1.1
Lainsäädäntö ja käytäntö
Vapaan sivistystyön oppilaitosten toiminnasta ja rahoituksesta säädetään vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa (632/1998) ja vapaasta sivistystyöstä annetussa asetuksessa (805/1998). Lain mukaan vapaan sivistystyön tarkoituksena on järjestää elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta. Vapaana sivistystyönä järjestettävän koulutuksen tavoitteena on edistää ihmisten monipuolista kehittymistä, hyvinvointia sekä kansanvaltaisuuden, moniarvoisuuden, kestävän kehityksen, monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden toteutumista. Vapaassa sivistystyössä korostuu omaehtoinen oppiminen, yhteisöllisyys ja osallisuus.
Vapaan sivistystyön koulutukselle on ominaista, että koulutuksen tavoitteista ja sisällöistä päättävät oppilaitosten ja organisaatioiden taustayhteisöt pääsääntöisesti itse ylläpitämislupansa rajoissa. Koulutusta ei säädellä opetussuunnitelmien tai tutkinnon perustein. Olennainen piirre on myös osallistumisen omaehtoisuus. Vapaan sivistystyön lain mukainen koulutus on tutkintoon johtamatonta koulutusta.
Vapaan sivistystyön oppilaitosmuodoista säädetään vapaasta sivistystyöstä annetun lain 2 §:ssä. Vapaan sivistystyön oppilaitoksia ovat kansalaisopistot, kansanopistot, opintokeskukset, liikunnan koulutuskeskukset ja kesäyliopistot. Vapaasta sivistystyöstä annettua lakia sovelletaan myös steinerpedagogista opettajankoulutusta ja muuta koulutusta järjestävään Snellman-korkeakouluun.
Opetus- ja kulttuuriministeriö voi lain 4 §:n mukaan myöntää kunnalle, kuntayhtymälle, rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle luvan lain mukaisen oppilaitoksen ylläpitämiseen. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että on olemassa sivistystarve ja että hakijalla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset oppilaitoksen ylläpitämiseen ja koulutuksen järjestämiseen. Oppilaitosta ei voida perustaa taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Luvassa määrätään ylläpitäjää ja oppilaitosta koskevien tietojen lisäksi oppilaitoksen koulutustehtävä, opetuskieli sekä tarvittaessa erityinen koulutustehtävä ja muut koulutuksen järjestämiseen liittyvät ehdot. Muutoksista ylläpitämislupaan päättää opetus- ja kulttuuriministeriö. Vapaan sivistystyön oppilaitokset voivat ylläpitämisluvan mukaisessa koulutustehtävässä painottaa myös arvo- ja aatetaustaansa, kasvatustavoitteitaan tai erityisiä koulutustehtäviään.
Vapaan sivistystyön rahoitus
Vapaan sivistystyön oppilaitosten koulutuksen käyttökustannuksiin myönnettävästä valtionosuudesta säädetään lain 4 luvussa. Valtionosuus muodostuu kaikissa vapaan sivistystyön oppilaitosmuodoissa 8 §:n mukaan siten, että käyttökustannusten valtionosuuden peruste on kunkin oppilaitosmuodon käyttökustannusten pohjalta suoritetta kohti laskettavan yksikköhinnan ja suoritteen tulo. Suorite ja valtionosuusprosentti vaihtelevat oppilaitosmuodoittain.
Kansanopistojen suoritteina käytetään opiskelijaviikkoja. Kansanopistossa opiskelijaviikolla tarkoitetaan yhden opiskelijan viiden työpäivän pituista opiskelujaksoa kansanopistossa, jona aikana hän on saanut ohjattua opetusta keskimäärin vähintään viisi tuntia päivässä. Tätä lyhyemmät ja pitemmät opiskelujaksot muutetaan opiskelijaviikoiksi jakamalla työpäivien lukumäärä viidellä. Jos etäopetuksen antaminen ei ole kansanopiston tai valtakunnallisen liikunnan koulutuskeskuksen ylläpitämisluvassa mainittu koulutustehtävä, oppilaitoksen valtionosuuden perusteena käytettäviä opiskelijaviikkoja tai opiskelijavuorokausia laskettaessa etäopetuksen ja työssä oppimisen opiskelijaviikkojen tai opiskelijavuorokausien määrästä otetaan huomioon yhteensä enintään 20 prosenttia oppilaitoksen toteutuneiden lähiopetuksen opiskelijaviikkojen tai opiskelijavuorokausien määrästä. Työssä oppimisen opiskelijaviikoista tai opiskelijavuorokausista otetaan kuitenkin huomioon enintään 20 prosenttia oppilaitoksen toteutuneiden lähiopetuksen opiskelijaviikkojen tai opiskelijavuorokausien määrästä.
Kansalaisopistojen, kesäyliopistojen ja opintokeskusten suoritteina käytetään opetustunteja. Valtakunnallisten liikunnan koulutuskeskusten suoritteina käytetään opiskelijavuorokausia ja alueellisten liikunnan koulutuskeskusten suoritteina käytetään opiskelijapäiviä. Opiskelijavuorokaudeksi katsotaan valtakunnallisessa liikunnan koulutuskeskuksessa sellainen yhden opiskelijan vuorokauden pituinen opiskelujakso, jona aikana hän on saanut ohjattua opetusta keskimäärin vähintään viisi tuntia päivässä.
Opetus- ja kulttuuriministeriö määrää opiskelijaviikkojen, opiskelijavuorokausien, opiskelijapäivien ja opetustuntien yksikköhinnat hinnan seuraavaa vuotta varten. Yksikköhinnat määrätään varainhoitovuodelle arvioidun kustannustason mukaisiksi. Yksikköhinnat lasketaan kansanopistoille, kansalaisopistoille, valtakunnallisille liikunnan koulutuskeskuksille, kesäyliopistoille ja opintokeskuksille toteutuneiden kustannusten pohjalta jakamalla yksikköhinnan määräämistä edeltänyttä vuotta edeltäneenä vuonna oppilaitosten toiminnasta aiheutuneet käyttökustannukset saman vuoden suoritteiden määrällä.
Valtionosuuden määrästä säädetään lain 9 §:ssä. Pykälän mukaan kansanopiston, kansalaisopiston ja kesäyliopiston ylläpitäjälle myönnetään valtionosuutta 57 prosenttia sekä opintokeskuksen ja liikunnan koulutuskeskuksen ylläpitäjälle 65 prosenttia 8 §:n mukaan lasketusta euromäärästä. Snellman-korkeakoulu -nimisen oppilaitoksen ylläpitäjälle myönnetään valtionosuutta 57 prosenttia 8 §:n mukaan lasketusta euromäärästä. Yhdistetyssä oppilaitoksessa valtionosuusprosentti määräytyy kunkin oppilaitosmuodon osalta erikseen. Lakimuutoksella (1487/2016) pykälään lisättiin uusi 3 momentti. Sen mukaan kilpailukykysopimuksessa sovitun määräaikaisen lomarahaleikkauksen vaikutus kuntien ylläpitämien kansalaisopistojen, kansanopistojen, kesäyliopistojen ja liikunnan koulutuskeskusten valtionosuuteen otettiin huomioon alentamalla myönnettävää valtionosuutta.
Valtio säätelee vapaan sivistystyön valtionosuusmenoja vuosittain valtion talousarviossa suoritekiintiöllä, joka oppilaitoksille on jaettavissa. Opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaa lain 10 §:n nojalla vuosittain valtion talousarvion rajoissa valionosuuden laskemisen perusteena käytettävien opiskelijaviikkojen, opiskelijavuorokausien, opiskelijapäivien sekä opetustuntien määrän. Suoritemäärät vahvistetaan siten, että pääosa suoritemääristä on kiintiöity. Kansalaisopistoilla ja kansanopistoilla noin 90 prosentin osuus valtion talousarvion mukaisesta suoritemäärästä muodostaa ylläpitäjäkohtaisen kiintiön. Jäljelle jäävä 10 prosentin osuus muodostaa liikkuvan osuuden, joka kansalaisopistoilla jaetaan väestömäärän sekä työttömien, vieraskielisten ja yli 63-vuotiaan väestön määrien muutosten perusteella. Kansanopistoissa liikkuvan osan jakoperusteena on kolmen vuoden toteutuneiden suoritteiden keskiarvo. Opintokeskusten suoritteet on kiintiöity kokonaisuudessaan. Kesäyliopistojen suoritteet jaetaan vakiintuneen tavan mukaan siten, että jako perustuu edellisen vuoden arvioon toteutuneista suoritteista sekä kahden sitä edeltävän vuoden suoritteiden toteutumaan. Yhdistetyn oppilaitoksen osalta suoritteiden määrät vahvistetaan erikseen kullekin oppilaitosmuodolle. Pykälän 2 momentin valtuussäännöksen nojalla valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää suoritteiden määrien laskemisesta ja suoritteiden määrien huomioon ottamisesta.
Opetus- ja kulttuuriministeriö määrää lain 11 §:n mukaisesti opiskelijaviikkojen, opiskelijavuorokausien, opiskelijapäivien ja opetustuntien yksikköhinnat seuraavaa vuotta varten. Yksikköhinnat määrätään varainhoitovuodelle arvioidun kustannustason mukaisiksi.
Opiskelijaviikon yksikköhinta lasketaan kansanopistoille vuosittain jakamalla yksikköhinnan määräämistä edeltänyttä vuotta edeltäneenä vuonna kansanopistojen toiminnasta aiheutuneet käyttökustannukset opistojen saman vuoden opiskelijaviikkojen määrällä. Käyttökustannuksiin luetaan mukaan kansanopistojen ylläpitäjien vapaan sivistystyön toimintaan liittyvät kirjanpidon mukaiset poistot. Poistojen lukemisesta käyttökustannuksiin säädetään tarvittaessa tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää opistossa asuvien perusteella tehtävästä opiskelijaviikkojen yksikköhinnan korottamisesta. Valtioneuvoston asetuksella voidaan lisäksi säätää yksikköhinnan korottamisesta opistoissa, joiden ylläpitäjien ylläpitämisluvassa määrättynä pääasiallisena koulutustehtävänä tai osana koulutustehtävää on vaikeasti vammaisille tarkoitettu koulutus, taikka osana koulutustehtävää on työelämän aktiiviseen kansalaisuuteen ja työolojen kehittämiseen tarkoitettu koulutus tai ylläpitämisluvassa erityisestä syystä määrättävä muu erityinen koulutustehtävä.
Vapaasta sivistystyöstä annetun asetuksen 3 §:n mukaan kansanopiston opiskelijaviikon yksikköhintaa korotetaan opistossa asuvien opiskelijoiden opiskelijaviikkojen osalta 30 prosentilla. Jos osa kansanopiston koulutustehtävää on vaikeasti vammaisille järjestettävä koulutus, yksikköhintaa korotetaan tämän koulutuksen opiskelijaviikkojen osalta 32 prosentilla ja 97 prosentilla jos mainittu koulutustehtävä on pääasiallinen. Jos osa kansanopiston koulutustehtävää on työelämän aktiiviseen kansalaisuuteen ja työolojen kehittämiseen tarkoitettu koulutus tai ylläpitämisluvassa erityisestä syystä määrättävä muu erityinen koulutustehtävä, opiskelijaviikon yksikköhintaa korotetaan tämän koulutuksen osalta 26 prosentilla.
Kansanopistojen yksikköhinnat on määrättävä siten, että yksikköhintojen mukaisesti lasketut rahoituksen perusteena käytettävät euromäärät yhteenlaskettuina vastaavat keskimääräisten yksikköhintojen perusteella laskettavia euromääriä.
Opetustunnin yksikköhinta kansalaisopistoille, kesäyliopistolle ja opintokeskukselle lasketaan vuosittain jakamalla yksikköhinnan määräämistä edeltänyttä vuotta edeltäneenä kunkin oppilaitosmuodon toiminnasta aiheutuneet käyttökustannukset kunkin oppilaitosmuodon saman vuoden opetustuntien määrällä. Lain 13 a §:n mukaan kansalaisopistojen, kansanopistojen, kesäyliopistojen ja opintokeskusten yksikköhintoja korotetaan yksityisen oppilaitoksen ylläpitäjän osalta siten, että korotus vastaa yksityisten oppilaitosten ylläpitäjien maksamien arvonlisäverojen osuutta yksityisille oppilaitosten ylläpitäjille kustakin oppilaitosmuodosta aiheutuneista arvonlisäverottomista kustannuksista.
Vapaan sivistystyön rahoitusjärjestelmässä ei ole lakisääteistä kunnan rahoitusosuutta. Valtionosuuden ulkopuolelle jäävät kustannukset katetaan pääasiassa opiskelijamaksuilla ja ylläpitäjän muulla rahoituksella. Lain 24 §:n mukaan opiskelijoilta voidaan periä opetuksesta kohtuullisia maksuja. Maksuista päättää oppilaitoksen ylläpitäjä.
Vapaasta sivistystyöstä annetun lain 14 §:n mukaan oppilaitoksen ylläpitäjälle voidaan myöntää laatu- ja kehittämisavustuksia, opintoseteliavustuksia, rakenteellista kehittämistä tukevia avustuksia sekä ylimääräisiä avustuksia käyttökustannuksiin valtion talousarviossa osoitettujen määrärahojen rajoissa.
Maahanmuuttajien koulutus työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla ja luku- ja kirjoitustaidon siirto opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle
Kotoutumisen edistämisestä annetun lain (1386/2010) mukaan työ- ja elinkeinotoimisto (myöhemmin TE-toimisto) käynnistää alkukartoituksen työttömänä työnhakijoina oleville maahanmuuttajille ja laatii heille tarvittaessa kotoutumissuunnitelman. Alkukartoituksen aikana selvitetään maahanmuuttajan aikaisempi koulutus, työhistoria, kielitaito sekä tarvittaessa muut työllistymiseen ja kotoutumiseen vaikuttavat seikat. Alkukartoituksen perusteella TE-toimisto arvioi henkilön koulutustarpeen ja ohjaa maahanmuuttajan työvoimakoulutuksena järjestettävään kotoutumiskoulutukseen tai omaehtoiseen koulutukseen. Kunta vastaa muiden kuin TE-toimiston asiakkaana olevien maahanmuuttajien alkukartoitusten laatimisesta. Kunta ja TE-toimisto laativat kotoutumissuunnitelman yhdessä maahanmuuttajan kanssa, ja kunnan on seurattava kotoutumissuunnitelman toteutumista ja päivitettävä sitä tarvittaessa.
Maahanmuuttajan omaehtoista opiskelua voidaan tukea työttömyysetuudella kotoutumislaissa säädettyjen edellytysten täyttyessä, mikäli TE-toimisto on todennut koulutustarpeen, opiskelu tukee kotoutumista ja työllistymistä ja opiskelusta on sovittu kotoutumissuunnitelmassa. Jotta omaehtoinen opiskelu tukisi maahanmuuttajan kotoutumista ja työllistymistä, tulee opintojen koostua suomen tai ruotsin kielen opiskelusta tai opintojen tulee tapahtua pääasiassa suomen tai ruotsin kielellä. Maahanmuuttajien omaehtoista opiskelua voidaan tukea enintään 24 kuukautta yhtä opintokokonaisuutta kohden, poikkeuksena aikuisten maahanmuuttajien perusopinnot, joissa tukiaika voi olla enintään 48 kuukautta.
Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla aikuisille maahanmuuttajille on järjestetty luku- ja kirjoitustaidon opetusta kotoutumiskoulutuksena. Opetus perustuu Opetushallituksen Aikuisten maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon koulutuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Luku- ja kirjoitustaidon koulutus on tarkoitettu sellaisille henkilöille, joilla ei ole omassa kotimaassa saatua riittävää koulutusta, jotta he voisivat selviytyä suomalaisessa yhteiskunnassa. Koulutuksen tavoitteena on, että opiskelija oppii suomen tai ruotsin kielen alkeet sekä luku- ja kirjoitustaidon perusteet ja kykenee kommunikoimaan yksinkertaisissa arkielämän tilanteissa. Koulutuksen aikana pyritään vahvistamaan myös muita kotoutumisvalmiuksia. Luku- ja kirjoitustaidon koulutuksen jälkeen opiskelija voi siirtyä oman tilanteensa ja valmiuksiensa mukaisesti esimerkiksi kotoutumiskoulutukseen, aikuisten perusopetukseen tai kolmannen sektorin tarjoamaan toimintaan. Opiskelijalle sopivia tavoitteita arvioidaan yksilöllisesti opintojen edetessä.
Luku- ja kirjoitustaidon koulutuksen kesto on keskimäärin 160—200 päivää (laajuus 32—40 opintoviikkoa). Koulutuksen sisältö ja kesto määritellään opiskelijan henkilökohtaisen tarpeen mukaan. Luku- ja kirjoitustaidon koulutuksen alussa opiskelijalle tehdään lähtötason arviointi, jonka avulla opiskelija ohjataan sopivaan koulutusosioon ja/tai opetusryhmään.
Opetus- ja kulttuuriministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön välillä on sovittu, että työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla järjestetty luku- ja kirjoitustaidon koulutus siirtyy opetus- ja kulttuuriministeriön toimialalle vuoden 2018 alusta lukien. Koulutus siirtyy osaksi uudistettua oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetusta niiden opiskelijoiden osalta, joilla ei ole peruskoulun oppimäärän mukaista osaamista. Riittävät peruskouluopinnot ja ammatillisia ja korkeakouluopintoja suorittaneiden osalta latinalaisen kirjaimiston vahvistaminen on tarkoitus integroida kotoutumiskoulutukseen, ja mikäli henkilö etenee suoraan ammatilliseen tai korkeakouluopintoihin, näihin opintoihin. Osana hallinnonalasiirtoa on ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä muutettu julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettua lakia siten, että luku- ja kirjoitustaidon opetusta ei enää järjestetä 1.1.2018 alkaen työvoimakoulutuksena.
Maahanmuuttajien koulutus vapaan sivistystyön oppilaitoksissa
Vapaan sivistystyön oppilaitoksilla on pitkä kokemus maahanmuuttajien tarpeisiin vastaavan koulutuksen kehittämisestä ja toteuttamisesta. Opetushallituksen selvityksen (Maahanmuuttajat ja maahanmuuttajakoulutus vapaan sivistystyön oppilaitoksissa, Opetushallituksen raportit ja selvitykset 2016:4) mukaan vuonna 2014 maahanmuuttajaopiskelijoiden osuus oli 14 prosenttia kansanopistojen vapaan sivistystyön opiskelijoista, kesäyliopistoissa osuus oli 12 prosenttia, kansalaisopistoissa 6 prosenttia ja opintokeskuksissa 4 prosenttia. Valtaosa vapaana sivistystyönä järjestetyn maahanmuuttajakoulutuksen ilmoitettujen opetustunneista, 74 prosenttia, oli kielikoulutusta. Sen osuus maahanmuuttajakoulutuksesta oli suurin kaikissa mainituissa oppilaitosmuodoissa. Yleissivistävää ja motivoivaa koulutusta järjestettiin toiseksi eniten, 15 prosenttia opetustunneista. Muiden koulutusalojen osuudet olivat korkeintaan 1-3 prosenttia.
Vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat vuosien varrella tiedostaneet maahanmuuttajat tärkeäksi koulutuksen kohderyhmäksi. Oppilaitoksiin on kehittynyt maahanmuuttajien koulutuksen järjestämisen erityisosaamista. Koulutusta on pääasiassa toteutettu vapaan sivistystyön koulutuksena. Monet vapaan sivistystyön ylläpitäjät ovat, vapaana sivistystyönä järjestettävän koulutuksen lisäksi, järjestäneet maahanmuuttajille aikuisten perusopetusta, ammatillista koulutusta tai työvoimahallinnon hankintakoulutusta. Vapaan sivistystyön koulutus rahoitetaan kansalaisopistoissa, kansanopistoissa ja opintokeskuksissa 57 %:in valtionosuudella ja opintokeskuksissa 65 %:in valtionosuudella. Tämän osuuden ylittävät kustannukset ylläpitäjän on katettava joko omalla rahoituksellaan ja/tai koulutuksesta kerätyillä opiskelijamaksuilla. Opiskelijamaksujen alentamiseksi on myönnetty ylläpitäjille valtionavustuksena opintosetelirahoitusta, mutta vain osa tästä rahoituksesta on riittänyt maahanmuuttajien tarpeisiin, koska opintosetelirahoituksen kohderyhmiä on myös muita, kuten esimerkiksi työttömät, ikääntyvät ja nuoret peruskoulusta tulleet.
Erityiskansanopistot
Vapaasta sivistystyöstä annetun asetuksen 3 §:n mukaan, jos kansanopiston koulutustehtävä on vaikeasti vammaisille järjestettävä koulutus, yksikköhintaa korotetaan tämän koulutuksen osalta 97 prosentilla, jos mainittu koulutustehtävä on pääasiallinen. Kansanopistoja, joiden ylläpitämisluvassa on opiston pääasialliseksi koulutustehtäväksi määritelty vaikeasti vammaisille järjestettävä koulutus (niin sanottuja erityiskansanopistoja), on kaksi. Lehtimäen opisto toimii Alajärvellä ja sitä ylläpitää Erityiskansanopiston Kannatusyhdistys ry. Kuurojen kansanopisto toimii Helsingissä ja sitä ylläpitää Kuurojen liitto ry.
Lehtimäen opisto on kansanopisto, joka opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman kansanopiston koulutustoiminnan lisäksi, opisto järjestää useita Kelaan kilpailuttamia ja rahoittamia sopeutumisvalmennuskursseja vaikeavammaisille lapsille ja nuorille perheineen. Opistolla on myös terapiaosasto, jossa toteutetaan sopimukseen perustuvaa KELA:n lääkinnällistä avokuntoutusta. Raha-automaattiyhdistys tukee opiskelijoiden vapaa-ajan harrastustoimintaa, kuten ratsastusta. Kuurojen Liitto ry:n ylläpitämä Kuurojen kansanopisto on ainoa maamme viittomakielinen oppilaitos. Koulutuksen kohderyhmänä on viittomakieliset, kuurot ja kuulovammaiset sekä viittomakielestä ja kuurojen kulttuurista kiinnostuneet kuulevat sekä kuulovammaisten ja kuurojen parissa toimivat ammattilaiset.
1.2
Nykytilan arviointi
Maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon opetus
Lisääntyneen maahanmuuton myötä luku- ja kirjoitustaidon opetusta tarvitsevien aikuisten määrä on asteittain lisääntynyt. Viimeisten kymmenen vuoden aikana maahanmuutto Suomeen on jatkunut kasvusuuntaisena. Kansainvälisen liikkuvuuden arvioidaan lisääntyvän myös tulevaisuudessa, joten on varauduttava vastaamaan sen myötä tuleviin yhteiskunnallisiin muutoksiin.
Oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetus uudistuu vuodesta 2018. Oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetus rakentuu jatkossa kahdesta vaiheesta. Työvoimakoulutuksena järjestettävä luku- ja kirjoitustaidon koulutus siirtyy osaksi oppivelvollisuusiän ylittäneiden perusopetusta niiden opiskelijoiden osalta, joilla ei ole peruskoulun oppimäärän mukaista osaamista. Luku- ja kirjoitustaidon opetus kytketään osaksi perusopetuksen alkuvaihetta. Riittävät peruskouluopinnot ja ammatillisia ja korkeakouluopintoja suorittaneiden osalta latinalaisen kirjaimiston vahvistaminen on tarkoitus integroida kotoutumiskoulutukseen ja mikäli henkilö etenee suoraan ammatilliseen tai korkeakouluopintoihin, näihin opintoihin.
Ratkaisematta on jäänyt luku- ja kirjoitustaidon koulutus sellaisten henkilöiden kohdalla, joiden perusopinnot ovat puutteelliset, mutta joille työhallinto tai kunta taikka henkilö itse ei katso peruskouluopintoja tarkoituksenmukaisiksi. Samoin ongelmallisessa tilanteessa ovat henkilöt, joiden etenemistä tämän hetkisetkään mallit eivät riittävästi tue ja jotka hyötyisivät toiminnallisiin sisältöihin yhdistettävästä koulutuksesta. Koulutustarjonnan katveeseen on jäänyt myös kotivanhempien ryhmä. Kotona pieniä lapsia hoitaville maahanmuuttajavanhemmille ei ole ollut riittävästi tarjolla soveltuvia, koulutuksen ja lastenhoidon yhdistäviä opiskelumahdollisuuksia, ei myöskään luku- ja kirjoitustaidon koulutusta.
Vapaan sivistystyön rakenne ja rahoitustyöryhmä esitti muistiossaan (Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2014:25), että vapaan sivistystyön valtionosuusrahoituksella toteutettavalle omaehtoiselle maahanmuuttajien kotouttamiskoulutukselle silloin, kun TE-toimiston tai kunnan viranomainen on hyväksynyt sen osaksi kotoutumissuunnitelmaa, myönnettäisiin täysimääräistä valtionosuutta. Esitystä perusteltiin sillä, että vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat merkittävä omaehtoisen maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen järjestäjiä, ja koulutuksen kysyntä on kasvussa. Tämän kohderyhmän osalta laskennallinen 57 prosentin valtionosuus on ongelmallista. Opiskelijamaksuja ei käytännössä voida periä kotoutumissuunnitelmaan hyväksytystä koulutuksesta. Työryhmän näkemys oli, että maahanmuuttajien omaehtoinen kotoutumiskoulutus tulisi rahoittaa erikseen siten, että valtionosuus kattaisi myös kustannusten osuuden, joka muussa vapaan sivistystyön koulutuksessa katetaan opiskelijamaksuilla ja muulla ylläpitäjän rahoituksella. Tällöin koulutusta voitaisiin järjestää suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti opiskelijan tarpeita palvellen.
Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 18.5.2017 työryhmän valmistelemaan uutta järjestämis- ja rahoitusmallia vapaan sivistystyön maahanmuuttajakoulutukseen siten, että se voidaan ottaa käyttöön vuonna 2018. Myös Vapaan sivistystyön uutta maahanmuuttajakoulutusta valmisteleva työryhmä esitti 22.6.2017 antamassaan muistiossa (Vapaan sivistystyön uusi sivistystehtävä, Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:33) että valtionrahoitus tulisi olla sata prosenttia niiden henkilöiden osalta, joiden koulutus on hyväksytty kotoutumissuunnitelmaan eikä koulutuksesta perittäisi osallistumismaksuja.
Erityiskansanopistojen rahoitus
Vapaan sivistystyön rakenne- ja rahoitustyöryhmän ehdotusten perusteella kansanopistojen rahoituksen porrastuksia koskevia säännöksiä muutettiin vapaasta sivistystyöstä annetun lain (579/2015) ja - asetuksen (611/2015) muutoksilla, jotka tulivat voimaan vuoden 2016 alussa. Vapaasta sivistystyöstä annetun lain 11 §:n mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön määräämän yksikköhinnan laskennassa siirryttiin ns. pohja-arvoon, joka ei sisällä korotusta opistossa asuvien opiskelijoiden opiskelijaviikkojen osalta. Aikaisemmin pohja-arvo oli sisältänyt myös asuntolassa asumisen ja opiston ulkopuolella asuvien osalta tehtiin yksikköhintaan vähennys. Tämän muutoksen myötä korjattiin kaikkia aikaisempia rahoituksen porrastuksia siten, että niiden rahallinen arvo säilyi samana. Kansanopiston, jonka pääasiallisen koulutustehtävän muodostaa vaikeasti vammaisille järjestetty koulutus, yksikköhintaa korotettiin tältä pohjalta 97 %:iin vaikeasti vammaisille järjestetyssä koulutuksessa.
Lakimuutoksella luovuttiin korkeammasta 70 prosentin valtionosuudesta kansanopiston ylläpitäjälle, jonka ylläpitämisluvassa määritellyn pääasiallisen koulutustehtävän muodostaa vaikeasti vammaisille järjestettävä koulutus. Tämä korkeampi valtionosuus oli koskenut kahta kansanopistoa, Kuurojen kansanopistoa ja Lehtimäen opistoa. Lakimuutoksen vaikutus kyseisten oppilaitosten rahoitukseen korjataan valtionosuuden perusteena käytettäviä suoritteita lisäämällä tai erillisellä valtionavustuksella.
Lehtimäen opiston rahoitusta on tuettu erityisjärjestelyin vuodesta 2013 lähtien. Vuosina 2014—2017 Lehtimäen opiston rahoitusta on tuettu myöntämällä rahoitusta yli opiston toteuttamien opiskelijaviikkojen määrän. Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2018 todetaan, että kansanopistojen valtionosuuteen oikeuttavista laskennallisista opiskelijaviikoista suunnataan talousarvion mukaan enintään 5 440 opiskelijaviikkoa Lehtimäen opistolle. Kansanopistojen valtionavustuksista suunnataan Lehtimäen opistolle ylimääräisenä opintoseteliavustuksena 416 000 euroa korvaamaan ylimenokaudeksi alentunutta valtionosuusprosenttia. Kuurojen kansanopiston osalta muuttunut tilanne puolestaan kompensoitiin rahoitustyöryhmän esityksen mukaisesti pysyvänä opiston suoritteiden kiintiön määrään tehtävänä lisäyksenä. Lisäyksen määrä oli 368 opiskelijaviikkoa.
Vapaan sivistystyön rakenne- ja rahoitusryhmän kansanopistojaosto esitti, että kahden korkeampaa valtionosuutta saavan erityiskansanopiston toiminnasta tehtäisiin selvitys rahoituksen porrastustarpeiden määrittämiseksi. Ryhmä on arvioimiensa vaihtoehtojen perusteella päätynyt ehdottamaan, että Lehtimäen opisto -nimisen kansanopiston ylläpitäjälle myönnettäisiin valtionosuutta 80 prosenttia valtionosuuden perusteesta. Kuurojen kansanopiston rahoitus on selvityksessä esitetty pidettäväksi ennallaan (sisältäen edellä mainitun lisätyn opiskelijaviikkojen määrän).
Tällä hetkellä Lehtimäen opiston rahoitus määräytyy vuosittain valtion talousarvioissa. Opiston valtionosuusrahoitus siten, kuin sen taso on vapaan sivistystyön lainsäädännön mukaisesti määräytynyt, ei ole riittävässä määrin kattanut toiminnasta aiheutuneita kustannuksia. Jos opistolle ei kohdennettaisi muuta lisärahoitusta, johtaisi tämä käytännössä opiskelijamaksujen korottamiseen.
Erityiskansanopistojen, joiden pääasiallisen koulutustehtävän muodostaa vaikeasti vammaisten koulutus, toiminnan rahoitukselle tulisi löytää pysyvä kokonaisratkaisu. Kohtuullisena ei voida pitää sitä, että opiskelijamaksut vaikeasti vammaisille järjestettävässä koulutuksessa kasvaisivat merkittävästi. Tarkoituksenmukaisena ei myöskään voida pitää tilannetta, jossa valtion talousarviossa joudutaan vuosittain erikseen osoittamaan oppilaitokselle lisärahoitusta. Erityiskansanopiston rahoitus olisi perusteltua turvata valtionosuusrahoituksen kautta. Korkeampi valtionosuusprosentti koskisi kaikkea oppilaitoksen toteuttamaa koulutusta, joten se edellyttää, että oppilaitos ei juuri toteuta muun tyyppistä kuin erityisen koulutustehtävänsä mukaista koulutusta.