Hallituksen esitys

Tässä hallituksen esityksessä esitetään eräät perustettaville maakunnille, uudelle Valtion lupa- ja valvontavirastolle sekä muille viranomaisille uudistuksessa siirtyvät tehtävät ja tehtäväsiirtojen voimaanpano. Lisäksi tähän esitykseen sisältyvät ehdotukset maakunnan tehtävien edellyttämäksi uudeksi lainsäädännöksi erityisesti vesi- ja kalatalouden sekä maataloushallinnon tehtävissä, Valtion lupa- ja valvontavirastoa sekä Ahvenanmaan valtionvirastoa koskevaksi uudeksi lainsäädännöksi samoin kuin viranomaisrakenteen muutoksesta aiheutuviksi teknisiksi muutoksiksi yleishallinnolliseen ja muuhun lainsäädäntöön.  

Maakunnille siirtyvät tehtävät perustuvat hallituksen esitykseen (HE 15/2017 vp) maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi (jatkossa hallituksen esitys maakunta- ja sote -uudistuksesta) sisältyvään maakuntalain (/) 6 §:ssä ehdotettuun maakunnan tehtäväalaan, jonka mukaisesti siirrot toteutetaan. Maakunnalle tällä esityksellä siirrettäviä merkittävimpiä tehtäväkokonaisuuksia ovat maataloushallinto, ympäristöterveydenhuolto, aluesuunnittelu, kala- ja vesitalous, vesiensuojelu ja vesihuolto. Tämä esitys kattaa siten maakunnan tehtäväalat lukuun ottamatta tehtäväkokonaisuuksia, jotka siirtyvät erillisillä hallituksen esityksillä. Muut esitykset koskevat pääasiassa sosiaali- ja terveydenhuollon, pelastustoimen, aluekehitys- ja kasvupalvelutehtävien sekä liikennetoimialan tehtäviä. Tehtävien ja maakuntien rahoitusta koskevat muutokset ehdotetaan toteutettavaksi myös erillisellä hallituksen esityksellä. 

Valtion lupa- ja valvontaviraston sekä Ahvenanmaan valtionviraston osalta esitys kattaa virastojen perustamiseen liittyvän lainsäädännön sekä niille lakkautettavilta viranomaisilta siirtyvät tehtävät, lukuun ottamatta Valtion lupa- ja valvontaviraston sosiaali- ja terveysalan tehtäviä, jotka ehdotetaan siirrettäväksi pääasiassa erillisellä hallituksen esityksellä. 

Nykytilan kuvauksessa kuvataan muutoksen kohteena olevat nykyiset organisaatiot sekä niiltä siirtyvät tehtävät. Maakunnille siirtyvät tehtävät kuvataan noudattaen ehdotetun maakuntalain 6 §:ssä säädettyä maakunnan tehtäväalaa ja yksilöiden tehtävää nykyisin hoitavat organisaatiot ja muu niiden järjestämiseen liittyvä organisointi sekä tähän liittyvät viranomaisten väliset ohjaussuhteet, tehtävien lainsäädännöllinen perusta, tehtävien tarkempi sisältö ja niihin osoitetut voimavarat vuoden 2016 tasolla sekä rahoituspohja. Merkittävä osa näistä tehtävistä siirtyy valtionhallinnosta itsehallinnolliseen maakuntahallintoon, jolloin tehtävän järjestämisen oikeudellinen toiminta- ja rakenneympäristö muuttuu olennaisesti ja tehtäviä kuvataan tästä näkökulmasta. Valtionhallinnon sisällä perustettavalle uudelle virastolle tai muille virastoille siirtyvien tehtävien osalta vastaavaa muutosta ei tapahdu, joten nämä tehtävät esitetään vastaavalla sisällöllä tiiviimmässä muodossa. 

Nykytilan arvioinnissa keskitytään erityisesti tehtävien nykyiseen järjestämiseen ja sen toimivuuteen suhteessa nyt toteutettavaksi ehdotettavaan rakenteelliseen muutokseen. Myös nykyisiä lakkaavia organisaatioita ja niiden merkitystä tehtävien järjestämiselle arvioidaan tästä näkökulmasta. Siltä osin, kun tehtäväsiirroissa on kyse teknisestä muutoksesta, jolla ei ole erityistä merkitystä tehtävän hoitamisen kannalta suhteessa nykytilaan, arviointia ei ole tehty.  

Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset esitetään erikseen maakunnille siirrettävien tehtävien ja valtionhallinnon osalta. Maakunnalle siirrettäviä tehtäviä koskevat ehdotukset on koottu hallinnonaloittain ja valtionhallinnon sisäiset muutokset on esitetty kootusti. Erikseen käsitellään kielellisiä oikeuksia maakunnan tehtävissä koskevat muutosehdotukset sekä uudistukseen voimaanpanoon ja henkilöstön siirtymiseen liittyvät ehdotukset. 

Vaikutusarviointi on esitetty vastaavalla tavalla toisaalta maakuntahallinnon osalta ja toisaalta valtionhallinnon osalta. Maakunnan tehtäväsiirtojen vaikutuksia on kuvattu sekä yleisesti että hallinnonalakohtaisesti ja valtionhallinnon sisäisiä muutoksia on arvioitu poikkihallinnollisesti. Molempien kokonaisuuksien osalta on myös pyritty kokoavasti esittämään ehdotuksen kokonaisvaikutuksia.  

Myös säätämisjärjestys on arvioitu noudattaen tätä jakoa, mutta keskittyen erikseen kielellisten oikeuksien turvaamista sekä omaisuussiirtojen toteuttamista koskeviin erityispiirteisiin. 

Hallitus linjasi 5.4.2016 maakunnille siirrettäviä tehtäviä. Linjaus sisälsi periaatteet uuden hallinnollisen rakenteen tehtävänjaoista. Hallituksen linjauksen mukaan maakuntien tehtävien perustana on selkeä työnjako kunnan, maakunnan ja valtion välillä. Työnjaossa kunnat ovat paikallisen osallistumisen, demokratian, sivistyksen ja elinvoiman yhteisöjä, jotka hoitavat asukkaiden päättämiä itsehallintotehtäviä (yleinen toimiala) ja laissa säädettyjä paikallisia tehtäviä. Kunnat vastaavat jatkossakin nykyisen lainsäädännön periaatteiden mukaisesti työllisyyden hoidosta ja edistämisestä. Kunnalla on edelleen vastuu osaamisen ja sivistyksen sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä, liikunta-, kulttuuri- ja muista vapaa-ajan palveluista, nuorisotoimesta, paikallisesta elinkeinopolitiikasta, maankäytöstä, rakentamisesta ja kaupunkisuunnittelusta. 

Maakunnat vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollosta, pelastustoimesta, ympäristöterveydenhuollosta, alueellisista kehittämistehtävistä ja elinkeinojen edistämisen tehtävistä, maakuntakaavoituksesta sekä maakunnallisen identiteetin ja kulttuurin edistämisestä sekä maakunnalle lain perusteella annettavista muista alueellisista palveluista. 

Valtio vastaa oikeusvaltion ylläpitämisestä ja kehittämisestä, perusoikeuksien turvaamisesta ja arvioinnista sekä turvallisuustehtävistä samoin kuin kansainvälisistä ja valtakunnallisista tehtävistä ja yhdenvertaisuuden ja yleisen edun valvonnasta. Valtion hallintotehtävissä on periaatteena valtakunnallinen toimivalta silloinkin, kun tehtävät edellyttävät alueellista tai paikallista läsnäoloa. Toisena periaatteena valtion hallintotehtävissä on valtakunnallisesti yhtenäisen toimintatavan ja ratkaisukäytännön soveltaminen. 

Hallituksen esitysluonnos eduskunnalle maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevaksi lainsäädännöksi oli lausuntokierroksella 24.4. -19.6.2017. Lausuntokierros toteutettiin oikeusministeriön ylläpitämää lausuntopalvelu.fi -palvelua käyttäen. Lausunnot pyydettiin kaikkiaan 707 taholta ja niitä saatiin yhteensä 253 kpl. Annetuista lausunnoista on valmisteltu erillinen lausuntoyhteenveto, joka on julkaistu alueuudistus.fi -sivustolla. 

Ulkoministeriön ja puolustusministeriön toimialojen lainsäädäntö 

Ulkoministeriön ja puolustusministeriön toimialojen lainsäädäntöön ei esitetty lausuntokierroksella muutosesityksiä. 

Oikeusministeriön toimialan lainsäädäntö 

Oikeusministeriön toimialan lainsäädännön osalta annettu lausuntopalaute koski erityisesti Valtion lupa- ja valvontaviraston roolia vesilain yleisen edun valvontatehtävää hoitavana viranomaisena. Ehdotusta on jatkovalmistelussa tarkistettu siten, että erillinen yleisen edun valvontatehtävä on yhdistetty Valtion lupa- ja valvontavirastossa vesilain laillisuusvalvonnasta vastaavan toimen tehtäviin. Samalla muutoksenhakua koskevia säännöksiä tarkistettiin siten, että Valtion lupa- ja valvontavirastossa yleisen edun valvonnasta vastaavalla ei olisi oikeutta hakea muutosta Valtion lupa- ja valvontaviraston vesiasiassa antamaan päätökseen. 

Kielilain 10 §:ään on tehty lisäys, jonka mukaan maakunnan viranomaisen on järjestettävä asiassa kuultavalle mahdollisuus tulla kuulluksi omalla kielellään, suomeksi tai ruotsiksi. Lisäksi lakiin eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien 10 §:n 4 momenttiin on sisällytetty maakuntauudistuksesta johtumaton hallinnollista taakkaa vähentävä selvitysvelvollisuuden keventämistä koskeva muutos. Lisäksi esitykseen on lisätty saadun lausuntopalautteen johdosta yrityksen saneerauksesta annettua lakia koskevat muutokset. Muilta osin oikeusministeriön hallinnonalan säännöksiin on tehty jatkovalmistelussa vain vähäisiä teknisiä muutoksia. 

Valtiovarainministeriön toimialan lainsäädäntö 

Valtiovarainministeriön toimialan lainsäädännön osalta annettu lausuntopalaute kohdistui vain pieneen osaan esitetyistä säädösmuutosehdotuksista. Tilastolain tietojen salassa pitoa ja julkisuutta koskevan säännöksen osalta Tilastokeskus ehdotti, että tilastoaineistoja koskevan julkisuuden tulisi koskea edelleenkin julkisten palvelujen tuottamista vain silloin, kun se liittyy valtion taikka kunnallisen tai maakunnallisen viranomaisen toimintaan. Lisäksi lausunnonantaja kannatti sitä, että valtion liikelaitosten lisäksi myös kuntien ja maakuntien liikelaitoksia koskevat tiedot olisivat julkisia. Ehdotus on perusteltu ja säännösehdotuksen sanamuotoa on täsmennetty ehdotetulla tavalla. 

Julkisen hallinnon yhteispalvelusta annetun lain muuttamista koskevan lakiehdotuksen osalta eräät kuntasektorin lausunnonantajat katsoivat, ettei yhteispalvelusopimuksista pidettävän rekisterin rekisterinpitäjänä tulisi toimia maakuntien yhteinen tieto- ja viestintäteknisten palvelujen palvelukeskus, vaan tehtävä tulisi kuulua maakunnalle, koska maakunnat ovat itsehallinnollisia yksiköitä, ja niiden tukipalvelujen järjestäminen tulisi olla maakuntien päätettävissä. Lausunnonantajat ehdottivat säännösehdotuksen poistamista laista. Lausuntopalaute ei aiheuttanut muutosta lakiehdotukseen, koska säännösehdotuksen mukaan maakunnat olisivat yhteispalvelurekisterin rekisterinpitäjiä ja tieto- ja viestintäteknisten palvelujen palvelukeskus vastaisi vain rekisterin teknisestä ylläpitämisestä ja kehittämisestä, jonka kaltaisia tehtäviä palvelukeskukselle tulisi muutenkin kuulumaan ehdotetun maakuntalain 122 §:n mukaan. 

Pienten erillisten alueiden siirtämisestä kunnasta toiseen kuntaan annetun lain muuttamista koskevaan lakiehdotukseen lisättiin velvoite ilmoittaa siirrosta myös asianomaiselle maakunnalle. Lisäksi Kevasta annetun lain muuttamista koskevaan lakiehdotukseen tehtiin lausuntopalautteen johdosta tekninen täsmennys. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön toimialan lainsäädäntö 

Opetus- ja kulttuuriministeriön toimialan lainsäädännöstä annetussa lausuntopalautteessa muutamat lausunnonantajat esittivät, että alueelliset liikuntaneuvostot tulisi asettaa maakunnallisesti ja että opetus- ja kulttuuriministeriön tulisi osoittaa maakuntien käyttöön vuosittain liikunnan alueilla hoidettaviin tehtäviin määrärahat. Esitystä ei ole muutettu lausuntopalautteen johdosta. Nykyisessä tilanteessa liikunnan aluehallinto on resursoitu tehokkaasti kuuteen aluehallintovirastoon ja tulevassa uudistuksessa tehtävät siirtyvät Valtion lupa- ja valvontavirastoon. Määräraha on riittämätön jaettavaksi jokaiseen maakuntaan. Myös tulevaisuudessa kuusi alueellista liikuntaneuvostoa on toimiva määrä eikä 18 liikuntaneuvostolle riittäisi mielekkäitä tehtäviä eikä toimintaresursseja.  

Alueellisen lyhyen, pitkän ja keskipitkän aikavälin koulutustarpeiden ennakoinnin ja alueellisten koulutustavoitteiden valmistelun osalta eräät lausunnonantajat korostivat ennakoinnin valtakunnallisen koordinaation tärkeyttä. Jatkovalmistelussa todettiin, että valtakunnallinen koordinointi on tärkeää, mutta tarvetta ei ole lainsäädännöllisille muutoksille esityksessä, vaan olemassa olevat rakenteet kuten 1.1.2017 alkaen toiminut opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannon perusteella toimiva valtakunnallinen osaamisen ennakointifoorum ja Opetushallituksen rooli ja siihen liittyvä yhteistyö eri toimijoiden kanssa ennakointityössä toteuttavat valtakunnallista koordinointia.  

Opetus- ja kulttuuriministeriö, OAJ, Akava, Helsingin yliopisto ja monet aluehallintovirastot katsoivat, että Valtion lupa- ja valvontavirastolla on jatkossa merkittävä rooli nykyisin aluehallintovirastojen tehtäväksi kuuluvassa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan peruspalveluiden saatavuuden arvioinnissa ja että tehtävästä tulisi nimenomaisesti säätää. Valtion lupa- ja valvontavirastoa koskevaan lakiin on lisätty lausuntopalautteen johdosta jatkovalmistelussa lain 6 luvun säännökset eräistä varhaiskasvatus, opetus- ja kulttuuritoimialan tehtävistä, jotka pitävät sisällään toimialan peruspalveluiden arviointia koskevan säännöksen. Lisäksi eräät lausunnonantajat katsoivat, että opetus- ja kulttuuritoimen lisäksi tehtäväalaa ja toimialaa kuvaavassa Valtion lupa- ja valvontavirastoa koskevan lain terminologiassa tulee näkyä myös varhaiskasvatus. Jatkovalmistelussa varhaiskasvatus on lisätty tehtäväalaa ja toimialaa koskeviin säännöksiin. 

AKAVA, OAJ ja Helsingin yliopisto esittivät, että Valtion lupa- ja valvontavirasto saisi varhaiskasvatusta vastaavasti oma-aloitteisen toimivallan puuttua opetussektorilla havaitsemiinsa lainvastaisuuksiin ja saisi käyttönsä uusia sanktio- ja pakkokeinoja. Jatkovalmistelussa on arvioitu, että voimassa olevassa lainsäädännössä aluehallintovirastolle kuuluva ja Valtion lupa- ja valvontavirastolle jatkossa esitettävä kanteluntutkimistoimivalta ja opetustoimen rahoituslainsäädäntöön sisältyvä toimivalta uhkasakon määräämiseen on pääsääntöisesti riittävä. Mikäli oma-aloitteista puuttumista ja valvontaa halutaan lisättävän, edellyttää se viraston ko. tehtäväalan merkittävää lisäresursointia. 

Varhaiskasvatusta koskevien muutosesitysten katsottiin useassa lausunnossa selkeyttävät ja täsmentävät nykyistä lainsäädäntöä. Yksityisten varhaiskasvatuksen ja päivähoidon järjestäjien rekisteröinti pidettiin tärkeänä. Esitystä, jonka mukaan kunta pitäisi jatkossa luetteloa vain niistä yksityisistä, joita ei rekisteröidä, pidettiin kannatettavana. Varhaiskasvatuslakia koskevassa esityksessä korostetaan ohjauksen, neuvonnan ja seurannan ensisijaisuutta suhteessa muihin puuttumiskeinoihin esimerkiksi tarkastuksiin. Akava ja OAJ esittävät perusteluihin lisättäväksi, että perustellusta syystä kiireellisyyttä vaativissa tilanteissa tarkastus voitaisiin suorittaa myös ilman ohjauksen ja neuvonnan antoakin. Opetus- ja kulttuuriministeriö tulee harkitsemaan käynnissä olevan varhaiskasvatuslain valmistelun yhteydessä tuleeko sääntelyä tarkentaa, jotta tehokas ja tarkoituksenmukainen nopea toiminta olisi vastaisuudessakin tarpeen mukaan mahdollista. 

Sisäministeriön toimialan lainsäädäntö 

Sisäministeriön toimialan osalta aluehallintovirastot katsoivat lausunnoissaan, että varautumisen ja valmiussuunnittelun koordinointi sekä niiden alueelliset valtion viranomaistehtävät, maanpuolustuskurssien ja valmiusharjoitusten asiantuntijatehtävät tulee osoittaa Valtion lupa- ja valvontavirastoon. Tämä huolimatta siitä, että nykyiset aluehallintovirastojen pelastustoimea koskevat tehtävät siirtyisivätkin sisäministeriön vastuulle. Lisäksi aluehallintovirastojen lausunnoissa katsottiin, että eräitä sisäisen turvallisuuden strategian toimeenpanoon liittyviä tehtäviä tulisi osoittaa Valtion lupa- ja valvontavirastolle. Jatkovalmistelussa esitystä ei ole saadun lausuntopalautteen johdosta muutettu. Sisäministeriö on hoitanut aluehallinnon yhteisen varautumisen yhteensovitusta jo nykyisin ja aluehallintovirastot ovat hoitaneet varautumisen yhteensovittamista omalla alueellaan. Esityksessä on katsottu, että aluehallintovirastojen ehdotusta selkeämpi ratkaisu on, että tehtävät koottaan sisäministeriössä ja sisäministeriön alaisuudessa toimivan Pelastusopiston hoidettavaksi, pois lukien alueellisen yhteisen varautumisen laillisuusvalvonta, joka säädettäisiin Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtäväksi pelastustoimen laillisuusvalvontatehtävää vastaavalla tavalla. Sisäministeriö vastaa tällöin suoraan alueellisen varautumisen yhteensovituksesta keskushallinnon tasolla ja maakuntien osalta, jolloin yksi hallinnollinen porras jää pois välistä. Synergioita on luontevimmin löydettävissä maakuntien pelastustoimen ohjauksen sekä yhteisen varautumisen valtakunnallisen yhteensovittamisen ja tukemisen välillä siten, että molempia hoidettaisiin samasta paikasta. Alueellisten maanpuolustuskurssien järjestämistehtävä on luontevasti järjestettävissä sisäministeriön alaisen Pelastusopiston ja maakuntien yhteistyönä, yhteistyössä puolustusvoimien kanssa. Pelastusopiston lakisääteisenä tehtävänä on jo nykyisellään normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumiseen valmentavan koulutuksen antaminen. Esitykseen sisältyvässä ratkaisussa yhteisen varautumisen ohjaus-, yhteensovitus- ja laillisuusvalvontaroolit olisivat selkeät. Sisäisen turvallisuuden ydintehtävät, niihin liittyvät vastuut ja toimivaltuudet on tarkoin määritelty laissa. Ydintehtäviä toteuttavilla viranomaisilla - poliisilla, rajavartiolaitoksella, pelastusviranomaisilla ja osaltaan sisäisen turvallisuuden tehtävää suorittavalla tullilla - on oma valtakunnallinen, alueellinen ja paikallinen rakenteensa. Näitä ei ole tarpeen täydentää uudelle keskushallintoviranomaiselle eli Valtion lupa- ja valvontavirastolle osoitettavalla turvallisuustehtävällä. Myös alueellisen yhteisen varautumisen koordinaatio on esitetty sisäministeriön tehtäväksi, jolloin on selkeämpää, että myöskään sisäiseen turvallisuuteen liittyviä muita erityisiä tehtäviä ei säädetä Valtion lupa- ja valvontaviraston vastuulle, vaan maakunnille. 

Aluehallintovirastot esittivät lausunnoissaan, että laajamittaiseen maahantuloon liittyvät tehtävät tulee siirtää uudistuksen yhteydessä ELY-keskuksista Maahanmuuttoviraston sijaan Valtion lupa- ja valvontavirastoon, josta rakentuu eri hallinnonalat tunteva ja laaja-alainen varautumisen toimija. Esitystä ei ole saadun lausuntopalautteen johdosta muutettu. Jatkovalmistelussa on katsottu, että syksyn 2015 turvapaikkatilanteen kokemukset ovat osoittaneet, että Maahanmuuttoviraston rooli ja asiantuntemus vastaanottokeskusten perustamista, lakkauttamista ja toimipaikkaa koskevien sopimusmenettelyyn perustuvien tehtävien osalta on kiistaton. Esityksen mukaan Maahanmuuttovirasto hoitaisi varautumistehtävää yhteistyössä keskeisten alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä järjestöjen kanssa. Maakunnille tulisi velvollisuus laatia varautumissuunnitelma laajamittaisen maahantulon varalle. Hallituksen esitys turvaa tarvittavan asiantuntemuksen hyödyntämisen laajamittaiseen maahantuloon varautumisessa, johon myös Valtion lupa- ja valvontaviraston maakuntien ja kuntien rinnalla ja osana alueellista yhteistyöverkostoa tulisi osallistua. 

Ahvenanmaan valtionvirasto katsoi, että väestönsuojelu on sellainen keskeinen valtionviraston vastuualue, joka tulisi mainita Ahvenanmaan valtionvirastosta annettavan lain 2 §:ssä. Esitystä ei ole lausuntopalautteen johdosta muutettu. Ahvenanmaan valtionvirasto hoitaa valtion viranomaisena ja valtakunnan toimivaltaan perustuen väestönsuojeluun liittyviä tehtäviä, sellaisin toimivaltuuksin ja konkreettisine toimenpiteineen kuin siitä on säädetty erityislainsäädännössä. Tarkoituksena on, että valtionviraston mahdollisista konkreettisista tehtävistä sisäministeriön toimialaan kuuluvissa väestönsuojelun valmisteluissa säädetään erikseen uudistettavassa pelastuslaissa sekä toisaalta uudistettavassa valmiuslaissa. 

Maa- ja metsätalousministeriön toimialan lainsäädäntö 

Maa- ja metsätalousministeriön lainsäädännön osalta lausunnoissa otettiin kantaa tiettyjen maa- ja metsätalousministeriön toimialan tehtävien maakunnalle siirtämisen puolesta ja näitä siirtoja vastaan. Poronhoitoon liittyvien tehtävien osalta esitettiin, että kaikkia tehtäviä ei tulisi keskittää Lapin maakuntaan. Jatkovalmistelussa esitystä muutettiin siten, että poronhoitolaissa säädetty porovahinkojen arvioimislautakunnan puheenjohtajan määräämiseen liittyvä tehtävä jätettäisiin nykyiseen tapaan keskittämättä, eli tehtävää hoidettaisiin kaikissa poronhoitoalueen maakunnissa. 

Kolttalain nojalla myönnettävien ja maatilatalouden kehittämisrahaston varoista rahoitettavien valtionlainojen osalta lausunnoissa kiinnitettiin huomiota siihen, voiko maakunta päättää mainittujen valtionlainojen myöntämisestä. Esitysehdotusta on jatkovalmistelun yhteydessä muutettu siten, että Valtiokonttori myöntäisi jatkossa valtionlainan sen jälkeen, kun Lapin maakunta on tehnyt valtionlainaa ja mahdollista avustusta koskevan päätöksen. Ennen tämän lain voimaantuloa myönnetyn valtionlainan velkojaksi tulisi Valtiokonttori myös ennen lainmuutosta myönnettyjen kolttalain mukaisten valtionlainojen velkojaksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sijaan sekä kolttalain mukaisten valtiolainojen vakuutena olevien kiinnitysten pantinhaltijaksi.  

Luonnonmukaisen tuotannon valvonnan osalta lausunnoissa esitettiin, että tehtävä siirrettäisiin yhdelle, valtakunnalliselle tarkastuslaitokselle maakuntien sijaan. Luonnonmukaisen tuotannon valvonnasta annetun lain mukaisten maksujen periminen tulisi jatkossakin Elintarviketurvallisuusviraston olla tehtävänä maakunnan sijaan. Esitysehdotukseen ei tältä osin tehty muutoksia. 

Maaseudun kehittämisen osalta lausunnoissa vastustettiin esitystä, jonka mukaan tilanteissa, joissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävät jakautuvat alueellisesti kahdelle maakunnalle, näiden maakuntien tulisi sopia keskenään Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman toimeenpanoa koskevasta toimivallasta niin, että yksi maakunta hoitaisi tehtävät molempien osalta kuluvan ohjelmakauden loppuun saakka. Esitystä on lausuntojen johdosta muutettu niin, että maakunnille ei aseteta velvoitetta sopia näissä tilanteissa toimeenpanoa koskevasta toimivallasta.  

Lausunnoissa otettiin kantaa myös siihen, mille taholle tietyt tehtävät tulisi maakunnissa osoittaa. Lausunnoissa kiinnitettiin yleisesti huomiota näiden säännösten johdonmukaisuuteen.  

Maksajavirastotehtävien osalta lausunnoista otettiin kantaa ehdotettuun kieltoon siirtää näiden tehtävien hoitaminen maakunnan liikelaitokselle, sekä ehdotettuun uhkasakkoon, joka voitaisiin määrätä maakunnalle, jos se ei hoida maksajavirastotehtäviä lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Lausunnoissa otettiin kantaa näiden ehdotusten puolesta ja niitä vastaan. Esitysehdotusta ei ole muutettu maksajavirastotehtävien hoitamisen osalta jatkovalmistelun yhteydessä.  

Eläinsuojelu-, eläintauti ja sivutuotevalvonnan tehtävät tulisi useamman lausunnonantajan mukaan osoittaa maakunnan eläinlääkärille. Esitystä ei näiltä osin muutettu jatkovalmistelussa, mutta esityksen perusteluja täydennettiin kuvaamalla EU-lainsäädäntöön perustuvia viranhaltijoiden osaamiseen liittyviä vaatimuksia. 

Kasvinterveys- ja taimiaineistolakien mukaiset lupa-, valvonta- ja ilmoitusvelvollisuutta koskevat asiat ja pakkokeinopäätökset tulisi osoittaa maakunnassa maakunnan viranhaltijalle. Esitysehdotusta ei muutettu.  

Eläimistä saatavista sivutuotteista annetun lain mukaisissa asioissa Elintarviketurvallisuusvirastolla tulisi jatkossakin olla mahdollisuus päättää hallinnollisista pakkokeinoista maakunnan sijaan. Ehdotukseen palautetaan eläimistä saatavista sivutuotteista annetun lain voimassa oleva 71 § siltä osin kuin kyse on Elintarviketurvallisuusviraston oikeudesta päättää hallinnollisten pakkokeinojen käyttämisestä yhden tai useamman maakunnan alueella, jos Evira perustellusta syystä arvioi maakunnan toimet riittämättömiksi. 

Elintarvikelain osalta lausunnoissa esitettiin, että elintarvikevalvonta olisi jatkossakin lautakunnan tai muun monijäsenisen toimielimen tehtävänä maakunnassa, kun esityksen mukaan tehtävä osoitettaisiin maakunnalle. Esitysehdotusta ei ole muutettu elintarvikevalvonnan hoitamisen osalta jatkovalmistelun yhteydessä. Esitys on yhdenmukainen terveydensuojelulakiin esitetyn muotoilun kanssa. 

Lausunnoissa esitettiin, että rehulain mukaiset tietyt päätökset, sekä taimiaineistolain, lannoitevalmistelain ja hukkakauran torjunnasta annetun lain mukaiset päätökset tulisi säätää maakunnan sijaan maakunnan viranhaltijan tehtäviksi päätöksiksi. Esitysehdotukseen ei tältä osin tehty muutoksia. 

Lausunnoissa otettiin myös kantaa virkaeläinlääkäripäivystyksen laajentamiseen eläinsuojeluasioihin ja eläintautilain mukaisiin kiireellisiin vienti- ja tuontiasioihin. Osa lausunnonantajista vastusti päivystysvelvollisuuden laajentamista, ja osa esitti päivystyksen siirtämistä Eviran tehtäväksi. Jatkovalmistelussa esitystä muutettiin siten, että aluehallintovirastojen nykyinen ohjaava päivystys eläintautitapausten varalta siirrettäisiin Eviran tehtäväksi, mikä tarkoittaisi, että maakunta voisi tehdä vaaditut tarkastukset ja toimenpiteet päivystysaikana Eviran ohjauksessa. Lausuntokierroksen jälkeen eläinsuojelulain muuttamista koskeva lakiehdotus on poistettu tästä esityksestä. Siinä virkaeläinlääkäripäivystyksestä esitettyä vastaava maakunnan velvoite sisältyisi eläinten hyvinvoinnista erikseen annettavaan hallituksen esitykseen. Eläinten hyvinvointia koskeva velvoite koskisi siis nyt eläinten kuljetuksiin liittyvää velvoitetta. 

Lisäksi lausunnoissa otettiin kantaa eläinlääkintähuoltolakiin esitettyyn säännökseen, jonka mukaan maakunta voisi tuottaa peruseläinlääkäripalvelun myös lemmikkieläimille omana toimintanaan yhtiöittämisvelvoitteen estämättä, kunhan se perii palvelusta maksun. Lausunnoissa esitettiin kannanottoja näiden esitysten puolesta ja niitä vastaan. Esitys jätettiin tältä osin ennalleen. 

Lausunnonantajat pitivät tärkeänä ehdotuksen tavoitetta, että maakunnat järjestäisivät kalatalouden tehtävien hoidon yhteistoiminnassa ja hallinnoltaan riittävän keskitetysti, jotta tarvittava asiantuntemus ja osaaminen voidaan varmistaa. Lausunnonantajat pitivät tärkeänä myös ehdotuksen tavoitetta järjestää vesitalouden tehtävien hoito maakunnissa riittävässä yhteistoiminnassa. Pääosa lausunnonantajista katsoi, että maakuntien yhteistoiminnan järjestämisen periaatteista on tarpeen säätää siten, kuin tätä koskevassa lakiehdotuksessa on esitetty. Pääosa kannatti myös ehdotuksia eräiden kalatalouden tehtävien säätämiseksi valtakunnallisesti yhdelle maakunnalle, samoin kuin ehdotuksia eräiden vesitalouden tehtävien valtakunnalliseksi keskittämiseksi. Osa lausunnonantajista katsoi, että ehdotuksen yhtenä tavoitteena oleva asiantuntijoiden vuorovaikutus kalatalouden ja vesitalouden tehtävissä voisi vaarantaa kalataloudellisen päätöksenteon riippumattomuuden. Lainsäädäntö, johon kalatalousviranomaisen päätöksenteko yleisen kalatalousedun valvonnassa perustuu, säilyy kuitenkin ennallaan, eikä asiantuntijuuden ja osaamisen jakaminen kalatalouden ja vesitalouden tehtävissä vaaranna viranomaisten lakiin perustuvaa itsenäistä päätöksentekoa ja sen valvontaa. 

ELY-keskusten ja maakuntien liittojen lausuntopalautteen perusteella peruskuivatustoiminnan tukemisesta annetun lain kumoamisesta luovutaan ja avustusten myöntäminen ja valvonta siirretään maakuntien tehtäväksi. 

Kiinteistölainsäädännön säädösehdotusten osalta lausunnoissa otettiin kantaa ehdotukseen yhteisaluelain (758/1989) säännösten sujuvoittamiseksi siten, että osakaskunnan sääntöjen vahvistamismenettelystä luovuttaisiin. Ehdotusta sekä kannatettiin että vastustettiin. Ehdotusta siitä, että kunta ratkaisisi jatkossa ELY -keskuksen sijasta kysymyksen lohottavan määräalan sijainnista MRL 72 §:n mukaisella ranta-alueella epäselvissä tilanteissa, pidettiin kannatettavana. 

Sosiaali- ja terveysministeriön toimialan lainsäädäntö 

Tupakkalaki 

Useat lausunnonantajat ottivat kantaa tupakkalakiin ehdotettuun valvontamaksusääntelyyn. Kahdeksan lausunnonantajaa piti hyvänä, että valvontamaksu olisi koko maassa yhtenäinen 350 euroa myyntipistettä kohden (Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymä, Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä, Mikkelin kaupunki, Oulun seudun ympäristötoimi, Porvoon kaupungin terveydensuojelujaosto, Rauman kaupunki, Etelä-Savon maakuntaliitto ja Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä). Kuitenkin yhtä moni lausunnonantaja totesi, että käytännössä tämä merkitsisi valvontamaksun alenemista usean elinkeinonharjoittajan kohdalla. Tämä puolestaan nähtiin tupakkalain tavoitteiden vastaisena (Espoon kaupunki, Helsingin kaupunki, Hyvinkään kaupunki, Keski-Savon ympäristölautakunta, Kuopion kaupunki, Vantaan kaupunki, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ja Eläinlääkärihygieenikkojen yhdistys ry). Neljä lausunnonantajaa oli sitä mieltä, että maakunnilla tulisi olla harkintavaltaa valvontamaksun määrän suhteen vastaavalla tavalla kuin kunnilla voimassa olevan tupakkalain mukaan on (Pelkosenniemen–Savukosken kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöterveyslautakunta, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, Suomen Kuntaliitto ry ja Suomen Yrittäjät ry). Lisäksi yksi lausunnonantaja katsoi, että ehdotettu 350 euroa myyntipistettä kohden on liian paljon (Päivittäistavarakauppa ry). 

Maakunnilla ei voi olla harkintavaltaa valvontamaksun määrässä, koska perustuslain 81 §:n 1 momentin mukaan valtion veron suuruuden perusteista on säädettävä lailla. Tämän vuoksi 350 euroa myyntipistettä kohden — tai 500 euroa myyntipistettä kohden, jos myynnissä on myös nikotiininesteitä — on valvontamaksun määräksi perusteltu. 

Lausunnonantajat ottivat valvontamaksun osalta kantaa myös siihen, että lausuntokierroksella olleen luonnoksen mukaan maakunta ei voisi periä valvontamaksua silloin, jos vähittäismyyntilupa myönnettäisiin tai tukkumyynti-ilmoitus tehtäisiin kesken vuoden. Useassa lausunnossa tämän todettiin mahdollistavan valvontamaksujen kiertämisen kokonaan. Esityksessä ehdotetaan tämän vuoksi, että kesken vuotta myönnettävästä vähittäismyyntiluvasta tai tehtävästä tukkumyynti-ilmoituksesta perittäisiin toiminnan kestoon suhteutettu valvontamaksu. 

Työsuojelulainsäädäntö 

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan lainsäädännön osalta Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry painotti, että työsuojelulautakuntien toimintaa on tärkeä kehittää niin, että ne hyödyttävät mahdollisimman laajasti työsuojeluvalvonnan suuntaamista ja valvonnan painopisteiden määrittämistä. Lautakuntatyöskentelyssä tulisi huomioida riittävästi toimialakohtaiset eroavaisuudet ja valvontatarpeet. Lautakuntien määrä tulee säilyttää nykyisellään. Opetusalan ammattijärjestö OAJ ry katsoi, että jokaisella uuden viraston työsuojelun vastuualueella on oltava nykyistä vastaavasti alueellista kolmikantayhteistyötä varten työmarkkinajärjestöjen edustajista koostuva työsuojelulautakunta. Se edellytti, että lautakunnan työmarkkinajärjestöjen edustajien määrä ja suhde säilyy nykyisellään ja kukin työmarkkinajärjestö nimeää omat edustajansa. Laissa työsuojeluhallinnosta säädettäisiin, että valtion lupa- ja valvontaviraston työsuojelun tehtäviä hoitavan toimialan yhteydessä olisi tarpeellinen määrä alueellisia työsuojelulautakuntia. Lautakuntien lukumäärän, alueellisen sijoittumisen sekä niiden kokoonpanon määräisi valtion lupa- ja valvontaviraston työsuojelun toimialan johtaja.  

Ympäristöterveydenhuolto /Terveydensuojelulaki 

Terveydensuojelulaista annetuissa lausunnoissa tuotiin laajasti esiin tarve varmistaa maakunnan ja kunnan välinen yhteistyö, sillä terveydensuojeluun vaikuttavia toimia tehdään paljon myös muualla kuin vain terveydensuojelun valvontayksiköissä. Useat lausunnonantajat (mm. useat kunnat, Etelä-Pohjanmaan liitto, Tehy ry, Suomalainen lääkäriseura Duodecim ry, Suomen vesilaitosyhdistys, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, SDP, Valvira ja sosiaali- ja terveysministeriö) pitivät tärkeänä, että maakunnan ja kuntien välinen yhteistyö varmistetaan myös lainsäädännöllisin keinoin. Yhteistyön varmistaminen terveydensuojelulain keinoin ehdotetaan tässä hallituksen esityksessä toteutettavaksi lisäämällä terveydensuojelulakiin uusi 6 a §, jossa velvoitetaan maakuntaa ja kuntia sekä mahdollisesti myös muita sidosryhmiä harjoittamaan ennakoivaa ja vuorovaikutteista yhteistyötä terveydensuojelussa. 

Useat ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköt, sosiaali- ja terveysministeriö sekä Itä-Suomen ja Lounais-Suomen aluehallintovirastot toivat esiin, että terveydensuojelulain ja elintarvikelain säädökset tulisi sovittaa keskenään siten, että esimerkiksi ympäristöterveydenhuoltoa koskevat lait määrittelisivät valvovan viranomaisen samalla tavalla. Voimassa olevassa terveydensuojelulain 7 §:ssä säädetään kunnan terveydensuojelutehtävistä siten, että tehtävästä vastaa monijäseninen toimielin. Lausunnoissa ei tätä pidetyt enää tarpeellisena, vaan elintarvikelain mukaisesti maakunta voisi päättää hallintosäännössään valvovan viranomaisen. Terveydensuojelulain mukaiset päätökset voidaan tehdä laajasti joko toimielimen tai viranhaltijan päätöksinä. Terveydensuojelulaissa ei ole erityistä tarvetta säätää erikseen monijäsenisestä toimielimestä, vaan tehtävä voitaisiin antaa suoraan maakunnalle, joka päättäisi hallintosäännössään maakuntalain mukaisesti, miten terveydensuojelu organisoidaan. Tätä periaatetta on ehdotettu hallituksen esityksessä noudatettavaksi myös elintarvikelain mukaisten elintarvikevalvontatehtävien järjestämisessä.  

Sosiaali- ja terveysministeriön, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston, aluehallintovirastojen ja useiden kuntien lausunnoissa tuotiin esiin terveydensuojelulain 52 §:n mukainen toimivalta antaa määräyksiä terveydellisen haitan poistamiseksi tai synnyn ehkäisemiseksi silloin, kun on kyse laaja-alaisesta taikka erityisen merkityksellisestä terveyshaitasta. Lausunnoissa esitettiin toimivallan siirtoa sosiaali- ja terveysministeriölle, koska terveydensuojelun valvontayksiköiden alueellinen koko suurenee ja maakuntien määräysvaltaa laajemmat terveyshaitat olisivat luonteeltaan valtakunnallisesti merkittäviä. Tämän lisäksi lausunnoissa tuotiin esiin häiriötilanteisiin liittyvät kiireelliset määräykset, jotka edellyttävät päivystysresurssia. Terveydensuojelulain 52 §:n toimivalta antaa määräyksiä terveydellisen haitan poistamiseksi tai sen synnyn ehkäisemiseksi silloin, kun on kyse maakunnan toimivaltaa laaja-alaisemmasta taikka valtakunnallisesti erityisen merkityksellisestä terveyshaitasta, on mahdollista ja tarpeellista siirtää valtion lupa- ja valvontavirastolta sosiaali- ja terveysministeriölle, ja lakiesitys on valmisteltu nyt tämän mukaisesti. Kyseinen määräysvalta on ollut jo aiemmin, vuoteen 2006 asti, sosiaali- ja terveysministeriöllä. 

Aluehallintovirastot ja sosiaali- ja terveysministeriö ovat tuoneet lausunnoissaan esiin myös tarpeen lisätä terveydensuojelulain 4 §:n 2 momenttiin Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtäväksi valvonnan ohjauksen lisäksi myös valvonnan siten kuin voimassaolevan lain 5 §:ssä aluehallintovirastojen tehtävänä on. Valvontatehtävä on jäänyt lausunnolla olleesta hallituksen esityksestä epähuomiossa pois Valtion lupa- ja valvontaviraston tehtävistä ja se on tarpeen lisätä terveydensuojelulain 4 §:n 2 momenttiin.  

Osa kunnista oli lausunut, että kuntien tulisi itse päättää, järjestääkö se ympäristöterveydenhuollon itse. Asiasta ei ole ehdotusta tässä hallituksen esityksessä. Hallitus on antanut eduskunnalle erillisen esityksen laiksi eräiden ympäristöterveydenhuollon tehtävien järjestämisvastuun siirtämisestä maakunnalta kunnalle (HE 148/2017). 

Laki alueellisista romaniasiain neuvottelukunnista ja romaniasioista 

Alueellisia romaniasiain neuvottelukuntia ja romaniasioita koskevan lain osalta lausuntoja saatiin kolmelta eri taholta. Näitä olivat Valtakunnallinen romaniasioiden neuvottelukunta RONK, Parkanon kaupunki ja Pohjois-Suomen aluehallintovirasto. Lausuntopalautteissa esitettiin huomioita lähinnä lain käytännön toimeenpanoon. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto kiinnitti huomiota lakiesityksen 1 §:ssä maakunnalle asetettuun tehtävään seurata alueen romaniväestön osallistumismahdollisuuksia ja elinolosuhteiden kehitystä. Aluehallintoviraston mielestä laissa tulisi määritellä tarkemmin, kuinka maakunnille tulevaa seurantatehtävää on tarkoitus toteuttaa. Maakunnan seurantatehtävät ilmenevät lain 2 §:ssä, jossa säädetään alueellisten neuvottelukuntien tehtävistä. Neuvottelukunnan tehtäviä esitetään täsmennettäväksi niin, että neuvottelukunnan tulee laatia toimikaudelleen toimintaohjelma, jossa määritellään toimikauden keskeiset tavoitteet ja niitä edistävät keinot sekä tarvittava seuranta. Maakunnat yhdessä huolehtivat neuvottelukuntien toimintaedellytyksistä, jotta ne voivat toteuttaa tehtäväänsä. Lisäksi kussakin maakunnassa on oltava romaniasioista vastaava yhdyshenkilö.  

Liikenne- ja viestintäministeriön toimialan lainsäädäntö 

Liikenne- ja viestintäministeriön toimialan lainsäädännön osalta Varsinais-Suomen liitto sekä Oulu, Kaarina, Raasepori, Turku ja Tampere pitivät lausunnoissaan tarkoituksenmukaisena, että vastuu koko maan yhteysalusliikenteen järjestämisestä osoitetaan Varsinais-Suomen maakunnalle samalla tavoin, kuin se on keskitetty nykyisin Varsinais-Suomen ELY-keskukselle. Etelä-Karjalan liiton lausunnon mukaan Etelä-Karjalan maakunta olisi valmis ottamaan hoitamisvastuun omalta osaltaan. Etelä-Savon maakuntaliiton mukaan saariston kehittäminen sopisi parhaiten muun alueiden kehittämisen yhteyteen. Lounais-Suomen aluehallintoviraston lausunnon mukaan maantielautta- ja yhteisalusliikenteen järjestäminen tulisi säilyttää valtiolla. Valtaosa yhteysalusliikenteestä kohdistuu Varsinais-Suomen maakunnan alueelle ja koskettaa Varsinais-Suomen lisäksi vain Uuttamaata ja Kymenlaaksoa. Jatkovalmistelussa on katsottu, että maakuntien itsehallinnon ja päätäntävallan perusteella ei ole tarkoituksenmukaista, että lakiin kirjattaisiin suoraan velvoite Varsinais-Suomen maakunnalle huolehtia saaristoliikenteen järjestämisestä. Ottaen kuitenkin huomioon esitetyt lausunnot ja sen, että maakuntalakiehdotus mahdollistaa tehtävien järjestämisen ja toteuttamisen yhteistyössä, on jatkovalmistelussa lain 5 §:ään sisällytetty maakuntien yhteistyötä koskeva kirjaus. Liikenne- ja viestintäministeriön muiden lakiehdotusten osalta on jatkovalmistelussa katsottu, että esitykset on tarkoituksenmukaisempaa toteuttaa osana liikenne- ja viestintäministeriön omaa erillistä lainsäädäntökokonaisuutta ja lausuntokierroksella hallituksen esitysluonnokseen sisältyneet lait on poistettu hallituksen esityksestä. 

Työ- ja elinkeinoministeriön toimialan lainsäädäntö 

Työ- ja elinkeinoministeriön toimialan lainsäädännön osalta annettu lausuntopalaute koski pääsääntöisesti muuta kuin tähän hallituksen esitykseen sisältyvää lainsäädäntöä, erityisesti kasvupalvelukokonaisuutta. Lausuntokierroksella olleeseen hallituksen esitysluonnokseen nähden työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan lainsäädäntöä on muutettu siten, että aluehallintovirastoille tällä hetkellä kuuluva mittauslaitevalvonta ehdotetaan siirrettäväksi Valtion lupa- ja valvontaviraston sijasta Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesille, jolle kuuluu muitakin mittauslaitevalvontatehtäviä. 

Ympäristöministeriön toimialan lainsäädäntö 

Ympäristöministeriön toimialan tehtävissä suuri osa lausuntopalautteesta kohdistui maakunnille siirrettäviksi ehdotettaviin tehtäviin (erityisesti maankäyttö- ja rakennuslain, vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain sekä luonnonsuojelun edistämistehtävä). Palautetta saatiin myös kuntien rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävien siirtämismahdollisuudesta maakuntaan. Valtion lupa- ja valvontavirastolle siirrettäväksi ehdotettaviin tehtäviin esitettiin kommentteja ympäristöasioiden yleisen edun valvonnan tehtävistä ja erityisesti niiden hoidon järjestämisestä Valtion lupa- ja valvontavirastossa. Ympäristöministeriön toimialan lainmuutoksiin esitti kommentteja yli 60 lausunnonantajaa. 

Useissa ympäristöministeriölle osoitetuissa lausunnoissa korostettiin maakuntien, kuntien ja Valtion lupa- ja valvontaviraston yhteistyön tärkeyttä. Erityisesti siirtymävaiheessa tulisi huolehtia, että toiminnot jatkuvat katkeamattomina.  

Maankäyttö- ja rakennuslaista annettu lausuntopalaute koski keskeisesti tarvetta järjestää uudelleen maakuntakaavoituksen ja kuntakaavoituksen suhdetta maakuntakaavoituksen siirtyessä alueen kuntien muodostamalta kuntayhtymältä maakunnan tehtäväksi. Kuntaliitto ja useat kunnat lausuivat, että maakuntakaavoituksen siirtyminen kuntien muodostamilta maakunnan liitoilta itsehallinnollisille maakunnille aiheuttaa tarpeen tarkastella maankäyttö- ja rakennuslain kaavajärjestelmää ja eri kaavatasojen suhdetta laajemmin kuin ehdotuksessa on tehty. Maakuntakaavoituksen tulisi jatkossa keskittyä selvemmin ja strategisemmin aluerakenteen kannalta keskeisiin kysymyksiin, minkä tulisi näkyä maakuntakaavan tarkoitusta ja sisältöä koskevissa pykälissä. Kuntaliitto ja useat kunnat sekä eräät rakennusalan järjestöt ehdottivat täsmennystä maakunnan suunnittelun tehtäviä koskevaan pykälään, jotta toimijoiden tehtävät määriteltäisiin laissa riittävän tarkkarajaisesti. Viisi kuntaa katsoi, että maakuntakaavoituksen mekaaninen siirtäminen itsehallinnolliselle maakunnalle ei ole hyväksyttävää. Koska maakuntauudistuksessa maakuntien liitot lakkaavat, ei ole enää olemassa tarkoituksenmukaista tahoa nykyisenlaisen ohjausvaikutukseltaan sitovan maakuntakaavan laatimiseksi. 

Maankäyttö- ja rakennuslain 25 §:ään on jatkovalmistelussa tehty muutokset, joilla maakuntakaavoituksen tehtävää on kohdennettu selkeästi aluerakenteellisiin kysymyksiin maakunnan tasolla. Lain 27 §:ää on täsmennetty siten, että maakuntakaavan laatimista ohjaavaan yhteistyöryhmään kuuluvat jäseninä alueen kunkin kunnan ja maakunnan edustajat. Lain 66 §:ää on muutettu siten, että maakuntakaavaa valmisteltaessa tulee aina järjestää neuvottelu maakuntakaavan laadintaan liittyvien alueen kuntien kehittämistavoitteiden toteamiseksi.  

Kuntaliitto ja osa kunnista piti tärkeänä täsmentää, ettei maakunnille tule lain 191 §:ssä tarkoitettua valitusoikeutta kaikista kuntien kaava- ja rakennusjärjestyspäätöksistä, vaan että valitusoikeus rajoittuu siihen, noudattaako kunnan päätös maakuntakaavaa. Maakunnan valitusoikeutta on jatkovalmistelussa lain 191 §:ään tehdyllä muutoksella rajattu koskemaan asioita, jota kuuluvat maakunnan tehtäväalaan. 

Maakuntalakiesityksen 6 §:n mukaan kuntien alueiden käytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämisen edistäminen kuuluu maakuntien tehtäviin. Lainkohdan yksityiskohtaisten perustelujen mukaan maakunnan tehtävänä olisi konsultoivan roolin mukaisesti tarjota alueen kunnille asiantuntija-apua ja ajankohtaiskoulutusta sekä osallistua ennakolliseen viranomaisyhteistyöhön ja kaavoitustoimen kehittämishankkeisiin. Rakennusvalvonnan järjestämisen osalta maakunnan konsultoivaan rooliin kuuluisi vastaavasti asiantuntija-avun tarjoamien, ajankohtaiskoulutuksen järjestäminen sekä muun muassa rakennusvalvontojen yhteistyö- ja kehittämishankkeisiin osallistuminen. Kuntien kaavoitus- ja rakennustoimen kattava oikeudellinen valvonta ei maakuntalakiesityksen mukaan siirry ELY-keskuksista maakuntien tehtäväksi.  

Lausuntopalaute maakäyttö- ja rakennuslaista oli valtion ohjausta ja valvontaa koskevilta osin hyvin kaksijakoista. Kuntaliitto, asiasta lausuneet kunnat ja eräät rakennusalan järjestöt puolsivat valtion ohjauksesta ja valvonnasta luopumista. Sen sijaan ELY-keskukset ja kolme maakuntien liittoa, Museovirasto, Maanmittauslaitos, Suomen luonnonsuojeluliitto sekä eräät muut lausunnonantajat arvostelivat kaavoituksen ja rakentamisen valvonnasta luopumista. ELY-keskukset, Maanmittauslaitos ja Suomen luonnonsuojeluliitto arvostelivat myös valvonnasta luopumisen vaikutusten arvioinnin riittämättömyyttä. Lisäksi ELY-keskukset ja yksi maakunnan liitto pitivät ongelmallisena, ettei valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden valvominen kokonaisuutena kuuluisi minkään viranomaisen vastuulle. 

Jatkovalmistelussa ei lakiesitykseen tältä osin ole tehty muutoksia. Viime kädessä kuntien valvonnasta luopumisen voidaan nähdä heijastavan perustuslaissa säädettyä oikeusvaltioperiaatetta, jonka mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Myös kuntien toimintaa alueiden käytön suunnittelussa ja rakennustoimen järjestämisessä koskee tämä perustuslaissa ilmaistu periaate. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden valvonta maakunta- ja kuntakaavoituksessa säilyy jatkossa valtion eri sektoriviranomaisten tehtävänä. 

Maankäyttö- ja rakennuslain 21 §:ää on täydennetty korkeimman hallinto-oikeuden esittämän huomautuksen perusteella siten, että maakunnassa tulee olla rakennustarkastaja, jos rakennusvalvonnan viranomaistehtävät on siirretty maakunnalle. Lakiin on jatkovalmistelussa tehty useita luonteeltaan teknisiä muutoksia. 

Luonnon monimuotoisuuden suojelun edistämistä ja kulttuuriympäristön hoitoa koskevissa lausunnoissa korostui yhteistyön merkitys. Luonnon monimuotoisuuden suojelun osalta useissa lausunnoissa tuotiin esille tarve selventää maakunnan ja Valtion lupa- ja valvontaviraston välistä työnjakoa sekä tarve tarkentaa maakunnan luonnon monimuotoisuuden suojelun edistämistehtävän sisältöä. Muutamassa lausunnossa esitettiin luonnonsuojelutehtävien siirtoa maakuntaan laajemminkin, kun taas joissain lausunnoissa tätä kritisoitiin.  

Lausuntopalautteen johdosta luonnonsuojelulain 6 §:n perusteluja on täsmennetty ja lain 21, 24 ja 25 §:iä muutettu maakunnan edistämistehtävän tarkentamiseksi. Muutoksilla on pyritty vahvistamaan maakunnan mahdollisuuksia erityisesti vapaaehtoisen suojelun edistämiseen. Luonnonsuojelulain mukaisten tehtävien jakautuminen eri viranomaisten välillä noudattaa kuitenkin edelleen ehdotetun maakuntalain mukaista tehtäväjakoa. Jatkossa maakunta vastaisi yksityisen luonnonsuojelualueen rajojen merkitsemisestä luonnonsuojelulain 21 §:n nojalla. Luonnonsuojelulain 24 §:n 1 momenttia on muutettu siten, että siinä todetaan maakunnan tehtävä yksityisen luonnonsuojelualueen perustamisen osalta. Maakunta neuvottelisi maanomistajan kanssa alueen rajauksesta, rauhoitusmääräyksistä ja aluetta koskevista korvauksista. Luonnonsuojelulain 25 §:ä on muutettu siten, että maakunnan tehtäväksi tulee sopiminen alueen määräaikaisesta rauhoittamisesta. Jatkossa maakunta ja maanomistaja voisivat luonnon- tai maisemansuojelun edistämiseksi tehdä sopimuksen lain 10 §:n 2 momentissa tarkoitetun alueen määräaikaisesta rauhoittamisesta joko kokonaan tai tiettyjen toimenpiteiden osalta. Luonnonsuojelulakiin on lisäksi jatkovalmistelussa tehty joitakin vähäisiä ja luonteeltaan teknisiä muutoksia.  

Valtaosassa vesien ja merenhoidon tehtäviä koskeneissa lausunnoissa eniten kommentoitiin maakuntien yhteistyön edellytyksiä koskevia säännösehdotuksia (6 ja 26 l §) sekä ehdotettuja uusia valtion toimivaltasäännöksiä (28 a ja 28 b §). 

ELY-keskukset pitivät tarpeellisena maakuntien yhteistyöstä säätämistä niin vesienhoidon kuin merenhoidonkin järjestämisessä. Osa katsoi, että laissa tulisi säätää vesienhoitoalueiden ja merenhoidon yhteensovittavista maakunnista tai ainakin velvoittaa maakunnat sopimaan asiasta. Kuntia ja maakuntia edustavat tahot katsoivat, ettei tehtävien hoitaminen edellytä maakuntien yhteistyöstä säätämistä.  

Lakiehdotuksen lähtökohta on, ettei lailla säädettäisi yhteensovittavista maakunnista, vaan maakunnat sopisivat toimintansa organisoinnista. Maakunnat velvoitettaisiin kuitenkin tekemään yhteistyötä niissä vesienhoidon ja merenhoidon tehtävissä, joiden hoitamiseksi tämä on keskeisintä. Sääntely olisi myös tavoitteellista siten, että maakuntien olisi toteutettava vesienhoidon ja merenhoidon suunnittelu valtakunnallisesti vertailukelpoisesti ja yhdenmukaisesti. Lausuntopalautteen perusteella sekä vesienhoitoaluekohtaista yhteistyötä että yhteistyötä merenhoidon alueellisissa tehtävissä koskeviin säännöksiin (6 ja 26 l §) lisättiin informatiiviset viittaukset ehdotetun maakuntalain 8 luvun mukaisiin maakuntien yhteistoimintamuotoihin. Tarkoituksena on korostaa yhteistyön tarvetta maakuntien organisoitumisessa. Toisaalta muutoksella otetaan huomioon maakuntien itsehallinto. Maakunnat voisivat sopia yhteistyöstä tarkoituksenmukaiseksi katsomallaan tavalla, esimerkiksi päättää tehtävien keskittämisestä.  

Erityisesti maa- ja metsätalousministeriö katsoi, että käsite ”maakuntien yhteistyön edellytykset” jäi lakiehdotuksessa epäselväksi. Lausunnoissa katsottiin myös, että maakuntien yhteistyötä koskeva sääntely tulisi sisältyä tarkemmin lain tasolle eikä siitä tulisi säätää valtioneuvoston asetuksella. Tästä johtuen laissa tarkennettiin säädettävän maakuntien yhteistyöstä vesienhoidon järjestämisessä ja merenhoidon järjestämisessä. Valtioneuvoston asetuksilla annettaisiin tarkempia säännöksiä yhteistyönä toteutettavien tehtävien sisällöstä. 

Maa- ja metsätalousministeriö katsoi, että sillä tulisi olla ympäristöministeriön ohella toimivalta käynnistää tarvittaessa neuvottelu maakuntien kanssa (28 a §). Ministeriöiden rinnakkaista toimivaltaa ei jatkovalmistelussa kuitenkaan pidetty tarpeellisena. Ympäristöministeriö voisi käynnistää neuvottelun myös muun ohjaavan ministeriön pyynnöstä. Lisäksi mahdolliset neuvottelut tultaisiin käytännössä hoitamaan valtioneuvoston yhteistyönä. Ehdotettua määräyssäännöstä (28 b §) ei lausunnoissa pidetty tarpeellisena. Kunnat ja maakuntien liitot katsoivat säännösehdotuksen myös osoittavan epäluottamusta ja pitivät ongelmallisena ministeriöille ehdotettua sanktioroolia maakuntia kohtaan. Maa- ja metsätalousministeriö piti uhkasakkoa teettämisuhkaa soveltuvampana keinona määräyksen tehosteeksi. Ehdotettu säännös on tarpeen säilyttää. Vesienhoidon ja merenhoidon sääntely perustuu valtiota sitoviin EU-oikeuden velvoitteisiin, joiden asianmukaisen toteuttamisen varmistamiseksi ohjaavilla ministeriöillä on oltava riittävät keinot käytettävissään. Teettämisuhka on uhkasakkoa tarkoituksenmukaisempi keino, sillä valtiolla on vastuu EU-velvoitteiden toteuttamisesta määräajassa. 

Lausunnoissa esitettiin myös runsaasti yksityiskohtaisia muutoksia. Maa- ja metsätalousministeriö ja MTK katsoivat lausunnoissaan, että pohjavesialueiden määrittämisestä ja rajaamisesta ei tulisi pyytää lausuntoa Valtion lupa- ja valvontavirastolta. Lausunnon pyytäminen on kuitenkin perusteltua, kun otetaan huomioon Valtion lupa- ja valvontavirastolle osoitettavat tehtävät muun muassa ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisissa lupa- ja valvontatehtävissä. Valtion lupa- ja valvontavirastolla on merkittävää asiantuntemusta myös luonnonsuojelutehtävien osalta. Tätä olisi tarpeen hyödyntää erityisesti E-luokan pohjavesialueiden luokituksen valmistelussa. Valtion lupa- ja valvontavirastolle kuuluisi myös maa-aineslain mukainen yleinen valvonta, joka liittyy kiinteästi pohjavesialueiden määrittämiseen ja luokitukseen. 

ELY-keskukset katsoivat, että asetuksesta lakitasolle nostettu velvollisuus tarkastella eräitä ennakkovalvontatoimenpiteitä ja tarvittaessa esittää niiden saattamista ajan tasalle on liian suuri työ tehtäväksi vesienhoidon toimenpideohjelman tarkistamisen yhteydessä. Useat ELY-keskukset kannattivat kuitenkin tarkastelu- ja ajantasaistamistehtävää vesienhoitosuunnitelmakausien aikana. Sääntely perustuu suoraan vesipuitedirektiiviin, jonka mukaan ennakkovalvontatoimenpiteet tarkistetaan toimenpideohjelman laatimisen yhteydessä. Tällä menettelyllä toimenpideohjelman laatimistyöhön saadaan tietoa vesimuodostumiin kohdistuvasta kuormituksesta ja sen vähentämismahdollisuuksista. Lisäksi ennakkovalvontatoimenpiteiden arviointiin saadaan tietoa siitä, minkälaisiin toimiin vesienhoidon suunnittelussa on tarpeen ryhtyä ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi. Säännöstä täydennettiin vastaamaan paremmin nykyistä asetustasoista säännöstä lisäämällä siihen informatiivinen viittaus vesilakiin ja ympäristönsuojelulakiin. Jatkovalmistelussa ennakkovalvontatoimenpiteiden tarkastelu- ja ajantasaistamistehtävää tarkennettiin myös vastaamaan paremmin EU-direktiivien säännöksiä siten, että tehtävä rajattiin koskemaan ainoastaan vesienhoidon suunnittelua. 

ELY-keskusten lausuntojen perusteella lakiehdotukseen lisättiin maakuntien tehtävä edistää vesienhoidon ja merenhoidon toimenpideohjelmien toteuttamista. Useat ELY-keskukset katsoivat ongelmalliseksi sen, että vesienhoitosuunnitelman laatimisaikataulua sekä vesienhoitosuunnitelmaehdotusten ympäristöministeriölle toimittamisen määräaikaa ehdotettiin aikaistettavaksi. Määräaikoja ei ole syytä muuttaa ehdotetusta, sillä ympäristöministeriöllä on oltava tarpeeksi aikaa varmistaa vesienhoitosuunnitelmien asianmukaisuus sekä valmistella niiden käsittely valtioneuvostossa. Osallistumis- ja kuulemismenettelyä koskevien tarkennusehdotusten perusteella sääntelyä selkeytettiin. Myös useissa lausunnoissa esitetyn mukaisesti maakuntien viranomaiset lisättiin vesienhoitosuunnitelman ja merenhoitosuunnitelman huomioonottamista viranomaistoiminnassa koskevaan 28 §:ään, jonka muuttamista ei ollut alun perin sisällytetty lakiehdotukseen. Lisäksi lakiin on jatkovalmistelussa tehty lausuntopalautteen perusteella useita luonteeltaan teknisiä muutoksia. 

Ympäristönsuojelulain ja jätelain osalta lakien muutoksenhakusäännöksiä ei pidetty eräissä lausunnoissa riittävän selkeinä. Eräissä kommenteissa ehdotettiin maakunnan lisäämistä mm. ympäristönsuojelulain, kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain ja Suomen ympäristökeskuksesta annetun lain eräisiin pykäliin. Jätelain osalta esille nousi erityisesti alueellisista jätesuunnitelmista luopuminen. Lisäksi monet lausunnonantajat esittivät konkreettisia teknisiä muutoksia ja täsmennyksiä pykäliin ja perusteluihin. 

Lausunnoissa tuotiin esille Valtion lupa- ja valvontaviraston päätöksentekoon kohdistuvan yleisen edun valvonnan kiinteä yhteys lupa- ja laillisuusvalvontatehtäviin ja erillisen yleisen edun valvonnan yksikön perustamista pidettiin ongelmallisena. Toisaalta korkein hallinto-oikeus korosti lausunnossaan yleisen edun valvontatehtävää ja piti yleisen edun valvontayksikön perustamista ja sen Valtion lupa- ja valvontaviraston päätöksiin kohdistuvaa muutoksenhakuoikeutta välttämättömänä. Lausuntopalautteen pohjalta ympäristönsuojelulain 191 §:ää ja jätelain 138 §:ää on muutettu siten, että säännöksistä on poistettu yleistä etua valvovan yksikön muutoksenhakuoikeus. 

Ympäristönsuojelulakiin, lakiin kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta ja Suomen ympäristökeskuksesta annettuun lakiin on täsmennetty lausuntopalautteen perusteella maakunta eräisiin säännöksiin, joissa maakunnan roolia on ollut tarpeen tuoda esiin muun muassa lausuntojen antamisen osalta. Sekä ympäristönsuojelulakiin että jätelakiin on tehty teknisiä täsmennyksiä lausuntopalautteen perusteella.  

Muista ympäristöministeriön lakiehdotuksista Kuntaliitto ja useat kunnat vastustivat esitysluonnoksen ehdotusta, jonka mukaan puoltavan lausunnon antaminen valtion tuen myöntämisestä erityisryhmille tarkoitetuille asuntohankkeille siirrettäisiin kunnilta maakuntien tehtäväksi ja kunnat voisivat jatkossa antaa hankkeista vain täydentävän lausunnon. Jatkovalmistelussa investointiavustuslain ja korkotukilain säännöksiä muutettiin siten, että tuen myöntämiselle asetettu vaatimus hankkeen sijaintikunnan puoltavasta lausunnosta poistettaisiin kokonaan. Jatkossa ARA:n tulisi kuulla hankkeen sijaintikuntaa tai -maakuntaa ennen tuen myöntämistä, mutta ARA ei olisi päätöksenteossaan sidottu kunnan tai maakunnan näkemykseen asiassa. 

Jatkovalmistelussa on rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain säännöksistä poistettu ehdotus rakennusperinnön hoidon avustusten maksatuksen tekemisestä maakuntien talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksessa, koska palvelukeskuksen perustamisesta on luovuttu. Myös maastoliikennetehtäviä, ympäristötiedon tuottamista ja ympäristötietoisuuden parantamista sekä rakennusperinnön suojelua koskevia ehdotuksia kommentoitiin.  

Valtion lupa- ja valvontavirasto  

Valtion lupa- ja valvontaviraston perustamista kannatettiin annetuissa lausunnoissa laajasti. Erityisesti viraston asiakasryhmiä edustavat tahot kuten elinkeinoelämän ja muiden eri toimialojen järjestöt toivat laajasti esille puoltavan kantansa. Kriittisiä Valtion lupa- ja valvontaviraston perustamista kohtaan olivat MTK ry ja Suomen Kalankasvattajaliitto ry. 

Erityisen tärkeänä lausunnoissa pidettiin ehdotettua uuden viraston valtakunnallista toimivaltaa, viraston toimimista alueilla läsnä ollen, valtion lupa- ja valvontatehtävien kokoamista sekä virastolle ehdotettua toiminta-ajatusta. Monet viraston asiakastahoja edustavat lausunnonantajat pitivät kannatettavana, että nykyisin useaan viranomaiseen hajautuneita valtion lupa- ja valvontatehtäviä kootaan valtakunnallisen toimivallan viranomaiseen ja näkivät tärkeänä uuden virastorakenteen mahdollistaman valtakunnallisesti yhdenmukaisten toiminta- ja ratkaisukäytäntöjen syntymisen. Jatkovalmistelussa on annetun lausuntopalautteen johdosta arvioitu, että Valtion lupa- ja valvontavirastosta valmistellun lainsäädännön perusratkaisut olivat laajasti hyväksyttyjä eikä niihin ole tehty muutoksia.  

Valtion lupa- ja valvontaviraston asemaa ja tehtäviä koskevaan lukuun on annetun lausuntopalautteen johdosta lisätty viraston toiminta-ajatusta koskevaan säännökseen näkyviin viraston valtakunnallisuus sekä se, että virasto hoitaa lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviin sisältyen myös lupa- ja rekisteröintitehtäviä. Lisäksi lain 3 §:ää on eduskunnan oikeusasiamiehen ja eräiden muiden lausunnonantajien lausunto-palautteen vuoksi selkeytetty. Eduskunnan oikeusasiamies katsoi, että lakia olisi tarpeen täsmentää siten, että laissa säädettäisiin kattavasti ja yksiselitteisesti viraston toimivallasta tutkia kanteluita. Koska viraston varsinaisista tehtävistä mukaan lukien viraston valvontatehtäviin sisältyvästä toimivallasta tutkia kanteluita säädetään toimialakohtaisessa lainsäädännössä lukuisissa eri laeissa, ei virastolakiin kuitenkaan katsottu perustelluksi sisällyttää tällaista säännöstä. 

Lausuntopalautteessa esitettiin useita Valtion lupa- ja valvontavirastolle osoitettavaksi ehdotettuja tehtäviä koskevia huomioita. Tehtävistä nousivat erityisesti esille terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden valvonta ja biopankkien valvonta. Erityisesti terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden valvonnan osalta lähes kaikki asiaan kantaa ottaneet esittivät, että tehtävän tulisi kuulua Valtion lupa- ja valvontavirastolle osana sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaa eikä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealle. Terveydenhuollon laitteita ja tarvikkeita sekä biopankkeja koskeva lainsäädäntö ei kuitenkaan sisälly tähän hallituksen esitykseen, vaan näiden tehtävien organisoinnista tullaan antamaan erillinen hallituksen esitys. Useissa lausunnoissa katsottiin lisäksi, että alueellisen alkoholihallinnon tehtävät, jotka nykyisin hoidetaan aluehallintovirastoissa, tulisi koota Valtion lupa- ja valvontavirastolle. Myöskään alkoholilakia koskeva muutos-esitys ei sisälly tähän hallituksen esitykseen. Yksittäisiä lausuntoja annettiin muun muassa vesiensuojelua, luonnonsuojelua, vesilain valvontaa, vesien- ja merenhoitoa, yleisen kalatalousedun valvontaa, ympäristövaikutusten arviointia, ympäristönsuojelun valvontaa, rakennusperintötehtäviä ja patoturvallisuustehtäviä koskevista tehtävienjakoehdotuksista maakuntien ja Valtion lupa- ja valvontaviraston välillä. Jatkovalmistelussa ehdotuksia ei ole muutettu. Valtion lupa- ja valvontavirastolle kuuluvat kulttuuriympäristötehtävät on annetun lausuntopalautteen johdosta tuotu nimenomaisesti esille lakiesityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa. 

Tupakka- ja terveydensuojelulain mukaisten ohjaustehtävien siirtymiseen Valvirasta ja aluehallintovirastoista Valtion lupa- ja valvontavirastoon ei juuri otettu lausunnoissa kantaa. Asiaa koskevissa lausunnoissa tehtävien kokoamista virastoon pidettiin hyvänä ratkaisuna. Hankasalmen kunta ja Vesilaitosyhdistys totesivat, että terveydensuojelulain ja tupakkalain mukaisia ohjaus- ja valvontatehtäviä ja ympäristöterveydenhuoltoon kuuluvia elintarvikelainsäädännön ohjaus- ja valvontatehtäviä ei tulisi hajottaa kahteen keskusvirastoon, mutta eivät ottaneet kantaa siihen, mihin virastoon tehtävät tulisi keskittää. Vaasan kaupunki totesi, että ympäristöterveydenhuollon tehtävien ohjaus tulisi keskittää kokonaisuudessaan Valtion lupa- ja valvontavirastoon ja maa- ja metsätalousministeriö sekä Evira katsoivat, että kyseiset tehtävät tulisi koota kokonaisuudessaan Eviraan. Yksittäisiä lausuntoja lukuun ottamatta lausunnoissa ei otettu kantaa tupakka- ja terveydensuojelulain mukaisten ohjaustehtävien siirtymiseen Valvirasta ja aluehallintovirastoista Valtion lupa- ja valvontavirastoon. Tämän voidaan katsoa tukevan esityksen mukaista siirtoa. Esimerkiksi Valviralla, aluehallintovirastoilla ja ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköillä ei ollut asiaan huomauttamista. Maakunnan tehtäväksi siirtyy terveydensuojelun ja tupakkalain valvonnan lisäksi myös alkoholilain valvontaan liittyviä tehtäviä. Näiden valvontatehtävien kesken on olemassa synergiaetuja ja siksi on tärkeää, että kyseisiin lakeihin liittyvät valvonnan ohjaus- ja valvontatehtävät olisivat myös mahdollisimman yhtenevät. Ohjaustehtävien keskittäminen valtion lupa- ja valvontavirastoon tukisi tätä tavoitetta. Sitä vastoin maakuntalakia koskevassa hallituksen esityksessä ympäristöterveydenhuoltoa ei maa- ja metsätalousministeriön esityksestä käsitellä enää yhtenä kokonaisuutena. Jatkossa kaikissa maakunnissa ympäristöterveydenhuolto ei ole enää välttämättä yksi kokonaisuus. Sosiaali- ja terveysministeriö ja maa- ja metsätalousministerikö asettivat syksyllä 2016 selvitysmiehet arvioimaan terveydensuojelu- ja tupakkavalvonnan ohjauksen järjestämisvaihtoehtoja tulevaisuudessa. Tässä selvityksessä haastateltiin ympäristöterveydenhuollon toimijoilta laajasti eri hallinnon tasoilta. Selvitysmiesten 28.11.2016 julkaisemassa raportissa ohjauksen keskittämistä Valtion lupa- ja valvontavirastoon pidettiin yleisesti Eviraan keskittämistä parempana vaihtoehtona. 

Valtion lupa- ja valvontaviraston organisaatiota koskevan luvun osalta useat lausunnonantajat ottivat kantaa ehdotukseen yleisen edun valvonnan järjestämisestä ympäristöä koskevassa päätöksenteossa ja muutoksenhaussa. Enin osa asiaan kantaa ottaneista vastusti ehdotusta. Ehdotusta vastustivat muun muassa elinkeinoelämän järjestöt, osa kunnista, osa maakuntien liitoista, Suomen Kuntaliitto, osa aluehallintovirastoista ja osa ELY-keskuksista. Ehdotusta kannattivat muun muassa korkein hallinto-oikeus, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Museovirasto ja osa ELY-keskuksista. Korkein hallinto-oikeus painotti, että ehdotuksen toteuttaminen on välttämätöntä. Ehdotusta vastustavat katsovat lähtökohtaisesti, että viranomaisella ei tulisi olla valitusoikeutta saman viranomaisen lupaviranomaisena tekemästä päätöksestä, vaan yleisen edun valvonnan tulisi olla osa lupaharkintaa ja valvontatoimintaa sekä kanteluiden käsittelyä. Esimerkiksi Suomen Kuntaliitto totesi, että yleisen edun valvonnan myös ympäristöasioissa tulee tapahtua osana lupa- ja valvontaprosesseja ja että tästä on hyviä kokemuksia kunnissa. Teknologiateollisuus ry katsoi, että viraston valitusoikeus riittäisi tilanteessa, jossa tuomioistuin on muuttanut lupapäätöstä siten, että virastolla on perusteltua syytä epäillä muutetun päätöksen loukkaavan yleistä etua. Ehdotusta puoltavista esimerkiksi Korkein hallinto-oikeus katsoo, että yleistä etua valvovien viranomaisten valitusoikeus kuuluu hallinto-prosessin keskeisiin perusrakenteisiin ja se turvaa erisuuntaisten yhteiskunnallisten intressien toteutumisen osana hallinnon lainalaisuusvalvontaa ja EU-oikeuden tehokasta täytäntöönpanoa. Ilman erillistä valvontayksikköä lupaviranomaisesta itsestään tulisi valittajien eräänlainen vastapuoli hallinto-oikeudessa. Samalla lupaviranomaisen kokonaisrooli muuttuisi nykyisestä. Myös hallintotuomioistuinten asema erisuuntaisten muutoksenhakemusten ratkaisijana muuttuisi tavalla, jolle ei ole perusteita. Korkein hallinto-oikeus pitää ehdotusta valvontayksiköstä välttämättömänä.  

Erillinen yleisen edun valvonnasta vastaava yksikkö todettiin kuitenkin resursoinnin näkökulmasta raskaaksi ja sen toimenkuva suhteessa laillisuusvalvontatoimeen epämääräiseksi ja osin päällekkäiseksi. Jatkovalmistelussa yleisen edun valvonta päädyttiin järjestämään siten, että erillisestä yleisen edun valvontatehtävästä luovutaan ja tämä osoitetaan lupa- ja laillisuusvalvonnasta vastaavan viranomaisen tehtäväksi. Valtion lupa- ja valvontavirastossa yleisen edun valvonnasta vastaavalla taholla ei olisi myöskään oikeutta hakea muutosta Valtion lupa- ja valvontaviraston ympäristönsuojelulain ja vesilain nojalla antamaan päätökseen.  

Uudesta yleisen edun valvontaa koskevasta ehdotuksesta järjestettiin erillinen kuulemistilaisuus 19.1.2018. Puheenvuoron käyttivät ja kirjallisen kannanoton antoivat keskeiset sidosryhmät, ministeriöt, tuomioistuimet, virastot ja järjestöt. Uuteen ehdotukseen suhtautuivat kriittisesti tai varauksellisesti korkein hallinto-oikeus, Vaasan hallinto-oikeus, osa ELY-keskuksista, SLL ry ja WWF ry, Kalatalouden keskusliitto sekä Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö. Muut kuultavat pääsääntöisesti kannattivat uutta ehdotusta tai suhtautuivat siihen neutraalisti. Jatkovalmistelussa uuden ehdotuksen perusteluja sekä vaikutusarviointeja tarkennettiin kuulemisessa esitettyjen näkökohtien pohjalta. Eduskunnan oikeusasiamies esitti lausunnossaan harkittavaksi, että myös sosiaali- ja terveysalan tulisi harkita toimialan riippumattomuuden turvaamista. Lausuntopalautteen johdosta lausunnolla olleesta esitysluonnoksesta poiketen viraston toimialoista ehdotetaan säädettäväksi suoraan laissa. Ehdotuksella vahvistetaan toimialojen sisältötoiminnan itsenäistä asemaa monialaisessa virastorakenteessa. Lakiehdotuksessa toimialojen sisältötoiminnan itsenäinen asema ja riippumattomuus on turvattu säädöskokonaisuudella, jossa toimialat ja niiden hoidettavaksi kuuluvat tehtäväalat ehdotetaan säädettäväksi lakitasoisesti, ratkaisuvaltaa koskevassa sääntelyssä asioiden ratkaisuvalta on koottu toimialojen johtajille siten, että viraston pääjohtajalla ei ole niihin kohdistuvaa otto-oikeutta ja lisäksi toimialajohtajat päättävät toimialansa työjärjestyksestä, sisäisestä organisaatiosta, ratkaisuvallan käytöstä ja toiminnan järjestämisestä. Toimialajohtajat myös nimittävät toimialansa henkilöstön. Lisäksi ympäristötehtävien osalta lakiin sisältyy erillinen luku päätöksentekomenettelystä lupa-asioissa. Erillinen riippumattomuus-säännös koskisi lausunnolla olleesta ehdotuksesta poiketen vain viraston työsuojelun toimialaa. Muun muassa sosiaali- ja terveysministeriö katsoi lausunnossaan, että laki-luonnoksen voidaan yleisesti katsoa täyttävän ne vähimmäisvaatimukset, joita kansainvälisten sopimusten noudattaminen työsuojeluviranomaistoiminnan järjestämisen osalta edellyttää. 

Oikeusministeriön lausuntopalautteen johdosta on viraston organisaatiota koskevaan säännökseen nostettu asetustasolta lakitasolle säännökset siitä, että virasto voi sisäisesti jakautua toiminnallisiin tai alueellisiin yksiköihin sekä siitä, että viraston toimintaa järjestettäessä on huolehdittava palvelujen saatavuudesta ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta. 

Valtion lupa- ja valvontaviraston johtamista koskevista ehdotuksista esitettiin sekä positiivisia että kriittisiä kannanottoja. Ehdotettua uudenlaista yhteisen johtamisen mallia kannatettiin ja nähtiin, että yhteisen johtamisen periaatteet vahvistavat viraston sisäistä yhteistyötä sekä parantavat toimintojen yhteensovittamisen ja poikkihallinnollisuuden toteutumista. Samoin nähtiin, että yhteisen johtamisen alaisuuteen kootussa monialaisessa virastossa on hyvät edellytykset yhtenäistää käytäntöjä, poistaa toimintojen päällekkäisyyksiä ja siten tehostaa ja nopeuttaa asiakkaille annettuja palveluja, mutta tämän todettiin edellyttävän viraston johtamiselta uudenlaisia toimintamalleja. Toisaalta eräissä lausunnoissa viraston johtamisjärjestelmä nähtiin monimutkaiseksi ja johtamisen näkökulmasta haastavia tilanteita voi syntyä siitä, että pääjohtajan ratkaisuvallan ulkopuolelle jää merkittävä osa viraston toiminnasta, kun toimialojen sisältöasioissa ratkaisuvalta on toimialan johtajalla. Toisaalta pidettiin perusteltuna, että toimialoilla on riittävän itsenäinen asema ja korostettiin, että esitetyn mukaisesti toimialojen itsenäisen aseman turvaaminen virastossa on erittäin tärkeää. Jatkovalmistelussa ei ole muutettu viraston johtamisjärjestelmän sisältöä. Lakiesitykseen on lausuntopalautteen johdosta lisätty yhteisten asioiden käsittelyä koskeva säännös, jolla pyritään osaltaan varmistamaan asiakaslähtöisyyden toteutuminen asioissa, jotka koskevat yhtä useampaa viraston tehtävä-alaa. 

Valtion lupa- ja valvontaviraston ehdotettuun uudenlaiseen yhteisen ohjauksen malliin suhtauduttiin annetuissa lausunnoissa pääosin positiivisesti. Ministeriöiden yhteisen strategisen ohjauksen katsottiin olevan linjassa ohjausjärjestelmien kehittämisen periaatteiden kanssa ja pyrkivän osin uudellakin tavalla ratkomaan ministeriöiden välisen yhteistyön ongelmia. Useassa lausunnossa korostettiin, että toimialakohtaisen ohjauksen on lakiluonnoksessa ehdotetuin tavoin oltava alisteista ministeriöiden yhteiselle ohjaukselle. Tämä nähtiin tärkeäksi, jotta virasto toimii yhteisenä kokonaisuutena. Lausunnoissa tuotiin myös esille, että viraston ohjauksen tulee pitäytyä strategisella tasolla, olla kevyttä ja jättää tilaa viraston omalle johtamiselle. Hyvänä nähtiin myös se, että uusi ohjauksen malli antaisi virastolle itselleen enemmän vastuuta. Eräissä lausunnoissa esille tuodut huolet kohdistuivat ministeriöiden kykyyn yhteiseen päätöksentekoon ja yhteiseen tavoiteasetantaan. Viraston suuren koon ja ohjaukseen osallistuvien ministeriöiden määrän nähtiin tekevän ohjauksesta ja sitä tukevasta johtamisesta haastavaa. Akava ry näki riskinä, että toimintamallin monipolvisuus tuo hitautta päätöksentekoon ja uhkana voi myös olla, että ministeriöiden yhteisvastuullisuus aiheuttaa sen, että kenelläkään ei ole käytännössä todellista kokonaisvastuuta viraston ohjauksesta. Valvira toi huolena esiin sisältöohjauksen ja resurssiohjauksen mahdollisen erkaantumisen ja sosiaali- ja terveysministeriö huolen riskistä, että ministeriöillä ei ole riittävää mahdollisuutta toimialansa ohjaukseen toimialaohjauksen ollessa alisteista yhteiselle ohjaukselle. Eräiden henkilöstöjärjestöjen lausunnoissa katsottiin, että viraston ohjausryhmään tulisi säätää myös henkilöstön edustus. Oikeuskanslerinviraston lausunnossa nostettiin esille, että jatkovalmistelussa on vielä arvioitava, onko pelkästään ministeriöiden välinen erimielisyys lakiehdotuksen yhteisen ohjauksen säännöksessä luetelluista asioista sellainen peruste, joka perustuslain mukaan tarkoittaisi asian kuulumista valtioneuvoston yleisistunnossa ratkaistaviin asioihin. Jatkovalmistelussa ei katsottu tarpeelliseksi muuttaa ohjausjärjestelmää koskevia säännösehdotuksia muutoin kuin täsmentämällä valtioneuvoston päätöksentekoa koskevaa säännöstä valtioneuvoston oikeuskanslerin lausunto-palautteen johdosta. Lakiehdotuksessa rajattiin sitä, millaisia asioita yhteisen ohjauksen piiristä voi nousta valtioneuvoston yleisistunnossa ratkaistavaksi. Säännösten perusteluja on jatkovalmistelussa tarkennettu. 

Sosiaali- ja terveysalan erityisiä säännöksiä koskevan luvun osalta eräitä säännöksiä on annetun lausuntopalautteen kannanottojen johdosta laajennettu koskemaan kaikkea Valtion lupa- ja valvontaviraston toimintaa. Säännökset sähköisestä kokouksesta, asiantuntijoista, valvontatehtävien tärkeys- ja kiireellisyysjärjestyksestä ja neuvottelukunnasta on siirretty lain erinäiset säännökset sisältävään lukuun. Ilmoitusoikeutta koskevaa säännöstä on täydennetty siten, että säännös kattaa myös tilanteet, joissa ilmoitettava seikka voi vaarantaa elinympäristön tai väestön terveellisyyttä tai turvallisuutta. 

Lakiin on lausuntokierroksella saadun palautteen johdosta lisätty luku, joka koskee eräitä varhaiskasvatus, opetus ja kulttuuri -toimialan tehtäviä. Useat aluehallintovirastot, opetus- ja kulttuuriministeriö, OAJ ja Akava ry katsoivat, että nykyisin aluehallintovirastoille kuuluva peruspalvelujen arviointi opetus- ja kulttuuritoimen tehtävissä tulisi säätää Valtion lupa- ja valvontaviraston lakisääteiseksi tehtäväksi. Ehdotettu peruspalveluiden arviointia koskeva säännös samoin kuin säännös varautumisen ja valmiussuunnittelun tukemisesta mainitulla toimialalla on jatkovalmistelussa katsottu perustelluksi sisällyttää ehdotettuun lainsäädäntöön. 

Eräiden ympäristönsuojelu- ja vesiasioiden käsittelyä Valtion lupa- ja valvontavirastossa koskevan luvun ratkaisukokoonpanon määräämistä koskevan säännöksen sisältöä on selkeytetty. Eräissä lausunnoissa katsottiin, että luvun soveltamisalaan tulisi tehdä muutoksia, mutta jatkovalmistelussa ei tätä ole pidetty perusteltuna. 

Erinäisiä säännöksiä koskevaan lukuun on lisätty eduskunnan oikeusasiamiehen lausunnossaan esille nostamin tavoin säännös, joka koskee virastosta ja sen virkamiehistä tehtyjen hallintokantelujen käsittelyä. Virkamiesten nimittämistä koskevaan säännökseen on tehty muun muassa valtiovarainministeriön lausunnossa esitettyjä täsmennyksiä ja lisäyksiä. Lisäksi lakiin on siirretty sosiaali- ja terveystoimialaa koskevasta luvusta edellä todetut säännökset koko virastoa koskeviksi. Avustavien tehtävien siirtämistä yksityisille tahoille koskevaa säännöstä ja sen perusteluja on osin täsmennetty oikeusministeriön lausunnon perusteella. 

Esitys on käsitelty saamelaiskäräjälain (974/1995) mukaisessa neuvottelussa 15.9.2017. 

Esitys on käsitelty kuntatalouden ja –hallinnon neuvottelukunnassa 27.2.2018. 

Sisäministeriön toimialan esitykset 

Samanaikaisesti tämän esityksen kanssa eduskunnassa on käsiteltävänä hallituksen esitys eduskunnalle laiksi pelastustoimen järjestämisestä (HE 16/2017 vp), jossa aluehallintovirastolle ehdotetut tehtävät siirtyisivät Valtion lupa- ja valvontavirastolle. 

Samanaikaisesti tämän hallituksen esityksen kanssa on tulossa käsiteltäväksi hallituksen esitys eduskunnalle laiksi pelastuslain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE /2018 vp.). Mainitut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan osin 1.1.2019 ja osin 1.1.2020.  

Samanaikaisesti tämän hallituksen esityksen kanssa on tulossa käsiteltäväksi hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 7 luvun 1 §:n muuttamisesta (HE   /2018 vp.). Mainittu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan kevään 2018 aikana.  

Oikeusministeriön toimialan esitykset 

Hallintolainkäyttölainsäädännön uudistusta koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle maaliskuussa 2018. Uudistuksessa esitetään muutettavaksi eräitä pykäliä, jotka sisältyvät myös tähän esitykseen. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon alan ja maakuntauudistuksen vuoksi valmiuslakiin (1552/2011) on tarpeen tehdä useita tarkistuksia viranomaistehtävien siirron ja viranomaisnimikkeiden muutosten vuoksi. Muutostarpeiden laajuus ja aikataulu eivät ole vielä tiedossa. Vastaavasti rikoslain vaalirikoksia ja virkarikoksia koskeviin määritelmäsäännöksiin ja lapsen omavaltaista huostaanottoa koskevaan syyteoikeus- ja kuulemissäännökseen on tarpeen tehdä eräitä tarkistuksia. Rikoslain muuttamista koskeva esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle toukokuussa 2018. 

Valtiovarainministeriön toimialan esitykset 

Eduskunnassa on tämän esityksen kanssa samaan aikaan käsiteltävänä hallituksen esitys eduskunnalle maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi (HE 15/2017 vp). Esitys sisältää ehdotuksen maakuntalaiksi ja laiksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta. Maakuntalain 10 §:ssä ja kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 52 §:ssä on säädetty aluehallintovirastolle tehtäviä, jotka tulevat siirtymään Valtion lupa- ja valvontavirastolle. 

Eduskunnan käsittelyssä on lisäksi hallituksen esitys laiksi tiedustelutoiminnan valvonnasta ja laiksi valtion virkamieslain 7 §:n muuttamisesta (HE 199/2017 vp ). Edellä mainitussa hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi valtion virkamieslain 7 §:n 1 momentin 6 kohtaa lisäämällä siihen tiedusteluvaltuutetun virka sekä tiedusteluvaltuutetun toiminnon virkamiesten virat. 

Esityksellä on yhteys keväällä 2018 eduskunnalle annettavaksi tarkoitettuun hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain muuttamisesta. Molemmat esitykset sisältävät muutoksia väestötietolakiin ja muutokset kohdistuvat osin samoihin lainkohtiin. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön toimialan esitykset 

Maakuntauudistuksen edellyttämät muutokset kirkkolain (1054/1993) 6 luvun 52 a §:ään ja 14 luvun 5 b:ään kuuluvat kirkon yksinomaisen aloiteoikeuden piiriin. Kirkkohallitus valmistelee asiasta esityksen kirkolliskokouksen käsiteltäväksi. Muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti maakuntauudistuksen kanssa. 

Maakuntauudistuksesta aiheutuvat muutokset muinaismuistolakiin (295/1963) valmistellaan opetus- ja kulttuuriministeriössä kevään 2018 aikana. Muutokset opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslakiin (1705/2009) valmistellaan vuoden 2018 kuluessa. Tarkoituksena on, että muutokset tulevat voimaan samanaikaisesti maakuntauudistuksen kanssa . 

Varhaiskasvatuslain kokonaispäivitystä koskeva hallituksen esitys annetaan eduskunnalla keväällä 2018. Tähän esitykseen sisältyvät valtion lupa- ja valvontavirastolle siirtyviä tehtäviä koskevat varhaiskasvatuslain lainsäädäntömuutokset ja varhaiskasvatuslain kokonaispäivitystä koskevat esitykset tulee yhteen sovittaa viimeistään eduskuntakäsittelyn aikana niiden lopullisten muotojen varmistuttua.  

Liikenne- ja viestintäministeriön toimialan esitykset 

Maantielain kokonaisuudistusta koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle kevätistuntokaudella 2018. Tällä esityksellä ehdotetaan pääasiallisesti ministeriön toimialan säännökset, joilla tehtäviä siirretään maakunnille.  

Lisäksi kevätistuntokaudella 2018 eduskunnalle on tarkoitus antaa hallituksen esitys laiksi Liikenne- ja viestintäviraston perustamisesta, Liikennevirastosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi niihin liittyviksi laeiksi jolla toteutettaisiin maakuntauudistukseen liittyviä muutoksia ministeriön toimialan virastorakenteessa. 

Syysistuntokaudella 2018 eduskunnalle on tarkoitus antaa yksityistielain muuttamista koskeva hallituksen esitys. Muutoksella säädettäisiin tarkemmin ehdotetun maakuntalain 6 §:n 1 momentin 15 kohdan mukaisista yksityisteiden valtionavustustehtävistä. Lakiehdotuksella esitetään myös siirrettäviksi uudelle Valtion lupa- ja valvontavirastolle joitain tielautakunnille aiemmin kuuluneita oikeusturva- ja yleishallintotehtäviä. 

Työ- ja elinkeinoministeriön toimialan esitykset 

Esitys liittyy alueiden kehittämistä ja kasvupalveluita koskevaan keväällä 2018 annettavaan hallituksen esitykseen (HE /2018 vp), jossa säädettäisiin alueiden kehittämisestä sekä työ- ja elinkeinoministeriön ja maakuntien palveluista kestävän taloudellisen kasvun, yrittäjyyden ja yritystoiminnan edellytysten, työmarkkinoiden toimivuuden ja kotoutumisen edistämiseksi. Lisäksi säädettäisiin laki kasvupalvelujen järjestämisestä Uudenmaan maakunnassa. Näiden lakien voimaanpanosta säädettäisiin erikseen. Voimaanpanolailla kumottaisiin laki alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista (7/2014). 

Samanaikaisesti annettaisiin myös hallituksen esitys sisältäen ehdotukset laiksi julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, laiksi alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta, sekä laiksi yksityisistä rekrytointipalveluista. Lailla julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista kumottaisiin laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (916/2012) ja laki työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta (1369/2014). Lailla alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta kumottaisiin laki alueiden kehittämisen ja rakennerahastohankkeiden rahoittamisesta (8/2014) ja laki valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi (9/2014). Samaan hallituksen esitykseen sisältyisi ehdotus laiksi sosiaalisista yrityksistä annetun lain (1351/2003) kumoamisesta. Lisäksi samanaikaisesti annettaisiin hallituksen esitys laiksi kotoutumisen edistämisestä, jolla kumottaisiin kotoutumisen edistämisestä annettu laki (1386/2010). Näissä laeissa säädettäisiin kasvupalveluiden sisällöstä. Kokonaisuudessa säädettäisiin tehtäviä myös tähän esitykseen sisältyvälle Valtion lupa- ja valvontavirastolle. 

Käsillä olevaan esitykseen sisältyy voimaanpanolaki, jolla kumottaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annettu laki (897/2009). Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetussa laissa säädetään ELY-keskusten, TE-toimistojen sekä niiden kehittämis- ja hallintokeskuksen virastoverkostosta, eri virastojen toimivallasta eräissä asioissa (keskitetyt tehtävät), toimialueista, johtamisesta, ohjauksesta, valtakunnallisten palvelujen organisaatioista ja sisäisistä palveluista. Lakia elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista ei voida kumota eikä voimaanpanolakia hyväksyä esitetyssä muodossaan, ellei hallituksen esitystä alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista sekä hallituksen esityksiä työ- ja elinkeinoministeriön palveluprosesseista maakunnissa hyväksytä ensin tai samassa yhteydessä. Muussa tapauksessa työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan lakisääteisten tehtävien hoitaminen voi käsillä olevan hallituksen esityksen käsittelystä johtuvista syistä jäädä vaille toimivaltaisia virastoja, ELY-keskuksia, TE-toimistoa ja niiden kehittämis- ja hallintokeskusta. 

Eduskunnassa on samanaikaisesti käsiteltävänä hallituksen esitys laiksi perintätoiminnan harjoittajien rekisteröinnistä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 206/2017 vp). Mainitussa esityksessä aluehallintovirastolle säädetyt tehtävät on tarkoitus koota tässä esityksessä ehdotettavalle Valtion lupa- ja valvontavirastolle. Mikäli HE 2016/2017 hyväksytään, olisi ehdotukset yhteensovitettava eduskunnassa tai ehdotettava tehtäväsiirto myöhemmin erikseen.  

Maa- ja metsätalousministeriön toimialan esitykset 

Eduskunnan käsiteltävänä on kevätistuntokaudella 2018 hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Ruokavirastosta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Esityksessä ehdotetaan lakkautettavaksi Elintarviketurvallisuusvirasto ja Maaseutuvirasto sekä siirrettäväksi niiden tehtävät perustettavaan uuteen Ruokavirastoon. Lakien on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2019. Eduskunnan käsiteltäväksi tulee myös hallituksen esitys laiksi eläinten hyvinvoinnista ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE /2018 vp), jolla kumottaisiin nykyinen eläinsuojelulaki. 

HE 204/2017 vp annettiin eduskunnalle 25.1.2018. Esityksellä muutettaisiin 20 pykälää yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annetussa laissa. Maa- ja metsätalousministeriössä varmistellaan myös muutoksia lakiin Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta. Keväällä on tarkoitus antaa myös hallituksen esitys, jolla toimeenpannaan Euroopan unionin tietosuoja-asetuksen edellyttämät muutokset maa- ja metsätalousministeriön toimialan lainsäädäntöön. Muutoksia tulee ainakin kalastuslakiin, lakiin Euroopan kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta, lakiin merellä toimivien kalastus- ja vesiviljelyalusten rekisteröinnistä, laki yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta, lakiin Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta, lakiin kalastuksesta Tenojoen vesistössä Norjan kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja soveltamisesta sekä riistavahinkolakin ja metsästyslakiin. 

Samanaikaisesti tämän hallituksen esityksen kanssa on tulossa käsiteltäväksi hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan eräiden henkilötietojen käsittelyä koskevien säännösten muuttamisesta ja eräiden maa- ja puutarhatalouteen liittyvien lakien kumoamisesta, joka on tarkoitus antaa eduskunnalle maaliskuussa 2018. Esitykseen sisältyvien lakien on tarkoitus tulla voimaan 25 päivänä toukokuuta 2018 tai mahdollisimman pian sen jälkeen. Mainitulla esityksellä on tarkoitus panna täytäntöön maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lainsäädännön osalta henkilötietojen käsittelyä koskevat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi.  

Tällä maakuntauudistusta koskevalla esityksellä on liittymäkohta edellä mainittuun hallituksen esitykseen siten, että esityksiä olisi tarpeen käsitellä samanaikaisesti. Maa- ja metsätalousministeriön tietosuojauudistusta koskevassa esityksessä ehdotetaan muutettavaksi samoja pykäliä maakuntauudistusta koskevan esityksen kanssa hukkakauran torjunnasta annetun lain 15 §:ssä, tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetun lain 45 ja 46 §:ssä, eläinten kuljetuksesta annetun lain 36 §:ssä, eläinten lääkitsemisestä annetun lain 41 §:ssä, eläinlääkintähuoltolain 33§:ssä, maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annetun lain 46 g §:ssä, kalastuslain 92 §:ssä, Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta annetun lain 31 §:ssä, riistavahinkolain 35 §:ssä ja kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetun lain 6 §:ssä. 

Sosiaali- ja terveysministeriö toimialan esitykset 

Aluehallinnon uudistuksen yhteydessä alueellinen alkoholihallinto siirrettäisiin aluehallintovirastoista maakunnille. Alkoholilain kokonaisuudistus (1102/2017) on tullut voimaan 1.3.2018. Tämän vuoksi alkoholilaissa ei vielä tässä yhteydessä ole toteutettu tehtävien siirtoa. Tehtävien siirrot toteutettaisiin alkoholilain hyväksymisen jälkeen annettavalla hallituksen esityksellä. Samalla säädettäisiin tarvittaessa, että Ahvenanmaan valtionvirasto hoitaisi niitä alkoholilain mukaisia tehtäviä, jotka Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) mukaan kuuluvat maakunnassa valtakunnan toimivaltaan. 

Vuoden 2018 aikana on tulossa käsiteltäväksi hallituksen esitys eduskunnalle laiksi maatalousyrittäjän lomituspalveluista laiksi turkistuottajan lomituspalveluista ja laiksi poronhoitajan sijaisavusta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi. Mainitut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1.1.2020. Maakuntauudistuksen vuoksi lomituksen toimeenpanomallia, hallintoa ja rahoitusta muutettaisiin ja lisäksi lainsäädäntöä selkeytettäisiin. Eduskunnassa on samaan aikaan tämän esityksen kanssa käsiteltävänä hallituksen esitys eduskunnalle maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi (HE 15/2017 vp). Hallituksen esitys sisältää esityksen laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Mainitussa laissa sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirastolle sekä aluehallintovirastolle osoitettavat valvontatehtävät tulevat siirtymään Valtion lupa- ja valvontavirastolle. Aluehallintovirastolle kuuluvat tutkimus- ja koulutuskorvauksiin liittyvät tehtävät siirretään myös toiselle viranomaiselle. Tarvittavat muutokset sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiin annetaan erillisellä hallituksen esityksellä. Saman aikaisesti tämän esityksen kanssa eduskuntaan tulee käsiteltäväksi hallituksen esitys eduskunnalle laiksi liikenne- ja potilasvahinkolautakunnasta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Esityksellä on yhteys perustettavaa Valtion lupa- ja valvontavirastoa koskevaan lainsäädäntöön. 

Maakunta- ja sote-uudistusta koskevien eräiden sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan lakien muuttamisesta on tarkoitus antaa hallituksen esitys eduskunnalle viimeistään vuoden 2019 kevätistuntokaudella. Tämä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain säätämiseenkin liittyvä kokonaisuus sisältää ne lakimuutokset, jotka johtuvat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun siirtymisestä kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnille, sekä muun muassa valvontatehtävien siirtymisestä Valtion lupa- ja valvontavirastolle ja kunnan terveydensuojeluviranomaisen toimeenpaneman valvonnan maksujen perimisen siirtymisestä maakunnan vastuulle. Lakien on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2020.Ympäristöterveydenhuollon tehtäviä voitaisiin tietyin edellytyksin siirtää kunnan järjestettäväksi. Asiaa koskeva hallituksen esitys laiksi eräiden ympäristöterveydenhuollon tehtävien järjestämisvastuun siirtämisestä maakunnalta kunnalle (HE 148 /2017 vp.) on käsiteltävänä eduskunnassa samaan aikaan tämän esityksen kanssa. 

Ympäristöministeriön toimialan esitykset 

Eduskunnalle kevätistuntokaudella 2018 annettavassa hallituksen esityksessä laiksi asumisoikeusasunnoista ehdotetaan säädettäväksi uusi laki asumisoikeusasunnoista. Tässä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi voimassa olevan ja siis edellä mainitulla hallituksen esityksellä kumottavaksi ehdotetun asumisoikeusasunnoista annetun lain 9 a §:ää. Tässä esityksessä muutettavana oleva laki asumisoikeusasunnoista on eduskunnassa korvattava uudella asumisoikeusasunnoista annetulla lailla ja lain muutettava pykälä uuden lain 111 §:llä. Uuden lain 111 §:ään tehtäisiin vastaava muutos, jolla aluehallintovirasto muutettaisiin Valtion lupa- ja valvontavirastoksi. 

Lisäksi eduskunnalle annetaan kevätistuntokaudella 2018 hallituksen esitys laeiksi vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain aravarajoituslain ja asumisoikeusasunnoista annetun lain 16 a §:n muuttamisesta. Kyseisessä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi korkotukilain 8 ja 39 §:ää, joita ehdotetaan muutettavaksi myös tässä hallituksen esityksessä. Vaikka muutokset koskevat eri asioita, niistä kuitenkin säädetään samoissa pykälissä. Olettaen, että eduskunta hyväksyy edellä mainitussa hallituksen esityksessä ehdotetut muutokset jo ennen kuin se hyväksyy tämän hallituksen esityksen, kyseisiin pykäliin hyväksytyt muutokset tulee ottaa huomioon tämän hallituksen esityksen käsittelyssä.