Hallituksen esitys

Hyljetuotteiden kaupasta aiemmin annetun lain soveltamisalaa, viranomaisia sekä rangaistuksia koskevissa säännöksissä olevat viittaukset EU-säädöksiin eivät vastaa voimassa olevia säädöksiä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1007/2009 muutoksen jälkeen Suomessa ei ole enää tarpeen säätää tunnustetusta toimielimestä eikä sitä valvovasta viranomaisesta. Vahvistettua lakia ei tämän vuoksi voida enää saattaa voimaan. 

Vastaavat EU-lainsäädännön edellyttämät muutokset tulisi tehdä metsästyslain 43 §:n muuttamisesta annettuun lakiin ennen sen voimaan saattamista.  

Kaupallisesta hylkeenpyynnistä peräisin olevien hyljetuotteiden markkinoille saattaminen on kielletty EU:n asetuksella, jota sovelletaan suoraan kaikissa jäsenmaissa. Suomi on todennut komissiolle toimitetussa raportissa syksyllä 2019, että hyljetuotteiden kauppakielto on jyrkässä ristiriidassa luonnonvarojen kestävän käytön kanssa ja että siitä on aiheutunut ongelmia Suomen ja Itämeren alueen usean muun jäsenvaltion rannikkokalastukselle. Hylkeiden kasvavat kannat ovat heikentäneet turskakantoja muun muassa loistartuntojen seurauksena. Hylkeillä (halli ja itämerennorppa) on todennäköisesti haitallinen vaikutus myös tärkeisiin ja monissa tapauksissa heikkoihin lohi- ja meritaimenkantoihin. EU:n hyljetuotteiden kauppakielto vaikeuttaa hyljekantojen säätelyä, koska saalista ei ole mahdollista hyödyntää muutoin kuin metsästäjien omassa taloudessa. Suomi on raportissaan esittänyt komissiolle, että hyljetuotteiden kaupan kieltävän EU-sääntelyn muuttamista olisi vakavasti harkittava, jotta kiellosta kalataloudelle ja metsästyskulttuurille aiheutuvat kielteiset sosioekonomiset vaikutukset voitaisiin estää tai niitä voitaisiin vähentää. 

Hyljetuotteiden kaupasta ehdotetaan säädettäväksi uusi laki voimassa olevan EU-lainsäädännön mukaisesti. Metsästyslain 43 §:n muuttamisesta aiemmin annettu laki kumottaisiin ilman voimaansaattamista, ja EU-säädösten mukaiset muutokset tehtäisiin metsästyslain 43 §:ään antamalla asiasta uusi laki. 

Hyljetuotteiden kaupasta aiemmin annettua lakia koskevan hallituksen esityksen mukaan (HE 28/2014 vp, s. 5) EU-lainsäädännön vaatimien todistusten myöntäminen sallituille hyljetuotteille olisi lisännyt Suomen riistakeskuksen kustannuksia vähäisessä määrin. Koska asetuksen (EY) N:o 1007/2009 muutoksen jälkeen Suomessa harjoitettava hylkeenpyynti ei enää täytä asetuksessa säädettyjä edellytyksiä hyljetuotteiden saattamiseksi markkinoille eikä todistusten myöntämiselle ole enää tarvetta, Suomen riistakeskuksen tehtävät vähenevät tältä osin aiempaan verrattuna.  

Kolmansista maista tuotavien hyljetuotteiden alkuperätodistusten todentaminen Tullin pyynnöstä lisää Suomen riistakeskuksen tehtäviä vähäisessä määrin. Ei kuitenkaan ole odotettavissa, että hyljetuotteita tuotaisiin Suomeen myytäväksi merkittäviä määriä tai että tuotavien tuotteiden todistuksissa ilmenisi erityistä selvitystä vaativia ongelmia. 

Hallituksen esitysluonnoksesta annetuissa lausunnoissa esitystä pidettiin tarpeellisena ja perusteltuna. 

1. Laki hyljetuotteiden kaupasta 

1 §. Lain tarkoitus. Lailla annettaisiin tarvittavat säännökset, joilla pantaisiin täytäntöön hyljetuotteiden kaupasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1007/2009 sekä sitä koskeva komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/1850. 

2 §. Viranomaiset. Komission täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jokaisen jäsenvaltion on nimettävä toimivaltainen viranomainen, jonka tehtävänä on todentaa kolmansista maista tuotuja hyljetuotteita koskevat todistukset tulliviranomaisten pyynnöstä. Ehdotetun 2 §:n 1 momentin mukaan komission täytäntöönpanoasetuksessa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen olisi Suomen riistakeskus.  

Hyljetuotteiden kaupasta aiemmin annetun lain 2 §:ssä säädetään myös komission vanhassa asetuksessa tarkoitetusta tunnustetusta toimielimestä sekä sitä valvovasta viranomaisesta. Tunnustetusta toimielimestä säädetään nykyisin komission asetuksen sijaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1007/2009. Tunnustetun toimielimen tehtävänä on myöntää todistuksia hyljetuotteille, jotka täyttävät asetuksessa säädetyt edellytykset tuotteiden saattamiseksi markkinoille. Asetuksen (EY) N:o 1007/2009 muutoksen jälkeen sallittua on vain sellaisten hyljetuotteiden kauppa, jotka ovat peräisin inuiittiyhteisöjen tai muiden alkuperäisyhteisöjen harjoittamasta pyynnistä. Koska Suomessa ei ole asetuksessa (EY) N:o 1007/2009 tarkoitettuja hylkeenpyyntiä harjoittavia alkuperäisyhteisöjä ja koska meren luonnonvarojen kestävään hallinnointiin liittyvästä hylkeenpyynnistä peräisin olevien tuotteiden kauppaa koskevasta poikkeuksesta on luovuttu, Suomessa ei ole enää tarvetta säätää tunnustetusta toimielimestä eikä sitä valvovasta viranomaisesta.  

Pykälän 2 momentin mukaan poliisi ja Tulli valvoisivat laissa tarkoitettujen EU-säädösten noudattamista. Säännös vastaisi hyljetuotteiden kaupasta aiemmin annetun lain 2 §:n 3 momenttia.  

3 §. Valvonta ja tarkastukset. Pykälässä säädettäisiin poliisin ja Tullin oikeudesta saada lain noudattamisen valvonnassa välttämättömiä tietoja salassapitoa koskevien säännösten estämättä sekä oikeudesta tehdä tarkastuksia. Säännös vastaisi hyljetuotteiden kaupasta aiemmin annetun lain 3 §:ää. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin poliisille ja Tullille toimivalta tarkastaa tuotantorakennukset ja -laitokset, jalostuslaitokset, varastot sekä niitä vastaavat tilat, jotka liittyvät hyljetuotteiden kaupan valvontaan. Tarkastusta ei kuitenkaan saisi suorittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa. Valvonta- ja tarkastusoikeudet olisivat tarpeen hyljetuotteiden kaupan tehokkaaksi valvomiseksi. 

Koska tarkastuksia koskevan hallintolain 39 §:n soveltuminen valvontatyyppisiin tarkastuksiin ei ole hallintolain esitöiden (HE 72/2002 vp) valossa täysin selvää, pykälän 3 momenttiin otettaisiin asiaa koskeva säännös. 

4 §. Hyljetuotteiden markkinoillesaattamisrikkomus ja viittaukset rikoslakiin. Pykälä vastaisi hyljetuotteiden kaupasta aiemmin annetun lain 4 §:ää. Aiemman lain rangaistussäännöksen tunnusmerkistössä olevat viittaukset EU-säädöksiin muutettaisiin vastaamaan voimassa olevia säädöksiä. 

Pykälässä säädettäisiin rangaistusseuraamus markkinoille saattamisesta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1007/2009 2 artiklan 3 alakohdan mukaan markkinoille saattamisella tarkoitetaan tuomista yhteisön markkinoille ja siten asettamista kolmansien saataville maksua vastaan. Rangaistuksena kielletystä markkinoille saattamisesta olisi sakko. Teon moitittavuus huomioon ottaen perustetta ankarammalle rangaistukselle ei ole. Jos markkinoille saattaminen kohdistuu CITES-sopimuksella suojattuun lajiin, teon rangaistavuudesta säädettäisiin rikoslain (39/1889) 48 luvun 5 §:n 3 kohdassa tai luonnonsuojelulain (1096/1996) 58 §:n 2 momentin 5 kohdan mukaan luonnonsuojelurikkomuksena. Rangaistus säännöstelyrikoksesta säädetään rikoslain 46 luvun 1–3 §:ssä. Säännöstelyrikoksella tarkoitettaisiin hyljetuotteen laitonta tuontia. 

2. Laki metsästyslain 43 §:n muuttamisesta annetun lain kumoamisesta 

1 §. Metsästyslain 43 §:n muuttamisesta aiemmin annetulla lailla sanottuun pykälään on lisätty uusi 2 momentti, joka sisältää viittaukset hyljetuotteiden kauppaa koskevaan EU-lainsäädäntöön ja kansalliseen lakiin. Esityksessä aiemmin selostetusta syystä laki on vahvistettu, mutta se ei ole tullut vielä voimaan. Sääntelyn selvyyden vuoksi EU-sääntelystä aiheutuvia muutoksia ei tehtäisi aiemmin annettuun muutoslakiin, vaan asiasta säädettäisiin uudella lailla. Tämän vuoksi metsästyslain 43 §:n muuttamisesta aiemmin annettu laki ehdotetaan kumottavaksi. 

3. Metsästyslaki  

43 §. Riistan kauppa. Metsästyslain voimassa olevan 43 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan riistakannan säilyttämiseksi rajoittaa tai kieltää jonkin Suomessa tai Suomen talousvyöhykkeellä metsästetyn riistaeläinlajin kauppa. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, joka sisältäisi saaliiksi saadusta itämerennorpasta, kirjohylkeestä ja hallista valmistettujen tuotteiden kaupan osalta viittaussäännöksen hyljetuotteiden kaupasta annettuun EU-lainsäädäntöön ja lakiin. 

Hyljetuotteiden kaupasta aiemmin annetun lain 5 §:n mukaan laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Lain voimaantulosta olisi säädetty sen jälkeen, kun komissio olisi hyväksynyt Suomen riistakeskuksen hyljetuotteiden kauppaa koskevissa EU-säädöksissä tarkoitetuksi tunnustetuksi toimielimeksi. Edellä hyljetuotteiden kauppaa koskevan lakiehdotuksen 2 §:n perusteluissa esitetyistä syistä Suomessa ei ole enää tarpeen säätää tunnustetusta toimielimestä. Ehdotetun lain 5 §:ään otettaisiin tämän vuoksi tavanomainen voimaantulosäännös.  

Metsästyslain 43 §:n muuttamisesta annetun lain kumoamisesta annettu laki sekä metsästyslain 43 §:n muuttamisesta annettu laki tulisivat voimaan samanaikaisesti uuden hyljetuotteiden kaupasta annetun lain kanssa.  

Perustuslain 124 §:n mukaan julkisenhallintotehtävän hoitaminen voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle lailla tai lain nojalla. Esityksen mukaan Suomen riistakeskukselle säädettäisiin julkisia hallintotehtäviä. Hallinnon yleislakien soveltamisesta Suomen riistakeskukseen säädetään riistahallintolain (158/2011) 26 §:ssä. Tehtävien säätäminen Suomen riistakeskukselle ei siten vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa eikä muita hyvän hallinnon vaatimuksia.  

Perustuslakivaliokunta on antanut lausunnon hallituksen esityksestä HE 28/2014 vp, joka koski hyljetuotteiden kaupasta aiemmin annettua laki. Valiokunnan lausunnon mukaan Suomen riistakeskukselle ehdotetut tehtävät olivat EU-lainsäädännön soveltamiseen ja toimeenpanoon liittyviä julkisia hallintotehtäviä, joiden ei voitu kuitenkaan katsoa sisältävän merkittävää julkisenvallan käyttöä (PeVL 12/2014 vp, s. 2/I). 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1007/2009 6 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista, joita sovelletaan asetuksen rikkomiseen. Seuraamus voitaisiin tuomita tilanteessa, jossa joku saattaa hyljetuotteita Euroopan unionin markkinoille asetuksen (EY) N:o 1007/2009 tai asetuksen (EU) (EU) 2015/1850 vastaisesti. Rangaistavaksi säädetyt teot on ehdotuksen 4 §:ssä pyritty kirjoittamaan perustuslain 8 §:n rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaisesti siten, että säännöksen sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, mikä toiminta tai laiminlyönti on rangaistavaa (PeVL 17/2006 vp). Ehdotetussa laissa rangaistavaksi säädettyjen tekojen seuraamuksena olisi sakkorangaistus. Vakavampien tekomuotojen osalta sovellettaisiin ehdotuksen 4 §:ssä viitattuja rikoslain säännöksiä. 

Poliisilla ja Tullilla olisi esityksen mukaan oikeus saada salassapitosäännösten estämättä sellaisia asiakirjoja ja tietoja hyljetuotteiden kauppaa harjoittavilta, jotka olisivat välttämättömiä laissa tarkoitettua valvontaa, seurantaa ja raportointia varten. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 10/2014 vp, s. 6/II, PeVL 19/2012 vp, s. 3–4 ja PeVL 62/2010 vp, s. 4/I). 

Poliisille ja Tullille annettaisiin toimivalta suorittaa tarkastuksia hyljetuotteiden kauppaa harjoittavien muissa kuin pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa. Kun rangaistusseuraamukseksi on säädetty sakko, perustuslakivaliokunta on lausunnossaan PeVL 69/2002 linjannut, että tarkastuksia voidaan suorittaa, jos ne eivät kohdistu pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin. 

Edellä esitetyn perusteella lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.