Hallituksen esitys

5 §. Luottolaitoksen johdon ajankäyttö. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan paremmin luottolaitosdirektiivin säännöksiä. Luottolaitosdirektiivin 91 artiklan 3 kohdan mukaan ylimmän hallintoelimen jäsenellä olevien samanaikaisten johtajatehtävien sallittavassa lukumäärässä on otettava huomioon yksilölliset olosuhteet ja laitoksen toiminnan luonne, laajuus ja monimuotoisuus. Direktiivin mukaan, jos laitos on kokonsa, sisäisen organisaationsa sekä toimintansa luonteen, laajuuden ja monimuotoisuuden perusteella merkittävä, sen muut kuin jäsenvaltiota edustavat hallintoelimen jäsenet eivät saa pitää samanaikaisesti enempää kuin yhtä seuraavista johtotehtävien yhdistelmistä: joko yhden liikkeenjohtoon osallistuvan johtajan ja kahden liikkeenjohtoon osallistumattoman johtajan tehtävän yhdistelmä taikka neljän liikkeenjohtoon osallistumattoman johtajan tehtävät. Direktiivin sanamuoto on tarpeen ottaa tarkemmin huomioon kansallisessa lainsäädännössä, jotta epätarkoituksenmukaisia eroavaisuuksia jäsenvaltioiden lainsäädännössä ei olisi jatkossa. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että direktiivin sanamuoto kävisi selvemmin ilmi ehdotetusta säännöksestä tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi. Pykälän 3 momentin 1 kohtaa ehdotetaan tarkistettavaksi lisäämällä kohtaan maininta konsernista. Voimassa olevaa lakia sovellettaessa yhdeksi johtotehtäväksi lasketaan hallituksen jäsenyydet tai toimitusjohtajuudet samaan konsolidointiryhmään tai samaan talletuspankkien yhteenliittymään kuuluvissa yrityksissä. Koska konsolidointiryhmän käsite, joka on määritelty lain 1 luvun 16 §:ssä, eroaa ulottuvuudeltaan esimerkiksi tavanomaisen konsernin käsitteestä, joka puolesta on määritelty kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 6 §:ssä, on ehdotetun säännöksen mukaisesti tarpeen ottaa huomioon sellaisten pankkiryhmien oikeudelliset rakenteet, jotka eivät nykyisen lain määritelmään lukeudu tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi.  

6 §.Rikkomuksista ilmoittaminen. Pykälän 1 ja 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi uuden tietosuojalainsäädännön edellyttämät muutokset. Pykälän 1 momentin mukaan ilmoitusmenettelyn tulee sisältää asianmukaiset ja riittävät toimenpiteet, joilla järjestetään ilmoitusten asianmukainen käsittely sekä suojataan ilmoituksen tekijää ja turvataan ilmoituksen tekijän ja ilmoituksen kohteena olevan henkilötietojen suoja. Sen lisäksi ilmoittamismenettelyn tulisi sisältää ohjeet muista vaatimuksista, joilla laajettaisiin rekisterinpitäjän velvollisuuksia. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin niin ikään vastaamaan uutta tietosuojalakia. Tietosuojalain 34 §:ssä säädetään rajoituksista rekisteröidyn oikeuteen saada pääsy häntä koskeviin tietoihin, jonka mukaan rekisteröidyllä ei ole oikeutta saada pääsyä tietoihin, jos se saattaisi haitata rikosten ehkäisemistä tai selvittämistä. Nyt ehdotettavassa pykälässä tarkoitetussa tietojen käsittelyssä on kuitenkin kyse rikkomusten ehkäisemisestä tai selvittämisestä, minkä vuoksi on tarpeen erikseen säätää poikkeuksesta tietosuoja-asetuksen 15 artiklassa tarkoitettuihin oikeuksiin.  

4 §.Elvytyssuunnitelmassa esitettävät raja-arvot ja sen täytäntöönpano. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi säätämällä nykyistä selkeämmin kokonaisvakavaraisuudelle asettavan raja-arvon vähimmäismäärästä. Raja-arvo olisi asetettava vähintään 9,5 prosenttiin käsittäen vähimmäisvakavaraisuusvaatimuksen 8 prosenttia (Pilari 1 -vaatimus) ja 1,5 prosentin marginaalin. Raja-arvon tulisi olla tätä korkeampi, jos Finanssivalvonta olisi asettanut luottolaitokselle harkinnanvaraisen lisäpääomavaatimuksen (Pilari 2 -vaatimus). Raja-arvossa ei enää edellytettäisi otettavaksi huomioon lain 10 luvun mukaisia lisäpääomavaatimuksia. Luottolaitoksen tulisi kuitenkin ottaa huomioon, erityisesti silloin, jos sen elvytyssuunnitelmassa esitettynä yhtenä toimintavaihtoehtona on pääoman kerääminen markkinoilta, että lisäpääomavaatimusten rikkominen voitonjakorajoituksineen saattaa muodostua esteeksi suunnitelman toteuttamiselle. Tällöin raja-arvon asettaminen riittävän korkealle ottaen huomioon myös lisäpääomavaatimukset saattaa olla tarpeellista. Momenttiin ehdotetaan myös lisättäväksi, että elvytyssuunnitelman raja-arvojen tulisi aina olla riittävän etäällä mahdollisista vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta koskevista vähimmäisvaatimuksista. Tämä koskisi esimerkiksi kokonaisvakavaraisuutta, ydinpääomaa sekä maksuvalmiutta kuvaavaa LCR-vaatimusta.  

2 §.Vähimmäispääoma. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi lisäämällä momenttiin uusi virke, jonka mukaan pääoman olisi täytettävä ydinpääomainstrumentteja koskevat vaatimukset EU:n vakavaraisuusasetuksen 26 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti. Säännös olisi luonteeltaan selventävä viittaus. Momentin ensimmäinen virke vastaisi voimassa olevaa lakia sisällöltään muuttumattomana. Momentin ensimmäisen virkkeen mukaan luottolaitoksen osakepääoman, osuuspääoman tai peruspääoman olisi oltava vähintään viisi miljoonaa euroa. Pääoman olisi oltava kokonaan merkitty toimilupaa myönnettäessä. Vastaavasti on säädetty sijoituspalvelulain (747/2012) 6 luvun 1 §:ssä. Pykälän 2 momentti olisi uusi. EU:n vakavaraisuusasetuksen voimaantulon myötä osakkeille ja osuuksille on säädetty laatukriteerit, jotka ovat tiukemmat kuin yhteisölainsäädännössä. Tämän johdosta momentissa olisi selventävä viittaus, jonka mukaan vähimmäispääoman tulee täyttää EU:n vakavaraisuusasetuksen ydinpääomainstrumentilta vaaditut edellytykset asetuksessa säädetyllä tavalla. Voimassa olevan lain nykyinen 3 momentti kumoutuisi edellä olevan johdosta.  

2 a §.Luottolaitoksia koskevat poikkeukset osakeyhtiölain soveltamisesta. Pykälä olisi uusi. EU:n vakavaraisuusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan luottolaitoksen pääomainstrumentit kelpaavat ydinpääomainstrumenteiksi vain, jos ne ovat eräpäivättömiä. Asetuksen 1 kohdan f alakohdan mukaan instrumenttien pääoman määrää ei saa olla mahdollista vähentää tai maksaa takaisin, jollei ole kyseessä joko luottolaitoksen selvitystila- ja konkurssimenettely taikka instrumenttien harkinnanvarainen takaisinosto tai muu harkinnanvarainen pääoman vähentämiskeino, joka edellyttää, että luottolaitoksen on täytynyt saada siihen asetuksen 77 artiklan mukaisesti toimivaltaiselta viranomaiselta etukäteinen lupa. Asetuksen 77 artiklan mukaan laitoksen on pyydettävä toimivaltaiselta viranomaiselta lupaa laitoksen liikkeeseen laskemien ydinpääoman luettavien instrumenttien vähentämiseen, lunastamiseen tai takaisinostoon sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä sallitulla tavalla. Koska sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto sisällytetään luottolaitosten ydinpääomaan, se tulisi selvemmin rinnastaa osakesijoitukseen rahastoon kirjattujen erien vähentämisen osalta. Tästä johtuen ehdotetun 1 momentin mukaisesti sijoitettua vapaata pääomaa ei tulisi voida palauttaa tai käyttää voitonjakoon ilman Finanssivalvonnan ennakkoon antamaa lupaa.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n vähemmistöosinkoa koskevan säännöksen soveltamista koskevasta poikkeuksesta, jonka mukaan sitä ei sovellettaisi luottolaitoksiin. Säännös on tarpeen luottolaitosten osakkeiden ydinpääomakelpoisuuden turvaamiseksi. EU:n vakavaraisuusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan h alakohdassa säädetään ydinpääomainstrumenttien voitonjakoon liittyvistä edellytyksistä. Artiklan h alakohdan v –alakohdan mukaan ydinpääomainstrumenttikelpoisuuden edellytyksenä on, että instrumentteja koskevissa ehdoissa luottolaitosta ei velvoiteta jakamaan voittoa instrumenttien haltijoille eikä luottolaitos ole siihen muutenkaan velvoitettu. Vähemmistöosinkoa koskevan osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n mukaan osakkeenomistajat voivat tietyin edellytyksin vaatia jaettavaksi vähintään puolta tilikauden voitosta osinkona. Osakeyhtiölain mukaan oikeutta vähemmistöosinkoon on mahdollista rajoittaa vain kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella. Tästä pääsäännöstä on tarpeen poiketa, jotta luottolaitosten osakkeiden ydinpääomakelpoisuus voidaan turvata. Vähemmistöosingon vaatimismahdollisuus saattaisi estää pääomainstrumenttien lukemisen ydinpääomaan, joten ydinpääomainstrumenttien haltijoilta on syytä kansallisessa lainsäädännössä sulkea pois vähemmistöosingon vaatimismahdollisuus. 

Pykälän 3 momentin mukaan osakkeenomistajalla ei olisi oikeutta vaatia osakkeen lunastamista, mikäli yhtiö sulautuu tai jakautuu osakeyhtiölain 16 luvun 13 §:n ja 17 luvun 13 §:n mukaisesti. Luottolaitosten osakkeilta ydinpääomainstrumentteina edellytetään pysyvyyttä EU:n vakavaraisuusasetuksessa. Pysyvyys käsittää vakavaraisuusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisen vaatimuksen siitä, että eräpäivättömien instrumenttien pääoma erääntyy vasta selvitystila- ja konkurssimenettelyssä. Tämän lisäksi luottolaitos voisi oman harkintansa mukaan ostaa takaisin tai lunastaa osakkeen toimivaltaisen viranomaisen etukäteen myöntämällä luvalla. Luottolaitoksen velvollisuus lunastaa osake sulautumisen tai jakaantumisen yhteydessä on ristiriidassa EU:n vakavaraisuusasetuksen kanssa. Tämän johdosta momentissa selvennettäisiin oikeustilaa siltä osin, että luottolaitoksella ei olisi velvoitetta osakkeiden lunastamiseen. Luottolaitos voisi kuitenkin oman harkintansa mukaan edelleen lunastaa osakkeen EU:n vakavaraisuusasetuksen 77 artiklan mukaisesti.  

6 §. Harkinnanvarainen lisäpääomavaatimus. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä viitattaisiin 2 momenttiin, jossa tarkemmin säädettäisiin niistä tapauksista, joissa Finanssivalvonnan tulisi lisäpääomavaatimus asettaa. Momentissa mainittu tarkoituksenmukaisuuteen perustuva harkinta korvattaisiin vaatimuksella siitä, että Finanssivalvonta katsoisi lisäpääomavaatimuksen asettamisen olevan välttämätön luottolaitokseen kohdistuvien tai siihen tulevaisuudessa kohdistuvien olennaisten riskien kattamiseksi. Tällä suhteellisuusperiaatteen mukaisella harkinnalla olisi tarkoitus selventää, että lisäpääomavaatimus voidaan asettaa sellaisissa tilanteissa, missä muut käytettävissä olevat keinot eivät ole riittäviä pankin pääoman riittävyyden varmistamiseksi tai pankkiin kohdistuvien olennaisten riskien kattamiseksi. Lisäksi pykälän 4 momenttiin sisältyisi voimassa olevaa lakia ja direktiiviä vastaava yleinen listaus Finanssivalvonnan lisäpääomavaatimusta asetettaessa huomioon otettavista seikoista, mikä osaltaan rajoittaisi lisäpääomavaatimuksen asettamista. Muuten säännös vastaisi voimassa olevaa lakia. 

Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin lisäpääomavaatimuksen direktiivin mukaisen asettamisen mahdollistamiseksi tarpeelliset lisäykset. Momentin 1 kohdan a alakohdan mukaan lisäpääomavaatimus voitaisiin asettaa silloin, kun luottolaitoksen omien varojen määrä ei riittäisi täyttämään luottolaitoksen 9 luvun 1 §:n mukaisesti arvioimaa kokonaisriskin edellyttämää pääomatarvetta tai tämä 9 luvun 1 §:n arvio ei täyttäisi edellä mainitussa lainkohdassa sille asetettuja vaatimuksia. Kohtaa laajennettaisiin siten koskemaan kokonaisuudessaan, ei pelkästään omien varojen määrän osalta, direktiivin 73 artiklaa (sisäisen pääoman riittävyyden arviointi, ns. ICAAP), joka on mainittu 104 artiklan 2 kohdan a alakodassa, vaan myös sisäisen pääoman riittävyyden arvioimiselle 73 artiklassa asetettuja laadullisia vaatimuksia. 

Pykälän 2 momentin 1 kohdan b alakohta vastaisi voimassa olevaa lakia perusteluineen. Kohdan uudeksi c alakohdaksi lisättäisiin direktiivin 102 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukainen viittaus 74 artiklaan, eli 9 luvun 2 §:n mukaiseen riskienhallintajärjestelmään. Lisäpääomavaade voitaisiin siten asettaa myös riskienhallintajärjestelmän laadullisten kriteerien jäädessä täyttymättä tilanteessa, jossa 1 momentin mukaisesti muiden ohjauskeinojen ei voida katsoa olevan riittäviä riskienhallintajärjestelmän olennaisten riskien kattamiseksi. Tämän perusteen käytettävyys on nykyisessä laissa jäänyt epäselväksi. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin uusi 2 kohta, joka vastaisi voimassa ole-van lain 3 momenttia. Käytännössä lisäpääomavaateet on asetettu tähän mennessä tämän säännöksen nojalla. Perustetta tulisi voida käyttää kaikissa niissä tilanteissa, joissa pankin tase-eriä tai taseen ulkopuolisia sitoumuksia, joihin liittyville riskeille ei ole asetettu pääomavaatimusta 10 luvussa tai EU:n vakavaraisuusasetuksessa tai joihin liittyville riskeille on asetettu ilmeisen riittämätön pääomavaatimus. Pääomavaatimuksen asettamisen tai korottamisen edellytyksenä olisi edelleen, että riskit voidaan luotettavasti tunnistaa ja mitata. Lisäksi 2 momenttiin lisättäisiin uusi 3 kohta ja voimassa olevan lain 2 kohta siirtyisi perusteluineen momentin 4 kohdaksi. Uudessa 3 kohdassa mahdollistettaisiin lisäpääomavaatimuksen asettaminen pankin 7 luvun 1 §:n mukaisen hallinto- ja ohjausjärjestelmän puutteellisuuden tai pankin liiketoimintamallin aiheuttaessa riskejä, joille ei muutoin ole asetettu pääomavaatimusta eikä muiden ohjauskeinojen voida katsoa olevan riittäviä. Tästäkin syystä asetettavan vaatimuksen edellytyksenä olisi, että riskit voidaan luotettavasti tunnistaa. Näiden perusteiden käytettävyys on nykyisessä laissa jäänyt epäselväksi. 

Pykälän 3 ja 4 momentti vastaisivat voimassa olevan lain 4 ja 5 momenttia. 

9 §.Maksuvalmiutta koskevat lisävaatimukset. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi luottolaitosdirektiivin 105 artiklaan perustumaton Finanssivalvonnan tarpeellista harkintavaltaa koskeva rajoitus, jonka mukaan maksuvalmiutta koskevaa lisävaatimusta ei voisi asettaa, jos maksuvalmius voitaisiin muuten riittävästi varmistaa. Momentissa mainittu tarkoituksenmukaisuuteen perustuva harkinta korvattaisiin vaatimuksella siitä, että Finanssivalvonta katsoisi lisävaatimuksen asettamisen olevan välttämätön luottolaitokseen kohdistuvien tai siihen tulevaisuudessa kohdistuvien olennaisten riskien kattamiseksi. Luottolaitosdirektiivin mukaan valvojan tulee arvioida, onko vaatimuksen asettaminen välttämätöntä maksuvalmiusriskien kattamiseksi. Valvojalla olisi siten oltava harkintavaltaa, asettaako se vaatimuksen vai ei esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa maksuvalmiusriskit ovat korkeat, mutta luottolaitos kykenee ne kuitenkin hallitsemaan. Momentin sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan enemmän luottolaitosdirektiiviä. Pykälän 4 momentissa olisi lisäksi lueteltu ne tekijät, jotka Finanssivalvonnan on otettava huomioon vaatimuksen asettamista harkitessaan ja jotka rajoittavat sanottua harkintavaltaa. 

5 §.Markkinointirajoitus. Pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana kansallisena lisäsääntelynä. 

15 §.Tietojen luovuttamista koskevat poikkeukset salassapitovelvollisuuteen. Säännöksen nimi ehdotetaan muutettavaksi nykyisestä sekä pykälään ehdotetaan otettavaksi nyt kumottavaksi ehdotetut lain 15 luvun 16 ja 17 §:iä vastaavat säännökset. Pykälään ehdotetaan lisäksi tehtäväksi tietosuojalainsäädännön edellyttämät muutokset. Pykälässä tarkoitetut tiedot, silloin kun ne koskevat luonnollista henkilöä, ovat henkilötietoja. Tällöin tietojen käsittelyyn sovelletaan aina ensisijaisesti yleistä tietosuoja-asetusta esimerkiksi asetuksen 6 artiklan 1 kohdan f alakohtaa, ja sen ohella uutta tietosuojalakia. Säännöksen johdantolauseen sanamuodon muuttamisella korostettaisiin tietoja luovuttavan tahon velvollisuutta varmistaa yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisten edellytysten olemassaolo ennen tietojen luovuttamista. Henkilötietojen luovuttamista ei suoraan säännellä tietosuoja-asetuksessa, lukuun ottamatta tiedon siirtoja kolmansiin maihin. Tässä pykäläehdotuksessa ei myöskään ole tarkoitus säännellä tietojen luovuttamista koskien niin, että se vaikuttaisi tietosuoja-asetuksen soveltamiseen miltään osin. Tietosuoja-asetuksen mukainen käyttötarkoitussidonnaisuus ja käsittelyn lainmukaisuuden vaatimukset asettavat kuitenkin ehtoja tietojen luovuttamiselle, joita on noudatettava. Säännöksessä ehdotetaan siten säädettäväksi ainoastaan poikkeuksesta luottolaitosten pankkisalaisuusvelvoitetta koskevaan pääsääntöön oikeustilan selventämiseksi. Tietojen luovuttamisen voidaan katsoa olevan mahdollista muutenkin, vaikkei siitä erikseen olisi kansallisessa lainsäädännössä erikseen säädetty. Tällöin kuitenkin edellytetään, että tietojen käsittelijällä on asianmukainen asetuksen mukainen käsittelyperuste olemassa. Huomioiden, mitä luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 14 §:ssä säädetään salassapidosta, on tarpeen säätää nimenomaisesti niistä tilanteista, joissa tietojen luovuttaminen olisi sallittu suoraan lain nojalla soveltamisepäselvyyksien välttämiseksi. Näin siksi, koska salassapitoa koskeva velvoite eli niin sanottu ”pankkisalaisuus” rajoittaisi ainakin teoriatasolla salassa pidettävien tietojen luovuttamista. Edellä olevasta kuitenkin seuraa, että tietojen käsittelijän olisi aina ensisijaisesti varmistettava, että henkilötietojen käsittely ja luovuttaminen olisi yleisen tietosuoja-asetuksen velvoitteiden mukaista.  

Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi rakenteellisesti lisäämällä momenttiin luettelointi niistä poikkeuksista, joita pankkisalaisuuden alaisten tietojen luovuttamiseen voidaan soveltaa. Momentin johdantolauseen täsmentämisellä ottamalla siihen nimenomainen viittaus yleiseen tietosuoja-asetukseen korostettaisiin tietoja luovuttavan tahon velvollisuutta varmistaa yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisten edellytysten olemassaolo tietojen käsittelylle ja luovuttamiselle ennen tietojen luovuttamista. Momentin 1 kohta vastaisi voimassa olevan lain 1 momenttia asiasisällöltään muuttumattomana. Samoin momentin 2 kohta vastaisi voimassa olevan pykälän 2 momenttia. Momentin 3 kohta olisi uusi, ja se on tarpeen lain 15 luvun 18 a §:ään sisältyvästä luottolaitosten oikeudesta käsitellä tietoja niihin kohdistuvista rikoksista ja rikosepäillyistä johdosta. Momentin 4 kohta vastaisi kumottavaa 15 luvun 16 §:ää ja 5 kohta kumottavaa 15 luvun 17 §:ää. Momentin 6 kohta olisi myös uusi. Ehdotettavan kohdan mukaan tietoja voisi luovuttaa Finanssialan sopimuspohjaiselle asiakasorganisaatiolle (FINE) tai muulle riidanratkaisuelimelle, kuten esimerkiksi kuluttajariitalautakunnalle, joka on kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/11/EU 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettu Euroopan komissiolle. Pankkialan lautakunta on Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINE:n yhteydessä toimiva pankkilautakunta. Säännös olisi tarpeen, jotta tietoja voisi luovuttaa FINE:n asianomaiseen lautakuntaan tai toimielimeen saatetun asian käsittelemistä varten.  

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan pykälän 3 momentin viimeistä virkettä sisällöltään muuttumattomana. Pykälän 3 momentin mukaan luovuttaa saisi ainoastaan sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä kyseessä olevien tehtävien suorittamiseksi, minkä ohella edellytettäisiin luovutuksensaajalta lain 15 luvun 14 §:ää vastaavan salassapitovelvollisuuden noudattamisesta tai muun vastaavan salassapitovelvollisuuden noudattamisesta, jollainen voisi esimerkiksi eräissä tilanteissa olla sopimukseen perustuva velvollisuus. Ehdotettu säännös on tarpeen, koska perustuslakivaliokunnan ratkaisukäytännön mukaan tilanteissa, joissa luovutettavia tietoja ei ole lueteltu tyhjentävästi, soveltuvaan säännökseen on tullut sisällyttää vaatimus tietojen välttämättömyydestä jonkin tarkoituksen kannalta. Momentin viimeinen virke vastaisi voimassa olevan pykälän 1 ja 2 momenttien viimeisiä virkkeitä. 

Luvun 16 ja 17 §:t ehdotetaan kumottavaksi nyt ehdotetun 15 §:n johdosta tarpeettomina. 

18 a §. Väärinkäytöksiin liittyvien henkilötietojen käsittely. Lakiin lisättäisiin uusi 18 a §. Säännös olisi tarpeen, koska EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklan mukaan rikostuomioihin ja rikkomuksiin tai niihin liittyviin turvaamistoimiin liittyvien henkilötietojen käsittely tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan perusteella suoritetaan vain viranomaisen valvonnassa tai silloin, kun se sallitaan unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa säädetään asianmukaisista suojatoimista rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. 

Luottolaitosten nykyisin ylläpitämät väärinkäytösrekisterit, joita nykyisin kutsutaan niin sanotuiksi asiakashäiriörekistereiksi, perustuvat tietosuojalautakunnan päätöksiin (ks. erityisesti Tietosuojalautakunta, 2/4.2.2004 diaarinumero 8/932/2003 ja Helsingin hallinto-oikeus 15.12.2004 04/1066/2, 01641/04/5310). Rekistereiden tarkoituksena on ollut estää luottolaitoksiin kohdistuvia väärinkäytöksiä sekä edistää kiinnijäämisriskiä. Rekisterien teknisestä ylläpidosta vastaa ulkopuolinen palveluntarjoaja. Asiakashäiriörekisterissä oli heinäkuussa 2017 rekisteröitynä 474 henkilöä. 

EU:n yleistä tietosuoja-asetusta sovelletaan toukokuusta 2018 alkaen, jonka jälkeen tietosuojalautakunnan lupaan perustuva henkilötietojen käsittely ei ole enää mahdollista, vaan kaikkeen henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan EU:n yleistä tietosuoja-asetusta. Tästä seuraa, että asiasta on annettava kansallista täydentävää sääntelyä asetuksen edellyttämien erityisten suojatoimien osalta sekä sääntelyn tarkkarajaisuusvaatimuksen osalta, jotta henkilötietojen käsittelyä voidaan jatkaa. Sinällään itse henkilötietojen käsittelemisen oikeusperusta seuraa EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan d alakohdasta, mutta koska väärinkäytösrekisterien yhteydessä on voitava käsitellä asetuksen 10 artiklassa tarkoitettuja rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyviä henkilötietoja, on tästä tarpeen säätää erikseen kansallisesti. Käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän oikeutetun edun toteuttamiseksi eli siihen kohdistuvien väärinkäytösten ehkäisemiseksi ja selvittämiseksi, eikä tämä tarve tietojen käsittelylle muutu asetuksen voimaantullessa. Niin ikään EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen resitaaleissa todetaan välttämättömän henkilötietojen käsittelyn petosten estämistarkoituksissa olevan asianomaisen rekisterinpitäjän oikeutetun edun mukaista. Pykälässä väärinkäytösrekisterille asetettavat edellytykset vastaisivat pääosin tietosuojalautakunnan päätöksissä asetettuja edellytyksiä. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin rekisterin käyttötarkoitussidonnaisuudesta. Momentin mukaan luotto- ja rahoituslaitos voisi käsitellä henkilötietoja niihin kohdistuvista tai epäillyistä rikoksista ja rikkomuksista ja tallentaa niitä väärinkäytösrekisteriin. Rekisteriin, rekisterinpitäjään ja rekisteröityyn sovellettaisiin EU:n yleistä tietosuoja-asetusta ja henkilötietojen suojaan liittyvää kansallista lainsäädäntöä, kuten uutta tietosuojalakia, joka tätä esitystä annettaessa on eduskunnan käsiteltävänä. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä tiedoista, joita tietojen käsittelemisen yhteydessä väärinkäytösrekisteriin voitaisiin tallentaa. Säännöksen sisältämä luetelma sallituista tiedoista olisi tyhjentävä. 

Pykälän 3 momentin mukaan EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklan edellyttämällä tavalla tietojen käsittelyn edellytyksenä olisi momentista ilmenevät oikeusturvan takeet. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin erityisestä määräajasta tietojen poistamiselle ja 5 momentissa absoluuttisesta takarajasta tietojen poistamiselle. 

Pykälän 6 momentin mukaan luotto- ja rahoituslaitoksella olisi nimenomainen velvollisuus ilmoittaa rekisteröidylle häntä koskevien henkilötietojen käsittelystä sekä siitä, jos rekisterimerkintää olisi käytetty päätöksessä, joka olisi kielteinen rekisteröidyn kannalta. Momentissa mainittaisiin esimerkkinä luoton epääminen sellaisena kielteisenä päätöksenä, joista olisi annettava tieto rekisteröidylle luottolaitoksen asiakkaalle tai asiakkaaksi aikovalle. Listaus ei kuitenkaan olisi tyhjentävä, vaan säännös voisi soveltua muihinkin tilanteisiin, kuten esimerkiksi kieltäytymiseen tilin avaamisesta. Asiakkaan oikeudesta peruspankkipalveluihin ja luottolaitoksen kieltäytymisperusteista säädetään luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 6 §:ssä. 

3 §.Muut siirtymäsäännökset. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jolloin nykyinen 5 momentti siirtyisi uudeksi 6 momentiksi lisäämällä pykälään vuonna 2014 kumotussa laissa (121/2007) ollut siirtymäsäännös, joka erheellisesti jäi sisällyttämättä voimassa olevaan lakiin. Säännös on tarpeen, koska Suomessa on edelleen joitain momentissa tarkoitettuja säästö- ja osuuspankkeja. Samalla säännöksen sanamuotoa selkeytettäisiin siten, että siinä tarkoitettuja omien varojen määrän alenemisena ei pidettäisi tappiollisesta tuloksesta johtuvaa vapaan oman pääoman alenemista. Lain asiasisältö ei muuttuisi siitä, mitä se oli laissa 121/2014. 

Voimaantulosäännös. Luottolaitostoiminnasta annetun lain voimaantulosäännöksen 7 momentin 2 kohta ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä kävisi selkeämmin ilmi se, että Rahoitusvakausvirasto voi velvoittaa vanhan talletussuojarahaston siirtämään talletussuojarahastoon varoja aina, jos säännöksen 1 kohdassa mainitut ylimääräiset vuotuiset talletussuojamaksut eivät riitä korvattavien talletusten tai muiden velvoitteiden maksamiseen tai niitä ei saada kerättyä tarpeeksi nopeasti tai vakauden turvaavalla tavalla. Muutos olisi nykyistä säännöstä selventävä. 

71 a §.Rikkomuksista ilmoittaminen. Pykälän 2 ja 4 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi uuden tietosuojalainsäädännön edellyttämät muutokset. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin yleisen tietosuoja-asetuksen voimaantulon johdosta. Pykälän 4 momenttia muutettaisiin niin ikään vastaamaan yleistä tietosuoja-asetusta. Tietosuojalain 34 §:ssä säädetään rajoituksista rekisteröidyn oikeuteen saada pääsy häntä koskeviin tietoihin, jonka mukaan rekisteröidyllä ei ole oikeutta saada pääsyä tietoihin, jos se saattaisi haitata rikosten ehkäisemistä tai selvittämistä. Nyt ehdotettavassa pykälässä tarkoitetussa tietojen käsittelyssä on rikosepäilyjen ohella kyse myös rikkomusten ehkäisemisestä tai selvittämisestä, minkä vuoksi on tarpeen erikseen säätää poikkeuksesta tietosuoja-asetuksen 15 artiklassa tarkoitettuihin oikeuksiin. Lisäksi säännöksessä ehdotetaan säädettäväksi poikkeuksesta yleisen tietosuoja-asetuksen 13 ja 14 artiklassa tarkoitettuihin rekisterinpitäjää koskeviin velvollisuuksiin. Mainituista velvollisuuksista on mahdollista poiketa asetuksen 23 artiklan nojalla. Artiklan mukaan kansallisessa lainsäädännössä voidaan mainituista velvoitteita poiketa, mikäli se on välttämätöntä valvonta- ja tarkastustehtävää suorittavan viranomaisen, kuten Finanssivalvonnan, lakisääteisten tehtävien suorittamisen turvaamiseksi. 

1 §.Vähimmäispääoma. Pykälän 7 momenttia ehdotetaan muutettavaksi, koska EU:n vakavaraisuusasetuksen voimaantulon myötä osakkeille on säädetty laatukriteerit, jotka ovat tiukemmat kuin yhteisölainsäädännössä. Tämän johdosta pykälässä tarkoitettujen vähimmäispääomaan luettavan osakepääoman olisi täytettävä EU:n vakavaraisuusasetuksen 28 artiklan mukaiset vaatimukset. Ehdotettua säännöstä ei kuitenkin sovellettaisi heti lain tultua voimaan, vaan niille sijoituspalveluyrityksille, jotka eivät nyt täytä asetuksen vaatimuksia, varattaisiin vuoden mittainen siirtymäaika kohtuuttomien taloudellisten vaikutusten ehkäisemiseksi.  

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 8 momentti, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksiin sovelletaan, mitä luottolaitostoiminnasta annetun lain 10 luvun 2 a §:ssä säädetään. EU:n vakavaraisuusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan laitoksen pääomainstrumentit kelpaavat ydinpääomainstrumenteiksi vain, jos ne ovat eräpäivättömiä. Asetuksen 1 kohdan f alakohdan mukaan instrumenttien pääoman määrää ei saa olla mahdollista vähentää tai maksaa takaisin, jollei ole kyseessä joko laitoksen selvitystila- ja konkurssimenettely taikka instrumenttien harkinnanvarainen takaisinosto tai muu harkinnanvarainen pääoman vähentämiskeino, joka edellyttää, että laitoksen on täytynyt saada siihen asetuksen 77 artiklan mukaisesti toimivaltaiselta viranomaiselta etukäteinen lupa. Asetuksen 77 artiklan mukaan laitoksen on pyydettävä toimivaltaiselta viranomaiselta lupa laitoksen liikkeeseen laskemien ydinpääoman luettavien instrumenttien vähentämiseen, lunastamiseen tai takaisinostoon sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä sallitulla tavalla. Koska sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto sisällytetään ydinpääomaan, se tulisi selvemmin rinnastaa osakesijoitukseen rahastoon kirjattujen erien vähentämisen osalta. Tästä johtuen ehdotetun 1 momentin mukaisesti sijoitettua vapaata pääomaa ei tulisi voida palauttaa tai käyttää voitonjakoon ilman Finanssivalvonnan ennakkoon antamaa lupaa. Viittauksesta seuraa myös, että osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n vähemmistöosinkoa koskevaa säännöstä ei sovellettaisi sijoituspalveluyrityksiin. Säännös on tarpeen osakkeiden ydinpääomakelpoisuuden turvaamiseksi. EU:n vakavaraisuusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan h alakohdassa säädetään ydinpääomainstrumenttien voitonjakoon liittyvistä edellytyksistä. Artiklan h alakohdan v ala-alakohdan mukaan ydinpääomainstrumenttikelpoisuuden edellytyksenä on, että instrumentteja koskevissa ehdoissa laitosta ei velvoiteta jakamaan voittoa instrumenttien haltijoille eikä laitos ole siihen muutenkaan velvoitettu. Vähemmistöosinkoa koskevan osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n mukaan osakkeenomistajat voivat tietyin edellytyksin vaatia jaettavaksi vähintään puolta tilikauden voitosta osinkona. Osakeyhtiölain mukaan oikeutta vähemmistöosinkoon on mahdollista rajoittaa vain kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella. Tästä pääsäännöstä on tarpeen poiketa, jotta myös sijoituspalveluyritysten osakkeiden ydinpääomakelpoisuus voidaan turvata. Vähemmistöosingon vaatimismahdollisuus saattaisi estää pääomainstrumenttien lukemisen ydinpääomaan, joten ydinpääomainstrumenttien haltijoilta on syytä kansallisessa lainsäädännössä sulkea pois vähemmistöosingon vaatimismahdollisuus. 

2 §.Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen. Pykälän 2 ja 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tietosuojalainsäädännön edellyttämät muutokset. Pykälässä tarkoitetut tiedot, silloin kun ne koskevat luonnollista henkilöä, ovat henkilötietoja. Tällöin tietojen käsittelyyn sovelletaan aina ensisijaisesti yleistä tietosuoja-asetusta, ja sen ohella uutta tietosuojalakia. Säännös koskisi poikkeuksia salassapitovelvoitetta koskevaan pääsääntöön, kuten nykyisinkin. Edellä olevasta kuitenkin seuraa, että tietojen käsittelijän olisi aina ensisijaisesti varmistettava, että henkilötietojen käsittely ja luovuttaminen olisi yleisen tietosuoja-asetuksen velvoitteiden mukaista. Pykälän 2 momentin johdantolauseen täsmentämisellä ottamalla siihen nimenomainen viittaus yleiseen tietosuoja-asetukseen korostettaisiin tietoja luovuttavan tahon velvollisuutta varmistaa yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisten edellytysten olemassaolo tietojen käsittelylle ja luovuttamiselle ennen tietojen luovuttamista. Muilta osin momentti vastaisi voimassa olevan lain 1 momenttia asiasisällöltään muuttumattomana lukuun ottamatta viittausta kumottavaan henkilötietolakiin, jonka sijasta viittaus koskisi yleisen tietosuoja-asetuksen asianomaisia artikloja. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava tietosuojalainsäädännön edellyttämä muutos. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti. Ehdotetun säännöksen mukaan sijoituspalveluyrityksellä olisi oikeus luovuttaa välttämättömiä tietoja toiselle sijoituspalveluyritykselle, rahoituslaitokselle, luottolaitokselle tai maksulaitokselle tai näihin kohdistuvista rikoksista luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 18 a §:ssä, jossa säädetään erityisistä väärinkäytösrekistereistä, tarkoitetut tiedot rahoitusmarkkinoilla toimiviin yrityksiin kohdistuvan rikollisuuden ehkäisemiseksi. Säännös olisi tarpeen, koska väärinkäytösrekistereitä koskeva tietojen käsittelyoikeus ja niitä koskeva tietojen vaihto ulotettaisiin tällä esityksellä koskemaan myös sijoituspalveluyrityksiä nyt ehdotettavaa luvun uutta 3 a §:ää vastaavasti. 

3 a §.Väärinkäytöksiin liittyvien henkilötietojen käsittely. Pykälä olisi uusi. Väärinkäytösrekistereiden ylläpitämisen mahdollisuus ehdotetaan laajettavaksi koskemaan yleisesti kaikkia sijoituspalveluyrityksiä. Rekisterin käyttäminen ei olisi pakollista. Säännös on tarpeen sijoituspalveluyrityksiin ja muihin rahoitusmarkkinatoimijoihin kohdistuvien väärinkäytösten ja rikollisuuden ehkäisemiseksi ja selvittämiseksi. Ehdotettavan säännöksen mukaan sijoituspalveluyritykseen sovellettaisiin, mitä luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 18 a §:ssä säädetään väärinkäytöksiin liittyvien henkilötietojen käsittelystä. Säännös olisi tarpeen, koska EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklan mukaan rikostuomioihin ja rikkomuksiin tai niihin liittyviin turvaamistoimiin liittyvien henkilötietojen käsittely tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan perusteella suoritetaan vain viranomaisen valvonnassa tai silloin, kun se sallitaan unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa säädetään asianmukaisista suojatoimista rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.  

Väärinkäytösrekisterit, joita nykyisin kutsutaan niin sanotuiksi asiakashäiriörekistereiksi, perustuvat tietosuojalautakunnan päätöksiin (ks. erityisesti Tietosuojalautakunta, 2/4.2.2004 diaarinumero 8/932/2003 ja Helsingin hallinto-oikeus 15.12.2004 04/1066/2, 01641/04/5310). Rekistereiden tarkoituksena on ollut estää päätöksen hakijoihin, kuten luottolaitoksiin ja sijoituspalveluyrityksiin, kohdistuvia väärinkäytöksiä sekä edistää tekijöiden kiinnijäämisriskiä.  

EU:n yleistä tietosuoja-asetusta sovelletaan toukokuusta 2018 alkaen, jonka jälkeen tietosuojalautakunnan lupaan perustuva henkilötietojen käsittely ei ole enää mahdollista, vaan kaikkeen henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan EU:n yleistä tietosuoja-asetusta. Tästä seuraa, että asiasta on annettava kansallista täydentävää sääntelyä asetuksen edellyttämien erityisten suojatoimien osalta sekä sääntelyn tarkkarajaisuusvaatimuksen osalta, jotta henkilötietojen käsittelyä voidaan jatkaa. Sinällään itse henkilötietojen käsittelemisen oikeusperusta seuraa EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan d alakohdasta, mutta koska väärinkäytösrekisterien yhteydessä on voitava käsitellä asetuksen 10 artiklassa tarkoitettuja rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyviä henkilötietoja, on tästä tarpeen säätää erikseen kansallisesti, jotta rekisteröityjen oikeussuojasta voidaan varmistua riittävän täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Tietojen käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän oikeutetun edun toteuttamiseksi eli siihen kohdistuvien väärinkäytösten ehkäisemiseksi ja selvittämiseksi, eikä tämä tarve tietojen käsittelylle muutu asetuksen voimaantullessa. Niin ikään EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen resitaaleissa todetaan välttämättömän henkilötietojen käsittelyn petosten estämistarkoituksissa olevan asianomaisen rekisterinpitäjän oikeutetun edun mukaista. Pykälässä väärinkäytösrekisterille asetettavat edellytykset vastaisivat pääosin tietosuojalautakunnan päätöksissä asetettuja edellytyksiä. 

Pykälän 1 momentista ilmenee rekisterin käyttötarkoitussidonnaisuus. Momentin mukaan sijoituspalveluyritys voisi käsitellä henkilötietoja niihin kohdistuvista tai epäillyistä rikoksista ja rikkomuksista ja tallentaa niitä väärinkäytösrekisteriin. Rekisteriin, rekisterinpitäjään ja rekisteröityyn sovellettaisiin EU:n yleistä tietosuoja-asetusta ja henkilötietojen suojaan liittyvää kansallista lainsäädäntöä, kuten uutta tietosuojalakia, joka tätä esitystä annettaessa on eduskunnan käsiteltävänä.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä tiedoista, joita tietojen käsittelemisen yhteydessä väärinkäytösrekisteriin voitaisiin tallentaa. Säännöksen sisältämä luetelma sallituista tiedoista olisi tyhjentävä.  

Pykälän 3 momentin mukaan EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklan edellyttämällä tavalla tietojen käsittelyn edellytyksenä olisi momentista ilmenevät oikeusturvan takeet. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin erityisestä määräajasta tietojen poistamiselle ja 5 momentissa absoluuttisesta takarajasta tietojen poistamiselle.  

Pykälän 6 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksellä olisi nimenomainen velvollisuus ilmoittaa rekisteröidylle häntä koskevien henkilötietojen käsittelystä sekä siitä, jos rekisterimerkintää olisi käytetty päätöksessä, joka olisi kielteinen rekisteröidyn kannalta.  

38 §.Tietojen luovuttaminen. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi. Lisäksi pykälää ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimuksia. Pykälän 1 ja 2 momenttiin tehtäisiin lakitekniset muutokset korvaamalla viittaus kumottavaan tietosuojalakiin viittauksella yleiseen tietosuoja-asetukseen. Pykälään ehdotettavaan myös lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan maksulaitoksella olisi salassapitosääntelyn estämättä oikeus luovuttaa välttämättömiä tietoja niin sanotuista väärinkäytösrekistereistä säännöksessä yksilöidyille vastaanottajille näihin kohdistuvan rikollisuuden ehkäisemiseksi. 

39 a §.Väärinkäytöksiin liittyvien henkilötietojen käsittely. Ehdotettavan säännöksen mukaan maksulaitokseen sovellettaisiin, mitä luottolaitostoiminnasta annetun lain 15 luvun 18 a §:ssä säädetään väärinkäytöksiin liittyvien henkilötietojen käsittelystä. Pykälä olisi uusi. Väärinkäytösrekistereiden ylläpitämisen mahdollisuus ehdotetaan laajettavaksi koskemaan yleisesti kaikkia maksulaitoksia. Rekisterin käyttäminen ei olisi pakollista. Säännös on tarpeen maksulaitoksiin ja muihin rahoitusmarkkinatoimijoihin kohdistuvien väärinkäytösten ja rikollisuuden ehkäisemiseksi ja selvittämiseksi. Säännös olisi myös tarpeen, koska EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklan mukaan rikostuomioihin ja rikkomuksiin tai niihin liittyviin turvaamistoimiin liittyvien henkilötietojen käsittely tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan perusteella suoritetaan vain viranomaisen valvonnassa tai silloin, kun se sallitaan unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa säädetään asianmukaisista suojatoimista rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.  

Väärinkäytösrekisterit, joita nykyisin kutsutaan niin sanotuiksi asiakashäiriörekistereiksi, perustuvat tietosuojalautakunnan päätöksiin (ks. erityisesti Tietosuojalautakunta, 2/4.2.2004 diaarinumero 8/932/2003 ja Helsingin hallinto-oikeus 15.12.2004 04/1066/2, 01641/04/5310). Rekistereiden tarkoituksena on ollut estää päätöksen hakijoihin, kuten luottolaitoksiin ja maksulaitoksiin, kohdistuvia väärinkäytöksiä sekä edistää tekijöiden kiinnijäämisriskiä. Nykyisin voimassa oleva lupa ei ole käsittänyt maksulaitoksia hakijoina. 

EU:n yleistä tietosuoja-asetusta sovelletaan toukokuusta 2018 alkaen, jonka jälkeen tietosuojalautakunnan lupaan perustuva henkilötietojen käsittely ei ole enää mahdollista, vaan kaikkeen henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan EU:n yleistä tietosuoja-asetusta. Tästä seuraa, että asiasta on annettava kansallista täydentävää sääntelyä asetuksen edellyttämien erityisten suojatoimien osalta sekä sääntelyn tarkkarajaisuusvaatimuksen osalta, jotta henkilötietojen käsittelyä voidaan jatkaa. Sinällään itse henkilötietojen käsittelemisen oikeusperusta seuraa EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan d alakohdasta, mutta koska väärinkäytösrekisterien yhteydessä on voitava käsitellä asetuksen 10 artiklassa tarkoitettuja rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyviä henkilötietoja, on tästä tarpeen säätää erikseen kansallisesti, jotta rekisteröityjen oikeussuojasta voidaan varmistua riittävän täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Tietojen käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän oikeutetun edun toteuttamiseksi eli siihen kohdistuvien väärinkäytösten ehkäisemiseksi ja selvittämiseksi, eikä tämä tarve tietojen käsittelylle muutu asetuksen voimaantullessa. Niin ikään EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen resitaaleissa todetaan välttämättömän henkilötietojen käsittelyn petosten estämistarkoituksissa olevan asianomaisen rekisterinpitäjän oikeutetun edun mukaista. Pykälässä väärinkäytösrekisterille asetettavat edellytykset vastaisivat pääosin tietosuojalautakunnan päätöksissä asetettuja edellytyksiä. 

Pykälän 1 momentista ilmenee rekisterin käyttötarkoitussidonnaisuus. Momentin mukaan maksulaitos voisi käsitellä henkilötietoja niihin kohdistuvista tai epäillyistä rikoksista ja rikkomuksista ja tallentaa niitä väärinkäytösrekisteriin. Rekisteriin, rekisterinpitäjään ja rekisteröityyn sovellettaisiin EU:n yleistä tietosuoja-asetusta ja henkilötietojen suojaan liittyvää kansallista lainsäädäntöä, kuten uutta tietosuojalakia, joka tätä esitystä annettaessa on eduskunnan käsiteltävänä.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä tiedoista, joita tietojen käsittelemisen yhteydessä väärinkäytösrekisteriin voitaisiin tallentaa. Säännöksen sisältämä luetelma sallituista tiedoista olisi tyhjentävä.  

Pykälän 3 momentin mukaan EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 10 artiklan edellyttämällä tavalla tietojen käsittelyn edellytyksenä olisi momentista ilmenevät oikeusturvan takeet. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin erityisestä määräajasta tietojen poistamiselle ja 5 momentissa absoluuttisesta takarajasta tietojen poistamiselle.  

Pykälän 6 momentin mukaan maksulaitoksella olisi nimenomainen velvollisuus ilmoittaa rekisteröidylle häntä koskevien henkilötietojen käsittelystä sekä siitä, jos rekisterimerkintää olisi käytetty päätöksessä, joka olisi kielteinen rekisteröidyn kannalta.  

3 §.Rikkomuksista ilmoittaminen. Pykälän 1 ja 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi uuden tietosuojalainsäädännön edellyttämät muutokset. Pykälän 1 momentin mukaan ilmoitusmenettelyn tulee sisältää asianmukaiset ja riittävät toimenpiteet, joilla järjestetään ilmoitusten asianmukainen käsittely sekä suojataan ilmoituksen tekijää ja turvataan ilmoituksen tekijän ja ilmoituksen kohteena olevan henkilötietojen suoja. Sen lisäksi ilmoittamismenettelyn tulisi sisältää ohjeet muista vaatimuksista, joilla laajettaisiin rekisterinpitäjän velvollisuuksia. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin niin ikään vastaamaan uutta tietosuojalakia. Tietosuojalain 34 §:ssä säädetään rajoituksista rekisteröidyn oikeuteen saada pääsy häntä koskeviin tietoihin, jonka mukaan rekisteröidyllä ei ole oikeutta saada pääsyä tietoihin, jos se saattaisi haitata rikosten ehkäisemistä tai selvittämistä. Nyt ehdotettavassa pykälässä tarkoitetussa tietojen käsittelyssä on kyse rikkomusten ehkäisemisestä tai selvittämisestä, minkä vuoksi on tarpeen erikseen säätää poikkeuksesta tietosuoja-asetuksen 15 artiklassa tarkoitettuihin oikeuksiin.  

11 §.Salassapitovelvollisuus. Pykälän 3 momentin johtolause ehdotetaan muutettavaksi tietosuojalainsäädännön edellyttämiä muutoksia vastaavasti. Pykälässä tarkoitetut tiedot, silloin kun ne koskevat luonnollista henkilöä, ovat henkilötietoja. Tällöin tietojen käsittelyyn sovelletaan aina ensisijaisesti yleistä tietosuoja-asetusta, ja sen ohella uutta tietosuojalakia. Säännös koskisi poikkeuksia salassapitovelvoitetta koskevaan pääsääntöön, kuten nykyisinkin. Edellä olevasta kuitenkin seuraa, että tietojen käsittelijän olisi aina ensisijaisesti varmistettava, että henkilötietojen käsittely ja luovuttaminen olisi yleisen tietosuoja-asetuksen velvoitteiden mukaista. Pykälän 3 momentin johdantolauseen täsmentämisellä ottamalla siihen nimenomainen viittaus yleiseen tietosuoja-asetukseen korostettaisiin tietoja luovuttavan tahon velvollisuutta varmistaa yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisten edellytysten olemassaolo tietojen käsittelylle ja luovuttamiselle ennen tietojen luovuttamista. Muilta osin momentti vastaisi voimassa olevan pykälän 3 momenttia asiasisällöltään muuttumattomana lukuun ottamatta viittausta kumottavaan henkilötietolakiin, jonka sijasta viittaus koskisi yleisen tietosuoja-asetuksen asianomaisia artikloja. Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava tietosuojalainsäädännön edellyttämä muutos. 

14 §.Henkilötietojen säilyttäminen ja siirtäminen. Voimassa olevan vastaavan säännöksen 1 momentti kumotaan tarpeettomana, jolloin pykälän nyt ehdotettavaa 1 momenttia tarkistettaisiin lisäämällä säännökseen vaatimukset henkilötietojen säilytysaikoja koskevista tarkemmista vaatimuksista sekä tietojen hävittämistä koskevista vaatimuksista. Säilyttämisaikaa koskeva vaatimus perustuu vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun direktiiviin 2014/65/EU. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi uuden tietosuojalainsäädännön edellyttämät muutokset poistamalla viittaukset kumottavaan henkilötietolakiin. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että Finanssivalvonta voi siirtää kolmanteen maahan tämän lain mukaisia tehtäviä hoitaessaan saatuja tietoja ja tiedoista laadittuja analyyseja tapauskohtaisesti, jos siirto on tarpeen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annetun direktiivin valvonnassa. Tiedot voidaan siirtää ainoastaan sillä edellytyksellä, että niitä ei siirretä edelleen ilman Finanssivalvonnan kirjallista lupaa. Voimassa olevaan lakiin nähden säännöksestä poistettaisiin viittaus henkilötietolakiin, minkä sisältämät normit ovat nykyisin yleisen tietosuoja-asetuksen V luvussa. Ehdotettu säännös perustuu yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohtiin, sillä momentissa säädetään niistä tarkoituksista, joihin tietoja voidaan luovuttaa. Säännös on välttämätön direktiivin 2014/65/EU noudattamisen valvonnassa. 

9 §.Rikkomuksista ilmoittaminen. Pykälän 1 ja 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi uuden tietosuojalainsäädännön edellyttämät muutokset. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin poistamalla viittaus kumottavaan henkilötietolakiin. Jatkossa ilmoitusmenettelyn tulee sisältää asianmukaiset ja riittävät toimenpiteet, joilla järjestetään ilmoitusten asianmukainen käsittely sekä suojataan ilmoituksen tekijää ja turvataan ilmoituksen tekijän ja ilmoituksen kohteena olevan henkilötietojen suoja. Sen lisäksi ilmoittamismenettelyn tulisi sisältää ohjeet muista vaatimuksista, joilla laajettaisiin rekisterinpitäjän velvollisuuksia. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin niin ikään vastaamaan uutta tietosuojalakia. Tietosuojalain 34 §:ssä säädetään rajoituksista rekisteröidyn oikeuteen saada pääsy häntä koskeviin tietoihin, jonka mukaan rekisteröidyllä ei ole oikeutta saada pääsyä tietoihin, jos se saattaisi haitata rikosten ehkäisemistä tai selvittämistä. Nyt ehdotettavassa pykälässä tarkoitetussa tietojen käsittelyssä on kyse rikkomusten ehkäisemisestä tai selvittämisestä, minkä vuoksi on tarpeen erikseen säätää poikkeuksesta tietosuoja-asetuksen 15 artiklassa tarkoitettuihin oikeuksiin.  

3 §.Rikkomuksista ilmoittaminen. Pykälän 1 ja 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi uuden tietosuojalainsäädännön edellyttämät muutokset. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että ilmoitusmenettelyn tulee sisältää asianmukaiset ja riittävät toimenpiteet, joilla järjestetään ilmoitusten asianmukainen käsittely sekä suojataan ilmoituksen tekijää ja turvataan ilmoituksen tekijän ja ilmoituksen kohteena olevan henkilötietojen suoja. Sen lisäksi ilmoittamismenettelyn tulisi sisältää ohjeet muista vaatimuksista, joilla laajettaisiin rekisterinpitäjän velvollisuuksia. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin niin ikään vastaamaan uutta tietosuojalakia. Tietosuojalain 34 §:ssä säädetään rajoituksista rekisteröidyn oikeuteen saada pääsy häntä koskeviin tietoihin, jonka mukaan rekisteröidyllä ei ole oikeutta saada pääsyä tietoihin, jos se saattaisi haitata rikosten ehkäisemistä tai selvittämistä. Nyt ehdotettavassa pykälässä tarkoitetussa tietojen käsittelyssä on kyse rikkomusten ehkäisemisestä tai selvittämisestä, minkä vuoksi on tarpeen erikseen säätää poikkeuksesta tietosuoja-asetuksen 15 artiklassa tarkoitettuihin oikeuksiin.  

22 §.Rikkomuksista ilmoittaminen. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi uuden tietosuojalainsäädännön edellyttämät muutokset. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että jatkossa ilmoitusmenettelyn tulee sisältää asianmukaiset ja riittävät toimenpiteet, joilla järjestetään ilmoitusten asianmukainen käsittely sekä suojataan ilmoituksen tekijää ja turvataan ilmoituksen tekijän ja ilmoituksen kohteena olevan henkilötietojen suoja. Sen lisäksi ilmoittamismenettelyn tulisi sisältää ohjeet muista vaatimuksista, joilla laajennettaisiin rekisterinpitäjän velvollisuuksia. Pykälän 2 momentti säilyisi muuttumattomana. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin niin ikään vastaamaan uutta tietosuojalakia. Tietosuojalain 34 §:ssä säädetään rajoituksista rekisteröidyn oikeuteen saada pääsy häntä koskeviin tietoihin, jonka mukaan rekisteröidyllä ei ole oikeutta saada pääsyä tietoihin, jos se saattaisi haitata rikosten ehkäisemistä tai selvittämistä. Nyt ehdotettavassa pykälässä tarkoitetussa tietojen käsittelyssä on kyse rikkomusten ehkäisemisestä tai selvittämisestä, minkä vuoksi on tarpeen erikseen säätää poikkeuksesta tietosuoja-asetuksen 15 artiklassa tarkoitettuihin oikeuksiin.  

133 a §. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi tietosuojalainsäädännön edellyttämät muutokset. Pykälässä tarkoitetut tiedot, silloin kun ne koskevat luonnollista henkilöä, ovat henkilötietoja. Tällöin tietojen käsittelyyn sovelletaan aina ensisijaisesti yleistä tietosuoja-asetusta, ja sen ohella uutta tietosuojalakia. Säännös koskisi poikkeuksia salassapitovelvoitetta koskevaan pääsääntöön, kuten nykyisinkin. Edellä olevasta kuitenkin seuraa, että tietojen käsittelijän olisi aina ensisijaisesti varmistettava, että henkilötietojen käsittely ja luovuttaminen olisi yleisen tietosuoja-asetuksen velvoitteiden mukaista. Pykälän 1 momentin johdantolauseen täsmentämisellä ottamalla siihen nimenomainen viittaus yleiseen tietosuoja-asetukseen korostettaisiin tietoja luovuttavan tahon velvollisuutta varmistaa yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisten edellytysten olemassaolo tietojen käsittelylle ja luovuttamiselle ennen tietojen luovuttamista. Muilta osin momentti vastaisi voimassa olevan lain 1 momenttia asiasisällöltään muuttumattomana lukuun ottamatta viittausta kumottavaan henkilötietolakiin, jonka sijasta viittaus koskisi yleisen tietosuoja-asetuksen asianomaisia artikloja. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava tietosuojalainsäädännön edellyttämä lainsäädäntöviittauksen muutos. 

150 §. Pykälän 1 ja 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi uuden tietosuojalainsäädännön edellyttämät muutokset. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin korvaamalla momentin nykyisin sisältämä viittaus henkilötietolakiin viittauksella uuteen tietosuojalakiin. Momentin mukaan henkilötietojen käsittelyyn sovellettaisiin tietosuojalain 6 §:n 2 momenttia, jossa säädetään rekisteröidyn oikeuksien suojaamiseksi edellytettävistä riittävistä suojatoimenpiteistä. Sen lisäksi ilmoittamismenettelyn tulisi sisältää ohjeet muista vaatimuksista, joilla laajettaisiin rekisterinpitäjän velvollisuuksia. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin niin ikään vastaamaan uutta tietosuojalakia. Tietosuojalain 34 §:ssä säädetään rajoituksista rekisteröidyn oikeuteen saada pääsy häntä koskeviin tietoihin, jonka mukaan rekisteröidyllä ei ole oikeutta saada pääsyä tietoihin, jos se saattaisi haitata rikosten ehkäisemistä tai selvittämistä. Nyt ehdotettavassa pykälässä tarkoitetussa tietojen käsittelyssä on kyse rikkomusten ehkäisemisestä tai selvittämisestä, minkä vuoksi on tarpeen erikseen säätää poikkeuksesta tietosuoja-asetuksen 15 artiklassa tarkoitettuihin oikeuksiin.  

4 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, koska pykälässä tarkoitetut sitoumukset on EU:n vakavaraisuusasetuksessa (EU) No 575/2013 määritelty aiempaa laajemmin eivätkä kaikilta osin enää rinnastu osakeyhtiölaissa tarkoitettuihin pääomalainoihin.  

5 §. Pykälän 3 momenttia tarkennettaisiin siten, että siinä korostettaisiin Finanssivalvonnan oikeutta vastustaa absorptiosulautumista, jos sulautuminen todennäköisesti vaarantaa vastaanottavan luottolaitoksen toimilupaedellytysten säilymisen. Käytännössä YVM-asetuksen myötä Euroopan keskuspankki antaa momentissa tarkoitetun ilmoituksen. Kuten nykyäänkin, Finanssivalvonnalla olisi ilmoitettava vastustuksestaan kuukauden kuluessa velkojien kuulutukselle asetetusta määräpäivästä. Sellaisissa harvinaisissa tapauksissa, joissa velkojien kuulutuksen hakemista ei jostakin syystä ole tarpeen tehdä ja jossa ei siten ole velkojille asetettua määräpäivää eikä siten myöskään määräpäivää Finanssivalvonnan ilmoitukselle, Finanssivalvonnan oikeus vastustaa sulautumista tulee silti mahdollistaa ennen sulautumisen rekisteröintiä. Lisäksi pykälän osakeyhtiölain viittauksiin tehtäisiin luettavuutta parantavia selvennyksiä sekä Rahoitustarkastus korvattaisiin Finanssivalvonnalla. 

5 a §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Voimassa olevan osakeyhtiölain 624/2006 säätämisen yhteydessä liikepankkilakia on tarkastettu esimerkiksi 5 a §:n viittausten osalta eikä liikepankkilain ja osakeyhtiölain yhteensopivuutta ole tarkemmin arvioitu. 5 a § on aikoinaan säädetty ehkäisemään tilanteita, joissa on kiusantekotarkoituksessa pyritty vaikeuttamaan pankin toiminnan uudelleenjärjestelyä erityisesti tilanteessa, jossa sulautuvan luottolaitoksen lakisääteiset toimintaedellytykset ovat merkittävästi heikentyneet. Pykälässä on edellytetty Finanssivalvonnan lausuvan sulautumisen vaikutuksista velkojan asemaan ja lain perusteluissa on edellytetty, että Finanssivalvonta kuulee sekä sulautuvaa yhtiötä että velkojaa ennen lausunnon antamista. Osakeyhtiölain 16 luvun 15 §:n 2 momentin mukaan yhtiö voi kuitenkin osoittaa rekisteriviranomaiselle kuukauden kuluessa määräpäivästä panneensa vireille kanteen sen vahvistamiseksi, että velkoja on saanut maksun tai turvaavan vakuuden saatavastaan estääkseen sulautumisen raukeamisen. Näin sekä luottolaitoksen että velkojan asema on turvattu. Osakeyhtiölain säännös merkitsee myös sitä, että jotta liikepankkilain 5 a §:llä olisi mitään merkitystä, Finanssivalvonnan tulisi ehtiä kuulla luottolaitosta ja velkojaa samassa kuukauden määräajassa. Käytännössä tämä on mahdotonta.  

5 b §. Pykälän 1 ja 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi lakiteknisiä tarkennuksia. Pykälän 1 momentista ehdotetaan kumottavaksi viittauksen lain 4 ja 5 a §:ään, jotka ehdotetaan tällä esityksellä kumottaviksi. Pykälän 2 momentissa täsmennettäisiin erityisesti, että Finanssivalvonta voi vastustaa rekisteriviranomaisen antamaa sulautumista koskevaa täytäntöönpanolupaa, ei itse sulautumista. Lain 5 §:n 3 ja 4 momenttia, jossa säädetään absorptiosulautumisen vastustamisesta, ei nimittäin sovelleta rajat ylittävissä sulautumisissa. Pykälän 3 momentti vastaisi voimassa olevaa lakia.  

9 §. Pykälän 1 momentista ehdotetaan kumottavaksi viittauksen lain 4 ja 5 a §:ään, jotka ehdotetaan tällä esityksellä kumottaviksi. 

13 §. Pykälän 1 momentin 2 lause ehdotetaan kumottavaksi, koska lain 4 § ehdotetaan tällä esityksellä kumottavaksi. 

31 §.Finanssivalvonnan tehtävät. Pykälän 1 momentin 2 kohta ehdotetaan muutettavaksi siten, että se vastaisi paremmin suhteellisuusperiaatetta sekä finanssikonglomeraattidirektiivin (2002/87/EY) muutosdirektiivin 2011/89/EU 2 artiklan 8 kohdan b alakohtaa. Muutosdirektiivin mukaan rahoitus- ja vakuutusryhmittymistä tehtävä arvio on yhtenäistettävä luottolaitosdirektiivin tarkoittaman valvojan arvion kanssa. Finanssikonglomeraattidirektiivi ei muutenkaan edellytä vuosittaista kirjallista arviota. Luottolaitoslain 11 luvun 2 §:n mukaan arvio on tehtävä säännöllisesti ja muun muassa arviointitiheydessä on otettava huomioon luottolaitoksen toiminnan laatu, laajuus ja monimuotoisuus. Aikaisemmin tämä arvio tuli laatia vuosittain mutta voimassa olevan lain mukaisesti Finanssivalvonta voi käyttää suhteellisuusperiaatteen mukaista harkintaa vähemmän merkittävien valvottavien kohdalla. Esitetyllä muutoksella mahdollistettaisiin siten myös pankkitoimintapainotteisten rahoitus- ja vakuutusryhmittymien kohdalla Finanssivalvonnan harkinta arvion laatimistiheydestä ja laajuudesta. Arvio tulisi tehdä säännöllisesti, käytännössä kuitenkin vähintään kolmen vuoden välein. 

6 §.Lain tavoitteet ja yleiset soveltamisperiaatteet. Pykälän 1 ja 2 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi vastaamaan kriisinratkaisudirektiivin sanamuotoa. Nykymuodossaan momentissa luetellut kriisinratkaisun yleiset tavoitteet eivät täysin vastaa kriisinratkaisudirektiivin 2014/59/EU 31 artiklan 2 kohdan mukaisia tavoitteita. Tavoitteita käytetään kriisinratkaisuedellytysten arvioinnissa, joten Rahoitusvakausviraston työn kannalta on tärkeää, että tavoitteista on säädetty mahdollisimman yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Kuitenkin myös varallisuusarvojen säilyttäminen ja kriisinratkaisun kustannusten minimointi ovat myös kriisinratkaisudirektiivin 31 artiklan nojalla olennaisia tavoitteita, joten säännös ehdotetaan siirrettäväksi pykälän 2 momenttiin. 

1 §.Velvollisuus alentaa omaan pääomaan luettavien erien nimellisarvoa sekä alentaa ja muuntaa eräitä muita tase-eriä. Pykälän 9 momentti ehdotetaan muutettavaksi ensinnäkin siten, että siinä ei määriteltäisi Rahoitusvakausviraston kriisinratkaisuvaltuuksien käytön järjestystä, vaan Rahoitus-vakausvirasto voisi tehdä päätökset tilanteen vaatimassa asianmukaisessa järjestyksessä. Yritysmuodon muuttaminen saattaa olla tarkoituksenmukaisinta suorittaa vasta se jälkeen, kun sulautuminen tai muu järjestely on ensin toteutettu. Toiseksi pykälän 9 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että Rahoitusvakausvirasto voisi muuttaa myös talletuspankkien yhteenliittymästä annetun lain (599/2010) mukaisen osuuskuntamuotoisen keskusyhteisön osakeyhtiöksi. Muutoksen tarkoituksena olisi mahdollistaa yhteenliittymään kohdistettavien kriisinratkaisutoimenpiteiden tehokas toteuttaminen, sillä lain nykymuodossa keskusyhteisön yhtiömuodon muuttaminen vaatisi ensin sen toimiluvan peruuttamista. Samalla pykälän 9 momenttiin olisi lisättävä säännös siitä, että yhteenliittymän keskusyhteisön toimilupa raukeaa samalla kun sen yritysmuoto muutetaan osakeyhtiöksi, koska osakeyhtiö ei voi toimia yhteenliittymän keskusyhteisönä ja Finanssivalvonnan erillinen päätös toimiluvan peruuttamisesta ei ole tässä yhteydessä tarpeellinen ja voisi viivästyttää kriisinratkaisumenettelyä.  

3 §.Päätösten tekeminen, rekisteröinti ja oikeusvaikutukset. Pykälän 3 momentti ehdotetaan muutettavaksi ensinnäkin siten, että yritysmuodon muuttamista, sulautumista ja jakautumista, liiketoiminnan luovutusta sekä oman pääoman alentamista ja korottamista taikka osakkeiden ja osuuksien mitätöimistä ja antamista koskevaan päätökseen ei sovellettaisi, mitä osakeyhtiölaissa säädetään tilintarkastajan lausunnosta ja todistuksesta. Ennen kuin laitos siirretään kriisinhallintoon ja siihen kohdistetaan kriisinratkaisu-toimenpiteitä, riippumattoman arvioijan on suoritettava laitoksesta kriisinratkaisulain 5 luvussa säädetty arvonmääritys. Arvioinnissa tehdään vastaava arvio omistajien ja velkojien kohtelusta kuin tilintarkastaja tekee osakeyhtiölain nojalla yritysmuodon muuttamisen, sulautumisen ja jakautumisen yhteydessä. Tilintarkastajan lausunto olisi siis päällekkäinen arvonmäärityksen kanssa ja sen vuoksi tarpeeton. Pykälän 3 momentti ehdotetaan muutettavaksi lisäksi siten, että rekisteriviranomaisen (Patentti- ja rekisterihallitus) tulee rekisteröidä viraston päätös yhtiömuodon muuttamisesta ja liiketoiminnan luovutuksesta, mukaan lukien yhtiön sulautuminen ja jakautuminen, päätös oman pääoman alentamisesta ja osakkeiden ja osuuksien mitätöinnistä sekä päätös oman pääoman korottamisesta ja osakkeiden tai osuuksien antamisesta kiireellisenä niin pian kuin mahdollista. Rahoitusvakausviraston tekemät päätökset on rekisteröitävä kaupparekisteriin soveltuvien lakien mukaisesti samoin kuin yhtiön toimielimien tekemät päätökset. Kriisinratkaisutoimenpiteet tulisi kuitenkin kyetä toteuttamaan mahdollisimman nopeasti, ja luottamus sellaiseen laitokseen, joka on joutunut kriisinratkaisun kohteeksi, tulisi palauttaa mahdollisimman nopeasti. Päätösten rekisteröinnistä aiheutuva viive laitoksen uuden oikeudellisen muodon vahvistamisessa tai muussa päätöksessä saattaisi vaarantaa näitä päämääriä. Näin ollen päätösten rekisteröinnin tulisi tapahtua välittömästi ja niin pian kuin teknisesti on mahdollista. Kriisinratkaisun päämäärien turvaamiseksi tämän tulisi tarkoittaa mahdollisimman pian samana päivänä kuin päätökset on ilmoitettu rekisteröitäväksi. Esitetyn muutoksen onkin tarkoitus varmistaa sellainen menettely, joka Rahoitusvakausviraston ja Patentti- ja rekisterihallituksen yhteistyön myötä johtaa päätösten lähes reaalisaikaiseen rekisteröintiin. 

Pykälän 4 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että velkojien ohella myöskään omistajilla ei olisi oikeutta vastustaa laitoksen rahoitusvälineiden, varojen tai velkojen luovutusta. Samalla omistajien ja velkojien lakiin perustuvat ja sopimukselliset lunastusoikeudet suljettaisiin nimenomaisesti pois kriisinratkaisumenettelyssä toteutettavassa rahoitusvälineiden, varojen ja velkojen luovutuksessa. Muutoksella saatettaisiin kansallinen lainsäädäntö yhteneväiseksi kriisinratkaisudirektiivin 2014/59/EU 63 artiklan 2 kohdan kanssa ja varmistettaisiin, ettei Rahoitusvakausvirastoon sovelleta kriisinratkaisuvälineiden ja -valtuuksien käyttämistä rajoittavia menettelyllisiä vaatimuksia. Kriisinratkaisuviranomaisen tulee voida käyttää valtuuksiaan riippumatta siitä, millaisia rajoituksia tai suostumusvaatimuksia rahoitusvälineiden, oikeuksien, varojen ja velkojen siirtoon voitaisiin muussa kuin kriisitilanteessa soveltaa. 

1 §.Oikeus alentaa velkojen nimellisarvoa ja muuntaa velkoja omiin varoihin luettaviksi rahoitusvälineiksi. Pykälän 1 ja 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä kävisi kriisinratkaisudirektiivin 2014/59/EU 43 artiklan 2 kohdan b alakohtaa vastaavasti selvästi ilmi se, että velkojen nimellisarvon alentamistoimivalta kattaa myös omaisuudenhoitoyhtiöön siirretyt velat. Liikkeenluovutuksen yhteydessä siirrettävien velkojen muuntaminen vastaanottavan yhtiön omaksi pääomaksi tulisi olla mahdollista silloin, kun vastaanottavaa yhtiötä ei ole asetettu kriisihallintoon, mutta se on kuitenkin Rahoitusvakausviraston määräysvallassa. 

1 §.Toimivaltuudet. Pykälän 5 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että Rahoitusvakausviraston ei tarvitsisi ilmoittaa kriisinratkaisutoimivaltuuden käytöstä etukäteen laitoksen omistajalle tai velkojalle. Muutoksella saatettaisiin kansallinen lainsäädäntö yhteneväiseksi kriisinratkaisudirektiivin 2014/59/EU 63 artiklan 2 kohdan kanssa ja varmistettaisiin, ettei Rahoitusvakausvirastoon sovelleta kriisinratkaisuvälineiden ja -valtuuksien käyttämistä rajoittavia menettelyllisiä vaatimuksia. 

8 §.Lainanotto ja lainananto. Pykälän 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että viittaus eduskunnan suostumuksen myöntämiseen talousarvion käsittelyn yhteydessä poistettaisiin. Lainan ottaminen rahastolle edellyttää perustuslain 82 §:n mukaisesti eduskunnan suostumusta. Eduskunnan suostumuksen myöntäminen on kuitenkin epätarkoituksenmukaista rajata rahoitusvakausviranomaisesta annetussa laissa nimenomaisesti talousarvion käsittelyn yhteydessä tehtävään päätökseen. Lainan ottamista koskevan valtuuden käsittely voi jossain tilanteissa olla tarkoituksenmukaisempaa erillisen hallituksen esittelyn käsittelyn yhteydessä. 

8 §.Korvattavat talletukset. Pykälän 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että Rahoitusvakausvirasto voisi päättää korvata talletussuojarahaston varoista myös kolmannessa maassa olevassa sivuliikkeessä olevat talletukset. Talletussuojan kansainvälisen ulottuvuudesta ei ole tällä hetkellä säädetty talletussuojaa koskevassa laissa. Ainoa maininta asiasta löytyy aiemman, sittemmin kumotun luottolaitoslain muutoksen perusteluista, joissa on mahdollistettu talletussuojan ulottaminen myös ETA-valtioiden ulkopuolelle. Asiasta on syytä ottaa nimenomainen säännös lakiin. Talletussuojadirektiivi 2014/49/EU ei ota kantaa kolmansissa maissa olevien sivuliikkeiden talletussuojaan, ja jäsenvaltioiden käytäntö vaihtelee niiden osalta. Talletuspankilla pitää olla mahdollisuus harjoittaa liiketoimintaansa sellaisissa valtioissa, joissa se arvioi sen olevan tarkoituksenmukaista ja jota toimintaa varten sille voidaan myöntää toimilupa. Lähtökohtana voidaan pitää sitä, että sivuliikkeen talletukset kuuluvat Suomen talletussuojan piiriin. Kuitenkaan ei voida pitää perusteltuna, että talletussuojarahasto joutuisi aina, ilman Rahoitusvakausviraston tekemää harkintaa, vastaamaan suomalaisen talletuspankin mihin tahansa ETA-alueen ulkopuoliseen valtioon perustaman sivuliikkeen talletussuojasta. Sivuliikkeen valtion kieli, tietosuoja, it-järjestelmät, henkilöiden tunnistamismenetelmät ja maksunvälitystavat saattavat olla sellaisia, että Rahoitusvakausvirasto ei käytännössä pystyisi maksamaan käytössään olevilla menetelmillä ja välineillä korvauksia sivuliikkeen tallettajille. Lisäksi talletussuojakorvausten asettaminen sivuliikkeen tallettajien saataville 5 luvun 10 § 1 momentin mukaisessa määräajassa olisi todennäköisesti hyvin haasteellista. Talletuspankki voi myös haluta liittyä kolmannen maan talletussuojajärjestelmään taikka kolmannen maan lainsäädäntö voi velvoittaa sivuliikkeen jäsenyyttä paikallisessa talletussuojajärjestelmässä. Mikäli kolmannessa maassa sijaitseva sivuliike kuuluu Suomen talletussuojan piiriin, vaatii se joka tapauksessa tiivistä yhteistyötä Rahoitusvakausvirastolta ja kolmannen maan talletussuojaviranomaiselta sekä yhteistyösopimuksen tekemistä. Euroopan pankkiviranomaisen (EBA) selvityksen mukaan kuudessa EU:n jäsenvaltiossa kolmannen maan sivuliikkeen talletukset kuuluvat automaattisesti kansallisen talletussuojan piiriin. Tästä syystä esitetään, että Rahoitusvakausvirastolla olisi mahdollisuus sulkea sivuliikkeen talletukset talletussuojan ulkopuolelle, jos se ei käytännössä pystyisi vastaamaan korvausten asianmukaisesta maksamisesta sivuliikkeen tallettajille. Näissä tilanteissa talletuspankki voisi kuitenkin perustaa sivuliikkeen ja järjestää sivuliikkeen talletussuojan muulla, sivuliikkeen valtion lain edellyttämällä tavalla. Näin ollen päättäessään muun kuin ETA-valtion sivuliikkeen talletusten kuulumisesta talletussuojan piiriin Rahoitusvakausviraston tulisi ottaa huomioon sekä talletuspankin ja sen sivuliikkeen tallettajien asema että viraston kyky käytännössä huolehtia talletussuojakorvausten maksamisesta sivuliikkeen tallettajille. Rahoitusvakausvirasto tekisi päätöksen kolmannen maan sivuliikkeen talletussuojan piiriin kuulumisesta talletuspankin hakemuksesta. Hakemus tulisi tehdä lähtökohtaisesti samalla kuin sivuliikkeelle haetaan luottolaitostoiminnasta annetun lain 6 luvun 2 §:n mukaista lupaa. Hakemus voitaisiin tehdä myös jo olemassa olevan sivuliikkeen osalta, jos sivuliike halutaan myöhemmin liittää talletussuojan piiriin. Lakimuutos ei vaikuttaisi lain voimaan tullessa lupahakemuksen jättäneiden tai talletussuojan piiriin jo kuuluneiden kolmannen maan sivuliikkeiden asemaan. 

9 §.Maksuvelvollisuuden alkaminen. Pykälän 6 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että myös talletuspankin konkurssipesällä olisi velvollisuus toimittaa Rahoitusvakausvirastolle tiedot tallettajista ja heidän korvattavista talletuksistaan. Käytännössä talletuspankin konkurssitilanteessa nämä talletussuojakorvauksen maksamista varten tarvittavat tiedot pyydettäisiin konkurssipesältä, mutta lain nykymuodossa ei ole konkurssipesää mainittu. 

10 §.Korvausten maksaminen. Pykälän 4 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että mahdollistettaisiin talletussuojakorvausten maksaminen sivuliikkeen valtion valuutassa myös siinä tapauksessa, että talletus on tehty kolmannen maan valuutassa. Talletussuojadirektiivin 2014/49/EU 6 artiklan 4 kohdan e alakohdan mukaan talletussuojakorvaus voidaan maksaa sen jäsenvaltion valuutassa, jossa tili sijaitsee. Nykylain nojalla esimerkiksi siinä tapauksessa, että suomalaisen talletuspankin Ruotsissa olevaan sivuliikkeeseen on tehty talletus dollareina, talletussuojakorvausta ei voitaisi maksaa kruunuina, kuten muille sivuliikkeen tallettajille, vaan korvaus pitäisi maksaa euroina tai dollareina. Korvausten maksaminen muussa kuin sivuliikkeen valtion valuutassa on epäkäytännöllistä ja voi aiheuttaa viivästyksen talletussuojakorvausten maksamiseen vieraassa valuutassa olevan tilin tallettajalle. Talletussuojakorvausten maksamisen sujuvuuden kannalta olisi tärkeää, että korvaus sivuliikkeen tallettajille voitaisiin maksaa aina sivuliikkeen valtion valuutassa riippumatta siitä, mikä on tilivaluutta.  

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jonka mukaan talletussuojakorvaus kohdistuisi ensisijaisesti talletusten pääomaan ja toissijaisesti talletukselle kertyneisiin korkoihin. Säännös olisi olennainen tilanteessa, jossa talletusten korvattava taso on talletussuojakorvauksen enimmäismäärän tasolla. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 momentti, jonka nojalla talletussuojakorvausten maksamiseen ei sovellettaisi korkolakia. Talletussuojakorvaus on luonteeltaan julkisoikeudellinen korvaus, joka suoritetaan talletussuojarahastosta. Kyse ei ole viivästyneestä velvoitteesta, vaan lainsäädännössä määritellyn korvauksen maksamisestä. Korvaukselle ei näin ollen ole perusteltua maksaa korkoa. 

16 §.Yhteistyö toisten valtioiden talletussuojarahastojen kanssa. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistettaisiin viittaus Euroopan talousalueen (ETA) valtioihin. Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan Rahoitusvakausvirasto voisi tehdä yhteistyötä myös muiden kuin ETA-valtioiden talletussuojaviranomaisten kanssa, jos talletuspankilla on niiden alueella sivuliike. Ennen yhteistyöstä ja tietojenvaihdosta sopimista Rahoitusvakausviraston tulee arvioida, ovatko valtion talletussuojaviranomaista sitovat tietoturvasäännökset ja tietoturvakäytännöt sellaiset, että tallettajien tietosuoja on turvattu. 

20 §.Automaattiset päätökset. Lain 5 lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, jonka mukaan Rahoitusvakausvirasto voisi tehdä talletussuojakorvausten maksupäätökset automatisoidussa menettelyssä ja allekirjoittaa päätökset koneellisesti. Yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan mukaan rekisteröidyllä on oikeus olla joutumatta sellaisen päätöksen kohteeksi, joka perustuu pelkästään automaattiseen käsittelyyn, kuten profilointiin, ja jolla on häntä koskevia oikeusvaikutuksia tai joka vaikuttaa häneen vastaavalla tavalla merkittävästi. Edellä olevaa ei sovelleta, jos päätös on hyväksytty rekisterinpitäjään sovellettavassa unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa vahvistetaan myös asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojaamiseksi. Rahoitusvakausviraston tulee maksaa talletussuojakorvaukset lakisääteisessä seitsemän työpäivän määräajassa mahdollisesti kymmenille tuhansille tallettajille. Tämä olisi valtava tietoaineisto huomioon ottaen käytännössä mahdollista vain automaattisessa menettelyssä. Rahoitusvakausvirastossa kehitteillä olevalla tietokoneohjelmalla päätettäisiin täysin automaattisesti vain selvät ja riidattomat tapaukset. Rahoitusvakausvirasto tiedottaa päätöksestään korvata talletuspankin talletukset talletussuojarahastosta ja korvausprosessista tallettajille ennen automaattisen menettelyn aloittamista. Päätöksenteon pohjana käytettäisiin talletuspankissa määrämuodossa olevia tietoja tallettajan pankissa olevista talletuksista sekä tallettajan itse Rahoitusvakausvirastolle toimittamia yhteys- ja tilitietoja. Jokaiselle tallettajalle annettaisiin yksilöity, perusteltu päätös, josta käy ilmi päätöksenteon perusteena käytetyt tiedot ja sovelletut lait. Lähtötiedoiltaan tai oikeudelliselta tulkinnaltaan epäselvät tapaukset kuin myös harkintavaltaa sisältävät tapaukset siirrettäisiin manuaaliseen käsittelyyn. Rahoitusvakausvirasto voi korjata päätöksessä olevan asiavirheen omasta tai tallettajan aloitteesta. Tallettaja voi myös hakea muutosta Rahoitusvakausviraston päätökseen. Näin ollen automaattisessa käsittelyssä olisi huolehdittu asianmukaisista toimenpiteistä rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojaamiseksi.  

4 §. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan paremmin EU:n vakavaraisuusasetuksen säännöksiä. EU:n vakavaraisuusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan g alakohta sallii muiden ohella osuuspankeille ydinpääomainstrumenttien lunastamisen 29 artiklassa säädetyillä tarkemmilla edellytyksillä, jolloin ei-osakeyhtiömuotoisella laitoksella on joko mahdollisuus kieltäytyä kokonaan lunastuksesta tai sillä on oikeus rajoittaa lunastettavaa määrää taikka lykätä lunastusta. Voimassa oleva osuuskuntalaki edellyttänee osuusmaksun palauttamista, kun jäsen eroaa osuuskunnasta. Edellä olevasta seuraa, että osuuskuntalainsäädännön ja EU:n vakavaraisuusasetuksen vaatimukset ovat eri sisältöisiä. Osuuspankkien sääntöihin voidaan ottaa mahdollisuus lykätä osuusmaksujen palautusta. Vakavaraisuusasetuksen mukaan instrumentteja koskevissa säännöksissä on annettava laitokselle mahdollisuus rajoittaa niiden lunastamista. Tämän johdosta osuuspankeille on syytä antaa valtuus ottaa sääntöihinsä mahdollisuus rajoittaa osuusmaksujen lunastusta.  

Omien varojen vaatimuksista annetun komission delegoidun asetuksen (EU 241/2014) 10 ja 11 artiklassa on täydennetty vakavaraisuusasetuksen 29 artiklaa ja sen mukaan edellä kuvatuista asioista on säänneltävä joko osuuspankkien säännöissä, muissa liikkeeseenlaskuehdoissa tai kansallisessa lainsäädännössä. Lisäksi asetuksen 78 artiklan 3 kohdan mukaan toimivaltaisella viranomaisella tulee lykkäystilanteessa olla oikeus vaatia laitosta rajoittamaan tällaisten instrumenttien lunastamista asianmukaisin perustein. Lisäksi komission delegoidun asetuksen 10 artiklan 3 kohdan mukaan vakavaraisuuden lisäksi olisi palautusta rajoitettaessa otettava huomioon maksuvalmiustilanne, jota ei ole suoraan mainittu luottolaitostoiminnasta annetun lain 10 luvun 1 §:ssä. Edellä mainituin perustein lainkohtaa on tarpeen tarkistaa vastaamaan unionin lainsäädäntöä. 

16 §. Pykälää ehdotetaan tarkistettavaksi lisäämällä luottolaitokselle liiketoiminnan luovutustilanteissa mahdollisuus rajoittaa osuuden palauttamista.  

41 b §. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 41 b pykälä, jonka 1 momentin mukaan säästöpankilla ei olisi velvollisuutta lunastaa kantarahasto-osuutta säännöksestä ilmenevissä tilanteissa. EU:n vakavaraisuusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan g alakohta sallii ydinpääomainstrumenttien lunastamisen 29 artiklassa säädetyillä tarkemmilla edellytyksillä, jolloin ei-osakeyhtiömuotoisella laitoksella on joko mahdollisuus kieltäytyä kokonaan lunastuksesta tai sillä on oikeus rajoittaa lunastettavaa määrää taikka lykätä lunastusta. Säästöpankkien sääntöihin voidaan ottaa mahdollisuus lykätä palautusta. Vakavaraisuusasetuksen mukaan instrumentteja koskevissa säännöksissä on annettava laitokselle mahdollisuus rajoittaa niiden lunastamista. Säännös olisi luonteeltaan selventävä.