1  Asian tausta ja valmistelu

Yleistukilaki (48/2026) ja muu yleistukea koskeva lainsäädäntö tulee voimaan 1.5.2026 Hallituksen esitys HE 112/2025 vp eduskunnalle yleistukea koskevaksi lainsäädännöksi.. Työttömyysturvalaista (1290/2002) kumotaan peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea koskeva sääntely 1.5.2026. 

Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä. Esitystä on valmisteltu yhteistyössä Kansaneläkelaitoksen ja työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. 

Esitysluonnoksesta pyydettiin kirjalliset kommentit Kansaneläkelaitokselta ja työ- ja elinkeinoministeriöltä. Muutosten lakiteknisen luonteen ja esityksen kiireellisyyden vuoksi asiassa ei järjestetty lausuntokierrosta eikä kirjallisia kommentteja pyydetty muilta tahoilta. 

2  Nykytila ja sen arviointi

Yleistukilain 13 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan yleistuen saamisen rajoituksiin sovelletaan, mitä säädetään työttömyysturvalain 3 luvun 7 §:ssä yritysomaisuuden myyntivoiton vaikutuksesta. Pykälän 2 momentin mukaan poiketen siitä, mitä 1 momentin 6 kohdassa säädetään, yritysomaisuuden myyntivoitto jaksotetaan vähintään yleistuen määrän perusteella. 

Työttömyysturvalain 1.5.2026 voimaantulevan 3 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan ansiopäivärahaan ei ole oikeutta ajalta, jolle yrittäjän yritysomaisuuden myyntivoitto, joka liittyy yritystoiminnan lopettamiseen, jaksotetaan ansiopäivärahassa hänen työtulonsa perusteella. Työttömyysturvalain 3 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan myyntivoiton laskemisesta, myyntivoittolaskelmasta, jaksotuksesta ja jaksotuksessa käytettävästä työtulosta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Työttömyysturvalain täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston asetuksen (1330/2002) 3 luvussa säädetään myyntivoiton jaksottamisesta. Yleistukilain 13 §:n 1 momentin 6 kohdan viittaus työttömyysturvalakiin kattaa myös työttömyysturvalain nojalla annetut alemmanasteiset säännökset.  

Työttömyysturvalain täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston asetuksen 13 §:ssä säädetään jaksotuslaskelmasta. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan myyntivoitto jaksotetaan yrittäjän työtulon perusteella laskien kuinka monen kuukauden työtuloa myyntivoitto vastaa. Perusturvassa jaksotus tehdään kuitenkin peruspäivärahan määrän perusteella, jos se on suurempi kuin pykälän 3 momentissa tarkoitettu työtulo. Jos jaksotuksen jälkeen jää jakojäännöstä, kuukauteen katsotaan sisältyvän 21,5 työpäivää. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan työtulona pidetään ansioturvassa sitä työtuloa, jonka perusteella yrittäjä on vakuuttanut itsensä työttömyyskassassa. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan perusturvassa työtulona pidetään henkilön yritystoimintaa koskevan eläkevakuutuksen perusteena olevaa työtuloa. Jos henkilöllä ei ole ollut yritystoimintaa koskevaa eläkevakuutusta tai jos eläkevakuutuksen suuruus on ollut ilmeisessä epäsuhteessa yritystoiminnan suuruuteen, käytetään jaksotuksessa sitä työtuloa, jonka perusteella henkilön olisi pitänyt ottaa eläkevakuutus yritystoimintaa varten. 

Yleistukilain 13 §:n 2 momentissa ei säädetä myyntivoiton jaksottamista koskevasta asetuksenantovaltuudesta yleistuen osalta. Mainittuun momenttiin tulisi lisätä asetuksenantovaltuus, jotta yritysomaisuuden myyntivoiton jaksottamisesta yleistuessa voitaisiin säätää valtioneuvoston asetuksella vastaavasti kuin nykyisin perusturvasta säädetään työttömyysturvalain täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston asetuksen 13 §:ssä. 

Työttömyysturvalain 7 luvussa, joka on voimassa 30.4.2026 asti, säädetään työmarkkinatukea koskevista yleisistä säännöksistä. Työmarkkinatuen odotusajasta säädetään mainitun luvun 2 §:ssä. Odotusaika asetetaan henkilölle, joka ei ole suorittanut peruskoulun tai lukion jälkeistä tutkintoon johtavaa, ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta. Odotusaika estää työmarkkinatuen maksamisen. Odotusaika on pisimmillään 21 viikkoa, ja odotusajan pituutta lyhentää esimerkiksi edeltävä työskentely ja työttömyysetuuden saaminen. Odotusaika jätetään asettamatta 2 §:ssä erikseen säädetyissä tilanteissa. 

Työttömyysturvalain 10 luvun 4 §:ssä säädetään työttömyysturvalain poikkeavasta soveltamisesta työllistymistä edistävien palvelujen alkamisen jälkeen. Mainitun 4 §:n 2 momentin mukaan työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa (380/2023) tarkoitetun työvoimakoulutuksen ja työttömyysetuudella tuetun työnhakijan omaehtoisen opiskelun sekä lain 2 luvun 10 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla päätoimisena pidettävän kotoutumisen edistämisestä annetun lain (681/2023) 28–31 §:ssä tarkoitetun omaehtoisen luku- ja kirjoitustaidon opiskelun aikana ei sovelleta 2 lukua, 2 a luvun 1 §:ää ja 4 §:ssä työnantajan yksilöidysti tarjoamasta työstä säädettyä, 3 luvun 1 §:n 3 momenttia, 6 luvun 8 §:ää eikä 7 luvun 2 §:ää. 

Yleistukilain 12 §:ssä säädetään yleistuen odotusajasta. Säännös vastaa pääosin työttömyysturvalain 7 luvun 2 §:n sääntelyä odotusajasta. 

Yleistukilain 19 §:ssä säädetään työllistymistä edistävien palvelujen ajalta maksettavasta yleistuesta. Yleistukilain 19 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaan yleistuen maksamiseen työllistymistä edistävien palveluiden ajalta sovelletaan, mitä säädetään työttömyysturvalain 10 luvun 4 §:ssä työttömyysturvalain poikkeavasta soveltamisesta työllistymistä edistävien palvelujen alkamisen jälkeen. 

Yleistukilaissa ei säädetä nykyistä työmarkkinatukea vastaavasti siitä, että työvoimakoulutuksen, työttömyysetuudella tuetun työnhakijan omaehtoisen opiskelun ja maahanmuuttajan omaehtoisen luku- ja kirjoitustaidon opiskelun aikana ei sovelleta yleistuen odotusaikaa. 

Hallituksen esityksessä HE 112/2025 vp eduskunnalle yleistukea koskevaksi lainsäädännöksi ei ehdotettu työmarkkinatuen odotusajan vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä poikkeavaa sääntelyä yleistuen maksamiseen työllistymistä edistävien palvelujen ajalta. Yleistukilain 19 §:ää tulisi muuttaa siten, että nykyistä työmarkkinatukea vastaavalla tavalla yleistuen odotusaika ei tulisi asetettavaksi työvoimakoulutuksen, työttömyysetuudella tuetun työnhakijan omaehtoisen opiskelun sekä maahanmuuttajan päätoimisen omaehtoisen luku- ja kirjoitustaidon opiskelun aikana. 

3  Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on muuttaa yleistukilakia siten, että se vastaa hallituksen esityksessä HE 112/2025 vp yleistukea koskevaksi lainsäädännöksi tarkoitettua sääntelyä yleistuen maksamisesta työllistymistä edistävien palvelujen ajalta sekä asetuksenantovaltuussääntelyä yritysomaisuuden myyntivoiton jaksottamisesta yleistuessa. 

4  Ehdotukset ja niiden vaikutukset

Yleistukilakiin lisättäisiin yritysomaisuuden myyntivoiton jaksottamista yleistuessa koskeva asetuksenantovaltuus. Valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset yritysomaisuuden myyntivoiton jaksottamisesta yleistuessa. 

Yleistukilakia muutettaisiin siten, että työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetun työvoimakoulutuksen ja työttömyysetuudella tuetun työnhakijan omaehtoisen opiskelun sekä työttömyysturvalaissa tarkoitetulla tavalla päätoimisena pidettävän kotoutumisen edistämisestä annetun lain omaehtoisen luku- ja kirjoitustaidon opiskelun aikana ei sovellettaisi yleistukilain odotusaikaa koskevaa säännöstä. 

Työttömyysturvalain 10 luvun 4 §:n 2 momentista poistettaisiin viittaus kumottuun 7 luvun 2 §:ään. 

Esityksellä ei ole taloudellisia vaikutuksia. Yleistukilakiin esitettyjen muutosten vaikutukset on huomioitu hallituksen esityksessä HE 112/2025 vp. 

Yleistukilain muuttamisesta annetun lain ehdotettu voimaantulo turvaisi henkilön perustuslain 19 §:ssä turvattua oikeutta sosiaaliturvaan yleistukilain voimaantulosta 1.5.2026 lähtien. 

Yleistukilain muuttamisesta annetun lain ehdotetun voimaantulon johdosta Kansaneläkelaitos soveltaisi yleistukilain voimaantulosta 1.5.2026 lähtien hallituksen esityksessä HE 112/2025 vp tarkoitetun sisältöistä sääntelyä yleistuen maksamisesta työllistymistä edistävien palvelujen ajalta. Lisäksi yleistuesta annettavassa valtioneuvoston asetuksessa annettaisiin tarkemmat säännökset yritysomaisuuden myyntivoiton jaksottamisesta yleistuessa. 

5  Säännöskohtaiset perustelut

6  Lakia alemman asteinen sääntely

Yleistukilain 13 §:n 2 momenttiin lisättäisiin yritysomaisuuden myyntivoiton jaksottamista koskeva asetuksenantovaltuus. Valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset yritysomaisuuden myyntivoiton jaksottamisesta yleistuessa. 

Valtioneuvoston asetuksen työttömyysturvalain täytäntöönpanosta peruspäivärahaa ja perusturvaa koskeva sääntely 13 §:ssä poistettaisiin ja 13 §:ssä säädettäisiin jatkossa ansiopäivärahasta. 

7  Voimaantulo

Ehdotetaan, että lait tulevat voimaan 1.5.2026. 

8  Toimeenpano ja seuranta

Sosiaali- ja terveysministeriö tiedottaa lakien hyväksymisestä ja vahvistamisesta. 

9  Suhde muihin esityksiin

10  Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Ehdotettua sääntelyä arvioitaessa on merkityksellistä perustuslain 19 §:ssä turvattu oikeus sosiaaliturvaan ja 80 §:n vaatimus säätää lailla yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. 

Perustuslain 19 §:n 2 momentin perusteella lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan muun muassa työttömyyden perusteella. Säännös edellyttää, että lainsäätäjä takaa jokaiselle perustoimeentuloturvaa tarvitsevalle subjektiivisen oikeuden lailla säädettävään julkisen vallan järjestämään turvaan, joka on yhteydessä säännöksessä mainittuihin sosiaalisiin riskitilanteisiin samoin kuin lailla kulloinkin annettaviin säännöksiin saamisedellytyksistä ja tarveharkinnasta ja menettelymuodoista (HE 309/1993 vp, s. 70, mm. PeVL 55/2016 vp, s. 3 ja PeVL 48/2006 vp, s. 2). Perustoimeentuloa turvaavien järjestelmien tulee olla sillä tavoin kattavia, ettei synny väliinputoajaryhmiä (HE 309/1993 vp, s. 70/II, PeVL 48/2006 vp, s. 2, PeVL 6/2009 vp, s. 8/I). Työttömyysturvassa on kysymys perustuslain 19 §:n 2 momentissa tarkoitetusta perusturvaetuudesta, ja työttömyysturvalailla toteutetaan perustuslaissa jokaiselle taattua oikeutta perustoimeentulon turvaan työttömyyden perusteella (ks. esim. PeVL 25/2013 vp.) 

Yleistukilain 19 §:n muuttaminen ehdotetulla tavalla tarkoittaisi sitä, että ammatillisia valmiuksia antavaa koulutusta vailla olevalle yleistuen saajalle ei asetettaisi odotusaikaa työvoimakoulutuksen, työttömyysetuudella tuetun työnhakijan omaehtoisen opiskelun ja maahanmuuttajan päätoimisen omaehtoisen luku- ja kirjoitustaidon opiskelun aikana. Muutos turvaisi työttömän työnhakijan koulutuksen aikaista perustoimeentuloa. 

Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvosto voi antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lainsäädännön alaan. Asetuksenantovaltuuksiin on perustuslakivaliokunnan käytännössä kohdistettu vaatimuksia sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta (ks. esim. PeVL 24/2021 vp, s 2, PeVL 45/2016 vp s. 4 ja PeVL 38/2013 vp, s. 3/II–4/I). Valiokunta on painottanut tämän merkitsevän sitä, että asetuksia voidaan antaa vain laissa säädetyn valtuuden nojalla eikä asetuksenantovaltaa voida antaa asioissa, joista perustuslain mukaan on säädettävä lailla, lakiin otettava asetuksenantovaltuus laadittava on laadittava niin, että valtuuden sisältö selvästi ilmenee laista ja että se rajataan riittävän tarkasti (ks. PeVL 26/2017 vp, s. 26). Perustuslain 80 §:n takia on olennaista, että säänneltävästä asiasta on riittävät perussäännökset laissa ja että valtuus on syytä sijoittaa pääsääntöisesti lain asianomaisen perussäännöksen yhteyteen (ks. PeVL 10/2016 vp, s. 5 ja PeVL 49/2014 vp, s. 6). 

Perustuslakivaliokunta on lisäksi todennut, että perustuslain säännökset rajoittavat valtuussäännösten tulkintaa samoin kuin valtuuksien nojalla annettavien säännösten sisältöä eikä asetuksella siten voida antaa yleisiä oikeussääntöjä lain alaan kuuluvista asioista (ks. esim. PeVL 10/2014 vp ja PeVL 58/2010 vp). Asetuksenannossa on siten aina otettava huomioon laissa säädetyn valtuuden lisäksi myös perustuslain 80 §:n 1 momentissa säädetyt vaatimukset, jotka voivat käytännössä rajoittaa valtuutussäännöksen tulkintaa (ks. PeVL 26/2017 vp, s. 26). Perustuslakivaliokunta on korostanut hyvän lainvalmistelun periaatteiden ja asetuksenantovaltuuksien valtiosääntöisten arvioinnin edellyttävän, että hallituksen esityksen perusteluissa selostetaan riittävällä seikkaperäisyydellä asetuksenantovaltuuden tarkoitusta (ks. PeVL 26/2017 vp, s. 27). 

Yleistukilain 13 §:n 2 momenttiin ehdotetun asetuksenantovaltuuden mukaan valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset yritysomaisuuden myyntivoiton jaksottamisesta yleistuessa. Ehdotettu asetuksenantovaltuus vastaa nykyisen työttömyysturvalain vastaavan sisältöistä asetuksenantovaltuutta ja on muotoutunut perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella. 

Esitykseen sisältyvä asetuksenantovaltuus ei sisällä valtuuksia antaa säännöksiä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista eikä asioista, jotka kuuluisivat lainsäädännön alaan. Säännösten antaminen asetuksella on rajattu säännösperustaisesti lakia tarkentaviin säännöksiin ja valtuutuksessa täsmällisesti ja tarkkarajaisesti lueteltuihin seikkoihin perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla. 

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.