7
Säännöskohtaiset perustelut
7.1
Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä
28 §. Suomen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella toteutettavat hankkeet. Pykälään esitetään muutosta, jossa 1 momentin yleinen vastuu huolehtia Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen mukaisten tehtävien hoidosta, jos Suomen lainkäyttövallan alueella toteutettavalla hankkeella on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia toisen valtion alueella, olisi ympäristöministeriön sijaan Suomen ympäristökeskuksella. Kansainvälisillä sopimuksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä Espoon sopimusta ja valtioiden rajat ylittävistä ympäristövaikutuksista tehtyä kahdenvälistä sopimusta Suomen ja Viron välillä. Koska myös YVA-direktiivi sisältää velvoitteita asiaan liittyen, koskee velvoite myös Euroopan unionin jäsenvaltioita. Suomen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella tarkoitetaan Suomen valtion aluetta ja talousvyöhykettä.
Pykälän 2 momenttiin esitetään vastaavaa muutosta, jossa Suomen ympäristökeskukselle säädettäisiin velvollisuus antaa toisen valtion viranomaisille, yhteisöille ja säätiöille sekä kaikille niille, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa, tilaisuus osallistua arviointimenettelyyn. Lisäksi pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisäystä niin, että Suomen ympäristökeskuksen olisi varattava pykälässä tarkoitettu tilaisuus osallistua arviointimenettelyyn myös silloin, jos sellainen Euroopan unionin jäsenvaltio, johon todennäköisesti kohdistuu merkittävä ympäristövaikutus, sitä vaatii. Tämä lisäys perustuu YVA-direktiivin 7 artiklaan.
29 §.Suomen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella toteutettaviin hankkeisiin liittyvä kansainvälinen kuuleminen. Pykälään on koottu toimivaltaisia viranomaisia ja menettelyjä koskevat säännökset tilanteissa, joissa Suomi toimii aiheuttajaosapuolena valtioiden rajat ylittäviä ympäristövaikutuksia aiheuttavissa hankkeissa. Yhteysviranomainen toimittaisi arviointiohjelman, arviointiselostuksen, arviointiohjelmasta antamansa lausunnon ja perustellun päätelmän jatkossa ympäristöministeriön sijaan Suomen ympäristökeskukselle. Myös muut säännöksessä ympäristöministeriölle säädetyt tehtävät siirtyisivät Suomen ympäristökeskuksen hoidettavaksi. Suomen ympäristökeskus toimittaisi toiselle valtiolle annettavan ilmoituksen jatkossa tiedoksi ulkoministeriön lisäksi ympäristöministeriölle.
Pykälän 4 momentista poistettaisiin velvoite lähettää yhteysviranomaisen arviointiohjelmasta antama lausunto tiedoksi kaikille valtioille. Velvoite perustuu YVA-direktiiviin, joten se soveltuisi jatkossa vain tapauksiin, joissa osallistuva valtio on Euroopan unionin jäsenvaltio. Ohjelmalausunnon lähettämistä koskeva velvoite olisi jatkossa Euroopan unionin jäsenvaltioihin soveltuvassa 5 momentissa, kuten perusteltua päätelmää koskeva velvoitekin.
29 a §. Lupaviranomaisen velvollisuudet valtioiden rajat ylittäviä ympäristövaikutuksia aiheuttavissa hankkeissa. Pykälässä säädetään velvoitteista lupahakemuksen toimittamiseksi YVA-menettelyyn osallistuvalle toiselle jäsenvaltiolle sekä lupapäätöksen toimittamiseksi YVA-menettelyyn osallistuneelle toiselle valtiolle. Jos arviointimenettelyyn on osallistunut Euroopan unionin jäsenvaltio, lupaviranomaisen olisi toimitettava 28 §:ssä tarkoitettua hanketta koskeva lupahakemus ja sen olennaisia osia koskevat käännökset ympäristöministeriön sijaan jatkossa Suomen ympäristökeskukselle. Lupahakemuksen olennaisia osia voidaan katsoa olevan ainakin ne osat, joiden perusteella toisen valtion viranomaiset ja ne, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa, voivat tunnistaa sen, minkälaisia rajat ylittäviä merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia hankkeella voi olla ja miten sen aiemmissa vaiheissa antamat kommentit on otettu huomioon. Lisäksi lupaviranomaisen olisi toimitettava antamansa lupapäätös ja sen olennaisia osia koskevat käännökset Suomen ympäristökeskukselle. Suomen ympäristökeskus toimittaisi lupahakemuksen tiedoksi arviointimenettelyyn osallistuneelle Euroopan unionin jäsenvaltiolle ja lupapäätöksen tiedoksi arviointimenettelyyn osallistuneelle toiselle valtiolle. Lupapäätöksen toimittamista koskeva velvoite perustuu Espoon sopimukseen, minkä takia se soveltuu kaikkiin menettelyyn osallistuneisiin valtioihin. Lupahakemusta koskeva velvoite perustuu YVA-direktiiviin, minkä takia sitä koskeva velvoite soveltuu ainoastaan Euroopan Unionin jäsenvaltioihin.
30 §. Toisen valtion lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella toteutettavat hankkeet. Pykälässä säädetään toisen valtion lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella toteutettavien hankkeiden toimivaltaisesta viranomaisesta Suomessa sekä sen järjestämästä kuulemismenettelystä, jos Suomen lainkäyttövaltaan kuuluvalle alueelle kohdistuisi todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia. Toimivaltainen viranomainen olisi jatkossa Suomen ympäristökeskus ja se huolehtisi Suomea velvoittavan sopimuksen mukaisten tehtävien hoidosta toisen valtion ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. Kuulemisajan pituus Suomessa määräytyy toisen valtion esittämän määräajan mukaisesti. Toisen valtion on määräajan määrittelyssään huomioitava Espoon sopimuksen edellytys, että sen pitää antaa yhtäläinen mahdollisuus yleisölle Suomessa osallistua hankkeen YVA-menettelyyn kuin se antaa omalle yleisölleen (Espoon sopimuksen 2 artiklan 6 kohta). Velvoite yleisön kuulemisen järjestämisestä koskee myös kohdeosapuolta (Espoon sopimuksen artiklat 3.8 ja 4.2).
Pykälän 2 momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi niin, että Suomen ympäristökeskus toimittaisi jatkossa momentin mukaisen ilmoituksen sekä ulkoministeriölle että ympäristöministeriölle. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin myös täysin uusi 2 kohta, jonka mukaan toisen valtion niin pyytäessä Suomen ympäristökeskuksen tulisi toimittaa sille kohtuudella saatavissa olevat tiedot siitä Suomen lainkäyttövaltaan kuuluvasta ympäristöstä, johon ehdotettu hanke todennäköisesti tulee vaikuttamaan, jos nämä tiedot ovat tarpeellisia ympäristövaikutusten arviointiin liittyvien asiakirjojen laadintaa varten. Velvoite perustuu Espoon sopimukseen. Tämän seurauksena voimassa olevan pykälän 2 momentin 2 kohta muuttuisi momentin 3 kohdaksi. Sitä täsmennettäisiin siten, että toisen valtion toimittamat valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arviointiin liittyvät asiakirjat tulisi Suomessa antaa tiedoksi hallintolaissa tarkoitetulla julkisella kuulutuksella. Vastaavasti voimassa olevan pykälän 2 momentin 5 kohta muuttuisi momentin 6 kohdaksi ja myös sitä täsmennettäisiin siten, että toisen valtion toimittama hanketta koskeva lupa tulisi antaa tiedoksi julkisella kuulutuksella.
38 a §. Vanhojen asiakirjojen julkaiseminen. Lakiin esitetään lisättäväksi uusi 38 a §, jossa säädettäisiin ennen 1.1.2020 julkaistujen YVA-lain mukaisten asiakirjojen julkaisemisesta yleisessä tietoverkossa. Säännös koskisi myös kumotun ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) mukaisesti julkaistuja asiakirjoja. Julkaistut asiakirjat saisivat sisältää hankkeesta vastaavan nimen sekä hankkeen sijaintia koskevat tiedot (esimerkiksi kiinteistöjen nimet ja kiinteistötunnukset). Säännöksissä säädettäisiin myös henkilötietojen poistamisvelvollisuudesta.
Uuden pykälän mukaan ennen 1.1.2020 julkaistut asiakirjat voisivat sisältää henkilötiedoiksi katsottavat hankkeesta vastaavan nimen ja hankkeen sijaintia koskevat tiedot sen estämättä, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:n 3 momentissa säädetään. Julkaistut henkilötiedot olisi poistettava verkkosivuilta sen jälkeen, kun YVA-lain 23 §:n 3 momentissa tarkoitetun perustellun päätelmän nähtävilläpitoaika on päättynyt tai kun ympäristövaikutusten arviointimenettely on vuoden 1994 ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla päättynyt. Ensiksi mainittu määräaika soveltuisi hankkeisiin, jotka ovat voimassa olevan YVA-lain soveltamisalassa, ja jälkimmäisenä mainittu määräaika soveltuisi hankkeisiin, joihin soveltuu edelleen nyt jo kumottu vuoden 1994 laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä. Soveltuminen määritellään voimassa olevan YVA-lain siirtymäsäännöksissä.
Henkilötietojen käsittelyn oikeusperusteena ovat yleisen tietosuoja-asetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679) 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohdat, joiden mukaisesti kansallinen sääntelyliikkumavara perustuu perusteluissa mainitulla tavalla asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohtiin. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohdan täyttyessä jäsenvaltio voi 6 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti pitää voimassa ja ottaa käyttöön yksityiskohtaisempia säännöksiä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen soveltamisen mukauttamiseksi määrittämällä täsmällisemmin tietojenkäsittely- ja muita toimenpiteitä koskevat erityiset vaatimukset, joilla varmistetaan laillinen ja asianmukainen tietojen käsittely. Sääntelyn tulee täyttää yleisen edun mukainen tavoite ja olla oikeasuhtaista tavoiteltuun päämäärään nähden. Ehdotuksen tarkoituksena on tässä tapauksessa edistää ympäristötiedon saatavuutta sekä turvata vanhoihin päätöksiin sisältyvien asianosaisten henkilötietojen suoja rajaamalla yleisen tietoverkon kautta nähtävillä olevien henkilötietojen julkaiseminen ainoastaan välttämättömiin tietoihin, joita voidaan katsoa olevan hankkeesta vastaavan nimi (vain harvoissa tapauksissa henkilötieto) sekä hankkeen sijainti.
Huomionarvoista on, että YVA-lain järjestelmässä julkaistavien asiakirjojen laatiminen on hankkeesta vastaavan vastuulla, joten hankkeesta vastaava on tietoinen asiakirjan sisältämistä henkilötiedoista. Asiakirjojen julkaiseminen ja niihin liittyvän kuulemisen järjestäminen on puolestaan yhteysviranomaisen vastuulla. YVA-menettely ja siihen liittyvä asiakirjojen julkaiseminen toteutetaan yhteistyössä hankkeesta vastaavan kanssa, joten hankkeesta vastaava saa oikea-aikaisen tiedon siitä, milloin hanketta koskevat asiakirjat ja sen mahdollisesti sisältämät henkilötiedot julkaistaan.
Tilanteissa, joissa hankkeesta vastaavalle on kirjattu väestötietojärjestelmään turvakielto, ei tietoja voida julkaista verkkosivuilla kuten edellä on esitetty. Turvakiellon alaiset tiedot ovat salassapidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 31 kohdan nojalla. Väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetun lain (661/2009) 37 §:n mukaan viranomainen, jolle väestötietojärjestelmästä on luovutettu turvakiellon kohteena olevia tietoja, ei saa luovuttaa tietoja edelleen eikä antaa niitä sivullisen nähtäväksi tai käsiteltäväksi, jollei laissa toisin säädetä. Viranomaisen on myös huolehdittava siitä, että tietoja saavat käsitellä vain sellaiset henkilöt, joiden tehtäviin kyseisten tietojen käsittely välittömästi kuuluu. Salassapidosta poikkeamiseen ja sen lakkaamiseen soveltuvat julkisuuslain 7 luvun säännökset. Tilanteiden, joissa hankkeesta vastaavalla olisi turvakielto ja tämä toimisi yksityisenä toiminnanharjoittajana omalla nimellään ja omalla kiinteistöllään, voidaan kuitenkin katsoa olevan harvinaisia. Kiinteistötunnuksen ei katsota olevan henkilötieto, mikäli henkilön kotiosoite ei sijaitse kiinteistöllä. Mikäli tällainen tilanne kuitenkin ilmenisi, tulisi sijainnin yksilöiminen hoitaa muulla tavalla.
7.2
Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista
4 §.Ympäristöarviointia edellyttävät suunnitelmat ja ohjelmat. Pykälän 2 momentin ensimmäisestä virkkeestä poistettaisiin lakeja ja asetuksia koskeva tarkennus. Valtuutussäännöstä ehdotetaan näin ollen muutettavaksi niin, että sen nojalla annettu säännös, SOVA-asetuksen 1 §, voisi jatkossa koskea myös hallinnolliseen määräykseen perustuvia suunnitelmia ja ohjelmia. Valtuutussäännöksen nojalla annettu SOVA-asetuksen 1 §:n ympäristöarvioitavia suunnitelmia ja ohjelmia koskeva luettelo sisältää voimassa olevassa muodossaan ainoastaan etukäteen yksilöitävissä olevat lakeihin ja asetuksiin perustuvat suunnitelmat ja ohjelmat, jotka tulee aina ympäristöarvioida. Näiden lisäksi siihen on SOVA-lain 4 §:n muutoksen vahvistamisen yhteydessä tarkoitus valmistella uusi kohta, joka koskisi lisäksi kaikkia muita viranomaisen lakiin, asetukseen tai hallinnolliseen määräykseen perustuvia suunnitelmia ja ohjelmia silloin, kun ne täyttävät SOVA-lain 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainitut ympäristöarvioinnin soveltamisehdot.
Valtuutussäännöksen nojalla annetussa SOVA-asetuksen 1 §:ssä on alun perin (HE 243/2004 vp, yksityiskohtaiset perustelut) ollut tarkoitus luetella kaikki ne valtuussäännöksen säätämisen hetkellä voimassa oleviin lakeihin tai asetuksiin perustuneet suunnitelmat ja ohjelmat, joihin ympäristöarviointia aina sovelletaan. Asetuksen luetteloa oli perustelujen mukaan tarkoitus täydentää sitä mukaa, kun tulee uutta lainsäädäntöä, joka velvoittaa SOVA-lain soveltamisalaan kuuluvien suunnitelmien tai ohjelmin laatimiseen. Luettelon pitäminen ajan tasaisesti tyhjentävänä ei kuitenkaan ole käytännössä mahdollista, minkä takia edellä mainittu kaikkia muita ympäristöarvioinnin soveltamisehdot täyttäviä suunnitelmia ja ohjelmia koskeva kohta on tarpeellinen sen varmistamiseksi, että kaikki ympäristöarvioinnin soveltamisehdot täyttävät suunnitelmat ja ohjelmat varmasti kuuluvat ympäristöarvioinnin piiriin. Tällä pystytään poistamaan voimassa olevan sääntelyn mahdollistamat tilanteet, joissa suunnitelma tai ohjelma täyttää 4 §:n 1 momentissa tarkoitetut soveltamisehdot, mutta se ei sisälly pykälän nojalla annettuun SOVA-asetuksen 1 §:ään. Erityisesti muutos on tarkoitettu koskemaan 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainitut ympäristöarvioinnin soveltamisehdot täyttäviä ministeriön ja valtioneuvoston asetuksia sekä hallinnolliseen määräykseen perustuvia suunnitelmia tai ohjelmia, mutta se voi koskea myös muita SOVA-lain 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainituilla aloilla valmisteltavia suunnitelmia ja ohjelmia. Käytännössä SOVA-lain 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädettyjen soveltamisehtojen täyttymisen tarkastelu toteutettaisiin etukäteen yksilöimättömän suunnitelman tai ohjelman valmistelusta vastaavassa tahossa. Tämä mahdollistaisi parhaiten sen, että ympäristöarviointivelvoitteen soveltuminen tulisi tarkasteluun siinä vaiheessa ja sen tahon toimesta, jolla on paras tietämys asiaan vaikuttavista yksityiskohdista. Mikäli valmistelusta vastaava taho tarkastelun seurauksena huomaisi, että suunnitelma tai ohjelma täyttää kaikki SOVA-lain 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyt soveltamisehdot, sen tulisi käynnistää SOVA-lain mukainen ympäristöarviointi.
Ympäristöarviointivelvoitteen syntymisessä on keskeistä se, että kyseessä on viranomaisen suunnitelma tai ohjelma, joka perustuu lakiin, asetukseen tai hallinnolliseen määräykseen. Perustumisen edellytys täyttyy Euroopan Unionin tuomioistuimen mukaan silloin, suunnitelman ja ohjelman hyväksymistä säännellään kansallisilla laeilla tai asetuksilla, joissa määritetään suunnitelmien ja ohjelmien hyväksymiseen toimivaltaiset viranomaiset sekä niiden laatimismenettely. Lisäksi se tulee laatia maa-, metsä- tai kalataloutta, energiahuoltoa, teollisuutta, liikennettä, jätehuoltoa, vesitaloutta, televiestintää, matkailua, aluekehitystä, alueidenkäyttöä, ympäristönsuojelua taikka luonnonsuojelua varten. Toimialaehtoa koskien EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä on vahvistettu, että tämä ehto täyttyy myös silloin, kun nimellisesti jollekin toiselle alalle valmisteltava suunnitelma tai ohjelma sisältää mainittuja aloja koskevia toimenpiteitä.
Kolmantena ehtona ympäristöarvioinnin soveltumiselle on niin sanottu puite-ehto, eli se, että laadittava suunnitelma tai ohjelma luo puitteet hankkeiden lupa- tai hyväksymispäätöksille. Puite-ehtoa ei ole tarkemmin SOVA-direktiivissä määritelty. SOVA-direktiiviä koskevassa oikeuskäytännössään Euroopan unionin tuomioistuin on todennut suunnitelman tai ohjelman täyttävän puite-ehdon ainakin silloin, kun siinä vahvistetaan hankkeiden hyväksymistä ja toteuttamista koskevien kriteerien ja yksityiskohtaisten sääntöjen merkityksellinen kokonaisuus (asia C-290/15). Julkisasiamies on asiassa C-671/16 antamassaan ratkaisuehdotuksessaan todennut kyseessä olevan merkityksellinen kokonaisuus, jos hankkeiden ympäristövaikutukset ovat seurausta juuri kyseisistä kriteereistä tai yksityiskohtaisista säännöistä. Euroopan unionin tuomioistuin on todennut puite-ehdon täyttyvän, jos suunnitelmassa tai ohjelmassa vahvistetaan hankkeen hyväksymistä ja toteuttamista koskevien kriteerien ja yksityiskohtaisten sääntöjen merkityksellinen kokonaisuus erityisesti tällaisten hankkeiden sijainnin, luonteen, koon tai toimintaedellytysten osalta tai voimavaroja kohdentamalla (asia C-300/20). ”Hankkeella” tarkoitetaan tässä yhteydessä YVA-direktiivin määritelmän mukaista hanketta, jona pidetään ”töitä tai kajoamista, joilla muutetaan alueen fyysistä olotilaa” (asia C‑254/19, kohta 32).
7 §.Soveltamisalan rajaus ja suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälän 2 momentista poistettaisiin säännös, jonka mukaan SOVA-lain mukaista ympäristöarviointia vastaavasta ympäristövaikutusten arvioinnista säädetään vesienhoitosuunnitelman ja merenhoitosuunnitelman sekä niiden toimenpideohjelmien laatimisen yhteydessä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa (1299/2004).
10 §.Valtioiden rajat ylittävät ympäristövaikutukset. Pykälässä säädetään viranomaistehtävistä sellaisten suunnitelmien ja ohjelmien osalta, joilla voi olla valtioiden rajat ylittäviä merkittäviä ympäristövaikutuksia. Toimivaltainen viranomainen näissä tehtävissä olisi jatkossa Suomen ympäristökeskus. Pykälän 1–4 momentteihin tehtäisiin tätä vastaavat muutokset. Pykälän 3 momentin mukaan Suomen ympäristökeskuksen olisi jatkossa tiedotettava toiselle valtiolle toimitettavasta aineistosta sekä ulkoministeriön lisäksi ympäristöministeriölle.
Pykälän 4 momenttia muutettaisiin siten, että sellaisen valtion, jolle on toimitettu suunnitelma- tai ohjelmaluonnos ja ympäristöselostus, määräaika ilmoittaa halukkuutensa asiaa koskeviin neuvotteluihin olisi jatkossa sidottu pykälän 3 momentissa tarkoitetussa ilmoituksessa todettuun määräaikaan. Säännöksen voimassa olevan sanamuodon mukaisesti toisella valtiolla olisi aina jopa 60 päivää pelkälle ilmoitukselle neuvotteluhalukkuudestaan, mikä on käytännön kannalta ollut liian pitkä aika. Ehdotettu muutos sujuvoittaisi menettelyä.
10 a §. Toisen valtion suunnitelman tai ohjelman ympäristöarviointiin osallistuminen. Pykälässä säädetään toisen valtion suunnitelman tai ohjelman ympäristöarviointiin osallistumisesta siinä tapauksessa, että suunnitelmalla tai ohjelmalla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia Suomen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella, sekä osallistumiseen liittyvistä viranomaistehtävistä. Toimivaltainen viranomainen näissä tehtävissä olisi jatkossa Suomen ympäristökeskus. Pykälään tehtäisiin tätä vastaavat muutokset.
Pykälän 2 momentin 2 kohtaa muutettaisiin siten, että Suomen ympäristökeskuksen tulisi jatkossa toimittaa toiselle valtiolle annettu ilmoitus tiedoksi ulkoministeriön lisäksi ympäristöministeriölle. Tämän lisäksi pykälän 2 momentin 3 kohtaa muutettaisiin siten, että suunnitelma- ja ohjelmaluonnos ja ympäristöselostus tulisi jatkossa antaa yleisölle tiedoksi hallintolaissa tarkoitetulla julkisella kuulutuksella. Lisäksi täsmennettäisiin, että yleisölle tulee varata tilaisuus esittää asiakirjoista mielipiteensä kohtuullisessa ajassa. Kohtuullisen ajan määrittely tapahtuisi tapauskohtaisesti kukin suunnittelutilanne huomioiden. Hallintolain julkista kuulutusta koskevan yleissäännöksen 62 a §:n mukaisen 14 vuorokauden ei voida lähtökohtaisesti katsoa täyttävän kohtuullisuuden vaatimusta.
11 §. Suunnitelman tai ohjelman hyväksyminen ja päätöksen tiedoksianto. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin niin, että siinä tarkoitettu julkista kuulutusta koskeva velvoite ei koskisi suunnitelmia ja ohjelmia, jotka annetaan ministeriön tai valtioneuvoston asetuksella. Lisäksi 3 momentista poistettaisiin velvoite toimittaa päätös sekä suunnitelma tai ohjelma ja ympäristöselostus tiedoksi Suomen ympäristökeskukselle.
7.3
Maankäyttö- ja rakennuslaki
206 a §.Suomen alueelle laadittavaan kaavaan liittyvä ilmoitus- ja neuvotteluvelvollisuus. Voimassa olevan säännöksen mukaan ympäristöministeriön on huolehdittava ilmoitusmenettelystä ja neuvottelujen käymisestä toisen jäsenvaltion kanssa. Säännös säilyisi muutoin voimassa olevan lain mukaisena, mutta pykälän 1 ja 2 momentista muutettaisiin tehtävä koskemaan Suomen ympäristökeskusta ympäristöministeriön sijaan. Direktiiviä 2001/42/EG koskevaan viittaukseen lisättäisiin direktiivin kutsumanimike. Lisäksi pykälän ruotsinkieliseen versioon lisättäisiin joitain voimassa olevan pykälän suomenkielisessä versiossa olevia sanoja, jotka puuttuvat sen voimassa olevasta ruotsinkielisestä versiosta.
206 b §. Suomen alueelle laadittavaan kaavaan liittyvä ilmoitus- ja neuvottelumenettely. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan kaavaa laativan viranomaisen tulee toimittaa ilmoitus kaavoituksen vireille tulosta ympäristöministeriölle. Säännös säilyisi muutoin voimassa olevan lain mukaisena, mutta säännöksen mukainen ilmoitus tulisi toimittaa Suomen ympäristökeskukselle.
Pykälän 2 momentti muutettaisiin vastaavalla tavalla koskemaan ympäristöministeriön sijasta Suomen ympäristökeskusta, muutoin säännös säilyisi voimassa olevan lain mukaisena.
206 c §. Kaavan hyväksyminen ja siitä tiedottaminen. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että kaavan laativan viranomaisen olisi viipymättä toimitettava tieto 206 b §:ssä tarkoitetun kaavan hyväksymisestä ympäristöministeriön sijaan Suomen ympäristökeskukselle. Viittausta 206 a §:ssä mainittuun direktiiviin muutettaisiin selkeämmäksi.
7.4
Ilmailulaki
Lain 80 ja 81 b §:ssä olevissa YVA-lain 29 a §:ää koskevissa viittaussäännöksissä oleva maininta ympäristöministeriöstä viittaussäännöksissä tarkoitettujen asiakirjojen vastaanottavana tahona muutettaisiin Suomen ympäristökeskukseksi.
7.5
Laki liikennejärjestelmästä ja maanteistä
Lain 29 § olevassa YVA-lain 29 a §:ää koskevassa viittaussäännöksessä oleva maininta ympäristöministeriöstä viittaussäännöksessä tarkoitettujen asiakirjojen vastaanottavana tahona muutettaisiin Suomen ympäristökeskukseksi. Lisäksi pykälässä olevaa viittausta yleis- ja tiesuunnitelmiin täsmennettäisiin.
7.6
Maa-aineslaki
Lain 13 ja 19 §:ssä olevissa YVA-lain 29 a §:ää koskevissa viittaussäännöksissä oleva maininta ympäristöministeriöstä viittaussäännöksissä tarkoitettujen asiakirjojen vastaanottavana tahona muutettaisiin Suomen ympäristökeskukseksi.
7.7
Ratalaki
Lain 24 §:ssä olevassa YVA-lain 29 a §:ää koskevassa viittaussäännöksessä oleva maininta ympäristöministeriöstä viittaussäännöksessä tarkoitettujen asiakirjojen vastaanottavana tahona muutettaisiin Suomen ympäristökeskukseksi. Lisäksi pykälässä olevaa viittausta yleis- ja ratasuunnitelmiin täsmennettäisiin.
7.8
Ympäristönsuojelulaki
Lain 212 §:ssä olevassa YVA-lain 29 a §:ää koskevassa viittaussäännöksessä oleva maininta ympäristöministeriöstä viittaussäännöksessä tarkoitettujen asiakirjojen vastaanottavana tahona muutettaisiin Suomen ympäristökeskukseksi.
10
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Suomen perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.
Perustuslakivaliokunta on tuonut esille, että yksityiselämän ja henkilötietojen suoja tulee suhteuttaa toisiin perus- ja ihmisoikeuksiin sekä muihin painaviin yhteiskunnallisiin intresseihin. Lainsäätäjän tulee turvata yksityiselämän ja henkilötietojen suoja tavalla, jota voidaan pitää hyväksyttävänä perusoikeusjärjestelmän kokonaisuudessa. Perustuslakivaliokunta on painottanut, että yksityiselämän ja henkilötietojen suojalla ei ole etusijaa muihin perusoikeuksiin nähden. Arvioinnissa on kyse kahden tai useamman perusoikeussäännöksen yhteensovittamisesta ja punninnasta (PeVL 14/2018 vp, s. 8 sekä PeVL 54/2014 vp, s. 2/II ja PeVL 10/2014 vp s. 4/II).
Perustuslakivaliokunta on korostanut erityisesti asiakirjajulkisuuden ja henkilötietojen suojan välistä tasapainoa (PeVL 22/2008 vp, s. 4/I). Henkilötietojen suojaa koskevaa kansallista sääntelyä arvioitaessa huomioon tulee ottaa myös Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus, joka on suoraan sovellettavaa oikeutta jäsenvaltioissa. Yleisessä tietosuoja-asetuksessa on tunnistettu, että viranomaisten on voitava luovuttaa hallussaan olevien asiakirjojen sisältämiä henkilötietoja, mikäli tästä säädetään erikseen laissa. Lainsäädännössä on tällöin yhteensovitettava asiakirjojen julkisuus sekä oikeus henkilötietojen suojaan. Euroopan unionin yleisessä tietosuoja-asetuksessa vahvistetaan henkilötietojen suojaa koskevat yleiset periaatteet, kuten tietojen minimoinnin periaate henkilötietojen käsittelyn tarkoitukseen nähden, jotka tulisi mahdollisimman tehokkaasti huomioida myös asiakirjajulkisuuden ja henkilötietojen suojan yhteensovittavassa lainsäädännössä.
Ehdotus sisältää henkilötietojen käsittelyä koskevaa erityissääntelyä siltä osin kuin on kyse vanhojen YVA-lain mukaisten sisältämien henkilötietojen käsittelystä yleisessä tietoverkossa. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan näkökulmasta hankkeesta vastaavaa koskevan tiedon käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi (c-alakohta) ja yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi (e-alakohta).
YVA-lain mukaisessa menettelyssä käsitellään henkilötietoja hankkeesta aiheutuvien, ympäristöön ja eri tahoihin ulottuvien vaikutusten kohdentamiseksi sekä asianosaisten tavoittamiseksi ja heille kuuluvien oikeuksien valvomiseksi. Kyse on tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohdissa tarkoitetuista tilanteista. Siltä osin kuin asiassa on kyse kiinteistön yksilöivistä tiedoista, kyse on myös ympäristötietodirektiivin tarkoittamasta ympäristötiedosta. Rekisteröidyn tietosuoja-asetuksen mukaiset oikeudet ovat riippuvaisia käsittelyn oikeusperustasta. Mikäli kyseessä on käsittely rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen noudattamiseksi, on rekisteröidyllä oikeus saada informaatiota henkilötietojen käsittelystä, ellei laissa erikseen säädetty poikkeusta, oikeus saada pääsy tietoihin, oikeus oikaista tietoja, oikeus rajoittaa tietojen käsittelyä, henkilötietojen oikaisua tai käsittelyn rajoitusta koskeva ilmoitusvelvollisuus sekä oikeus olla joutumatta automaattisen päätöksenteon kohteeksi ilman lainmukaista perustetta. Mikäli käsittelyn oikeusperusteena on käsittely yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi tai rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi, on rekisteröidyllä lisäksi oikeus vastustaa tietojen käsittelyä.
Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohdan täyttyessä jäsenvaltio voi 6 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti pitää voimassa ja ottaa käyttöön yksityiskohtaisempia säännöksiä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen soveltamisen mukauttamiseksi määrittämällä täsmällisemmin tietojenkäsittely- ja muita toimenpiteitä koskevat erityiset vaatimukset, joilla varmistetaan laillinen ja asianmukainen tietojen käsittely. Sääntelyn tulee täyttää yleisen edun mukainen tavoite ja olla oikeasuhtaista tavoiteltuun päämäärään nähden. Sääntelyn tarkoituksena on tässä tapauksessa edistää ympäristötiedon saatavuutta sekä turvata vanhoihin päätöksiin sisältyvien asianosaisten henkilötietojen suoja rajaamalla yleisen tietoverkon kautta nähtävillä olevien henkilötietojen julkaiseminen ainoastaan välttämättömiin tietoihin.
Jälkikäteen tapahtuvassa asiakirjaan sisältyvien henkilötietojen julkaisemisessa yleisessä tietoverkossa on kyse tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta toiminnasta, eli henkilötietojen käsittelystä muuta kuin sitä tarkoitusta varten, jonka vuoksi tiedot on kerätty. Sääntelyn tietosuoja-asetuksen mukaisuuden kannalta on merkityksellistä, että muuhun tarkoitukseen tapahtuva käsittely on yhteensopivaa sen tarkoituksen kanssa, jota varten tiedot alun perin kerättiin. Huomiota on tällöin kiinnitettävä asetuksen 6 artiklan 4 kohdan mukaan a) henkilötietojen keruun tarkoitusten ja aiotun myöhemmän käsittelyn tarkoitusten välisiin yhteyksiin, b) henkilötietojen keruun asiayhteyteen erityisesti rekisteröityjen ja rekisterinpitäjän välisen suhteen osalta, c) henkilötietojen luonteeseen, d) aiotun myöhemmän käsittelyn mahdollisiin seurauksiin rekisteröidyille, sekä e) asianmukaisten suojatoimien olemassaoloon.
Henkilötietojen myöhemmästä käsittelystä ei tässä tapauksessa arvioida aiheutuvan rekisteröidyille merkittäviä seurauksia. Välttämättömien tietojen julkaiseminen mahdollistaa yleisön tiedonsaannin ja vaikuttamisen ympäristön kannalta merkittäviin hankkeisiin. Tietosuoja-asetuksen riskiperustaisen lähestymistavan mukaan suojatoimien on oltava sitä vahvempia, mitä arkaluonteisemmista henkilötiedoista on kysymys. Ehdotettujen säännösten osalta kyse ei ole arkaluonteisista henkilötiedoista. Asianmukaisina suojatoimina voidaan pitää tietojen pseudonymisointia sen jälkeen, kun tietojen julkisena pitämiseen varattu määräaika on päättynyt. Minimoinnin periaatteen mukaisesti tiedot pidetään nähtävillä mahdollisimman lyhyen ajan. Yhteysviranomainen voi informoida rekisteröityjä siitä, mihin käyttötarkoitukseen tietoja käsitellään. Viranomainen ei voi kuitenkaan julkisuuslain 16 §:n 3 momentin mukaisesti varmistua luovutuksensaajan oikeudesta henkilötiedon käyttämiseen eikä tiedon myöhemmistä käyttötarkoituksista, koska tieto on kenen tahansa yleisen tietoverkon käyttäjän saatavissa (ks. tältä osin perustelut HE 79/2019 vp, s. 37).
Asiakirjojen yleisessä tietoverkossa tapahtuvan julkaisemisen tarkoituksena on välittää ympäristötietoa sitä tarvitseville. Kyse on siten osin samasta tarkoituksesta, jota varten henkilötiedot on aikanaan kerätty. Asiakirjoihin sisältyvät henkilötiedot voivat olla kiinteistön ja sen omistajan yksilöiviä tietoja. Kyse ei ole tietosuoja-asetuksen 9 artiklassa tarkoitetuista erityisistä henkilötiedoista tai 10 artiklassa tarkoitetuista rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyvistä henkilötiedoista. Ehdotettujen säännösten mukaan ainoastaan välttämättömät henkilötiedot voitaisiin julkaista. Näitä olisivat ehdotetun YVA-lain 38 a §:n mukaan hankkeesta vastaavan nimi ja hankkeen sijaintipaikan tiedot. Yleisessä tietoverkossa julkaistavissa asiakirjoissa on tarpeen ilmoittaa nämä tiedot, jotta asia tulisi riittävästi yksilöidyksi, ja jotta asianosaiset ja yleisö voisivat arvioida toiminnan ympäristövaikutuksia sen sijaintipaikan ympäristössä.
Jos tietoverkossa julkaistavat asiakirjat sisältävät henkilötietoja, julkaistavat henkilötiedot saattavat olla osa viranomaisen henkilörekisteriä. Perustuslakivaliokunta on käytännössään pitänyt henkilötietojen suojan kannalta tärkeinä sääntelykohteina ainakin rekisteröinnin tavoitetta, rekisteröitävien henkilötietojen sisältöä, niiden sallittua käyttötarkoitusta mukaan luettuna tietojen luovutettavuus sekä tietojen säilytysaikaa henkilörekisterissä ja rekisteröidyn oikeusturvaa. Näiden seikkojen sääntelyn lain tasolla tulee lisäksi olla kattavaa ja yksityiskohtaista (PeVL 14/2002 vp, s. 2, PeVL 27/2006, s. 2/I, PeVL 2/2008 vp, s. 2/II). Lailla säätämisen vaatimus ulottuu myös mahdollisuuteen luovuttaa henkilötietoja teknisen käyttöyhteyden avulla (PeVL 12/2002 vp, s. 5). Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Lailla säätämiseen kohdistuu yleinen vaatimus lain täsmällisyydestä ja tarkkuudesta. Tätä on painotettu myös perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä. Valiokunta on muun muassa edellyttänyt, että sääntelyn kohderyhmän tulee kyetä ilman vaikeuksia soveltamaan säännöksiä (esim. PeVL 60/2014 vp, s. 3/I). Lisäksi perustuslakivaliokunta on etenkin perusoikeuskytkentäisen sääntelyn yhteydessä pitänyt välttämättömänä, että toimivaltainen viranomainen ilmenee laista yksiselitteisesti (PeVL 21/2001 vp, s. 4/I) tai muuten täsmällisesti (PeVL 47/2001 vp, s. 3/II).
Toisaalta perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään kiinnittänyt huomiota henkilötietojen käsittelyä koskevan sääntelyn raskauteen ja monimutkaisuuteen (ks. esim. PeVL 2/2018 vp, s. 4–8, 11, PeVL 49/2017 vp, s. 3, PeVL 31/2017 vp, s. 4 ja PeVL 71/2014 vp, s. 3). Valiokunta on katsonut, että henkilötietojen suojan toteuttaminen tulisi ensisijaisesti taata yleisen tietosuoja-asetuksen ja säädettävän kansallisen yleislain nojalla. Tähän liittyen tulisi välttää kansallisen erityislainsäädännön säätämistä sekä varata sellaisen säätäminen vain tilanteisiin, joissa se on yhtäältä sallittua tietosuoja-asetuksen kannalta ja toisaalta välttämätöntä henkilötietojen suojan toteuttamiseksi (PeVL 2/2018 vp, s. 5). Kansallisen erityislainsäädännön säätämiseen tulee valiokunnan mukaan suhtautua pidättyvästi ja rajata sellainen vain välttämättömään tietosuoja-asetuksen salliman kansallisen liikkumavaran puitteissa (ks. esim. PeVL 20/2020 vp, s. 3, PeVL 26/2018 vp, s. 2–3 ja 14/2018 vp, s. 4–5). Valiokunta on uudemmassa käytännössään katsonut, ettei estettä ole sille, että henkilötietojen suojaan liittyvät sääntelyn kattavuuden, täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimukset voidaan joiltain osin täyttää myös yleisellä Euroopan unionin asetuksella tai kansalliseen oikeuteen sisältyvällä yleislailla. Erityislainsäädännön tarpeellisuutta on arvioitava myös tietosuoja-asetuksenkin edellyttämän riskiperustaisen lähestymistavan mukaisesti kiinnittämällä huomiota tietojen käsittelyn aiheuttamiin uhkiin ja riskeihin. Mitä korkeampi riski käsittelystä aiheutuu luonnollisen henkilön oikeuksille ja vapauksille, sitä perustellumpaa on yksityiskohtaisempi sääntely. Tällä seikalla on erityistä merkitystä arkaluonteisten tietojen käsittelyn kohdalla. (Ks. PeVL 14/2018 vp ja siinä mainitut lausunnot). Käsillä olevaa YVA-lain ehdotusta, joka koskee vanhojen asiakirjojen ja niihin sisältyvien henkilötietojen julkaisemista yleisessä tietoverkossa, voidaan pitää välttämättömänä henkilötietojen suojan toteutumisen varmistamiseksi.
Henkilötietojen käsittelyn tulee olla asiallisesti perusteltua viranomaisen toiminnan kannalta. Ilman asianomaisen henkilön suostumusta henkilötietoja saa käsitellä vain, jos käsittelystä säädetään laissa tai käsittely johtuu rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tai sen nojalla määrätystä tehtävästä tai velvoitteesta. Kaiken henkilötietojen käsittelyn on myös oltava oikeutettua ja tarpeellista koko sen ajan, jolloin tietoja käsitellään. Ehdotettavilla säännöksillä edistetään ympäristötiedon saatavuutta ja turvataan asianosaisten henkilötietojen suojan tarpeet sekä asiakirjoihin sisältyvien henkilötietojen asianmukainen käsittely.
Perustuslakivaliokunta on pitänyt henkilötietojen julkistamista julkisena tietopalveluna mahdollisena, jos sille on oikeusturvan takeiden ja perusoikeusjärjestelmän tavoitteiden kannalta hyväksyttävät perusteet (PeVL 2/2017 vp, s. 7, PeVL 65/2014 vp, s. 4/II—5/I, PeVL 32/2008 vp s. 2/I—3/II). Lisäksi perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään kiinnittänyt huomiota henkilötietojen suojan kannalta olennaiseen seikkaan, ettei internetiin sijoitettavasta henkilörekisteristä tule voida hakea tietoja erilaisina massahakuina, vaan esimerkiksi ainoastaan yksittäisinä hakuina (PeVL 35/2020 vp, s. 4, PeVL 2/2018 vp, s. 7, PeVL 17/2016 vp, s. 7, PeVL 32/2008 vp, s. 3/I).
Ehdotus sisältäisi myös säännökset ajankohdasta, jolloin henkilötiedot olisi poistettava yleisestä tietoverkosta. Tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan henkilötietoja on säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen tietojenkäsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten. Tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 39 kohdan mukaan henkilötietojen olisi oltava riittäviä ja olennaisia ja rajoituttava siihen, mikä on välttämätöntä niiden käsittelyn tarkoitusten kannalta. Tämä edellyttää erityisesti sitä, että henkilötietojen säilytysaika on mahdollisimman lyhyt. Perustuslakivaliokunta on pitänyt ratkaisukäytännössään viiden vuoden säilytysaikaa arkaluonteisten tietojen osalta pitkänä (PeVL 13/2017 vp, s.6) ja korostanut, että mitä pidemmäksi tietojen säilytysaika muodostuu, sitä olennaisempaa on huolehtia tietoturvasta, tietojen käytön valvonnasta ja rekisteröidyn oikeusturvasta (PeVL 28/2016 vp, s. 7). Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön perusteella voidaan todeta, että erityissääntelyä henkilötietojen säilytysajoista tulisi välttää, ellei kyse ole arkaluonteisista henkilötiedoista taikka muutoin käsittelystä, josta voi aiheutua korkea riski henkilön oikeuksille tai vapauksille. Kun kysymys on henkilötietojen käsittelystä yleisessä tietoverkossa, ovat käsittelyn aiheuttamat riskit korkeammat, minkä vuoksi ehdotettua poistoaikasääntelyä voidaan pitää tarpeellisena.
YVA-lain uuteen 38 a §:än sisällytettäväksi ehdotetuissa säännöksissä ei ole kyse arkaluonteisista henkilötiedoista. Lainkohdissa tarkoitettuja henkilötietoja ovat hankkeesta vastaavan nimi ja toiminnan sijaintipaikan kiinteistön yksilöivät tiedot.
Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.