Hallituksen esitys

1 §. Soveltamisala. Pykälässä määritellään lain soveltamisala. Lakia sovelletaan matkapaketteihin ja yhdistettyihin matkajärjestelyihin, joista lain nimessä käytetään yhteisnimitystä matkapalveluyhdistelmät. Matkapaketti määritellään 3 §:ssä ja yhdistetty matkajärjestely 4 §:ssä. Laki koskee sekä Suomeen että ulkomaille suuntautuvia matkapalveluyhdistelmiä. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 2 artikla. 

Pykälän 1 kohdan mukaan lakia ei kuitenkaan sovelleta matkapalveluyhdistelmään, jos matka kestää alle 24 tuntia eikä sisällä yöpymistä. Matkan kestoajan osalta ratkaisevaa on alun perin sovittu aika. Jos matka esimerkiksi kuljetuksen viivästymisen takia ylittää säännöksessä mainitun tuntimäärän, ei laki tule sovellettavaksi. Matkan kestoajasta riippumatta lakia kuitenkin sovelletaan, jos matkapalveluyhdistelmään sopimuksen mukaan sisältyy yöpyminen. Yöpymisellä tarkoitetaan tässä erikseen järjestettyä majoitusta. Sitä, että matka tapahtuu kokonaan tai osittain yön aikana ei pidetä säännöksessä tarkoitettuna yöpymisenä.  

Pykälän 2 kohdan mukaan lain soveltamisalaan eivät kuulu myöskään matkapalveluyhdistelmät, joita markkinoidaan rajoitetulle ryhmälle matkustajia satunnaisesti ilman taloudellisen hyödyn tavoittelua. Matkapalveluyhdistelmän jääminen lain soveltamisalan ulkopuolelle edellyttää, että kaikki säännöksessä mainitut edellytykset täyttyvät. Säännöksessä tarkoitettuja matkapalveluyhdistelmiä voivat direktiivin johdanto-osan kohdan 19 mukaan olla esimerkiksi matkat, joita hyväntekeväisyysjärjestöt, urheilukerhot tai koulut järjestävät enintään muutaman kerran vuodessa jäsenilleen ilman, että niitä tarjotaan suurelle yleisölle. Myös matkatoimiston henkilökunnalleen järjestämät matkat voivat jäädä lain soveltamisalueen ulkopuolelle, jos kyse on satunnaisista ja voittoa tavoittelemattomista matkoista. 

Pykälän 3 kohdan mukaan soveltamisalan ulkopuolelle jäävät myös matkapalveluyhdistelmät, jotka ostetaan liikematkustamista koskevan yleisen sopimuksen perusteella. Säännöksen tarkoittamalla yleisellä sopimuksella tarkoitetaan sopimusta, joka on tehty elinkeinonharjoittajan ja sellaisen toisen luonnollisen tai oikeushenkilön välillä, joka toimii liike-, elinkeino- tai ammattitoimintaansa liittyvässä tarkoituksessa. Säännöksessä tarkoitettu sopimus tehdään yleensä matkatoimiston kanssa toistaiseksi tai määräajaksi ja se koskee useita yrityksen tai muun organisaation toiminnan puitteissa tehtäviä matkoja.  

2 §. Matkapalvelu. Pykälässä määritellään matkapalvelun käsite. Matkapalveluja ovat matkustajan kuljetus, majoitus, eräiden moottoriajoneuvojen vuokraus sekä muut matkailupalvelut. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 3 artiklan 1 kohta. 

Pykälän 1 kohdassa tarkoitettu matkustajien kuljetus voi tapahtua esimerkiksi linja-autolla, rautateitse, vesiteitse tai ilmateitse. Kuljetus voi tapahtua myös muulla tavoin, kuten taksilla, kutsubussilla tai kimppakyydillä. Kuljetuksen käsitteen kannalta kuljetuksen kestolla tai pituudella ei ole merkitystä. Lyhyt liityntäkuljetus lentokentältä hotellille voi olla itsenäinen matkapalvelu, ellei se sisälly olennaisena osana toiseen matkapalveluun, kuten majoitukseen. Toisaalta pitkäkin kuljetus voi olla olennainen osa majoituspalvelua matkakohteessa, jossa välimatkat ovat pitkät. 

Pykälän 2 kohdan mukaan matkapalvelulla tarkoitetaan myös majoitusta. Pykälässä tarkoitetuksi majoitukseksi ei kuitenkaan katsota majoitusta asumista varten esimerkiksi pitkäkestoisen vaihto-oppilasmatkan yhteydessä. Sen sijaan muutaman viikon majoitus kielikurssin yhteydessä voidaan katsoa pykälässä tarkoitetuksi majoitukseksi. 

Majoitusta, joka on olennainen osa matkustajien kuljetusta, ei myöskään katsota itsenäiseksi matkapalveluksi, jos kuljetus on palvelun päätarkoitus. Esimerkiksi majoitus hytissä laivamatkan aikana ei olisi itsenäinen matkapalvelu, jos tarkoitus on kuljettaa matkustaja paikasta toiseen ja yöpyminen aluksella on tarpeellinen osa matkaa. Suomen maantieteellisestä asemasta johtuen laivalla tapahtuvat matkustajien kuljetukset muihin Itämeren maihin kestävät yleensä niin pitkään ja ajoittuvat siten, että matkanteko tapahtuu myös yöllä, minkä vuoksi matkustajat yleensä käyttävät mahdollisuutta majoittua hytteihin. Vaikka matkustajalla olisi hytti käytettävissään koko matkan ajan, tällaista majoitusta voidaan pitää olennaisena osana matkustajan kuljetusta eikä se siten ole itsenäinen matkapalvelu. Myöskään junamatkaan sisältyvä makuuvaunupaikka ei ole tässä tarkoitettua majoitusta. Merkitystä ei ole sillä, onko kuljetus yhdensuuntainen vai ei. 

Jos laivamatkan päätarkoituksena on lähinnä virkistäytyminen ja lomanvietto aluksella eikä matkustajan kuljettaminen paikasta toiseen, sitä voidaan pitää kahden itsenäisen matkapalvelun, kuljetuksen ja majoituksen, sisältävänä matkapakettina. Sillä, täyttääkö laivamatka matkustajien oikeuksista meri- ja sisävesiliikenteessä annetun asetuksen (EU) N:o 1177/2010 3 artiklan alakohdan t mukaisen ”risteilyn” määritelmän ei ole merkitystä arvioitaessa laivamatkan kuulumista ehdotetun lain soveltamisalaan. 

Pykälän 3 kohdan mukaan auton, muun moottoriajoneuvon tai moottoripyörän vuokraaminen on myös itsenäinen matkapalvelu. Säännöksessä mainituilla autoilla, muilla moottoriajoneuvoilla ja moottoripyörillä tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY 3 artiklan 11 kohdassa tarkoitettuja moottoriajoneuvoja ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/126/EY 4 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisia A-luokan ajokorttia edellyttäviä moottoripyöriä. Direktiivin 2007/46/EY 3 artiklan 11 kohdassa tarkoitettuja ajoneuvoja ovat ajoneuvot, jotka kulkevat omalla käyttövoimallaan, ovat vähintään nelipyöräisiä ja niiden suurin rakenteellinen nopeus on yli 25 km/h. Direktiivin 2006/126/EY 4 artiklan 3 kohdan c alakohdan säännökset eri ajoneuvojen kuljettamiseen vaadittavista ajokorteista ja niiden saamisen edellytyksistä on Suomessa pantu täytäntöön ajokorttilain (386/2011) 2 luvun 4 §:n 4 kohdalla.  

Pykälän 4 kohdan mukainen matkapalvelu on myös muu matkailupalvelu, joka ei ole olennainen osa 1—3 kohdassa tarkoitettua kuljetus-, majoitus- tai vuokrauspalvelua.  

Muun matkailupalvelun käsite on laaja. Muita matkailupalveluja voivat olla esimerkiksi pääsy konsertteihin, urheilutapahtumiin, retkille tai teemapuistoihin, opastetut vierailut, rinnepassit ja urheiluvälineiden vuokraaminen tai kylpylähoidot. Koulutus- ja terveyspalveluja ei yleensä voida pitää matkailupalveluina. Kuitenkin lähinnä lomailuun yhdistettävät kurssit, kuten harrastajille tarjotut tennis- tai golfkurssit, olisi katsottava matkailupalveluiksi. Terveyskylpylän tarjoamat palvelut voivat myös olla tässä säännöksessä tarkoitettuja matkailupalveluja, jos niiden pääasiallinen tarkoitus on virkistäytyminen eikä sairauden hoito tai kuntoutus. 

Rahoituspalveluja, kuten matkavakuutusta tai liikennevakuutusta, ei direktiivin johdanto-osan kohdan 17 mukaan katsota matkailupalveluksi. 

Palvelua, joka on olennainen osa toista matkapalvelua, ei pidetä itsenäisenä matkapalveluna. Tällaisia ovat esimerkiksi matkatavaroiden kuljetus osana matkustajien kuljetusta, pienimuotoiset kuljetuspalvelut, kuten matkustajien kuljettaminen osana opastettua retkeä, hotellihuoneen hintaan sisältyvät hotellin ja lentoaseman väliset kuljetukset, osana majoitusta tarjottavat ateriat, juomat ja siivous taikka pääsy paikan päällä oleviin tiloihin, kuten hotellivieraiden käytössä olevaan uima-altaaseen, saunaan, kylpylään tai kuntosaliin, jos pääsy näihin tiloihin sisältyy majoituksen hintaan. Jos sen sijaan pääsy näihin tiloihin edellyttää lisämaksua, kyseessä on muu matkailupalvelu.  

Se, että muu matkailupalvelu yhdessä toisen matkapalvelun kanssa muodostaisi matkapaketin tai yhdistetyn matkajärjestelyn, edellyttää kuitenkin, että kyseinen matkailupalvelu muodostaa 3 §:n 2 momentissa tai 4 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla merkittävän osan ostettujen matkapalvelujen arvosta tai se muutoin on olennainen osa palvelujen muodostamasta kokonaisuudesta tai sitä muutoin on markkinoitu sellaisena. 

3 §.Matkapaketti. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 3 artiklan 2 kohta. Pykälässä määritellään matkapaketin käsite. 

Pykälän 1 momentin mukaan matkapaketilla tarkoitetaan vähintään kahden erityyppisen, samaa matkaa tai lomaa varten ostettavan matkapalvelun yhdistelmää, jos elinkeinonharjoittaja yhdistää kyseiset palvelut joko omasta aloitteestaan taikka matkustajan pyynnöstä tai tämän valinnan mukaisesti ennen kuin kaikki palvelut kattava sopimus tehdään. Matkapaketilla tarkoitetaan lisäksi yksittäisistä matkapalveluista palvelun tarjoajien kanssa tehtäviä erillisiä sopimuksia, kun jokin momentin 1—5 kohdissa luetelluista edellytyksistä täyttyy. Säännöksessä ei edellytetä, että matkapaketti olisi etukäteen järjestetty. 

Momentin 1 kohdan mukaan matkapalvelut muodostavat paketin, jos palvelut ostetaan yhdestä myyntipisteestä ja ne valitaan ennen kuin matkustaja sitoutuu maksamaan ne eli saman varausprosessin aikana. Tämä voi tapahtua esimerkiksi keräämällä erillisiä palveluja ostoskoriin ennen kuin matkustaja tekee kaikkia valitsemiaan palveluja koskevan varauksen. Maksamaan sitoutumisella tarkoitetaan sekä heti tapahtuvaa tosiasiallista maksamista että sitoutumista valittujen palvelujen maksamiseen myöhemmin. Säännöksessä ei edellytetä, että matkustaja sitoutuu maksamaan heti kaikki valitsemansa matkapalvelut, vaan maksaminen voi tapahtua esimerkiksi erissä. Myyntipisteellä tarkoitetaan tässä direktiivin 3 artiklan 15 kohdan mukaisesti siirrettävää tai kiinteää vähittäismyyntipaikkaa tai vähittäismyyntisivustoa tai vastaavaa verkkomyyntitoimintoa, mukaan lukien vähittäismyyntisivustoja tai verkkomyyntitoimintoja, jotka esitetään matkustajille yhtenä toimintona. Myyntipisteellä tarkoitetaan myös puhelinpalvelua.  

Momentin 2 kohdan mukaan matkapalvelut muodostavat paketin, jos palveluja markkinoidaan yhteis- tai kokonaishintaan tai niistä veloitetaan yhteis- tai kokonaishinta. Yhteishinnalla tarkoitetaan sitä, että yksittäisillä matkapalveluilla on erilliset hinnat, mutta palveluista veloitetaan yksi yhteenlaskettu hinta. Kokonaishinnalla tarkoitetaan puolestaan sitä, että paketin hintaan sisältyvät kaikki palvelut eikä yksittäisten palvelujen hintoja eritellä.  

Momentin 3 kohdan mukaan paketti syntyy, jos palveluja markkinoidaan ”matkapakettina” tai vastaavalla nimikkeellä, joka osoittaa läheistä yhteyttä matkapalvelujen välillä. Tällaisia vastaavia nimikkeitä voivat olla esimerkiksi ”yhdistetty tarjous”, ”täydenpalvelun matka”, ”all-inclusive matka” tai ”kaiken sisältävä matkajärjestely”.  

Momentin 4 kohdan mukaan paketti muodostuu myös silloin, jos palvelut yhdistetään sen jälkeen, kun elinkeinonharjoittaja on tehnyt matkustajan kanssa sopimuksen, jonka perusteella matkustajalla on oikeus valita haluamansa palvelut erityyppisten matkapalvelujen valikoimasta. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi matkapakettilahjakortit. 

Momentin 5 kohdan mukaan erillisen matkapalvelut muodostavat matkapaketin myös silloin, kun palvelut ostetaan eri elinkeinonharjoittajilta käyttämällä sellaisia toisiinsa kytkettyjä verkkovarausmenettelyjä, joissa matkustajan nimi, maksutiedot ja sähköpostiosoite toimitetaan ensimmäisen matkapalvelun myyneeltä elinkeinonharjoittajalta toiselle elinkeinonharjoittajalle tai toisille elinkeinonharjoittajille ja näiden tarjoamaa matkapalvelua koskeva sopimus tehdään viimeistään 24 tuntia ensimmäisen matkapalvelun varauksen vahvistamisen jälkeen. 

Muista kohdista poiketen kohta 5 voi tulla kyseeseen vain verkkomyynnissä. Matkapalvelujen yhdistelmä muodostaa kohdan mukaisen matkapaketin vain siinä tapauksessa, että kaikki kohdassa mainitut tiedot eli matkustajan nimi, sähköpostiosoite ja maksutiedot siirtyvät ensimmäiseltä elinkeinonharjoittajalta toiselle. Jos jokin näistä tiedoista puuttuu, palveluyhdistelmä voi kuitenkin muodostaa 4 §:n mukaisen yhdistetyn matkajärjestelyn. Maksutietoja voivat olla esimerkiksi luottokortin numero tai tilinumero. Matkustajan tietojen siirtäminen elinkeinonharjoittajalta toiselle on mahdollista vain, jos matkustaja on antanut tähän suostumuksensa.  

Pykälän 2 momentin mukaan yhdistettäessä kuljetus-, majoitus- tai ajoneuvon vuokrauspalvelu muuhun matkailupalveluun, yhdistelmää ei kuitenkaan pidetä matkapakettina, elleivät yhdistelmään kuuluvat matkailupalvelut muodosta merkittävää osaa yhdistelmän arvosta tai ne muutoin ole olennainen osa yhdistelmää taikka ellei niitä ole markkinoitu sellaisina. Direktiivin johdanto-osan 18 kohdassa todetun mukaisesti muiden matkailupalvelujen katsotaan muodostavan merkittävän osan pakettia, jos nämä matkailupalvelut muodostavat vähintään 25 prosenttia yhdistelmän arvosta. 

Tällaiset matkailupalvelut eivät muodosta matkapakettia myöskään, jos ne valitaan ja ostetaan vasta sen jälkeen, kun kuljetus-, majoitus- tai ajoneuvon vuokrauspalvelun suorittaminen on alkanut. Jos esimerkiksi erillisenä palveluna varattuun hotellimajoitukseen lisätään muita matkailupalveluja sen jälkeen, kun matkustaja on saapunut hotelliin, tämä ei muodosta matkapakettia. 

4 §. Yhdistetty matkajärjestely. Pykälässä määritellään yhdistetyn matkajärjestelyn käsite. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 3 artiklan 5 kohta. 

Pykälän 1 momentin mukaan yhdistetyllä matkajärjestelyllä tarkoitetaan vähintään kahta erityyppistä, samaa matkaa tai lomaa varten ostettua matkapalvelua, jotka eivät muodosta matkapakettia ja joista matkustaja tekee erilliset sopimukset yksittäisten palvelujen tarjoajien kanssa, jos yhdistelmä täyttää momentin 1 tai 2 kohdassa mainitut edellytykset.  

Momentin 1 kohdan mukaan edellytyksenä on, että elinkeinonharjoittaja edesauttaa matkustajan suorittamaa kunkin matkapalvelun erillistä valintaa ja maksamista yhden yhteydenoton aikana. Säännöksessä tarkoitettu yhteydenotto voi tapahtua niin palveluntarjoajan verkkosivustojen kautta, puhelinpalvelussa kuin käynnillä palveluntarjoajan myyntihuoneistossa. Säännöksessä tarkoitettu matkajärjestely eroaa matkapaketista erityisesti siinä, että eri matkapalvelujen valinta- ja varausprosessit ovat selkeästi erillisiä. Jos matkustaja esimerkiksi valitsee lennon ja hotellin ennen kuin sitoutuu maksamaan ne, kyseessä on 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu matkapaketti. Jos matkustaja sen sijaan valitsee ensin lennon ja sitoutuu maksamaan sen ja vasta tämän jälkeen valitsee hotellin, kyseessä on yhdistetty matkajärjestely. 

Direktiivin sanamuodon mukaan yhdistetyn matkajärjestelyn muodostuminen edellyttää kunkin matkapalvelun erillistä valintaa ja erillistä maksamista. Matkustaja voi kuitenkin valita palvelut erikseen ja sopia niiden erillisestä maksamisesta, mutta jostain syystä kuitenkin maksaa ne yhdessä. Tämän vuoksi matkapalveluyhdistelmän ei kuitenkaan tulisi jäädä lain soveltamisalan ulkopuolelle. Jos yhdistelmä ei tällaisissa tapauksissa täytä matkapaketin määritelmää, se voi kuitenkin olla 1 kohdan mukainen yhdistetty matkajärjestelmä, sillä tarkoituksena ei ole ollut jättää edellä kuvatun kaltaista matkapalveluyhdistelmää direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. 

Säännöksessä tarkoitetun matkajärjestelyn syntyminen edellyttää, että eri matkapalvelut on valittu ja maksettu yhden myyntipisteeseen otetun yhteydenoton aikana. Jos matkustaja yhden matkapalvelun valittuaan ja varattuaan poistuu myyntipisteestä tai katkaisee yhteydenoton ja myöhemmin palattuaan myyntipisteeseen valitsee ja varaa toisen matkapalvelun, eri palvelut eivät muodosta 1 kohdan mukaista yhdistettyä matkajärjestelyä. Kyseessä voi kuitenkin olla momentin 2 kohdan mukainen yhdistetty matkajärjestely. 

Säännöksessä tarkoitettu yhdistetty matkajärjestely syntyy momentin 2 kohdan mukaan myös silloin, jos elinkeinonharjoittaja edesauttaa vähintään yhden täydentävän matkapalvelun ostamista toiselta elinkeinonharjoittajalta kohdennetusti. Edellytyksenä kuitenkin on, että sopimus tällaisen toisen elinkeinonharjoittajan kanssa tehdään viimeistään 24 tuntia ensimmäisen matkapalvelun varauksen vahvistamisen jälkeen. Säännöksessä tarkoitettu ostamisen edesauttaminen tapahtuu käytännössä esimerkiksi käyttämällä toisiinsa kytkettyjä verkkovarausmenettelyjä. Säännöksessä tarkoitetun täydentävän matkapalvelun hankkimisen edesauttamisen tulee liittyä kyseisen elinkeinonharjoittajan tarjoamien matkapalvelujen varaamiseen esimerkiksi siten, että matkustajan ostettua lentoyhtiön sivujen kautta lennon, näytölle aukeaa linkki, jolla matkustajalle tarjotaan majoitusta tai autonvuokrausta matkakohteessa. Jos elinkeinonharjoittaja muutoin avustaa matkustajaa matkapalvelun hankkimisessa toiselta elinkeinonharjoittajalta, esimerkiksi hotellin henkilökunta auttaa matkustajaa varaamaan vuokra-auton, kyseessä ei ole yhdistetty matkajärjestely, edellyttäen kuitenkin, että majoitus on varattu yli 24 tuntia ennen vuokra-auton varaamista. 

Direktiivin johdanto-osan 13 kohdan mukaisesti matkapalvelujen yhdistämisessä avustaminen voi perustua täydentävien matkapalvelujen hankkimista helpottavan elinkeinonharjoittajan ja toisen elinkeinonharjoittajan väliseen kaupalliseen yhteyteen, johon liittyy sopimus jonkinlaisesta vastikkeesta, jonka suuruus määräytyy esimerkiksi klikkauksien määrän tai liikevaihdon perusteella, mutta tällainen kaupallinen yhteys ei kuitenkaan ole yhdistetyn matkajärjestelyn syntymisen edellytyksenä 2 kohdan mukaisesti. 

Momentin 2 kohdassa tarkoitettu yhdistetty matkajärjestely on kyseessä esimerkiksi silloin, kun matkustaja varaa ensin lennon tai junamatkan ja hänelle tarjotaan varauksen vahvistamisen yhteydessä toisen palveluntarjoajan varaussivustolle johtavalla linkillä mahdollisuutta varata valitussa matkakohteessa täydentävä matkapalvelu, kuten hotellimajoitus, ja matkustaja tekee sopimuksen majoituspalvelun tarjoajan kanssa 24 tunnin kuluessa. Säännöksessä tarkoitetun yhdistetyn matkajärjestelyn syntyminen ei edellytä matkustajan ensimmäistä matkapalvelua koskevien varaustietojen kuten matkakohdetta, lähtö- ja saapumisaikoja tai matkustajien lukumäärää koskevien tietojen siirtymistä toiselle palveluntarjoajalle. Säännöstä voidaan soveltaa niin verkko- ja puhelinmyyntiin kuin kiinteässä toimipaikassa tapahtuvaan myyntiin.  

Pykälän 2 momentin mukaan kuljetus-, majoitus- tai ajoneuvon vuokrauspalvelu eivät muuhun matkailupalveluun yhdistettynä kuitenkaan muodosta yhdistettyä matkajärjestelyä, elleivät ostetut matkailupalvelut muodosta merkittävää osaa ostettujen matkapalvelujen arvosta tai ne muutoin ole olennainen osa palvelujen muodostamasta kokonaisuudesta taikka ellei niitä ole markkinoitu sellaisina. Jos muut matkailupalvelut muodostavat vähintään 25 prosenttia yhdistetyn matkajärjestelyn arvosta, nämä palvelut on katsottava merkittäväksi osaksi yhdistelmää. 

Jos matkustaja varaa samaa matkaa tai lomaa varten itsenäisesti ja eri ajankohtina eri matkapalveluja, kyseessä ei ole pykälässä tarkoitettu yhdistetty matkajärjestely, elleivät 2 kohdan edellytykset täyty. Kohdennetuksi myymiseksi ei katsota esimerkiksi yhdistettyjä verkkosivustoja, joilla ei pyritä tekemään sopimusta matkustajan kanssa, ei myöskään linkkejä, joiden kautta matkustajille ainoastaan tiedotetaan yleisellä tasolla muista matkapalveluista. Jos esimerkiksi hotelli tai tapahtumanjärjestäjä lisää verkkosivuilleen luettelon kaikista elinkeinonharjoittajista, jotka tarjoavat varauksesta erillään kuljetuspalveluja kyseiseen hotelliin tai tapahtumaan, kyseessä ei ole yhdistetty matkajärjestely. Jos verkkosivuilla on sen sijaan linkit vain muutaman valitun kuljetuspalvelun tarjoajan sivuille, kyseessä voi olla yhdistetty matkajärjestely. Direktiivin johdanto-osan kohdan 12 mukaan evästeiden tai metatietojen avulla kohdennettua mainosten esittämistä verkkosivuilla ei myöskään pidetä säännöksessä tarkoitettuna kohdennettuna myymisenä. 

5 §. Muut määritelmät. Pykälän 1 kohdan mukaan elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä taikka yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka lain soveltamisalaan kuuluvia sopimuksia tehdessään toimii tarkoituksessa, joka liittyy hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa, riippumatta siitä, toimiiko hän matkanjärjestäjänä, matkanvälittäjänä, yhdistetyn matkajärjestelyn hankkimista helpottavana tahona tai matkapalvelun tarjoajana. Säännöksellä pannaan täytäntöön direktiivin 3 artiklan 7 kohta. Toisin kuin direktiivissä kohdan mukaisessa määritelmässä ei erikseen mainita elinkeinonharjoittajana pidettävän henkilön nimissä tai puolesta toimivia muita henkilöitä. Tämä ei ole tarpeellista, sillä Suomen siviilioikeudellisten periaatteiden mukaan elinkeinonharjoittaja vastaa työntekijöidensä ja muiden edustajiensa sekä asiamiestensä toimista. 

Pykälän 2 kohdan mukaan matkanjärjestäjällä tarkoitetaan elinkeinonharjoittajaa, joka yhdistää matkapaketteja ja myy tai muutoin tarjoaa niitä joko suoraan tai toisen elinkeinonharjoittajan välityksellä tai yhdessä toisen elinkeinonharjoittajan kanssa, tai joka toimittaa matkustajan tiedot toiselle elinkeinonharjoittajalle 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja verkkovarausmenettelyjä käyttäen. Kohdassa mainituilla tiedoilla tarkoitetaan matkustajan nimeä, maksutietoja ja sähköpostiosoitetta. Säännöksellä pannaan täytäntöön direktiivin 3 artiklan 8 kohta. 

Pykälän 3 kohdan mukaan matkanvälittäjällä tarkoitetaan muuta elinkeinonharjoittajaa kuin matkanjärjestäjää, joka myy tai muutoin tarjoaa matkanjärjestäjän yhdistämiä matkapaketteja. Säännöksellä pannaan täytäntöön direktiivin 3 artiklan 9 kohta. 

Pykälän 4 kohdan mukaan matkustajalla tarkoitetaan henkilöä, joka haluaa tehdä lain soveltamisalaan kuuluvan sopimuksen matkapalveluja tarjoavan elinkeinonharjoittajan kanssa tai jolla on oikeus matkustaa tällaisen sopimuksen perusteella. Sopimuksen on voinut tehdä joku muu henkilö kuin matkustaja tai jokin yhteisö. Matkustaja voi olla esimerkiksi yrityksen työntekijä, jonka matkasta yritys on sopinut matkanjärjestäjän kanssa, tai yhdistyksen jäsen, joka osallistuu matkalle yhdistyksen tekemän sopimuksen perusteella. Säännöksessä tarkoitettu matkustaja voi olla myös henkilö, jolle sopimuksen alun perin tehnyt henkilö on luovuttanut oikeutensa 13 §:n mukaisesti. Säännöksellä pannaan täytäntöön direktiivin 3 artiklan 6 kohdan matkustajaa koskevaa määritelmä. Matkustajan määritelmä ei ole rajattu kuluttajiin, vaan myös muu henkilö, kuten liikematkustaja voi olla säännöksessä tarkoitettu matkustaja. Jos matkapalvelut on ostettu liikematkustamista koskevan yleisen sopimuksen perusteella, tätä lakia ei 1 §:n 3 kohdan perusteella kuitenkaan sovelleta. 

Pykälän 5 kohdan mukaan tietojen antamisella pysyvällä tavalla tarkoitetaan tietojen antamista henkilökohtaisesti kirjallisesti tai sähköisesti siten, että vastaanottaja voi tallentaa ja toisintaa ne muuttumattomina. Määritelmä vastaa direktiivin 3 artiklan 11 kohdan ”pysyvän välineen” määritelmää. 

Pykälän 6 kohdan mukaan väistämättömillä ja poikkeuksellisilla olosuhteilla tarkoitetaan olosuhteita, jotka ovat niihin vetoavan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella ja joiden seurauksia ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuulliset toimenpiteet olisi toteutettu. Säännöksellä pannaan täytäntöön direktiivin 3 artiklan 12 kohta.  

Pykälän 7 kohdan mukaan paluukuljetuksella tarkoitetaan matkustajan kuljetusta lähtöpaikkaan tai muuhun sopimuspuolten sopimaan paikkaan. Säännöksellä pannaan täytäntöön direktiivin 3 artiklan 16 kohta. 

6 §. Säännösten pakottavuus. Pykälän mukaan sopimusehto, joka poikkeaa lain säännöksistä matkustajan vahingoksi, on mitätön, jollei laissa toisin säädetä. Estettä ei sen sijaan ole sille, että matkustaja saa sopimuksen perusteella laissa säädettyä paremmat edut.  

Sopimusehdon mitättömyys merkitsee sitä, että ehto jää sopimussuhteessa vaille vaikutusta. Matkustajan ei tarvitse erikseen huomauttaa matkanjärjestäjälle tai matkanvälittäjälle ehdon lainvastaisuudesta, eikä lainvastaista ehtoa voi tehdä päteväksi matkustajan nimenomaisella hyväksymiselläkään.  

Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 23 artikla.  

7 §. Ennakkotiedot. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 5 artikla. Pykälässä säädetään niistä tiedoista, jotka matkanjärjestäjän ja matkanvälittäjän tulee antaa matkustajalle ennen matkapakettisopimuksen tekemistä. Direktiivissä käytetään ilmaisua ”matkapakettisopimus tai muu vastaava tarjous”. Muulla vastaavalla tarjouksella tarkoitetaan tässä esimerkiksi toisen osapuolen tekemää vastatarjousta, jonka sen saanut osapuoli on hyväksynyt. Pykälässä annettavaksi määrättyjen tietojen sisällöstä säädetään tarkemmin oikeusministeriön asetuksella.  

Pykälä täydentää muualla laissa ja EU-säädöksissä säädettyjä tiedonantovelvoitteita.  

Pykälän 1 momentin mukaan matkanjärjestäjän ja matkanvälittäjän on ennen matkapakettisopimuksen tekemistä annettava matkustajalle vakiotietolomake matkustajan lakiin perustuvista oikeuksista sekä tiedot momentissa luetelluista seikoista. Direktiivin 5 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan matkanjärjestäjän ja matkanvälittäjän on annettava matkustajalle artiklan mukaiset tiedot. Koska samojen tietojen antamista kahteen kertaan ei voida pitää tarkoituksenmukaisena, kyseinen kohta on perusteltua tulkita niin, että artiklan mukainen tiedonantovelvollisuus on täytetty, kun joko matkanjärjestäjä tai matkanvälittäjä on antanut matkustajalle kyseiset tiedot. Tätä tulkintaa puoltaa se, että 7 artiklassa käytetään vastaavassa tiedonantovelvollisuussäännöksessä tai-sanaa. Tavallisesti tiedot antaa se taho, johon matkustaja on yhteydessä sopimusta tehtäessä, mutta sekä matkanjärjestäjä että matkanvälittäjä ovat vastuussa siitä, että tiedot annetaan matkustajalle.  

Momentin 1 ja 2 kohdan mukaan matkustajalle on ilmoitettava matkanjärjestäjänä ja matkanvälittäjänä toimivat tahot ja näiden yhteystiedot. Kohdan 3 mukaan matkustajalle on ilmoitettava tarjottavien matkapalvelujen pääominaisuudet. Kohdan 4 mukaan matkustajalle on ilmoitettava matkapaketin kokonaishinta ja mahdolliset lisäkustannukset sekä maksuehdot. Kohdan 5 mukaan matkustajalle on ilmoitettava vaadittu matkustajien vähimmäismäärä ja seuraukset, jos vähimmäismäärä ei täyty määräaikaan mennessä. Kohdan 6 mukaan matkustajalle on annettava tiedot kyseistä matkaa varten tarvittavista matkustusasiakirjoista. Kohdan 7 mukaan matkustajalle on annettava tietoa myös 15 §:n mukaisesta oikeudesta peruuttaa matkapakettisopimus ennen matkan alkamista. Kohdan 8 mukaan matkustajalle on annettava tietoa myös pakollisesta tai vapaaehtoisesta matkavakuutuksesta.  

Pykälän 2 momentissa säädetään tietojen antamisesta silloin, kun matkapakettiin kuuluvat matkapalvelut ostetaan käyttämällä 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja verkkovarausmenettelyjä. Säännöksen mukaan matkanjärjestäjän ja elinkeinonharjoittajan, jolle matkanjärjestäjä on siirtänyt matkustajan tiedot, on annettava tarjoamiensa matkapalvelujen osalta matkustajalle tiedot 1 momentissa mainituista seikoista 

Pykälän 3 momentin mukaan ennakkotiedot on annettava selkeästi, ymmärrettävästi ja näkyvästi. Kirjallisesti annettavien tietojen on oltava helposti luettavassa muodossa. Vakiomuotoiset tiedot on annettava lomakkeella, paitsi jos matkapakettisopimus tehdään puhelimitse. Tällöin vastaavat tiedot tulee antaa puhelun aikana ennen sopimuksen tekemistä. Jos puhelinmyynnissä sovitaan, että varsinainen matkapakettisopimus tehdään myöhemmin, esimerkiksi elinkeinonharjoittajan lähettämän tarjouksen perusteella, säännöksessä tarkoitetut tiedot voidaan toimittaa asiakkaalle puhelun jälkeen osapuolten sopimalla tavalla.  

Tietojen antamisella näkyvästi tarkoitetaan sitä, tiedot on annettava niin, että matkustaja voi ne helposti havaita. Tietoja ei saa esimerkiksi sijoittaa paperimuodossa annettavan asiakirjan kääntöpuolelle, elleivät kaikki matkustajalle annettavat asiakirjat ole selkeästi kaksipuolisia. Tietoja ei saa myöskään antaa käyttämällä tekstiä, joka on kokonsa tai värityksensä vuoksi vaikeasti luettava. 

Pykälän 1 momentin nojalla annettavista tiedoista säädetään tarkemmin oikeusministeriön asetuksella. Asetuksella säädetään myös matkustajille annettavasta vakiotietolomakkeesta.  

8 §. Ennakkotietojen sitovuus. Pykälällä pannaan osaltaan täytäntöön direktiivin 6 artikla. Pykälässä säädetään 7 §:n 1 momentin 1—5 ja 7 kohdan nojalla annettujen tietojen sitovuudesta. Kyseisissä kohdissa mainitut, matkustajalle annetut ennakkotiedot, ovat osa matkapakettisopimusta eikä niitä saa muuttaa, elleivät sopimusosapuolet nimenomaisesti toisin sovi. Kohdassa 6 tarkoitetut tiedot matkustusasiakirjoista koskevat passi-, viisumi- ja terveysmääräyksiä, jotka ovat matkakohteen viranomaisten asettamia. Koska ne eivät siten ole osapuolten sovittavissa, ne eivät tule osaksi sopimusta. 

9 §. Matkapakettisopimus. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 7 artiklan 1 kohta soveltuvin osin sekä 4 kohta. Pykälän mukaan matkapakettisopimus on laadittava selkeästi ja ymmärrettävästi ja jos sopimus laaditaan kirjallisesti, sen on oltava helposti luettavassa muodossa. Direktiivin 7 artiklan kohta 4 sisältää lisäksi vaatimuksen tietojen antamisesta näkyvällä tavalla. Momentissa käytetty ilmaus ”helposti luettava muoto” sisältää myös tämän vaatimuksen. 

10 §. Sopimusehtojen ja tietojen vahvistaminen. Pykälässä säädetään sopimusehtojen ja matkustajalle annettujen tietojen vahvistamisesta.  

Pykälän 1 momentin mukaan matkanjärjestäjän tai matkanvälittäjän on matkapakettisopimusta tehtäessä tai sopimuksen tekemisen jälkeen ilman aiheetonta viivytystä annettava matkustajalle jäljennös sopimuksesta tai sopimusvahvistus pysyvällä tavalla. Sopimuksessa tai sopimusvahvistuksessa on mainittava 7 §:n 1 momentissa tarkoitetuista seikoista, matkustajan erityiset toiveet, jotka matkanjärjestäjä on hyväksynyt, muut sopimusehdot, matkanjärjestäjän vastuut ja velvollisuudet sekä matkustajan oikeudet. Lisäksi matkustajalle tulee antaa tarvittava opastus ja yhteystiedot oikeuksien käyttämiseksi. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 7 artiklan 1 ja 2 kohta.  

Pykälän 2 momentin mukaan matkustajalla on pyynnöstä oikeus saada jäljennös sopimuksesta tai sopimusvahvistus paperilla, jos sopimus on tehty osapuolten ollessa samanaikaisesti itse läsnä. Direktiivin suomen- ja ruotsinkielisessä versiossa puhutaan tältä osin vain sopimusjäljennöksestä, mutta englanninkielisen version voi perustellusti ymmärtää tarkoittavan sekä sopimusjäljennöstä että sopimusvahvistusta. Koska ei ole perusteita asettaa sopimusvahvistusta eri asemaan kuin sopimusjäljennöstä, momentissa matkustajan oikeus saada paperijäljennös koskee sopimusjäljennöksen lisäksi myös sopimusvahvistusta.  

Jos kyse on kuluttajansuojalain (38/1978) 6 luvun 6 §:ssä tarkoitetusta kotimyyntisopimuksesta, matkustajalle on annettava kappale matkapakettisopimuksesta tai sopimusvahvistus paperilla tai matkustajan suostumuksella muulla pysyvällä tavalla. 

Jos matkapaketti syntyy 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja toisiinsa kytkettyjä verkkovarausmenettelyjä käyttäen, matkanjärjestäjän on annettava matkustajalle tiedot 1 momentin 2 kohdan mukaisista matkanjärjestäjän hyväksymistä matkustajan erityistoiveista, 4 kohdan mukaisista matkanjärjestäjän vastuista ja velvollisuuksista sekä 5 kohdan mukaisista matkustajan oikeuksista ja tarvittaessa opastus ja yhteystiedot näiden oikeuksien käyttämiseksi. Edellä mainitut tiedot on annettava viipymättä sen jälkeen, kun matkanjärjestäjä on saanut 11 §:n mukaisesti tiedon matkapaketin syntymisestä.  

Käytännössä on tavallista, että yhdessä matkustavista henkilöistä yksi varaa matkat kaikkien puolesta. Tämän pykälän mukaisia asiakirjoja ei näissä tapauksissa tarvitse toimittaa erikseen jokaiselle matkustajalle, vaan riittää, että ne toimitetaan matkustajaryhmän edustajalle. Henkilön kelpoisuus toimia toisen puolesta määräytyy valtuutusta koskevien varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (228/1929) säännösten ja oikeusperiaatteiden mukaisesti. 

Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 7 artiklan 1 ja 3 kohta soveltuvin osin. 

Pykälän 3 momentin mukaan matkapakettisopimuksessa tai sopimusvahvistuksessa mainittavista tiedoista säädetään tarkemmin oikeusministeriön asetuksella. 

11 §. Velvollisuus antaa tietoja matkanjärjestäjälle. Pykälä koskee matkapaketteja, jotka syntyvät matkustajan käyttäessä matkapaketin kokoamisessa 3 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisia toisiinsa kytkettyjä verkkovarausmenettelyjä. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 7 artiklan 3 kohta.  

Säännöksen mukaan elinkeinonharjoittajan, jolle matkustajaa koskevat tiedot on siirretty ja joka on tehnyt matkustajan kanssa sopimuksen matkapalvelusta, on viipymättä ilmoitettava tiedot siirtäneelle elinkeinonharjoittajalle sopimuksesta, jonka tekemisen johdosta matkapaketti syntyi. Elinkeinonharjoittajan on annettava ensimmäiselle elinkeinonharjoittajalle myytyä lisäpalvelua koskevat tiedot, jotka tämä tarvitsee voidakseen täyttää velvollisuutensa matkanjärjestäjänä.  

Koska jälkimmäisen elinkeinonharjoittajan on lakisääteisen velvoitteensa noudattamiseksi annettava matkanjärjestäjälle myytyä lisäpalvelua koskevat tiedot, se voi tietosuojasäännösten estämättä antaa kyseiset tiedot matkanjärjestäjälle (yleisen tietosuoja-asetuksen (EU) 2016/679 artiklan 6 kohdan 1 alakohta c). 

Matkustajan tiedot siirtänyt elinkeinonharjoittaja on matkapaketin synnyttyä matkanjärjestäjän asemassa koko matkapaketin osalta eli vastuussa muun muassa matkapaketin toteutumisesta ja vakuuden asettamisesta maksukyvyttömyyden varalta. Näiden velvollisuuksien täyttämiseksi matkanjärjestäjä tarvitsee yksityiskohtaiset tiedot myydystä lisäpalvelusta ja sen hinnasta. 

12 §. Muut ennen matkaa annettavat tiedot sekä asiakirjat. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 7 artiklan 5 kohta. Pykälässä säädetään tarvittavien matkustusasiakirjojen, kuten matkalippujen ja kuittien sekä kuljetusyhteyksiä, aikatauluja ja pysähdyksiä koskevien tietojen antamisesta matkustajalle. Matkanjärjestäjän on toimitettava pykälässä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot matkustajalle hyvissä ajoin ennen matkan alkamista. Jos yksi matkustajaryhmän jäsenistä on ryhmän puolesta toiminut edustajana matkanjärjestäjän suuntaan, riittää, että pykälässä tarkoitetut tiedot ja asiakirjat toimitetaan tälle edustajalle, ellei matkapakettisopimusta tehtäessä ole muuta sovittu. 

Tiedot voidaan antaa joko kirjallisesti tai muulla, matkustajan kanssa sovitulla tavalla. Se, kuinka paljon ennen matkan alkamista kyseiset tiedot ja asiakirjat tulee toimittaa matkustajalle, riippuu matkan laadusta. 

13 §. Matkapakettisopimuksen luovutus. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 9 artikla. Pykälän 1 momentin mukaan matkustajalla on oikeus luovuttaa matkapakettisopimukseen perustuvat oikeutensa muulle henkilölle, joka täyttää mahdollisesti asetetut matkalle osallistumista koskevat ehdot. 

Jos matkaa on esimerkiksi tarjottu vain tietyn henkilöryhmän, kuten jonkin yhdistyksen jäsenille, matkanjärjestäjä ei ole velvollinen hyväksymään sopimuksen luovutusta henkilölle, joka ei kuulu kyseiseen ryhmään. Myös silloin, kun matkalle osallistumiseen tarvitaan matkanjärjestäjän hankkimia asiakirjoja kuten ryhmäviisumi, matkanjärjestäjä voi kieltäytyä hyväksymästä luovutusta, jos uuden asiakirjan hankkiminen ei ilman huomattavia hankaluuksia olisi enää mahdollista. Matkanjärjestäjä voi myös evätä luovutuksen henkilölle, joka ei sukupuolensa vuoksi voi käyttää alkuperäiselle matkustajalle varattua majoituspaikkaa. 

Momentin mukaan matkapakettisopimuksen luovutuksesta toiselle henkilölle on ilmoitettava matkanjärjestäjälle pysyvällä tavalla viimeistään seitsemän päivää ennen matkan alkamista. Ilmoitus voidaan kuitenkin tehdä myöhemminkin, jos se ei aiheuta kohtuutonta hankaluutta matkanjärjestäjälle.  

Pykälän 2 momentin mukaan matkanjärjestäjällä on oikeus periä matkapakettisopimuksen luovutuksesta korvaus. Korvaus saa säännöksen mukaan vastata enintään matkanjärjestäjälle siirrosta aiheutuneita todellisia kustannuksia eikä se saa olla kohtuuton. Kustannusten kohtuuttomuutta arvioidaan objektiivisesti. Säännöksessä tarkoitettuja kustannuksia ovat esimerkiksi alihankkijalle maksettava korvaus matkustajan nimen muuttamisesta tai matkalipun peruutuksesta ja uuden matkalipun antamisesta. Matkanjärjestäjän on ilmoitettava matkapakettisopimuksen luovuttajalle siirrosta aiheutuneet kustannukset ja annettava tälle niitä koskevat todisteet.  

Luovuttaja ja luovutuksensaaja vastaavat 3 momentin mukaan yhteisvastuullisesti matkan hinnan ja mahdollisesti perittävän korvauksen maksamisesta matkanjärjestäjälle. Matkanjärjestäjä ei näin ollen ole velvollinen palauttamaan luovuttajalle matkan hintaa tai sitä osaa hinnasta, jonka luovuttaja on jo ennen sopimuksen siirtoa maksanut, ellei luovutuksensaaja ole jo maksanut matkan hintaa ja 2 momentin mukaisesti perittävää korvausta kustannuksista. Jos matkan hintaa tai lisäkustannuksia vastaavaa korvausta ei ole maksettu, matkanjärjestäjä saa vaatia suoritusta valintansa mukaan joko luovuttajalta tai luovutuksensaajalta. 

14 §. Matkanjärjestäjän oikeus peruuttaa matka. Matkanjärjestäjä voi asettaa matkan toteutumisen edellytykseksi sen, että matkalle lähtee vähimmäismäärä matkustajia. Pykälän 1 momentin mukaan matkan toteutumisen edellytyksenä oleva matkustajien vähimmäismäärä sekä matkan peruuttamisesta ilmoittamisen määräaika on mainittava sopimusehdoissa. Momentissa on säädetty myös matkan kestosta riippuvista vähimmäismääräajoista, joita lyhyemmiksi matkan peruuttamisesta ilmoittamisen määräaikaa ei sopimuksessa voida asettaa. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 3 kohdan alakohta a. 

Pykälän 2 momentin mukaan matkanjärjestäjällä on oikeus peruuttaa matka myös silloin, jos väistämättömät ja poikkeukselliset olosuhteet estävät matkanjärjestäjää toteuttamasta matkaa sovitulla tavalla. Peruuttamisesta on ilmoitettava matkustajalle ilman aiheetonta viivytystä ennen matkan alkamista. Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 3 kohdan alakohta a. 

Momentissa tarkoitetut väistämättömät ja poikkeukselliset olosuhteet on määritelty 5 §:n kohdassa 6. Määritelmän mukaan väistämättömiä ja poikkeuksellisia ovat olosuhteet, jotka ovat niihin vetoavan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella ja joiden seurauksia ei olisi voitu välttää, vaikka kaikki kohtuulliset toimenpiteet olisi toteutettu. 

Matkanjärjestäjällä on oikeus peruuttaa matka esimerkiksi matkakohteessa tai sen läheisyydessä ilmenneiden sotatoimien, luonnonmullistuksen, lakon tai vastaavan tilanteen takia, jos matkanjärjestäjän mahdollisuudet täyttää sopimus näistä syistä johtuen olennaisesti vaikeutuvat. Jos esimerkiksi sopimuksen mukaiset kuljetusyhteydet matkakohteeseen estyvät sotatoimien vuoksi, saa matkan peruuttaa. Myös keskeisten palvelujen, kuten sähkön tai veden saannin keskeytyminen matkakohteessa esimerkiksi luonnonmullistuksen tai lakon vuoksi, oikeuttaa matkan peruuttamiseen. Matkanjärjestäjän käyttämän hotellin henkilökunnan lakko ei sen sijaan yleensä oikeuta peruuttamiseen, koska korvaava majoitus on tavallisesti järjestettävissä. Jos lakon piiriin kuuluu matkakohteen muidenkin vastaavien majoitustilojen henkilökunta, peruuttaminen on mahdollista. Momentin tarkoittama tilanne voi olla myös esimerkiksi risteilyaluksen tuhoutuminen, sillä matkustaja valitsee lomaristeilyn yleensä aluksen tason perusteella ja tuhoutunut alus voi olla vaikeasti korvattavissa toisella samantasoisella aluksella. 

Matkanjärjestäjä voi peruuttaa matkan myös, jos matkaa ei voida toteuttaa vaarantamatta matkustajan henkeä tai terveyttä. Tällöin ei edellytetä, että kyseinen seikka vaikuttaisi matkanjärjestäjän mahdollisuuksiin muutoin täyttää sopimus. Matkan peruuttamisen syynä voi olla esimerkiksi matkakohteessa odottamatta ilmennyt vakava tarttuva tauti tai vakavat levottomuudet, jotka voivat vaarantaa myös sivullisten turvallisuuden. Tällaisessa tilanteessa matkanjärjestäjä ei voi toteuttaa matkaa sovitulla tavalla eli matkustajien turvallisuutta vaarantamatta. 

Arvioitaessa sitä, onko matkanjärjestäjällä oikeus peruuttaa matka matkustajien turvallisuuden perusteella, voidaan ottaa huomioon viranomaisten mahdollisesti antamat matkustamista koskevat suositukset. Ulkoasiainministeriö antaa maakohtaisia matkustusturvallisuuteen liittyviä tiedotteita, joissa voidaan esimerkiksi suosittaa välttämään tarpeetonta tai kaikkea matkustamista alueelle tai poistumaan maasta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos voi myös antaa suosituksia matkustamisesta alueelle, jossa on ilmennyt matkustajien terveydelle vaarallinen epidemia. Myös Suomen ulkomailla olevat edustustot voivat omilla verkkosivuillaan tai sosiaalisessa mediassa kertoa tapahtumista, jotka vaikuttavat matkustusturvallisuuteen satunnaisesti tai lyhytaikaisesti. 

Matkanjärjestäjän on ilmoitettava 2 momentin perusteella tapahtuvasta matkan peruuttamisesta matkustajalle ilman aiheetonta viivytystä ennen matkan alkamista.  

Maksusuoritusten palauttamisesta säädetään 16 §:ssä. Matkanjärjestäjän peruuttaessa matkan tässä pykälässä mainituilla perusteilla matkanjärjestäjällä ei ole velvollisuutta korvata matkustajalle matkalle lähtöön välittömästi liittyviä, peruuttamisen johdosta hyödyttömäksi käyneitä kuluja kuten esimerkiksi viisumin tai liityntäkuljetuksen hankinnasta aiheutuneita kustannuksia.  

15 §. Matkustajan oikeus peruuttaa sopimus ennen matkan alkua. Pykälän 1 momentin mukaan matkustajalla on oikeus peruuttaa matkapakettisopimus milloin tahansa ennen matkan alkamista. Matkustajan ei tarvitse ilmoittaa matkanjärjestäjälle peruuttamisen syytä. 

Matkanjärjestäjä saa kuitenkin matkustajan peruuttaessa sopimuksen periä 2 momentin mukaan matkustajalta asianmukaisen ja perustellun peruutusmaksun. Tieto matkustajan oikeudesta peruuttaa sopimus maksamalla kohtuullinen peruutusmaksu on yksi niistä tiedoista, jotka matkustajalle on ennen matkapakettisopimuksen tekemistä annettava 7 §:n mukaan ja jotka 8 §:n mukaisesti tulevat osaksi sopimusta. Matkanjärjestäjän suorituksessa voi olla 21 §:n 2 kohdassa tarkoitettu virhe, jos matkanjärjestäjä on laiminlyönyt antaa tietoa peruutusmaksusta.  

Matkanjärjestäjällä ei kuitenkaan ole oikeutta peruutusmaksuun, jos matkustaja peruuttaa sopimuksen matkakohteessa tai sen välittömässä läheisyydessä vallitsevien väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi, jotka vaikuttavat merkittävästi matkustajien kuljetukseen matkakohteeseen tai muutoin matkan toteuttamiseen sovitulla tavalla. Säännöksessä tarkoitettuja olosuhteita voivat olla esimerkiksi sota, muut vakavat turvallisuusongelmat kuten terrorismi, merkittävät riskit ihmisten terveydelle kuten vakavan taudin esiintyminen matkakohteessa tai luonnonkatastrofit, kuten tulvat, maanjäristykset tai sääolosuhteet, jotka tekevät mahdottomaksi matkapakettisopimuksessa määritetyn turvallisen matkustamisen kohteeseen. Edellä lueteltujen peruutusoikeuden edellytysten olemassaoloa arvioidaan samojen perusteiden mukaisesti kuin mitä 14 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu matkanjärjestäjän oikeudesta peruuttaa matka väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi. Matkustajalla ei ole peruuttamisoikeutta ilman peruutusmaksua, jos säännöksessä tarkoitettu tilanne on ollut matkustajan tiedossa jo sopimusta tehtäessä.  

Pykälän 2 momentin mukaan matkanjärjestäjällä ei ole oikeutta peruutusmaksuun myöskään matkustajan peruuttaessa sopimuksen, koska hänellä on painava syy olettaa, että matkanjärjestäjän suorituksessa tulee olemaan merkittävä virhe. Direktiivi ei sisällä säännöstä matkustajan oikeudesta peruuttaa sopimus ennakoidun sopimusrikkomuksen perusteella peruutusmaksua maksamatta. Matkustajan peruuttamisoikeutta koskevalla direktiivin säännöksellä ei kuitenkaan ole tarkoitus vaikuttaa yleisen sopimusoikeuden mukaiseen oikeuteen peruuttaa sopimus tällä perusteella. Matkustajalla voi olla säännöksessä tarkoitettu peruuttamisoikeus esimerkiksi, jos matkanjärjestäjän vastaavissa suorituksissa on äskettäin ilmennyt vakavia puutteita tai huomattavaa taitamattomuutta ja on vahvoja perusteita olettaa, että sovittu matkakin olisi olennaisesti virheellinen. Jos matkustaja saa esimerkiksi tietää, että hotelli, johon hänelle on myyty majoitus, on vielä keskeneräinen eikä ole todennäköistä, että rakennustyöt valmistuisivat ennen hänen suunniteltua matkaansa, matkustajalla on tämän säännöksen perusteella oikeus peruuttaa matkapakettisopimus peruutusmaksua maksamatta. 

Matkustajan peruuttaessa matkan väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden tai ennakoidun sopimusrikkomuksen vuoksi hänellä on oikeus saada takaisin kaikki matkapaketista suoritetut maksut 16 §:n mukaisesti. Matkanjärjestäjällä ei ole oikeuttaa vähentää palautettavasta määrästä toimistokuluja tai mahdollisesti muille tahoille matkustajan puolesta maksamiansa maksuja. Matkustajan peruuttaessa matkan väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi hänellä ei kuitenkaan ole direktiivin 12 artiklan 2 kohdan mukaan oikeutta lisäkorvaukseen, kuten korvaukseen hyödyttömäksi käyneestä viisumista tai 29 §:n mukaiseen vahingonkorvaukseen.  

Pykälän 3 momentissa säädetään tarkemmin matkustajalta perittävän peruutusmaksun määräytymisestä. Peruutusmaksu saa olla enintään matkapaketin hinta, josta on vähennetty peruuttamisesta syntyvät kustannussäästöt ja matkapalvelujen vaihtoehtoisesta käytöstä saatavat tulot. Jos matkapakettisopimuksessa on sovittu vakiomääräisestä peruutusmaksusta, sen on oltava kohtuullinen ja sen on perustuttava sopimuksen peruuttamisajankohtaan sekä ennakoituihin kustannussäästöihin ja matkapalvelujen vaihtoehtoisesta käytöstä saatavissa oleviin tuloihin. Matkanjärjestäjän on matkustajan pyynnöstä esitettävä perustelut peruutusmaksun määrälle. Peruutusmaksu ei saa olla matkanjärjestäjälle aiheutuneita todellisia kuluja suurempia eikä siinä saa ottaa huomioon matkanjärjestäjän saamatta jäänyttä liikevoittoa. 

Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 1 kohta ja 2 kohta soveltuvin osin. 

16 §. Maksusuoritusten palauttaminen matkustajalle. Pykälässä säädetään matkustajan maksusuoritusten palauttamisesta silloin, kun matkanjärjestäjä peruuttaa matkapakettisopimuksen 14 §:n nojalla tai matkustaja peruuttaa sopimuksen 15 §:n nojalla. Matkanjärjestäjän on palautettava maksusuoritukset ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään 14 päivän kuluttua siitä, kun matkapakettisopimus on peruutettu. Matkustajan peruuttaessa sopimuksen matkanjärjestäjä saa kuitenkin vähentää palautettavista suorituksista 15 §:n 2 ja 3 momentin mukaisen peruutusmaksun. Jos matkanjärjestäjä saa myytyä peruutetut matkapalvelut toiselle matkustajalle tai saa palautusta esimerkiksi hotellille maksamistaan ennakkovarausmaksuista myöhemmin kuin 14 päivän kuluttua matkapakettisopimuksen peruuttamisesta, matkanjärjestäjän tulee palauttaa matkan peruuttaneen matkustajan suoritus tältä osin 14 päivän kuluttua siitä, kun kyseiset matkapalvelut on myyty toiselle matkustajalle tai matkanjärjestäjä on saanut maksunpalautuksen. 

Jos matkustaja on peruuttanut matkan 15 §:n 2 momentissa tarkoitettujen väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden tai ennakoidun sopimusrikkomuksen vuoksi, matkanjärjestäjällä ei ole oikeutta periä peruutusmaksua. Selvyyden vuoksi todettakoon vielä, ettei matkustajalla kuitenkaan ole direktiivin 12 artiklan 2 kohdan mukaan oikeutta lisäkorvauksiin peruuttaessaan matkansa väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi. 

Toisin kuin voimassa olevan lain 11 §:n 2 momentin nojalla matkanjärjestäjän peruuttaessa matkan ehdotetussa 14 §:ssä mainituilla perusteilla matkanjärjestäjällä ei ole velvollisuutta korvata matkustajalle matkalle lähtöön välittömästi liittyviä, peruuttamisen johdosta hyödyttömäksi käyneitä kuluja kuten esimerkiksi viisumin tai liityntäkuljetuksen hankinnasta aiheutuneita kustannuksia.  

Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 12 artiklan 2 ja 4 kohta.  

17 §. Muut kuin hintaa koskevat merkittävät muutokset sopimukseen. Pykälässä säädetään matkanjärjestäjän tekemistä, muita sopimusehtoja kuin hintaa koskevista merkittävistä muutoksista matkapakettisopimukseen. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 11 artiklan 2—5 kohta soveltuvin osin. 

Koska matkapaketit ostetaan usein kauan ennen matkan alkamista, on mahdollista, että ilmenee ennakoimattomia tapahtumia, joiden vuoksi matkanjärjestäjän on voitava tehdä yksipuolisia muutoksia matkapakettisopimukseen. Matkustajalla tulee kuitenkin tällöin olla oikeus peruuttaa sopimus, jos matkanjärjestäjä muuttaa merkittävästi jotain matkapalvelujen pääominaisuuksista.  

Pykälän 1 momentin mukaan matkanjärjestäjän on ilman aiheetonta viivytystä selkeästi, näkyvästi ja ymmärrettävästi ilmoitettava matkustajalle, jos matkanjärjestäjän on tehtävä ennen matkan alkamista merkittäviä muutoksia matkapalvelujen pääominaisuuksiin tai jos matkanjärjestäjä ei kykene täyttämään niitä matkustajan erityisiä toiveita, jotka matkanjärjestäjä on hyväksynyt. Matkapalvelujen pääominaisuuksilla tarkoitetaan direktiivin 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan i—viii alakohdissa lueteltuja ominaisuuksia. 

Merkittävänä muutoksena matkustajan kannalta voidaan pitää esimerkiksi sellaisia lähtö- tai saapumisaikojen muutoksia, jotka aiheuttaisivat matkustajalle huomattavia hankaluuksia tai ylimääräisiä kustannuksia, kuten kuljetuksen tai majoituksen uudelleenjärjestelyjä. Myös matkustusaikaa huomattavasti lisäävää kuljetusvälineen muutosta, päivälennon muuttumista yölennoksi esimerkiksi siten, että iltapäiväksi sovittu paluu tapahtuukin vasta puolen yön jälkeen, matkakohteen muutosta sekä majoituksen tason selvää laskemista voidaan pitää säännöksen tarkoittamana merkittävänä muutoksena. 

Muutoksen merkittävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon myös matkustajan yksilölliset tarpeet sekä ne matkustajan erityistoiveet, jotka on otettu osaksi matkapakettisopimusta. Jos esimerkiksi liikuntarajoitteiselle henkilölle esteettömänä markkinoitu majoitus vaihtuu esteelliseksi, opastettu matka muuttuu omatoimiseksi tai matkan tarkoituksen kannalta olennaiset retket jäävät pois, muutosta voidaan pitää merkittävänä. Samoin merkittävänä voidaan pitää muutosta, joka muuttaa olennaisesti matkan luonteen, esimerkiksi jos lapsiperheelle on markkinoitu hotellia, jossa on lasten altaat, leikkipaikat ja lapsikerho, mutta majoituspaikaksi muutetaan hotelli, jossa näitä palveluja ei ole eikä niitä ole saatavilla lähistölläkään ilman lisäkustannuksia. 

Pykälän 2 momentin mukaan matkanjärjestäjän on tehtävä matkustajalle ilmoitus muutoksista pysyvällä tavalla ja ilmoituksesta on käytävä ilmi, mitä muutoksia matkanjärjestäjän on tarkoitus tehdä, heikentävätkö muutokset matkapaketin laatua tai alentavatko ne sen arvoa ja minkä suuruisen hinnanalennuksen matkustaja saa tehtyjen muutosten johdosta. Ilmoituksessa on mainittava myös, että matkustajan katsotaan hyväksyvän ehdotetut muutokset, jos matkustaja ei ilmoituksessa mainitussa kohtuullisessa määräajassa ilmoita peruuttavansa sopimusta.  

Jos matkanjärjestäjä tekee matkapakettisopimukseen merkittäviä muutoksia, se voi tarjota matkustajalle korvaavaa matkapakettia siinä tapauksessa, että matkustaja ei hyväksy alkuperäiseen pakettiin tehtäviä muutoksia ja peruuttaa sopimuksen. Matkanjärjestäjällä ei kuitenkaan ole velvollisuutta tarjota korvaavaa matkapakettia. Matkustajalle toimitetussa ilmoituksessa on oltava asianmukaiset tiedot tarjotusta korvaavasta matkapaketista ja sen hinnasta. 

Pykälän 1 momentin vaatimus tietojen antamisesta selkeästi, näkyvästi ja ymmärrettävästi koskee myös 2 momentin mukaisia tietoja.  

Pykälän 3 momentin mukaan matkustajalla on oikeus muutosten johdosta peruuttaa sopimus ilmoittamalla siitä matkanjärjestäjälle 2 momentissa tarkoitetussa ilmoituksessa mainitussa määräajassa. Matkustajan peruutettua sopimuksen matkanjärjestäjän on palautettava tehdyt maksusuoritukset ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään 14 päivän kuluttua siitä, kun matkustaja on peruuttanut sopimuksen. Matkustajan oikeudesta vahingonkorvaukseen säädetään erikseen 29 §:ssä. 

Matkustajan peruuttaessa sopimuksen 3 momentin mukaisesti matkustajalta ei saa periä 15 §:ssä tarkoitettua peruutusmaksua. Matkustajalla on oikeus myös korvaukseen matkan peruuntumisesta aiheutuneista vahingoista. Korvattavia vahinkoja voivat olla esimerkiksi peruuntumisen vuoksi tarpeettomiksi käyneet kustannukset kuten viisumin ja liityntämatkojen hankinnasta aiheutuneet kulut.  

Pykälän 4 momentin mukaan matkustajan katsotaan hyväksyneen muutokset, jos hän ei peruuta sopimusta. Matkustajalla on tällöin oikeus hinnanalennukseen, joka vastaa matkapaketin laadun heikennystä tai matkanjärjestäjän kustannusten alennusta. 

Direktiivin 11 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan sovelletaan kansallisen lainsäädännön mukaisia seuraamuksia, jos matkustaja ei määräajan kuluessa vastaa matkanjärjestäjän ilmoitettua hänelle mahdollisuudesta peruuttaa sopimus siihen tehtävien muutosten johdosta. Jotta vältyttäisiin tilanteilta, joissa matkustaja menettää ostamansa matkapaketin esimerkiksi postin hukkumisen tai kiireistään johtuvan vastauksen laiminlyönnin johdosta, pidetään tarkoituksenmukaisena, että sopimuksen ei katsota peruuntuvan matkustajan passiivisuuden perusteella. Toisin kuin kuluttajaoikeudessa yleensä matkustajan katsottaisiin passiivisena pysyessään siis hyväksyneen elinkeinonharjoittajan yksipuolisesti tekemät merkittävät muutokset tarjottavien matkapalveluiden pääominaisuuksiin. Matkustajalle olisi kuitenkin selkeästi ja ymmärrettävästi kerrottava passiivisuuden seuraamuksesta sopimusehtojen muutoksesta kertovassa ilmoituksessa ja hänellä olisi edellä mainitun mukainen oikeus hinnanalennukseen.  

18 §. Hinnan muutokset. Pykälässä säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä matkanjärjestäjä voi muuttaa matkan hintaa sopimuksen tekemisen jälkeenkin. Lähtökohtana on se, että sovittua hintaa voidaan muuttaa vain laissa säädetyillä perusteilla ja edellyttäen, että siitä on matkapakettisopimuksessa sovittu. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 10 artikla. 

Pykälän 1 momentin mukaan matkanjärjestäjä saa sopimusehdoissa varata itselleen oikeuden korottaa matkan hintaa sopimuksen tekemisen jälkeen, jos sopimusehdoissa mainitaan matkustajan lakiin perustuvasta oikeudesta hinnanalennukseen vastaavalla perusteella. Sopimusehdoissa on mainittava myös, miten hinnantarkistukset lasketaan. Hinnankorotus ei saa olla kustannusten nousua suurempi ja se saa perustua ainoastaan momentissa yksilöityihin kustannustekijöihin. 

Momentin 1 kohdan mukaan hinnankorotus voi perustua kuljetuskustannusten muutokseen, joka johtuu polttoaineiden tai muiden energialähteiden hinnoista. 

Momentin 2 kohdan mukaan hinnankorotus voi perustua matkapalveluihin kohdistuvien verojen tai matkapalveluille kolmansien osapuolien asettamien maksujen muutokseen. Kohdassa tarkoitettuja maksuja ovat esimerkiksi lentokenttien tai satamien käyttöön liittyvät maksut. Verot ja maksut voivat olla joko kotimaisia tai kohdemaan viranomaisten määräämiä. 

Momentin 3 kohdan mukaan hinnankorotus voi perustua matkapaketin kannalta merkitykselliseen valuuttakurssin muutokseen.  

Pykälän 2 momentin mukaan matkanjärjestäjä saa korottaa hintaa vain, jos se ilmoittaa siitä matkustajalle pysyvällä tavalla viimeistään 20 päivää ennen matkan alkamista ja että ilmoituksessa esitetään selkeästi ja ymmärrettävästi hinnankorotuksen määrä, peruste ja laskentatapa. Myöhemmin matkapaketin hintaa ei enää voida korottaa, vaikka 1 momentin mukaiset kustannukset nousisivatkin. 

Pykälän 3 momentin mukaan hinnankorotuksen ollessa yli 8 % matkapaketin kokonaishinnasta, matkanjärjestäjän on 2 momentin mukaisessa ilmoituksessa mainittava lisäksi matkustajan oikeudesta ilman peruutusmaksua peruuttaa sopimus kohtuullisessa määräajassa. Hinnankorotuksiin sovelletaan tällöin lisäksi, mitä 17 §:n 3 momentissa säädetään. Kyseisen säännöksen mukaan matkustajan peruuttaessa matkapakettisopimuksen matkanjärjestäjän on palautettava tehdyt maksusuoritukset ilman aiheetonta viivytystä viimeistään 14 päivän kuluttua sopimuksen peruuttamisesta. Matkanjärjestäjällä ei tällöin ole oikeutta periä matkustajalta 15 §:ssä tarkoitettua peruutusmaksua. Matkustajalla voi olla myös oikeus 29 §:n mukaiseen vahingonkorvaukseen. 

Pykälän 1 momentissa tarkoitettujen kustannustekijöiden laskiessa matkapaketin hintaa on 4 momentin mukaan alennettava vähintään kustannusten laskua vastaavasti. Matkanjärjestäjä saa kuitenkin vähentää hinnanalennuksesta maksun palautuksesta aiheutuvat tosiasialliset hallintokulut. Matkanjärjestäjän on matkustajan pyynnöstä esitettävä todisteet näistä hallintokuluista. Jos kustannukset ovat laskeneet, matkustajalla on oikeus saada laskua vastaava hinnanalennus aina matkan alkamiseen saakka. Hinnankorotuksesta poiketen hinnanalennuksen myöntämistä ei ole rajattu 20 päivään ennen matkan alkamista. 

19 §. Vähäiset muutokset. Pykälän mukaan matkanjärjestäjä saa tehdä muita kuin 17 §:ssä tarkoitettuja merkittäviä muutoksia ja 18 §:ssä tarkoitettuja hinnanmuutoksia matkapakettisopimuksen ehtoihin ennen matkan alkamista edellyttäen, että matkanjärjestäjä on varannut sopimusehdoissa oikeuden tehdä tällaisia muutoksia ja että muutos on merkitykseltään vähäinen. Matkanjärjestäjän on lisäksi ilmoitettava muutoksesta matkustajalle pysyvällä tavalla selkeästi, näkyvästi ja ymmärrettävästi.  

Direktiivin suomenkielisessä versiossa käytetään käsitettä ”merkityksetön”. Ehdotetussa säännöksessä käytetään käsitettä ”merkitykseltään vähäinen”, jonka katsotaan paremmin vastaavan englanninkielisen tekstin käsitettä ”insignificant”.  

Merkitykseltään vähäisenä voidaan pitää sellaisia matkan kokonaisuuden kannalta vähäisiä muutoksia, joihin matkustaja on matkakohteen tai matkan luonteen perusteella voinut kohtuudella varautua. Merkitykseltään vähäisenä voidaan yleensä pitää esimerkiksi yhden matkapakettiin kuuluvan retken peruuntumista, jos matkaan sisältyy useita retkiä.  

Merkitykseltään vähäiset muutokset eivät oikeuta matkustajaa peruuttamaan sopimusta. Matkustajalla ei ole myöskään oikeutta hinnanalennukseen tai vahingonkorvaukseen. 

Pykälällä pannan täytäntöön direktiivin 11 artiklan 1 kohta. 

Direktiivissä ei ole erikseen säädetty muutoksista, jotka ovat vähäisiä suurempia, mutta eivät kuitenkaan ole 17 §:ssä tarkoitetulla tavalla merkittäviä. Tällaiset muutokset eivät oikeuta matkustajaa peruuttamaan matkapakettisopimusta, mutta kyseessä voidaan katsoa olevan 21 §:ssä tarkoitettu matkanjärjestäjän suorituksessa oleva virhe, jonka perusteella matkustajalla on oikeus hinnanalennukseen ja vahingonkorvaukseen. 

20 §. Matkanjärjestäjän vastuu sopimuksen täyttämisestä. Pykälän mukaan matkanjärjestäjä vastaa matkustajalle matkapakettisopimuksen täyttämisestä myös silloin, kun matkanjärjestäjä käyttää apunaan sopimuksen täyttämisessä muuta tahoa. Säännöksessä tarkoitettu muu taho voi olla esimerkiksi hotellinpitäjä tai matkustajien kuljetuksesta vastaava kuljetusyritys. 

Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 13 artiklan 1 kohta. 

21 §. Matkanjärjestäjän suorituksen virhe. Pykälän 1 kohdan mukaan matkanjärjestäjän suorituksessa on virhe, jos matkapalvelut eivät vastaa sitä, mistä on sovittu. Ehdotetun 8 §:n mukaan myös annetut ennakkotiedot ovat osa sopimusta, elleivät osapuolet ole nimenomaisesti sopineet jostain seikasta toisin. Virheen olemassaoloa arvioidaan siten myös annettujen ennakkotietojen perusteella. Pykälässä käytetty virheen määritelmä vastaa merkitykseltään direktiivin 3 artiklan 13 kohdan määritelmää ”vaatimustenmukaisuuden laiminlyönti”, jolla tarkoitetaan matkapakettiin sisältyvien matkapalvelujen suorittamatta jättämistä tai virheellistä suorittamista. 

Pykälässä tarkoitettuna virheenä voidaan pitää kaikkia poikkeamia sopimuksen mukaisesta suorituksesta, muun muassa kuljetuksen viivästymistä tai saamatta jääneitä taikka puutteellisesti toteutettuja palveluja. Virheellisen tiedon osalta on kuitenkin otettava huomioon, mikä merkitys tiedolla on kyseiselle matkustajalle. Jos esimerkiksi matkapalvelujen pääominaisuutena esitettyä erityisohjelmaa lapsille ei järjestetä, voi virheeseen vedota vain lapsen kanssa matkustava.  

Pykälän 2 kohdan mukaan matkanjärjestäjän suorituksessa on virhe myös silloin, jos matkanjärjestäjä on laiminlyönyt antaa matkustajalle 7 §:ssä tarkoitettuja tietoja ja tämän voidaan olettaa vaikuttaneen matkustajan päätöksentekoon. Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti ei siis kaikissa tapauksissa merkitse matkanjärjestäjän suorituksen virhettä. Säännöksessä edellytetään, että laiminlyönnillä voidaan olettaa olleen merkitystä matkustajan ratkaisuihin. Jos matkanjärjestäjä ei esimerkiksi ole antanut tarvittavia tietoja majoitusjärjestelyistä ja matkustaja olisi asianmukaiset tiedot saatuaan valinnut toisentyyppisen majoituksen tai kokonaan toisen matkan, voidaan suorituksen katsoa olleen virheellinen.  

Pykälän 3 kohdan mukaan matkanjärjestäjän suorituksessa on virhe myös, jos matkanjärjestäjä on laiminlyönyt 33 §:n 1 momentin mukaisen avustamisvelvollisuutensa.  

Pykälän 2 ja 3 kohdalla pannaan osaltaan täytäntöön direktiivin seuraamuksia koskeva 25 artikla. 

22 §. Virheilmoitus. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 13 artiklan 2 ja 4 kohta. Direktiivissä ei säädetä virheilmoituksen laiminlyönnin seurauksista, mutta direktiivin johdanto-osan kohdassa 34 todetaan, että ilmoitusvelvollisuuden noudattamatta jättäminen olisi otettava huomioon määritettäessä asianmukaista hinnanalennusta tai vahingonkorvausta, jos se olisi vältetty tai sitä olisi pienennetty tällaisen ilmoituksen tekemisellä.  

Pykälän 1 momentin mukaan matkustajan on ilmoitettava matkanjärjestäjälle olosuhteet huomioon ottaen ilman aiheetonta viivytystä virheestä. Jos virheen välitön korjaus ei ole tarpeen, matkustajan on asetettava kohtuullinen aika virheen korjaamiselle. 

Virheilmoitus voi olla suullinen tai kirjallinen ja sen voi 35 §:n mukaan tehdä myös matkanvälittäjälle, jonka tulee toimittaa ilmoitus ilman aiheetonta viivytystä matkanjärjestäjälle.  

Pykälän 2 momentin mukaan matkustaja ei saa vedota virheeseen, ellei hän ilmoita siitä matkanjärjestäjälle 1 momentin mukaisesti. Vaikka matkustaja olisi laiminlyönyt virheilmoituksen tekemisen, hän saa kuitenkin vedota virheeseen, jos matkanjärjestäjä tai muu taho, jota matkanjärjestäjä on käyttänyt apunaan sopimuksen täyttämisessä, on menetellyt törkeän huolimattomasti tai kunnianvastaisesti ja arvottomasti. 

Matkustajan tulee tehdä virheilmoitus ilman aiheetonta viivytystä. Tällöin huomioon on kuitenkin otettava matkustajan mahdollisuudet käytännössä tehdä ilmoitus sekä myös virheen laatu ja matkanjärjestäjän tarve saada siitä tieto. Matkanjärjestäjälle voi olla tärkeää saada ilmoitus virheestä mahdollisimman pian, jotta hänellä olisi tilaisuus myös korjata virhe. Virheestä, joka voitaisiin viivytyksettä korjata matkan aikana, tulisi myös ilmoittaa jo matkan aikana. Jos matkustaja ilmoittaa tällaisesta virheestä vasta matkan jälkeen, hän voi laiminlyöntinsä vuoksi menettää oikeutensa saada virheen vuoksi hinnanalennusta tai vahingonkorvausta. 

Tietyissä tilanteissa matkustaja voi vedota virheeseen, vaikka hän ei ole ilmoittanut siitä 1 momentissa edellytetyllä tavalla. Säännös koskee tapauksia, joissa matkanjärjestäjä on menetellyt törkeän huolimattomasti tai kunnianvastaisesti ja arvottomasti. Säännöstä sovelletaan myös, jos tällaiseen menettelyyn on syyllistynyt muu elinkeinonharjoittaja, jota matkanjärjestäjä on käyttänyt apunaan sopimuksen täyttämisessä, esimerkiksi hotellinpitäjä tai kuljetusyritys. Matkanjärjestäjän huolimattomuus voi olla törkeää, jos matkanjärjestäjä esimerkiksi laiminlyö varata matkustajalle paikan kuljetusvälineeseen tai majoitukseen. Kunnianvastaisesta ja arvottomasta menettelystä voi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun matkanjärjestäjä ei ennen matkaa ilmoita matkustajalle tiedossaan olevasta seikasta, jonka vuoksi matkaa ei voida toteuttaa sovitulla tavalla. 

23 §. Virheen korjaus. Pykälässä säädetään matkanjärjestäjän velvollisuudesta korjata suorituksessaan oleva virhe sekä matkustajan oikeudesta korjata virhe itse. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 13 artiklan 3 kohta ja osittain 4 kohta. 

Pykälän 1 momentin mukaan matkanjärjestäjän on korjattava virhe välittömästi tai, jos välitön korjaus ei ole tarpeen, matkustajan asettamassa kohtuullisessa määräajassa ja siten, ettei matkustajalle aiheudu siitä kustannuksia tai olennaista haittaa. Jos matkanjärjestäjä ilmoittaa, ettei korjaa virhettä, tai jos korjausta ei suoriteta välittömästi tai matkustajan asettamassa kohtuullisessa määräajassa, matkustaja voi tehdä sen itse. Matkustajalla on tällöin oikeus saada korvaus virheen korjauksesta aiheutuneista kustannuksista.  

Virheen korjaamisella tarkoitetaan kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla matkanjärjestäjän suoritus pyritään saattamaan sopimuksen mukaiseksi. Matkustajalla voi korjaamisesta huolimatta olla oikeus 28 §:n mukaiseen hinnanalennukseen virheen kestoajalta sekä vahingonkorvaukseen. Matkanjärjestäjän on oikaistava virhe ilman, että siitä aiheutuu kustannuksia tai olennaista haittaa matkustajalle. Jos matkanjärjestäjä esimerkiksi siirtää matkustajan kalliimpaan hotelliin sovitun hotellin palveluksissa olevien puutteiden takia, matkustajan ei tarvitse korvata hinnaneroa tai kuljetusta toiseen hotelliin. 

Momentissa tarkoitettua kohtuullista määräaikaa virheen korjaamiselle ei ole mahdollista määritellä kattavasti, koska virheiden laatu ja niiden merkitys matkustajalle sekä matkanjärjestäjän mahdollisuudet korjata virhe vaihtelevat tapauskohtaisesti. Tietyissä tapauksissa, erityisesti jos virheen välitön korjaaminen on tarpeen eikä matkanjärjestäjä sitä tee, matkustaja voi itse ryhtyä virheen korjaamiseen asettamatta matkanjärjestäjälle määräaikaa. Tämä koskee esimerkiksi tilanteita, joissa matkustajan olisi matkanjärjestäjän tarjoaman linja-autokuljetuksen viivästymisen vuoksi otettava taksi ehtiäkseen ajoissa lennolleen.  

Pykälän 2 momentin mukaan matkanjärjestäjä ei ole velvollinen korjaamaan suorituksessaan olevaa virhettä, jos virheen korjaaminen on mahdotonta tai se aiheuttaa matkanjärjestäjälle kohtuuttomia kustannuksia. Kustannusten kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon virheen suuruus ja kyseisten matkapalvelujen arvo. Jos matkustaja itse korjaa matkanjärjestäjän suorituksessa olevan virheen, matkanjärjestäjä ei ole velvollinen korvaamaan tästä matkustajalle aiheutuneita kustannuksia, mikäli virheen korjaamisesta aiheutuneet kustannukset ovat kohtuuttomat. Matkanjärjestäjän käyttäessä tämän momentin mukaista kieltäytymisoikeuttaan matkustajalla on oikeus hinnanalennukseen ja vahingonkorvaukseen 28 ja 29 §:ssä säädetyn mukaisesti.  

24 §. Vaihtoehtoisten palvelujen tarjoaminen. Pykälässä säädetään vaihtoehtoisten palvelujen tarjoamisesta silloin, kun merkittävää osaa matkapalveluista ei voida suorittaa sovitun mukaisesti. 

Pykälän 1 momentin mukaan matkanjärjestäjän on tällöin tarjottava ilman matkustajalle aiheutuvia lisäkustannuksia matkapaketin jatkamiseksi soveltuvat vaihtoehtoiset järjestelyt, jotka ovat mahdollisuuksien mukaan laadultaan vähintään samantasoiset kuin sovitut matkapalvelut. Velvollisuus tarjota vaihtoehtoisia järjestelyjä koskee myös tapauksia, joissa matkustajan paluu matkan lähtöpaikalle ei toteudu sovitulla tavalla.  

Pykälän 2 momentin mukaan matkanjärjestäjän on myönnettävä matkustajalle asianmukainen hinnanalennus, jos vaihtoehtoiset järjestelyt sisältävä matkapaketti on laadultaan heikompi kuin matkapakettisopimuksen mukainen paketti.  

Pykälän 1 ja 2 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 13 artiklan 5 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta. 

Pykälän 3 momentin mukaan matkustaja saa kieltäytyä tarjotuista vaihtoehtoisista järjestelyistä, jos ne eivät ole verrattavissa matkapakettisopimuksessa sovittuun tai jos myönnettävä hinnanalennus on riittämätön. Jos matkustaja kieltäytyy vaihtoehtoisista järjestelyistä tai jos sellaisia ei ole mahdollista tarjota, matkustajalla on oikeus asianmukaiseen hinnanalennukseen ja vahingonkorvaukseen siinäkin tapauksessa, että hän ei pura sopimusta. Jos matkustaja ilman edellä mainittuja hyväksyttäviä perusteita kieltäytyy tarjotuista vaihtoehtoisista järjestelyistä, hänellä ei ole oikeutta vahingonkorvaukseen tai hinnanalennukseen.  

Pykälän 3 momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 13 artiklan 5 kohdan kolmas alakohta ja 6 kohdan toinen alakohta.  

25 §. Sopimuksen purku matkan aikana. Jos matkanjärjestäjän suorituksessa on virhe, joka vaikuttaa merkittävästi matkapaketin toteuttamiseen eikä matkanjärjestäjä korjaa virhettä matkustajan asettamassa kohtuullisessa määräajassa, matkustajalla on pykälän mukaan oikeus purkaa sopimus. Matkustajan purkaessa sopimuksen tämän pykälän perusteella, matkanjärjestäjällä ei ole oikeutta vaatia häneltä 15 §:n mukaista peruutusmaksua.  

Merkittävänä voidaan pitää esimerkiksi virhettä, jonka seurauksena matka ei enää vastaa sille alun perin asetettua tarkoitusta. Matkustaja voi purkaa sopimuksen, jos matkan päätarkoituksena on osallistua tiettyyn toimintaan tai tapahtumaan, mutta matkanjärjestäjän suorituksessa olevan virheen vuoksi tämä ei ole mahdollista. Samoin matkustaja voi purkaa sopimuksen, jos esimerkiksi matkan keskeisen osuuden muodostavaa laivaristeilyä ei voida tehdä. 

Jos matkustaja käyttää oikeuttaan purkaa sopimus, hänellä on oikeus hinnanalennukseen 28 §:n mukaisesti ja vahingonkorvaukseen 29—32 §:ssä säädetyn mukaisesti. Jos matkanjärjestäjän suorituksesta voidaan arvioida olleen matkustajalle hyötyä, tämä hyöty otetaan huomioon arvioitaessa hinnanalennuksen määrää. Matkan päätarkoituksen jäädessä toteutumatta matkaan liittyvistä kuljetuksista tai majoituksista ei yleensä voida katsoa koituneen matkustajalle hyötyä, joten niitä ei voida huomioida hyötynä hinnanalennuksen määrää arvioitaessa. Sen sijaan jos kyseessä on yhdistelmämatka, jonka toinen osa jää toteutumatta, toteutuneesta osasta matkustajalle syntynyt hyöty otetaan huomioon hinnanalennuksessa. Matkan aikana tarjotut ateriat ja matkustajan käyttämät pääsyliput eri tilaisuuksiin voidaan yleensä ottaa huomioon matkustajalle koituneena hyötynä. 

Käytännössä on mahdollista, että matkanjärjestäjä ja matkustaja ovat eri mieltä virheen olennaisuudesta ja matkustajan purkuoikeudesta eikä matkanjärjestäjä suostu järjestämään paluukuljetusta. Jos matkustaja tällöin palaa kotiin omalla kustannuksellaan, hän voi vaatia lisäkuluistaan matkanjärjestäjältä korvausta jälkikäteen. Omatoiminen paluu tapahtuu kuitenkin matkustajan omalla riskillä ja kustannukset voivat jäädä hänen vastuulleen, jos sittemmin katsotaan, ettei matkustajalla ollut riittäviä perusteita sopimuksen purkuun. 

Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 13 artiklan 6 kohdan ensimmäinen alakohta. 

26 §. Velvollisuus järjestää aikaisempi paluukuljetus. Jos matkapakettiin sisältyy matkustajan kuljetus, matkanjärjestäjän on 24 §:n 3 momentissa ja 25 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa järjestettävä ilman aiheetonta viivytystä matkustajalle sopimusta vastaava paluukuljetus ilman, että siitä aiheutuu tälle lisäkustannuksia.  

Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 13 artiklan 6 kohdan kolmas alakohta. 

27 §. Ylimääräiset majoituskustannukset. Jos matkustajan paluuta ei ole mahdollista toteuttaa sovitun mukaisesti väistämättömien ja poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi, matkanjärjestäjä vastaa pykälän 1 momentin mukaan tarvittavasta, mahdollisuuksien mukaan matkapakettisopimusta vastaavasta majoituksesta aiheutuvista kustannuksista enintään kolmelta yöltä. Säännöksessä edellytetyn majoituksen tasoa arvioitaessa huomioon voidaan ottaa myös matkakohteen olosuhteet. Jos esimerkiksi pienessä matkakohteessa on paljon matkustajia ja sopimusta vastaavan tasoisen majoituksen järjestäminen kaikille on mahdotonta, voidaan hyväksyä matkapakettisopimuksen mukaista majoitusta alempitasoinenkin majoitus. 

Jos matkustajalla on paluukuljetukseen sovellettavan matkustajien oikeuksia koskevan Euroopan unionin lainsäädännön mukaan oikeus majoitukseen pidemmältä ajalta, sovelletaan tätä lainsäädäntöä. Jos matkustajan paluukuljetus on sovittu tapahtuvaksi esimerkiksi lentokoneella, matkanjärjestäjä vastaa paluulennon viivästymisen vuoksi aiheutuvista ylimääräisistä majoituskustannuksista yhtä pitkältä ajalta kuin lentoyhtiö lentomatkustajien oikeuksista annetun asetuksen (EY) N:o 261/2004 perusteella. Kyseisessä asetuksessa ei öiden lukumäärää ole mitenkään rajattu, joten myös matkanjärjestäjä olisi rajoittamattomassa vastuussa majoituksesta. Myöskään rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista annetussa asetuksessa (EY) N:o 1371/2007 öiden lukumäärää ei ole rajoitettu.  

Matkanjärjestäjä voi täyttää säännöksessä tarkoitetun velvollisuutensa joko järjestämällä majoituksen tai korvaamalla matkustajalle tämän itse järjestämästä, sovittua vastaavan tasoisesta majoituksesta aiheutuneet kustannukset. 

Pykälän 2 momentin mukaan matkanjärjestäjä ei saa vedota väistämättömiin ja poikkeuksellisiin olosuhteisiin 1 momentin mukaisen vastuunsa rajoittamiseksi, jos asianomainen kuljetuspalvelun tarjoaja ei saa vedota tällaisiin olosuhteisiin sovellettavan Euroopan unionin lainsäädännön nojalla.  

Kustannusvastuun rajoitus ei koske pykälän 3 momentin mukaan liikuntarajoitteista matkustajaa tai hänen saattajaansa, raskaana olevaa naista, ilman saattajaa matkustavaa alaikäistä eikä erityistä lääkinnällistä apua tarvitsevaa henkilöä, jos matkanjärjestäjälle on ilmoitettu viimeistään 48 tuntia ennen matkan alkua henkilön erityistarpeesta.  

Liikuntarajoitteisten henkilöiden määritelmän osalta direktiivissä viitataan vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä annetun asetuksen (EY) N:o 1107/2006 2 artiklan a alakohtaan. Kyseisen säännöksen mukaan ”liikuntarajoitteisella henkilöllä” tarkoitetaan henkilöä, jonka liikuntakyky on hänen kulkuneuvoja käyttäessään rajoittunut pysyvän tai väliaikaisen sensorisen tai motorisen fyysisen vamman, kehitysvamman tai älyllisen vajavaisuuden tai jonkin muun vamman tai iän takia ja jonka tilanne edellyttää asianmukaista huomiota ja kaikille matkustajille tarjolla olevien palvelujen mukauttamista kyseisen henkilön erityisiin tarpeisiin. 

Alaikäisellä tarkoitetaan tässä samaa kuin holhoustoiminnasta annetussa laissa (442/1999), jonka mukaan alle 18-vuotias henkilö on alaikäinen.  

Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 13 artiklan 7 ja 8 kohta. 

28 §. Hinnanalennus. Pykälän mukaan matkustajalla on oikeus asianmukaiseen vastaavaan hinnanalennukseen siltä ajalta, jolloin matkanjärjestäjän suorituksessa on ollut virhe, jollei matkanjärjestäjä osoita, että virhe johtuu matkustajasta.  

Matkustajalla on matkanjärjestäjän virheen johdosta oikeus hinnanalennukseen, jos matkanjärjestäjä kieltäytyy korjaamasta virhettä 23 §:n 2 momentin perusteella, jos matkanjärjestäjän 24 §:n perusteella tarjoamat vaihtoehtoiset järjestelyt johtavat laadultaan sovittua huonompaan matkapakettiin, jos matkustajalle ei tarjota vaihtoehtoisia järjestelyjä tai hän kieltäytyy niistä 24 §:n 3 momentin perusteella taikka jos matkustaja purkaa sopimuksen matkan aikana 25 §:n mukaisesti. Matkustajalla on oikeus hinnanalennukseen myös 17 §:n 4 momentin perusteella, jos matkanjärjestäjä tekee ennen matkan alkua olennaisia muutoksia sopimukseen sekä 18 §:n mukaisesti kustannusten laskua vastaavasti. 

Hinnanalennuksen asianmukaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon virheen merkitys suhteessa koko matkapakettisopimukseen. Hinnanalennusta laskettaessa lähtökohtana on matkapaketin kokonaishinta, ei virheen sisältäneen yksittäisen matkapalvelun hinta. Hinnanalennuksen määrä voi tämän vuoksi ylittää virheellisen osasuorituksen taloudellisen arvon. Merkityksettömät muutokset matkapakettisopimuksen toteuttamisessa eivät oikeuta hinnanalennukseen. 

Virheen merkityksen arviointi voi perustua myös matkustajan subjektiivisiin näkökohtiin. Jatkuvasti epäkunnossa oleva hissi voi merkittävästi vaikeuttaa liikuntarajoitteisen tai iäkkään matkustajan lomanviettoa, mutta voi nuoren ja terveen henkilön kannalta olla lähes merkityksetön asia. Samoin voivat puutteet hotellihuoneiston keittiövarustuksessa haitata muita matkustajia enemmän lapsiperhettä, jonka tarkoituksena oli pääasiassa itse valmistaa ateriansa. 

Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 14 artiklan 1 kohta. 

29 §. Vahingonkorvaus. Pykälässä säädetään matkustajan oikeudesta vahingonkorvaukseen matkanjärjestäjän suorituksessa olleen virheen johdosta. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 14 artiklan 2 ja 3 kohta. 

Matkustajalla on oikeus vahingonkorvaukseen matkustajan peruuttaessa sopimuksen 17 §:n 3 momentin tai 18 §:n 3 momentin mukaisesti matkanjärjestäjän tekemien olennaisten sopimusehtomuutosten tai yli 8 %:n hinnankorotuksen vuoksi, 23 §:n 2 momentin mukaisesti matkanjärjestäjän suorituksessa olevan virheen vuoksi, jos matkanjärjestäjä ei korjaa virhettä, 24 §:n 3 momentin mukaisesti, jos matkustajalle ei tarjota vaihtoehtoisia järjestelyjä tai hän kieltäytyy niistä sekä jos matkustaja purkaa sopimuksen matkan aikana 25 §:n mukaisesti. 

Pykälän 1 momentin mukaan matkustajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka matkanjärjestäjän suorituksessa oleva virhe on hänelle aiheuttanut. Matkanjärjestäjän on suoritettava korvaus matkustajalle ilman aiheetonta viivytystä. 

Matkanjärjestäjän vastuu matkustajalle aiheutuneesta vahingosta on luonteeltaan lähellä sopimusoikeudellista kontrollivastuuta. Sopimuksen rikkoja eli tässä tapauksessa matkanjärjestäjä on vastuussa suorituksessaan olevasta virheestä aiheutuneesta vahingosta, ellei osoita laissa lueteltujen, vastuusta vapauttavien seikkojen olemassaoloa. Kontrollivastuu aiheuttaa korvausvastuun syntymisen siitä riippumatta, onko korvausvelvollinen aiheuttanut vahingon tuottamuksellaan vai ei. 

Pykälän 2 momentin mukaan matkustajalla ei ole oikeutta korvaukseen, jos matkanjärjestäjä osoittaa, että virhe johtuu jostain momentissa mainitusta syystä. Momentin 1 kohdan mukaan matkustajalla ei ole oikeutta korvaukseen, jos virhe johtuu matkustajasta. Momentin 2 kohdan mukaan matkustajalla ei ole oikeutta korvaukseen myöskään silloin, jos virhe johtuu kolmansista osapuolista, joilla ei ole yhteyttä matkapalvelujen tarjoamiseen, eikä se olisi kohtuullisesti ollut ennakoitavissa tai estettävissä. Palveluntarjoajat, joita matkanjärjestäjä käyttää apunaan sopimuksen täyttämisessä, kuten majoitus- tai kuljetuspalvelujen tarjoajat, eivät ole 2 kohdassa tarkoitettuja kolmansia osapuolia. Kohdan 2 mukainen tilanne voisi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun nähtävyys, jonne oli tarkoitus tehdä retki, onkin yllättäen suljettu matkailijoilta. Momentin 3 kohdan mukaan matkustajalla ei ole oikeutta vahingonkorvaukseen, jos virhe johtuu väistämättömistä ja poikkeuksellisista olosuhteista. Väistämättömillä ja poikkeuksellisilla olosuhteilla tarkoitetaan tässä vastaavia tilanteita kuin edellä 14 ja 15 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on kuvattu. 

Pykälässä ei ole vahingonkorvauksen määrää koskevia säännöksiä. Tältä osin sovelletaan vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun säännöksiä soveltuvin osin sekä yleisiä vahingonkorvausoikeudellisia periaatteita. Kyseisistä periaatteista seuraa muun muassa, että korvausmäärästä on vähennettävä mahdolliset säästyneet kulut. Vahinkoa kärsineen on lisäksi pyrittävä estämään vahingon syntymistä ja rajoittamaan sen määrää. Korvauksen määrään voivat vaikuttaa myös ehdotetun lain 30 §:n nojalla sovellettavat kuljetusoikeudelliset säännökset sekä 31 §:n mukaiset vastuunrajoitusehdot.  

Pykälässä tarkoitettu korvattava vahinko voi olla henkilö-, esine- tai varallisuusvahinkoa. Direktiivin johdanto-osan kohdan 34 mukaan korvauksen olisi katettava myös aineettomat vahingot, kuten matka- tai lomanautinnon menetyksen. Korvattava aineeton vahinko voi olla seurausta niin henkilö-, esine- kuin varallisuusvahingosta. Esimerkiksi hotelliruuasta aiheutuneesta vatsataudista voi matkustajalle aiheutua aineettomana vahinkona kipua ja särkyä tai muuta tilapäistä haittaa, pysyvää haittaa taikka matka- tai lomanautinnon menetystä. Esine- tai varallisuusvahingosta voi matkustajalle puolestaan aiheutua aineettomana vahinkona lomanautinnon menetystä. Muuhun vahinkoon liittymätöntä lomanautinnon menetystä voi syntyä esimerkiksi matkustajan peruuttaessa matkan matkanjärjestäjän matkapakettisopimuksen ehtoihin tekemien merkittävien muutosten vuoksi. Tällöin matkustajalle ei aiheudu varallisuusvahinkoa, koska matkanjärjestäjä palauttaa hänelle kaikki maksut. Tilanteesta riippuen matkustajalle voi kuitenkin aiheutua lomanautinnon menetystä. 

Virheestä aiheutuneet vahingot ovat käytännössä usein varallisuusvahinkoja. Tavallisimpia korvattavia vahinkoja ovat matkustajalle virheen vuoksi aiheutuneet ylimääräiset menot sekä hyödyttömiksi käyneet kustannukset. Paluukuljetuksen viivästyminen voi puolestaan aiheuttaa matkustajalle ansionmenetystä tai ylimääräisiä yöpymiskuluja. Korvattavia esinevahinkoja voivat olla esimerkiksi matkatavaroiden katoaminen tai vahingoittuminen. Korvattavia henkilövahinkoja voi olla esimerkiksi matkustajalle hotellihuoneen puutteellisen kunnon vuoksi aiheutunut tapaturma tai matkapakettiin kuuluvasta hotelliruuasta aiheutunut salmonellainfektio. 

Matkustajalla on 1 momentin perusteella oikeus korvaukseen myös matkatavaroiden kuljetuksen viivästymisestä johtuvasta tavaroiden käytön estymisestä, jos siitä on viivästyksen kesto ja muut seikat huomioon ottaen katsottava aiheutuneen haittaa matkustajalle.  

Suomen vahingonkorvausoikeus ei tällä hetkellä tunne erillisenä korvausaiheena matka- tai lomanautinnon menettämistä eli virheellisestä suorituksesta johtuvaa pettymyksen ja mielipahan tunnetta. Tämän vuoksi tästä aineettoman vahingon lajista ei meillä ole oikeus- tai korvauskäytäntöä. Vahingon korvattavuutta arvioitaessa on lähtökohdaksi otettava direktiivin johdanto-osan kohdassa 34 oleva maininta siitä, että korvauksen saaminen matka- tai lomanautinnon menettämisestä edellyttää matkapalvelujen suorittamisessa ilmennyttä merkittävää (substantial) ongelmaa. Suomen vahingonkorvausoikeudessa aineettoman vahingon suuruutta arvioidaan yleensä objektiivisesti, kuten esimerkiksi henkilövahingon johdosta maksettavan kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan osalta. Myös matka- tai lomanautinnon menettämisestä aiheutunutta vahinkoa tulee lähtökohtaisesti arvioida objektiivisesti. Ottaen kuitenkin huomioon kyseisen korvausaiheen luonteen, vahingon korvattavuutta ja korvausmäärää arvioitaessa myös subjektiivisilla seikoilla on merkitystä. Matkustajalla voi olla oikeus korvaukseen lomanautinnon menettämisen perusteella, jos hän esimerkiksi sairastuu salmonellaan matkapakettiin sisältyneen ruokatarjoilun vuoksi ja joutuu viettämään osan lomastaan huoneessaan. 

Pykälässä ei ole säännöksiä matkustajan näyttövelvollisuudesta, vaan se määräytyy yleisten näyttötaakkasäännösten mukaan. Saadakseen korvausta matkustajan on pääsääntöisesti näytettävä, että matkanjärjestäjän suorituksessa on virhe ja että hänelle on aiheutunut vahinko, joka on syy-yhteydessä kyseiseen virheeseen. Korvauksen vaatijalla on myös näyttötaakka vahingon määrästä. 

30 §. Vahingonkorvausvastuun määräytyminen eräissä tapauksissa. Jos matkanjärjestäjä on vastuussa siitä, ettei matkapakettisopimukseen sisältyviä matkapalveluja suoriteta tai ne suoritetaan virheellisesti, matkanjärjestäjän korvausvastuuseen tiettyyn matkapalveluun liittyvästä vahingosta sovelletaan mitä kyseistä palvelua koskevissa, pykälässä luetelluissa säädöksissä säädetään. Pykälässä on lueteltu direktiivin johdanto-osan kohdassa 35 mainittuihin yleissopimuksiin perustuvat Suomessa voimassa olevat säädökset. Matkanjärjestäjä voi siten vedota kaikkiin niihin palveluntarjoajan vastuuta rajoittaviin säännöksiin, jotka on vahvistettu näissä kansainvälisissä yleissopimuksissa. Ehdotetusta laista poikkeavien vastuuperusteiden ja korvausten enimmäismäärien lisäksi sovellettaviksi voivat tulla esimerkiksi myös vahingosta ja vaatimuksesta ilmoittamista ja korvausoikeuden vanhentumista koskevat erityissäännökset. 

Pykälällä pannaan osittain täytäntöön direktiivin 14 artiklan 4 kohta. 

31 §. Vahingonkorvausvastuun rajoittaminen. Pykälän mukaan matkanjärjestäjä saa eräin edellytyksin rajoittaa sopimusehdoissa korvausvastuutaan myös muulloin kuin 30 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa. Pykälällä pannaan osittain täytäntöön direktiivin 14 artiklan 4 kohta. 

Pykälän mukaan matkanjärjestäjän korvausvastuuta voidaan sopimusehdoissa rajoittaa määrään, joka on kolminkertainen verrattuna matkapaketin kokonaishintaan. Vastuunrajoitus ei saa kuitenkaan koskea henkilövahinkoa eikä tahallaan tai huolimattomuudesta aiheutettua muuta vahinkoa. Tältä osin direktiivin suomenkielisessä versiossa on käännösvirhe, sillä sen mukaan korvauksia voidaan sopimuksella rajoittaa edellyttäen, ettei rajoitusta sovelleta tahallisesti aiheutettuun tai huolimattomuudesta johtuvaan henkilö- tai muuhun vahinkoon. Säännöksen englanninkielisen sanamuodon (… as long as that limitation does not apply to personal injury or damage caused intentionally or with negligence…) perusteella matkanjärjestäjän vastuuta ei henkilövahinkojen osalta ole kuitenkaan sallittua rajoittaa sopimuksella missään tilanteessa.  

32 §. Muun lainsäädännön nojalla saadun korvauksen vähentäminen. Laki ei rajoita matkustajien oikeuksia vaatia korvauksia matkapalvelujen virheistä muiden asiaan liittyvien EU-säädösten tai kansainvälisten sopimusten perusteella. Matkustaja voi näin ollen vaatia saman virheen tai vahingon perusteella hinnanalennuksia tai korvauksia sekä matkanjärjestäjältä että esimerkiksi kuljetuspalvelun tarjoajalta. Ylikompensaation välttämiseksi pykälässä säädetään, että matkustajalle muun matkustajien oikeuksia koskevien Euroopan unionin lainsäädännön tai muiden kansainvälisten yleissopimusten perusteella myönnetty hinnanalennuksen tai vahingonkorvauksen määrä on vähennettävä tämän lain nojalla myönnettävästä vastaavasta korvauksesta.  

Esimerkiksi lennon viivästymisestä aiheutunut vahinko voi tulla korvattavaksi tämän lain lisäksi myös lentomatkustajien oikeuksista annetun asetuksen (EY) N:o 261/2004 7 artiklan perusteella. Lennon viivästymisestä voi matkustajalle aiheutua yleensä kahden tyyppistä vahinkoa. Toisaalta kaikille matkustajille aiheutuu aineetonta vahinkoa ajanmenetyksen muodossa, koska he joutuvat odottamaan lennolle ja matkakohteeseen pääsyä ennakoitua pitempään. Tämä vahinko on kaikille matkustajille samanlainen ja se voidaan korvata vakiokorvauksilla. Toisaalta joillekin matkustajille voi aiheutua myös muuta vahinkoa, esimerkiksi varallisuusvahinkoa, kuten jo maksetun jatkokuljetuksen menetys tai ansionmenetystä. Lentomatkustajien oikeuksista annetun asetuksen mukainen lennon pituuden ja viivytyksen keston mukaan määräytyvä vakiokorvaus on EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännössä katsottu korvaukseksi ajan menetyksestä (esim. C-402/07) eikä korvausaihe ole siten sama kuin korvattaessa matkustajalle viivästyksestä aiheutunutta varallisuusvahinkoa. Sen sijaan lentoyhtiön ja matkanjärjestäjän maksettaviksi kuuluvat korvauksen matkatavaran myöhästyessä johtuvat samasta korvausaiheesta, joten lehtoyhtiön maksama korvaus voidaan vähentää matkanjärjestäjän maksettavaksi tulevasta korvauksesta.  

Pykälällä pannaan osittain täytäntöön direktiivin 14 artiklan 5 kohta. 

33 §. Avustamisvelvollisuus. Pykälässä säädetään matkanjärjestäjän velvollisuudesta avustaa matkustajaa, joka on joutunut vaikeuksiin, kuten sairastunut matkan aikana, joutunut onnettomuuteen tai rikoksen uhriksi taikka kärsinyt muun vahingon. Avustamisvelvollisuus koskee myös 27 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tilanteita. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 16 artikla. 

Pykälän 1 momentin mukaan matkanjärjestäjän on ilman aiheetonta viivytystä annettava vaikeuksiin joutuneelle matkustajalle tietoja terveyspalveluista, paikallisviranomaisista ja konsulipalveluista, järjestettävä matkustajalle mahdollisuus etäviestimen käyttämiseen ja autettava matkustajaa tekemään vaihtoehtoisia matkajärjestelyjä sekä annettava muuta asianmukaista apua.  

Tällä pykälällä ei ole tarkoitus vaikuttaa muiden pykälien mukaiseen matkanjärjestäjän velvollisuuteen tehdä vaihtoehtoisia matkajärjestelyjä. 

Pykälän 2 momentin mukaan matkanjärjestäjä voi periä kohtuullisen maksun antamastaan avusta, jos matkustaja on tahallisesti tai huolimattomuudellaan aiheuttanut vaikeudet. Maksu saa kuitenkin vastata enintään matkanjärjestäjälle avun antamisesta aiheutuneita todellisia kustannuksia. 

34 §. Matkanvälittäjän vastuu. Pykälän mukaan matkanvälittäjä vastaa tämän luvun mukaisista velvoitteista samalla tavoin kuin matkanjärjestäjä, jos matkanjärjestäjä on sijoittautunut Euroopan talousalueen ulkopuolelle. Vastuuta ei kuitenkaan ole, jos matkanvälittäjä osoittaa, että matkanjärjestäjä täyttää luvun mukaiset velvoitteensa.  

Sijoittautumisella tarkoitetaan tässä palveluista sisämarkkinoilla annetun direktiivin 2006/123/EY 4 artiklan 5 kohdassa määriteltyä sijoittautumista. Sen mukaan sijoittautumisella tarkoitetaan palveluntarjoajan tosiasiallista taloudellista toimintaa määrittelemättömän ajanjakson ajan pysyvän infrastruktuurin kautta, jossa tosiasiallinen palveluntarjonta tapahtuu. EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sijoittautumisen käsitteeseen kuuluu taloudellisen toiminnan tosiasiallinen harjoittaminen kiinteästä toimipaikasta määräämättömän ajan. 

Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 20 artikla. 

35 §. Yhteydenotot matkanvälittäjään. Pykälän 1 momentin mukaan, jos matkustaja toimittaa matkapakettiin liittyvän ilmoituksen tai valituksen matkanvälittäjälle, myös matkanjärjestäjän katsotaan vastaanottaneen ilmoituksen tai valituksen.  

Pykälän 2 momentin mukaan matkanvälittäjän on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä vastaanottamansa ilmoitus tai valitus matkanjärjestäjälle.  

Matkanvälittäjän laiminlyönnistä toimittaa vastaanottamansa virheilmoitus matkanjärjestäjälle ilman aiheetonta viivytystä voi olla seurauksena se, ettei matkanjärjestäjä pysty täyttämään velvollisuuttaan korjata suorituksessa olevaa virhettä. Tämä ei kuitenkaan vaikuta matkanjärjestäjän vastuuseen suhteessa matkustajaan. Matkanjärjestäjän ja matkanvälittäjän välisestä vastuunjaosta osapuolet voivat sopia keskenään. 

Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 15 artikla. 

36 §. Matkustajalle annettavat tiedot. Pykälässä säädetään 4 §:n mukaista yhdistetyn matkajärjestelyn syntymistä edesauttavan elinkeinonharjoittajan velvollisuudesta antaa matkustajalle tietoja siitä, mitä laissa säädettyjä oikeuksia matkustajalla on yhdistetyn matkajärjestelyn synnyttyä. Tiedot on annettava ennen kuin matkustaja sitoutuu yhdistetyn matkajärjestelyn syntymiseen johtavaan sopimukseen eli esimerkiksi 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ennen kuin matkustaja sitoutuu maksamaan toisen matkapalvelun ja 2 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ensimmäisen matkapalvelun valinnan jälkeen, kun näytölle tulee linkki toisen palveluntarjoajan sivuille. Tiedot on annettava matkustajalle selkeästi, ymmärrettävästi ja näkyvästi.  

Pykälän 1 momentissa luetellaan ne tiedot, jotka elinkeinonharjoittajan tulee matkustajalle antaa. Momentin 1 kohdan mukaan matkustajalle on ilmoitettava, ettei hän saa hyväkseen laissa säädettyjä, matkapaketteihin liittyviä oikeuksia. Momentin 2 kohdan mukaan matkustajalle on ilmoitettava, että kukin yhdistettyyn matkajärjestelyyn kuuluvan matkapalvelun tarjoaja vastaa vain oman palvelunsa suorittamisesta. Momentin 3 kohdan mukaan matkustajalle on tiedotettava siitä, että matkustaja saa suojakseen laissa säädetyn maksukyvyttömyyssuojan, joka koskee yhdistettyä matkajärjestelyä. Kyseisen maksukyvyttömyyssuojan sisällöstä säädetään tarkemmin työ- ja elinkeinoministeriön valmistelemassa laissa matkapalveluyhdistelmien tarjoajista. 

Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetut tiedot on annettava kyseisen tyyppiseen yhdistettyyn matkajärjestelyyn soveltuvaa vakiotietolomaketta käyttäen, jos sellainen on olemassa. Vakiotietolomakkeista säädetään tarkemmin oikeusministeriön asetuksella.  

Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 19 artiklan 2 kohta. 

37 §. Toiselle elinkeinonharjoittajalle annettavat tiedot. Pykälän mukaan elinkeinonharjoittaja, jonka tekemän matkapalvelua koskevan sopimuksen johdosta syntyy yhdistetty matkajärjestely, on ilmoitettava sopimuksen tekemisestä elinkeinonharjoittajalle, joka on edesauttanut yhdistetyn matkajärjestelyn syntymistä. 

Yhdistetyn matkajärjestelyn syntymistä edesauttavan elinkeinonharjoittajan intressissä on, että ne muut elinkeinonharjoittajat, joiden palvelujen hankkimista kyseinen elinkeinonharjoittaja edesauttaa, ovat tietoisia siitä, että heidän tulee ilmoittaa kyseiselle elinkeinonharjoittajalle yhdistetyn matkajärjestelyn syntymisestä 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisissa tilanteissa.  

Vastaavasti kuin 11 §:n osalta on yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, elinkeinonharjoittaja voi antaa myös tässä pykälässä tarkoitetut tiedot yhdistetyn matkajärjestelyn syntymistä edesauttaneelle elinkeinonharjoittajalle tietosuojasäännösten estämättä. 

Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 19 artiklan 4 kohta. 

38 §. Eräiden matkapaketteja koskevien säännösten soveltaminen. Pykälässä säädetään niistä seurauksista, joita yhdistetyn matkajärjestelyn hankkimista edesauttavalle elinkeinonharjoittajalle aiheutuu, jos kyseinen elinkeinonharjoittaja ei ole asettanut matkayhdistelmien tarjoajista annetun lain mukaista vakuutta maksukyvyttömyytensä varalta tai ei ole täyttänyt 36 §:ssä säädettyjä tiedonantovelvollisuuksia. Tällöin yhdistettyyn matkanjärjestelyyn sovelletaan matkapaketteja koskevia 13—16 ja 20—35 §:n säännöksiä.  

Jos yhdistetyn matkajärjestelyn hankkimista edesauttava elinkeinonharjoittaja laiminlyö tämän lain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa tai velvollisuutensa asettaa matkapalveluyhdistelmien tarjoajista annetun lain mukaisen vakuuden, elinkeinonharjoittajaan sovellettaisiin edellä mainituissa pykälissä säädettyjä matkanjärjestäjää koskevia velvollisuuksia ja oikeuksia. Matkustajalla olisi tällöin muun muassa oikeus siirtää matka toiselle matkustajalle ja peruuttaa matkajärjestelyyn liittyvät sopimukset samoilla perusteilla ja seurauksilla kuin mitä matkapaketin osalta on säädetty. Lisäksi yhdistetyn matkajärjestelyn hankkimista edesauttavalla elinkeinonharjoittajalla olisi sama vastuu yhdistelmään kuuluvien matkapalvelujen toteutumisesta kuin matkanjärjestäjällä matkapakettiin kuuluvien palvelujen toteutumisesta. Elinkeinonharjoittaja vastaisi siis myös muiden palveluntarjoajien matkustajalle myymien matkapalvelujen toteutumisesta. Matkustaja voisi kohdistaa myös muiden palveluntarjoajien myymiä lisäpalveluja koskevat hinnanalennus- ja vahingonkorvausvaatimuksensa yhdistetyn matkajärjestelyn hankkimista edesauttaneeseen elinkeinonharjoittajaan. Toisaalta myös kyseisellä elinkeinonharjoittajalla olisi samat oikeudet kuin matkanjärjestäjällä eli se voisi muun muassa periä 13 §:n mukaisen korvauksen matkapakettisopimuksen luovuttamisesta, peruuttaa matkan 14 §:n mukaisesti ja matkustajan peruuttaessa matkan periä 15 §:n mukaisen peruutusmaksun. 

Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 19 artiklan 3 kohta.  

39 §. Vahingonkorvaus varausvirheistä. Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 21 artikla. Pykälän 1 momentin mukaan jos elinkeinonharjoittajan järjestelmässä, jota käytetään matkapakettien tai yhdistettyjen matkajärjestelyjen varaamiseksi on tekninen puute, elinkeinonharjoittaja on velvollinen korvaamaan ilman aiheetonta viivytystä matkustajalle varausvirheestä aiheutuvan vahingon. Elinkeinonharjoittajalla, joka on sitoutunut järjestämään matkapaketin tai yhdistetyn matkajärjestelyn osana olevien matkapalvelujen varaamisen, on vastaava velvollisuus suorittaa korvaus vahingosta, joka johtuu varausmenettelyn kuluessa tehdystä virheestä.  

Jälkimmäisiä ovat muun muassa niin sanotut inhimilliset virheet, kuten se, että elinkeinonharjoittaja kirjaa varausvaiheessa järjestelmään asiakkaan antamat tiedot virheellisesti.  

Direktiivissä ei tarkemmin määritellä, millaista virhettä artiklassa tarkoitetaan. Virheellä voidaan tässä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lähtöpäivä merkitään väärin, lippuun merkitään väärä nimi, merkitään väärä hotelli tai matkustajan varaus katoaa järjestelmästä. Virheestä vastaa se elinkeinonharjoittaja, jonka varausjärjestelmän teknisestä viasta virhe aiheutuu tai joka on ottanut tehtäväkseen varauksen kirjaamisen ja joka on tässä tehnyt virheen.  

Vastuu varausvirheestä on periaatteessa ankaraa eikä edellytä elinkeinonharjoittajan syyksi luettavaa tuottamusta. 

Pykälän 2 momentissa on säädetty perusteista, joilla elinkeinonharjoittaja vapautuu korvausvastuusta varausvirheiden osalta. Momentin mukaan matkustajalla ei ole oikeutta korvaukseen, jos varausvirhe johtuu matkustajasta tai väistämättömistä ja poikkeuksellisista olosuhteista. 

Varausvirhe voi johtua matkustajasta esimerkiksi silloin, kun hän antaa varauksen kirjaavalle elinkeinonharjoittajalle nimekseen passiin merkityn nimen sijaan kutsumanimensä. Matkustajan kuuluu myös normaalin huolellisuusvelvoitteen mukaisesti tarkistaa saamansa asiakirjat, kuten varausvahvistuksen. Jos hän laiminlyö tarkistusvelvollisuutensa ja tästä aiheutuu hänelle vahinkoa, hänen myötävaikutuksensa voidaan yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaisesti ottaa huomioon määritettäessä hänelle maksettavaa vahingonkorvausta. 

Väistämättömät ja poikkeukselliset olosuhteet on määritelty 5 §:n kohdassa 6. 

40 §. Takautumisoikeus. Pykälän 1 momentin mukaan matkanjärjestäjän tai matkanvälittäjän joutuessa tämän lain nojalla maksamaan vahingonkorvausta tai myöntämään hinnanalennusta tai muuta hyvitystä matkustajalle matkapaketissa tai yhdistetyssä matkajärjestelyssä olleen virheen vuoksi, matkanjärjestäjällä ja matkanvälittäjällä on oikeus saada korvaus kärsimästään vahingosta siltä elinkeinonharjoittajalta, jonka suorituksessa olevan virheen vuoksi matkustajan oikeus vahingonkorvaukseen, hinnanalennukseen tai muuhun hyvitykseen on syntynyt.  

Momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 22 artikla. 

Direktiivissä ei erikseen säädetä vastuunjaosta silloin, kun useampi elinkeinonharjoittaja on vastuussa virheestä tai vahingosta. Selkeyden vuoksi pykälän 2 momenttiin on otettu säännös vastuunjaosta. Momentin mukaan silloin, kun useamman kuin yhden elinkeinonharjoittajan vastuupiiriin kuuluva seikka on ollut syynä matkapaketissa tai yhdistetyssä matkajärjestelyssä olevaan virheeseen tai siitä aiheutuneeseen vahinkoon, kunkin korvausvelvollisuus määräytyy sen mukaan kuin olosuhteisiin nähden on kohtuullista. 

Toisin kuin matkustajan oikeuksia koskevat säännökset, tämän pykälän säännökset ovat tahdonvaltaisia ja osapuolet voivat sopia takautumisoikeudesta säännöksessä todetusta poiketen. 

41 §. Eräiden kuluttajansuojalain säännösten soveltaminen. Kuluttajansuojalain (38/1978) säännökset koskevat eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta myös kuluttajan tekemiä matkapakettisopimuksia. Ehdotetun lain soveltamisalaan kuuluvat kuluttajien tekemien matkapakettisopimusten lisäksi myös eräät liikematkustajien tekemät sopimukset. Pykälässä säädetään eräiden kuluttajasuojalain säännösten soveltamisesta myös silloin, kun matkustajana on muu kuin kuluttaja. 

Pykälän mukaan kuluttajansuojalain 2 luvun 10 a §:n säännöksiä lisämaksujen perimisestä kuluttajalta ja 14 §:n säännöksiä puhelinasioinnista kuluttajalta perittävistä kuluista sovelletaan markkinoitaessa matkapaketteja myös muille tässä laissa tarkoitetuille matkustajille kuin kuluttajille. Jos sähköisesti tehtävässä matkapakettisopimuksessa tällaiselle matkustajalle asetetaan maksuvelvollisuus, noudatetaan myös mitä kuluttajansuojalain 6 luvun 12 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään kuluttajasta.  

Kuluttajansuojalain 2 luvun 10 a §:n mukaan elinkeinonharjoittajan on ennen sopimuksen tekemistä pyydettävä kuluttajan nimenomainen suostumus kaikkiin lisämaksuihin, jotka eivät sisälly kulutushyödykkeestä perittäväksi ilmoitettuun hintaan. Nimenomaisena suostumuksena ei pidetä sitä, että kuluttaja ei ole hylännyt elinkeinonharjoittajan käyttämää oletusvalintaa lisämaksun hyväksymisestä. Jos kuluttaja ei ole antanut nimenomaista suostumusta lisämaksuun, hänellä ei ole velvollisuutta sitä maksaa. 

Kuluttajansuojalain 2 luvun 14 §:n mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää tekemäänsä kulutushyödykesopimusta koskevassa puhelinasioinnissa palvelua, jonka käyttämisestä kuluttajalta peritään hänen liittymäsopimuksensa mukaisen hinnan ylittäviä kuluja tai kuluja, jotka ylittävät liittymäsopimuksen mukaista hintaa vastaavan viestintäviraston laskeman laskennallisen perushinnan. Jos elinkeinonharjoittaja rikkoo, mitä kyseisessä pykälässä säädetään, kuluttajalla on oikeus saada elinkeinonharjoittajalta korvaus enimmäishinnan ylittäneistä puhelinkuluistaan. 

Kuluttajansuojalain 6 luvun 12 §:n 2 ja 3 momenttien mukaan, jos sähköisesti tehtävässä sopimuksessa kuluttajalle asetetaan maksuvelvollisuus, kuluttajalle on ilmoitettava muun muassa kulutushyödykkeen pääominaisuudet, kulutushyödykkeen kokonaishinta veroineen tai hinnan määräytymisen perusteet, kokonaishintaan sisältymättömät kulut tai tieto siitä, että tällaisia lisäkuluja voi aiheutua selkeällä tavalla ja välittömästi ennen kuin kuluttaja tekee tilauksensa. Elinkeinonharjoittajan on myös varmistettava, että kuluttaja nimenomaisesti hyväksyy tilaukseen liittyvän maksuvelvollisuuden. Jos elinkeinonharjoittaja ei ole noudattanut, mitä edellä säädetään kuluttajan nimenomaisesta hyväksynnästä, sopimus ei sido kuluttajaa. Jos kuluttaja haluaa vedota sopimuksen sitomattomuuteen, hänen on ilmoitettava siitä elinkeinonharjoittajalle viimeistään vuoden kuluttua sopimuksen tekemisestä. Jos sopimus raukeaa kuluttajan vedottua sen sitomattomuuteen, elinkeinonharjoittajan on viivytyksettä ja viimeistään 30 päivän kuluttua ilmoituksen saatuaan palautettava saamansa maksusuoritukset sekä korvattava kuluttajalle tavaran palauttamisesta aiheutuneet kulut. 

Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 27 artiklan 2 kohta. 

42 §. Seuraamukset eräiden tiedonantovelvoitteiden rikkomisesta. Pykälän mukaan jos matkanjärjestäjä, matkanvälittäjä tai muu elinkeinonharjoittaja ei anna 7 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja tietoja lisäkustannuksista ennen matkapakettisopimuksen tekemistä, matkustaja ei ole velvollinen niitä maksamaan.  

Pykälällä pannaan täytäntöön direktiivin 6 artiklan 2 kohta. 

43 §. Muut seuraamukset. Pykälän 1 momentissa säädetään lain säännöksiä rikkovalle matkanjärjestäjälle, matkanvälittäjälle tai muulle elinkeinonharjoittajalle aiheutuvista seuraamuksista. Matkanjärjestäjää, matkanvälittäjää tai muuta elinkeinonharjoittajaa voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta tällaista menettelyä taikka uudistamasta sitä tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.  

Pykälän 2 momentissa säädetään 1 momentissa tarkoitetun kiellon määräämisestä markkinaoikeudessa. Markkinaoikeus voi antaa kiellon myös väliaikaisena, jolloin kielto on voimassa, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu. Asian käsittelystä markkinaoikeudessa säädetään muutoin oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa (100/2013). 

Pykälän 3 momentissa säädetään kuluttaja-asiamiehen määräämästä kiellosta. Kuluttaja-asiamies voi määrätä 1 momentissa tarkoitetun kiellon tai antaa kiellon väliaikaisena noudattaen, mitä Kilpailu- ja kuluttajavirastosta annetussa laissa (661/2012) säädetään kuluttaja-asiamiehen antamasta kiellosta. 

Pykälällä saatetaan voimaan direktiivin 25 artikla. 

44 §. Voimaantulo. Pykälän 1 momentissa säädetään lain voimaantulosta. 

Direktiivi ei sisällä erityisiä siirtymäsäännöksiä. Lakiin tulee kuitenkin sisällyttää siirtymäsäännös. Pykälän 2 momentin mukaan ennen lain voimaantuloa tehtyihin sopimuksiin sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.  

Jos sopimus on tehty ennen lakien voimaantuloa, siihen sovelletaan näin ollen ennen voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä, vaikka matka, jota sopimus koskee, tapahtuisi lain voimaantulon jälkeen. 

Pykälän 3 momentin mukaan tällä lailla kumotaan valmismatkalaki (1079/1994). 

Kuluttajien oikeuksista annetun direktiivin 2011/83/EU 3 artiklan 3 kohdan g alakohdan mukaan kyseistä direktiiviä ei sovelleta sopimuksiin, jotka kuuluvat matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista annetun neuvoston direktiivin 90/314/ETY soveltamisalaan. 

Matkapakettidirektiivin 27 artiklan 2 kohdassa muutetaan kyseistä kuluttajien oikeuksista annetun direktiivin kohtaa siten, että direktiiviä ei sovelleta sopimuksiin, jotka koskevat matkapakettidirektiivin 3 artiklan 2 kohdassa määriteltyjä matkapaketteja. Kuluttajien oikeuksista annetun direktiivin 6 artiklan 7 kohtaa (kansalliset kielivaatimukset), 8 artiklan 2 (tiedottamisvelvollisuus etäsopimuksessa asetettavasta maksuvelvollisuudesta) ja 6 (puhelimitse tehtävän etäsopimuksen sitovuus) kohtaa sekä 19 (maksuvälineen käytöstä aiheutuneet kulut), 21 (puhelinviestinnän kulut) ja 22 (lisämaksut) artiklaa sovelletaan kuitenkin soveltuvin osin matkapakettidirektiivin 3 artiklan 2 kohdassa määriteltyihin matkapaketteihin 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen matkustajien osalta.  

Edellä olevan säännöksen vuoksi on tarpeen muuttaa myös niitä kuluttajansuojalain säännöksiä, jotka perustuvat edellä mainittuihin kuluttajien oikeuksista annetun direktiivin säännöksiin.  

2 §. Soveltamisalan rajoitukset. Lailla kumotaan pykälän 7 kohta, jonka mukaan 6 luvun säännöksiä ei sovelleta valmismatkalain soveltamisalaan kuuluvaan sopimukseen.  

4 §. Säännösten soveltaminen eräisiin palveluihin. Pykälän 1 momenttiin lisätään lause, jonka mukaan matkapaketteihin sovelletaan vain kuluttajansuojalain 6 luvun 12 §:n 2 (elinkeinonharjoittajan tiedonantovelvollisuus asetettaessa sähköisesti tehtävässä sopimuksessa kuluttajalle maksuvelvollisuus) ja 3 (seuraamukset em. tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä) momenttia sekä 25 §:ää (seuraamukset 6 luvun säännösten rikkomisesta).