1.1
Tausta
Maailman Terveysjärjestö WHO julisti 11.3.2020 koronavirusepidemian pandemiaksi. Suomen hallitus totesi 16.3.2020 yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa, että Suomessa vallitsevat poikkeusolot koronavirustilanteen vuoksi ja linjasi toimenpiteistä koronavirustilanteen hoitamiseksi. Muun muassa Suomen rajat suljettiin sekä matkustaja- ja henkilöliikennettä rajoitettiin voimakkaasti. EU-maat sopivat 17.3.2020 koordinoidusti matkustusrajoituksista EU:n ulkorajoilla.
Koronaviruspandemian leviämisen ehkäisemiseksi toteutetut toimenpiteet, erityisesti matkustusrajoitukset, pysäyttivät matkailualan käytännössä kokonaan hallituksen linjausten toteuduttua. Matkailutoiminnan alasajo tapahtui nopeasti. Suomessa erityisesti pk-sektorin matkailuyrittäjien varauskannat sulivat peruutusten seurauksena muutamissa päivissä tai viikoissa, eikä uutta korvaavaa kauppaa useille yrityksille juuri ollut tullut vielä toukokuun loppupuoliskolla 2020.
Työ- ja elinkeinoministeriön, Tilastokeskuksen, Visit Finlandin ja Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:n yhteistyössä tekemän arvion mukaan Suomen matkailun kokonaiskysyntä tulee laskemaan rajusti vuoden 2019 arvosta (16,1 mrd. euroa) Positiivisen arvion mukaan matkailukysynnän käynnistyessä uudelleen syyskuussa 2020 kutistuisi kysyntä vuoden 2020 osalta 60 prosenttia päätyen tasolle 6,2 mrd. euroa. Pessimistisen arvion mukaan matkailukysyntä käynnistyisi joulukuussa 2020, jolloin pudotusta verrattuna vuoden 2019 kokonaiskysyntään tulisi 70 prosenttia, ja matkailun kysyntä vuonna 2020 jäisi hieman yli 5 mrd. euron tasolle.
Vuonna 2015 voimaan tullutta direktiiviä matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelyistä (EU) 2015/2302 (jäljempänä matkapakettidirektiivi) laadittaessa mahdollisuutta koronavirusepidemian kaltaisen pandemian myötä syntyvästä matkustustyhjiöstä ei ollut nähty realistisena skenaariona. Uhkakuvan toteuduttua oltiin maailmanlaajuisesti tilanteessa, jossa yritysten oli matkustusrajoitusten takia maksettava takaisin sekä itse peruuttamistaan että matkustajien peruuttamista matkoista maksetut ennakkomaksut. Samanaikaisesti matkanjärjestäjien sopimuskumppanit, kuten hotellit ja lentoyhtiöt, eivät omalta osaltaan olleet palauttaneet kaikkia maksuja matkanjärjestäjille.
Komissio ei ottanut matkustusrajoitusten tultua voimaan virallisesti kantaa kysymykseen koronasta aiheutuvien takaisinmaksujen korvattavuudesta mahdollisessa matkanjärjestäjän konkurssitapauksessa. Huhtikuussa 2020 komissio suositteli jäsenvaltioille matkakuponkien tarjoamista vaihtoehtona takaisinmaksuille, sikäli kuin matkakupongit täyttäisivät tietyt vaatimukset, joista keskeisiä olivat suoja maksukyvyttömyyttä vastaan sekä käyttämättä jäävän matkakupongin takaisinmaksu.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto tiedusteli 22.4.2020 komissiolta tulkintaa siihen, voidaanko matkanjärjestäjien peruuttamista matkoista aiheutuvat takaisinmaksut tai niiden vaihtoehtona annetut matkakupongit mahdollisessa maksukyvyttömyystilanteessa katsoa matkanjärjestäjän vakuudella suojattavaksi. Komissio totesi vastauksessaan, ettei sillä ole asiaan virallista tulkintaa, mutta sen epävirallinen tulkinta seuraa direktiivin 17 artiklan 1 kohdan tiukkaa sanamuotoa. Tulkinnan mukaan koronatilanteen vuoksi perutut matkat sekä niitä vastaan annettavat matkakupongit eivät olisi Suomessa maksukyvyttömyyssuojan piirissä, koska palvelut eivät ole jääneet suorittamatta matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi, vaan ennen sitä koronan aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi.
Komission suositus 13.5.2020
Komissio julkaisi toukokuussa 2020 suosituksen matkustajille ja matkailijoille tarjottavista matkakupongeista vaihtoehtona hinnan palauttamiselle peruutetuista matkapaketeista ja kuljetuspalveluista covid-19-pandemian yhteydessä. Suosituksessa komissio esitti jäsenvaltioille matkakuponkien tuomista houkuttelevaksi vaihtoehdoksi matkustajille rahojen takaisinmaksun sijaan tietyin edellytyksin. Jäsenvaltioita kannustettiin ”aktiivisesti harkitsemaan” erityisten takausohjelmien perustamista, joiden avulla varmistetaan, että matkustaja saa palautuksen matkakupongin antajan maksukyvyttömyystilanteessa, mikä puolestaan lisäisi matkustajalle valinnaisen matkakupongin houkuttelevuutta ja samalla parantaisi alan toimijoiden likviditeettitilannetta.
Suosituksen mukaan jäsenvaltiot voivat halutessaan ottaa käyttöön erityisiä liikenne- ja matkailualan toimijoille tarkoitettuja tukiohjelmia sen varmistamiseksi, että covid-19-pandemiasta johtuviin korvausvaatimuksiin vastataan, sekä päättää itse toimenpiteidensä ajoituksesta ja tyypistä. Suunnitellessaan tällaisia ohjelmia jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että ohjelmat hyödyttävät kaikkia matkustajia tai matkailijoita heidän palveluntarjoajastaan riippumatta. Jäsenvaltiot voivat lainoituksen ja valtiontakauksien lisäksi tukea matkailualan yrityksiä korvaamalla kuluttajien koronasaatavat. Tukimallin vähimmäisedellytyksenä olisi kuitenkin oltava kuluttajien yhdenvertainen asema, mikä tarkoittaa, että tuen olisi oltava kaikkien matkapakettidirektiivin tai matkustajien oikeuksia koskevien unionin asetusten piiriin kuuluvien matkustajien ja matkailijoiden hyödynnettävissä.
Tällaiset takausohjelmat pienentävät matkakuponkien vastaanottamisesta matkustajille tai matkailijoille aiheutuvaa taloudellista riskiä ja lisäävät todennäköisyyttä siitä, että he valitsevat matkakupongin hinnan palautuksen sijaan. Nämä toimenpiteet tarjoavat alan toimijoille edun likviditeettihelpotuksen muodossa ja ovat siten valtiontukea. Tällaiset toimenpiteet eivät kuulu tilapäisten puitteiden soveltamisalaan, mutta jäsenvaltiot voivat ilmoittaa niistä suoraan perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla.
Jäsenvaltiot voivat myös päättää ottaa käyttöön ohjelmia likviditeettituen tarjoamiseksi liikenne- ja matkailualan toimijoille. Jos tällaista tukea ei myönnetä markkinaehdoin, siihen voi sisältyä valtiontukea, jolloin toimenpiteestä on ilmoitettava komissiolle.
Jäsenvaltiot voivat myös liikenteenharjoittajan tai matkanjärjestäjän konkurssin seurauksena päättää kattaa matkustajien tai matkailijoiden matkakuponkeihin liittyvät korvausvaatimukset. Jos korvaaminen tapahtuu selvitysmenettelyn jälkeen eikä siten tarjoa likviditeettihelpotusta toimijalle – joka ei enää siinä vaiheessa harjoita taloudellista toimintaa – vaan hyödyttää pelkästään matkustajia ja matkailijoita, ei tällaiseen korvaamiseen liity valtiontukea. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa tämän tyyppiset ohjelmat ilman komission etukäteen antamaa hyväksyntää.
Suosituksen kohdasta 18 on luettavissa, ettei matkapakettidirektiivin mukaista maksukyvyttömyyssuojaa (vakuuksia) voisi ulottaa koronaepidemian vuoksi peruuntuneisiin matkoihin. Komissio jättää koronaepidemian vuoksi peruuntuneiden matkojen korvaamisen maksukyvyttömyyssuojatilanteessa jäsenmaiden harkinnan varaan toteamalla, että kukin jäsenvaltio saisi itsenäisesti päättää, kattaako se matkustajien korvausvaatimukset liikenteenharjoittajan tai matkanjärjestäjän konkurssin seurauksena.
Komission 14.5.2020 päivättyyn tiedusteluun edellä mainitun suosituksen toimeenpanosta Suomi vastasi ministeri Haataisen ja ministeri Henrikssonin allekirjoittamalla kirjeellä. Suomi piti tervetulleena komission antamaa matkakuponkeja koskevaa suositusta ja käynnisti suosituksen pohjalta arvioimisen, miten matkakuponkien vastaanottamista on tarkoituksenmukaisinta kansallisesti edistää.