Elävä, monipuolinen ja kehittyvä elokuva-ala on merkittävä osa suomalaisen kulttuurin kehitystä, ajassa elämistä ja monessa tapauksessa myös vientiä. Ala työllistää laajasti ja luo ulkopuolelleen merkittävää hyvinvointia. Ilman valtion tukea ala varmasti supistuisi merkittävästi synkentäen niin Suomen kulttuurikentän kuin työllisyyden näkökulmia.  

Hallitus on esittänyt 7,8 miljoonan euron leikkausta kulttuurialan yritystukiin. Tästä 7 miljoonaa euroa olisi alkuperäisen esityksen mukaan kohdistunut Suomen elokuvasäätiön rahoitukseen, mikä tarkoittaisi 35 prosentin leikkausta säätiön budjettiin. Myöhemmin leikkauksen jakautumisesta on annettu uutta tietoa, jolloin elokuva-alaan kohdistuisi 5,5 miljoonan euron leikkaus ja muuhun taiteen tukemiseen kohdistuisi 2,3 miljoonan euron leikkaus. Elokuva-alan leikkauksen vaikutusten on arvioitu johtavan jopa kotimaisten elokuvien ensi-iltojen romahtamisen puoleen nykyisestä, maakuntien elokuvateattereista huomattavan määrän katoamiseen, jopa 50, sillä niistä monen lipputuloista jopa 70 prosenttia tulee kotimaisten ensi-iltaelokuvien lipunmyynnistä, jopa 200—300 henkilötyövuoden menettämiseen alan työpaikoista vaikuttaen erityisesti nuoriin, kansainvälisen viennin merkittävään supistumiseen ja meidän elokuva-alamme jäämiseen jälkeen Pohjoismaista ja esimerkiksi Virosta.  

Jos haluamme suomalaisia tarinoita kerrottavan, meidän täytyy mahdollistaa tämä. Kulttuuriin sijoitetut eurot maksavat itsensä takaisin, mutta meidän kulttuurimme säilymisellä on myös itseisarvo. Siksi kulttuuria ja kulttuuripalveluita ylläpitävällä rahoituksella on huomattava vaikutus koko yhteiskunnalle. Kyse luovien alojen ja kulttuurin itseisarvon tunnustamisesta.