1
Lakiehdotuksen perustelut
1 §. Lain tavoite ja soveltamisala. Lain 1 pykälässä kuvattaisiin lain tavoite. Lailla säädettäisiin kansallisista järjestelyistä, joita direktiivin 2001/18/EY muuttamisesta siltä osin kuin on kyse jäsenvaltioiden mahdollisuudesta rajoittaa muuntogeenisten organismien viljelyä tai kieltää se alueellaan annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/412 täytäntöönpano edellyttää. Lailla säädettäisiin myös viljelyrajoituksen tai -kiellon valvonnasta.
Pykälän 2 momentin mukaan lakia sovellettaisiin muuntogeenisiin organismeihin, joille on myönnetty viljelylupa geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY C osan tai muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003, II tai III luvun mukaisesti. Mainituista EU-säädöksistä käytettäisiin jatkossa kutsumanimiä avoimen käytön direktiivi ja gm-elintarvike- ja rehuasetus.
2 §. Maa- ja metsätalousministeriön tehtävät. Pykälän mukaan lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista ohjaisi maa- ja metsätalousministeriö. Ministeriö johtaisi myös säännösten valvontaa. Ministeriön tehtäviin kuuluisi myös valtioneuvoston asetuksen valmistelu, jolla yksittäiset viljelyä koskevien rajoitukset tai kiellot toteutettaisiin.
3 §. Ruokaviraston tehtävät. Pykälässä säädettäisiin Ruokaviraston tehtävistä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Ruokavirasto antaisi yleisölle tiedon gm-elintarvike- ja rehuasetuksen II luvun 1 jakson ja III luvun 1 jakson mukaiseen lupamenettelyyn tulevista muuntogeenisten organismien viljelylupaa koskevista hakemuksista. Tehtävä pitäisi sisällään lupamenettelyn aikataulun ja kyseisen muuntogeenisen organismin ominaisuuksien selvittämisen. Vastaavasta tehtävästä on voimassaolevan lain mukaan säädetty muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 voimaantulon edellyttämistä kansallisista järjestelyistä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (910/2004). Asetuksen mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto toimii lisäksi Suomen kansallisena yhteysviranomaisena gm- elintarvike- ja rehuasetuksen tarkoittamissa asioissa.
Ruokavirasto julkaisisi tiedot hakemuksista www-sivuillaan ja vastaanottaisi hakemuksia koskevia kommentteja kansalaisilta ja alan toimijoilta. Kannanottojen vastaanotto voitaisiin toteuttaa teknisesti esimerkiksi otakantaa.fi -palvelua tai muuta vastaavaa teknistä palvelua käyttämällä.
Pykälän 2 momentin mukaan Ruokavirasto kokoaisi saamansa kommentit ja tekisi toimintaehdotuksen maa- ja metsätalousministeriölle. Toimintaehdotuksella tarkoitetaan Ruokaviraston saamien kommenttien ja oman asiantuntemuksen perusteella tehtyä esitystä siitä, tulisiko kyseisen kasvin viljelyä rajoittaa tai kieltää.
Pykälän 3 momentissa käsiteltäisiin valvontaa. Elintarviketurvallisuusvirasto valvoo voimassa olevan geenitekniikkalain 5 h §:n mukaan muuntogeenisten organismien tarkoituksellista levittämistä ympäristöön maa- ja metsätalouden alalla. Esityksessä tarkoitettu valvonta olisi tarkoituksenmukaisinta hoitaa geenitekniikkalain mukaisen valvonnan yhteydessä samoilla resursseilla. Valvonnan kohteena olisivat maatilat, joilla epäillään viljeltävän muuntogeenistä viljelykasvia, jonka viljelyä on rajoitettu tai kielletty. Käytännössä valvontaa tehtäisiin esimerkiksi muun valvonnan yhteydessä esille nousseen tai muuten syntyneen epäilyksen perusteella.
Pykälän 4 momentin mukaan Ruokavirasto voisi sopia valvonnan järjestämisestä maakunnan kanssa. Momentin voimaantulo sidottaisiin maakuntia koskevan lainsäädännön voimaantuloon siirtymäsäännöksellä.
4 §. Geenitekniikan lautakunnan tehtävät. Geenitekniikan lautakunnan tehtävistä säädetään geenitekniikkalaissa, jonka 5 a §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan lautakunta toimii avoimen käytön direktiivissä tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin geenitekniikan lautakunnan velvollisuudesta antaa yleisölle tieto direktiivin C osan mukaiseen lupaprosessiin tulevista muuntogeenisten organismien viljelylupahakemuksista sekä varata yleisölle tilaisuuden kommentoida hakemuksia. Tehtävä olisi Ruokavirastolle 3 §:n 1 momentissa annettua tehtävää vastaava.
Pykälän 2 momentin mukaan lautakunta kokoaisi saamansa kommentit ja tekisi toimintaehdotuksen maa- ja metsätalousministeriölle. Toimintaehdotuksella tarkoitetaan lautakunnan saamien kommenttien ja oman asiantuntemuksen perusteella tehtyä esitystä siitä, tulisiko kyseisen kasvin viljelyä rajoittaa tai kieltää. Tehtävä olisi Ruokavirastolle 3 §:n 2 momentissa annettua tehtävää vastaava.
5 §. Alueen sulkeminen viljelyn ulkopuolelle lupamenettelyn aikana. Pykälässä säädettäisiin avoimen käytön direktiivin 26 b artiklan 1 kohdan mukaisesta mahdollisuudesta vaatia muuntogeenisen organismin viljelyluvan maantieteellisen soveltamisalan mukauttamista. Direktiivin säännöksen tarkoituksena on antaa jäsenvaltiolle mahdollisuus sulkea oma alueensa tai osa siitä pois viljelyluvan piiristä jo lupamenettelyn aikana. Tällöin jäsenvaltion ei tarvitse ryhtyä kansallisiin lainsäädäntötoimiin rajoituksen tai kiellon toimeenpanemiseksi. Vaatimus maantieteellisen soveltamisalan mukauttamiseksi ei vaatisi tuekseen erikseen määriteltyjä perusteluja, vaan pelkkä jäsenvaltion tahdonilmaisu olisi riittävä.
Pykälän 1 momentin mukaan saatuaan 3 tai 4 pykälässä tarkoitetun Ruokaviraston tai geenitekniikan lautakunnan toimintaehdotuksen maa- ja metsätalousministeriö voisi tehdä valtioneuvostolle esityksen muuntogeenisen organismin viljelyluvan maantieteellisen soveltamisalan mukauttamisesta. Toimintaehdotus ei olisi ministeriötä sitova, mutta tarjoaisi viranomaisten asiantuntemukseen sekä yleisön kommentteihin perustuvan näkemyksen päätöksenteon pohjaksi. Maa- ja metsätalousministeriö kävisi toimintaehdotuksen pohjalta keskusteluja muiden ministeriöiden sekä sidosryhmien kanssa sekä laatisi vaikutusarvion maantieteellisen soveltamisalan mukauttamisen vaikutuksista.
Pykälän 2 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriö vaatisi koko maan tai osan siitä jättämistä viljelyhakemuksen ulkopuolelle saatuaan sitä koskevan valtioneuvoston päätöksen. Vaatimus osoitettaisiin komissiolle, joka antaa vaatimuksen tiedoksi luvanhakijalle.
Pykälän 3 momentin mukaan vaadittu mukautus voitaisiin purkaa kokonaan tai osittain maa- ja metsätalousministeriön tekemällä pyynnöllä. Ministeriö esittäisi pyynnön valtioneuvoston päätöksestä. Pyyntö kohdistettaisiin avoimen käytön direktiivin 26 b artiklan 5 kohdan mukaisesti joko sille toimivaltaiselle viranomaiselle, joka on myöntänyt luvan avoimen käytön direktiivin nojalla tai komissiolle, jos lupa on myönnetty gm-elintarvike- ja rehuasetuksen mukaisesti. Mukautuksen purkaminen voisi tulla ajankohtaiseksi tilanteessa, jossa mukautukseen alun perin johtaneet syyt tai olosuhteet eivät enää ole voimassa. Esimerkiksi luonnonmukaisen tuotannon turvaamiseksi tietyllä alueella tehty mukautus muuntogeenisen viljelykasvin viljelemiseksi voitaisiin purkaa, jos tuotanto alueella on lakannut.
6 §. Muuntogeenisen organismin viljelyn rajoittaminen tai kieltäminen. Pykälässä säädettäisiin muuntogeenisen organismin viljelyn rajoittamisesta tai kieltämisestä siinä tapauksessa, että 5 §:ssä tarkoitettua mukautusta ei ole tehty tai luvanhaltija ei ole mukautukseen suostunut. Pykälän 1 momentin mukaan saatuaan 3 tai 4 §:ssä tarkoitetun Ruokaviraston tai geenitekniikan lautakunnan toimintaehdotuksen maa- ja metsätalousministeriö voisi tehdä valtioneuvostolle esityksen muuntogeenisen organismin viljelyn rajoittamisesta tai kieltämisestä. Ministeriö käyttäisi esityksen pohjana saamaansa toimintaehdotusta. Toimintaehdotus ei olisi ministeriötä sitova, mutta tarjoaisi viranomaisten asiantuntemukseen sekä yleisön kommentteihin perustuvan näkemyksen päätöksenteon pohjaksi.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asetuksenantovaltuudesta, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin päättää avoimen käytön direktiivin 26 b artiklan 3 kohdan mukaisesta muuntogeenisen organismin viljelyn rajoittamisesta tai kieltämisestä. Rajoitus tai kielto voisi olla koko maan laajuinen tai koskea vain osaa siitä. Lisäksi momentissa tarkennetaan, että rajoitus tai kielto ei koskisi sellaisia muuntogeenisten siementen tai kasvien lisäysaineiston viljelyksiä, jotka on kylvetty tai istutettu laillisesti ennen rajoituksen tai kiellon voimaantuloa. Rajoitus tai kielto tulisi tällaisen viljelyksen kohdalla voimaan vasta seuraavalla kasvukaudella.
Pykälän 2 momentin mukaisen asetuksenantovaltuuden nojalla voitaisiin samoin säätää avoimen käytön direktiivin 26 a artiklan 1 a kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä. Artiklan 1 a kohdan mukaiset toimenpiteet koskevat valtion raja-alueilla tehtäviä rinnakkaiseloon liittyviä toimenpiteitä, joilla estetään muuntogeenisen organismin leviämistä muiden jäsenvaltioiden alueelle. Rinnakkaiselotoimenpiteet ovat viljelyä rajoittavia ja kasviaineiston erillään pitoa helpottavia toimenpiteitä, kuten suojaetäisyyksiä ja kasviaineiston käsittelyä koskevia vaatimuksia. Toimenpiteistä säädettäisiin samalla tavoin kuin viljelyn rajoituksista.
Muuntogeenisen organismin viljelyn rajoittamista tai kieltämistä koskevaa asetusta valmisteltaessa maa- ja metsätalousministeriö kävisi neuvotteluja rajoitus- ja kieltoperusteiden kannalta keskeisten viranomaisten sekä sidosryhmien kanssa sekä laadittaisiin tarvittavat vaikutusarviot samoin kuin 5 §:n kohdalla on kuvattu. Lisäksi noudatettaisiin normaaleja säädösvalmistelun kuulemista koskevia käytäntöjä. Kuulemisessa tulisi erityisesti ottaa huomioon sen alueen viljelijät, jolla viljelyä aiotaan rajoittaa, tai jolla viljely aiotaan kieltää.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kansallisten toimien tiedottamisesta komissiolle. Momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriö antaisi komissiolle tiedoksi 6 §:n 2 momentin mukaan säädetyt toimenpiteet, eli viljelyn rajoittamista tai kieltämistä koskevan päätöksen. Ministeriön olisi annettava toimenpiteet tiedoksi komissiolle ennen kuin asetus, jolla niistä säädetään, tulee voimaan siten kuin jäljempänä on kuvattu.
Vaikka rajoitus tai kielto ei koskisi jo kylvettyjä tai istutettuja viljelyksiä, tulisi viljelyrajoitus tai kielto pyrkiä säätämään voimaan siten, että sen koskemaa viljelykasvia ei ole istutettu, olla istuttamassa tai viljellä parhaillaan kyseisellä kasvukaudella.
7 §. Perusteet muuntogeenisen organismin viljelyn rajoittamiselle tai kieltämiselle. Pykälässä lueteltaisiin perusteet, joiden nojalla rajoitus- tai kieltopäätös voidaan tehdä. Pykälän 1 momentissa kuvattaisiin ensin yleisiä vaatimuksia rajoitukselle tai kiellolle. Sen tulisi olla EU:n oikeuden mukainen, perusteltu, oikeasuhtainen ja syrjimätön sekä perustuttava pakottaviin syihin. Pakottavia syitä ei avoimen käytön direktiivin 26 b artiklassa ole tarkemmin eritelty, mutta pykälässä mainittaisiin esimerkkinä ympäristöpoliittiset tavoitteet, kaavoitus, maankäyttö, sosioekonomiset vaikutukset, muuntogeenisten organismien muissa tuotteissa esiintymisen välttäminen, maatalouspolitiikan tavoitteet sekä metsäpolitiikan tavoitteet. Pakottavat syyt voisivat liittyä esimerkiksi tiettyjen luonnon tai maiseman piirteiden, elinympäristöjen ja ekosysteemien sekä erityisten ekosysteemien toimintojen ja ekosysteemipalveluiden säilyttämiseen. Päätökseen voisivat vaikuttaa esimerkiksi alueen läheisyydessä harjoitettu luonnonmukainen viljely, paikallisten ekosysteemien ja elinympäristöjen säilyttämisen tarve tai luonnon- ja maisema-arvojen säilyttämisen tarve. Perusteiden pohjalta tehtäisiin kokonaisanalyysi viljelykiellon vaikutuksista nykytilaan sekä tulevaisuuteen. Analyysissä tulisi ottaa huomioon muuntogeenisen organismin viljelyn hyödyt ja haitat verrattuna sen viljelyn rajoittamisen tai kieltämisen hyötyihin ja haittoihin.
Sosioekonomisilla vaikutuksilla voidaan viitata esimerkiksi viljelijöiden elinkeinoon liittyviin syihin, kuten työllisyyteen ja elinkeinon harjoittamisen mahdollisuuksiin.
Pykälän 2 momentin mukaan käytetyt perusteet eivät saisi olla ristiriidassa avoimen käytön direktiivin tai gm-elintarvike- ja rehuasetuksen nojalla toteutetun ympäristöriskien arvioinnin kanssa. Rajoitus tai kielto ei siis voisi perustua muuntogeenisen organismin terveellisyyteen tai turvallisuuteen liittyviin väitteisiin.
8 §. Pidättäytyminen kansallisesta toiminnasta. Pykälän tarkoituksena on antaa komissiolle avoimen käytön direktiivin 26 b artiklan 4 kohdan mukaisesti aikaa esittää huomautuksia. Pykälän 1 momentin mukaan viljelyn rajoittamista tai kieltämistä koskevaa asetusta tai sen muutosta ei saisi saattaa voimaan ennen kuin 75 päivää on kulunut komissiolle tehdystä tiedonannosta.
Pykälän 2 momentin mukaan Ruokaviraston olisi huolehdittava, että viljelijät pidättäytyvät istuttamasta tai kylvämästä muuntogeenisiä organismeja, joiden viljelyä on rajoitettu tai joiden viljely on kielletty, ennen kuin 1 momentissa säädetty määräaika on kulunut. Käytännössä tämä tapahtuisi muun valvonnan yhteydessä sekä tiedotuksella. Kuten 6 §:n yhteydessä on mainittu, rajoitukset ja kiellot tulisi kuitenkin ajoittaa niin, että kyseisen kasvin viljely ei ole käsillä.
Pykälän 3 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriö antaisi komissiolle tiedoksi 1 momentissa tarkoitetun rajoituksen tai kiellon voimaan saattamisen, kun määräaika on päättynyt. Momentin tarkoituksena on avoimen käytön direktiivin mukaisesti pitää komissio ajan tasalla siitä, onko määräajan aikana tehty muutoksia suunniteltuihin toimenpiteisiin, tai onko komission mahdollisesti esittämillä huomautuksilla ollut vaikutusta lopulliseen rajoitukseen tai kieltoon.
9 §. Tiedonsaanti ja tarkastusoikeus. Pykälässä säädettäisiin tiedonsaannista ja tarkastusoikeudesta valvonnassa. Pykälän 1 momentin mukaan Ruokavirastolla olisi oikeus saada valvontaa varten välttämättömät tiedot toiminnanharjoittajalta, joka viljelee, tai jonka Ruokavirasto epäilee viljelevän muuntogeenistä organismia. Tiedot tulisi saada salassapitosäännösten sitä estämättä. Salassapitosäännökset voisivat koskea esimerkiksi liike- tai ammattisalaisuutta tai vastaavaa elinkeinotoimintaa koskevaa tietoa.
Pykälän 2 momentin mukaan Ruokavirastolla olisi lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvontaa varten oikeus tehdä tarkastuksia. Tarkastusoikeutta ei ole perusteltua ulottaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyihin tiloihin, koska valvonnassa olisi kyse lähinnä viljelyyn liittyvien tilojen kuten varastojen sekä koneiden tarkastamisesta ja näytteenotosta. Tarkastuksissa noudatettavaan menettelyyn sovellettaisiin hallintolain (434/2003) 39 §:ää.
10 §. Näytteensaanti- ja tutkimusoikeus. Pykälässä säädettäisiin mittauksista, tutkimuksista ja näytteenotosta. Pykälän mukaan Ruokavirastolla olisi oikeus maksutta tehdä tai teettää tarvittavat mittaukset tai tutkimukset ja saada muuntogeenisten organismien löytämiseksi tarpeelliset, kohtuullisen suuruiset näytteet.
11 §. Hallinnolliset pakkokeinot. Pykälässä säädettäisiin pakkokeinoista tapauksissa, joissa Ruokavirasto havaitsee toiminnanharjoittajan viljelevän muuntogeenistä organismia, jonka viljelyä on rajoitettu tai joka on kielletty 5 §:n 1 momentissa tarkoitetulla mukautuksella 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla valtioneuvoston asetuksella, tai jonka viljelystä on 8 §:n 2 momentin mukaan pidättäydyttävä. Ruokavirasto voisi kieltää toiminnanharjoittajaa jatkamasta viljelyä. Ruokavirasto voisi myös määrätä toiminnanharjoittajan ryhtymään toimiin kasvien hävittämiseksi. Toiminnanharjoittaja vastaisi itse toimenpiteistä syntyvistä kustannuksista.
Ruokavirasto voisi 2 momentin mukaan tehostaa kieltoa uhkasakolla tai teettämis- tai keskeyttämisuhalla. Uhkasakkoa sekä teettämis- tai keskeyttämisuhkaa koskevissa asioissa noudatettaisiin muutoin, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.
12 §. Muutoksenhaku. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta valvontaviranomaisen hallinnollisia pakkokeinoja koskevaan päätökseen. Ruokaviraston 11 §:n nojalla tekemään kieltoon tai määräykseen saisi vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.
13 §. Maksut. Pykälässä säädetään valvonnan ja näytteenoton maksuista. Muuntogeenisten organismien viljelyn rajoittamiseen liittyvä valvonta on pääsääntöisesti rinnastettavissa markkinavalvontaan. Markkinavalvonta on pääsääntöisesti maksuttomia tarkastuksia ja selvityksiä. Riippumatta siitä onko viljelyrajoituksen kohteena olevan muuntogeenistä organismia havaittu viljeltävän markkinavalvonnan yhteydessä tai kuluttajalta tai muulta toimijalta tulleen ilmoituksen perusteella, viranomaisten tulee perustaa valvontatoimi riskinarviointiin. Lain mukaisen valvonnan piiriin kuuluvien tarkastus- ja tutkimusmaksujen maksullisuudessa noudatettaisiin valtion maksuperustelakia (150/1992). Valtion maksuperustelain mukaan suoritteen tulee olla maksullinen, ja maksun tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää. Maksu voidaan jättää perimättä perustellusta syystä. Tarkastus- ja tutkimuskulut voisivat olla maksullisia silloin, kun on perustellusti syytä epäillä toimijan viljelevän viljelyrajoituksen kohteena olevaa muuntogeenistä organismia, ja kun lähemmät tarkastukset ja tutkimukset ovat tämän selvittämiseksi tarpeen. Maksu voitaisiin jättää perimättä tilanteessa, jossa epäily on ilmeisen aiheeton.
14 §. Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta. Lain 3 §:n 4 momentissa viitataan maakuntaan, joten momenttia sovellettaisiin vasta maakuntia koskevan lainsäädännön tultua voimaan.
3
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Suomen perustuslain (731/1999) 119 §:n mukaan viranomaisten tehtävien yleisistä perusteista on säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunta on etenkin perusoikeuskytkentäisen sääntelyn yhteydessä pitänyt välttämättömänä, että toimivaltainen viranomainen ilmenee laista yksiselitteisesti tai muuten täsmällisesti tai että ainakin viranomaisten toimivaltasuhteiden lähtökohdat sekä toimivallan siirtämisen edellytykset ilmenevät laista riittävän täsmällisesti (PeVL 18/2004 vp sekä siinä viitatut PeVL 7/2001 vp, PeVL 21/2001 vp, PeVL 45/2001 vp, PeVL 47/2001 vp, PeVL 52/2001 vp ja PeVL 17/2004 vp).
Esityksessä säädetään Ruokavirastolle ja geenitekniikan lautakunnalle annettavista tehtävistä. Ruokavirasto antaisi yleisölle tiedon gm-elintarvike- ja rehuasetuksen mukaiseen lupamenettelyyn tulevista viljelylupahakemuksista, kokoaisi niistä saamansa kommentit, tekisi toimintaehdotuksen muuntogeenisen organismin viljelyn rajoittamisesta tai kieltämisestä sekä valvoisi lain ja sen nojalla annetun asetuksen noudattamista. Geenitekniikan lautakunta antaisi vastaavasti tiedon yleisölle avoimen käytön direktiivin mukaiseen lupamenettelyyn tulevista viljelylupahakemuksista, kokoaisi saamansa kommentit ja tekisi toimintaehdotuksen maa- ja metsätalousministeriölle. Tehtäviin sisältyy julkisen vallan käyttöä, minkä vuoksi tehtävistä on säädetty laissa. Viranomaisten toimivalta ja tehtävät on kuvattu laissa yksityiskohtaisesti, jolloin perustuslain säännöksen edellytykset täyttyvät.
Perustuslain 80 §:ssä säädetään asetuksen antamisesta. Pykälän mukaan tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Myös muu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Perustuslakivaliokunnan käytännön (PeVL 56/2002 vp) mukaan asetuksen antamiseen ja lainsäädäntövallan delegoimiseen liittyvien valtuutusten tulee olla riittävän täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Laista tulee käydä selvästi ilmi, mistä on tarkoitus säätää asetuksella.
Esityksessä säädetään asetuksenantovaltuudesta valtioneuvostolle koskien muuntogeenisen organismin viljelyn rajoittamista tai kieltämistä. Valtuutussäännös muodostaa voimaan saatettavan direktiivin kanssa täsmällisen ja tarkkarajaisen kokonaisuuden. Valtuutussäännöksen voi katsoa täyttävän perustuslain 80 §:n vaatimukset.
Elinkeinon harjoittamisen vapaudesta säädetään perustuslain 18 §:ssä. Pykälän mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Lisäksi julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Perustuslakivaliokunta on ottanut kantaa perusoikeuksien rajoitusedellytyksiin muistiossaan (PeVM 25/1994). Perusoikeuksien rajoitusten tulee perustua eduskunnan säätämään lakiin, tähän liittyy kielto delegoida rajoituksia koskevaa toimivaltaa lakia alemmalle säädöstasolle. Rajoitusten on oltava tarkkarajaisia ja riittävän täsmällisesti määriteltyjä. Rajoitusten olennaisen sisällön tulee ilmetä laista. Rajoitusperusteiden tulee olla hyväksyttäviä. Rajoittamisen tulee olla painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatima. Rajoitusten on oltava suhteellisuusvaatimuksen mukaisia ja välttämättömiä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi. Jokin perusoikeuden rajoitus on sallittu ainoastaan, jos tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin.
Euroopan unionissa hyväksytyn viljelykasvin viljely on lähtökohtaisesti hyväksyttyä kaikissa sen jäsenvaltioissa. Tilanne jossa jäsenvaltio alkaa rajoittaa muuten lainmukaista toimintaa on perusoikeuksien kannalta poikkeuksellinen. Esityksellä toteutettavat viljelyn rajoitukset tai kiellot tosiasiassa rajoittaisivat toimijan elinkeinovapautta. Tämän vuoksi syy perusteiden, joiden nojalla viljelyä rajoitetaan tai kielletään, tulee perustua kattaviin selvityksiin ja vaikutusarvioihin ja ne tulee valmistella yhteistyössä alan toiminnanharjoittajien kanssa. Tässä esityksessä kuvattua avoimen käytön direktiivin muutosta ei kuitenkaan voi saattaa voimaan ilman mahdollisuutta rajoittaa viljelyä. Esityksessä kuvatuista viljelyn rajoituksista tai kielloista on annettu lain tasolla perussääntely, ja itse rajoitus tai kielto annetaan valtioneuvoston asetuksella. Valtuutussäännös muodostaa voimaan saatettavan direktiivin kanssa täsmällisen ja tarkkarajaisen kokonaisuuden. Rajoitus- tai kieltoperusteen on direktiivissä kuvatun mukaisesti oltava EU:n oikeuden mukainen, perusteltu, oikeasuhtainen, ja syrjimätön, sekä perustuttava pakottaviin syihin. Perusteiden voi yhdessä direktiivissä kuvattujen vaatimusten kanssa katsoa täyttävän perusoikeuksien rajoitusedellytykset.
Perustuslain 21 §:ssä säädetään oikeusturvasta. Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Esityksessä on vakiomuotoinen muutoksenhakupykälä Ruokaviraston pakkokeinoja koskeviin päätöksiin. Valtioneuvoston asetuksella säädettävässä viljelyn rajoituksessa tai kiellossa ei ole kysymys kenenkään oikeutta, velvollisuutta tai etua koskevasta määrämuotoisesta päätöksenteosta, jolloin oikeusturva toteutuu sääntelyn tarkkuuden ja muun asianmukaisuuden kautta. Edellä kuvatun perusteella voidaan katsoa oikeusturvavaatimusten toteutuvan.
Perustuslakivaliokunta on arvioinut viranomaisten tietojen saamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä yleensä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta ja kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat valiokunnan mukaan voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta tarpeellisiin tietoihin, jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (PeVL 17/2016 vp).
Perustuslakivaliokunta on katsonut myös, että salassapitosäännösten edelle menevässä tietojensaantioikeudessa on viime kädessä kysymys siitä, että tietoihin oikeutettu viranomainen omine tarpeineen syrjäyttää ne perusteet ja intressit, joita tiedot omaavaan viranomaiseen kohdistuvan salassapidon avulla suojataan. Esityksessä säädetään Ruokaviraston oikeudesta saada valvontaa varten välttämättömät tiedot salassapitosäännösten estämättä. Välttämättömyysvaatimuksen voidaan katsoa täyttävän perustuslain 10 §:n vaatimukset.
Hallituksen käsityksen mukaan ehdotukset ovat perustuslain mukaisia, ja lakiehdotus voidaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Koska esitykseen sisältyy kuitenkin perustuslain näkökulmasta erityisesti elinkeinovapauteen liittyviä merkityksellisiä seikkoja, hallitus pitää tarkoituksenmukaisena, että esityksestä pyydetään perustuslakivaliokunnan lausunto.
