leipäjonoissa käy entistä enemmän vähävaraisia.  

Eniten ruoka-apua tarvitsevat pienellä kansaneläkkeellä elävät yksinäiset naiset, pienten lasten yksinhuoltajaäidit, osa-aikatyötä tekevät ja opiskelijat. Heitä yhdistää se, että he elävät perusturvan varassa ja monelle heistä ruoka-apu on viimeinen keino saada hankittua välttämättömät ruokatarvikkeet.  

Valtion on perusteltua myöntää tukea toimijoille, jotka tarjoavat ruoka-apua hädässä oleville. Huomioon tulee ottaa erityisesti ruohonjuuritasolla työtä tekevät järjestöt. Tuen myöntämisessä täytyy ottaa huomioon toiminnan vaikuttavuus ja läpinäkyvyys. Aivan lopuksi totean, että pidän käsittämättömänä sitä, miten pitkällä viiveellä STM on laittanut eduskunnan myöntämiä rahoja maksuun. Asiaa on kansanedustajien puolelta ajanut laaja joukko edustajia, joista erityisesti mainitsen ed. Antero Laukkasen ansiokkaan toiminnan ruoka-aputoiminnan edistämisessä.