Tuloverolain 22 §:n mukaan yhteisö on yleishyödyllinen, jos se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä, sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin ja se ei tuota toiminnallaan siihen osallisille taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä. Yleishyödyllisen yhteisön verovapaita tuloja ovat muun muassa jäsenmaksut, osingot, korot, lahjoitukset ja yleishyödylliseen toimintaan saadut avustukset. 

Yleishyödyllisillä yhteisöillä on nykyisessä tilanteessa melko laajasti verovapaita tuloja, joista osa on perusteltuja. Esitämme, että yleishyödyllisyyden määritelmä arvioidaan uudelleen ja lakiin tehdään tarvittavat muutokset sekä samalla myös arvioidaan verovapaiden tulojen rajauksia, jotta yhteisöt eivät saa perusteetonta etua ja näin myös valtio menetä merkittävän määrän verotuloja. Verovapauksien rajaaminen tulee kohdistaa isoihin yhdistyksiin ja säätiöihin. Muutoksen myötä esimerkiksi sijoitustoiminnasta tulevien pääomatulojen tulisi olla pääomaveron alaisia tietyn määritellyn rajan jälkeen. Esimerkiksi työmarkkinajärjestöt saavat tällä hetkellä perusteetonta hyötyä verovapaista sijoitustuotoista.  

Aloite sisältyy kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin vuodelle 2023.