2.1.1  Muutetun Pariisin yleissopimuksen ja Brysselin lisäyleissopimuksen mukaiset vastuumäärät

Ydinlaitoksen haltijan vahingonkorvausvastuu ydinvahingoista on useimpien muiden Pariisin yleissopimuksen sopijavaltioiden tapaan Suomessa määrällisesti osittain rajoitettu. Pariisin yleissopimuksen voimassa olevan 7 artiklan mukaan ydinlaitoksen haltijan vastuumäärä on vähintään 15 miljoonaa Kansainvälisen Valuuttarahaston erityisnosto-oikeutta (jäljempänä erityisnosto-oikeus).  

Brysselin lisäyleissopimuksella sopijavaltiot ovat perustaneet sopijavaltioiden solidaarisuuteen perustuvan järjestelmän, jolla taataan lisävaroja ydinvahinkojen korvaamiseen ydinlaitoksen haltijan vastuumäärän lisäksi. Brysselin lisäyleissopimus soveltuu lähtökohtaisesti vain, kun ydinvahinkoja ilmenee vähintään yhdessä Brysselin lisäyleissopimuksen sopijavaltiossa. Brysselin lisäyleissopimukseen voi kuulua ainoastaan valtio, joka on sopijavaltiona myös Pariisin yleissopimuksessa. 

Voimassa olevan Brysselin lisäyleissopimuksen mukaisessa järjestelmässä ydinlaitoksen sijaintivaltio vastaa vahingoista aiheutuvista kustannuksista laitoksenhaltijan vastuumäärän ylittäviltä osin 175 miljoonaan erityisnosto-oikeuteen saakka. Edelleen sopijavaltioiden muodostama niin sanottu korvausyhteisö vastaa vahingoista 300 miljoonaan erityisnosto-oikeuteen saakka. 

Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen haltijan ydinvastuulain mukainen vastuu samasta ydintapahtumasta johtuneista, Suomessa syntyneistä ydinvahingoista on voimassa olevan ydinvastuulain 18 §:n mukaan rajoittamaton. Rajoittamattoman vastuun mukaisesti ydinlaitoksen haltija vastaa Suomessa ilmenevistä ydinvahingoista koko omaisuudellaan. Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen haltijan ydinvastuulain mukaisen vastuun enimmäismäärä samasta ydintapahtumasta johtuneista, muualla kuin Suomessa syntyneistä ydinvahingoista on voimassa olevan säännöksen mukaan 600 miljoonaa erityisnosto-oikeutta.  

Mainittu vastuumäärä on myös se summa, joka ydinlaitoksen haltijan tulee ydinvastuulain 23 §:n mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden mukaan kattaa vakuutuksella. Laitoksenhaltija voi ottaa ydinvastuuvakuutuksen vakuutuslaitokselta, jolla on oikeus harjoittaa Suomessa vahinkovakuutustoimintaa. Käytännössä ydinvastuuvakuutuksia on otettu vakuutuspooleilta, joissa riski jaetaan pooliin kuuluvien vakuutusyhtiöiden kesken. 

Muutospöytäkirjojen voimaantulon myötä vastuumääriä korotetaan merkittävästi. Ydinlaitoksen haltijan vastuu nostetaan vähintään 700 miljoonaan euroon, ydinlaitoksen sijaintivaltion vastuu 500 miljoonaan euroon ja korvausyhteisön vastuu 300 miljoonaan euroon. Järjestelmästä korvataan siten muutosten myötä yhteensä 1,5 miljardin euron arvosta vahinkoja. Mainitut muutokset vastuumääriin on Suomessa säädetty lailla 493/2005. 

Brysselin lisäyleissopimuksen kolmiportaisen järjestelmän eri portaat on lain 493/2005 18, 30 ja 32 §:ssä säädetty katettavaksi siten, että Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen haltija vastaa ydintapahtuman aiheuttamista vahingoista 700 miljoonaan euroon saakka, Suomi ydinlaitoksen sijaintivaltiona eli isäntävaltiona edelleen 500 miljoonaan euroon saakka ja vahinkojen ylittäessä 1 200 miljoonaa euroa Brysselin lisäyleissopimuksen sopijavaltioiden muodostama korvausyhteisö 300 miljoonaan euroon saakka. Suomessa ilmenevien vahinkojen osalta Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen haltija vastaa lisäksi rajoittamattoman vastuunsa perusteella koko omaisuudellaan siltä osin, kun vahingot ylittävät Brysselin lisäyleissopimuksen mukaisesti katettavan 1 500 miljoonan euron määrän. 

Lain 493/2005 18 §:n 1 momentin mukaan Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen haltijan ydinvastuulain mukainen vastuu samasta ydintapahtumasta johtuneista, Suomessa syntyneistä ydinvahingoista on rajoittamaton. Edelleen säännöksen 2 momentin mukaan Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen haltijan ydinvastuulain mukaisen vastuun enimmäismäärä samasta ydintapahtumasta johtuneista, muualla kuin Suomessa syntyneistä ydinvahingoista, on 700 miljoonaa euroa. Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvostolla on oikeus hakemuksesta määrätä yksittäistä ydinaineiden kuljetusta varten 2 momentissa tarkoitettua pienempi vastuun enimmäismäärä, jos kuljetettavana olevien ydinaineiden aiheuttamasta ydintapahtumasta johtuva vahingonvaara on vähäinen ottaen huomioon näiden ydinaineiden määrä ja laatu sekä kuljetuksen olosuhteet kokonaisuudessaan. Vastuun enimmäismäärää ei kuitenkaan voida määrätä pienemmäksi kuin 80 miljoonaa euroa. Tässä momentissa tarkoitetusta enimmäismäärästä korvataan muita kuin kuljetusvälineeseen kohdistuneita ydinvahinkoja vähintään 80 miljoonaa euron määrältä. Säännöksen 4 momentin mukaan korvausmäärälle tuleva korko ja oikeudenkäyntikulujen korvaus eivät sisälly laitoksenhaltijan vastuun enimmäismäärään. 

Edelleen lain 493/2005 30 §:n 1 momentin mukaan jos Suomessa tai muussa lisäyleissopimukseen liittyneessä valtiossa olevan rauhanomaisiin tarkoituksiin käytettävän ydinlaitoksen haltija on vastuussa ydinvahingosta Pariisin yleissopimuksen mukaan ja Suomen tuomioistuimella on 37 §:n mukaan oikeus tutkia vahingonkorvausvaade laitoksenhaltijaa vastaan, korvataan ydinvahinko, siltä osin kuin se ylittää 700 miljoonan euron määrän, valtion varoista, milloin ydinvahinko on syntynyt: 1) Suomessa tai muussa lisäyleissopimukseen liittyneessä valtiossa; 2) Suomen tai muun lisäyleissopimukseen liittyneen valtion aluemeren ulkopuolisilla merialueilla tai niiden yläpuolella, ja ydinvahingon kärsii Suomen tai muun lisäyleissopimukseen liittyneen valtion kansalainen; 3) Suomen tai muun lisäyleissopimukseen liittyneen valtion aluemeren ulkopuolisilla merialueilla tai niiden yläpuolella aluksessa tai ilma-aluksessa, joka on rekisteröity mainitussa valtiossa, tai mainitun valtion lainkäyttövaltaan kuuluvalla keinotekoisella saarella, laitoksessa tai rakennuksessa; tai 4) Suomen tai muun lisäyleissopimukseen liittyneen valtion talousvyöhykkeellä tai sen yläpuolella taikka mainitun valtion mannerjalustalla, talousvyöhykkeen tai mannerjalustan luonnonvarojen hyödyntämisen tai tutkimuksen yhteydessä. Säännöksen 2 momentin mukaan sovellettaessa 1 momentin 2 ja 3 kohdan säännöksiä ei korvausta kuitenkaan suoriteta, jos ydinvahinko on syntynyt muun valtion kuin Suomen tai lisäyleissopimukseen liittyneen valtion aluemerellä tai sen yläpuolella. Edelleen pykälän 3 momentin mukaan sovellettaessa 1 momenttia rinnastetaan lisäyleissopimukseen liittyneen valtion kansalaiseen sanottu valtio itse tai sen osa, julkis- tai yksityisoikeudellinen yhtiö, yhdistys, säätiö tahi muu yhteisö tai yhtymä, jolla on kotipaikka tai muutoin pysyvä toimipaikka sellaisessa valtiossa. Lisäyleissopimukseen liittyneen valtion kansalaisena pidetään myös henkilöä, jonka sellaisen valtion lain mukaan on katsottava vakinaisesti asuvan siinä valtiossa ja joka lisäyleissopimuksen mukaan korvausoikeuden suhteen rinnastetaan saman valtion kansalaiseen. 

Lain 493/2005 32 §:n 1 momentin mukaan niiden korvausten yhteismäärien, jotka ydinlaitoksen haltija ja valtio suorittavat saman ydintapahtuman johdosta osaksi 6–15, 15 a, 16–22, 30 ja 31 §:n nojalla sekä osaksi lisäyleissopimuksen 15 artiklassa tarkoitetun lisäyleissopimukseen liittyneen valtion ja muun valtion välisen sopimuksen perusteella, enimmäismäärä on 1 500 miljoonaa euroa tai se tätä suurempi määrä, joka seuraa lisäyleissopimuksen 12 a artiklan soveltamisesta. Määrään ei lueta korkoa eikä korvausta oikeudenkäyntikuluista. Säännöksen 2 momentin mukaan jos se määrä, joka 1 momentin mukaan on käytettävissä valtion varoista suoritettavaa korvausta varten 30 ja 31 §:n mukaan, ei riitä ydinvahinkojen korvaamiseen, alennetaan valtion varoista suoritettavia korvauksia ja niille tulevia korkoja samalla suhteellisella osalla. Tätä momenttia sovellettaessa noudatetaan vastaavasti, mitä 20 §:n 2 momentissa säädetään, kuitenkin niin, että siinä tarkoitetun määräyksen antaa Valtiokonttori. 

Suomen tasavallan hallituksen ja Venäjän federaation hallituksen välillä on voimassa kahdenvälinen sopimus yhteistyöstä ydinenergian rauhanomaisen käytön alalla (SopS 31/2015). Kyseisen sopimuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti vastuuta ydinvahingosta, joka syntyy kyseiseen sopimukseen pohjautuvaa yhteistyötä toteutettaessa, säännellään sellaisten kansainvälisten sopimusten, joiden osapuolia Suomen tasavalta tai Venäjän federaatio ovat, ja osapuolten kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Edelleen artiklan 2 kohdan mukaisesti jos Pariisin yleissopimuksen mukaan korvausvastuussa olevan laitoksenhaltijan laitos sijaitsee Suomen tasavallan alueella, sovelletaan Pariisin yleissopimusta Suomen tasavallan tai Venäjän federaation alueella sattuviin ydintapahtumiin, joiden aiheuttamasta vahingosta laitoksenhaltija on vastuussa Pariisin yleissopimuksen nojalla, kun vahingoista kärsitään Venäjän federaation alueella. Tämä tarkoittaa, että Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen haltijan ollessa vastuussa ydintapahtumasta Venäjällä ilmeneviin vahinkoihin soveltuisivat samat lähtökohdat kuin mitä Pariisin yleissopimuksen sopijavaltiossa ilmeneviin vahinkoihin sovellettaisiin. 

2.1.2  Vastuun enimmäismäärän alentamisen perusteet ja menettely vastuumäärän alentamiseksi

Pariisin yleissopimuksen sopimusvaltio voi sekä voimassaolevan että muutospöytäkirjan mukaisesti muutetun yleissopimuksen mukaisesti määrätä 7 artiklan mukaista täyttä vastuumäärää alhaisemman vastuun määrän tietyin edellytyksin. Muutospöytäkirjan mukaisesti muutetun yleissopimuksen 7 artiklan b kohdan i alakohdan mukaan sopimusvaltio voi, ottaen huomioon kyseessä olevan ydinlaitoksen laatu ja ydinlaitoksesta peräisin olevan ydintapahtuman todennäköiset seuraukset, asettaa kyseiselle ydinlaitokselle alemman vastuumäärän, jonka tulee kuitenkin olla vähintään 70 miljoonaa euroa. 7 artiklan b kohdan ii alakohdassa määritellään ydinaineen kuljetusten kohdalla alimmaksi vastuumääräksi 80 miljoonaa euroa. 

Alempien vastuumäärien määrittäminen tapahtuu muutospöytäkirjalla muutetun Pariisin yleissopimuksen 10 artiklan c kohdan mukaisesti ydinlaitoksen sijaintivaltion riskillä siten, että jos toiminnassa, johon soveltuu alennettu vastuumäärä, tapahtuu ydintapahtuma, josta aiheutuvien vahinkojen kustannukset ylittävät alennetun vastuumäärän, sijaintivaltio vastaa kustannuksista alennetun vastuumäärän ylittäviltä osin Pariisin yleissopimuksessa määriteltyyn vastuumäärään eli vähintään 700 miljoonaan euroon saakka. Jos sopimusvaltio on alentanut laitoksenhaltijan vastuumäärän tietyn ydinlaitoksen osalta esimerkiksi 70 miljoonaan euroon ja kyseisessä ydinlaitoksessa tapahtuu ydintapahtuma, josta aiheutuvien vahinkojen yhteismäärä ylittää alennetun vastuumäärän, ydinlaitoksen sijaintivaltio on velvollinen vastaamaan vahingoista täyteen vastuumäärään eli vähintään 700 miljoonaan euroon saakka. Lisäksi Brysselin lisäyleissopimuksen sopijavaltio on lisäyleissopimuksen soveltuessa vastuussa kyseisen järjestelmän mukaisesti. 

Ydinvastuulain mukaista ydinlaitoksen haltijan täyttä vastuumäärä voidaan alentaa voimassa olevan lain 581/2011 18 §:n nojalla. Säännöksen mukaan valtioneuvostolla on oikeus laitoksenhaltijan hakemuksesta päättää, ottaen huomioon laitoksen koko tai laatu taikka kuljetuksen laajuus, että vastuun enimmäismäärä on alempi kuin 600 miljoonaa erityisnosto-oikeutta, mutta kuitenkin vähintään viisi miljoonaa erityisnosto-oikeutta. Ydinaineen kuljetuksen aikana sattuneesta ydintapahtumasta laitoksenhaltija on vastuussa ydinvastuulain mukaan muiden vahinkojen kuin kuljetusvälineeseen kohdistuneen vahingon osalta vähintään viiden miljoonan erityisnosto-oikeuden määrään saakka. 

Muutoslain 493/2005 mukaisesti vastuun enimmäismäärää voidaan alentaa vain yksittäisen ydinaineen kuljetuksen kohdalla, eli vastuumäärän alentaminen laitoksen koon tai laadun perusteella ei ole säännöksen nojalla mahdollista. Vastuun enimmäismäärän alentamista koskeva päätös voidaan lain 493/2005 18 §:n 1 momentin mukaan tehdä, jos kuljetettavana olevien ydinaineiden aiheuttamasta ydintapahtumasta johtuva vahingonvaara on vähäinen ottaen huomioon näiden ydinaineiden määrä ja laatu sekä kuljetuksen olosuhteet kokonaisuudessaan. Vastuun enimmäismäärää ei kuitenkaan voida määrätä pienemmäksi kuin 80 miljoonaa euroa.  

Muutoslakia 493/2005 koskevassa hallituksen esityksessä HE 2/2005 vp vastuun enimmäismäärän alentamisen rajaamista vain ydinaineiden kuljetuksiin on perusteltu sillä, että Suomen oloissa ei ollut ilmennyt tarvetta käyttää alentamismahdollisuutta muuta kuin kuljetustapauksissa. Käytännössä tarve on kuitenkin ilmennyt vuonna 2014 FiR 1 -tutkimusreaktorin kohdalla, kun Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:tä oltiin yhtiöittämässä vuoden 2015 alusta. Ennen tätä FiR 1 -tutkimusreaktorin omisti valtio, joka ei ole ydinvastuulain 28 §:n mukaan vakuuttamisvelvollinen ydinlaitostensa osalta.  

FiR 1 -tutkimusreaktorin vastuumäärä alennettiin 18.12.2014 tehdyllä valtioneuvoston päätöksellä 70 miljoonaa euroa vastaavaan määrään erityisnosto-oikeuksia 1.1.2015 alkaen. Päätös on voimassa toistaiseksi.  

Käytännössä vastuumäärän alentamista koskevia päätöksiä on viime vuosina tehty FiR 1 -tutkimusreaktorin lisäksi yksittäisten ydinpolttoaineen kuljetusten kohdalla noin 1-2 vuosittain.  

Vastuumäärän alentaminen on ydinvastuulain 18 §:n mukaan mahdollista ydinlaitoksen haltijan hakemuksesta. Vastuumäärän alentamisesta päättää valtioneuvosto yleisistunnossaan. Vastuumäärän alentamista koskeva asia käsitellään raha-asiainvaliokunnassa. Työ- ja elinkeinoministeriö toimii asiassa valmistelevana ministeriönä. Hakemuksesta pyydetään Säteilyturvakeskuksen lausunto, ja asian valmistelussa tehdään yhteistyötä valtiovarainministeriön kanssa. 

Vastuumäärän alentamisprosessia on kuljetusten osalta pidetty hallinnollisesti työläänä prosessina sekä ydinlaitosten haltijoiden että valtionhallinnon näkökulmasta. Täyden vastuumäärän vakuuttaminen edellyttää lisäksi jälleenvakuuttamista esimerkiksi muiden ydinvakuutuspoolien tai vakuutusyhtiöiden kautta, mistä aiheutuu laitoksenhaltijalle hallinnollista taakka ja aikatauluviivettä. Jälleenvakuuttaminen tarkoittaa, että vakuutuksenantaja vakuuttaa tietyn riskin edelleen hankkimalla toiselta vakuutuksenantajalta vakuutuksen hallitakseen riskiä pienentämällä omaa riskiään. Vastuumäärän suuruus vaikuttaa myös suoraan vakuutusmaksujen tasoon siten, että vakuutusmaksu alennetun vastuumäärän perusteella on pienempi kuin täyden vastuumäärän perusteella. 

2.1.3  Vastuun enimmäismäärän alentaminen valtion vastuiden näkökulmasta

Alempien vastuumäärien määrittäminen tapahtuu muutospöytäkirjalla muutetun Pariisin yleissopimuksen 10 artiklan c kohdan mukaisesti ydinlaitoksen sijaintivaltion riskillä siten, että jos toiminnassa, johon soveltuu alennettu vastuumäärä, tapahtuu ydintapahtuma, josta aiheutuvien vahinkojen kustannukset ylittävät alennetun vastuumäärän, sijaintivaltio vastaa kustannuksista alennetun vastuumäärän ylittäviltä osin Pariisin yleissopimuksen mukaisesti määriteltyyn vastuumäärään eli vähintään 700 miljoonaan euroon saakka. Jos sopimusvaltio on alentanut laitoksenhaltijan vastuumäärän tietyn ydinlaitoksen osalta esimerkiksi 70 miljoonaan euroon ja kyseisessä ydinlaitoksessa tapahtuu ydintapahtuma, josta aiheutuvien vahinkojen yhteismäärä ylittää alennetun vastuumäärän, isäntävaltio on velvollinen vastaamaan vahingoista täyteen vastuumäärään eli vähintään 700 miljoonaan euroon saakka. Lisäksi Brysselin lisäyleissopimuksen sopijavaltio on lisäyleissopimuksen soveltuessa vastuussa kyseisen järjestelmän mukaisesti. 

Ydinvastuulaissa on säädetty valtion toissijaisesta vastuusta ydinvahingoista. Ydinvastuulain voimassa olevan 29 §:n mukaan jos se, jolla on oikeus saada vahingonkorvausta ydinvastuulain tai muun sopimusvaltion vastaavan lainsäädännön nojalla Suomessa olevan ydinlaitoksen haltijalta, näyttää, ettei hän ole voinut saada tätä korvausta ydinlaitoksen haltijan kanssa vakuutussopimuksen tehneeltä vakuutuksenantajalta, maksetaan korvaus valtion varoista. Säännöksen 2 momentin mukaan tämä valtion korvausvelvollisuus ei ylitä sitä vastuumäärää, joka on laitoksenhaltijaan nähden voimassa 18 §:n 1 momentin mukaisesti. Vastuumäärän ollessa alennettu valtion vastuu ei siten ydinvastuulain mukaan lähtökohtaisesti ylitä sitä määrää, joka on alentamispäätöksellä asetettu.  

Jos kuitenkin on kyse Suomessa tai muussa Brysselin lisäyleissopimukseen kuuluvassa valtiossa ilmenevästä vahingosta, josta Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen haltija on vastuussa, vastuun enimmäismäärän alentaminen vaikuttaa siihen, missä vaiheessa Suomen valtion vastuu ydinlaitoksen sijaintivaltiona eli niin sanottuna isäntävaltiona realisoituu. Vastuun ollessa ydinvastuulain 18 §:n mukaan täysimääräinen eli voimassa olevan lain mukainen 600 miljoonaa erityisnosto-oikeutta, Suomen valtion lisäyleissopimuksen mukainen vastuu ei kyseisen järjestelmän soveltuessa voi käytännössä realisoitua, koska ydinlaitoksen haltijan täysimääräinen vastuumäärä kattaa myös voimassa olevan lisäyleissopimuksen isäntävaltion ja korvausyhteisön vastuumäärät.  

Jos vastuumäärä on alennettu, Suomen valtion vastuu voi teoriassa realisoitua. Esimerkiksi jos vastuumäärä on alennettu 70 miljoonaan erityisnosto-oikeuteen, ydinlaitoksen sijaintivaltio vastaa vahingoista siltä osin kuin ne ylittävät mainitun alennetun vastuumäärän aina 175 miljoonaan erityisnosto-oikeuteen saakka. Edelleen vahinkojen ylittäessä 175 miljoonaa erityisnosto-oikeutta Brysselin lisäyleissopimuksen mukainen korvausyhteisö vastaa vahingoista 300 miljoonaan erityisnosto-oikeuteen saakka. Jos Suomessa ilmenevistä vahingoista aiheutuvat kustannukset täysin poikkeuksellisessa tilanteessa ylittäisivät edelleen 300 miljoonaa erityisnosto-oikeutta, Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen haltija vastaisi ylittävältä osin Suomessa ilmenevistä vahingoista koko omaisuudellaan. 

Muutoslailla 493/2005 sääntelyä valtion vastuusta on muutettu valtion vastuun enimmäismäärän osalta. Muutoslain 29 §:n mukaan jos se, jolla on oikeus saada vahingonkorvausta ydinvastuulain tai muun sopimusvaltion vastaavan lainsäädännön nojalla Suomessa olevan ydinlaitoksen haltijalta, näyttää, ettei hän ole voinut saada tätä korvausta ydinlaitoksen haltijan kanssa vakuutussopimuksen tehneeltä vakuutuksenantajalta 18 §:n 2 momentissa tarkoitetun vastuun enimmäismäärän rajoissa, maksetaan siten saamatta jäänyt korvaus valtion varoista. Säännöksen 2 momentin mukaan valtion mainitun mukainen korvausvelvollisuus päättyy, kun korvausta on suoritettu vakuutuksesta ja valtion varoista yhteensä 700 miljoonan euron määrä. 

Vastuun enimmäismäärän alentaminen aikaistaa siten valtion vastuun realisoitumista siinä tapauksessa, että vastuumäärää on alennettu esimerkiksi ydinaineen kuljetuksen osalta ja kuljetuksen aikana sattuu ydintapahtuma, jonka aiheuttamien ydinvahinkojen korvaussumma nousee yli alennetun vastuumäärän.  

Lain 493/2005 29 §:ssä säädetty 700 miljoonan euron valtion vastuiden enimmäismäärä koskee kuitenkin vain sellaisia tapauksia, joissa Brysselin lisäyleissopimus ei sovellu lain 493/2005 30 §:n mukaisesti. Jos Brysselin lisäyleissopimus soveltuu, Suomen valtion vastuun enimmäismäärä on ensivaiheessa lain 493/2005 30-32 §:n mukaisesti 1 500 miljoonaa euroa. 

2.1.4  Vastuumäärän tason suhteuttaminen riskiin ja mahdollisten vahinkojen laajuuteen

Ydinlaitosten ja ydinaineisiin liittyvän toiminnan riskit ja mahdollisten vahinkojen laajuus vaihtelevat. Suurimman onnettomuusriskin voidaan katsoa liittyvän energiantuotannossa käytettävän ydinvoimalaitoksen toimintaan. Suomessa on energiantuotannossa käytössä neljä ydinvoimalaitosyksikköä: Olkiluoto 1 ja 2 Eurajoen Olkiluodossa ja Loviisa 1 ja 2 Loviisan Hästholmenilla. Olkiluodon kolmannen yksikön arvioidaan aloittavan säännöllisen sähköntuotannon vuoden 2022 aikana. Lisäksi Fennovoima Oy on jättänyt vuonna 2015 valtioneuvostolle rakentamislupahakemuksen Hanhikivi 1 -ydinvoimalaitoksen rakentamiseksi.  

Ydinenergian käyttöä, kuten ydinvoimalaitosten toimintaa ja esimerkiksi ydinaineiden hallussapitoa ja kuljetuksia, koskevat yksityiskohtaiset ja kattavat säännökset ja määräykset. Ydinenergialain (990/1987, jäljempänä myös YEL) 6 §:n mukaan ydinenergian käytön on oltava turvallista eikä siitä saa aiheutua vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Ydinenergian käyttöön luvan saaneen velvollisuutena on huolehtia turvallisuudesta. Ydinenergialain 7 a §:n mukaan ydinenergian käytön turvallisuus on pidettävä niin korkealla tasolla kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista. Turvallisuusvaatimukset ja toimenpiteet turvallisuuden varmistamiseksi on mitoitettava ja kohdennettava oikeassa suhteessa ydinenergian käytön riskeihin.  

Säteilyturvakeskus on ydinenergian käytön turvallisuutta valvova viranomainen. Lisäksi Säteilyturvakeskus muun muassa tarkastaa ydinvoimalaitosta koskevat suunnitelmat, tekee laitoksesta turvallisuusarvioita ja valvoo monipuolisesti ydinlaitosten rakentamista ja käyttötoimintaa. 

Kattavan sääntelyn ja valvonnan avulla pyritään muun muassa hallitsemaan ja pienentämään onnettomuusriskiä. Ydinturvallisuuden varmistamiseksi on Suomessa omaksuttu periaate, jonka mukaan asetettujen vaatimusten täyttäminen on välttämätön vähimmäistavoite. Ydinvoimalaitoksen turvallisuutta on kehitettävä koko sen käyttöiän ajan, ottaen huomioon laitoksen omat ja kansainväliset käyttökokemukset ja turvallisuustutkimuksen tulokset sekä teknologian kehittymisen tuomat mahdollisuudet. 

Ydinenergialain 7 d §:n mukaan ydinlaitoksen suunnittelussa on varauduttava käyttöhäiriöiden ja onnettomuuksien mahdollisuuteen. Onnettomuuden todennäköisyyden on oltava sitä pienempi, mitä vakavampi onnettomuuden seuraus saattaisi olla ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Ensisijainen tavoite on onnettomuuksien estäminen. Onnettomuuksien hallintaa ja niiden seurausten lieventämistä varten on tehtävä tarpeelliset käytännön toimenpiteet. 

Ydinturvallisuuden varmistamisessa käytetään moninkertaisia suojaamisen tasoja, joilla pyritään ehkäisemään ennalta reaktorin tehon hallitsematon kasvu, havaitsemaan mahdolliset häiriöt ja estämään niiden kehittyminen vakaviksi onnettomuuksiksi sekä lieventämään mahdollisen onnettomuuden seurauksia. Radioaktiivisten aineiden ympäristöön vapautumisen estämiseksi käytetään moninkertaisia esteitä. 

Ydinvoimalaitosten työntekijöiden säteilyaltistukselle on asetettu rajat. Ydinvoimalaitosten ympäristössä toteutetaan monipuolista säteilyvalvontaohjelmaa. Saadut tulokset varmentavat itse laitoksella mitattuja radioaktiivisten aineiden päästötietoja. 

Ydinvoimalaitosten ohella ydinvastuulain soveltamisalaan voi kuulua erilaisia muita ydinlaitoksia, minkä ohella ydinaineen kuljetukset kuuluvat ydinvastuulain vakuuttamisvelvollisuuden alaisuuteen. Muiden ydinlaitosten kuin ydinvoimalaitosten kohdalla ydinvastuulaissa tarkoitetusta ydintapahtumasta aiheutuvat mahdolliset suurimmat vahingot ovat toiminnan luonteen vuoksi energiantuotannossa käytettävään ydinlaitokseen verrattuna huomattavasti paikallisempia ja taloudellisilta vaikutuksiltaan pienempiä. Tällaisten ydinlaitosten kohdalla esimerkiksi ydintapahtumasta aiheutuvien vahinkojen valtioiden rajat ylittävät vaikutukset eivät ole todennäköisiä. 

Esimerkiksi käytössä oleviin erillisiin voimalaitosjätteen varastoihin ja loppusijoituslaitoksiin (niin sanotut VLJ-luolat) sijoitetaan matala- ja keskiaktiivista voimalaitosjätettä sekä voimalaitosten purkujätettä. VLJ-luolaan varastoidaan ja loppusijoitetaan myös Suomen terveydenhuollosta, teollisuudesta ja tutkimuksesta syntyviä radioaktiivisia pienjätteitä. Kyse on ydinlaitoksesta, jonne ei sijoiteta ydinpolttoainetta, johon vahinkovaikutuksiltaan merkittävän ydintapahtuman riskit liittyvät. VLJ-luolat on louhittu useiden kymmenien metrien syvyyteen peruskallioon, jolloin mahdolliset vahinkovaikutukset olisivat paikallisia.  

Myös Posiva Oy:n rakenteilla olevan, käytetyn ydinpolttoaineen kapselointi- ja loppusijoituslaitoksen kohdalla ydintapahtuman riski on energiantuotannossa käytettävää ydinvoimalaitosta alhaisempi, koska mahdollisesta merkittävimmästä ydintapahtumasta aiheutuvien vahinkojen laajuus on pienempi. Tällaisessa ydinlaitoksessa käsitellään ja varastoidaan kerrallaan vähäistä määrää käytettyä ydinpolttoainetta, eikä toiminnassa ylläpidetä fissioreaktioita. Kuten ydinvoimalaitoksen, myös kapselointi- ja loppusijoituslaitoksen toimintaa ohjaavat yksityiskohtaiset turvallisuusmääräykset, joiden noudattamista Säteilyturvakeskus valvoo. Posiva Oy on teettänyt Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:llä vuonna 2014 Olkiluodon kapselointi- ja loppusijoituslaitoksen käyttöturvallisuusanalyysiraportin, jossa myös kapselointi- ja loppusijoituslaitoksen erilaisia käyttötapahtumia ja onnettomuuksia on arvioitu.  

Pahimmassa arvioidussa onnettomuustilanteessa kapselointilaitoksen kapselihissi pettää ja loppusijoituskapseli putoaa yhdessä hissikorin kanssa kapselikuilun pohjalle. Onnettomuusanalyysissa on arvioitu, että kaikki loppusijoituskapselin sisällä olevat ydinpolttoaineniput vaurioituvat ja kapseli menettää tiiveytensä. Kapselikuilussa oleva radioaktiivinen ilma johdetaan kapselointilaitoksen kautta päästönä ympäristöön. Analyysissä on myös oletettu, ettei päästöä suodateta tai laitoksen ilmanvaihtoa eristetä. 

Posiva Oy:n loppusijoituslaitoksella suurimmat riskit liittyvät toimintaan, kun kapselit ovat varastoituna laitoksen maanalaisessa välivarastossa tai niitä kuljetetaan loppusijoitusreikään. Posiva Oy on laitossuunnittelussaan huomioinut mahdollisia riskejä. Maanalainen välivarasto on suunniteltu kalliosortumia ja suunnittelumaanjäristyksiä vastaan. Kapseleiden siirto- ja asennusajoneuvossa on vahva säteilysuoja, joka toimii suojana myös mahdollisia kalliosortumia vastaan. Myöskään tulipalojen aiheuttamaa riskiä ei nähdä suurena, sillä kapseli ja sen sisällä oleva polttoaine kestävät hyvin kuumuutta.  

Mahdollisesta onnettomuudesta ympäristölle aiheutuvien riskien arvioidaan olevan erittäin pienet. Esimerkiksi isolla kalliosortumalla voisi olla vaikutusta loppusijoitustoimintaan, ja siitä voisi aiheutua toiminnassa viipeitä ja ylimääräisiä kustannuksia. Loppusijoituslaitoksella tapahtuvalla onnettomuudella on selvästi pienemmät vaikutukset sekä ympäristön että väestön näkökulmasta kuin mahdollisilla onnettomuuksilla maanpäällisessä kapselointilaitoksessa. Erittäin epätodennäköisessä tilanteessa, jossa kapseli ja polttoaine vaurioituisivat, radioaktiivisten aineiden leviäiminen tapahtuisi maanalaisessa tunnelissa paikallisesti ja noin 400 metrin syvyydessä, millä ei nähdä olevan vaikutusta maanpäälliselle elämälle tai ympäristölle. Tarvittaessa loppusijoituslaitoksen ilmastointi voidaan myös pysäyttää. 

Kapselointi- ja loppusijoituslaitos toteutetaan siten, että laitoksesta ei pääse ympäristöön haitallisia määriä radioaktiivisia aineita siinäkään tapauksessa, että polttoaineen käsittelyssä tapahtuisi häiriö. Kaikissa kapselointi- ja loppusijoituslaitoksen käyttöturvallisuusanalyysissa tarkastelluissa käyttö- ja onnettomuustilanteissa päästöt ja ympäristön asukkaiden säteilyannokset ovat hyvin pieniä. Mahdolliset käyttö- ja onnettomuustilanteissa tarvittavat suojelutoimenpiteet tulisivat olemaan vähäisiä, ja ne toteutettaisiin paikallisesti. 

Säteilyturvakeskuksen esittämän arvion mukaan Posivan kapselointi- ja loppusijoituslaitoksessa tapahtuva pahin onnettomuus voitaisiin luokitella asteikolla INES 1-7 luokkaan INES 4. INES (International Nuclear and Radiological Event Scale) on IAEA:n kehittämä ja käyttämä ydinlaitos- ja säteilytapahtumien kansainvälinen vakavuusasteikko, jonka avulla voidaan vertailla eri ydinlaitos- ja säteilytapahtumien vakavuutta keskenään. Säteilyturvakeskuksen arvio perustuu Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n analyysiraportissa esitettyihin aktiivisuusmääriin. Säteilyturvakeskuksen mukaan INES 4 -luokan onnettomuudessa radioaktiivisten aineiden päästö ympäristöön aiheuttaa laitoksen ympäristössä asuvalle eniten altistuneelle henkilölle yli millisievertin suuruusluokkaa olevan säteilyannoksen. Tällainen päästö saattaa aiheuttaa tarvetta joihinkin laitoksen ulkopuolisiin vastatoimenpiteisiin, kuten paikalliseen elintarvikkeiden valvontaan. 

Myös ydinaineen kuljetuksiin liittyvien onnettomuusriskien voidaan arvioida olevan selvästi käyvää ydinvoimalaitosta pienempiä. Radioaktiivisen aineen kuljetuksista ei ole tiettävästi koskaan aiheutunut korvattavaa ydinvahinkoa. Nykyään maailmalla tapahtuu vuosittain noin 20 miljoonaa radioaktiivisen aineen kuljetusta, joista noin 5 % liittyy ydinvoimaan. 

Suomessa kuljetetaan sekä tuoretta että käytettyä ydinpolttoainetta. Tuoretta ydinpolttoainetta kuljetetaan Suomessa noin 10 kertaa vuosittain. Olkiluodon ydinvoimalaitokselle polttoaine tulee Saksasta, Espanjasta tai Ruotsista, ja se kuljetetaan laivalla ja autolla voimalaitokselle. Loviisan voimalaitokselle ydinpolttoaine saapuu Venäjältä juna- ja autokuljetuksina. 

Käytetyn ydinpolttoaineen kuljetukset ovat Suomessa viime vuosikymmenet olleet pääosin ydinvoimalaitosten laitosalueiden sisäisiä siirtoja. Käytössä olevien ydinvoimalaitosten käytetty ydinpolttoaine on tarkoitus kuljettaa laitosalueella tapahtuvan välivarastointiajan jälkeen Eurajoen Olkiluotoon kapseloitavaksi ja loppusijoitettavaksi. Posiva Oy:n tavoitteena on käynnistää loppusijoitushanke 2020-luvulla. Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan loppusijoittaminen alkaa Olkiluodon välivarastossa olevien polttoainenippujen kapseloinnilla ja loppusijoittamisella. Tarvittavat polttoaineen siirrot voidaan tehdä voimalaitosalueen sisäisinä siirtoina TVO:n omistamaa aluetta ja tieverkkoa käyttämällä.  

Käytetyn ydinpolttoaineen radioaktiivisuus ketjureaktion pysäyttämisen jälkeen laskee nopeasti. Polttoaineen aktiivisuus vähentyy yhdessä vuodessa noin sadanteen osaan siitä mitä se on välittömästi käytön lopettamisen jälkeen. Radioaktiivisten aineiden hajotessa syntyy edelleen runsaasti lämpöä, ja siksi käytettyjä polttoainenippuja täytyy jäähdyttää. 

Käytetty ydinpolttoaine luokitellaan Suomessa korkea-aktiiviseksi jätteeksi, ja sen käsittely edellyttää hyvin tehokkaita säteilysuojelujärjestelyjä.  

Myös ydinaineiden kuljetukset ovat tarkasti säänneltyjä. Niitä koskevat ydinenergialain ja ydinenergia-asetuksen säännökset sekä laki vaarallisten aineiden kuljetuksesta (719/1994), valtioneuvoston asetus vaarallisten aineiden kuljetuksista tiellä (194/2002), Säteilyturvakeskuksen määräys ydinenergian käytön turvajärjestelyistä STUK Y/3/2016 sekä Liikenne- ja viestintäviraston määräykset. Lisäksi kuljetusten käytännön järjestelyistä määrätään Säteilyturvakeskuksen ohjeessa (YVL-ohje D.2: Ydinaineiden ja ydinjätteiden kuljetus). Ydinaineiden kuljetus on ydinenergian käytön tavoin ydinenergialain 8 §:n mukaisesti luvanvaraista toimintaa. 

Säteilyturvakeskus valvoo ydinenergia-asetuksen 115 §:n mukaisesti, että ydinaineiden ja ydinjätteiden kuljetuksissa noudatetaan ydinenergialain nojalla annettuja määräyksiä sekä muita radioaktiivisten aineiden kuljetuksia koskevia määräyksiä. Säännöksen mukaiseen kuljetukseen saa ryhtyä vasta, kun Säteilyturvakeskus on todennut, että kuljetuskalusto ja kuljetusjärjestelyt sekä turva- ja valmiusjärjestelyt täyttävät niille asetetut vaatimukset ja että vahingonkorvausvastuu ydinvahingon varalta on järjestetty. Säteilyturvakeskuksen on tarpeen vaatiessa ilmoitettava ydinaineiden tai ydinjätteiden kuljetuksesta sille aluehallintovirastolle, jonka alueella kuljetus tapahtuu. 

Kuljetuksia koskee soveltuvin osin myös Säteilyturvakeskuksen määräys ydinenergian käytön turvajärjestelyistä STUK Y/3/2016. Määräyksen 3 §:n 1 kohdan mukaan turvajärjestelyjen suunnittelun perusteena tulee käyttää suunnitteluperusteuhkaa, turvattavaa toimintaa koskevia riskianalyysejä ja niiden perusteella arvioituja suojaustarpeita. 

Käytettyä ydinpolttoainetta kuljetetaan yleensä paksuseinäisissä kuljetussäiliöissä erityiskalustolla. Käytetyn ydinpolttoaineen suuren radioaktiivisuuden takia sen kuljetuksissa käytettäville säiliöille on määritelty tiukat turvallisuusvaatimukset. Niiltä vaaditaan monia lujuus- ja materiaaliominaisuuksia, ja niiden tulee kestää myös mahdolliset onnettomuustilanteet.  

Radioaktiivisen aineen kuljetussäiliöiden tulee täyttää tiukat kansainväliset turvallisuusmääräykset (IAEA SSR6 2018). Kuljetussäiliöt vaimentavat tehokkaasti niiden sisällä olevien aineiden voimakasta säteilyä, eikä niistä siten aiheudu säteilyaltistusta kuljetusreittien varrella oleville ihmisille.  

Käytetyn ydinpolttoaineen kuljetuksiin voi liittyä erilaisia onnettomuusuhkia. Pahin seuraus, joka liittyy käytetyn ydinpolttoaineen kuljetuksiin, on se, että kuljetuspakkaus menettää tiiviytensä. Jos kuljetusastia rikkoontuisi, paljastuneesta polttoaineesta aiheutuva, huomattavasti kohonneen ulkoisen säteilyn sektori ulottuisi muutaman sadan metrin päähän. Käytetyn polttoaineen suojakuoren rikkoutuessa vapautuisi vesistöön sekä kaasumaisia että kiinteitä partikkeleita, ja fissiotuotteita voisi vapautua. Radioaktiivisia aineita voisi vapautua ilmaan huomattavia määriä vain, mikäli kuljetussäiliön rikkoontumisen lisäksi esimerkiksi tulipalo tai ydinketjureaktio synnyttäisi korkean lämpötilan. 

Säteilyturvakeskus on arvioinut mallintamalla, millaisia seurauksia kuljetuspakkauksen ohentumisesta tai tiiviyden menettämisestä voi aiheutua. Käytetyillä oletuksilla mallintaminen osoitti, että käytetyn ydinpolttoaineen kuljetuksessa tapahtuva tilanne, jonka seurauksena kuljetussäiliön tiiviys menetetään, aiheuttaa pahimmassa tapauksessa väestön evakuointitarpeen noin 300 metrin etäisyydellä onnettomuuspaikasta.  

Tuoreessa eli käyttämättömässä ydinpolttoaineessa, jota ei ole vielä laitettu reaktoriin, on vain luonnonuraanista lähtevää säteilyä. Se on vain lievästi radioaktiivista, eikä sen käsittelyä varten tarvita säteilysuojausta. Käyttämättömän polttoaineen aktiivisuus on miljoonia kertoja pienempi kuin juuri reaktorista poistetun käytetyn polttoaineen. Se ei liukene veteen, eikä siitä esimerkiksi tulipalossa leviä helposti ympäristöön radioaktiivisia hiukkasia. Näiden seikkojen vuoksi tuoreen ydinpolttoaineen kuljetuksiin ei liity huomattavan ympäristöonnettomuuden mahdollisuutta. Vaikka tuore polttoaine joutuisi kuljetuksen aikana onnettomuuteen, ei polttoaineesta aiheutuisi vaaraa ihmisille tai ympäristölle. Reaktiivisuusonnettomuus on huomioitava ja käytännössä eliminoitava tapahtuma esimerkiksi kuljetussäiliön suunnitteluratkaisuin. Tuoreen ydinpolttoaineen käsittelyyn ei liity olennaista säteilyvaaraa. Tuoreen ydinpolttoaineen vähäisen aktiivisuuden vuoksi kuljetuspakkauksilta ei edellytetä säteilysuojausominaisuuksia.  

Tavanomaiseen tuoreen ydinpolttoaineen kuljetukseen liittyvän onnettomuuden vahinkoriskiksi on arvioitu noin miljoona euroa.  

4.2.1  Energiantuotannossa käytettävän ydinlaitoksen vastuumäärän nostaminen

Ydinenergian tuotannossa käytettävän ydinlaitoksen haltijan vastuumäärän nostaminen 1 200 miljoonaan euroon vähentäisi valtion vastuita suhteessa laissa 493/2005 säädettyyn tilanteessa, jossa sattuisi suuren mittaluokan ydinvoimalaitosonnettomuus siltä osin, kun vahinkoja ilmenisi Suomessa tai muissa Brysselin lisäyleissopimuksen sopijavaltioissa. Ydinvastuulain mukaisen ydinlaitoksen haltijan vakuuttamisvelvollisuuden seurauksena ydinlaitoksen haltijan tulisi hankkia ydinvastuuvakuutus ydinvastuulain mukaiseen vastuumäärään eli 1 200 miljoonaan euroon saakka, ja mahdolliset ydinvoimalaitoksessa tapahtuneesta ydintapahtumasta aiheutuneet vahingot korvattaisiin siten 1 200 miljoonaan euroon saakka laitoksenhaltijan vakuutuksesta. Suomen valtion vastattavaksi jäisi ensivaiheessa ainoastaan Brysselin lisäyleissopimuksen niin sanotun kolmannen portaan osuus eli 300 miljoonaa euroa, josta valtio perisi valtaosan takaisin muilta lisäyleissopimuksen sopijavaltioilta lisäyleissopimuksessa sovitulla tavalla. Suomen valtion vastattava osuus 300 miljoonasta eurosta olisi tammikuun 2020 tilanteen mukaisesti noin 5,9 miljoonaa euroa.  

Ydinvoimalaitoksen laitoksenhaltijan ydinvastuuvakuutuksen vakuutusmaksu kasvaisi nykyisestä vakuutettavan vastuumäärän noustessa. Se, että ydinvoimalaitoksen vastuumäärä lähes kaksinkertaistuisi lain 493/2005 mukaisesta 700 miljoonasta eurosta, merkitsisi käytännössä myös vakuutusmaksun kasvamista useilla kymmenillä prosenteilla. Vakuutusmaksun nouseminen on ydinlaitoksen haltijan näkökulmasta merkityksellinen vaikutus, mutta markkinoilla toimivan yrityksen tulee lähtökohtaisesti vastata omasta toiminnastaan aiheutuvista kustannuksista. Tämä on myös niin sanotun aiheuttamisperiaatteen mukaista; periaatteen mukaan vaarallisen tai riskialttiin toiminnan harjoittajan tulee kantaa toiminnastaan aiheutuvat haitalliset seuraukset ja niistä aiheutuvat kustannukset. Toisaalta on myös huomioitava, että ydinlaitosten haltijoiden vakuutusmaksut oletettavasti nousevat muutospöytäkirjojen voimaantulon myötä myös sen vuoksi, että Pariisin yleissopimuksen kattamien vahinkojen ala laajenee muutoslain 493/2005 14 §:ssä säädetyllä tavalla. Muutospöytäkirjojen voimaantulon myötä korvattavia ydinvahinkoja ovat henkilö- ja esinevahinkojen lisäksi henkilö- tai esinevahingosta johtuva taloudellinen menetys, jos sellaista kärsineellä on oikeus korvaukseen henkilö- tai esinevahingoista, sekä eräin edellytyksin pilaantuneen ympäristön ennallistamistoimenpiteiden kustannukset, ympäristön merkittävästä pilaantumisesta aiheutuneet taloudelliset menetykset ja torjuntatoimenpiteiden kustannukset. 

Vakuutusmaksuihin lakimuutosten myötä tulevilla korotuksilla ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta ydinvoimalla tuotetun sähkön hintaan. 

Energiantuotannossa käytettävän ydinlaitoksen haltijan vastuumäärän korottamisella ei olisi onnettomuuden sattuessa merkittävästi vaikutusta suomalaisen vahingonkärsijän asemaan. Suomessa sijaitsevan ydinvoimalaitoksen haltijan vastuu Suomessa ilmenevistä vahingoista olisi edelleen ydinvastuulain 18 §:n 1 momentin mukaisesti rajoittamaton, mistä yhdessä ydinvastuulain 30-32 §:n kanssa seuraisi, että suuren mittakaavan onnettomuuden sattuessa vahinkoja korvattaisiin ydinvoimalaitoksen haltijan vakuutuksesta 1 200 miljoonaa euroa ja Brysselin lisäyleissopimuksen mukaisen korvausyhteisön varoista 300 miljoonaa euroa, ja tämän jälkeen Suomessa sijaitsevan ydinvoimalaitoksen haltija vastaisi suorittamatta olevista vahinkokustannuksista koko omaisuudellaan. 

Sillä, että energiantuotannossa käytettävän ydinlaitoksen vastuumäärä nostettaisiin 1 200 miljoonaan euroon, olisi vaikutusta Suomen valtion toissijaisen vastuun enimmäismäärään ydinvastuulain 29 §:n mukaisesti. Lain 493/2005 29 §:n mukainen valtion toissijaisen vastuun katto on 700 miljoonaa euroa. Kun energiantuotannossa käytettävän ydinlaitoksen haltijan vastuumäärä nostettaisiin 1 200 miljoonaan euroon, kyseinen vastuumäärä olisi myös Suomen valtion toissijaisen vastuun katto suhteessa ydinvastuulain mukaisiin sopimusvaltioihin. Tällaisia valtioita ovat Pariisin yleissopimuksen sopijavaltiot sekä valtiot, jotka ovat liittyneet Wienin yleissopimukseen sekä Wienissä 21 päivänä syyskuuta 1988 tehtyyn Wienin ja Pariisin yleissopimusten soveltamista koskevaan yhteispöytäkirjaan. Myös Suomen ja Venäjän valtioiden välisen kahdenvälisen sopimuksen (SopS 31/2015) mukaisesti Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen haltijan ollessa vastuussa ydintapahtumasta Venäjällä ilmeneviin ydinvahinkoihin soveltuvat Pariisin yleissopimuksen lähtökohdat. 

Muutoslaissa 493/2005 valtion vastuun katoksi on säädetty 700 miljoonaa euroa. Ydinvastuulain 29 § soveltuu kuitenkin vain, jos vahingonkärsijä ei jostakin syystä saisi korvauksia ydinlaitoksen haltijan vakuutuksesta. Lisäksi ydinvastuulain 29 §:n mukainen valtion vastuu koskee tilannetta, jossa vahinkoja syntyisi sellaisen ydinlaitoksen toiminnassa tai ydinaineen kuljetuksen kohdalla, jossa ydinlaitoksen haltijan vastuumäärä olisi alennettu. Jos vahinkojen määrä ylittäisi alennetun vastuumäärän, valtio vastaisi vahingoista 1 200 miljoonaan euroon saakka. 

Edellä todetulla olisi suomalaisen vahingonkärsijän asemaan se vaikutus, että niiden potentiaalisten vahingonkärsijöiden lukumäärä kasvaisi, jotka voisivat vaatia korvauksia valtion toissijaisen vastuun perusteella. Tämä johtuu siitä, että 1 200 miljoonan euron valtion vastuukattoa sovellettaisiin suhteessa Pariisin yleissopimuksen sopijavaltioihin ja sellaisiin valtioihin, jotka ovat liittyneet Wienin yleissopimukseen sekä Wienissä 21 päivänä syyskuuta 1988 tehtyyn Wienin ja Pariisin yleissopimusten soveltamista koskevaan yhteispöytäkirjaan. Jos laki 493/2005 tulisi nykyisessä muodossaan voimaan, kyseisten valtioiden mahdolliset vahingonkärsijät voisivat ydinvastuulain perusteella saada korvauksia 700 miljoonan euron vastuukaton rajoissa. Lain 493/2005 mukaisessa järjestelmässä valtion vastuulla olevan 500 miljoonan euron vastuumäärästä voisivat korvauksia saada ainoastaan Brysselin lisäyleissopimuksen mukaisesti korvaukseen oikeutetut. 

Energiantuotannossa käytettävien ydinlaitosten vastuumäärän korottamisella ei olisi lähtökohtaisesti merkittävää vaikutusta viranomaisten toimintaan. Vastuumäärän nostamisella olisi käytännön vaikutusta viranomaisten toiminnan kannalta ainoastaan siinä tapauksessa, että tapahtuisi suuren mittakaavan ydinvoimalaitosonnettomuus, jonka vahingoista aiheutuvat kustannukset ylittäisivät laissa 493/2005 säädetyn vastuumäärän eli 700 miljoonaa euroa. Kun vastuumäärä olisi nostettu 1 200 miljoonaan euroon ja korvaukset maksettaisiin suoraan laitoksenhaltijan vakuutuksesta, vältyttäisiin korvaussummien tilittämisestä ja muusta hallinnoinnista aiheutuvista toimenpiteistä viranomaiselle aiheutuvalta resurssitarpeelta. 

4.2.2  Vastuumäärien porrastaminen

Ydinvastuulain mukaisten vastuumäärien porrastaminen ydinlaitokseen tai toimintaan liittyvän riskin mukaisesti suoraan lain nojalla vähentäisi hallinnollista taakkaa, joka aiheutuu voimassa olevien säännösten mukaista vastuumäärän alentamista hakevalle ydinlaitoksen haltijalle. Samoin tapauskohtaisesta päätöksenteosta luopuminen poistaisi alentamishakemuksen käsittelystä ja päätöksenteon valmistelusta valtionhallinnolle ja viranomaisille nykyisin aiheutuvan työn sekä vähentäisi valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnan ja yleisistunnon työkuormaa. 

Kun ydinvastuulain mukaiset vastuumäärät porrastettaisiin suoraan laissa, mahdollisuus alentaa vastuumäärä tapauskohtaisesti poistuisi. Jossakin tapauksessa voisi olla niin, että esimerkiksi kuljetettavaksi tulevan käytetyn ydinpolttoaineen määrän vähäisyyden vuoksi kyseiseen kuljetukseen liittyvä vahingonvaara olisi alhainen ja kuljetuksen aikana tapahtuvasta ydintapahtumasta aiheutuvien mahdollisten vahinkojen kustannukset selvästi alle laissa säädetyn vastuumäärän. Tällaisessakaan tapauksessa ei olisi mahdollisuutta alentaa vastuumäärää laissa säädetystä.  

Vastuumäärien porrastaminen tarkoittaisi valtion vastuiden kannalta käytännössä sitä, että valtio ottaisi kantaakseen osan toimintaan liittyvästä riskistä siltä osin, jos mahdollisesta ydintapahtumasta aiheutuvien vahinkojen kustannukset ylittäisivät alennetun vastuumäärän. Muutetun Pariisin yleissopimuksen mukaisesti jos ydinlaitoksen sijaintivaltio määrää Pariisin yleissopimuksen mukaista vastuumäärää eli vähintään 700 miljoonaa euroa alemmasta vastuumäärästä tietyn ydinlaitoksen tai ydinaineen kuljetuksen kohdalla, valtio vastaa tällaisessa ydinlaitoksessa tai tällaisen ydinaineen kuljetuksen aikana sattuneesta ydintapahtumasta aiheutuvista vahingoista aiheutuvista kustannuksista siltä osin kuin ne ylittävän alennetun vastuumäärän aina Pariisin yleissopimuksen mukaiseen vastuumäärään eli vähintään 700 miljoonaan euroon saakka. Ydinlaitoksen haltijan vastuumäärän nostaminen 1200 miljoonaan euroon energiantuotannossa käytettävien ydinlaitosten kohdalla korottaa myös valtion toissijaisen vastuun Pariisin yleissopimuksen mukaisen enimmäismäärän 1200 miljoonaan euroon. 

Vastuumäärien porrastaminen suoraan lain nojalla merkitsisi valtioneuvoston kannalta myös sitä, että valtioneuvoston toimivalta päättää vastuumäärän alentamisesta poistuisi. 

Kun muun kuin energiantuotannossa käytettävän ydinlaitoksen vastuumääräksi säädettäisiin 250 miljoonaa euroa, tällaisen ydinlaitoksen haltijan olisi halutessaan mahdollisuus vakuuttaa koko summa esimerkiksi Pohjoismaisen Ydinvakuutuspoolin kautta eikä jälleenvakuuttamista tarvittaisi. Sama koskisi käytetyn ydinpolttoaineen ja muiden ydinaineiden kuljetusten vakuuttamista. 

4.2.3  Vakuutustakuu niin sanottujen myöhäisvahinkojen korvaamiseksi

Niiden ydintapahtumasta aiheutuvien henkilövahinkojen, jotka ilmenevät yli 10 vuoden kuluessa mutta enintään 30 vuoden kuluessa ydintapahtumasta, korvaamisen varalta säädettäväksi esitetyn vakuutustakuun hakemisesta seuraisi ydinlaitosten haltijoille hallinnollista taakkaa. Ydinlaitoksen haltijan tulisi hakea vakuutustakuuta valtioneuvostolta sekä toimittaa tarpeelliset ja riittävät selvitykset valtioneuvostolle. Ydinlaitoksen haltijan hakemuksen käsittelystä ja valtioneuvoston päätöksen valmistelusta aiheutuisi hallinnolle lisätyötä. Jos jälleenvakuutusta myöhäisvahinkojen kattamiseksi ei olisi saatavilla markkinoilta, vakuutustakuuta olisi haettava vuosittain, ja valtioneuvoston tulisi seurata ja analysoida vakuutusmarkkinoiden tilannetta ja tehdä tarvittavat arvioinnit vakuutustakuun oikeaa hinnoittelua varten. 

4.2.4  Vastavuoroisuutta koskevan varauman ja Suomen talousvyöhykettä koskevan ilmoituksen tekeminen Pariisin yleissopimuksen muutospöytäkirjaan sekä muutetun Brysselin lisäyleissopimuksen 2 artiklan b kohdan mukaisen selityksen antaminen

Varauman tekeminen muutospöytäkirjalla muutetun Pariisin yleissopimuksen 18 artiklan mukaisesti 7 artiklan a kohtaan. Vuoden 2004 pöytäkirjalla muutetun Pariisin yleissopimuksen 18 artiklan mukaisesti yleissopimuksen määräyksiin voi tehdä varaumia milloin tahansa ennen sen ratifiointia tai hyväksymistä tai siihen liittymistä taikka, sellaisten alueiden osalta, jotka mainitaan 23 artiklan mukaisessa ilmoituksessa, ennen kyseisen ilmoituksen antamista, ja varaumat ovat hyväksyttävissä ainoastaan, jos allekirjoittajavaltiot ovat nimenomaisesti hyväksyneet varaumien ehdot. 

Mahdolliset varaumat muutospöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen määräyksiin on siten mahdollista tehdä viimeistään muutospöytäkirjaan sitoutumisen yhteydessä, ja allekirjoittajavaltioiden tulisi nimenomaisesti hyväksyä varaumien ehdot.  

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi tehtäväksi muutospöytäkirjalla muutetun Pariisin yleissopimuksen 18 artiklan mukaisesti niin sanottua vastavuoroisuusperiaatetta koskevan varauman muutospöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen ydinlaitoksen haltijan vastuumääriä koskevaan 7 artiklan a kohtaan muutospöytäkirjan ratifioinnin yhteydessä. Pariisin yleissopimuksen muutospöytäkirjan allekirjoittajavaltiot ovat muutospöytäkirjan allekirjoittamisen yhteydessä antaneet yhteisen julistuksen, jonka mukaan, mikäli jokin valtio tekee seuraavansisältöisen vastavuoroisuusperiaatetta koskevan varauman muutospöytäkirjaan sitoutuessaan, tällainen varauma hyväksytään: ”Vaikuttamatta 2 artiklan a kohdan iii alakohdan soveltamiseen [varauman tekevän valtion nimi] pidättää itsellään oikeuden määrätä sellaisesta ydinvahingosta, joka on sattunut muun valtion kuin [varauman tekevän valtion nimi] maa-alueella tai sen kansainvälisen oikeuden mukaisesti määritetyllä merialueella tai tässä valtiossa rekisteröidyssä aluksessa tai ilma-aluksessa, 7 artiklan a kohdan mukaista vastuun vähimmäismäärää alhaisemmat vastuumäärät siltä osin kuin tämä toinen valtio ei myönnä samanmääräisiä vastavuoroisia etuja.” Allekirjoittajavaltiot ovat siten nimenomaisesti hyväksyneet kyseisen varauman yleissopimuksen 18 artiklan mukaisesti. Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi tehtäväksi tämän sisältöisen varauman muutospöytäkirjan ratifioinnin yhteydessä. 

Esitetyssä varaumassa on kyse niin sanotusta vastavuoroisuusperiaatteesta. Esitetyn varauman mukaan varauman tekijävaltio varaa itselleen oikeuden määrätä muutospöytäkirjalla muutetun Pariisin yleissopimuksen 7 artiklan a kohdan mukaista vähimmäismäärää alhaisemmista vastuumääristä sellaisen toisen valtion alueella (tai tällaisen valtion merivyöhykkeellä tai tällaisen valtion rekisteröimällä aluksella tai ilma-aluksella) ilmeneviin ydinvahinkoihin nähden, joka ei määrää vastavuoroisista eduista saman suuruiseen vastuumäärään saakka kuin varauman tekevä valtio. Varauma ei vaikuttaisi muutospöytäkirjalla muutetun Pariisin yleissopimuksen 2 artiklan a kohdan iii alakohdan soveltamiseen.  

Muutospöytäkirjalla muutetun Pariisin yleissopimuksen 2 artiklan a kohdan iii alakohdan mukaisesti yleissopimusta sovelletaan ydinvahinkoon, joka on kärsitty sellaisen valtion alueella tai kansainvälisen oikeuden mukaisesti perustetulla merivyöhykkeellä tai tietyin edellytyksin sellaisen valtion rekisteröimällä aluksella tai ilma-aluksella, joka on Pariisin yleissopimuksen ulkopuolinen valtio, jolla ei ydintapahtuman ajankohtana ole alueellaan tai kansainvälisen oikeuden mukaisesti perustetulla merivyöhykkeellään yhtään ydinlaitosta. 

Jos varauma tehdään, voidaan kansallisesti säätää siitä, että suomalaisen ydinlaitoksen haltijan ollessa vastuussa ydintapahtumasta toisessa valtiossa ilmeneviä ydinvahinkoja ei korvata enempää kuin mitä kyseisessä toisessa valtiossa sovellettavan vastuumäärän rajoissa korvattaisiin Suomessa ilmeneviä vahinkoja tilanteessa, jossa kyseisestä toisesta valtiosta kotoisin oleva ydinlaitoksen haltija olisi ydintapahtumasta vastuussa. Varaumalla ei kuitenkaan rajoiteta muutospöytäkirjalla muutetun Pariisin yleissopimuksen 2 artiklan a kohdan iii alakohdan soveltamista. 

Varauma koskee todetulla tavalla vastuumääriä, joista määrätään Pariisin yleissopimuksessa ja säädetään ydinvastuulaissa. Varauman tekeminen vaikuttaa asiallisesti siihen, miten ydinvastuulaissa säädetyistä vastuumääristä on mahdollista säätää suhteessa muissa valtioissa ilmeneviin ydinvahinkoihin. Tästä syystä varauman tekemiselle tarvitaan eduskunnan hyväksyntä siitäkin huolimatta, että nyt esitettävien lakimuutosten yhteydessä ei esitetä säädettäväksi vastavuoroisuusperiaatteen käyttöönotosta varauman mahdollistamalla tavalla. 

Siitä, että eduskunta hyväksyisi niin sanottua vastavuoroisuutta koskevan varauman tekemisen ja varauma tehtäisiin, seuraisi mahdollisuus säätää asiasta kansallisesti. 

Muutospöytäkirjalla muutetun Pariisin yleissopimuksen 13 artiklan b kohdan mukainen ilmoitus. Muutospöytäkirjalla muutetun Pariisin yleissopimuksen 13 artiklan a kohdan mukaan lähtökohtaisesti toimivaltainen on sen sopijavaltion tuomioistuin, jossa ydintapahtuma eli ydinvahingon aiheuttanut tapahtuma on sattunut. Muutetun 13 artiklan b kohdan mukaan jos ydintapahtuma sattuu sopimusvaltion talousvyöhykkeen alueella tai, jos sopimusvaltiolla ei ole talousvyöhykettä, sellaisella alueella, jonka rajat eivät ylittäisi talousvyöhykkeen rajoja, jos sillä olisi sellainen, ainoastaan kyseisen sopimusvaltion tuomioistuimet ovat tämän yleissopimuksen toteuttamiseksi toimivaltaisia käsittelemään kyseisestä ydintapahtumasta johtuvat vahingonkorvauskanteet, edellyttäen, että kyseessä oleva sopimusvaltio on ilmoittanut järjestön pääsihteerille kyseisen alueen rajat ennen ydintapahtuman sattumista. Kyseisen kohdan määräyksiä ei tule tulkita siten, että ne mahdollistaisivat toimivallan käytön tai merivyöhykkeiden rajojen määrittämisen kansainvälisen merioikeuden vastaisella tavalla.  

Edelleen 13 artiklan c kohdan mukaan, jos ydintapahtuma sattuu sopimusvaltioiden alueen ulkopuolella tai se sattuu alueella, josta ei ole tehty b kohdan mukaista ilmoitusta, taikka ydintapahtuman paikka ei ole varmuudella määrättävissä, sen sopimusvaltion tuomioistuimet, jonka alueella vastuussa olevan ydinlaitoksen haltijan laitos sijaitsee, ovat toimivaltaisia käsittelemään vahingonkorvauskanteet. 13 artiklan muissa kohdissa on lisäksi joitakin erityistapauksia koskevia määräyksiä.  

Toimivaltaisesta tuomioistuimesta säädetään lain 493/2005 37 §:ssä. Säännöksen mukaan siitä, minkä valtion tuomioistuimilla on toimivalta tutkia ydinvastuulain nojalla nostettu kanne, määrätään Pariisin yleissopimuksen 13 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna 1 §:n 10 kohdassa tarkoitetulla, Pariisissa 12 päivänä helmikuuta 2004 tehdyllä pöytäkirjalla. Hallituksen esityksen 2/2005 vp mukaan lain 493/2005 37 §:ään otettiin informatiivinen viittaus Pariisin pöytäkirjalla muutettavaan Pariisin yleissopimuksen 13 artiklaan, sillä asia kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Edellä selostetun mukaisesti Euroopan unionin neuvosto on vuosina 2003 ja 2004 tekemillään päätöksillä (2003/882/EY ja 2004/294/EY) valtuuttanut unionin jäsenvaltiot lukuun ottamatta Itävaltaa, Irlantia ja Luxemburgia, jotka eivät kuulu Pariisin yleissopimukseen, allekirjoittamaan ja ratifioimaan sanottua Pariisin yleissopimusta muuttavan pöytäkirjan silloisen Euroopan yhteisön puolesta.  

Koska toimivaltaista tuomioistuinta koskevat määräykset kuuluvat Euroopan unionin toimivaltaan, esityksessä on katsottu, että muutospöytäkirjalla muutetun Pariisin yleissopimuksen 13 artiklan b kohdan edellyttämän Suomen talousvyöhykettä koskevan ilmoituksen tekeminen OECD:n pääsihteerille ei edellytä eduskunnan suostumusta.  

Muutospöytäkirjalla muutetun Brysselin lisäyleissopimuksen 2 artiklan b kohdan mukaisen selityksen antaminen. Muutospöytäkirjalla muutetun Brysselin lisäyleissopimuksen 2 artiklan b kohdan mukaisesti yleissopimuksen allekirjoittava tai siihen liittyvä valtio voi allekirjoittamisen tai liittymisen yhteydessä, taikka tallettaessaan ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa, antaa selityksen, jonka mukaan kyseisen artiklan a kohdan ii(2) alakohdan määräyksiä sovellettaessa luonnolliset henkilöt tai tietyt henkilöryhmät, joiden katsotaan kyseisen valtion lain mukaan asuvan vakinaisesti sen alueella, rinnastetaan valtion omiin kansalaisiin.  

Suomi on Brysselin lisäyleissopimukseen liittyessään vuonna 1977 antanut kansalaisiin rinnastettavia luonnollisia henkilöitä koskevan selityksen, jonka mukaan ”sovellettaessa sopimuksen 2 artiklan a) ii) kohtaa rinnastetaan luonnolliset henkilöt, joiden Suomen lain mukaan katsotaan vakinaisesti asuvan Suomessa, Suomen omiin kansalaisiin”. Ennen lisäyleissopimukseen liittymistä ydinvastuulain 30 §:n 2 momenttia muutettiin lailla 128/1977, millä nimenomaisesti mahdollistettiin mainitun selityksen antaminen. 

Voimassa olevan ydinvastuulain 30 §:n 2 momentin mukaisesti sovellettaessa 30 §:n 1 momenttia rinnastetaan lisäyleissopimukseen liittyneen valtion kansalaiseen sanottu valtio itse tai sen osa, julkis- tai yksityisoikeudellinen yhtiö, yhdistys, säätiö tahi muu yhteisö tai yhtymä, jolla on kotipaikka tai muutoin pysyvä toimipaikka sellaisessa valtiossa. Lisäyleissopimukseen liittyneen valtion kansalaisena pidetään myös henkilöä, jonka sellaisen valtion lain mukaan on katsottava vakinaisesti asuvan siinä valtiossa ja joka lisäyleissopimuksen mukaan korvausoikeuden suhteen rinnastetaan saman valtion kansalaiseen.  

Ydinvastuulain 30 §:n 1 momentissa säädetään Brysselin lisäyleissopimuksen soveltamisalasta ja valtion vastuusta lisäyleissopimuksen soveltuessa.  

Lailla 493/2005 on muutettu ydinvastuulain 30 §:n 1 momenttia Brysselin lisäyleissopimuksen muutospöytäkirjan edellyttämällä tavalla siten, että muun muassa muutokset lisäyleissopimuksen soveltamisalaan on hyväksytty. Ydinvastuulain 30 §:n 2 momenttia ei ole tässä yhteydessä muutettu. Lailla 128/1977 omaksuttu lähtökohta, jonka mukaan vakinaisesti maassa asuvat luonnolliset henkilöt rinnastetaan kansalaisiin, on siten edelleen hyväksytty sellaisenaan lakia 493/2005 säädettäessä. 

Vaikka eduskunta on lain 493/2005 30 §:n 2 momentin hyväksyessään asiallisesti hyväksynyt, että Suomen osalta noudatetaan Brysselin lisäyleissopimuksen muutospöytäkirjan voimaantultuakin kyseessä olevan asian osalta lisäyleissopimukseen liityttäessä omaksuttua sääntelyä, eduskunta ei ole muutospöytäkirjan hyväksymistä käsitellessään nimenomaisesti hyväksynyt asiaan koskevan selityksen antamista uudestaan tai vahvistamista. Kun kyseisen selityksen voimassa pitäminen on todetulla tavalla edelleen perusteltua myös muutospöytäkirjalla muutetun lisäyleissopimuksen osalta, selitys tulee Brysselin vuoden 2004 pöytäkirjan ratifioinnin yhteydessä antaa uudestaan, jotta se soveltuu myös kyseisellä pöytäkirjalla muutetun lisäyleissopimuksen osalta. Koska kyseessä on kansainvälisen sopimuksen soveltamisalaa koskeva asia, joka kuuluu lainsäädännön alaan, esityksessä on lähdetty siitä, että eduskunnan suostumus tarvitaan selityksen antamista varten. 

5.2.1  Ruotsi

Ruotsissa on kahdeksan energiantuotannossa käytettävää ydinvoimalaitosyksikköä. Lisäksi Ruotsissa on useita käytöstäpoiston kohteena olevia ydinvoimalaitosyksiköitä sekä ydinpolttoaineen valmistuslaitos, radioaktiivisen jätteen käsittely-, varastointi- ja loppusijoituslaitoksia sekä testaus- ja tutkimuslaitoksia. Ruotsi on sekä Pariisin yleissopimuksen että Brysselin lisäyleissopimuksen sopijavaltio. 

Ruotsin lainsäädännön mukainen vakuutettava vastuumäärä on energiantuotannossa käytettävien ydinlaitosten osalta voimassa olevan lainsäädännön (atomansvarighetslag 1968:45) mukaisesti 1000 miljoonaa erityisnosto-oikeutta (noin 1 217 miljoonaa euroa 11.1.2021 noteeratun kurssin mukaisesti). Muiden ydinlaitosten ja kuljetuksen vastuumäärä on 300 miljoonaa erityisnosto-oikeutta ja vakuutettava määrä 360 miljoonaa erityisnosto-oikeutta (lain 17 §). Säteilyttämättömän uraanin tuotanto- ja varastointilaitosten sekä tällaisten kuljetusten vastuumäärä on 10 miljoonaa erityisnosto-oikeutta ja vakuutettava määrä 12 miljoonaa erityisnosto-oikeutta.  

Ruotsissa ydinlaitoksen haltijan vastuu on muutospöytäkirjojen voimaantulon yhteydessä voimaan tulevien lakimuutosten myötä rajoittamaton Ruotsissa ilmenevien vahinkojen osalta. Muutospöytäkirjojen voimaan saattamisen jälkeen muiden vahinkojen kohdalla vastuumäärä ja myös vakuutettava määrä on Ruotsin lainsäädännön (lag [2010:950] om ansvar och ersättning vid radiologiska olyckor) mukaisesti 1 200 miljoonaa euroa ydinvoimalaitosten osalta.  

Muiden ydinlaitosten vakuutettava vastuumäärä on muutosten myötä 70–700 miljoonaa euroa. Tällaisten laitosten kohdalla vastuumäärää voidaan alentaa valtioneuvoston päätöksellä; vastuumäärän tulee kuitenkin olla vähintään edellä todetun alarajan suuruinen. Ydinaineen kuljetusten kohdalla vastuumäärä on lain mukaan 80 miljoonaa euroa. Säteilyonnettomuuksien vastuusta ja korvaamisesta annetun lain 29 §:n mukaan laitoksenhaltijan vastuumäärän osalta noudatetaan vastavuoroisuusperiaatetta suhteessa sellaisiin valtioihin, joissa on ydinlaitos. 

Säteilyonnettomuuksien vastuusta ja korvaamisesta annetun lain 39 §:n mukaan valtioneuvosto voi ydinvastuuta varten antaa taloudellisia sitoumuksia valtion puolesta, mutta järjestelyä on tarkoitus soveltaa viimesijaisena keinona, jos muita vakuuksia ei ole käytettävissä. Tämä tehdään jälleenvakuuttamissopimuksen muodossa olevana valtiontakauksena. Laitoksenhaltijan on sitoumusta vastaan suoritettava maksu. Valtioneuvosto voi asetuksella säätää maksun suuruudesta ja maksujärjestelyistä. Ruotsissa on tekeillä selvitys, joka tulee sisältämään ehdotukset niin sanottujen myöhäisvahinkojen korvaamisen varalta annettavien vakuuksien osalta. 

5.2.2  Alankomaat

Alankomaissa on useita Pariisin yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia ydinlaitoksia, joista yksi on ydinvoimalaitos. Lisäksi Pariisin yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluu ydinpolttoaineen rikastamislaitos, kaksi tutkimusreaktoria, käytöstä poistettu laitos ja radioaktiivisen jätteen käsittelylaitos. Myös Alankomaat on sekä Pariisin yleissopimuksen että Brysselin lisäyleissopimuksen sopijavaltio. 

Alankomaissa käyvän ydinvoimalaitoksen vastuumäärä on muutospöytäkirjojen voimaansaattamiseen liittyvien lakimuutosten jälkeen 1 200 miljoonaa euroa. Tämä on myös vakuutettava määrä ydinvoimalaitosten kohdalla. Vastuumäärää nostettiin aiemmasta 340 miljoonasta eurosta nykyiselle tasolle jo vuoden 2013 alusta. Vastuumäärä voidaan määrätä alhaisemmaksi kuljetusten (vähintään 80 miljoonaa euroa) ja vähäriskisten laitosten (vähintään 70 miljoonaa euroa) kohdalla.  

Alankomaiden ydinvakuutuspoolin kautta saatava ydinvastuuvakuutus ei saatavilla olevien tietojen mukaan kata kaikkia vahinkotyyppejä, jotka Pariisin yleissopimuksen muutospöytäkirjan mukaan tulee kattaa, kuten henkilövahinkoja, joita koskeva kanne on laitettu vireille 10–30 vuoden kuluessa ydintapahtuman sattumisesta. Valtio kattaa vakuuttamattomat vahinkotyypit valtion vakuutuksella ja takuulla. Vahingot, joista on kyse esimerkiksi myöhemmin kuin 10 vuoden kuluessa ydintapahtumasta nostetuissa henkilövahinkokanteissa, katetaan vakuutuksella. Laitoksenhaltija maksaa järjestelystä erityisellä kaavalla laskettua vakuutusmaksua. Lisäksi valtio tarjoaa takuun, jolla katetaan vahingot 2 300 miljoonaan euroon saakka siltä osin, kuin niiden määrä ylittää Brysselin lisäyleissopimuksen kolmannen portaan kattamat korvaukset. Tämä korvausmäärä nostetaan muutospöytäkirjojen voimaan tullessa 3 200 miljoonaan euroon. Alankomaissa valtiovarainministeriö arvioi ydinlaitoksen haltijan vakuutussuojan riittävyyden, joka on edellytys sille, että laitoksenhaltija voi saada ja säilyttää ydinlaitoksen käyttöluvan. 

5.2.3  Belgia

Belgiassa on seitsemän ydinvoimalaitosyksikköä sekä tutkimuslaitoksia, ydinpolttoaineen ja radioisotooppien valmistuslaitoksia ja radioaktiivisen jätteen käsittely- ja varastointilaitos. Belgia on sekä Pariisin yleissopimuksen että Brysselin lisäyleissopimuksen sopijavaltio.  

Belgian parlamentti on vuonna 2003 tehnyt päätöksen, jonka mukaan ydinenergian käytöstä luovutaan asteittain. Laki kieltää uusien ydinvoimalaitosten rakentamisen, ja siinä on säädetty 40 vuoden aikaraja olemassa olevien laitosten toiminnalle. Kyseisen lain mukaan käytössä olevien reaktorien tulisi olla suljettu viimeistään vuonna 2025. Mainittua lakia on kuitenkin myöhemmin muutettu sähköntuotannon turvaamiseksi, ja käytössä olevien laitosten sulkemista on viivästetty. 

Belgiassa ydinvoimalaitoksen vastuumäärä ja myös vakuutettava määrä on voimassa olevien säännösten mukaan 1 200 miljoona euroa (loi sur la responsabilité civile dans le domaine de l'énergie nucléaire [22.7.1985] 7 §). Vastuumääriin ei tule muutoksia muutospöytäkirjojen voimaantulon myötä.  

Ydinaineen kuljetusten kohdalla vastuumäärä on 297 miljoonaa euroa ja vähäriskisten laitosten kohdalla 70–297 miljoonaa euroa. Vähäriskisiä ydinlaitoksia, joita koskee alhaisempi vastuumäärä, ovat tutkimusreaktorit, ydinpolttoaineen valmistuslaitokset, radioaktiivisen jätteen käsittelylaitos ja radioisotooppien valmistuslaitos. Vähäriskisten ydinlaitosten alemmista vastuumääristä on säädetty erillisillä asetuksilla toimijakohtaisesti. Kaikkien ydinaineiden kuljetusten vastuumääräksi on säädetty erillisellä asetuksella 297 miljoonaa euroa, eli erillistä hakemusta vastuumäärän alentamiseksi yksittäisen ydinaineen kuljetuksen kohdalla ei tarvita. 

Belgiassa ydinvastuuvakuutus ei saatavilla olevien tietojen mukaan välttämättä kata niin sanottuja myöhäisvahinkoja. Myöhäisvahingot on tarkoitus kattaa valtiontakauksella, jos vakuutusta ei ole saatavilla muutospöytäkirjojen tullessa voimaan.  

Belgian vahingonkorvausvastuusta ydinenergian alalla annetussa laissa (22.7.1985) säädetään, että ydinlaitoksen haltijan tulee hakea valtiolta takausta, jos se osoittaa, että markkinoilta ei ole saatavissa kyseisessä laissa edellytettyä vakuutusta tai muuta taloudellista takuuta tietyille riskeille. Hakemus osoitetaan valtiovarainministeriölle. Valtioneuvosto valmistelee asetuksen, jossa määritellään valtiontakauksen ehdot. 

Valtiontakauksesta peritään takausmaksu vuosittain. Maksu kattaa sekä asiantuntijakustannukset, jotka aiheutuvat kyseessä olevan ydinvahingon todellisen ilmenemisen toteennäytöstä tai takauksen realisoimista koskevien edellytysten täyttymisen tarkistamistyöstä, että kustannukset, jotka aiheutuvat esitettyjen vaatimusten käsittelystä siinä tapauksessa, että valtiontakaus realisoituu. 

Valtiontakauksen ehdot vastaavat markkinoilta saataviin vastaaviin tuotteisiin liitettyjä ehtoja, ja valtiontakauksen takausmaksu on asetettu noin 15 % markkinahintaa korkeammalle tasolle. Näin toimimalla pyritään välttämään antamasta laitoksenhaltijoille taloudellista etua ja toisaalta kannustamaan yksityistä sektoria tarjoamaan kilpailukykyisiä vaihtoehtoja. 

Laitoksenhaltijoiden tulee aktiivisesti pyrkiä löytämään myöhäisvahinkoja varten vakuutus tai muu taloudellinen takuu Belgiasta tai ulkomailta. Niiden tulee myös raportoida viranomaisille kuukausittain, kunnes ne voivat kattaa ydinvastuusta aiheutuvat vakuuttamisvelvollisuutensa yksityisen sektorin kautta valtion hyväksymillä ehdoilla. 

5.2.4  Ranska

Ranskassa on 58 toiminnassa olevaa ydinvoimalaitosyksikköä ja useita käytöstäpoiston kohteena olevia yksiköitä. Lisäksi Ranskassa on useita muita ydinlaitoksia, kuten tutkimus- ja koereaktoreita, ydinpolttoaineen valmistuslaitoksia, uraanin rikastamislaitoksia ja käytetyn ydinpolttoaineen uudelleenkäsittelylaitos. Ranska on sekä Pariisin yleissopimuksen että Brysselin lisäyleissopimuksen sopijavaltio. 

Ranskassa Pariisin yleissopimuksen muutospöytäkirjan edellyttämät muutokset vastuumääriin on jo saatettu voimaan. Käyvän ydinvoimalaitoksen vastuumäärä on 700 miljoonaa euroa, joka on myös vakuutettava määrä. Alhaisen riskin ydinlaitoksen vastuu- ja vakuutettava määrä on 70 miljoonaa euroa ja ydinaineen kuljetusten 80 miljoonaa euroa. Ranskan läpi tapahtuvan ydinaineen kuljetuksen kohdalla vastuu on rajoittamaton, jos kuljetus ei kuulu Pariisin yleissopimuksen piiriin, ja vakuutettava määrä on 700 miljoonaa euroa. Jos Pariisin yleissopimus soveltuu ko. kuljetukseen, vastuumäärä on 80 miljoonaa euroa, joka on myös vakuutettava määrä.  

Muutospöytäkirjojen voimaantulon myötä ainoa muutos edeltäviin määriin on se, että vakuutettava määrä sellaisen Ranskan läpi tapahtuvan kuljetuksen kohdalla, jota Pariisin yleissopimus ei kata, on voimaantulon jälkeen 1 200 miljoonaa euroa. 

Ranskan ydinvastuuvakuutuspooli on ilmoittanut tarjoavansa muutospöytäkirjojen voimaantullessa myös myöhäisvahingot kattavan ydinvastuuvakuutuksen. 

5.2.5  Iso-Britannia

Iso-Britanniassa on 15 energiantuotannossa käytettävää ydinvoimalaitosyksikköä. Lisäksi Iso-Britanniassa rakennetaan yhtä ydinvoimalaitosta, ja käytöstäpoiston kohteena on useita ydinvoimalaitosyksiköitä ja tutkimuslaitoksia. Iso-Britanniassa on myös radioisotooppien ja ydinpolttoaineen valmistuslaitoksia, radioaktiivisen jätteen käsittely- ja varastointilaitoksia sekä uraaninrikastamislaitos. Iso-Britannia on sekä Pariisin yleissopimuksen että Brysselin lisäyleissopimuksen sopijavaltio. 

Iso-Britanniassa laitoksenhaltijoiden ydinlaitoksia koskevista vastuumääristä on säädetty erityisessä laissa, jossa vastuumääriä on porrastettu toiminnan luonteen mukaisesti (Nuclear Installations Act 1965). Tavanomaisen ydinvoimalaitoksen ja sellaisen toimintaan liittyvien kuljetusten vastuumäärä on voimassa olevien säännösten mukaan 140 miljoonaa puntaa (noin 155 miljoonaa euroa valuuttakurssin 11.1.2021 mukaan). Tämä on myös vakuutettava määrä.  

Muutospöytäkirjojen voimaantulon ja siihen liittyvien kansallisen lainsäädännön muutosten myötä vastuu- ja vakuutettava määrä nousee 1 200 miljoonaan euroon voimaantuloa seuraavien viiden vuoden ajanjaksolle tasoitettuna. Muutospöytäkirjojen tullessa voimaan vastuumäärä on siten 700 miljoonaa ja vastuumäärää nostetaan 100 miljoonalla eurolla vuodessa, kunnes vastuumäärä on nostettu 1 200 miljoonaan euroon. Tämä koskee myös vakuutettavaa määrää. Valtio ei saatavilla olevien tietojen mukaan edellytä laitoksenhaltijoilta korvausta isäntävaltion vastuumäärän kattamisesta siirtymäkauden aikana. 

Voimassa olevien säännösten mukaisesti alhaisen riskin laitosten vastuu- ja vakuutettava määrä on 10 miljoonaa puntaa (noin 11,7 miljoonaa euroa). Muutospöytäkirjojen voimaantulon myötä porrastusta laajennetaan. Muutosten jälkeen niin sanotun keskitason riskin laitosten (esimerkiksi ydinpolttoainetta valmistava tehdas) vastuu- ja vakuutettava määrä on 160 miljoonaa euroa, kuljetusten 80–1 200 miljoonaa euroa (riippuen kuljetettavan ydinaineen laadusta) ja alhaisen riskin laitosten 70 miljoonaa euroa. Kriteereistä, joiden perusteella ydinlaitos luokitellaan, säädetään erityisessä säädöksessä (Nuclear Installations [Prescribed Sites and Transport] Regulations 2018).  

Käytännössä suurin osa ydinaineen kuljetuksista tulee saatavilla olevien tietojen mukaan olemaan alhaisen riskin kuljetuksia. Alhaisen riskin laitoksia ovat nykyisin käytöstäpoiston kohteena oleva tutkimusreaktori, kontaminoituneen metallimateriaalin kierrätyslaitos ja matalan riskin käytöstäpoistojätteen käsittelylaitos. Jatkossa myös tietyt erittäin matala-aktiivisen jätteen loppusijoituslaitokset tulevat kuulumaan alhaisen riskin laitosten luokkaan. 

Myöskään Iso-Britanniassa ydinvastuuvakuutus ei saatavilla olevien tietojen mukaan kata niin sanottuja myöhäisvahinkoja. Valtio ottaa vastatakseen tästä vahinkoryhmästä väliaikaisella jälleenvakuutusjärjestelyllä, jossa laitoksenhaltijat maksavat markkinahintaan perustuvan vakuutusmaksun kyseisestä vakuutussuojasta. Vakuutusmaksu koostuu riskiin perustuvasta maksusta, pääomakustannuksista ja muista tekijöistä, kuten oikeudellisista, korvausvaatimusten käsittelyyn liittyvistä ja muista yleiskustannuksista. Tavoitteena on kannustaa yksityisiä vakuutusmarkkinoita tarjoamaan puuttuvaa vakuutussuojaa. 

5.2.6  Saksa

Saksassa on seitsemän energiantuotannossa käytettävää ydinvoimalaitosyksikköä. Saksassa on myös useita muita ydinlaitoksia, kuten tutkimusreaktoreita, ydin- ja radioaktiivisen jätteen käsittelylaitoksia ja varastoja. Saksassa on tehty Japanissa vuonna 2011 tapahtuneen Fukushima Daiichin onnettomuuden jälkeen poliittinen päätös ydinenergian tuotannosta luopumisesta. Saksa on sekä Pariisin yleissopimuksen että Brysselin lisäyleissopimuksen sopijavaltio.  

Saksassa muutospöytäkirjojen voimaantulo ei tuo muutosta ydinlaitosten haltijoiden vastuumääriin. Ydinvoimalaitosten kohdalla vastuu ydinvahingoista on sekä voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti että muutospöytäkirjojen voimaantulon jälkeen lähtökohtaisesti rajoittamaton, eli laitoksenhaltija vastaa koko omaisuudellaan ydinvahingoista. Ydinvoimalaitosten kohdalla vakuutettava tai muulla taloudellisella takuulla katettava määrä on 2 500 miljoonaa euroa. Koska vastuumäärä on selvästi suurempi kuin mitä voidaan kattaa vakuutusmarkkinoilta otettavalla vakuutuksella, ydinvoimalaitosten haltijat ovat perustaneet kansallisesti kaksiportaisen järjestelmän määrän kattamiseksi. Ensimmäisellä portaalla vahingot on katettu noin 256 miljoonaan euroon saakka vakuutuksella. 2 244 miljoonan euron toinen porras on katettu laitoksenhaltijoiden välisen sopimuksen (Solidarvereinbarung) kautta. Sopimus tehtiin vuonna 2001 sen jälkeen, kun Saksan valvontaviranomainen oli hyväksynyt sopimusluonnoksen. 

2 244 miljoonan euron vastuumäärä on jaettu laitoksenhaltijoiden kesken niiden operoimien ydinvoimalaitosten lämpötehojen mukaisessa suhteessa. Sopimuksen osapuolet ovat sitoutuneet suorittamaan vastuussa olevalle laitoksenhaltijalle osuutensa koko vastuumäärästä, osittain tai kokonaan, jos ydintapahtuma sattuu eivätkä vastuussa olevan laitoksenhaltijan varat riitä vastuumäärän kattamiseen. Suoritus tulee tehdä vain ydintapahtuman sattuessa, eli laitoksenhaltijat eivät maksa vakuutusmaksuja tavanomaisen toiminnan aikana eikä varoja kerätä etukäteen. 

Osoittaakseen sopimuksen mukaisten velvoitteiden voivan tulla hoidetuiksi laitoksenhaltijoiden tulee saada vuosittain laillistetulta julkiselta tilintarkastajalta todistus, jossa todetaan tapauskohtaisen summan olevan saatavilla laitoksenhaltijan taseessa. Varojen tulee myös olla otettavissa käyttöön vuoden kuluessa. Kunkin laitoksenhaltijan vastuumäärä vastaa sen osuutta 2 244 miljoonasta eurosta kerrottuna kahdella ja lisättynä 5 %:lla hallinnointikuluja varten. 

Muiden ydinlaitosten kuin ydinvoimalaitosten kohdalla vastuumäärä on enintään 2 500 miljoonaa euroa, ja vakuutettava määrä vahvistetaan toimijakohtaisesti. Käytännössä vastuumäärät ovat selvästi enimmäismäärää pienemmät. Määrään vaikuttavat kyseessä olevan ydinlaitoksen lämpöteho (reaktorien kohdalla) sekä kyseisessä ydinlaitoksessa käsiteltävien radioaktiivisten aineiden tyyppi, määrä, aktiivisuus ja ominaisuudet (muiden kuin reaktorien kohdalla). Esimerkiksi käytöstäpoistovaiheessa olevan ydinvoimalaitosyksikön vastuumäärä on säännönmukaisesti täysimääräistä alhaisempi, kun käytetty ydinpolttoaine ja radioaktiivinen jäte on poistettu reaktorista.  

Kuljetusten kohdalla vastuumäärä on Pariisin yleissopimuksen muutospöytäkirjan mukaisesti vähintään 80 miljoonaa euroa. Radioaktiivisten aineiden varastointia koskeva vastuumäärä on 350 miljoonaa euroa. Kunkin ydinlaitoksen tai ydinaineisiin liittyvän toiminnan vastuumäärästä päätetään lupamenettelyn (esimerkiksi käyttölupa) yhteydessä. 

Kuten useimmissa muissakin Pariisin yleissopimuksen jäsenvaltioissa, Saksassa ydinvastuuvakuutus ei saatavilla olevien tietojen mukaan kata niin sanottuja myöhäisvahinkoja. Siltä osin kuin vahingot eivät ole vakuutettavissa, valtio toimii takaajana 2 500 miljoonaan euroon saakka.  

5.2.7  Tietyt Suomen lähialueen valtiot

Muista Suomen lähialueen valtioista Tanska ja Norja ovat Pariisin yleissopimuksen ja Brysselin lisäyleissopimuksen sopijavaltioita. Kummassakaan näistä valtioista ei ole ydinvoimalaitoksia. Viro, Latvia ja Liettua sekä Puola ovat sekä Wienin yleissopimuksen että Wienin yhteispöytäkirjan sopijavaltioita. Näissä valtioissa ei ole toiminnassa olevia ydinvoimalaitoksia. 

Venäjä on liittynyt Wienin yleissopimukseen, mutta se ei ole Wienin yhteispöytäkirjan sopijavaltio. Venäjällä on 36 toiminnassa olevaa reaktoriyksikköä, ja suunnitteilla on useita yksiköitä lisää. Ydinlaitoksen haltijan vastuu on Venäjällä rajoittamaton.