2.1  Yleistä

Arvonimiä pidetään julkisena tunnustuksena kansalaiselle hänen yhteiskunnan hyväksi tekemästään työstä. Arvonimien taustalla on ajatus, että henkilölle suodaan oikeus käyttää sellaista arvonimeä, jota hänellä ei muutoin ole ja jonka myöntämisen edellytykset hän täyttää. Arvonimiin ei liity oikeuksia ja velvollisuuksia, joita liittyy vastaaviin virkanimikkeisiin. Myönnetystä arvonimestä suoritetaan valtiolle veroa. Arvonimien ohella julkisia arvonannon osoituksia ovat kunnia- ja ansiomerkit. 

Arvonimijärjestelmän peruspiirteet ovat yhteydessä arvonimien historiaan. Vanhoja kunnia-arvon muotoja on ollut Suomessa käytössä jo 1500-luvulla. Aatelisarvojen tai muiden perinnöllisten arvojen myöntäminen kiellettiin vuonna 1919 annetussa Suomen hallitusmuodossa (94/1919). Mahdollisuus myöntää arvonimiä sekä kunnia- ja ansiomerkkejä sen sijaan säilytettiin. Arvonimillä on myös yhteys virka-arvoihin. Suomen autonomian aikaisessa ns. rankijärjestelmässä Suomen suuriruhtinaskunnan sotilas- ja siviilivirat oli jaettu niiden arvon mukaan neljääntoista luokkaan, joista kuitenkin Suomessa ensimmäinen luokka oli tyhjä. Suomessa siviilivirka-arvot myönnettiin erityisinä huomionosoituksina. Vuonna 1897 annettu viimeinen Arvojärjestys Suomen suurruhtinaanmaalle (29/1897, jäljempänä arvojärjestys ) kumottiin vuonna 1927 annetulla asetuksella (ks. HE 146/1999 vp, s. 6–7).  

Suomen itsenäisyyden alussa arvonimiä myönsi valtionhoitaja. Vuoden 1919 hallitusmuodon (94/1919) voimaantulon jälkeen arvonimiä on myöntänyt tasavallan presidentti. Tehtävän on katsottu liittyvän tasavallan presidentin erityisiin perinteisiin toimivaltuuksiin ja hänen asemaansa valtion päämiehenä (ks. HE 146/1999 vp, s. 9). Tasavallan presidentti päättää yksittäistä arvonimeä tai muuta julkisen arvonannon osoitusta koskevasta asiasta, jollei päätöksentekoa ole säädetty muun viranomaisen tehtäväksi. 

Valtioneuvoston kansliasta annetun valtioneuvoston asetuksen (393/2007) 1 §:n 17 kohdan mukaan valtioneuvoston kanslian tehtäviä ovat tasavallan presidentin annettavaksi säädetyt arvonimet. Muiden ministeriöiden toimialaan kuuluvia arvonimiä, jotka tasavallan presidentti myöntää, ovat opetus- ja kulttuuriministeriön toimialalla akateemikon ja taiteen akateemikon arvonimet sekä ulkoministeriön toimialalla eräät ulkoasiainhallinnon arvonimet. Akateemikon arvonimen tasavallan presidentti myöntää Suomen Akatemian esityksestä Suomen Akatemiasta annetun lain (922/2009) nojalla. Taiteen akateemikon arvonimen tasavallan presidentti myöntää taideneuvoston esityksestä valtion taiteilija-apurahoista annetun lain (734/1969) nojalla. Ulkoasiainhallinnon arvonimistä säädetään ulkoasiainhallinnosta annetussa laissa (204/2000). 

2.2  Lainsäädäntö

Arvonimistä säädettiin Suomen itsenäisyyden alkuajoista 2000-luvun alkuun saakka osana leimaverolainsäädäntöä. Asiakirja, jolla annettiin arvonimi todellisen viran sitä seuraamatta, oli varustettava leimaverolainsäädännön mukaisesti leimalla. Tarkempia määräyksiä leimaverolakien soveltamisesta annettiin valtioneuvoston päätöksillä. Leimaveroja koskevan sääntelyn rinnalla arvonimiasioissa noudatettiin vuosikymmenten aikana muotoutuneita käytäntöjä (ks. HE 146/1999 vp, s. 7). 

Nykyisin arvonimistä säädetään julkisista arvonannon osoituksista annetussa laissa (1215/1999, jäljempänä arvonimilaki ). Arvonimilaki tuli voimaan 1.3.2000. Lain säätämisen taustalla on samana päivänä voimaan tullut perustuslaki. Perustuslain 80 §:ään sisältyy vaatimus, jonka mukaan asetuksia voidaan antaa vain laissa säädetyn valtuuden nojalla. Arvonimilain 1 ja 2 § sisältävät valtuudet kunnia- ja ansiomerkkejä sekä arvonimiä koskevien tasavallan presidentin asetusten antamiseen. Perustuslaissa säädetään myös tasavallan presidentin ratkaisuvallasta. Perustuslain 58 §:n 1 momentin mukaan tasavallan presidentti käyttää ratkaisuvaltaansa valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta, jollei lailla ole toisin säädetty. Arvonimilain 2 ja 3 §:n mukaan presidentti päättää arvonimiasioista ilman valtioneuvoston ratkaisuehdotusta. Arvonimilakiin lisättiin 1.11.2021 voimaan tulleella lailla julkisen arvonannon osoituksista annetun lain muuttamisesta (893/2021) säännökset arvonimiasioita käsittelevien viranomaisten oikeudesta käsitellä ja saada muilta viranomaisilta arvonimiasioiden käsittelyä varten tarvittavia tietoja.  

Arvonimistä suoritettavasta verosta annetussa laissa (1388/2001, jäljempänä arvonimiverolaki ) säädetään muun muassa arvonimistä suoritettavan veron (jäljempänä myös arvonimivero ) perusteesta, veron määrästä, verovelvollisuudesta, veron määräämisestä, veron maksamisesta sekä muutoksenhausta. Arvonimiverolaki tuli voimaan 1.1.2002. Arvonimiveroon liittyviä menettelysäännöksiä on muutettu arvonimistä suoritettavasta verosta annetun lain sekä sen tiettyjen säännösten muuttamisesta annetuilla laeilla (525/2010, 797/2016, 25/2018 ja 449/2022).  

Arvonimiverolailla korvattiin vuoden 1943 leimaverolain (662/1943) säännökset viranomaisten toimituskirjoista suoritettavasta leimaverosta ja kumottiin leimaverolaki siihen tehtyine muutoksineen. Leimaverolaista oli vuosien mittaan kumottu säännöksiä ja erilaisista leimaveroista oli luovuttu, minkä vuoksi kyseisestä laista oli tullut sekava ja vaikeaselkoinen (ks. HE 195/2001 vp, s. 1). Leimaverosäännösten asteittaisella kumoamisella oli yhteys vuonna 1992 annettuun maksuperustelakiin (150/1992), jossa säädetään yleiset perusteet valtion suoritteiden maksullisuudelle ja maksujen suuruudelle. Tavoitteena oli, että viranomaiset siirtyisivät perimään toimituskirjoistaan leimaveron sijasta maksuja silloin, kun kysymyksessä ei ole fiskaalisilla perusteilla perittävä vero (ks. HE 176/1991 vp ja HE 141/1993 vp, s. 1). 

Arvonimilakia ja arvonimiverolakia sovelletaan arvonimistä annetun tasavallan presidentin asetuksen (381/2000, jäljempänä arvonimiasetus ) liitteessä lueteltuihin arvonimiin. Arvonimilakia ja arvonimiverolakia ei sovelleta ulkoasiainhallinnon virkamiehelle ulkoasiainhallinnosta annetun lain (204/2000) 28 §:n nojalla myönnettäviin arvonimiin eikä myönnettäessä akateemikon tai taiteen akateemikon arvonimi. Arvonimilaki ja arvonimiverolaki eivät myöskään koske piispojen ja tuomiokapitulien myöntämiä arvonimiä (ks. myös HE 195/2001 vp, s. 4).  

Arvonimiasetuksessa säädetään arvonimien myöntämisen ja peruuttamisen edellytyksistä, arvonimiasioiden käsittelystä sekä arvonimilautakunnasta. Asetus tuli voimaan 1.5.2000. Asetusta on viimeksi muutettu 1.11.2024 voimaan tulleella tasavallan presidentin asetuksella arvonimistä annetun tasavallan presidentin asetuksen liitteen 1 muuttamisesta (560/2024, jäljempänä vuoden 2024 muutosasetus ). Liitteen muuttamisen myötä arvonimiä, joihin arvonimilakia ja arvonimiverolakia sovelletaan, on 114. Arvonimet jakautuvat kuuteentoista ryhmään, jotka ilmentävät arvonimien välistä arvojärjestystä. Arvonimestä perittävän veron määrä kytkeytyy tähän arvojärjestykseen. Samalla toimialalla voi olla käytössä useita eri arvonimiä.  

2.3  Yleiset edellytykset ja rajoitukset arvonimen myöntämiselle sekä menettely

Yleisistä edellytyksistä ja rajoituksista arvonimen myöntämiselle säädetään arvonimiasetuksen 3 §:ssä. Asetuksen 3 §:n 1 momentin mukaan arvonimen saajan tulee olla erityisen ansioitunut, hyvämaineinen ja nuhteeton ja soveltua esitetyn arvonimen saajaksi. Saman säännöksen mukaan arvonimen myöntämisen yleisiä edellytyksiä arvioidaan kokonaisuutena ottaen huomioon arvonimihakemuksessa esitetyt seikat, saadut selvitykset sekä muut tiedossa olevat seikat. Henkilön ansioituneisuutta arvioidaan käytännössä paitsi suhteessa hänelle haettuun arvonimeen, myös siihen, mihin arvonimiasetuksen liitteen mukaiseen ryhmään kyseinen arvonimi kuuluu. Asetuksen 3 §:n 3 momentissa arkkiatrin arvonimen sekä ylisosiaalineuvoksen arvonimen myöntämistä rajoitetaan säätämällä, että kumpikin arvonimistä voi olla vain yhdellä elossa olevalla henkilöllä. 

Arvonimien myöntämistä koskevan valtioneuvoston kanslian ohjeistuksen lähtökohtana on, että arvonimi myönnetään vain henkilölle, joka on jo täyttänyt 50 vuotta, jolloin tarvittavia ansioita on ehtinyt kertyä. Nykyisenä käytäntönä on myös, ettei arvonimeä myönnetä tietyn karenssin aikana henkilölle, jolle on myönnetty Vapaudenristin, Suomen Valkoisen Ruusun tai Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkki tai jokin tasavallan presidentin myönnettäväksi kuuluva arvonimi. Vastaavasti arvonimen myöntämisestä seuraa käytännössä karenssi kunniamerkin myöntämiselle. Arvonimeä ei pääsääntöisesti myönnetä sinä kalenterivuonna, jolloin henkilö täyttää niin sanottuja tasavuosia. Näin korostetaan arvonimien myöntämistä ansioiden perusteella. Käytäntöjä ja ohjeistusta voidaan tarvittaessa mukauttaa niiden soveltamisesta saatujen kokemusten valossa. 

Arvonimiasetuksen 4 §:ssä säädetään arvonimen myöntämistä koskevan esityksen tekemisestä. Tällaisen esityksen voivat arvonimiasetuksen 4 §:n 1 momentin mukaan tehdä yksityiset henkilöt tai yhteisöt. Asetuksen 3 §:n 2 momentin mukaan henkilö ei voi esittää itselleen arvonimeä. Arvonimeä koskeva hakemus osoitetaan asetuksen 4 §:n 1 momentin mukaan tasavallan presidentille. Esitys on asetuksen 4 §:n 2 momentin mukaan tehtävä kirjallisesti. 

Arvonimiverolain 1 §:n mukaan avoimesta kirjeestä, jolla tasavallan presidentti myöntää arvonimiasetuksessa tarkoitetun arvonimen, suoritetaan veroa valtiolle sen mukaan kuin kyseisessä laissa säädetään. Arvonimiverolain 3 §:n mukaan arvonimeä koskevan esityksen tekijä on velvollinen suorittamaan veron avoimesta kirjeestä. Arvonimiasetuksen 4 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan arvonimeä koskevaan esitykseen on liitettävä esityksen tekijän antama sitoumus arvonimestä perittävän veron suorittamisesta. 

Arvonimeä koskeva esitys voi arvonimiasetuksen 7 §:n mukaan koskea myös uutta arvonimeä eli arvonimeä, joka ei sisälly asetuksen liitteeseen. Näin voidaan ottaa huomioon yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kehittyminen. Käytännössä arvonimen esittäjän tulee esittää uudelle arvonimelle perustelut. Esityksen tulee sisältää myös asetuksen 4 §:n 2 momentin 2 kohdan mukainen maksusitoumus. Arvonimen käyttöönotto edellyttää, että arvonimi lisätään tasavallan presidentin antamalla asetuksella arvonimiasetuksen liitteeseen. Se, mihin liitteen kuudestatoista ryhmästä arvonimi päätetään sijoittaa, määrittää samalla arvonimestä suoritettavan veron määrän. Asetusmuutoksen jälkeen tasavallan presidentti voi myöntää kyseisen uuden arvonimen. Uusia arvonimiä ei oteta käyttöön kovin usein. Arvonimiasetuksen liitettä on muutettu viimeksi vuosina 2017 ja 2024 (615/2017 ja 560/2024). 

Arvonimiasioiden käsittelystä säädetään arvonimiasetuksen 5 §:ssä. Valtioneuvoston kanslia voi asetuksen 5 §:n 1 momentin mukaan pyytää arvonimiesityksestä lausunnon poliisilta, Verohallinnolta, Oikeusrekisterikeskukselta sekä muilta tarpeelliseksi katsomiltaan tahoilta. Henkilöltä, jolle arvonimeä esitetään, pyydetään arvonimiasetuksen 3 §:n 2 momentin mukainen suostumus häntä koskevien salassa pidettävien tietojen pyytämiseen asetuksen 5 §:n 1 momentissa tarkoitetuilta viranomaisilta. Esitettävästä arvonimestä riippuu, miltä muilta tarpeelliseksi katsomiltaan tahoilta valtioneuvoston kanslia pyytää lausunnon. 

Arvonimilain 3 §:n 1 momentin mukaan arvonimiä ja muita julkisen arvonannon osoituksia koskevien tasavallan presidentin päätösten valmistelua varten voi olla erityisiä toimielimiä. Arvonimiasetuksen 6 §:n 1 momentin mukaan arvonimiasioiden valmistelua varten valtioneuvoston kanslian yhteydessä on arvonimilautakunta, jonka puheenjohtajana toimii pääministeri. Lautakuntaan kuuluu saman säännöksen mukaan puheenjohtajan lisäksi enintään yhdeksän jäsentä, jotka nimitetään kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Arvonimilautakunnan jäsenten tulee arvonimiasetuksen 6 §:n 3 momentin mukaan edustaa yhteiskunnallisten asioiden, kulttuurin ja elinkeinoelämän erityisen hyvää asiantuntemusta. Asetuksen 6 §:n 4 momentin mukaan arvonimilautakunta puoltaa esityksiä tasavallan presidentin hyväksyttäviksi, jos arvonimen myöntämisen edellytysten arvioidaan täyttyvän. Arvonimilautakunnalla on keskeinen rooli arvonimiesitysten valmistelussa, mikä poikkeaa perinteisestä virkavalmistelusta. 

Arvonimilain 2 §:n 2 momentin mukaan tasavallan presidentti tekee päätöksen valtioneuvostossa ilman valtioneuvoston ratkaisuehdotusta. Arvonimiasetuksen 9 §:n mukaan tasavallan presidentti voi ratkaisua tehdessään poiketa arvonimilautakunnan puoltamista arvonimen saajista tai myöntää arvonimen noudattamatta arvonimiasetuksen menettelyä koskevia säännöksiä. Presidentti ei voi kuitenkaan poiketa asetuksen 4 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta veron suorittamista koskevasta sitoumuksesta. 

Käytäntönä on ollut, että arvonimilautakunta kokoontuu käsittelemään saapuneita arvonimiesityksiä kaksi kertaa vuodessa, noin puolen vuoden välein. Käsittelyyn tulevat ne arvonimiesitykset, joista on ehditty saada lausunnot asianomaisilta tahoilta. Nopeimmillaan esitykset pystytään käsittelemään puolessa vuodessa, mutta eri syistä käsittely voi olla pitempi. Pääministeri tai hänen sijaisensa esittelee vakiintuneesti kaksi kertaa vuodessa arvonimilautakunnan puoltamat arvonimiesitykset tasavallan presidentille, joka tekee niitä koskevat ratkaisut ilman valtioneuvoston ratkaisuehdotusta.  

Arvonimiasetuksen 5 §:n 3 momentin mukaan arvonimestä annetaan toimituskirjana tasavallan presidentin avoin kirje, josta peritään veroa siten kuin arvonimiverolaissa säädetään. Arvonimiverolain 4 §:n mukaan veron avoimesta kirjeestä määrää valtioneuvoston kanslia. Lain 5 §:n mukaan vero maksetaan valtiovarainministeriön määräämään maksupaikkaan. Valtioneuvoston kanslia ilmoittaa tarvittavat maksutiedot arvonimihakemuksen yhteyshenkilölle ja toimittaa hänelle arvonimiveroa koskevan muutoksenhakuosoituksen. Oikeudesta muutoksenhakuun säädetään arvonimiverolain 7 §:ssä. Muutoksenhausta säädetään arvonimiverolain 6 §:ssä sekä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019). Arvonimiverolain 9 § koskee veronkantolain (11/2018) säännösten soveltamista arvonimiveron osalta. 

Arvonimiasetuksen 8 §:n mukaan arvonimen haltija voi menettää arvonimen, jos hänet tuomitaan yli yhden vuoden vankeusrangaistukseen. 

Arvonimiasioiden valmistelun arvioidaan vaativan valtioneuvoston kansliassa vuosittain noin yhden henkilötyövuoden. Arvonimiasioista vastaavat virkamiehet huolehtivat arvonimiä koskevasta neuvonnasta, tutustuvat arvonimiesityksiin, pyytävät tarvittaessa hakijoilta lisätietoja, järjestävät arvonimiesityksiä koskevan lausuntokierroksen, kokoavat ja toimittavat aineiston arvonimilautakunnan kokouksia varten, toimivat arvonimilautakunnan sihteeristönä, valmistelevat tasavallan presidentin esittelyjä arvonimiasioissa, laativat tasavallan presidentin avoimet kirjeet ja toimittavat ne tasavallan presidentin allekirjoittamina ja sinetillä varustettuina vastaanottajille sekä suorittavat tiettyjä arvonimiveron laskuttamiseen liittyviä tehtäviä. Niin ikään arvonimiasioita koskevat valtioneuvoston kanslian hallinnonalan säädösvalmisteluasiat vaativat henkilöstövoimavaroja. 

2.4  Veron määräytyminen

Arvonimistä suoritettavan veron perustavoitteet ja peruspiirteet ovat muotoutuneet leimaverolainsäädännön voimassaoloaikana. Veron tavoite on fiskaalinen. Leimaverolainsäädännön soveltamisessa korostui periaate, jonka mukaan vero muodosti samalla korvauksen viranomaiselle aiheutuneista kuluista. Lisäksi vero ilmentää kunkin arvonimen arvostusta. Mitä arvokkaampana arvonimeä pidetään, sitä korkeampi vero siitä on suoritettava. Vero peritään viranomaisen toimituskirjasta, jolla arvonimi myönnetään. Vero on kertaluonteinen. Veron määräytymistä koskevat lainsäädännölliset ratkaisut ovat vaihdelleet eri aikoina. 

Vuonna 1918 leimamaksusta annetun lain (177/1918) sekä vuosina 1920 ja 1921 annettujen leimaverolakien (334/1920 ja 270/1921) mukaan arvokirja, valtakirja tai muu asiakirja, jolla henkilölle annettiin nimi tai arvo, todellisen viran sitä seuraamatta, oli varustettava leimalla kyseisessä laissa säädetyin määrin. Vaadittujen leimojen määrä riippui siitä, mihin neljästätoista arvojärjestyksen mukaisesta arvoluokasta arvonimi kuului. Laeissa vahvistettiin leimojen määrä kunkin arvoluokan osalta erikseen. Niiden arvonimien osalta, jotka eivät kuuluneet mihinkään arvoluokkaan, vahvistettiin yhteinen leimavero. Arvojärjestys kumottiin asetuksella vuonna 1927. 

Vuoden 1929 leimaverolaissa (413/1929) ja vuoden 1943 leimaverolaissa (662/1943) vahvistettiin enimmäis- ja vähimmäismäärä leimaverolle, joka oli suoritettava avoimesta kirjeestä tai muusta asiakirjasta, jolla annetaan arvonimi todellisen viran sitä seuraamatta. Tarkemmat määräykset sisältyivät leimaverolain soveltamisesta vuosina 1929 ja 1943 annettuihin valtioneuvoston päätöksiin (414/1929 ja 663/1943) ja niitä muuttaneisiin päätöksiin. Valtioneuvoston päätöksissä ja niiden muutospäätöksissä lueteltiin arvonimet ja vahvistettiin leimaveron määrä kunkin arvonimen osalta leimaverolaissa säädetyissä rajoissa. Valtioneuvoston päätökset vakiinnuttivat arvonimien järjestyksen siten, että veroasteikon yläpäässä olivat arvonimet valtioneuvos ja vuorineuvos sekä alapäässä arvonimet director cantus ja director musicaes. Myönnettäessä arvonimi, jota ei mainittu leimaverolain soveltamisesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä, määräsi valtioneuvosto arvonimeä koskevasta toimituskirjasta suoritettavan leimaveron määrän. 

Voimassa olevan arvonimiverolain 1 §:n mukaan avoimesta kirjeestä, jolla tasavallan presidentti myöntää arvonimiasetuksessa tarkoitetun arvonimen, suoritetaan veroa valtiolle sen mukaan kuin kyseisessä laissa säädetään. Veron määrä vahvistetaan arvonimiverolain 2 §:n 1 momentin mukaisessa veroasteikossa (jäljempänä myös veroasteikko ). Vero määräytyy siten laissa eikä enää sitä alemman asteisessa säädöksessä tai määräyksessä. Veroasteikossa on kuusitoista ryhmää (jäljempänä myös veroryhmä ), joiden osalta viitataan arvonimiasetuksen liitteen kuuteentoista ryhmään. Arvonimiveron määrä määräytyy kunkin arvonimiasetuksen liitteessä mainitun 114 arvonimen osalta sen mukaan, mihin liitteen kuudestatoista ryhmästä arvonimi kuuluu.  

Arvonimiverolain 2 §:n 1 momentissa viitataan arvonimiasetuksen 2 §:n liitteeseen 1. Kyseinen viittaus on säädösteknisesti vanhentunut, koska viitattu säännös on kumottu ja liitteen nimestä on poistettu järjestysnumero 1. Tämä ei kuitenkaan vaikuta lain soveltamiseen. 

Arvonimiverolain 2 §:n 1 momentin veroasteikko on seuraava: 

Veroryhmissä on arvonimiasetuksen liitteen mukaisesti vähimmillään yksi arvonimi (ryhmä 15) ja enimmillään 34 arvonimeä (ryhmä 8). Veron määrä on veroasteikon mukaan korkein ”ryhmään 1 kuuluvat arvonimet” -nimisessä ryhmässä ja matalin ”ryhmään 16 kuuluvat arvonimet” -nimisessä ryhmässä. Ryhmään 1 kuuluvat arvonimet valtioneuvos ja vuorineuvos. Ryhmään 16 kuuluvat arvonimet director cantus ja director musicaes. Yksittäisen arvonimen veroryhmän muuttaminen edellyttää arvonimiasetuksen liitteen muuttamista. 

Arvonimiverolain 2 §:n 2 momentin mukaan avoimesta kirjeestä, jolla myönnetään arvonimi valtion, kunnan tai kirkon palveluksesta eläkkeelle siirtyneelle henkilölle, suoritetaan samansuuruinen vero kuin avoimesta kirjeestä, jolla myönnetään arvonimi virka- tai työsuhteessa taikka muussa siihen verrattavassa palvelussuhteessa valtioon, kuntaan tai kirkkoon olevalle. 

2.5  Julkisyhteisön palveluksessa olevat arvonimen saajat

Arvonimestä suoritettavan veron määrä on Suomen itsenäisyyden alusta alkaen ollut alempi, jos arvonimen saaja on valtion, kunnan tai kirkon palveluksessa. Tämä selittyy arvonimijärjestelmän historiallisilla erityispiirteillä. Arvonimien, virka-arvojen ja virkojen välillä on ollut kiinteä yhteys, jota muun muassa useat ”neuvos”-päätteiset arvonimet, virka-arvot ja virkanimikkeet ilmentävät. Arvonimiä myönnetään todellisen viran sitä seuraamatta. 

Vuonna 1918 annettuun lakiin leimamaksusta (177/1918) sekä vuosien 1920 ja 1921 leimaverolakeihin (334/1920 ja 270/1921) sisältyneet taulukot arvonimistä suoritettavasta leimaverosta koskivat henkilöitä, jotka eivät olleet valtion, kirkon tai kunnan palveluksessa. Laeissa säädettiin, että jos arvonimi annetaan henkilölle, jolla on tai on ollut valtion, kirkon tai sellainen kunnan virka, johon valtion viranomainen antaa valtakirjan, on veron määrä puolet taulukon mukaisesta määrästä. 

Vuoden 1929 leimaverolain (413/1929) mukaan arvonimestä suoritettavan leimaveron enimmäismäärä ja vähimmäismäärä olivat kolmasosa veron täysimääräisestä enimmäismäärästä ja vähimmäismäärästä, jos arvonimen saajalla oli valtion, kunnan vai kirkon virka. Vuoden 1943 leimaverolain (662/1943) mukaan veron enimmäis- ja vähimmäismäärä olivat puolet veron täysimääräisestä enimmäis- ja vähimmäismäärästä, jos arvonimen saajalla oli valtion, kunnan tai kirkollinen vakinainen virka tai toimi. Vuoden 1943 leimaverolakia muutettiin vuosittain tai sitä useammin, jolloin myös prosentuaalinen suhdeluku täysimääräisen veron ja alemman veron välillä saattoi muuttua. Myös vakinaista virkaa tai toimea koskevaa mainintaa tarkistettiin vastaamaan virkasuhteiden ja työelämän muuttumista. Vuonna 1976 annetussa laissa leimaverolain väliaikaisesta muuttamisesta (37/1976) määreenä oli ”henkilö, joka on päätoimisessa virka- tai työsuhteessa taikka muussa siihen verrattavassa palvelussuhteessa valtioon, kuntaan tai kirkkoon”. Valtion, kunnan tai kirkon päätoimisessa palveluksessa ansioitunut eläkkeellä oleva henkilö ja myöhemmän sanamuodon mukaan palveluksesta eläkkeelle siirtynyt henkilö rinnastettiin leimaverolain soveltamista koskevissa valtioneuvoston päätöksissä henkilöön, joka oli edelleen valtion, kunnan tai kirkon palveluksessa. Verolle oli eläkkeelle siirtyneiden henkilöiden osalta vahvistettu vähimmäismäärä. Tällaisesta vähimmäismäärästä kuitenkin luovuttiin. 

Voimassa olevan arvonimiverolain 2 §:n 1 momentin veroasteikossa on kaksi saraketta siten, että ensimmäisessä sarakkeessa vahvistetaan täysimääräisen veron määrä ja toisessa sarakkeessa alemman veron määrä. Ensimmäisen sarakkeen mukainen vero peritään, jos arvonimen saaja ei ole päätoimisessa virka- tai työsuhteessa taikka muussa siihen verrattavassa palvelussuhteessa valtioon, kuntaan tai kirkkoon. Vero peritään toisen sarakkeen mukaisesti, jos arvonimen saaja on päätoimisessa virka- tai työsuhteessa taikka muussa siihen verrattavassa palvelussuhteessa valtioon, kuntaan tai kirkkoon. Alemman veron määrä on keskimäärin 25 prosenttia täysimääräisestä verosta. Esimerkiksi ryhmässä 1 täysimääräisen veron määrä on 48 400 euroa ja alemman veron määrä on 12 100 euroa. Ryhmässä 16 täysimääräinen vero on kuitenkin 70 euroa ja alempi vero on 50 euroa eli alempi vero on noin 70 prosenttia täysimääräisestä verosta. Veroasteikon kahta saraketta koskevaa vakiintunutta soveltamiskäytäntöä kuvataan esityksen jaksossa 6.2. 

Vertailuna todettakoon, että ritarikuntien kunniamerkit jakautuvat valtion maksamiin ja yksityisten maksamiin (ks. myös asetus Suomen Leijonan ritarikunnan perustamisesta (747/1942) ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ohjesääntö 16.5.1919). Lunastusmaksuja ei peritä valtion kirjanpitoyksikön, viraston tai laitoksen taikka talousarvion ulkopuolella olevan valtion rahaston virkamiehen tai työntekijän kunniamerkistä eikä mitaleista. Valtion talousarviosta annetun lain (423/1988) 12 a §:n (1096/2009) mukaan kirjanpitoyksiköitä ovat tasavallan presidentin kanslia ja ministeriöt sekä toiminnallisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukaisena kokonaisuutena virastot, laitokset ja muut toimielimet. Ulkomaalainen saa kunniamerkin lunastuksetta. Kunniamerkkien maksullisuuden perusteita muutettiin 1.1.2018 voimaan tulleella tasavallan presidentin asetuksella Suomen Leijonan ritarikunnan perustamisesta annetun asetuksen 14 §:n muuttamisesta (134/2008). Aiemmin kaikille maksuttomiin kuuluneet ansioristit muutettiin tuolloin myös maksullisiksi. Vuosittain annetaan noin 5 000 kunniamerkkiä, joista vajaat 2 000 on kaikille maksuttomia mitaleja. 

2.6  Veron määrän tarkistaminen

Viranomaisten toimituskirjoista suoritettavia leimaveroja tarkistettiin leimaverolainsäädännön voimassa ollessa säännönmukaisesti muuttamalla leimaverolakia ja leimaverolain soveltamisesta annettuja valtioneuvoston päätöksiä. Korotukset saattoivat koskea kaikkia eri toimituskirjatyyppejä tai vain osaa niistä. Korotusten suuruus saattoi vaihdella sen mukaan, minkä tyyppisestä tai kuinka pitkästä toimituskirjasta oli kyse. Leimaverolakien ja niiden muuttamisesta annettujen lakien esitöissä veron määrien korotuksia perusteltiin erityisesti valtion talouden tilanteella, rahanarvon muuttumisella, hintatason ja elinkustannusten nousemisella sekä toimituskirjoihin liittyvällä kustannusvastaavuuden tavoitteella. Arvonimiä koskevien toimituskirjojen osalta leimaverojen korotukset saattoivat koskea kaikkia arvonimiä tai vain osaa niistä. Yksittäisiä arvonimiä koskevia leimaveroja on saatettu korottaa kyseisen arvonimen arvostuksen nostamiseksi tai tiettyjen arvonimien keskinäisen arvojärjestyksen tarkistamiseksi. Korotusten suuruus on voinut vaihdella eri arvonimien välillä. Korotukset ovat myös voineet vaikuttaa veroasteikon ensimmäisen sarakkeen ja toisen sarakkeen mukaisten verojen väliseen prosentuaaliseen eroon. Korotukset ovat tapahtuneet kulloinkin voimassa olevan leimaverosääntelyn mukaisesti joko muuttamalla leimaverolakia tai sen soveltamisesta annettuja valtioneuvoston päätöksiä. Korotusten yhteydessä on tehty myös pyöristyksiä. 

Korotusten suuruus on vaihdellut eri aikoina. Esimerkiksi itsenäisyyden alkuaikoina korotukset saattoivat olla varsin suuria. Maltillisempia tarkistuksia on tehty esimerkiksi 1980-luvulla, joskin korotusten aikaväli on voinut olla pieni. Vuonna 1987 toimituskirjoista suoritettavien leimaverojen määriä korotettiin, jotta toimituskirjojen antamisesta aiheutuneet kustannukset eivät olisi korkeammat kuin niistä suoritettava leimavero (HE 61/1987 vp). Hintatason arvioitiin nousseen vuodesta 1984 vuoteen 1987 noin 20 prosenttia. Leimaveron määriä ehdotettiin korotettaviksi kuitenkin vain keskimäärin 10 prosentilla. Leimaveron perimisen helpottamiseksi markkamäärät ehdotettiin pyöristettäviksi ylöspäin täyteen markkaan tai kymmeneen markkaan. Vuotta myöhemmin tehtiin 10 prosentin lisäkorotus (HE 117/1988 vp). Vuonna 1992 muista toimituskirjoista kuin passista suoritettavien leimaverojen määriä korotettiin 10 prosentilla. Samalla verojen määriä pyöristettiin ylöspäin. Esillä oli myös vaihtoehto, jossa rahanarvon aleneminen olisi otettu täysimääräisemmin huomioon. Suuremmasta veron määrän korotuksesta kuitenkin luovuttiin, koska sen pelättiin vauhdittavan inflaatiota (VaVM 30/91 vp). Arvonimistä suoritettavia leimaveroja on voitu korottaa myös leimaverolain soveltamisesta annetuissa valtioneuvoston päätöksissä leimaverolaissa vahvistettujen enimmäis- ja vähimmäismäärien rajoissa. Esimerkiksi vuonna 1988 tehtiin eri arvonimien osalta keskimäärin 40 prosentin korotuksia (ks. valtioneuvoston päätös leimaverolain soveltamisesta annetun valtioneuvoston päätöksen 4 §:n muuttamisesta (733/1988)). 

Säädettäessä arvonimiverolaki vuonna 2001 lain 2 §:n 1 momentin veroasteikon mukaiset veromäärät määräytyivät siten, että veromääriä korotettiin noin 15 prosentilla suhteessa vuoteen 1992, jolloin arvonimistä suoritettavien leimaverojen määrää oli tarkistettu viimeksi. Tämän suuruisen korotuksen katsottiin lain esitöissä vastaavan elinkustannusindeksin muutosta vuodesta 1992. Lisäksi vuoden 2002 alusta siirryttiin käyttämään rahayksikkönä euroa, minkä vuoksi markkamäärät muunnettiin euroiksi käyttäen euron kurssia 5,94573 suhteessa markkaan. Näin saadut määrät pyöristettiin ylös- tai alaspäin (ks. HE 195/2001 vp, s. 3). 

Arvonimiveron määrää ei ole tarkistettu arvonimiverolain voimaantulon jälkeen 1.1.2002. Kustannus- ja ansiotasoindeksit ovat kohonneet olennaisesti vuosina 2002‒2025. Lisäksi kolmessa alimmassa arvonimiasetuksen liitteen mukaisessa ryhmässä eli ryhmissä 14‒16 arvonimiveron määrä on matala suhteessa arvonimihakemusten käsittelyn viranomaiskustannuksiin. Vaikka arvonimiä koskevista leimaveroista luovuttiin leimaverolain (662/1943) kumoamisen yhteydessä ja arvonimistä suoritettavat verot siirrettiin maksuperustesääntelyn sijaan arvonimiverolakiin, ei ajatus siitä, että viranomaisten toimituskirjoista korvataan niistä viranomaisille aiheutuvat kustannukset, ole menettänyt arvonimien osalta merkitystään. Koska arvonimiveroon sisältyy myös ajatus viranomaiselle suoritettavasta korvauksesta, on keskustelua käyty siitä, olisiko verosta mahdollista eriyttää lainsäädäntömuutoksella erillinen käsittelymaksu. Käsittelymaksun käyttöönottoa ei ole kuitenkaan pidetty tarkoituksenmukaisena muun muassa siksi, että kahdesta rinnakkaisesta menettelystä aiheutuisi hallinnollista taakkaa. 

4.1  Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan, että arvonimiverolain 2 §:n 1 momentin veroasteikon mukaisten arvonimiverojen määriä korotetaan yleisen kustannuskehityksen huomioon ottamiseksi. Veron määrää tarkistettaisiin kaikissa veroasteikon kuudessatoista ryhmässä, joihin arvonimiasetuksen liitteessä mainitut 114 arvonimeä kuuluvat. Veron määrän tarkistus koskisi sekä veroasteikon ensimmäisen sarakkeen mukaista täysimääräistä verokantaa että veroasteikon toisen sarakkeen mukaista alempaa verokantaa. Veron määrää korotettaisiin noin 35 prosenttia kolmentoista korkeimman veroryhmän eli ryhmien 1‒13 osalta. Kolmessa alimmassa veroryhmässä eli ryhmissä 14‒16 korotus olisi tätä suurempi, jotta vero kattaisi myös näihin ryhmiin kuuluvien arvonimien osalta riittävällä tavalla arvonimihakemusten käsittelyn viranomaiskustannukset. Korotus ei kuitenkaan olisi näissä ryhmissä euromääräisesti suuri. Samalla tehtäisiin pyöristyksiä. 

Veroasteikon sarakkeiden otsikot muutettaisiin selkeyden vuoksi muotoon ”I veroluokka” ja ”II veroluokka”. Otsikkokenttien sisältö, jossa määritellään, kumman sarakkeen mukaisesti avoimesta kirjeestä suoritetaan veroa, siirrettäisiin muokattuna arvonimiverolain 2 §:n 2 momenttiin. 

Arvonimiverolain 2 §:n 1 momentin veroasteikko muutettaisiin seuraavasti: 

Lisäksi arvonimiverolain 2 §:n 1 momenttiin tehtäisiin lakitekninen korjaus poistamalla siitä viittaus arvonimiasetuksen 2 §:n liitteeseen 1. Arvonimiasetuksen 2 § on kumottu tasavallan presidentin asetuksella arvonimistä annetun tasavallan presidentin asetuksen muuttamisesta (478/2020) ja arvonimiasetuksen liitteen nimestä on poistettu järjestysnumero 1 tasavallan presidentin asetuksella arvonimistä annetun tasavallan presidentin asetuksen liitteen 1 muuttamisesta (560/2024). 

Esityksessä ehdotetaan myös, että luetteloa julkisyhteisöistä, joiden päätoimisessa palveluksessa olevien henkilöiden saamien arvonimien osalta veroa peritään veroasteikon toisessa sarakkeessa vahvistetun alemman verokannan mukaisesti, täydennettäisiin. Luettelo ei olisi tyhjentävä. Luettelossa mainitaan nykyisin valtio, kunta ja kirkko. Sen soveltamiskäytäntö on ollut väljä.  

Luetteloon lisättäisiin hyvinvointialue ja hyvinvointiyhtymä. Luetteloon sisällytettäisiin niin ikään Euroopan unioni ja sellainen kansainvälinen järjestö tai kansainvälinen toimielin, jonka toimintaan Suomi jäsenvaltiona osallistuu. Samalla luetteloa päivitettäisiin vakiintuneen soveltamiskäytännön tuomiseksi lain tasolle. Luetteloon lisättäisiin valtion virastot ja sen laitokset, Ahvenanmaan maakunta, kuntayhtymä, itsenäinen julkisoikeudellinen laitos, säätiö tai rahasto sekä sellainen eläkelaitos, eläkesäätiö tai eläkekassa, joka on perustettu julkisyhteisöjen palveluksessa olevia varten, yliopistolaissa (558/2009) tarkoitettu yliopisto sekä ammattikorkeakoululaissa (932/2014) tarkoitettu ammattikorkeakoulu. Kirkkoa koskeva maininta korvattaisiin maininnalla Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta ja Suomen ortodoksisesta kirkosta.  

Koska luettelo pitenisi, sen säilyttäminen arvonimiverolain 2 §:n 1 momentin veroasteikon otsikkokentässä olisi epätarkoituksenmukaista. Luettelo siirrettäisiin lain 2 §:n 2 momenttiin, jossa nykyisin säädetään alemman verokannan soveltamisesta avoimeen kirjeeseen, jolla myönnetään arvonimi valtion, kunnan tai kirkon palveluksesta eläkkeelle siirtyneelle henkilölle. Lain 2 §:n 2 momentin sujuvuuden parantamiseksi säännöksen teksti korvattaisiin kokonaisuudessaan uudella tekstillä. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

6.1  Veron määrän tarkistaminen

2 §:n 1 momentti. Arvonimiveroasteikkoon tehtäisiin tarkistuksia vuosien 2002‒2025 kustannuskehityksen huomioon ottamiseksi. Arvonimiveron määriä ei ole tarkistettu arvonimiverolain voimaantulon 1.1.2002 jälkeen. Veron määrä on jäänyt jälkeen yleisestä kustannuskehityksestä. Leimaverolainsäädännön voimassa ollessa veron tarkistuksia tehtiin aina tarpeen vaatiessa. Myös kunnia- ja ansiomerkkejä koskevia lunastusmaksuja on tarkistettu säännönmukaisesti.  

Arvonimiveron tarkistamista ei ole sidottu mihinkään indeksiin. Indeksien hyödyntämiselle korotuksen suuruuden määrittämisessä ei ole periaatteellista lainsäädäntöteknistä estettä. Esimerkiksi kuluttajahintaindeksi on noussut vuoden 2002 alusta vuoden 2025 maaliskuuhun 52 prosenttia. Ansiotasoindeksi on samassa ajassa noussut 88 prosenttia siten, että budjettitalouden henkilöstöön kuuluvien osalta ansiotasoindeksi on noussut 97 prosenttia. Samalla on kuitenkin tärkeää, että veron kertakorotus on arvonimien esittäjien kannalta kohtuullinen ja ettei se vaikuta haitallisesti arvonimihakemusten määrään. Kokonaisharkinnan pohjalta veron määrän tarkistuksen suuruudeksi ehdotetaan noin 35 prosenttia. Kolmessa alimmassa veroryhmässä eli ryhmissä 14‒16 korotus olisi tätä suurempi viranomaiskustannusten huomioon ottamiseksi. Korotus ei näissä ryhmissä olisi kuitenkaan euromääräisesti suuri. Samalla tehtäisiin pyöristyksiä kiinnittäen myös huomiota ryhmien väliseen suhteeseen.  

Kolmeentoista korkeimpaan veroryhmään eli ryhmiin 1‒13 kuuluu 107 arvonimeä. Korotus olisi rahamäärällisesti suurin ryhmässä 1, jossa täysimääräinen vero on ennen korotusta 48 400 euroa ja alennettu vero on 12 100 euroa. Korotus olisi täysimääräisen veron osalta 16 600 euron suuruinen, jolloin tarkistettu vero olisi 65 000 euroa. Alennetun veron osalta korotus olisi 3 900 euron suuruinen, jolloin tarkistettu vero olisi 16 000 euroa. Vuosina 2020‒2024 ryhmiin 1‒13 kuuluvien arvonimien osuus myönnetyistä arvonimistä on ollut keskimäärin 88 prosenttia. 

Kolmessa alimmassa veroryhmässä eli ryhmissä 14‒16 veron määrän tarkistus olisi prosentuaalisesti suurempi. Näihin ryhmiin kuuluu seitsemän arvonimeä. Ryhmän 14 osalta ensimmäisen sarakkeen mukainen vero on 640 euroa ja toisen sarakkeen mukainen vero on 160 euroa. Tarkistuksen jälkeen verot olisivat määriltään 800 euroa ja 300 euroa. Ryhmässä 15 arvonimiveron määrä on veroasteikon ensimmäisessä sarakkeessa 330 euroa ja toisessa sarakkeessa 80 euroa. Tarkistuksen jälkeen verot olisivat määriltään 500 euroa ja 250 euroa. Ryhmässä 16 vero on ensimmäisessä sarakkeessa 70 euroa ja toisessa sarakkeessa 50 euroa. Tarkistuksen jälkeen verot olisivat määriltään 300 euroa ja 200 euroa. Vuosina 2020‒2024 näiden kolmen ryhmän arvonimien osuus myönnetyistä arvonimistä on ollut keskimäärin 12 prosenttia. 

6.2  Julkisyhteisöjä koskevan luettelon täydentäminen

2 §:n 2 momentti. Arvonimiveroasteikon luetteloa julkisyhteisöistä, joiden palveluksessa oleville henkilöille myönnetyistä arvonimistä peritään alempaa veroa, täydennettäisiin. Luettelossa mainitaan nykyisin vain valtio, kunta ja kirkko. Alemman verokannan taustaa ja historiallisia perusteita on selostettu edellä esityksen jaksossa 2.5. Samalla luettelo siirrettäisiin arvonimiverolain 2 §:n 2 momenttiin, jossa nykyisin säädetään alemman verokannan soveltamisesta valtion, kunnan tai kirkon palveluksesta eläkkeelle siirtyneiden henkilöiden saamiin arvonimiin.  

Luetteloon lisättäisiin hyvinvointialue ja hyvinvointiyhtymä. Suomeen muodostettiin 1.1.2023 21 hyvinvointialuetta, joille siirrettiin kuntien vastuulla olleet sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävät. Uudellamaalla sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuu poikkeaa muun maan ratkaisusta siten, että Helsingin kaupungille jäi kuitenkin edelleen niiden järjestämisvastuu. Lisäksi palvelujen järjestämisestä vastaa Uudellamaalla neljä hyvinvointialuetta ja terveydenhuollossa lisäksi HUS-yhtymä. Hyvinvointialueet ovat kunnista ja valtiosta erillisiä julkisoikeudellisia yhteisöjä, jotka muodostavat niistä erillisen järjestelmätason. Hyvinvointialueuudistuksesta säädetään muun muassa hyvinvointialueesta annetussa laissa (611/2021), sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa (612/2021) ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla annetussa laissa (615/2021). 

Alemman verokannan mukaisen veron periminen arvonimistä, joiden saaja on päätoimisessa palvelussuhteessa hyvinvointialueeseen tai hyvinvointiyhtymään, muodostaa jatkumon kuntien ja kuntayhtymien päätoimisessa palveluksessa olevien henkilöiden saamien arvonimien verokohteluun nähden. Esimerkiksi arvonimestä, joka myönnetään kunnallisen terveyskeskuksen tai sairaalan päätoimisessa palveluksessa olevalle henkilölle, suoritetaan nykyisen soveltamiskäytännön mukaan alempaa veroa. Hyvinvointialueuudistus on otettu huomioon myös arvonimiasetuksessa. Sen liitteeseen lisättiin vuoden 2024 muutosasetuksella arvonimet hyvinvointineuvos, lääkehuoltoneuvos ja pelastusneuvos, jotka kuuluvat ryhmään 7, sekä arvonimi hyvinvointipalveluneuvos, joka kuuluu ryhmään 9. 

Luetteloa täydennettäisiin myös maininnalla Euroopan unionista ja sellaisesta kansainvälisestä järjestöstä tai kansainvälisestä toimielimestä, jonka toimintaan Suomi jäsenvaltiona osallistuu. Lisäystä voidaan perustella kansainvälistymiskehityksellä ja Suomen jäsenyydellä Euroopan unionissa sekä alempaa verokantaa koskevalla väljällä soveltamiskäytännöllä. Veroasteikon soveltamisesta tilanteessa, jossa arvonimen saaja toimisi päätoimisessa virka- tai työsuhteessa taikka muussa siihen verrattavassa palvelussuhteessa tällaiseen yhteisöön, ei ole kuitenkaan vielä soveltamiskäytäntöä. Kysymyksen voidaan odottaa nousevan tulevaisuudessa esiin etenkin ottaen huomioon, että arvonimiasetuksen liitteen ryhmään 2 lisättiin vuoden 2024 asetusmuutoksella eurooppaneuvoksen arvonimi ja ryhmään 3 kansainvälisen yhteistyön neuvoksen arvonimi. Vertailun vuoksi myönnettäessä ritarikuntien kunniamerkki suomalaiselle henkilölle, joka on palvelussuhteessa kansainväliseen järjestöön tai kansainvälisen toimielimeen, jonka toimintaan Suomi jäsenvaltiona osallistuu, on valtio maksanut kunniamerkin. 

Luetteloon tehtäisiin samalla täsmennyksiä alempaa verokantaa koskevan vakiintuneen soveltamiskäytännön tuomiseksi lain tasolle. Alemman verokannan on katsottu kattavan varsin laajasti erilaisia julkisyhteisöjä. Ajatuksena on ollut, että julkisyhteisöjä pyrittäisiin kohtelemaan arvonimestä suoritettavan veron osalta mahdollisimman yhdenmukaisesti. Tämä käytäntö on ollut toimiva. Luettelo ei olisi tyhjentävä. Tämä ilmenee sanasta ”erityisesti”. 

Luettelo olisi pitkälti kytketty käsitteeseen ”julkisyhteisö”. Käsite on määritelty eri tavoin eri laeissa asiayhteydestä riippuen. Viittaamista johonkin toiseen verolakiin sisältyvään luetteloon julkisyhteisöistä ei ole arvioitu toimivaksi ratkaisuksi. Esimerkiksi tuloverolain (1535/1992) 3 luvussa säädetään kokonaan tai osittain verovapaista yhteisöistä. On myös syytä todeta, että eri verolajien soveltamiskäytännöt poikkeavat toisistaan ja kunkin verolajin kannalta johtoa on haettava kyseisen verolajin soveltamiskäytännöstä.  

Vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan alempaa verokantaa sovelletaan valtion ja sen virastojen ja laitosten päätoimisessa palveluksessa olevien henkilöiden saamiin arvonimiin. Kuntaan on soveltamiskäytännössä rinnastettu kuntayhtymä. Alempi verokanta tulee sovellettavaksi niin ikään Ahvenanmaan maakunnan keskushallinnon ja kunnallishallinnon palveluksessa olevien henkilöiden saamiin arvonimiin. Soveltamiskäytännön mukaan veroa on peritty veroasteikon toisen sarakkeen mukaisesti myös tilanteissa, joissa arvonimen saaja on päätoimisessa palvelussuhteessa itsenäiseen julkisoikeudelliseen laitokseen, säätiöön tai rahastoon. Valtion julkisoikeudellisia säätiöitä, laitoksia ja muita julkisoikeudellisia rahastoja ovat Kansallisgalleria, julkisoikeudelliset säätiöyliopistot, Kansaneläkelaitos, Suomen Pankki, Työterveyslaitos, Suomen Riistakeskus, Suomen Metsäkeskus, Eläketurvakeskus, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra ja Työttömyysvakuutusrahasto. Kunnalliseen toimintaan liittyviä julkisoikeudellisia laitoksia ovat esimerkiksi kunnallisesta eläketurvasta huolehtiva Keva sekä Kuntien takauskeskus. Luetteloon lisättäisiin selkeyden vuoksi myös maininta julkisyhteisöjen palveluksessa olevia varten perusteluista eläkelaitoksista, eläkesäätiöistä tai eläkekassoista. Luettelossa ei sen sijaan mainittaisi erikseen valtion, hyvinvointialueiden, hyvinvointiyhtymien, kuntien ja kuntayhtymien liikelaitoksia. Tämä jättäisi tilaa tapauskohtaiselle harkinnalle, jossa voitaisiin ottaa huomioon liikelaitoksen tehtävät ja toimivalta. Luettelossa ei mainittaisi myöskään viranomaisen päätöksen perusteella tiettyä tehtävää itsenäisesti hoitamaan asetettuja pysyväisluonteisia lautakuntia, neuvottelukuntia, komiteoita ja vastaavia toimielimiä. Tilanteita, joissa arvonimiä olisi haettu tällaisen toimielimen päätoimisessa palveluksessa olevalle henkilölle, ei käytännössä ole ollut. Tältäkin osin voitaisiin jatkossa käyttää harkintaa. 

Osana vakiintunutta soveltamiskäytäntöä luetteloon kirjattaisiin yliopistolaissa (558/2009) tarkoitettu yliopisto. Soveltamiskäytäntö perustuu siihen, että yliopistot ovat olleet vuoteen 2010 saakka osa valtiota. Nykyisin valtaosa yliopistoista on itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia. Yliopistoista kaksi on oikeushenkilömuodoltaan säätiölain mukaisia säätiöitä. Oikeuskirjallisuudessa säätiöyliopistoja on niiden lakisääteisten tehtävien vuoksi luonnehdittu julkisoikeudellisiksi säätiöiksi (Mäenpää, Olli: Yliopistolaki 2009). Arvonimiä haetaan varsin paljon henkilöille, jotka ovat palvelussuhteessa yliopistoon. Yliopiston rinnalle luetteloon lisättäisiin ammattikorkeakoululaissa (932/2014) tarkoitettu ammattikorkeakoulu. Ammattikorkeakoulut ovat oikeushenkilömuodoltaan osakeyhtiöitä, mutta niillä on yliopistoja vastaavat lakisääteiset hallintotehtävät. Alempaa verokantaa on sovellettu muun muassa tilanteessa, jossa arvonimen saaja on päätoimisessa palvelussuhteessa kuntien omistamaan ammattikorkeakouluun. Sisällyttämällä ammattikorkeakoulut luetteloon voidaan varmistaa, ettei veron määrä riipu ammattikorkeakoulun omistuspohjasta. Yliopistojen ryhmitteleminen luettelossa yhteen ammattikorkeakoulujen kanssa on säädösteknisesti luonteva ratkaisu.  

Vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan kirkolla tarkoitetaan arvonimiverolain 2 §:n 1 momentin veroasteikossa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa ja Suomen ortodoksista kirkkoa, jotka ovat julkisyhteisöjä. Kirkkoa koskeva maininta korvattaisiin näitä uskonnollisia yhdyskuntia koskevalla maininnalla. Alempaa verokantaa sovellettaisiin edelleen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon päätoimisessa palveluksessa olevien henkilöiden saamiin arvonimiin. Huomionarvoista kuitenkin on, että kirkon päätoimisessa palveluksessa oleville henkilöille haetaan varsin harvoin arvonimiasetuksessa tarkoitettuja arvonimiä. Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla ja Suomen ortodoksisella kirkolla on omat arvonimijärjestelmänsä, joista säädetään kirkkolaissa (652/2023), ortodoksisesta kirkosta annetussa laissa (985/2006) sekä kyseisten uskonnollisten yhdyskuntien kirkkojärjestyksissä. Vuoden 2024 muutosasetuksella arvonimiasetuksen liitteestä poistettiin arvonimet kenttäpiispa ja rovasti muun muassa siksi, että niiden arvioitiin synnyttävän sekaannusta suhteessa vastaaviin kirkollisiin arvonimiin ja virkanimikkeisiin. 

Veroasteikon toisen sarakkeen mukaista alempaa verokantaa sovelletaan arvonimiverolain nykyisen 2 §:n 2 momentin nojalla myös tilanteessa, jossa arvonimen saaja on siirtynyt eläkkeelle sellaisesta yhteisöstä, jonka palveluksessa olevien henkilöiden saamiin arvonimiin sovelletaan alempaa verokantaa. Palvelussuhteella tarkoitetaan päätoimista palvelussuhdetta. Tämä kirjattaisiin selkeyden vuoksi lain tasolle. Arvioitavana on tällöin arvonimen saajan viimeinen palvelussuhde. Tilanteissa on käytetty kokonaisharkintaa. Alempaa verokantaa ei sen sijaan ole sovellettu sillä perustella, että arvonimen saaja toimii tai on toiminut valtiollisessa, kunnallisessa tai kirkollisessa luottamustehtävässä.  

Arvonimiverolain 2 §:n 1 momentin veroasteikon mukainen täysimääräinen vero peritään puolestaan silloin, kun arvonimen saajan päätoimi on esimerkiksi yksityisoikeudellisessa yhdistyksessä tai yrityksessä. 

Valtioneuvoston kanslia kuulee tarvittaessa valtiovarainministeriön ja Verohallinnon asiantuntijoita arvioidessaan, kumpaa veroasteikon sarakkeista tietyn arvonimen saajan osalta sovellettaisiin.  

6.3  Lakitekninen korjaus

Arvonimiverolain 2 §:n 1 momentin mukaan ”Avoimesta kirjeestä, jolla myönnetään arvonimistä annetun tasavallan presidentin asetuksen 2 §:n liitteessä 1 mainittu arvonimi, suoritetaan veroa seuraavasti.” Viittaus arvonimiasetuksen 2 §:n liitteeseen 1 poistettaisiin vanhentuneena ja korvattaisiin viittauksella arvonimiasetuksen liitteeseen. Asetuksen 2 § kumottiin tasavallan presidentin asetuksella arvonimistä annetun tasavallan presidentin asetuksen muuttamisesta (478/2020) ja säännöksen asiallinen sisältö siirrettiin asetuksen soveltamisalaa koskevaan 1 §:ään. Asetuksen 1 §:n mukaan, sellaisena kuin se on asetuksessa 478/2020, asetusta sovelletaan liitteessä lueteltujen arvonimien myöntämisessä noudatettavaan menettelyyn. Arvonimiasetuksen liitteen 1 nimestä poistettiin järjestysnumero 1 tasavallan presidentin asetuksella arvonimistä annetun tasavallan presidentin asetuksen liitteen 1 muuttamisesta (560/2024). Arvonimiasetuksessa on vain yksi liite.