1.1  Laki henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa

1 luku. Yleiset säännökset.

1 §.Soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Lakia sovellettaisiin pykälän mukaan Puolustusvoimien suorittamaan ja Puolustusvoimien lukuun suoritettavaan henkilötietojen käsittelyyn, jota suoritetaan puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin mainituissa kohdissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi.  

Lain soveltamisala rajautuisi siten sen perusteella, mihin tarkoitukseen henkilötietoja käsitellään. Jos käsittelyn tarkoitus liittyy jonkin pykälässä mainitun Puolustusvoimista annetussa laissa säädetyn tehtävän hoitamiseen, käsittelyyn sovellettaisiin tätä lakia. Vastaavasti, jos käsittely ei liittyisi näiden tehtävien hoitamiseen, vaan käsittelyn perusteena olisi esimerkiksi työaikalaissa (605/1996), vuosilomalaissa (162/2005) tai muussa vastaavassa laissa säädettyjen velvoitteiden täyttäminen, käsittelyyn ei sovellettaisi tätä lakia, vaan EU:n tietosuoja-asetusta ja ehdotettua yleistä tietosuojalakia. Käytännössä tietosuoja-asetusta ja yleistä tietosuojalakia siten sovellettaisiin vain sellaiseen henkilötietojen käsittelyyn, joka ei olisi tarpeellista Puolustusvoimista annetussa laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Mikäli tiettyjen henkilötietojen käsittely olisi tarpeellista sekä Puolustusvoimista annetussa laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi että jonkin muun velvoitteen hoitamiseksi, sovellettaisiin käsittelyyn tätä lakia. Tämän lakiehdotuksen soveltamisalaan ei ehdotetun soveltamisalasäännöksen perusteella kuuluisi lainkaan sellaista henkilötietojen käsittelyä, johon sovelletaan EU:n tietosuoja-asetusta.  

Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään Puolustusvoimien päätehtävästä, joka on Suomen sotilaallinen puolustaminen. Kohta jakaantuu kolmeen alakohtaan, joissa säädetään tarkemmin tehtävän sisällöstä. 

Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan a alakohdassa säädetään Puolustusvoimien tehtäväksi Suomen maa-alueen, vesialueen ja ilmatilan valvominen sekä alueellisen koskemattomuuden turvaaminen. Valtakunnan alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi valtakunnan maa- ja merialuetta sekä ilmatilaa valvotaan yhteistoiminnassa muiden valvontaviranomaisten kanssa. Aluevalvonnalla ehkäistään tai paljastetaan ja selvitetään aluerikkomukset ja alueloukkaukset. Puolustusvoimien osallistumisesta maa- ja vesialueen sekä ilmatilan valvontaan säädetään tarkemmin aluevalvontalaissa.  

Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan b alakohdan mukaan Suomen sotilaalliseen puolustamiseen kuuluu lisäksi kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen sekä laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen. Sotilaallisen uhan ennalta ehkäisemiseksi on puolustusvoimien valmiutta pystyttävä kohottamaan, kutsumaan tarvittavat joukot palvelukseen, hajauttamaan sodan ajan joukkojen materiaali ja suojaamaan tärkeät kohteet. Puolustusvoimat siten ylläpitää ja kehittää puolustusvalmiutta. Sotilasstrategisen tilannekuvan muodostamiseksi ja ylläpitämiseksi tiedustelu- ja valvontajärjestelmä seuraa Suomen turvallisuusympäristön kehitystä, määrittää ympäristön muutokset ja tuottaa tietoa vallitsevasta tilanteesta. Järjestelmä antaa ennakkovaroituksen sotilaallisten uhkien kehittymisestä, jotta voidaan käynnistää tarvittavat vastatoimenpiteet. Puolustusvalmiuden ylläpitäminen ja kehittäminen sisältää myös muun muassa puolustusmateriaalin hankintaa, huoltoa, varastointia, logistiikkaa, operatiivista suunnittelua, johtamisjärjestelmien kehittämistä, henkilöstön kouluttamista, valmiuden säätelyä, valmiusyhtymien kehittämistä ja tietosodankäyntiin valmistautumista. 

Puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan c alakohdassa säädetään Puolustusvoimien tehtäväksi sotilaskoulutuksen antaminen, vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ohjaaminen ja maanpuolustustahdon edistäminen. Puolustusvoimat tuottaa kansallisen puolustuksen joukot. Tämän vuoksi puolustusvoimat antaa sotilaskoulutusta varusmiehille, reserviläisille ja sotilasoppilaitoksissa opiskeleville. Puolustusvoimat myös tukee vapaaehtoista maanpuolustusta osana Suomen puolustusta siten kuin vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetussa laissa säädetään. Puolustusvoimat edistää maanpuolustustahtoa esimerkiksi antamalla kansalaisille mahdollisuuksia osallistua maanpuolustustyöhön sekä sitouttamalla kansalaisia niihin arvoihin ja toimintoihin, jotka edistävät maanpuolustusta. Myös yhteistyö veteraanijärjestöjen ja vastaavien kanssa liittyy maanpuolustustahdon edistämiseen. 

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan puolustusvoimien tehtävänä on muiden viranomaisten tukeminen. Tehtävään kuuluvat a) virka-apu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, terrorismirikosten estämiseksi ja keskeyttämiseksi sekä muuksi yhteiskunnan turvaamiseksi; sekä b) pelastustoimintaan osallistuminen antamalla käytettäväksi pelastustoimintaan tarvittavaa kalustoa, henkilöstöä ja asiantuntijapalveluja. Tätä lakia sovellettaisiin vain a alakohdan mukaisten tehtävien hoitamisen yhteydessä. Pelastustoimintaan osallistuminen kuuluu EU:n tietosuoja-asetuksen soveltamisalaan, eikä siihen liittyvästä henkilötietojen käsittelystä ole siksi tarpeen tässä laissa säätää. 

Puolustusvoimien tukea muille viranomaisille tarvitaan tilanteissa, joissa muilla viranomaisilla ei ole esimerkiksi Puolustusvoimilta löytyvää osaamista tai kalustoa tehtävien suorittamiseen. Yhteistoiminnan taustalla ovat lakisääteiset velvoitteet sekä viranomaisten väliset yhteistoimintasopimukset. Perinteisten sotilaallisten uhkien lisäksi muun muassa joukkotuhoaseuhka, terrorismi, informaatiosodankäynti sekä tietojärjestelmiin kohdistuvat uhkat ovat haasteita, joita puolustusvoimat seuraa huolellisesti. Normaaliajan yhteistoiminnalla luodaan perusteet niin häiriötilanteiden kuin myös poikkeusolojen kiinteää ja toimivaa yhteistoimintaa varten. 

Puolustusvoimien kolmantena tehtävänä on osallistuminen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 222 artiklaan tai Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohtaan perustuvaan apuun, aluevalvontayhteistyöhön tai muuhun kansainvälisen avun antamiseen ja kansainväliseen toimintaan a) virka-apu yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, terrorismirikosten estämiseksi ja keskeyttämiseksi sekä muuksi yhteiskunnan turvaamiseksi. Kansainvälistä apua voidaan säännöksen nojalla antaa toiselle valtiolle, Euroopan unionille tai kansainväliselle järjestölle esimerkiksi EU:n yhteisvastuulausekkeen tai keskinäisen avunannon lausekkeen tilanteissa taikka aluevalvonnassa. Esimerkkeinä säännöksessä tarkoitetusta muusta kansainvälisestä toiminnasta voidaan mainita Suomen omista tarpeista lähtevä yhteistoiminta esimerkiksi aluevalvonnassa alueella, joka ei kuulu minkään valtion suvereniteettiin kuten aavalla merellä tai kansainvälisessä ilmatilassa taikka suomalaisten evakuointi kriisialueelta Puolustusvoimien suorituskykyjä käyttämällä.  

Puolustusvoimien neljäntenä tehtävänä on osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan ja sotilastehtäviin muussa kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistumisesta säädetään tarkemmin sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetussa laissa. 

Pykälän mukaan lakia sovellettaisiin myös muun kuin Puolustusvoimien suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn silloin, kun käsittely tapahtuu Puolustusvoimien lukuun. Esimerkiksi tiettyjen henkilötietojen käsittelytoimien ulkoistaminen ei siten vaikuttaisi sovellettaviin säädöksiin, vaan henkilötietojen käsittelijän olisi Puolustusvoimien lukuun toimiessaan noudatettava samoja säännöksiä kuin Puolustusvoimat itse soveltaa. Lakia sovellettaisiin henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn sekä muuhun kuin automaattiseen käsittelyyn, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa rekisteri tai sen osa. Säännös vastaisi tältä osin voimassa olevan henkilötietolain soveltamisalasäännöstä.  

2 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälän 1 momentin mukaan laki ehdotuksen soveltamisalalla henkilötietolainsäädännön niin sanottuna yleisenä osana sovellettaisiin ehdotettua henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annettua lakia. Laista ei kuitenkaan sovellettaisi sen 10 §:n 2 momenttia, 53 54 §:ää eikä 7 lukua, joissa säädettäisiin henkilötietojen luovuttamisesta kolmansiin maihin, henkilötietojen vapaasta liikkuvuudesta EU-alueella ja valvontaviranomaisten välisestä yhteistyöstä. Puolustusvoimien tämän lain soveltamisalaan kuuluvat asiat, mukaan lukien sotilaskurinpitoa ja rikostorjuntaa koskevat asiat, eivät kuulu rikosasioiden tietosuojadirektiivin soveltamisalaan ja poikkeaminen direktiivin säännöksistä on siksi mahdollista. Henkilötietojen vapaa liikkuvuus unionin alueella ei koske Puolustusvoimien tämän lain mukaisesti käsittelemiä tietoja, eikä erottelu unionin jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä ole siten merkityksellinen. 

Laki sisältäisi edellä mainittujen koko lain kattavien poikkeusten lisäksi yksittäisiä rajatumpia poikkeuksia henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetusta laista. Tällaisia olisivat muun muassa tiettyjä rekistereitä koskeva poikkeus rekisteröidyn tarkastusoikeudesta sekä velvollisuudesta julkaista tietosuojaseloste.  

Puolustusvoimien harjoittama tiedonvaihto muiden valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa on luonteeltaan huomattavan erilaista kuin rikosasioiden tietosuojadirektiivin soveltamisalalla toimivien viranomaisten, eikä ehdotetun henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetun lain 10 §:n 2 momentin ja 7 luvun sääntely siksi soveltuisi Puolustusvoimien tarpeisiin. Henkilötietojen luovuttamisesta ulkomaille ja kansainvälisille järjestöille säädettäisiin tämän lakiehdotuksen 4 luvussa. 

Pykälän 2 ja 3 momentti sisältäisivät informatiiviset viittaukset viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin (621/1999) ja turvallisuusselvityslakiin (726/2014). 

2 luku. Puolustusvoimien henkilörekisterit.

Lain 2 luvussa säädettäisiin Puolustusvoimien pysyvistä, tilapäisistä ja muista henkilörekistereistä siltä osin, kun henkilötietoja käsitellään lain 1 §:ssä tarkoitettuihin käyttötarkoituksiin. Ehdotettuun 2 lukuun siirrettäisiin Puolustusvoimien pysyviä henkilörekistereitä koskevat perussäännökset asevelvollisuuslaista, sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetusta laista, puolustusvoimista annetusta laista, aluevalvontalaista sekä sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetusta laista. Lisäksi lukuun sisältyisi sotilastiedustelua koskevien rekisterien perussäännökset. Puolustusvoimien pysyvien henkilörekisterien käyttötarkoituksia ja tietosisältöjä koskevat säännökset koottaisiin siten kaikki samaan lukuun ja samalla niiden kirjoitustapaa yhtenäistettäisiin ja ajanmukaistettaisiin. 

Luvussa säädettäisiin eri rekisterien käyttötarkoituksista ja sallituista tietosisällöstä. Ehdotuksen mukaan rekisterien tietosisältöjä koskevat säännökset kirjoitettaisiin voimassa olevia tietosisältösäännöksiä joustavampaan muotoon siirtymällä sääntelyteknisesti yksittäisistä talletettavista tiedoista sallittuihin tietoluokkiin. Laissa ei siten enää säädettäisi, mitä yksittäisiä henkilötietoja kuhunkin henkilörekisteriin saa tallettaa, vaan tietoluokista, joihin kuuluvia henkilötietoja rekisteriin saa tallettaa. Kunkin tietoluokan tarkempi sisältö määräytyisi rekisterin käyttötarkoituksen ja tallettamiskynnyksen perusteella. Esimerkiksi se, mitä yksittäisiä henkilötietoja asevelvollisrekisteriin saisi tallettaa tietoluokan tunnistamistiedot perusteella, perustuisi siihen, millaisia tunnistamistietoja on tarpeen käsitellä asevelvollisrekisterin käyttötarkoituksen kannalta. Sääntelytekniikka olisi tältä osin nykyistä joustavampi, sillä tietoluokkien sisältö voisi muuttua käsittelytarpeiden ja esimerkiksi tekniikan kehittymisen myötä. Rekisterin käyttötarkoitusta ja sallittua tietosisältöä koskevia säännöksiä tulisi aina soveltaa kokonaisuutena, eikä rekisterin käyttötarkoituksen kannalta tarpeettomia henkilötietoja saisi siten koskaan tallettaa rekisteriin, vaikka tietosisältösäännös sen erikseen luettuna sallisi.  

Poikkeuksena yleispiirteisemmästä tietosisältöjen sääntelytekniikasta olisivat kuitenkin edel-leen erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvat tiedot, eli niin sanotut arkaluonteiset henkilötiedot, joiden käsittelystä säädettäisiin muita henkilötietoja täsmällisemmin. Esimerkiksi tietoluokka ”tunnistetiedot” ei vielä itsessään antaisi oikeutta biometristen tunnistetietojen tai muiden erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen tallettamiseen, vaan rekistereihin talletettavista erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvista tiedoista säädettäisiin kunkin rekisterin kohdalla tarkemmin. Tällaisia henkilötietoja saisi lisäksi käsitellä vain, jos niiden käsittely on välttämätöntä rekisterin käyttötarkoituksen kannalta, eli tallettamiskynnys olisi niiden osalta muita henkilötietoja korkeampi.  

Luvussa ehdotetaan samalla yhtenäistettäväksi pysyviä henkilörekistereitä koskevien käyttö-tarkoitussäännösten kirjoitustapaa sekä poistettavaksi tarpeettomina voimassa olevat säännökset rekisterien automaattisuudesta ja valtakunnallisuudesta. Terminologisten muutosten tarkoituksena on ensisijaisesti siirtyä tietojärjestelmien sääntelystä henkilörekisterien sääntelyyn. Henkilörekisteri ei ole välttämättä sidottu tiettyyn tekniseen tietojärjestelmään, vaan esimerkiksi asevelvollisrekisteriin voi sisältyä useissa eri tietojärjestelmissä olevia henkilötietoja. Samassa teknisessä tietojärjestelmässä voidaan vastaavasti käsitellä useisiin eri henkilörekistereihin kuuluvia tietoja. Henkilötietojen käsittelyn tarkoitus ratkaisee sen, mihin henkilörekisteriin kyseiset tiedot kuuluvat. 

Luvussa säädettäisiin tyhjentävästi niistä tietoluokista, joihin kuuluvia henkilötietoja saa tallettaa Puolustusvoimien pysyviin henkilörekistereihin. Lukuun sisältyvät tietosisältöluettelot eivät rajoittaisi muiden tietojen käsittelyä samoissa rekistereissä ja tietojärjestelmissä siltä osin, kun ne eivät ole henkilötietoja. 

3 §.Puolustusvoimien pysyvät henkilörekisterit ja rekisterinpitäjä. Pykälän 1 momentissa lueteltaisiin Puolustusvoimien pysyvät henkilörekisterit, joiden käyttötarkoituksista ja tietosisällöistä säädettäisiin tarkemmin luvun muissa pykälissä. Pykälän 2 momentti sisältäisi säännökset henkilötietojen tallettamis- ja käsittelykynnyksistä, joita olisi sovellettava kaikkeen tämän lakiehdotuksen mukaiseen henkilötietojen käsittelyyn. Käsittelykynnyksistä säädettäisiin vastaavasti myös ehdotetussa henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisuuden turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetussa laissa, joten säännös olisi luonteeltaan informatiivinen. Koska oikeus käsitellä henkilötietoja määräytyisi rekisterien käyttötarkoituksen, sallitun tietosisällön ja käsittelykynnysten muodostamasta kokonaisuudesta, lain soveltamista helpottaa, että käsittelykynnykset tuodaan selkeästi esiin samassa yhteydessä rekisterien käyttötarkoitusten ja tietosisältöjen kanssa. Momentin mukaisista käsittelykynnyksistä olisi väliaikaisesti mahdollista poiketa sotilastiedustelurekisterin ja turvallisuustietorekisterin osalta siten kuin asiasta ehdotetaan säädettäväksi 13 §:n 2 momentissa ja 15 §:n 2 momentissa.  

Pykälän 3 momentin mukaan kaikkien Puolustusvoimien pysyvien henkilörekisterien rekisterinpitäjänä toimisi Puolustusvoimien pääesikunta. Ehdotettu 3 momentti muuttaisi oikeustilaa keskittämällä vastuun Puolustusvoimien rekisterinpidosta pääesikunnalle, vaikka käytännössä myös muut Puolustusvoimien hallintoyksiköt monelta osin ylläpitävät ja käyttävät pykälässä mainittuja henkilörekistereitä. Rekisterinpitäjänä pääesikunta määrittäisi pysyvien henkilörekisterien osalta käsittelyn tarkoitukset ja keinot sekä vastaisi rekisterinpidon laillisuudesta. Muut hallintoyksiköt käyttäisivät rekistereitä vain pääesikunnan ohjeistuksen mukaisesti ja pääesikunnan valvonnan alaisina. Asevelvollisrekisterin osalta muutos koskisi myös Rajavartiolaitosta, joka ei enää toimisi rekisterin rekisterinpitäjänä. Pääesikunta voisi kuitenkin myöntää Rajavartiolaitokselle oikeuden kirjata edelleen rekisteriin muun muassa Rajavartiolaitoksessa asevelvollisuutta suorittavien henkilöiden tietoja ehdotetun 38 §:n mukaisesti. Pääesikunta ja Rajavartiolaitos voivat siten jatkaa nykyisellä toimintamallilla myös muutoksen mukaan, mikäli osapuolten kesken näin sovitaan.  

4 §.Asevelvollisrekisterin käyttötarkoitus. Pykälässä säädettäisiin asevelvollisrekisterin käyttötarkoituksesta. Säännös vastaisi pääosin voimassa olevaa asevelvollisuuslain 91 §:n 1 momenttia. Rekisterin käyttötarkoitus kirjoitettaisiin kuitenkin nykyistä sanamuotoa laajemmin siten, että asevelvollisrekisteri kattaisi myös sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 31 §:ssä tarkoitetun kriisinhallintahenkilöstörekisterin tiedot. Kriisinhallintahenkilöstörekisteri siten lakkaisi olemasta itsenäisenä henkilörekisterinä ja sen sisältö yhdistettäisiin asevelvollisrekisteriin. Rekisterit toimivat jo tällä hetkellä samassa tietojärjestelmässä ja niiden käyttötarkoitukset liittyvät kiinteästi toisiinsa. Asevelvollisrekisterin käyttötarkoitusta päivitettäisiin lisäksi ottaen huomioon Puolustusvoimien laajentuneet toimivaltuuden kansainvälisen avun antamiseen ja vastaanottamiseen. Säännöksen kirjoitusasua ehdotetaan muutettavaksi selkeämpään luettelomuotoon.  

Pykälän 1 ja 2 kohtien mukaan asevelvollisrekisteriä käytettäisiin palveluskelpoisuuden määrittämistä ja palvelukseen määräämistä sekä poikkeusolojen tehtäviin sijoittamista ja varautumista varten. Kohdat vastaisivat täysin voimassaolevaa asevelvollisuuslain 91 §:n 1 momenttia. 

Pykälän 3 kohdan mukaan asevelvollisrekisteriä käytettäisiin lisäksi kansallisen ja kansainvälisen koulutuksen ja palveluksen suunnittelua, järjestämistä ja henkilövalintoja varten. Kohdan perusteella rekisteriin saisi tallettaa tietoja, joiden käsittely on tarpeen kansallisten tehtävien lisäksi myös kriisinhallintatehtävissä sekä kansainväliseen avunantoon tai avun vastaanottamiseen taikka kansainvälisiin harjoituksiin liittyen. Ehdotettu 3 kohta kattaisi siten nykyään erillisenä rekisterinään toimivan kriisinhallintahenkilöstörekisterin.  

Pykälän 4 kohdan sanamuotoa ehdotetaan samalla täsmennettäväksi siten, että rekisterissä saisi käsitellä henkilötietoja ylentämisen ja palkitsemisen lisäksi myös muun huomionosoituksen myöntämistä varten. Palkitsemista voidaan pitää liian suppeana käsitteenä, joka ei välttämättä kata esimerkiksi laajemmalle joukolle suorituksen perusteella annettavia huomionosoituksia. Kohtaa sovellettaessa tulisi kuitenkin ottaa huomioon, että tätä lakia sovellettaisiin sen 1 §:n mukaan vain sellaiseen henkilötietojen käsittelyyn, jota suoritetaan 1 §:ssä mainittujen Puolustusvoimien tehtävien suorittamiseksi. Kaikki Puolustusvoimien palkitseminen ja huomionosoitusten myöntäminen ei siten välttämättä kuuluisi lainkaan tämän lain soveltamisalaan. Siltä osin, kun palkitseminen tai muun huomionosoituksen myöntäminen ei kuuluisi tämän lain soveltamisalaan, siihen liittyvä henkilötietojen käsittely tapahtuisi EU:n tietosuoja-asetuksen mukaisesti. 

Asevelvollisrekisterin käyttötarkoitus olisi suhteellisen laaja ja kattaisi myös Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen palkatun henkilökunnan henkilötietoja siltä osin, kun niitä käsitellään pykälässä mainittuihin käyttötarkoituksiin. Samoin sekä varusmiesten että palkatun sotilashenkilöstön terveydentilatietoja käsiteltäisiin osana asevelvollisrekisteriä siltä osin, kun niitä käsitellään pykälässä mainittuihin tarkoituksiin. Asevelvollisrekisteri muodostuisi siten, kuten tälläkin hetkellä, useasta eri tietojärjestelmässä toimivasta osarekisteristä. Asevelvollisrekisteriin voisi kuulua myös manuaalisesti ylläpidettäviä osia. 

5 §.Asevelvollisrekisterin tietosisältö. Pykälässä säädettäisiin asevelvollisrekisteriin talletettavista tiedoista ja niistä henkilöryhmistä, joiden tietoja rekisterissä saisi käsitellä. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevaa asevelvollisuuslain 94 §:n sisältöä. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin henkilöryhmistä, joiden tietoja asevelvollisrekisterissä saa käsitellä 4 §:ssä mainittuihin käyttötarkoituksiin. Momentin 1 - 3 kohta vastaisi pääosin voimassa olevaa asevelvollisuuslain 91 §:n 1 ja 2 momenttia ja 4 kohta puolestaan kattaisi sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistuvat henkilöt. Momentin 4 kohdasta poistettaisiin kuitenkin vanhentunut ja tarpeeton rauhanturvatehtävän käsite. Tällä ei olisi vaikutusta säännöksen soveltamiseen. Kansainvälisen avun antamiseen osallistuvan henkilöstön tietoja saisi käsitellä rekisterissä momentin 1 tai 3 kohdan nojalla.  

Momentissa ei tehtäisi erottelua sotilas- ja siviilihenkilöstön välillä, vaan molempien tietoja olisi mahdollista käsitellä asevelvollisrekisterissä. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin asevelvollisrekisterin tietosisällöstä tietoluokittain. Ehdotetun 2 momentin 2 kohta olisi sisällöltään uusi ja sen mukaan asevelvollisrekisteriin saisi tallettaa henkilön DNA-näytteen ja siitä määritetyn DNA-tunnisteen. DNA-näytteellä tarkoitettaisiin fyysistä sylki-, veri- tai muuta näytettä ja DNA-tunnisteella siitä määritettyä digitaalista tai muuta tunnistetta. Kohta ei itsessään antaisi toimivaltaa DNA-näytteiden keräämiseen, vaan toimivallasta säädettäisiin erikseen asevelvollisuuslaissa ja sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetussa laissa. DNA-näytteiden ja -tunnisteiden käsittelystä säädettäisiin tarkemmin lain 21 §:ssä. 

Pykäläehdotuksen 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetut muut tunnistetiedot sisältäisivät muun muassa henkilön nimet ja sukupuolen. Kohdan perusteella rekisteriin saisi tallettaa henkilön tuntomerkkeinä myös fyysisiin ominaisuuksiin perustuvia tunnistetietoja, kuten henkilön pituuden, painon ja silmien värin. Tuntomerkit on kuitenkin käsitteenä laajempi kuin fyysisiin ominaisuuksiin perustuvat tunnistetiedot ja kattaa muun muassa henkilön tatuoinnit tai muut vastaavat ulkoiset tuntomerkit. Koska henkilökuvat voivat sisältää erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja, niiden tallettamisesta säädettäisiin momentin 3 kohdassa erikseen. 

Momentin 5 kohdassa tarkoitetut kotipaikka- ja kansalaisuustiedot sisältäisivät muun muassa tiedot henkilön kansalaisuuksista, entisistä kansalaisuuksista ja kotikunnasta tai väestörekisterikunnasta.  

Ehdotettu 6 kohta kattaisi kaikki henkilön sotilaallisen koulutukseen liittyvät tiedot ja tiedon henkilön sotilasarvosta. Momentin 7 kohta puolestaan sisältäisi tiedot henkilön siviilikoulutuksesta ja ammatista siltä osin, kun näillä voi olla merkitystä henkilön sijoitukseen ja palveluksen järjestämiseen. 

Momentin 8 kohta kattaisi kaikki henkilön palveluskelpoisuuden määrittämiseksi tarpeelliset tiedot, mukaan lukien terveydentilaa koskevat tiedot. Terveyttä koskevana tietona olisi pidettävä myös henkilön hammaskarttoja, joilla voi olla tosin merkitystä myös vainajaa tunnistettaessa. Terveyttä koskevat tiedot olisivat pääsääntöisesti erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja, eli niiden käsittelyä koskisi 3 §:n mukainen korotettu käsittelykynnys. Ehdotettu 9 kohta sallisi muuhun kuin suoraan 6 ja 7 kohtiin liittyvän henkilön erityisosaamiseen ja sopivuuteen liittyvän tiedon tallettamisen asevelvollisrekisteriin, jos tiedolla voi olla merkitystä henkilön sijoituksen tai palveluksen kannalta. Esimerkiksi turvallisuusselvitystä koskevilla tiedoilla voi olla merkitystä henkilön sijoituksen kannalta. Kohdan nojalla rekisteriin saisi tallettaa myös muun muassa tiedot henkilön suorittamista soveltuvuuskokeista ja niiden arvioinneista. Palveluksella tarkoitettaisiin kohdassa kansallisen palveluksen lisäksi myös kriisinhallintapalvelusta ja muuta kansainvälisiin tehtäviin liittyvää palvelusta, kuten kansainvälisen avun antamista, 

Momentin 10 kohdan perusteella asevelvollisrekisteriin olisi mahdollista tallettaa palveluksen käytännön järjestämiseksi tarpeellisia tietoja esimerkiksi ruoka-aineallergioista. Kohdan nojalla saisi lisäksi tallettaa rekisteriin muun muassa tiedon henkilön säilyttämisestä vankilassa tai hoitolaitoksessa.  

Momentin 11 kohta kattaisi rangaistuksia ja seuraamuksia koskevat tiedot riippumatta siitä, missä menettelyssä ne on määrätty tai onko kyse tavallisesta rikoksesta vai sotilasrikoksesta. Momentin 12 kohdassa tarkoitettu lähiomainen olisi käsitteenä suhteellisen joustava, eikä lähiomaisen olisi siten aina välttämätöntä olla rekisteröidyn sukulainen. Ehdotetussa 13 kohdassa tarkoitettu tieto matkustusasiakirjasta olisi tarpeen tallettaa rekisteriin ainakin kriisinhallintatehtäviin ulkomailla osallistuvien henkilöiden kohdalla. Samalla henkilöllä voi olla useita matkustusasiakirjoja, joiden tallettaminen rekisteriin on tarpeellista. 

Ehdotuksen mukaan asevelvollisrekisterin tietosisällöstä poistettaisiin voimassa olevan ase-velvollisuuslain 93 §:n 1 momentin 10 kohdassa mainitut tiedot kirkkokunnasta tai muusta uskonnollisesta yhdyskunnasta ja sen seurakunnasta. Henkilön uskonnollista vakaumusta koskevilla tiedoilla ei sinänsä ole merkitystä asevelvollisuuslain mukaisen palveluksen suorittamisessa, eikä tietojen tallettamista siten voida pitää tarpeellisena. Jos henkilön uskonnollinen tai muu vakaumus kuitenkin vaikuttaa esimerkiksi ruoka-ainerajoitteiden tai muun vastaavan seikan kautta palveluksen käytännön järjestämiseen, tarpeellisia tietoja olisi oikeus käsitellä asevelvollisrekisterissä 2 momentin 10 kohdan nojalla. 

6 §. Kulkuluparekisterin käyttötarkoitus. Pykälä vastaisi puolustusvoimista annetun lain 16 §:n 1 momenttia ja siinä säädettäisiin kulkuluparekisterin käyttötarkoituksesta. Rekisterin nimi muutettaisiin lupa- ja valvonta-asioiden rekisteristä rekisteriä paremmin kuvaavammaksi kulkuluparekisteriksi. Nimenmuutos samalla erottaisi rekisterin selvemmin aluevalvonnan lupa- ja valvonta-asioiden rekisteristä. Rekisterin käyttötarkoitus pysyisi ennallaan. 

7 §.Kulkuluparekisterin tietosisältö. Lakiehdotuksen 6 § vastaisi sisällöltään pääosin voimas-sa olevaa puolustusvoimista annetun lain 16 §:n 2 momenttia ja säännöksessä tarkoitetut tietoluokat lähtökohtaisesti asevelvollisrekisterin vastaavia tietoluokkia. Suomalaisen rekisteröidyn osalta lähtökohtana olisi henkilön yksilöiminen henkilötunnuksen perusteella ja syntymäaika merkittäisiin rekisteriin lähinnä siinä tapauksessa, ettei rekisteröidyllä ole suomalaista henkilötunnusta. 

Koska henkilökuvat voivat sisältää erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja, niistä säädettäisiin pykälän 2 kohdassa erikseen. Oikeus käsitellä henkilökuvia on rekisterin käyttötarkoituksen kannalta välttämätöntä. Pykälän 5 kohdassa mainittujen matkustusasiakirjojen tietojen kirjaaminen olisi yleensä tarpeellista lähinnä ulkomaisten vieraiden osalta. Pykälän 6 kohdan perusteella rekisteriin saisi tallettaa tietoja muun muassa henkilöllä olevista vaarallisista esineistä tai muusta vastaavasta Puolustusvoimien henkilöstön työturvallisuuteen mahdollisesti vaikuttavasta seikasta. 

8 §.Aluevalvonnan lupa- ja valvonta-asioiden rekisterin käyttötarkoitus. Pykälässä säädettäisiin aluevalvonnan lupa- ja valvonta-asioiden rekisterin käyttötarkoituksesta ja se vastaisi sisällöltään voimassa olevaa aluevalvontalain 36 a §:n 1 momenttia. 

9 §.Aluevalvonnan lupa- ja valvonta-asioiden rekisterin tietosisältö. Pykälässä säädettäisiin aluevalvonnan lupa- ja valvonta-asioiden rekisterin tietosisällöstä ja se vastaisi pääosin nykyistä aluevalvontalain 36 a §:n 2 ja 3 momenttia. Pykälässä tarkoitetut tietoluokat sisältäisivät pääosin samoja henkilötietoja kuin asevelvollisrekisterin ja kulkuluparekisterin vastaavat tietoluokat. 

10 §.Sotilasoikeudenhoitorekisterin käyttötarkoitus. Pykälässä säädettäisiin sotilasoikeuden-hoitorekisterin käyttötarkoituksesta. Sotilasoikeudenhoitorekisteri olisi uusi pysyvä henkilörekisteri, joka muodostuisi nykyisen sotilasoikeudenhoidon tietojärjestelmän ja kurinpitoratkaisurekisterin tiedoista. Sotilasoikeudenhoidon tietojärjestelmästä säädetään sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 106 §:ssä ja kurinpitoratkaisurekisteristä mainitun lain 118 §:ssä. Mainitut rekisterit ehdotetaan yhdistettäväksi yhdeksi henkilörekisteriksi, jolloin sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain II osassa tarkoitetut sotilaskurinpitoa ja rikosten selvittämistä koskevat asiat voitaisiin käsitellä koko elinkaarensa ajan yhdessä henkilörekisterissä.  

Rekisterin käyttötarkoitus kirjoitettaisiin samalla uusiksi siten, että se kattaa sekä sotilasrikosten esitutkintaan että ratkaisujen tallettamiseen liittyvät käsittelytarpeet. Pykälän 1 momentin 1 kohta vastaisi voimassa olevaa sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 106 §:n 2 momentissa säädettyä sotilasoikeudenhoidon tietojärjestelmän käyttötarkoitusta. Kohdan sanamuotoa esitetään hieman yksinkertaistettavaksi, mutta tällä ei olisi vaikutusta kohdan soveltamiseen.  

Ehdotetun 1 momentin 2 ja 3 kohta puolestaan vastaisivat pääosin nykyisen kurinpitoratkaisurekisterin käyttötarkoituksia, joista säädetään sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 118 §:n 1 momentissa. Käyttötarkoitukset ehdotetaan kuitenkin selkeyden vuoksi kirjoitettavaksi luettelon muotoon ja samalla hieman nykyistä sanamuotoa kattavammin. Voimassa olevan lain säännös kurinpitoratkaisurekisterin käyttötarkoituksesta jättää jossain määrin tulkinnanvaraiseksi sen, saadaanko rekisteriä käyttää sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 33 §:ssä tarkoitetun sotilaslakimiehen kurinpitolausunnon tekemisessä. Lausunnosta säädettäisiin selvyyden vuoksi erikseen momentin 2 kohdassa.  

Momentin 3 kohdan mukaan rekisteriä käytettäisiin lisäksi sotilasrikosasioissa annettavien ratkaisujen tekemistä, tallentamista, täytäntöönpanoa ja valvontaa varten. Säännös kattaisi sekä sotilaskurinpitomenettelyssä määrättävät ratkaisut että tuomioistuimen sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävissä asioissa annetut ratkaisut. Kohta kirjoitettaisiin voimassa olevaa säännöstä kattavampaan muotoon siten, että myös sotilasoikeudenkäyntilain 14 §:n mukainen joukko-osaston komentajan päätös esitutkinta-aineiston toimittamisesta syyttäjälle voitaisiin sen perusteella kirjata rekisteriin. Tämä jää voimassa olevan lain sanamuodosta jossain määrin epäselväksi. 

Pykälästä ehdotetaan voimassa olevaan säännökseen verrattuna poistettavaksi itsenäisenä rekisterin käyttötarkoituksena rekisterin käyttäminen rikos- ja seuraamustilastojen ylläpitämistä varten. Pelkkiä tilastointitarpeita ei voida pitää hyväksyttävänä syynä henkilötietojen tallettamiseen rekisteriin, vaan tietojen käsittelylle tulee aina olla varsinaisiin esitutkintatehtäviin tai sotilasrikosasioiden ratkaisujen käsittelyyn liittyvä tarve. Pykälässä mainittuihin tarkoituksiin talletettujen henkilötietojen myöhemmästä käsittelystä tilastointitarkoituksiin säädettäisiin erikseen ehdotetun tietosuojadirektiivin täytäntöönpanolain 5 §:n 3 momentissa. 

11 §.Sotilasoikeudenhoitorekisterin tietosisältö. Pykälässä säädettäisiin sotilasoikeudenhoito-rekisterin tietosisällöstä ja se jakautuisi kahteen osaan. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin rekisteriin talletettavista henkilön perustiedoista ja niistä henkilöryhmistä, joiden tietoja rekisteriin saisi tallettaa. Pykälän 2 momentissa puolestaan säädettäisiin yksittäiseen tapaukseen liittyvistä rekisteriin talletettavista tiedoista. Erityisesti pykälän 2 momentissa tarkoitettuihin tietoihin sisältyisi tyypillisesti myös muita kuin henkilötietoja.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin rekisteriin talletettavista henkilön perustiedoista ja sen sisältö vastaisi pääosin sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 106 §:n 2 momenttia ja 118 §:n 4 momenttia. Momentin johtolauseessa säädettäisiin tyhjentävästi henkilöryhmät, joiden tietoja rekisterissä saisi käsitellä. Voimassa olevan sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 106 §:n 2 momentissa tarkoitettu henkilöryhmä ”muutoin asiaan liittyvä” esitetään korvattavaksi täsmällisemmällä käsitteellä ”muu kuultava”. Voimassa olevaa käsitettä voidaan pitää liian yleispiirteisenä ja vaikeasti ennakoitavana henkilötietolainsäädännön täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden näkökulmasta. Käsite muu kuultava kattaisi henkilöt, joita kuullaan esitutkinnassa, mutta joiden asema siinä ei ole vielä kuulemisvaiheessa selvillä. Muilta osin henkilöryhmät vastaisivat voimassa olevan lainsäädännön mukaan sotilasoikeudenhoidon tietojärjestelmässä ja kurinpitoratkaisurekisterissä käsiteltäviä henkilöryhmiä. 

Pykälän 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetut oikeushenkilöön liittyvät tiedot olisi tietoluokkana uusi ja korvaisi voimassa olevassa laissa käytetyn käsitteen oikeushenkilön yksilöimiseksi tarpeelliset tiedot. Oikeushenkilöön liittyvät tiedot olisi käsitteenä laajempi ja sen nojalla voisi rekisteriin tallettaa muun muassa oikeushenkilön omistus- ja määräysvaltasuhteita koskevia henkilötietoja.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yksittäiseen tapaukseen liittyvistä sotilasoikeudenhoitorekisteriin kirjattavista tiedoista. Momentin 1-3 kohdat ja 5 kohta vastaisivat pääosin sisällöltään voimassa olevan sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 106 §:n 3 momenttia. Momentin 1 ja 2 kohtia täydennettäisiin kuitenkin siten, että rekisteriin voisi kirjata tiedon myös lausunnon antaneesta sotilaslakimiehestä ja hänen lausunnostaan. Muilta osin kohdat vastaisivat voimassa olevaa sääntelyä.  

Momentin 4 kohta olisi uusi ja sen mukaan rekisteriin saisi tallettaa rikoksen asianosaisen fyysisiin ominaisuuksiin perustuvat tunnistetiedot sekä ääni- ja kuvatallenteet. Rikoksen esitutkinnassa voi olla tarpeellista käsitellä muun muassa tietoja henkilön pituudesta ja painosta taikka henkilökuvia ja ne on tällöin voitava myös tallettaa rekisteriin esitutkintaa koskevina tietoina. Fyysisiin ominaisuuksiin perustuvia tunnistetietoja tarvitaan henkilön luotettavaan tunnistamiseen ja ne voivat myös olla joskus ainoita käytettävissä olevia henkilön yksilöimis- ja tunnistetietoja. Mainittujen tietojen on sinänsä mahdollista tulkita sisältyvän myös momentin 5 kohtaan, jonka mukaan rekisteriin saa tallettaa tiedot muista esitutkintatehtävään, toimenpiteeseen ja tapahtumaan liittyvistä tarpeellisista kuvauksista, olosuhteista ja yksilöinneistä. Koska kyse on kuitenkin osittain erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvista tiedoista, ei Puolustusvoimien oikeus tallettaa mainittuja tietoja rekisteriin saa jäädä tulkinnanvaraiseksi, minkä vuoksi niiden erottaminen omaksi kohdakseen on tarpeellista. Uuden kohdan lisäämisellä säännökseen ei ole tarkoitus muuttaa poliisin ja Puolustusvoimien toimintatapoja, vaan pääsääntönä olisi edelleen, että henkilön tunnistetiedot kirjattaisiin poliisin rekistereihin. Esimerkiksi sormenjälkien ja DNA-tietojen käsittely pysyisi edelleen poliisilla. Säännöksellä lähinnä mahdollistettaisiin yksittäistapauksessa siinä tarkoitettujen tietojen kirjaaminen myös Puolustusvoimien rekisteriin, jos tämä olisi esitutkinnan suorittamisen kannalta tarkoituksenmukaista. 

Momentin 6-9 kohdat vastaisivat voimassa olevaa sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 53 §:n sekä 118 §:n 2 ja 3 momentin sisältöä. 

12 §.Sotilastiedustelurekisterin käyttötarkoitus. Pykälässä säädettäisiin sotilastiedustelurekisterin käyttötarkoituksesta. Puolustusvoimilla ei ole tällä hetkellä lakisääteistä sotilastiedustelun käyttöön tarkoitettua henkilörekisteriä, eli pykälä olisi kokonaan uusi. Sotilastiedustelu itsessään kuuluu kuitenkin Puolustusvoimien lakisääteisiin tehtäviin puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella. 

Sotilastiedustelu seuraa ja analysoi Suomen turvallisuusympäristön kehitystä, määrittää ympäristön muutokset ja tuottaa tietoa vallitsevasta tilanteesta päätöksenteon tueksi. Sotilastiedustelujärjestelmä antaa ennakkovaroituksen sotilaallisten uhkien kehittymisestä. 

Tiedustelu- ja valvontajärjestelmällä tuotetaan ja ylläpidetään puolustusjärjestelmän johtamiseen ja valmiuden säätelyyn tarvittavaa toimintaympäristötietoisuutta, johon kuuluvat myös paikka- ja olosuhdetiedot. Järjestelmällä ylläpidetään normaalioloissa reaaliaikaista tilannekuvaa alueellisen koskemattomuuden valvontaa ja turvaamista varten, tuetaan ennakkovaroituskykyä, luodaan tarvittava tietopohja yhteisoperaatioiden vaikutuksen kohdistamiselle sekä annetaan perusteitä puolustusjärjestelmän rakentamiselle, ylläpidolle ja kehittämiselle. Sotilastiedustelun tarvitsemia tietoja hankitaan eri tiedustelulajien menetelmillä, valvontajärjestelmästä sekä yhteistyön avulla viranomaisilta ja kumppaneilta. Tietoja hankitaan myös kansainvälisen yhteistyön avulla. 

Puolustusvoimat voi tietojen hankkimiseksi käyttää esimerkiksi sille laissa säädettyjä toimi-valtuuksia, kuten rikosten ennalta estämisen ja paljastamisen tehtäviin tarkoitettuja salaisia tiedonhankintakeinoja tai käyttää sellaisia tiedustelumenetelmiä jotka eivät vaadi erityistä laintasoista toimivaltuussääntelyä. Tällaisia ovat muun muassa henkilötiedustelu kansainvälisessä toiminnassa ja geotiedustelu. 

Rekisterin käyttötarkoitus pitäisi sisällään niin perustuslain ja yksityisyyden suojan vuoksi tarkkarajaista sääntelyä edellyttävillä toimivaltuuksilla kerättyjen henkilötietojen käsittelyn kuin käsittelyn johon liittyvästä viranomaisen tiedonhankinnasta ei olisi tarpeen säätää erikseen laissa. Sotilastiedustelurekisteriin voitaisiin tallettaa eri tiedustelumenetelmillä kerättyä sotilastiedustelutehtävien kannalta tarpeellista tietoa, joka voisi olla myös muuta kuin henkilötietoja. 

13 §.Sotilastiedustelurekisterin tietosisältö. Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin sotilastiedustelurekisterin tietosisällöstä. Sotilastiedustelun luonteesta johtuen rekisterin sallittu tietosisältö olisi laajempi kuin muiden Puolustusvoimien pysyvien henkilörekisterien. Tiedustelun tarkoituksena on kerätä laajasti monenlaista tietoa ja toiminnan tehokkuuden kannalta on välttämätöntä, että Puolustusvoimilla on laaja oikeus käsitellä eri lähteistä hankittuja henkilötietoja. Oikeus käsitellä henkilötietoja pykälän mukaisesti ei kuitenkaan loisi toimivaltuuksia tiedon hankkimiseen, vaan toimivaltuus olisi aina pystyttävä johtamaan muusta laista.  

Kaiken rekisteriin talletettavan tiedon tulisi olla rekisterin käyttötarkoituksen kannalta tarpeellista. Tarpeellisuusvaatimus rajaa paitsi talletettavia tietoja, mutta myös sitä henkilöpiiriä, jonka tietoja rekisteriin saa tallettaa. Rekisteröityjen on oltava merkityksellisiä sotilastiedustelutehtävien suorittamisen kannalta. 

Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan rekisteriin saisi tallettaa henkilön fyysisiin ominaisuuksiin perustuvia tunnistetietoja sekä ääni- ja kuvatallenteita, joista voidaan tunnistaa tietty henkilö tai jotka ovat yhdistettävissä tiettyyn henkilöön. Fyysisiin ominaisuuksiin perustuvia tunnistetietoja olisivat muun muassa henkilön pituus, paino, silmien väri ja muut ulkoiset tuntomerkit. Kohdan perusteella rekisteriin saisi siten tallettaa myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Momentin 8 kohdassa tarkoitettuja matkustamiseen liittyviä tietoja voisivat olla muun muassa matkustusasiakirjojen tiedot sekä muut maahantuloon ja rajanylittämiseen liittyvät tarpeelliset tiedot, kuten lentoliikenteen matkustajatiedot.  

Momentin 10 kohdan perusteella rekisteriin saisi tallettaa tunnistamistietoja, joita voivat olla esimerkiksi henkilön käyttämät IP-osoitteet, puhelinnumerot ja viestintään liittyvät välitystiedot. Tunnistamistietoja olisivat myös kiinteistötietojärjestelmään sisältyvät kiinteistötunnukset silloin kun niiden perustella olisi nimenomaan tarkoitus selvittää kiinteistön omistajatietoja. Pykälän 10 kohdan mukainen oikeushenkilöön liittyvät tiedot olisi käsitteenä laaja ja mahdollistaisi muun muassa oikeushenkilön omistus- ja määräysvaltasuhteita koskevien tietojen tallettamisen rekisteriin, jos tietojen tallettaminen on tarpeellista rekisterin käyttötarkoituksen kannalta.  

Momentin 12 kohdan mukaisella luotettavuuden selvittämisellä ja arvioinnilla tarkoitettaisiin pääsääntöisesti muuta kuin turvallisuusselvityslaissa tarkoitettua turvallisuusselvitysmenettelyä. Käsitteellä tarkoitettaisiin muun muassa henkilön yhteystyökyvyn ja yhteistyöhalukkuuden selvittämistä sekä varmistumista henkilön motiiveista olla yhteydessä Puolustusvoimiin. Tarvittaessa rekisteriin voitaisiin kuitenkin kirjata tietoja myös turvallisuusselvitysmenettelystä, jos tiedot ovat merkityksellisiä kohdassa tarkoitetun muun luotettavuuden arvioinnin kannalta. Tietoja turvallisuusselvitysmenettelystä voisi olla tarpeen kirjata rekisteriin esimerkiksi silloin, kun tiedot koskisivat Puolustusvoimien palveluksessa olevan henkilöstön turvallisuusselvitysmenettelyä tai jos tietojen kirjaaminen valtakunnalliseen turvallisuusselvitysrekisteriin voisi vaarantaa sotilastiedustelutehtävien suorittamista tai niiden suojaamista 

Momentin 14 kohta olisi sisällöltään tosiasiallisesti laaja ja sen nojalla rekisteriin saisi tallettaa muita henkilön toimintaa ja käyttäytymistä koskevia tietoja, joilla voi olla merkitystä rekisterin käyttötarkoituksen kannalta. Tällaiset tiedot voisivat koskea esimerkiksi henkilön kontakteja, elämäntapoja, harrastuksia, muita kiinnostuksen kohteita tai muuta vastaavaa. Talletettaessa rekisteriin tietoja henkilön toiminnasta ja käyttäytymisestä tulisi erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että tieto on aidosti tarpeellista sotilastiedustelutehtävien hoitamisen kannalta. Kohdan perusteella rekisteriin voisi tallettaa myös erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja niitä koskevaa korkeampaa käsittelykynnystä noudattaen. 

Pykälän 2 momentti mahdollistaisi yleisesti sovellettavista tietojen tallettamiskynnyksistä poikkeamisen väliaikaisesti. Sotilastiedustelutehtävien suorittaminen edellyttää laajaa tiedonhankintaa, eikä kaikkien saatavien tietomassojen osalta ole välttämättä mahdollista arvioida välittömästi sitä, onko tieto tehtävän kannalta merkityksellistä vai ei. Momentissa sallittaisiin siksi 1 momentissa tarkoitettujen tietojen tallettaminen väliaikaisesti rekisteriin sen selvittämiseksi, onko tieto merkityksellistä rekisterin käyttötarkoituksen kannalta vai ei. Merkityksellisyydellä viitattaisiin käsittelykynnysten täyttymiseen, eli erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen osalta välttämättömyyteen ja muiden henkilötietojen osalta tarpeellisuuteen. Merkityksellisyys olisi arvioitava viipymättä, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa tiedon tallettamisesta. Mikäli tietoa ei ole määräajassa todettu tehtävien hoitamisen kannalta tarpeelliseksi, tai erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen osalta välttämättömäksi, se olisi poistettava rekisteristä. Kuuden kuukauden aikaa voitaisiin pitää viranomaisen tehtävien kannalta kohtuullisena takarajana, jonka puitteissa arviointi viimeistään olisi tehtävä.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lisäksi erityisestä velvoitteesta kirjata rekisteriin arvio tietojen antajan tai lähteen luotettavuudesta ja tietojen oikeellisuudesta. Velvoite ei olisi kuitenkaan ehdoton, vaan merkinnän tarpeellisuutta olisi arvioitava riippuen siitä, minkä luonteisesta tiedosta on kyse ja millaisella menetelmällä se on hankittu. Arvion kirjaaminen olisi tarpeen erityisesti, jos tietolähteen luotettavuudesta tai tiedon oikeellisuudesta yksittäistapauksessa herää epäilys. Arvion tarkoituksena on varmistaa käsiteltävien henkilötietojen eheys ja oikeellisuus, mutta se palvelisi samalla myös Puolustusvoimien tarpeita. 

14 §.Turvallisuustietorekisterin käyttötarkoitus. Pykälässä säädettäisiin turvallisuustietorekisterin käyttötarkoituksesta ja se vastaisi sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 108 §:n 2 momentin säännöstä rekisterin käyttötarkoituksesta. Mainitun lain 86 §:n 1 momentin mukaan Puolustusvoimien rikosten ennalta estämisessä ja paljastamisessa huolehditaan sotilaallisen maanpuolustuksen alalla Suomeen kohdistuvaan tiedustelutoimintaan ja sotilaallisen maanpuolustuksen tarkoitusta vaarantavaan toimintaan liittyvien rikosten ennalta estämisestä ja paljastamisesta. 

15 §.Turvallisuustietorekisterin tietosisältö. Pykälässä säädettäisiin turvallisuustietorekisterin tietosisällöstä. Pykälä vastaisi pääosin sotilastiedustelurekisterin tietosisältöä koskevaa pykälää.  

Pykälän 1 momentin 10 kohdassa tarkoitetuilla tunnistamistiedoilla tarkoitettaisiin sotilastiedustelurekisteriä vastaavasti esimerkiksi henkilön käyttämiä IP-osoitteita, puhelinnumeroita ja viestintään liittyviä välitystietoja. Tunnistamistietoja olisivat myös kiinteistötietojärjestelmään sisältyvät kiinteistötunnukset silloin, kun niiden perustella olisi nimenomaan tarkoitus selvittää kiinteistön omistajatietoja. Pykälän 1 momentin 12 kohta vastaisi sotilastiedustelurekisterin vastaavaa säännöstä. 

Pykälän 1 momentin 13 kohdan mukaan rekisteriin saisi tallettaa tiedot tiedustelumenetelmien sekä sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 9 luvussa säädettyjen salaisten tiedonhankintakeinojen käyttämisestä. Vastaavaa säännöstä ei tässä muodossa voimassaolevassa laissa ole, mikä on johtanut jossain määrin epäselvään oikeustilaan. Lisäyksen tarkoituksena olisi siten selventää nykyistä oikeustilaa. Salaisten tiedonhankintakeinojen päätökset ja niitä koskevat pöytäkirjat laaditaan kirjallisesti, mutta tietojen tallettamisesta henkilörekistereihin ei voimassaolevassa lainsäädännössä ole sääntelyä. Tiedot siitä, mitä menetelmiä tai salaisia tiedonhankintakeinoja henkilöä kohtaan on käytetty, ovat kuitenkin tärkeitä Puolustusvoimien tarpeisiin, laillisuusvalvontaa varten ja rekisteröidyn oikeuksien valvomiseksi ja ne tulee siksi voida kirjata rekisteriin. Lisäyksen tarkoituksena on siten selventää oikeustilaa. Pykälän 1 momentin 14 kohta olisi myös uusi ja vastaisi sotilastiedustelurekisterin vastaavaa säännöstä.  

Pykälän 2 momentti mahdollistaisi yleisesti sovellettavista tietojen tallettamiskynnyksistä poikkeamisen väliaikaisesti. Rikosten ennalta estämistä ja paljastamista koskevien tehtävien suorittaminen edellyttää suhteellisen laajaa tiedonhankintaa, eikä kaikkien tietomassojen osalta ole välttämättä mahdollista arvioida välittömästi sitä, onko tieto tehtävän kannalta merkityksellistä vai ei. Momentissa sallittaisiin siksi 1 momentissa tarkoitettujen tietojen tallettaminen väliaikaisesti rekisteriin sen selvittämiseksi, onko tieto merkityksellistä rekisterin käyttötarkoituksen kannalta vai ei. Merkityksellisyydellä viitattaisiin käsittelykynnysten täyttymiseen, eli erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen osalta välttämättömyyteen ja muiden henkilötietojen osalta tarpeellisuuteen. Merkityksellisyys olisi arvioitava viipymättä, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa tiedon tallettamisesta. Mikäli tietoa ei ole määräajassa todettu tehtävien hoitamisen kannalta tarpeelliseksi, tai erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen osalta välttämättömäksi, se olisi poistettava rekisteristä.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin sotilastiedustelurekisteriä vastaavasti erityisestä velvoitteesta kirjata rekisteriin arvio tietojen antajan tai lähteen luotettavuudesta ja tietojen oikeellisuudesta. Velvoite ei olisi kuitenkaan ehdoton, vaan merkinnän tarpeellisuutta olisi arvioitava riippuen siitä, minkä luonteisesta tiedosta on kyse ja millaisella menetelmällä se on hankittu. Arvion kirjaaminen olisi tarpeen erityisesti, jos tietolähteen luotettavuudesta tai tiedon oikeellisuudesta yksittäistapauksessa herää epäilys. Arvion tarkoituksena on varmistaa käsiteltävien henkilötietojen eheys ja oikeellisuus, mutta se palvelisi samalla myös Puolustusvoimien tarpeita. 

Pykälä vastaisi voimassa olevaa turvallisuustietorekisteriä koskevaa säännöstä siltä osin, että siinä ei nimenomaisesti rajattaisi rekisteröitävää henkilöpiiriä. Puolustusvoimien rikosten ennalta estämistä ja paljastamista koskevat tehtävät on määritelty tarkasti sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta annetussa laissa ja ne koskevat vain sotilaallisen maanpuolustuksen alalla Suomeen kohdistuvaa tiedustelutoimintaa sekä sotilaallisen maanpuolustuksen tarkoitusta vaarantavaa toimintaa. Yleinen henkilötietojen käsittelyssä noudatettava tarpeellisuusvaatimus lisäksi edellyttää, että rekisteröitävien henkilöiden on oltava merkityksellisiä kyseisten tehtävien hoitamiseksi. Edellä mainitut seikat siten tosiasiallisesti jo rajaavat riittävän tarkasti henkilöpiirin, jota rekisteröinti voi koskea.  

16 §.Muut henkilörekisterit. Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin Puolustusvoimien oikeudesta perustaa muita kuin 3–15 §:ssä tarkoitettuja henkilörekistereitä. Pykälän tarkoituksena on säilyttää tarpeellisin osin nykyinen oikeustila ja mahdollisuus käsitellä henkilötietoja siltä osin, kun 3–15 § tai muualla laissa olevat säännökset eivät kattaisi kaikkia Puolustusvoimien käsittelytarpeita.  

Pykälän 1 momentin mukaan Puolustusvoimat saisi perustaa tilapäisen tai muun henkilörekisterin sotilastiedustelutehtävää, rikosten ennalta estämis- ja paljastamistehtävää, esitutkintatehtävää, virka-aputehtävää tai muuta puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa, 2 kohdan a alakohdassa taikka 3 tai 4 kohdassa tarkoitettua tehtävää varten. Puolustusvoimilla on voimassa olevan lainsäädännön mukaan vastaava oikeus perustaa tilapäisiä tai muita henkilörekistereitä momentissa tarkoitettuihin tehtäviin yleisen henkilötietolain 8 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla. Säännös ei siis merkitsisi muutosta voimassa olevaan oikeustilaan. 

Pykälän 2 momentin mukaan pykälän nojalla perustettavaan henkilörekisteriin saisi tallettaa tehtävän suorittamiseksi tarpeellisia henkilötietoja. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely olisi kuitenkin sallittua vain, jos se on välttämätöntä rekisterin käyttötarkoituksen kannalta. Henkilötietojen käsittelykynnykset vastaisivat siten pysyvien henkilörekisterien käsittelykynnyksiä. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi erityisestä velvoitteesta kirjata sotilastiedustelutehtävää tai rikosten ennalta estämis- ja paljastamistehtävää varten perustettuun henkilörekisteriin arvio tietojen antajan tai lähteen luotettavuudesta ja tietojen oikeellisuudesta. Velvoite ei olisi kuitenkaan ehdoton, vaan merkinnän tarpeellisuutta olisi arvioitava riippuen siitä, minkä luonteisesta tiedosta on kyse ja millaisella menetelmällä se on hankittu. Arvion tarkoituksena on varmistaa käsiteltävien henkilötietojen eheys ja oikeellisuus, mutta se palvelee samalla myös Puolustusvoimien tarpeita.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilapäisen tai muun henkilörekisterin rekisterinpitäjästä ja tietyistä sellaisen perustamiseen liittyvistä menettelyistä. Pykälässä tarkoitetun henkilörekisterin perustamisesta päättäisi ja sen rekisterinpitäjänä toimisi kyseisestä toiminnasta vastaava Puolustusvoimien hallintoyksikkö. Mikäli rekisterinpitäjänä toimii muu hallintoyksikkö kuin pääesikunta, perustamisesta olisi kuitenkin ennen henkilötietojen käsittelyn aloittamista ilmoitettava pääesikunnalle toimittamalla sille rekisteriä koskeva tietosuojaseloste. Myös rekisteriin kohdistuvasta olennaisesta muutoksesta ja rekisterin hävittämisestä olisi ilmoitettava pääesikunnalle. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että pääesikunnalla on jatkuvasti ajantasainen kokonaiskuva kaikesta Puolustusvoimien suorittamasta henkilötietojen käsittelystä ja käytössä olevista henkilörekistereistä. Pääesikunta pystyy tällöin asianmukaisesti ohjaamaan ja valvomaan henkilötietojen käsittelyä Puolustusvoimissa. 

3 luku. Henkilötietojen käsittely.

17 §. Asevelvollisrekisterin tietojen käsittely muuhun kuin niiden keräämis- ja tallettamistarkoitukseen. Pykälässä säädettäisiin Puolustusvoimien oikeudesta käsitellä asevelvollisrekisteriin sisältyviä tietoja myöhemmin muuhun käyttötarkoitukseen kuin niiden keräämis- ja tallettamistarkoitukseen. Tietojen käyttäminen muuhun kuin niiden alkuperäiseen tallettamistarkoitukseen olisi poikkeus, jonka tarpeellisuus tulisi pystyä kussakin yksittäistapauksessa perustelemaan. Tietojen toissijaisesta käsittelystä ja tietojen mahdollisesta siirtämisestä toiseen Puolustusvoimien henkilörekisteriin päättäisi rekisterinpitäjä.  

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan asevelvollisrekisterin tietoja saisi käyttää toissijaisesti myös Puolustusvoimien esitutkintatehtävissä. Laajat tiedonsaantioikeudet ja mahdollisuudet käsitellä henkilötietoja ovat välttämättömiä esitutkintatehtävien tehokkaan hoitamisen kannalta. Esitutkinnan tarkoituksena on rikosasian selvittäminen kurinpitopäätöstä tai syyteharkintaa ja oikeudenkäyntiä varten ja esitutkinnan kannalta välttämättömien tietojen saanti on yksi tehokkaan rikosprosessin edellytys. Esitutkintaviranomaiselle tulee siksi olla käytettävissään riittävät tiedot asianosaisten ja todistajien yksilöintiä varten. Asevelvollisrekisteri on Puolustusvoimien perusrekisteri, josta saadut tiedot täydentävät väestötietojärjestelmästä saatavia tietoja. Ehdotettu 1 kohta korvaisi käytännössä sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 42 §:n 1 momentin 5 ja 6 kohdan säännökset, joiden mukaan asevelvollisrekisterin ja kriisinhallintahenkilöstörekisterin tietoja saa tarvittaessa luovuttaa sotilasoikeudenhoidon tietojärjestelmään. Säännöksessä olisi kyse vain terminologisesta muutoksesta, joka ei muuttaisi tosiasiallista oikeustilaa. Käytännössä sotilasoikeudenhoitorekisteriin talletettavat 13 §:n 1 momentissa tarkoitetut henkilön perustiedot saataisiin pääosin nimenomaan asevelvollisrekisteristä. 

Momentin 2 ja 3 kohtien mukaan asevelvollisrekisterin tietoja olisi mahdollista toissijaisesti hyödyntää sotilastiedustelutehtävissä sekä rikosten ennalta estämistä ja paljastamista koskevissa tehtävissä. Ehdotetulla 2 kohdalla korvattaisiin sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 91 §:n 1 momentin 12 ja 13 kohtien säännökset, joiden mukaan asevelvollisrekisterin ja kriisinhallintahenkilöstörekisterin tietoja saa tarvittaessa luovuttaa turvallisuustietorekisteriin. Sotilastiedustelun osalta säännös olisi uusi. Laajat tiedonsaantioikeudet ovat välttämättömiä tiedustelutehtävien tehokkaan hoitamisen kannalta ja pääsy tarvittaessa myös asevelvollisrekisterin tietoihin on siksi välttämätöntä. 

Momentin 4 kohdan mukaan asevelvollisrekisterin tietoja saisi käyttää lisäksi tarpeen mukaan virka-aputehtävissä. Vastaavaa nimenomaista säännöstä ei tällä ole, minkä vuoksi oikeustilaa voidaan pitää epäselvänä. Asevelvollisrekisterin tietojen hyödyntäminen on kuitenkin välttämätöntä Puolustusvoimien virka-apuun osallistuvien joukkojen muodostamisessa.  

Pykälän 2 momentti sisältäisi DNA-tietoja koskevan erityissäännöksen, jonka mukaan DNA-näytteiden ja DNA-tunnisteiden käsittely muuhun tarkoitukseen kuin vainajan tunnistamiseksi olisi kiellettyä. DNA-tietoja ei siten saisi käsitellä 1 momentissa mainittuihin tarkoituksiin, vaan ainoastaan niiden alkuperäiseen keräystarkoitukseen. Säännös koskisi myös tietojen luovuttamista.  

18 §.Sotilasoikeudenhoitorekisterin tietojen käsittely muuhun kuin niiden keräämis- ja tallettamistarkoitukseen. Pykälässä säädettäisiin Puolustusvoimien oikeudesta käsitellä sotilasoikeudenhoitorekisteriin sisältyviä tietoja myöhemmin muuhun käyttötarkoitukseen kuin niiden keräämis- ja tallettamistarkoitukseen. Tietojen käyttäminen muuhun kuin niiden alkuperäiseen tallettamistarkoitukseen olisi kuitenkin poikkeus, jonka tarpeellisuus tulisi pystyä kussakin yksittäistapauksessa perustelemaan. Tietojen toissijaisesta käsittelystä ja tietojen mahdollisesta siirtämisestä toiseen Puolustusvoimien henkilörekisteriin päättäisi rekisterinpitäjä. 

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan tietoja saisi käyttää kansalliseen ja kansainväliseen palvelukseen valintaa sekä palveluksen järjestämistä varten. Henkilölle määrätyillä kurinpitoseuraamuksilla voi olla vaikutusta esimerkiksi koulutusvalintoihin tai siihen, valitaanko hänet kriisinhallintapalvelukseen. Seuraamustiedot tulee siksi tarvittaessa pystyä siirtämään asevelvollisrekisteriin. Tietoja saisi samoilla perusteilla 2 kohdan mukaisesti hyödyntää myös muuta poikkeusolojen tehtäviin sijoittamista ja varautumista varten. 

Momentin 3 ja 4 kohtien mukaan sotilasoikeudenhoitorekisterin tietoja olisi mahdollista toissijaisesti hyödyntää sotilastiedustelutehtävissä sekä rikosten ennalta estämistä ja paljastamista koskevissa tehtävissä. Ehdotetulla 2 kohdalla korvattaisiin sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 91 §:n 1 momentin 11 kohdan säännös, jonka mukaan kurinpitoratkaisurekisterin tietoja saa tarvittaessa luovuttaa turvallisuustietorekisteriin. Sotilastiedustelun osalta säännös olisi uusi. Laajat tiedonsaantioikeudet ovat välttämättömiä tiedustelutehtävien tehokkaan hoitamisen kannalta ja pääsy tarvittaessa myös sotilasoikeudenhoitorekisterin tietoihin on siksi välttämätöntä. Momentin 5 kohdan mukaan sotilasoikeudenhoitorekisterin tietoja olisi sallittua hyödyntää myös ylentämisestä, palkitsemisesta tai muusta huomionosoituksesta päätettäessä. 

Pykälän 2 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen turvallisuusselvityslakiin.  

19 §. Turvallisuustietorekisterin tietojen käsittely muuhun kuin niiden keräämis- ja tallettamistarkoitukseen.Pykälässä säädettäisiin Puolustusvoimien oikeudesta käsitellä turvallisuustietorekisteriin sisältyviä tietoja myöhemmin muuhun käyttötarkoitukseen kuin niiden keräämis- ja tallettamistarkoitukseen. Pykälän 1 momentin 1–3 kohdat vastaisivat sisällöltään sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 113 §:n 2 momenttia sillä erotuksella, että tietojen luovuttamisen sijaan pykälässä säädettäisiin tietojen käsittelystä. Muutos olisi vain terminologinen. Momentin 4 kohta olisi uusi ja mahdollistaisi tietojen käsittelyn myös sotilastiedustelutehtävien suorittamiseksi. Laajat tiedonsaantioikeudet ovat välttämättömiä tiedustelutehtävien tehokkaan hoitamisen kannalta ja pääsy tarvittaessa myös turvallisuustietorekisterin tietoihin on siksi välttämätöntä. Tietojen käyttäminen muuhun kuin niiden alkuperäiseen tallettamistarkoitukseen olisi poikkeus, jonka tarpeellisuus tulisi pystyä kussakin yksittäistapauksessa perustelemaan. Tietojen toissijaisesta käsittelystä ja tietojen mahdollisesta siirtämisestä toiseen Puolustusvoimien henkilörekisteriin päättäisi rekisterinpitäjä.  

20 §. Kulkuluparekisterin tietojen käsittely muuhun kuin niiden keräämis- ja tallettamistarkoitukseen.Pykälässä säädettäisiin Puolustusvoimien oikeudesta käsitellä turvallisuustietorekisteriin sisältyviä tietoja myöhemmin muuhun käyttötarkoitukseen kuin niiden keräämis- ja tallettamistarkoitukseen. Pykälän 1 ja 2 kohdat vastaisivat voimassa olevaa puolustusvoimista annetun lain 16 §:n 4 momenttia. Pykälän 3 kohta olisi uusi ja mahdollistaisi tietojen käsittelyn sotilastiedustelutehtävien hoitamiseksi. Laajat tiedonsaantioikeudet ovat välttämättömiä tiedustelutehtävien tehokkaan hoitamisen kannalta ja pääsy tarvittaessa myös sotilasoikeudenhoitorekisterin tietoihin on siksi välttämätöntä. Tietojen käyttäminen muuhun kuin niiden alkuperäiseen tallettamistarkoitukseen olisi kuitenkin poikkeus, jonka tarpeellisuus tulisi pystyä kussakin yksittäistapauksessa perustelemaan. Tietojen toissijaisesta käsittelystä ja tietojen mahdollisesta siirtämisestä toiseen Puolustusvoimien henkilörekisteriin päättäisi rekisterinpitäjä. 

21 §. Aluevalvonnan lupa- ja valvonta-asioiden rekisterin tietojen käsittely muuhun kuin niiden keräämis- ja tallettamistarkoitukseen.Pykälä olisi sisällöltään uusi ja siinä säädettäisiin Puolustusvoimien oikeudesta käsitellä aluevalvonnan lupa- ja valvonta-asioiden rekisteriin sisältyviä tietoja myöhemmin muuhun käyttötarkoitukseen kuin niiden keräämis- ja tallettamistarkoitukseen. Tietoja saisi ehdotuksen mukaan käsitellä sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta annetun lain 9 luvussa tarkoitettujen rikosten ennalta estämistä ja paljastamista koskevien tehtävien sekä sotilastiedustelutehtävien suorittamiseksi. Laajat tiedonsaantioikeudet ovat välttämättömiä mainittujen tehtävien tehokkaan hoitamisen kannalta ja pääsy tarvittaessa myös turvallisuustietorekisterin tietoihin on siksi välttämätöntä. Tietojen käyttäminen muuhun kuin niiden alkuperäiseen tallettamistarkoitukseen olisi kuitenkin poikkeus, jonka tarpeellisuus tulisi pystyä kussakin yksittäistapauksessa perustelemaan. Tietojen toissijaisesta käsittelystä ja tietojen mahdollisesta siirtämisestä toiseen Puolustusvoimien henkilörekisteriin päättäisi rekisterinpitäjä. 

22 §. Muu henkilötietojen käsittely muuhun kuin niiden keräämis- ja tallettamistarkoitukseen.Pykälässä säädettäisiin Puolustusvoimien henkilörekistereissä olevien tietojen muusta käyttämisestä. Pykälän 1 momentti täydentäisi henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetun lain 5 §:n 3 momentissa säädettyä. Mainitun säännöksen mukaan sama tai toinen rekisterinpitäjä saa käsitellä henkilötietoja myös yleisen edun mukaista arkistointia taikka tieteellistä, tilastollista tai historiallista käsittelyä varten, edellyttäen että rekisteröidyn oikeuksia koskevat asianmukaiset suojatoimet on toteutettu. Ehdotetussa 1 momentissa sallittaisiin henkilötietojen käsittely myös laillisuusvalvonta-, suunnittelu- ja kehittämistoiminnassa. Lisäksi tietoja saisi käyttää koulutustoiminnassa, jos tiedot ovat koulutuksen toteuttamiseksi välttämättömiä. Säännös mahdollistaisi tarvittaessa henkilötietojen käsittelyn muun muassa työhön perehdytyksen yhteydessä ja muissa koulutustilanteissa, mikäli niitä ei olisi mahdollista toteuttaa tehokkaasti muulla tavalla tai jos koulutuksen toteuttaminen muulla tavalla aiheuttaisi kohtuutonta vaivaa tai kustannuksia. Momentissa tarkoitetussa tietojen jatkokäsittelyssä käsittelyssä tulisi erityisesti varmistaa, ettei käsittelystä aiheudu vaaraa henkilötietojen eheydelle ja tietoturvallisuudelle.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi henkilötietojen toissijaisesta käyttämisestä tiettyihin tosiasiallisesti harvinaisiin tarkoituksiin. Säännös täydentäisi 17–21 §:ssä säädettyä. Henkilötietojen käyttäminen pykälässä mainittuihin tarkoituksiin olisi sidottu välttämättömyyden edellytykseen, eli kynnys olisi asetettu korkeammalle kuin 17–21 §:ssä. 

23 §.Tietosuojaselosteen julkaisemista koskevat poikkeukset. Pykälässä säädettäisiin oikeudesta jättää tietosuojadirektiivin täytäntöönpanolain 22 §:ssä tarkoitettu tietosuojaseloste kokonaisuudessaan julkaisematta sotilastiedustelutehtävää tai rikosten ennalta estämis- ja paljastamistehtävää varten perustettavan tilapäisen henkilörekisterin osalta. Mainittuja tehtäviä varten perustettavan tilapäisen henkilörekisterin olemassaolo on tyypillisesti itsessään salassa pidettävä seikka, eikä tietosuojaselostetta ole siten mahdollista julkaista paljastamatta salassa pidettävää tietoa. Selosteen julkaisematta jättäminen ei momentissa tarkoitetuissa tapauksissa vaatisi erillisiä perusteluita. 

24 §.Rekisteröidyn tarkastusoikeutta koskevat poikkeukset. Pykälässä säädettäisiin rekisteröidyn tarkastusoikeuteen kohdistuvista poikkeuksista Puolustusvoimissa. Rekisteröidyn tarkastusoikeudesta ja sen yleisistä poikkeusperusteista säädettäisiin henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetun lain 4 luvussa. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ehdottomista rajoituksista rekisteröidyn tarkastusoikeuteen. Tarkastusoikeutta ei säännöksen mukaan olisi lainkaan sotilastiedustelurekisteriin, turvallisuustietorekisteriin tai tiedustelutehtävää varten perustettuun tilapäiseen henkilörekisteriin. Momentissa tarkoitettu toiminta on luonteeltaan sellaista, ettei siihen ole mahdollista yhdistää rekisteröidyn oikeutta saada tietoa omien tietojensa käsittelystä toiminnan tarkoitusta vaarantamatta. Rekisteröity voisi kuitenkin aina pyytää Tietosuojavaltuutettua tarkistamaan tietojen käsittelyn lainmukaisuuden puolestaan. 

25 §. Yksittäiseen tehtävään liittymättömien tietojen käsittely. Pykälässä säädettäisiin Puolustusvoimien oikeudesta tallettaa sotilastiedustelurekisteriin, turvallisuustietorekisteriin ja tila-päiseen henkilörekisteriin yksittäiseen tehtävään liittymättömiä tietoja. Kyse olisi tiedoista, joita Puolustusvoimat saa pykälässä mainitun tehtävän hoitamisen yhteydessä, mutta jotka eivät liity juuri kyseiseen suoritettavaan tehtävään, eivätkä siten ole kyseisen tehtävän hoitamisen kannalta tarpeellisia. Säännös ei oikeuttaisi tarpeettoman tiedon tallettamiseen tai muuhun käsittelyyn, vaan käsiteltävien tietojen olisi oltava tarpeellisia muussa tehtävässä. Se, millä menetelmällä tieto on hankittu, ei ole merkityksellistä tiedon käsittelytarpeen kannalta ja säännös olisi siksi täysin neutraali käytetyn tiedonhankintamenetelmän suhteen. Pykälässä tarkoitettua tieto voisi siis olla myös esimerkiksi salaisilla tiedonhankintakeinoilla saatua tietoa. Säännös ei kuitenkaan loisi minkäänlaisia toimivaltuuksia tiedonhankintaan.  

Säännös vastaisi rikosten ennalta estämisen ja paljastamisen osalta pääosin voimassa olevaa sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 111 ja 112 §:ää. Säännöksestä kuitenkin poistettaisiin tarpeeton erottelu mainitun lain 111 §:ssä tarkoitetun yksittäiseen tehtävään liittymättömän tiedon ja 112 §:ssä tarkoitetun ylimääräisen tiedon väliltä. Erottelu olisi tarpeellinen ainoastaan tiedon jatkokäytön osalta ja tästä säädettäisiin 2 momentin mukaisesti erikseen. Puolustushallinnon lainsäädännössä ei ole rikosten ennalta estämisen ja paljastamisen osalta tästä erityissääntelyä, vaan pykälän nojalla talletetun tiedon jatkokäyttöön sovellettaisiin sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 2 §:n viittauksen mukaisesti poliisilain säännöksiä. Tietojen tallettamiskynnystä ehdotetaan samalla korotettavaksi siten, että talletettavien tietojen olisi aina oltava tarpeellisia, eikä vain todennäköisesti tarpeellisia. Sellaisen tiedon, jonka tarpeellisuutta ei pystytä välittömästi arvioimaan, käsittelystä säädettäisiin erikseen lakiehdotuksen 13 §:n 2 momentissa ja 15 §:n 2 momentissa. Mikäli mainittujen säännösten mukaisesti käsiteltävä tieto todettaisiin niissä säädetyn kuuden kuukauden määräajan aikana tarpeelliseksi muussa tehtävässä kuin missä se on hankittu, tiedon käsittelyä saisi tämän pykälän nojalla jatkaa yksittäiseen tehtävään liittymättömänä tietona.  

Sotilastiedustelutehtävien osalta säännös olisi kokonaisuudessaan uusi. Vastaavasti kuin rikosten ennalta estämisessä ja paljastamisessa, myös sotilastiedustelutehtävien hoitamisen yhteydessä tällaisia tietoja on tarpeellista voida tallettaa rekisteriin sekä muuten käsitellä ja yhdistää. Sotilastiedustelun tiedonhankinta on usein pitkäkestoista työtä, jossa pienetkin yksityiskohdat voivat osoittautua myöhemmin merkittäviksi.  

26 §. Virheelliseksi todetun tiedon käsittely. Pykälä olisi uusi ja siinä mahdollistettaisiin virheelliseksi todetun tiedon säilyttäminen henkilörekisterissä, jos se on tarpeen rekisteröidyn, muun asianosaisen tai Puolustusvoimien henkilöstöön kuuluvan oikeuksien turvaamiseksi. Pykälä mahdollistaisi poikkeamisen ehdotetun henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetun lain 7 ja 25 §:ssä säädetystä. Mainitun lakiehdotuksen 7 §:n mukaan käsiteltävien henkilötietojen tulee olla virheettömiä ja käsittelyn tarkoitus huomioon ottaen päivitettyjä. Mainitun lakiehdotuksen 25 §:n 1 momentin mukaan rekisterinpitäjän on oma-aloitteisesti tai rekisteröidyn vaatimuksesta ilman aiheetonta viivytystä oikaistava tai täydennettävä rekisteröityä koskeva, käsittelyn tarkoituksen kannalta virheellinen tai puutteellinen henkilötieto. 

Virheellisten tietojen säilyttäminen rekisterissä oikean tiedon yhteydessä voi olla tarpeen esimerkiksi identiteettivarkaustapauksissa tai muussa tilanteessa, jossa sama henkilö on käyttänyt useita henkilöllisyyksiä. Tiedon virheellisyys tulisi aina merkitä selkeästi ja mahdollisuuksien mukaan erottaa rekisterissä virheelliseksi todetut tiedot muista henkilötiedoista. Säännös vastaisi pääpiirteissään voimassa olevan henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 27 §:ää. 

27 §. Asevelvollisten käyttöoikeus Puolustusvoimien henkilörekistereihin. Pykälässä säädettäisiin Puolustusvoimien oikeudesta antaa erityisestä syystä asevelvolliselle käyttöoikeus Puolustusvoimien henkilörekisteriin. Lähtökohtaisesti viranomaisen rekisteriin voidaan käyttöoikeus antaa ainoastaan virkamiehelle, joka tarvitsee käyttöoikeutta virkatehtäviensä suorittamiseksi. Suomen puolustusjärjestelmä perustuu kuitenkin asevelvollisuuteen ja järjestelmään kuuluu olennaisena osana se, että myös muut kuin Puolustusvoimien virassa olevat suorittavat keskeisiä maanpuolustukseen liittyviä tehtäviä. Tarve delegoida tehtäviä reserviläisille korostuu erityisesti poikkeusoloissa tai muuten valmiutta kohotettaessa, jolloin pykälässä tarkoitettu erityisen syyn vaatimus täyttyisi lähtökohtaisesti suhteellisen helposti. 

Käyttöoikeuksien myöntämistä myös asevelvollisille ei toisaalta voida rajoittaa vain normaaliolojen häiriötilanteisiin, sillä kaikkea tällöin tapahtuvaa toimintaa on voitava harjoitella jo normaaliolojen aikana. Pykälässä tarkoitettu erityinen syy voisi olla myös esimerkiksi lääkärin salassapitovelvollisuus varusmieslääkärien kohdalla. Varusmieslääkärin on voitava käyttää Puolustusvoimien henkilörekistereitä itsenäisesti, jotta hän pystyy suorittamaan tehtävänsä salassapitovelvollisuutta rikkomatta.  

Käyttöoikeuksien myöntämisestä pykälän mukaisesti vastaisi aina rekisterinpitäjä, jonka tulisi tällöin erityisesti huolehtia siitä, ettei käyttöoikeuksien myöntäminen asevelvolliselle vaaranna henkilötietojen suojaa. Asevelvolliset saisivat lisäksi käyttää Puolustusvoimien rekistereitä vain Puolustusvoimien virassa olevan johdon ja valvonnan alaisena. Johto- ja valvontarooli tulisi kuitenkin aina toteuttaa tavalla, joka ei vaaranna muun muassa lääkärin salassapitovelvollisuutta. Asevelvollista sitoisi salassa pidettävien tietojen osalta viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 23 §:n mukainen vaitiolovelvollisuus.  

28 §. Toiselta valtiolta tai kansainväliseltä järjestöltä saatujen henkilötietojen käsittely. Pykälässä säädettäisiin toiselta valtiolta tai kansainväliseltä järjestöltä saatujen henkilötietojen käsittelystä. Pykälän 1 momentin mukaan käsittelyssä olisi noudatettava mitä tietojen luovuttajan asettamissa ehdoissa määrätään salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta, tietojen käytön rajoituksista, tietojen edelleen luovutuksesta tai luovutetun aineiston palauttamisesta. Momentissa säädettäisiin siten erityisestä salassapitoperusteesta, jota olisi sovellettava silloinkin, kun viranomaisten julkisuudesta annetun lain mukaista perustetta salassapitoon ei ole. Säännöksen tarkoituksena olisi varmistaa kansainvälisen tiedonvaihdon luottamuksellisuus ja Puolustusvoimien mahdollisuus saada tarvitsemiaan tietoja myös muilta valtioilta ja kansainvälisiltä järjestöiltä.  

Pykälän 2 momentti olisi luonteeltaan informatiivinen, eikä siten itsessään vaikuttaisi Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin. Momentissa tarkoitettuja käsittelysääntöjä voi olla esimerkiksi toisen valtion kanssa tehdyssä tietoturvasopimuksessa tai muussa vastaavassa kansainvälisessä velvoitteessa. 

4 luku. Henkilötietojen luovuttaminen ja tiedonsaantioikeudet.

29 §.Oikeus luovuttaa henkilötietoja lakisääteisten tehtävien suorittamiseksi. Pykälässä säädettäisiin Puolustusvoimien oikeudesta luovuttaa rekistereistään henkilötietoja muille viranomaisille ja julkista tehtävää hoitamaan asetetuille yhteisöille. Pykälään koottaisiin ne vastaanottajat ja käyttötarkoitukset, joihin henkilötietoja saisi luovuttaa teknisen käyttöyhteyden avulla. Pykälä ei kuitenkaan rajoittaisi muualla laissa olevien tiedon luovuttamista tai tiedonsaantia koskevien säännösten soveltamista, eikä luettelo ole siten välttämättä täysin tyhjentävä. Henkilötietojen luovuttaminen teknisen käyttöyhteyden välityksellä olisi pykälän 1 momentin mukaan sallittua, jos se on tarpeen vastaanottajan laissa säädetyn 1 momentissa mainitun tehtävän hoitamiseksi. Teknisen käyttöyhteyden antamisesta tulisi aina sopia erikseen rekisterinpitäjän ja tietojen vastaanottajan välillä, eikä pykälä siten itsessään loisi siinä mainituille vastaanottajille subjektiivista oikeutta tiettyyn tiedonsaantiin tai tekniseen käyttöyhteyteen Puolustusvoimien rekisteriin. Oikeus luovuttaa tietoja pykälän mukaisesti ei edellyttäisi, että vastaanottavan viranomaisen lainsäädännössä säädetään vastaavasta tiedonsaantioikeudesta, vaan pykälässä säädetty luovutusoikeus loisi itsessään myös oikeuden ottaa tiedot vastaan, tarpeen mukaan myös teknisellä käyttöyhteydellä. Pykälän soveltaminen ei siten miltään osin edellyttäisi kaksinkertaista tiedonvaihdon sääntelyä. 

Valtaosa pykälää mainituista henkilötietojen luovutusoikeuksista perustuu voimassaolevaan sääntelyyn, eikä pykälä siten näiltä osin laajentaisi nykytilaan verrattuna Puolustusvoimien oikeutta luovuttaa henkilötietoja muille viranomaisille. Osa siinä mainituista luovutustarkoituksista on kuitenkin tällä hetkellä säädetty vastaanottavaa viranomaista koskevassa lainsäädännössä, mistä ne ehdotetaan siirrettäväksi tähän lakiin. Muutoksen tarkoituksena on se, että tiedonvaihdosta pääsääntöisesti säädettäisiin nimenomaan henkilötietoja luovuttavaa viranomaista koskevassa lainsäädännössä. Pykälään lisäksi koottaisiin luovutusoikeudet viranomaiskohtaisesti luettelomuotoon. 

Pykälän 1 momentin 2 kohdan c alakohta korvaisi voimassa olevan asevelvollisuuslain 97 a §:n erillisen säännöksen tietojen luovuttamisesta aselupaharkintaa varten. Momentin d alakohta olisi myös uusi ja mahdollistaisi henkilötietojen luovuttamisen poliisille passin tai henkilökortin myöntämistä varten. Säännös mahdollistaisi esimerkiksi sen, että poliisi voisi saada suoraan asevelvollisrekisteristä tiedon siitä, onko henkilö suorittanut asevelvollisuuden. Momentin 3 kohdan d ja e alakohdat olisivat myös voimassa olevaan lainsäädäntöön nähden uusia. Ehdotetun d alakohdan mukaan rekisterinpitäjä saisi luovuttaa henkilötietoja Tullille muihin Tullin tehtäviin, jotka vastaavat niitä tehtäviä, joita varten tiedot on kerätty sekä e alakohdan mukaan haasteen ja muun tiedoksiannon suorittamista varten. 

Momentin 4 kohdan a alakohdan sanmuotoa laajennettaisiin siten, että se kattaisi henkilöstön palvelukseen ottamisen, henkilöstösuunnittelun ja kunniamerkin myöntämisen lisäksi myös palkitsemisen ja muun huomionosoituksen. Muu huomionosoitus voisi olla esimerkiksi laajemmalle joukolle suorituksen perusteella annettava huomionosoitus, jossa ei kuitenkaan ole kyse varsinaisesta palkitsemisesta. Säännöksestä poistettaisiin samalla tarpeettomana oikeus luovuttaa tietoja puolustusministeriölle asevelvollisuuden toimeenpanoa varten. 

Pykälän 1 momentin 8 ja 9 kohdat olisivat voimassa olevaan lainsäädäntöön nähden uusia siltä osin, kun kyse on tietojen luovuttamisesta syyttäjille ja tuomioistuimille sotilasrikosasioiden hoitamista varten. Voimassa olevassa lainsäädännössä luovutusoikeus kattaa mainittujen viranomaisten osalta vain tiedon sotilasarvosta, mitä voidaan pitää liian suppeana. Syyttäjillä ja tuomioistuimilla on oltava mahdollisuus saada sotilasrikosasioita käsitellessään kaikki tarvitsemansa tapausta koskevat tiedot ja tietoja voi olla tarkoituksenmukaista luovuttaa myös teknisen käyttöyhteyden välityksellä. Syyttäjälaitoksesta annetun lain (439/2011) 25 §:ssä säädetään myös syyttäjille laaja tiedonsaantioikeus, eikä ehdotetulla säännöksellä olisi vaikutusta mainitun pykälän soveltamiseen. 

Momentin 10 kohtaa täydennettäisiin siten, että rekisterinpitäjä saisi luovuttaa tietoja Maahanmuuttovirastolle myös Suomen kansalaisuudesta vapautumisen edellytysten selvittämistä varten. Käytännössä kyse olisi yleensä pelkästä asevelvollisuuden suorittamista koskevasta tiedosta.  

Momentin 16 ja 17 kohdat olisivat uusia ja mahdollistaisivat asevelvollisuuden suorittamista koskevien tietojen luovuttamisen yliopistoille, ammattikorkeakouluille ja ammatillisen koulutuksen järjestäjille. Yliopistolain (558/2009) lain 39 §:n 3 momentin ja ammattikorkeakoululain (932/2014) 29 §:n 3 momentin mukaan otettuaan opiskelupaikan vastaan opiskelija voi ilmoittautua poissa olevaksi, jos hän ensimmäisenä lukuvuonna suorittaa asevelvollisuuslain, siviilipalveluslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaista palvelua. Nykytilassa yliopistot ja ammattikorkeakoulut eivät kuitenkaan saa tietoa palveluksen suorittamisesta sähköisesti. Tämä tarkoittaa, että opiskelijan on toimitettava kirjallinen todistus korkeakoululle mahdollisesta palveluksestaan. Menettelystä aiheutuu paljon vältettävissä olevaa vaivaa sekä hallinnollista työtä, mikä ei ole hallinnon palveluperiaatteiden ja tehokkuusvaatimusten mukaista. Asevelvollinen on usein samaan aikaan palveluksessa, mikä hankaloittaa hänen toimintamahdollisuuksiaan asiassa. 

Yliopistolain 41 § ja ammattikorkeakoululain 30 § mukaan lisäksi opintojen suorittamisaikaan ei lasketa poissaoloa, joka johtuu asevelvollisuuslain, siviilipalveluslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisen palvelun suorittamisesta. Myös opintoajan laskemisessa tarvitaan siis tietoa asepalveluksen suorittamisesta. Lisäksi osittain korkeakouluja vastaavalla tavalla uuden ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) 96 §:n mukaan opiskelijalla on oikeus väliaikaisesti keskeyttää opiskeluoikeutensa siksi ajaksi, kun hän on suorittamassa asevelvollisuuslain, siviilipalveluslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaista palvelusta. Ammatillisen koulutuksessa ei sitä vastoin säädetä korkeakouluja vastaavalla tavalla poissa olevaksi ilmoittautumisesta opiskelupaikkaan vastaanotettaessa. 

Ammatillisessa koulutuksessa opiskelija otetaan huomioon rahoituksen perusteena opiskeluoikeuden alkamispäivästä lukien siihen päivään asti, kun opiskelijan opiskeluoikeus päättyy. Opiskelijaa ei kuitenkaan oteta huomioon rahoituksen perusteena, jos opiskelijan opiskeluoikeus on väliaikaisesti keskeytetty. Opiskeluoikeuden määräytymisessä sovelletaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain säännöksiä opiskeluoikeuden alkamisesta, päättymisestä, väliaikaisesta keskeyttämisestä, peruuttamisesta ja pidättämisestä sekä opiskelijan määräaikaisesta erottamisesta.  

Opiskeluoikeuden alkamisesta, päättymisestä ja väliaikaisesta keskeyttämisestä säädetään ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 96 §:ssä. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan opiskelijalla on oikeus väliaikaisesti keskeyttää opiskeluoikeutensa siksi ajaksi, kun hän on suorittamassa asevelvollisuuslain, siviilipalveluslain (1446/2007) tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain (194/1995) mukaista palvelusta. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen korkeammasta käsittelykynnyksestä myös henkilötietoja luovutettaessa. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja saisi luovuttaa vain silloin, kun se on välttämätöntä viranomaisen tai julkista tehtävää hoitamaan asetetun yhteisön 1 momentissa mainitun tehtävän suorittamiseksi.  

Pykälässä ei säädettäisi erikseen siitä, mistä Puolustusvoimien rekisteristä tietoja saa luovuttaa tai mihin rekisteriin tekninen käyttöyhteys olisi mahdollista antaa. Tämä olisi siten arvioitava tapauskohtaisesti vastaanottavan tahon tiedonsaantitarpeiden perusteella.  

30 §.Henkilötietojen muu luovuttaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin muusta kuin 29 §:ssä yksilöidystä henkilötietojen luovuttamisesta viranomaiselle tai julkista tehtävää hoitamaan asetetulle yhteisölle. Henkilötietojen luovuttaminen olisi säännöksen mukaan sallittua, jos se on välttämätöntä vastaanottajan yksittäisen tehtävän hoitamiseksi. Momentissa asetettaisiin lisäksi luovuttamisen edellytykseksi se, että on ilmeistä, ettei luovuttamisesta aiheudu olennaista haittaa niille eduille, jonka suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Säännös olisi luonteeltaan avoin, eikä rajoittaisi niitä vastaanottajia tai käsittelyn tarkoituksia, joihin tietoja sen perusteella saisi luovuttaa. Pykälällä ei myöskään rajoitettaisi muussa laissa mahdollisesti olevien tiedonsaantia Puolustusvoimilta koskevien säännösten soveltamista. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tietyistä henkilötietojen luovuttamisen erityistapauksista. Momentin 1 ja 2 kohta vastaisivat voimassa olevaa asevelvollisuuslain 97 §:n 1 momentin 10 ja 12 kohtaa. Momentin 3 kohta olisi uusi ja mahdollistaisi tietojen luovuttamisen myös, jos se on välttämätöntä hengelle, terveydelle tai vapaudelle aiheutuvan merkittävän vaaran taikka huomattavan ympäristö-, omaisuus- tai varallisuusvahingon estämiseksi. Kohta olisi tarkoitettu sovellettavaksi lähinnä erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa muuta tiedonvaihtoa koskevaa säännöstä ei olisi mahdollista soveltaa.  

31 §.Asevelvollisrekisterin ja sotilasoikeudenhoitorekisterin tietojen luovuttaminen toiselle valtiolle tai kansainväliselle järjestölle. Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin kriisinhallintaan, kansainväliseen avunantoon, kansainvälisiin harjoituksiin ja esitutkintatehtäviin liittyvästä henkilötietojen luovuttamisesta toiselle valtiolle ja kansainväliselle järjestölle. Puolustusvoimia koskevassa henkilötietolainsäädännössä ei ole sääntelyä henkilötietojen luovuttamisesta Puolustusvoimien kansainvälisen toiminnan yhteydessä. Puolustusvoimien suorittamaan sotilastiedusteluun sekä rikosten ennalta estämiseen ja paljastamiseen liittyvästä henkilötietojen luovuttamisesta säädettäisiin erikseen 32 §:ssä. 

Pykälän 1 momentin mukaan asevelvollisrekisteristä olisi sallittua luovuttaa henkilötietoja toiselle valtiolle tai kansainväliselle järjestölle, jos se olisi tarpeen kriisinhallintatehtävän tai kansainväliseen avunantoon liittyvän tehtävän suorittamiseksi taikka kansainvälisessä harjoituksessa. Kansainvälisellä avunannolla tarkoitettaisiin pykälässä puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainittuja kansainvälisiä tehtäviä. Käytännössä luovutettavat henkilötiedot koskisivat lähinnä kansainvälisiin tehtäviin osallistuvaa Puolustusvoimien henkilöstöä. Henkilötietoja saisi tarvittaessa luovuttaa toiselle valtiolle tai kansainväliselle järjestölle myös Puolustusvoimien esitutkintatehtävän yhteydessä. Puolustusvoimien esitutkintatehtävistä ja -toimivaltuuksista säädetään sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 5 luvussa. Käytännössä Puolustusvoimien suorittamat esitutkinnat ovat useimmiten täysin kansallisia ja tarve luovuttaa henkilötietoja pykälän mukaisesti olisi siten harvinaista. 

Pykälän 2 momentin mukaan tietojen luovuttamisesta päätettäessä olisi kiinnitettävä huomiota vastaanottajan tietosuojan tasoon sekä siihen millaisia vaikutuksia rekisteröidyn oikeuksille luovutuksilla olisi. Erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja saisi luovuttaa toiselle valtiolle tai kansainväliselle järjestölle vain, jos se on tehtävän suorittamiseksi välttämätöntä. Tällaisten henkilötietojen luovuttamista tulisi siten lähtökohtaisesti välttää. Esimerkiksi kriisinhallintatehtävien yhteydessä saattaa silti olla tarpeellista luovuttaa muun muassa tehtäviin osallistuvan henkilöstön terveydentilaa koskevia tietoja.  

32 §.Tiedustelutiedon luovuttaminen toiselle valtiolle tai kansainväliselle järjestölle. Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin sotilastiedusteluun sekä rikosten ennalta estämiseen ja paljastamiseen liittyvästä henkilötietojen luovuttamisesta toiselle valtiolle ja kansainväliselle järjestölle. Kyse olisi käytännössä sotilastiedustelurekisteriin, turvallisuustietorekisteriin tai 16 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuun tilapäiseen henkilörekisteriin sisältyvistä tiedoista. Tietojen luovuttamisen kynnys asetettaisiin pykälässä suhteellisen korkealle ja se olisi sallittua vain, jos luovuttaminen olisi välttämätöntä kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi tai rikosten ennalta estämis- ja paljastamistehtävien suorittamiseksi. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi niistä seikoista, joita luovuttamista harkittaessa olisi vähintään otettava huomioon. Näitä olisivat tietoja vastaanottavan valtion ihmisoikeustilanne, luovutuksen merkitys Suomen kansainvälisille suhteille sekä mahdolliset luovutukseen tai kyseisten tietojen käsittelyyn vaikuttavat Suomea sitovat kansainväliset sopimukset ja muut velvoitteet. Ennen tietojen luovuttamista tulisi siten varmistua muun muassa siitä, ettei rekisteröity voi joutua luovutettavien tietojen johdosta kidutuksen tai muun epäinhimillisen kohtelun kohteeksi. Tiedustelutiedon luovuttamisesta päätettäessä tulisi muutenkin erityisesti varmistaa, ettei tiedon luovuttaminen vaaranna suoraan tai välillisesti rekisteröidyn perus- ja ihmisoikeuksia. Lisäksi tietojen luovuttamisesta päätettäessä olisi kiinnitettävä huomiota vastaanottajan tietosuojan tasoon sekä siihen millaisia vaikutuksia rekisteröidyn oikeuksille luovutuksilla olisi.  

Pykälän 2 momentissa kiellettäisiin erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen ja muiden yksityiselämän suojan kannalta merkittävien henkilötietojen laajamittainen luovuttaminen toiselle valtiolle tai kansainväliselle järjestölle. erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely puuttuu yksityisyyden suojan ydinalueeseen ja niiden luovuttamiseen ulkomaille tulisi siksi lähtökohtaisesti suhtautua pidättyväisesti. Mikäli tällaisten tietojen luovuttaminen olisi kuitenkin 1 momentissa tarkoitetulla tavalla välttämätöntä, tulisi luovuttamisen olla tarkasti rajattuun henkilöryhmään kohdennettua. Muita yksityiselämän suojan kannalta merkittäviä tietoja voisivat olla esimerkiksi sähköiseen viestintään liittyvät tunnistamistiedot.  

Pykälän 3 momentin mukaan tietojen väärinkäytön riskiä tulisi tarpeen mukaan pyrkiä vähentämään asettamalla luovutukseen ehtoja, jotka koskevat henkilötietojen käyttöä ja jatkoluovuttamista. 

33 §. Tietojen luovuttamisesta päättäminen. Pykälän 1 momentin mukaan henkilötietojen luovuttamisesta teknisellä käyttöyhteydellä tai tietojoukkona päättäisi rekisterinpitäjä. Säännös vastaisi voimassa olevaa oikeustilaa. Asiasta ei kuitenkaan ole voimassa olevassa lainsäädännössä nimenomaisesti säädetty. Yksittäisestä henkilötietojen luovuttamisesta voisi päättää myös tehtävään määrätty virkamies käyttöoikeuksiensa rajoissa. Rekisterinpitäjä kuitenkin vastaa kaikesta tietojen käsittelystä, mukaan lukien luovuttamisesta, ja yksittäisten virkamiestenkin tulisi siten henkilötietoja luovuttaessaan noudattaa rekisterinpitäjän ohjeita. Tämä asettaa rekisterinpitäjälle myös aktiivisen velvollisuuden antaa henkilötietoja käsitteleville virkamiehille riittävä ohjeistus tietojen käsittelyyn. 

Pykälän 2 momentin mukaan tietojen luovuttamisesta päätettäessä tulisi ottaa huomioon erityisesti luovutettavien tietojen laatu sekä luovutuksen merkitys henkilötietojen suojalle ja rekisteröidyn oikeuksille. Erityisen tärkeää olisi varmistaa luovutettavien tietojen oikeellisuus ja eheys sekä ottaa huomioon se, onko luovutettavien tietojen joukossa erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia tietoja. Luovutettaviin tietoihin olisi tarpeen mukaan liitettävä ehtoja tietojen käyttötarkoituksesta ja jatkoluovuttamisesta.  

34 §.Oikeus saada henkilötietoja asevelvollisuus- ja kriisinhallinta-asioiden hoitamista varten. Pykälässä säädettäisiin Puolustusvoimien oikeudesta saada tietoja eräistä rekistereistä ja tietojärjestelmistä asevelvollisuuslaissa ja sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetusta laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi. Pykälä täydentäisi muualla lainsäädännössä olevia säännöksiä viranomaisten oikeuksista luovuttaa tietoa Puolustusvoimille, eikä se siten olisi luonteeltaan tyhjentävä. Tiedot olisi oikeus saada myös teknisen käyttöyhteyden välityksellä tai tietojoukkona siten kuin rekisterinpitäjän kanssa asiasta tarkemmin sovitaan. Puolustusvoimien oikeudesta saada asevelvollisuus- ja kriisinhallintatehtäviin tietoja teknisellä käyttöyhteydellä tai tietojoukkona säädettäisiin lisäksi muun muassa vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetussa laissa, henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetussa laissa, henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetussa laissa ja henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetussa laissa. 

Pykälän 1 momentin tiedonsaantioikeudet vastaisivat pääosin asevelvollisuuslaissa ja muualla laissa säädettyjä voimassa olevia tiedonsaantioikeuksia, jotka siirrettäisiin sellaisenaan tähän lakiin. Momentin 4 kohdan sanamuoto kuitenkin laajennettaisiin kattamaan sosiaaliviranomaisten lisäksi myös tiedonsaannin Kansaneläkelaitokselta. Perustoimeentuloa saava asevelvollinen ei välttämättä ole sosiaaliviranomaisten asiakas, eikä sosiaaliviranomaisilla välttämättä ole Puolustusvoimien tarvitsemia tietoja. Momentin 10 kohdasta puolestaan poistettaisiin viittaus ajoneuvoliikennerekisteriin. Hallituksen esitykseen 145/2017 sisältyy ehdotus kyseisen rekisterin ja muiden esityksen alaan kuuluvien rekisterien korvaamisesta yhdellä liikenneasioiden rekisterillä. 

Puolustusvoimien yleisestä tiedonsaantioikeudesta, joka kattaisi oikeuden saada tietoja yksittäistä tehtävää varten muuten kuin teknisellä käyttöyhteydellä tai tietojoukkona, säädettäisiin puolustusvoimista annetussa laissa. 

35 §.Oikeus saada terveyttä koskevia tietoja. Pykälässä säädettäisiin terveyttä koskevien henkilötietojen tiedonsaantioikeudesta. Puolustusvoimien terveydenhuollosta säädetään laissa terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa. Lain 3 §:n 1 momentin mukaan Puolustusvoimien terveydenhuoltovastuulla ovat asevelvollisuuslain ja naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain nojalla Puolustusvoimissa ja Rajavartiolaitoksessa palvelevat palvelusaikanaan sekä sotilasvirkaan koulutettavat opiskelijat. Puolustusvoimien terveydenhuollon yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluvat lain 5 §:n 1 momentin mukaan pääesikunnalle ja terveydenhuollon järjestäminen 5 §:n 2 momentin mukaan logistiikkalaitokselle. 

Pykälän tarkoituksena on koota samaan yhteyteen nykyään asevelvollisuuslain 96 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohtaan sekä 3 momenttiin sisältyvät tiedonsaantioikeutta koskevat säännökset. Pykälän 1 momentin 2 kohta olisi kuitenkin uusi ja mahdollistaisi tiedonsaannin suoraan Kansaneläkelaitoksen ylläpitämästä valtakunnallisesta tietojärjestelmästä. Säännöksen sanamuotoa samalla täsmennettäisiin siten, että oikeus myös naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuneen tietojen saannista mainittaisiin siinä nimenomaisesti. Muutoksen tarkoituksena on lähinnä kirjoittaa yksiselitteisesti auki nykyään jossain määrin tulkinnanvarainen oikeustila. Mahdollisuus saada välttämättömät palvelukseen saapuvaa koskevat terveystiedot hyvissä ajoin helpottaa palveluksen suunnittelua ja järjestämistä ja voi myös auttaa vähentämään palveluksen keskeyttäneiden määrää. Tietojen käyttötarkoitusta samalla täsmennettäisiin siten, että tietoja olisi oikeus saada palveluskelpoisuuden määrittämisen lisäksi palvelusturvallisuuden ylläpitämistä sekä potilaan tutkimuksen ja hoidon järjestämistä varten. Tiedot olisi pykälän 2 momentin nojalla oikeus saada myös teknisen käyttöyhteyden avulla tai tietojoukkona siten kuin asiasta rekisterinpitäjän kanssa sovitaan.  

36 §. Oikeus saada henkilötietoja sotilasoikeudenhoitoa koskevien asioiden hoitamista varten. Pykälässä säädettäisiin Puolustusvoimien oikeudesta saada tietoja eräistä rekistereistä ja tietojärjestelmistä sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetussa laissa säädettyjen esitutkintatehtävien suorittamiseksi. Pykälä täydentäisi muualla lainsäädännössä olevia säännöksiä viranomaisten oikeuksista luovuttaa tietoa Puolustusvoimille, eikä se siten olisi luonteeltaan tyhjentävä. Tiedot olisi oikeus saada myös teknisen käyttöyhteyden välityksellä tai tietojoukkona siten kuin rekisterinpitäjän kanssa asiasta tarkemmin sovitaan. Puolustusvoimien oikeudesta saada esitutkintatehtävien suorittamista varten tietoja säädettäisiin lisäksi muun muassa vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetussa laissa, henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetussa laissa, henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetussa laissa ja henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetussa laissa. 

Puolustusvoimien yleisestä tiedonsaantioikeudesta, joka kattaisi oikeuden saada tietoja yksittäistä tehtävää varten muuten kuin teknisellä käyttöyhteydellä tai tietojoukkona, säädettäisiin puolustusvoimista annetussa laissa. Sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 44 §:ssä säädetään lisäksi tiedonsaantioikeudesta yksityiseltä yhteisöltä. 

37 §.Oikeus saada henkilötietoja sotilastiedustelutehtävien ja rikosten ennalta estämis- ja paljastamistehtävien hoitamista varten. Pykälässä säädettäisiin Puolustusvoimien oikeudesta saada tietoja eräistä rekistereistä ja tietojärjestelmistä sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetussa laissa säädettyjen rikosten ennalta estämis- ja paljastamistehtävien suorittamiseksi. Pykälä täydentäisi muualla lainsäädännössä olevia säännöksiä viranomaisten oikeuksista luovuttaa tietoa Puolustusvoimille, eikä se siten olisi luonteeltaan tyhjentävä. Tiedot olisi oikeus saada myös teknisen käyttöyhteyden välityksellä tai tietojoukkona siten kuin rekisterinpitäjän kanssa asiasta tarkemmin sovitaan. Puolustusvoimien oikeudesta saada pykälässä tarkoitettujen tehtävien suorittamista varten tietoja teknisellä käyttöyhteydellä tai tietojoukkona säädettäisiin lisäksi muun muassa vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetussa laissa, henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetussa laissa, henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetussa laissa ja henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetussa laissa. 

Puolustusvoimien yleisestä tiedonsaantioikeudesta, joka kattaisi oikeuden saada tietoja yksittäistä tehtävää varten muuten kuin teknisellä käyttöyhteydellä, säädettäisiin puolustusvoimista annetussa laissa. Sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 93 §:ssä säädetään lisäksi tiedonsaantioikeudesta yksityiseltä yhteisöltä. 

38 §.Toisen viranomaisen ja julkista tehtävää hoitamaan asetetun yhteisön tietojen luovuttaminen Puolustusvoimille suorakäyttöisesti tallettamalla. Pykälässä säädettäisiin rekisterinpitäjän mahdollisuudesta antaa toiselle viranomaiselle ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulle yhteisölle oikeus itse tallettaa tietoja suoraan Puolustusvoimien henkilörekistereihin. Säännös ei velvoittaisi Puolustusvoimia, vaan ainoastaan mahdollistaisi luvan antamisen. Tietojen tallettamisen yksityiskohdista ja vastuukysymyksistä tulisi sopia rekisterinpitäjän ja tietoja tallettavan tahon välillä erikseen. Säännös ei vaikuttaisi rekisterinpitäjän vastuuseen, vaan rekisterinpitäjä vastaisi suhteessa rekisteröityyn täysimääräisesti myös tiedoista, jotka toinen viranomainen tai julkista tehtävää hoitamaan asetettu yhteisö on rekisteriin tallettanut. Pykälän tarkoituksena on ensisijaisesti vähentää turhaa kaksinkertaista työtä, joka aiheutuisi siitä, että tiedot ensin erikseen luovutettaisiin Puolustusvoimille, joka kirjaisi ne itse rekisteriinsä. Osapuolten olisi kuitenkin aina varmistettava tietosuojan toteutuminen ja erityisesti kirjattujen tietojen oikeellisuus ja eheys.  

Pykälän 1 momentti koskisi Rajavartiolaitoksen tietojen tallettamista suorakäyttöisesti asevelvollisrekisteriin. Rajavartiolaitos tallettaa vastaavia tietoja tällä hetkellä asevelvollisrekisteriin rekisterinpitäjän ominaisuudessa. Säännöksellä siten mahdollistettaisiin saman toimintatavan jatkaminen siitä huolimatta, ettei Rajavartiolaitos enää toimisi asevelvollisrekisterin rekisterinpitäjänä. 

Pykälän 2 momentin mukaan rekiterinpitäjä voisi antaa poliisille, Rajavartiolaitokselle ja Tullille oikeuden tallettaa henkilörekistereihinsä tietoja, jotka ovat tarpeen palvelukseen määräämistä, sotilastiedustelutehtävien suorittamista tai rikosten ennalta estämistä ja paljastamista koskevien tehtävien suorittamista varten. Pykälän 3 momentissa mahdollistettaisiin lisäksi se, että Maanpuolustuskoulutusyhdistys voisi tallettaa asevelvollisrekisteriin tietoja sen koulutukseen osallistumisesta. Maanpuolustusyhdistyksen järjestämistä koulutuksilla voi olla merkitystä asevelvollisen kertausharjoitusvuorokausiin ja henkilön sijoitukseen.  

5 luku. Henkilötietojen poistaminen Puolustusvoimien henkilörekistereistä.

Luvussa säädettäisiin henkilötietojen enimmäissäilytysajoista. Luvun säännökset eivät miltään osin rajoittaisi muualla laissa olevien tietojen poistamista tai tarpeellisuuden arviointia koskevien säännösten soveltamista, vaan luvussa mainittuja poistoaikoja olisi noudatettava, ellei jokin muu säännös edellytä tietojen poistamista jo aiemmin.  

Henkilötietojen säilytysaikoihin vaikuttaisi tämän luvun säännösten lisäksi erityisesti ehdotetun henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetun lain 6 §, jossa säädettäisiin tarpeellisuusvaatimuksesta ja tietojen tarpeellisuuden määräaikaisista tarkistuksista. Mainitun säännöksen mukaan tarpeettomat henkilötiedot olisi poistettava ilman aiheetonta viivytystä. Lisäksi henkilötietojen säilyttämisen tarpeellisuutta olisi arvioitava viiden vuoden välein. Tilapäisen rekisterin tarpeellisuutta olisi tämän lakiehdotuksen 39 §:n perusteella arvioitava kolmen vuoden välein. Tämän lakiehdotuksen 13 §:n 2 momentissa ja 15 §n 2 momentissa säädettäisiin lisäksi velvollisuudesta poistaa tietyt henkilötiedot kuuden kuukauden kuluessa niiden tallettamisesta. Vastaavia poistosääntöjä voi olla myös muualla laissa ja niitä sovellettaisiin ensisijaisina suhteessa tämän luvun mukaisiin viimesijaisiin poistoaikoihin. Tietojen tarpeellisuutta olisi lisäksi siis arvioitava mainittujen säännösten mukaisesti määräajoin tässä luvussa säädetyistä viimesijaisista poistoajoista riippumatta. 

Luvun säännöksiä sovellettaisiin vain Puolustusvoimien rekistereissä olevien henkilötietojen poistamiseen. Rekisterit voivat sisältää myös muuta tietoa kuin henkilötietoa. 

39 §.Henkilötietojen poistaminen asevelvollisrekisteristä. Pykälässä säädettäisiin henkilötietojen säilytysajoista asevelvollisrekisterissä. Määräajat olisivat tietojen säilyttämisen enimmäisaikoja, eli tarpeettomaksi käyneet henkilötiedot olisi joka tapauksessa poistettava rekisteristä välittömästi määräajoista riippumatta. Tietojen tarpeellisuutta olisi ehdotetun henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetun lain 6 §:n perusteella arvioitava viiden vuoden välein.  

Pykälän 1 momentin mukaan asevelvollista ja naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittanutta koskevat henkilötiedot poistettaisiin asevelvollisrekisteristä viimeistään vuoden kuluttua siitä, kun rekisteröity ei enää kuulu reserviin eikä varareserviin. Säännös vastaisi nykyistä asevelvollisuuslain 98 §:n 1 momenttia. Pykälän 1 momentti kattaisi tosiasiallisesti pääosan asevelvollisrekisterin rekisteröidyistä. 

Pykälän 2 momentin mukaan sellaisen sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistuneen henkilön, joka ei ole asevelvollinen, henkilötiedot poistettaisiin asevelvollisrekisteristä viimeistään kymmenen vuoden kuluttua viimeisen palvelussuhteen päättymisestä. Säännös vastaisi nykyistä sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 33 §:n 2 momenttia muuten, mutta teknisenä muutoksena siitä poistettaisiin vanhentunut ja siten tarpeeton rauhanturvatehtävän käsite. Palvelussuhteiden välinen aika saattaa joissain tapauksissa olla suhteellisen pitkä ja Puolustusvoimilla tulee olla uuden palvelussuhteen alkaessa käytössään tarpeelliset tiedot henkilön aiemmasta palveluksesta. Käytännössä kymmenen vuoden säilytysaikaa kuitenkin sovellettaisiin suhteellisen harvoin, koska valtaosa kriisinhallintatehtäviin osallistuvista henkilöistä on asevelvollisia, joiden tiedot säilytettäisiin rekisterissä 1 momentin mukaisesti.  

Pykälän 3 momentin mukaan muun kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetun Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen palveluksessa olevan henkilötiedot poistettaisiin asevelvollisrekisteristä viimeistään vuoden kuluttua palveluksen päättymisestä. Säännös olisi uusi ja koskisi lähinnä Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen palveluksessa olevaa siviilihenkilöstöä.  

Pykälän 4 momentin mukaan rikos- ja seuraamustiedot poistettaisiin asevelvollisrekisteristä viimeistään vuoden kuluttua siitä, kun saapumiserä, johon kuuluvaa varten tieto on saatu, on kotiutettu tai siitä kun asevelvollinen, jota tieto koskee, on kotiutettu. Myöhemmin saatu tieto poistettaisiin viimeistään viiden vuoden kuluttua tiedon merkitsemisestä asevelvollisrekisteriin. Määräajat vastaisivat tältä osin asevelvollisuuslain 98 §:n 2 momentissa säädettyjä määräaikoja, eli oikeustila pysyisi ennallaan. 

Pykälän 5 momentin mukaan tiedot vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 28 §:ssä tarkoitetusta sitoumuksesta poistettaisiin asevelvollisrekisteristä viimeistään vuoden kuluttua sitoumusajan päättymisestä. Pykälä vastaisi nykyistä vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain 39 §:n 2 momenttia. Mainitun lain mukainen sitoumus on täysin vapaaehtoinen ja henkilö saa perua sitoumuksensa lain 30 §:n mukaan milloin tahansa. Sitoumuksen peruuttamisen jälkeen perustetta sitoumusta koskevien tietojen käsittelylle ei enää ole. Rekisteristä poistettaisiin sitoumuksen peruuttamisen johdosta kuitenkin vain sitoumusta koskevat tiedot, eikä säännös siten vaikuttaisi henkilön muiden tietojen käsittelyyn siltä osin, kun hän on rekisteröitynä myös muulla perusteella. Esimerkiksi asevelvollisen muita henkilötietoja saisi siten edelleen säilyttää rekisterissä ehdotetun 1 momentin mukaisesti. 

Pykälän 6 momentin mukaan DNA-tiedot olisi rekisteröidyn pyynnöstä välittömästi hävitettävä. Asevelvollisuuslain 63 a §:n ja sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 6 a §:n mukaan henkilöllä on oikeus kieltäytyä DNA-näytteen antamisesta. Käytännössä kieltäytymisoikeus ulotettaisiin ehdotetulla 2 momentilla myös näytteen antamisen jälkeiseen aikaan. Jos rekisteröity ei itse kiellä DNA-tietojen käsittelyä, tiedot poistettaisiin 1-5 momentin mukaisesti. 

40 §.Henkilötietojen poistaminen kulkuluparekisteristä. Pykälän mukaan rekisteröityä koske-vat henkilötiedot olisi poistettava kulkuluparekisteristä viimeistään kahden vuoden kuluttua viimeisen tiedon merkitsemisestä. Tietojen säilytysaika on voimassa olevan puolustusvoimista annetun lain 16 §:n 5 momentin mukaan viisi vuotta, eli sitä ehdotetaan pykälässä lyhennettäväksi. Kulkuluparekisterin luonne ei edellytä tietojen pitkäaikaista säilyttämistä, vaan erilaiset kulkukortit ja muut liikkumista koskevat oikeudet on uusittava säännöllisin väliajoin. Viiden vuoden säilytysaika on siksi osoittautunut rekisterin käyttötarkoituksen kannalta tarpeettomaksi ja se ehdotetaan lyhennettäväksi kahteen vuoteen. 

41 §.Henkilötietojen poistaminen aluevalvonnan lupa- ja valvonta-asioiden rekisteristä. Pykälän mukaan rekisteröityä koskevat henkilötiedot olisi poistettava aluevalvonnan lupa- ja valvonta-asioiden rekisteristä viimeistään viiden vuoden kuluttua päätöksen tekemisestä, luvan raukeamisesta, luvan voimassaoloajan päättymisestä tai viimeisen tiedon rekisteriin merkitsemisestä. Viiden vuoden säilytysaika vastaisi nykyisen aluevalvontalain 36 b §:ssä olevaa pääsääntöistä säilytysaikaa.  

Nykyinen aluevalvontalain säännös mahdollistaa tietojen säilyttämisen myös pääsääntöistä viiden vuoden aikaa pidempään, jos se on yksittäisen virkatehtävän suorittamiseksi edelleen tarpeellista. Viiden vuoden säilytysaika on kuitenkin rekisterin käyttötarkoituksen kannalta osoittautunut riittäväksi ja mahdollisuus tietojen pidempään säilyttämiseen ehdotetaan siksi poistettavaksi tarpeettomana. 

42 §.Henkilötietojen poistaminen sotilasoikeudenhoitorekisteristä. Pykälässä säädettäisiin tietojen poistamisesta sotilasoikeudenhoitorekisteristä. Ehdotetut tietojen säilytysajat vastaisivat pääosin sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 115 ja 120 §:ssä säädettyjä sotilasoikeudenhoidon tietojärjestelmän ja kurinpitoratkaisurekisterin tietojen säilytysaikoja. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin muistutusta, ylimääräistä palvelusta, poistumiskieltoa, kurinpitosakkoa ja arestia koskevien tietojen säilytysajoista. Ehdotetut säilytysajat olisivat samat kuin nykyisen kurinpitoratkaisurekisterin tietojen säilytysajat, eli oikeustila pysyisi tältä osin ennallaan.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tuomioistuimen sotilasoikeudenkäyntimenettelyssä määräämien rangaistusten säilytysajoista. Momentti kattaisi muut kuin 1 momentissa tarkoitetut seuraamukset. Säännös olisi luonteeltaan viittaus, eli säilytysajat määräytyisivät momentissa tarkoitetussa tilanteessa rikosrekisterilain (770/1993) ja sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) mukaisesti. Nykyinen sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annettu laki ei sisällä vastaavaa viittaussäännöstä, mutta tosiasiallisesti sakko- ja vankeusrangaistusten osalta lainsäädäntöä on vakiintuneesti tulkittu ehdotetun säännöksen mukaisesti. Oikeustila ei siten ehdotuksessa muuttuisi, mutta se kirjoitettaisiin yksiselitteisesti lakiin. 

Rikosrekisterilain 10 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rikosrekisteristä poistetaan tieto ehdollisesta vankeudesta, ehdollisen vankeuden ohessa tuomitusta sakosta, yhdyskuntapalvelusta tai valvonnasta, nuorisorangaistuksesta, nuorisorangaistuksen sijasta tuomitusta sakosta, viraltapanosta ja yhteisösakosta viiden vuoden kuluttua lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä. Momentin 2 kohdan mukaan rikosrekisteristä poistetaan tieto ehdottomasta, enintään kahden vuoden vankeusrangaistuksesta, valvontarangaistuksesta ja yhdyskuntapalvelusta kymmenen vuoden kuluttua lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä. Momentin 3 kohdan mukaan rikosrekisteristä poistetaan tieto ehdottomasta, yli kahden ja enintään viiden vuoden vankeusrangaistuksesta sekä rikoslain 3 luvun 4 §:n 1 ja 2 momentin nojalla rangaistukseen tuomitsematta jättämisestä kahdenkymmenen vuoden kuluttua lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä. Pykälän 2 momentin mukaan yksittäistä rangaistusta koskevaa tietoa ei kuitenkaan poisteta, jos henkilöstä on rikosrekisterissä sellainen tieto, jota 1 momentin nojalla ei vielä voida poistaa. Kaikki henkilöä koskevat tiedot poistetaan kuitenkin rikosrekisteristä silloin, kun asianomainen henkilö on kuollut tai hänen syntymästään on kulunut 90 vuotta. Armahduspäätös ei vaikuta rikosrekisterimerkintöjen poistamiseen. Sakon täytäntöönpanosta annetun lain 52 §:n mukaan sakkorekisterin sisältämät tiedot poistetaan viiden vuoden kuluttua siitä, kun niitä koskevan kyseisessä laissa tarkoitetun seuraamuksen täytäntöönpano on päättynyt. 

Pykälän 3 momentin mukaan jos henkilöä on rangaistu tuomioistuimen päätöksellä tai kurinpitomenettelyssä useammin kuin kerran, tiedot poistettaisiin sotilasoikeudenhoitorekisteristä viiden vuoden kuluttua viimeisestä kurinpitorangaistuksesta. Säännös vastaisi sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 120 §:n 2 momenttia. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin esitutkintatietojen säilyttämisestä. Ehdotetut säilytysajat vastaisivat 5 kohtaa lukuun ottamatta sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 115 §:ää. Luettelon järjestystä ehdotetaan kuitenkin johdonmukaisuuden vuoksi muutettavaksi siten, että mainitun pykälän 1 kohta siirrettäisiin momentin 6 kohdaksi. Tietojen säilyttäminen kymmenen vuoden ajan viimeisen tiedon merkitsemisestä olisi viimesijainen vaihtoehto tilanteisiin, joissa mikään 1-5 kohdista ei täyty ja se ehdotetaan siksi johdonmukaisuuden vuoksi siirrettäväksi momentin loppuun. Muutos olisi luonteeltaan lakitekninen, eikä sillä olisi vaikutuksia säännöksen soveltamiseen. 

Momentin 5 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että käsite ”rekisteröity” muutettaisiin muotoon ”rikoksesta epäilty”. Sotilasoikeudenhoitorekisteriin rekisteröity henkilö voi olla rikoksesta epäillyn lisäksi myös esimerkiksi rikoksen asianomistaja tai todistaja. Voimassa oleva säännös edellyttää henkilötietojen poistamista rekisteristä myös esimerkiksi asianomistajan kuollessa, mikä on selvästi ongelmallista rikoksen selvittämisen kannalta. Muun asianosaisen kuolema ei yleensä johda asian käsittelyn päättymiseen, eikä tällaisen muun asianosaisen kuolema siten voi myöskään johtaa velvollisuuteen poistaa häntä koskevat henkilötiedot rekisteristä.  

43 §.Henkilötietojen poistaminen sotilastiedustelurekisteristä. Rekisteröityä koskevat henkilötiedot olisi poistettava sotilastiedustelurekisteristä viimeistään 50 vuoden kuluttua viimeisen tiedon merkitsemisestä. Tietojen säilytysaika olisi poikkeuksellisen pitkä. Esimerkiksi turvallisuustietorekisteristä, joka on rikosten ennalta estämistä ja paljastamista koskevia tehtäviä hoitavien Puolustusvoimien virkamiesten käyttöön tarkoitettu pysyvä henkilörekisteri, henkilöä koskevat tiedot poistettaisiin 25 vuoden kuluttua viimeisen tiedon merkitsemisestä.  

Sotilastiedustelutoiminnassa tuotettavat analyysit ja ennakkovaroituskyvyn ylläpitäminen saattavat edellyttää henkilötietojen rekisteröintiä huomattavasti pidemmällä aikavälillä kuin esimerkiksi rikostorjunnassa. Rikostorjunnan aikajänne voidaan poikkeuksetta sitoa yhteen muun muassa tekoja koskevien vanhentumissäännösten kanssa. Sotilastiedustelussa, jossa ei ole kyse rikoksesta, rikoksen estämisestä tai paljastamisesta, tämä ei ole mahdollista. Tuotettavat tiedot ja niistä tehtävä analyysi tulisikin käsittää syklinä, joka tietoa tuottaessaan synnyttää lähes aina mahdollisia uusia tietotarpeita. Tietojen käsittelyn perustetta ja tarpeellisuutta tulisi kuitenkin henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetun lain 6 §:n nojalla arvioida viiden vuoden välein jo ennen kuin 50 vuoden enimmäisaika on täyttynyt. Tieto, joka ei enää olisi sotilastiedusteluviranomaisen tiedustelutehtävän kannalta tarpeellista, tulisi poistaa rekisteristä, ellei tietoa olisi tarpeen siirtää arkistoon. Pykälä vastaisi pääpiirteissään muiden viranomaisten vastaavantyyppistä voimassaolevaa sääntelyä. 

44 §. Henkilötietojen poistaminen turvallisuustietorekisteristä. Pykälän 1 momentin mukaan rekisteröityä koskevat henkilötiedot poistettaisiin turvallisuustietorekisteristä viimeistään 25 vuoden kuluttua viimeisen tiedon merkitsemisestä. Pykälän 2 momentin mukaan tiedot turvallisuusselvityksestä poistettaisiin vuoden kuluessa vastaavan uuden selvityksen antamisesta ja joka tapauksessa viimeistään kymmenen vuoden kuluttua selvityksen antamisesta. Ehdotetut tietojen säilytysajat vastaisivat sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 116 §:ssä säädettyjä säilytysaikoja. Pykälän 1 momentin mukainen 25 vuoden säilytysaika on suhteellisen pitkä, mikä johtuu Puolustusvoimien rikostorjunnan luonteesta. Puolustusvoimien rikostorjunta ei kohdistu perinteiseen rikollisuuteen, vaan ainoastaan poikkeuksellisen vakaviin maanpuolustusta uhkaaviin rikoksiin. 

Tietojen käsittelyn perustetta ja tarpeellisuutta tulisi kuitenkin henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annetun lain 6 §:n nojalla arvioida viiden vuoden välein jo ennen kuin 25 vuoden enimmäisaika on täyttynyt. 

45 §. Tilapäisen henkilörekisterin hävittäminen. Pykälässä säädettäisiin velvollisuudesta hä-vittää tilapäinen henkilörekisteri. Säännöksellä korvattaisiin voimassa olevan yleisen henkilötietolain 34 §, jossa säädetään vastaavasti henkilörekisterin hävittämisestä. Tilapäisiä henkilörekistereitä olisi mahdollista perustaa 16 §:n nojalla. Tilapäisen henkilörekisterin tarpeellisuutta olisi säännöksen mukaan arvioitava vähintään kolmen vuoden välein. 

1.2  Asevelvollisuuslaki

63 a §.DNA-näytteet. Pykälässä säädettäisiin toimivaltuudesta DNA-näytteiden ottamiseen ja DNA-tunnisteiden määrittämiseen. DNA-näytteitä on Puolustusvoimissa jo pitkään otettu erityisesti kriisinhallintatehtäviin lähtevältä henkilöstöltä, mutta asiasta ei ole nimenomaisesti tällä hetkellä säädetty. Näytteiden ottaminen voi olla tarpeen myös muiden kuin kriisinhallintahenkilöstön osalta. Näytteiden ottaminen ja niiden käsittely perustuu tällä hetkellä henkilön omaan suostumukseen. Koska kaikesta henkilötietojen käsittelystä tulisi jatkossa säätää laissa, suostumukseen perustuva menettely ehdotetaan korvattavaksi suoraan lakiin perustuvalla oikeudella näytteiden ottamiseen ja käsittelyyn. Suostumukseen käsittelyperusteena viranomaisten hoitaessa lakisääteisiä tehtäviään tulisi muutenkin suhtautua pidättyväisesti. Pykälässä säädettäisiin ainoastaan toimivaltuudesta DNA-näytteen ottamiseen ja niiden käsittelystä säädettäisiin tarkemmin henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa annetussa laissa. Pykälä ei myöskään miltään osin velvoittaisi näytteiden ottamiseen, vaan tarve jäisi tältä osin Puolustusvoimien harkintaan. Pykälän 1 momentin mukaan henkilöllä olisi aina oikeus kieltäytyä näytteen antamisesta. Kieltäytymistä ei olisi tarvetta erikseen perustella, eikä se vaikuttaisi millään tavoin henkilön asemaan taikka esimerkiksi valintaan koulutukseen tai palvelukseen. 

10 luku. Henkilötietojen käsittely ja tiedonantovelvollisuus

Asevelvollisrekisteriä koskeva sääntely ehdotetaan siirrettäväksi kokonaisuudessaan uuteen henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa annettuun lakiin. Muutoksen johdosta asevelvollisuuslain 10 luvun voimassa oleva sisältö ehdotetaan lähes kokonaisuudessaan kumottavaksi ja luvun nimi muutettavaksi vastaamaan sen voimaan jätettävää sisältöä.  

Lukuun jäisi uudistuksen johdosta ainoastaan 91 §:ään informatiivinen viittaus henkilötietojen käsittelyyn sovellettavaan lainsäädäntöön sekä 95 §:ään asevelvollisen tiedonantovelvollisuutta koskeva säännös. Luvun uusi nimi olisi ehdotuksen mukaan ”Henkilötietojen käsittely ja tiedonantovelvollisuus”.  

91 §. Henkilötietojen käsittely. Pykälän voimassa oleva asevelvollisrekisteriä koskeva sääntely kumottaisiin ja siirrettäisiin uudistettuna ehdotettuun henkilötietojen käsittelystä Puolustus-voimissa annettuun lakiin. Pykälä sisältäisi muutoksen jälkeen vain informatiivisen viittauksen mainittuun lakiin.  

95 §.Asevelvollisen tiedonantovelvollisuus. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi asevelvollisen tiedonantovelvollisuutta koskevan pykälän 2 momenttia siten, että momentista poistettaisiin viittaus asevelvollisuuslain 92 §:ään. Muutos olisi luonteeltaan täysin tekninen ja johtuisi mainitun 92 §:n kumoamisesta ja sen sisällön siirtymisestä ehdotettuun henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa annettuun lakiin.  

1.3  Laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta

6 a §.DNA-näytteet. Pykälässä säädettäisiin toimivaltuudesta DNA-näytteiden ottamiseen ja DNA-tunnisteiden määrittämiseen. DNA-näytteitä on Puolustusvoimissa jo pitkään otettu erityisesti kriisinhallintatehtäviin lähtevältä henkilöstöltä, mutta asiasta ei ole nimenomaisesti tällä hetkellä säädetty. Näytteiden ottaminen ja niiden käsittely perustuu siten tällä hetkellä kaikilta osin henkilön omaan suostumukseen. Koska kaikesta henkilötietojen käsittelystä tulisi kuitenkin jatkossa säätää laissa, suostumukseen perustuva menettely ehdotetaan korvattavaksi suoraan lakiin perustuvalla oikeudella näytteiden ottamiseen ja käsittelyyn. Suostumukseen käsittelyperusteena viranomaisten hoitaessa lakisääteisiä tehtäviään tulisi muutenkin suhtautua pidättyväisesti. Pykälässä säädettäisiin ainoastaan toimivaltuudesta DNA-näytteen ottamiseen ja niiden käsittelystä säädettäisiin tarkemmin henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa annetussa laissa. Pykälä ei myöskään miltään osin velvoittaisi näytteiden ottamiseen, vaan tarve jäisi tältä osin Puolustusvoimien harkintaan. Pykälän 1 momentin mukaan henkilöllä olisi aina oikeus kieltäytyä näytteen antamisesta. Kieltäytymistä ei olisi tarvetta erikseen perustella, eikä se vaikuttaisi millään tavoin henkilön asemaan taikka esimerkiksi valintaan koulutukseen tai palvelukseen. 

31 §.Henkilötietojen käsittely. Pykälän voimassa oleva kriisinhallintahenkilöstörekisteriä koskeva sääntely kumottaisiin ja siirrettäisiin uudistettuna ehdotettuun henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa annettuun lakiin. Pykälä sisältäisi muutoksen jälkeen vain informatiivisen viittauksen mainittuun lakiin. 

1.4  Laki puolustusvoimista

16 §. Henkilötietojen käsittely. Pykälän voimassa oleva lupa- ja valvonta-asioiden rekisteriä koskeva sääntely kumottaisiin ja siirrettäisiin uudistettuna ehdotettuun henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa annettuun lakiin. Pykälä sisältäisi muutoksen jälkeen vain informatiivisen viittauksen mainittuun lakiin. 

17 §.Tiedonsaantioikeus. Lain 17 §:ään ehdotetaan lisättäväksi Puolustusvoimille yleinen oikeus saada tarpeellisia tietoja virkatehtävien hoitamiseksi. Tietojen lajia ei pykälässä rajattaisi, eli se oikeuttaisi myös henkilötietojen saamiseen toiselta viranomaiselta taikka julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä tai henkilöltä.  

Sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annettu laki sisältää tällä hetkellä vastaavat tiedonsaantioikeudet, jotka koskevat Puolustusvoimien esitutkintatehtäviä sekä rikosten ennalta estämistä ja paljastamista. Muihin Puolustusvoimien tehtäviin vastaavaa tiedonsaantioikeutta ei kuitenkaan ole säädetty, vaan tiedonsaannista on säädetty yksityiskohtaisten luetteloiden muodossa, joissa säädetään siitä, mitä tietoja ja keneltä Puolustusvoimilla on oikeus tiettyyn tehtävään saada. Puolustusvoimilla ei siis voimassa olevan lainsäädännön mukaan ole edes poikkeusoloissa kattavaa oikeutta saada tarvitsemiaan tietoja virkatehtävien hoitamiseksi. Muilla vertailukelpoisilla viranomaisilla, kuten poliisilla ja Rajavartiolaitoksella, yleinen tiedonsaantioikeus pääsääntöisesti on, eli Puolustusvoimien sääntely on tältä osin poikkeavaa. Ehdotettu pykälä saattaisi siten Puolustusvoimien tiedonsaantimahdollisuudet samalle tasolle mainittujen viranomaisten kanssa. 

Pykälän mukaan Puolustusvoimilla olisi oikeus saada viranomaiselta sekä julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä tai henkilöltä laissa säädetyn tehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat salassapitovelvollisuuden estämättä, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista Puolustusvoimille tai tietojen käyttöä todisteena ole laissa kielletty tai rajoitettu. Pykälä ei sellaisenaan oikeuttaisi tietojen saamiseen teknisen käyttöyhteyden välityksellä tai tietojoukkona, vaan kyse olisi aina yksittäistä virkatehtävää koskevasta tarkasti rajatusta tiedonsaannista. Oikeudesta saada tietoja teknisellä käyttöyhteydellä tai tietojoukkona säädettäisiin aina erikseen, pääosin ehdotetussa henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa annetussa laissa. Pykälässä tarkoitetuista Puolustusvoimien lakisääteisistä tehtävistä säädettäisiin muun muassa tässä laissa, asevelvollisuuslaissa, sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetussa laissa sekä sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetussa laissa. Pykälä kattaisi myös ehdotetun sotilastiedustelulainsäädännön, mikäli se tulee voimaan. Pykälä olisi yleisäännös, josta olisi mahdollista muualla laissa poiketa. Säännös ei siten ohittaisi muussa laissa säädettyä rajoitusta, joka nimenomaisesti kieltää tietojen luovuttamisen Puolustusvoimille.  

1.5  Aluevalvontalaki

36 a §.Henkilötietojen käsittely. Pykälän voimassa oleva aluevalvonnan lupa- ja valvonta-asioiden rekisteriä koskeva sääntely kumottaisiin ja siirrettäisiin uudistettuna ehdotettuun henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa annettuun lakiin. Pykälä sisältäisi muutoksen jälkeen vain informatiivisen viittauksen mainittuun lakiin. 

37 §.Salassa pidettävien tietojen antaminen aluevalvontatehtävää varten. Pykälän 1 momentin viittausta muutettaisiin sen myötä, että aluevalvonnan lupa- ja valvonta-asioiden rekisteristä ei säädettäisi enää 36 a §:ssä, vaan henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa annetussa laissa. Kyse olisi täysin teknisestä muutoksesta. 

1.6  Laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa

2 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan lain soveltamisalalla suoritettavaan henkilötietojen käsittelyyn sovellettaisiin henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa annettua lakia. 

1.7  Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta

39 §.Rekisteröiminen asevelvollisrekisteriin. Pykälää muutettaisiin vastaamaan uudistettavaa asevelvollisrekisteriä koskevaa sääntelyä. Asevelvollisrekisteriä koskeva sääntely ehdotetaan siirrettäväksi kokonaisuudessaan asevelvollisuuslaista uuteen henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa annettuun lakiin, minkä vuoksi pykälän 1 momentin viittaus tulee vastaavasti muuttaa.  

Pykälän 2 momentti, joka sisältää säännökset tietojen poistamisesta asevelvollisrekisteristä, ehdotetaan puolestaan kumottavaksi. Henkilötietojen poistamisesta asevelvollisrekisteristä säädettäisiin ehdotuksen mukaan kokonaisuudessaan henkilötietojen käsittelystä Puolustus-voimissa annetussa laissa ja 2 momentti olisi siten tämän myötä tarpeeton. Henkilötietojen poistamisesta rekisteristä vastaa asevelvollisuusrekisterin rekisterinpitäjänä toimiva Puolustusvoimien pääesikunta, eikä voida pitää tarkoituksenmukaisena, että sille säädetään rekisterinpitoa koskevia velvoitteita lähinnä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toimintaa sääntelevässä erillislaissa. Rekisterinpitäjän velvoitteet on sen sijaan tarkoituksenmukaista keskittää kokonaisuudessaan samaan lakiin. Pykälään ehdotettavat muutokset eivät siten muuttaisi oikeustilaa, vaan ainoastaan selkeyttäisivät sääntelyn rakennetta.  

40 §. Rekisteröiminen Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen rekisteriin. Pykälässä säädettäisiin nykytilaa vastaavasti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen rekisterin käyttötarkoituksesta, tietosisällöstä, rekisterinpitäjästä ja tietojen säilytysajasta. Pykälän kirjoitustapaa ja sisältöä kuitenkin muutettaisiin helpommin luettavaan muotoon ja samalla vastaamaan uudistettavaa Puolustusvoimien henkilötietojen käsittelyä koskevaa vastaavaa sääntelyä.  

Pykälän 1 momentin mukaan rekisterin käyttötarkoitus pysyisi ennallaan, eli rekisteriä käytettäisiin lain 7 ja 27 §:ssä säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Lain 7 §:ssä säädetään yleisesti Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen tehtävistä ja lain 27 §:ssä yhdistyksen ja sitoumuksen antaneiden valmiustehtävistä. Rekisterin rekisterinpitäjänä toimisi nykytilaa vastaavasti Maanpuolustuskoulutusyhdistys.  

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi rekisterin sallitusta tietosisällöstä. Kohta ehdotetaan sen luettavuuden parantamiseksi muutettavaksi numeroituun luettelomuotoon ja lisäksi tietosisällöstä ehdotetaan säädettäväksi voimassa olevaa lakia yleispiirteisemmin. Yksittäisten rekisteriin talletettavien tietojen sijaan pykälässä säädettäisiin siten tietoluokista, joihin kuuluvia henkilötietoja rekisteriin saa tallettaa. Ehdotettu sääntelytapa olisi yhtenevä sen kanssa, miten Puolustusvoimien henkilörekisterien tietosisällöistä ehdotetaan säädettävän. 

Pykälän 2 momentin mukaan rekisteröityä koskevat henkilötiedot olisi poistettava rekisteristä vuoden kuluessa siitä, kun rekisteröidyn sitoumusaika on päättynyt. Säännös vastaisi voimassa olevaa lakia.  

Pykälän 3 momentti sisältäisi informatiivisen viittauksen henkilötietojen käsittelyssä tämän lain lisäksi sovellettavaan lainsäädäntöön. Käsittelyyn sovellettaisiin EU:n yleistä tietosuoja-asetusta ja sitä täydentävänä kansallisena lakina yleistä tietosuojalakia. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen itse ja omaan lukuunsa suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovellettaisiin siten pääosin eri lainsäädäntöä kuin Puolustusvoimien suorittamaan käsittelyyn. Siltä osin, kun vapaaehtoiseen maanpuolustukseen liittyviä tietoja käsiteltäisiin kuitenkin 39 §:n mukaisesti asevelvollisrekisterissä, käsittelyyn sovellettaisiin asevelvollisrekisteriä koskevia säännöksiä.  

41 §. Tietojen luovuttaminen. Pykälässä säädettäisiin henkilötietojen luovuttamisesta viran-omaiselle Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen rekisteristä. Tietojen kirjaamisesta suoraan asevelvollisrekisteriin säädettäisiin erikseen 39 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä olisi oikeus luovuttaa henkilötietoja Puolustusvoimille ja pelastusviranomaisille poikkeusolojen tehtävään sijoitettavuuden arvioimiseksi. Säännös vastaisi pykälän voimassa olevaa 2 momenttia, eli oikeustila ei muuttuisi. 

Pykälän 2 momentin mukaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä olisi lisäksi oikeus luovuttaa Puolustusvoimille henkilötietoja sotilastiedustelutehtävän, esitutkintatehtävän sekä rikosten ennalta estämis- ja paljastamistehtävän suorittamiseksi. Tietojen luovutettavuus Puolustusvoimien esitutkintatehtäviä varten vastaisi voimassaolevaa sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 42 §:n 1 momentin 7 kohtaa. Tietojen luovutettavuus rikosten ennalta estämis- ja paljastamistehtäviä varten puolestaan vastaisi voimassaolevaa sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 91 §:n 1 momentin 14 kohtaa. Näiltä osin oikeustila ei siten muuttuisi, mutta säännökset päivitettäisiin lakiteknisesti noudattamaan pääsääntöä, jonka mukaan tietojen luovutettavuudesta tulisi säätää luovuttavaa yhteisöä koskevassa lainsäädännössä. Oikeus luovuttaa tietoja Puolustusvoimien sotilastiedustelutehtäviä varten olisi uusi. Tiedustelun tehokkuus edellyttää laajoja tiedonsaantioikeuksia ja mahdollisuutta yhdistellä tiedustelumenetelmillä hankittua tietoa eri rekistereissä olevan tiedon kanssa. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen rekisterissä saattaa yksittäisessä tapauksessa olla tiedustelutehtävän kannalta olennaista tietoa. 

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan samalla täydennettäväksi siten, että Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä olisi oikeus luovuttaa henkilötietoja myös poliisille ampuma-aselupia koskevaa harkintaa varten. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen koulutukseen osallistumisella voi olla vaikutusta lupaharkintaan ja koulutustietoja koskevan tiedonvaihdon yhdistyksen ja poliisin välillä tulisi siksi olla mahdollisimman sujuvaa. 

Pykälän 3 momentin mukaan tiedot voitaisiin luovuttaa myös antamalla vastaanottavalle viranomaiselle tekninen käyttöyhteys Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen rekisteriin. Tiedot olisi luovutettava maksutta tai irrottamiskustannuksiin perustuvaa vastiketta vastaan.  

1.8  Laki terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa

9 a §. Pykälän 2 momentissa oleva viittaus voimassa olevaan yleiseen henkilötietolakiin ehdotetaan muutettavaksi viittaukseksi ehdotettuun henkilötietojen käsittelystä Puolustusvoimissa annettuun lakiin sekä soveltuvin osin EU:n tietosuoja-asetukseen ja ehdotettuun yleiseen tietosuojalakiin. Sovellettava henkilötietosääntely määräytyisi tietojen käsittelytarkoituksen perusteella. 

1.9  Turvallisuusselvityslaki

25 §. Perusmuotoisen henkilöturvallisuusselvityksen tietolähteet. Sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 106 §:ssä tarkoitettu sotilasoikeudenhoidon tietojärjestelmä on tarkoitus muuttaa tämän uudistuksen yhteydessä sotilasoikeudenhoitorekisteriksi, minkä vuoksi myös turvallisuusselvityslain 25 §:ssä oleva viittaus tulisi muuttaa. Kyse olisi täysin teknisestä muutoksesta, joka ei vaikuttaisi turvallisuusselvityksessä käytettävissä oleviin tietolähteisiin.