1.1
Maksulaitoslaki
1 §.Soveltamisala. Pykälän 2 momentin 4 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan toisen maksupalveludirektiivin 4 artiklan 44 kohdan sanamuotoa. Lain soveltamisalaan kuuluisi siten maksunsaajan kanssa tehtyyn sopimukseen perustuva maksutapahtuman hyväksyminen tai käsitteleminen, joka johtaa varojen siirtämiseen maksunsaajalle. Muotoilu olisi yhdenmukainen maksupalvelulain 1 §:n kanssa.
Pykälän 2 momentin 5 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi. Kohtaan tehtäisiin teknisiä muutoksia sanamuodon yhdenmukaistamiseksi maksupalvelulain 8 §:n 8 kohdan kanssa. Sanamuoto vastaa asiallisesti toisen maksupalveludirektiivin 4 artiklan 22 kohtaa.
Pykälän 2 momentin 6 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi ja momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 kohta. Lain soveltamisalaan kuuluvia maksupalveluja olisivat direktiivin mukaisesti myös maksutoimeksiantopalvelu ja tilitietopalvelu, jotka määritellään 5 §:n 10 ja 11 kohdassa. Lisäyksellä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 4 artiklan 3 kohdan maksupalveluiden määritelmä.
2 §.Soveltamisalaan kuulumattomat palvelut. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi.
Pykälän 1 momentin 5 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi postilain (415/2011) myötä. Muutos on tarpeen, koska postipalveluiden tarjoajilta ei enää edellytetä toimilupaa vaan toiminta on ilmoituksenvaraista. Ei ole tarkoituksenmukaista mahdollistaa maksupalveluiden tarjonta kaikille postitoiminnan harjoittajille. Maksupalveluiden tarjonta rajattaisiin nykyistä oikeustilaa vastaavasti ainoastaan yleispalveluvelvoitteen alaisille postiyrityksille. Momentin muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 1 artiklan 1 kohdan c alakohta. Muutoin momentti vastaa tämän lain voimaantullessa voimassa ollutta lakia.
Pykälän 2 momentin 3 kohta ehdotetaan siirrettäväksi muokattuna uudeksi 4 momentiksi. Pykälän 2 momentin 4 kohta siirtyy tällöin 3 kohdaksi. Muutoin momentti vastaa tämän lain voimaantullessa voimassa ollutta lakia.
Pykälän 3 momenttiin ei ehdoteta muutoksia.
Pykälän informatiivinen viittaussäännös postilain kumoamiseen on tarpeeton postilain muutoksen tultua huomioiduksi 1 momentin 5 kohdan muutoksella. Se korvattaisiin uudella 4 momentilla, joka säätäisi rajoitetusti käytettäviin maksuvälineisiin perustuvasta palvelusta.
Maksulaitoslakia ei muutoin sovellettaisi tiettyihin rajoitetusti käytettäviin maksuvälineisiin perustuviin palveluihin lukuun ottamatta maksulaitoslain 8 a §:ää, joka tulisi kuitenkin sovellettavaksi. Kyseisessä 8 a §:ssä pykälässä säädettäisiin muun muassa palveluntarjoajan ilmoitusvelvollisuudesta Finanssivalvonnalle.
Tällaisia maksuvälineisiin perustuvia palveluita olisivat kyseisen 4 momentin 1 kohdan mukaan sellaiset maksuvälineet, joita voitaisiin käyttää vain liikkeeseenlaskijan tiloissa tai liikkeeseenlaskijan kanssa suoraan tehdyn sopimuksen nojalla hyödykkeen tarjoajien rajatussa verkossa. Direktiivin johdanto-osassa mainitaan esimerkkinä tällaisesta tapauksesta vähittäismyyntiketju, jossa asianomaiset yhteisöt ovat suoraan kytköksissä kaupallisella sopimuksella ja joka esimerkiksi käyttää myyntipaikoissaan yhtä, tavallisesti myös maksuvälineessä esiintyvää tuotemerkkiä. Direktiivin johdanto-osan mukaisesti samaa maksuvälinettä ei tulisi voida käyttää useammassa kuin yhdessä rajatussa verkossa.
Momentin 2 kohdan mukaan maksuvälineitä voitaisiin käyttää ainoastaan valikoimaltaan erittäin rajattujen hyödykkeiden hankkimiseksi. Direktiivissä tai sen johdannossa ei ole tarkemmin määritelty, milloin sellaisten hyödykkeiden valikoima, joita maksuvälineillä voidaan hankkia, on erittäin rajattu. Johdanto-osassa mainitaan vain esimerkkinä tapaus, jossa maksuvälineen käyttö rajataan tiettyyn määrään toiminnallisesti yhteen liittyviä tavaroita tai palveluja myyntipaikan maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Tyypillisesti alakohdan soveltamisalaan kuuluvina maksuvälineinä voidaan kuitenkin mainita muun muassa maksuvälineet, joita käytetään pelkästään ravintolapalveluiden maksamiseen, samoin kuin maksuvälineet, joilla maksetaan vain liikuntapalveluja. Vastaava koskee esimerkiksi pelkästään terveydenhoitopalvelujen maksamiseen käytettäviä maksuvälineitä, samoin kuin matkakortteja ja muita ainoastaan liikenteen palvelujen maksamiseen käytettäviä maksuvälineitä. Tällaiset maksuvälineet voivat siis jäädä lain soveltamisalan ulkopuolelle, vaikka hyödykkeiden tarjoajien verkko olisi laajakin.
Direktiivin johdanto-osassa todetaan yleisesti, että direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle voivat jäädä muun muassa kauppojen omat kortit, polttoainekortit, jäsenkortit, julkisen liikenteen matkakortit, pysäköintiliput ja ateriasetelit. Paperimuotoisten maksukuponkien kaltaisten maksuvälineiden, esimerkiksi lounassetelien sekä liikunta- ja kulttuuripalveluiden ostamiseen tarkoitettujen setelien, osalta on lisäksi syytä huomata, että ne jäävät lain soveltamisalan ulkopuolelle 3 §:n 2 kohdan perusteella. Toisaalta direktiivin johdanto-osassa todetaan, että jos erityiseen käyttötarkoitukseen osoitetusta maksuvälineestä kehittyy yleisväline, se ei enää jää direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Rajatussa verkossa käytettävästä maksuvälineestä ei johdanto-osan mukaan olisi kyse yksin sillä perusteella, että välinettä voidaan käyttää hankintoihin lueteltujen eri kauppiaiden liikkeissä, koska sellaiset välineet on tyypillisesti suunniteltu jatkuvasti kasvavia palvelutarjoajien verkostoja varten.
Momentin 3 kohdan mukaan soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät maksuvälineet, jotka tarjotaan yrityksen taikka julkisoikeudellisen yhteisön tai laitoksen pyynnöstä ja jotka ovat voimassa vain yhdessä ETA-valtiossa, säännellään erityisistä sosiaalista tai verotuksellisista syistä määrättyjen tiettyjen hyödykkeiden hankkimiseksi liikkeeseenlaskijan kanssa sopimuksen tehneiltä toimittajilta. Säännös voisi koskea esimerkiksi sellaisia henkilökuntaetujen tarjoamisessa käytettäviä maksuvälineitä, joita säännellään erityisistä verotuksellisista syistä. Säännöksellä voi olla merkitystä myös esimerkiksi, jos sosiaali- ja terveyspalveluja järjestettäessä otetaan käyttöön erityisesti säänneltyjä maksuvälineitä palveluiden hankkimiseksi yksityisiltä palveluntarjoajilta. Kulloisestakin maksuvälinettä koskevasta erityissääntelystä ja sopimuksista riippuu, jääkö palvelu lain soveltamisalan ulkopuolelle alakohdan nojalla.
Direktiivi antaa vähän tulkintaohjeita, mitkä maksuvälineet jäisivät lopulta lain soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä jää viime kädessä valvontaviranomaisen arvioitavaksi.
Lisäksi uuteen 4 momenttiin on lisäksi tehty teknisiä muutoksia verrattuna alkuperäiseen 2 momentin 3 kohtaan. Momentin määritelmä erityisen rajoitetusti käytettävästä maksuvälineestä on yhdenmukainen maksupalvelulain 2 §:n 3 kohdan vastaavan säännöksen kanssa. Yllä mainituilla muutoksilla toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 3 artiklan k kohta ja osaltaan 37 artiklan 2, 4 ja 5 kohta.
3 §.Soveltamisalaan kuulumattomat maksutapahtumat. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät vain tilanteet, joissa kauppaedustaja tai muu vastaava edustaja toimii ainoastaan maksajan tai maksunsaajan puolesta. Lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät jatkossakin esimerkiksi erilaisten viranomaisten edellyttämien lupien myynti siten, että luvan myy asiamies, joka tilittää varat viranomaiselle. Sen sijaan tilanteet, joissa maksun välittävä asiamies toimii sekä maksajan että maksunsaajan puolesta, tulisivat lain soveltamisalaan. Tällaisia asiamiehiä voisivat olla esimerkiksi sähköiset kauppapaikat, jotka saattavat yhteen ostajan ja myyjän sekä samalla välittävät maksun hyödykkeestä ostajalta myyjälle. Muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 3 artiklan b alakohta.
Pykälän 1 momentin 5 kohtaan lisättäisiin se, että soveltamisalan ulkopuolelle jätettäisiin paitsi konserniin ja siihen rinnastettavaa yritysryhmään kuuluvien yritysten väliset maksutapahtumat, jos maksupalvelun välittäjä kuuluu näiden kanssa samaan ryhmään, myös tällaisiin maksutapahtumiin liittyvät palvelut. Lisäyksellä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 3 artiklan n alakohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti. Momentissa rajattaisiin eräät pienehköt maksutapahtumat, joissa teleyritys toimii maksun välittäjänä, muutoin lain soveltamisalan ulkopuolelle, mutta 8 a § tulisi kuitenkin sovellettavaksi. Kyseisessä 8 a §:ssä säädettäisiin muun muassa palveluntarjoajan ilmoitusvelvollisuudesta Finanssivalvonnalle.
Teleyrityksellä tarkoitetaan tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) mukaan yritystä, joka tarjoaa verkkopalvelua tai viestintäpalvelua. Tietoyhteiskuntakaaren viestintäverkon määritelmä vastaa toisen maksupalveludirektiivin 4 artiklan 41 alakohdan määritelmää ja viestintäpalvelun määritelmä puolestaan toisen maksupalveludirektiivin 4 artiklan 42 alakohdan määritelmää.
Lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät eräät tarkemmin määritellyt maksutapahtumat, jotka teleyritys perii viestintäpalvelun käyttöön perustuvan laskutuksensa yhteydessä käyttäjältä ja joiden määrä on enintään 50 euroa. Momentin 1 kohdan mukaan tällaisia kyseisen rajan puitteissa lain soveltamisalan ulkopuolelle jääviä maksutapahtumia olisivat maksut digitaalisen sisällön tai ääniperusteisten palvelujen ostamista varten. Digitaalisella sisällöllä tarkoitetaan toisen maksupalveludirektiivin 4 artiklan 43 alakohdan mukaisesti digitaalisessa muodossa tuotettavia ja tarjottavia hyödykkeitä, joiden käyttö tai kulutus on rajoitettu tekniseen laitteeseen ja joihin ei sisälly minkäänlaista fyysisen tavaran tai palvelun käyttöä tai kulutusta.
Momentin 2 kohdan mukaan lain soveltamisalan ulkopuolelle kyseisen 50 euron rajan puitteissa jääviä maksutapahtumia olisivat myös maksutapahtumat, jotka toteutetaan sähköisestä laitteesta tai sen välityksellä siten, että suoritus tehdään hyväntekeväisyyteen taikka maksuksi matka-, pysäköinti-, pääsy- tai muista sen kaltaisista lipuista. Viimeksi mainittu vastaa direktiivin johdanto-osan kappaletta 16, jossa esimerkkeinä direktiivissä tarkoitettujen lippujen käyttötarkoituksista mainitaan matkaliput, viihde, autojen paikoitus ja tapahtumiin pääsy. Poikkeuksen piiriin eivät sen sijaan kuuluisi tilanteet, joissa kyse on fyysisten tavaroiden maksamisesta.
Momentissa tarkoitettujen maksutapahtumien jääminen lain soveltamisalan ulkopuolelle edellyttäisi lisäksi, että niiden kaikkien yhteenlaskettu määrä kuukaudessa pysyisi laissa säädetyn kuukausikohtaisen enimmäismäärän puitteissa eli olisi enintään 300 euroa kuukaudessa käyttäjää kohden. Mainittua rajaa sovellettaisiin riippumatta siitä, laskutetaanko maksutapahtumat jälkikäteen vai maksetaanko ne teleyritykselle etukäteen, kuten toisen maksupalveludirektiivin 3 artiklan l alakohdan ensimmäisestä ja toisesta luetelmakohdasta käy nimenomaisesti ilmi.
Momentti on yhdenmukaisen maksupalvelulain 3 §:n 6 kohdan kanssa. Lisäyksellä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 3 artiklan l kohta ja osaltaan 37 artiklan 2 kohta.
4 §.Valvonta. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti. Momentin mukaan Finanssivalvonnan tulisi toimia yhteistyössä muiden ETA-maiden toimivaltaisten viranomaisten ja Euroopan valvontaviranomaisten kanssa siten kuin Finanssivalvonnasta annetussa laissa ja tässä laissa säädetään. Lisäys on luonteeltaan selkeyttävä.
Momentissa säädettäisiin myös, että mikäli Finanssivalvonnan ja toisen ETA-valtion toimivaltaisen viranomaisen välinen erimielisyys on saatettu Euroopan pankkivalvontaviranomaisen perustamisesta annetun asetuksen 19 artiklassa tarkoitetun menettelyn piiriin, tulisi Finanssivalvonnan lykätä päätöksiään kunnes asia on ratkaistu kyseisen 19 artiklan mukaisesti. Artiklassa määritellään sovittelu ja päätösmenettely toimivaltaisten viranomaisten erimielisyyksien ratkaisemiseksi. Mahdolliset erimielisyydet voisivat koskea tapauksia, joissa toimivaltainen viranomainen katsoo, ettei toisen maksupalveludirektiivin 26 ja 28—31 artiklan mukainen yhteistyö ole näiden säännösten mukaisia. Kyseiset säännökset koskevat viranomaisten välistä tietojen vaihtoa, sijoittautumisoikeuden ja palveluiden tarjoamisen vapauden soveltamisesta tai näitä vapauksia käyttävien maksulaitosten valvontaa, toisen maksupalveludirektiivin nojalla annettujen säännösten noudattamatta jättämisen johdosta toteutettavia toimenpiteitä tai näiden toimenpiteiden perusteluita ja niistä ilmoittamista. Päätöksenteon lykkäämisellä tarkoitettaisiin sekä uusien päätösten tekemisen että jo tehtyjen päätösten toimeenpanon lykkäämistä. Finanssivalvonta voi olla tapauksesta riippuen joko koti- tai isäntävaltion toimivaltainen viranomainen. Tätä säännöstä sovelletaan molemmissa tapauksissa.
Lisäyksellä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 27 artiklan 2 kohta.
5 §.Määritelmät. Pykälän 6 a kohtaa ehdotetaan muutettavaksi. Muutoksella yhdenmukaistetaan sähköisen rahan määritelmä sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/110/EY, jäljempänä sähkörahadirektiivi, 2 artiklan 1 kohdan 2 luetelmakohdan määritelmän mukaiseksi. Muutoksella selkeytetään se, että sähköisen rahan vastaanottajana voi toimia oikeushenkilön lisäksi myös luonnollinen henkilö. Muutoksella toimeenpannaan omalta osaltaan toisen maksupalveludirektiivin 18 artiklan 3 kohta.
Pykälän 8 kohta ehdotetaan muutettavaksi. Ryhmän määritelmän alun viittaus kirjanpitolakiin säilytettäisiin, koska toisen maksupalveludirektiivin 4 artiklan 40 kohdassa viitataan tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2013/34/EU 22 artiklan 1, 2 ja 7 kohtiin, ja kyseinen direktiivi on toimeenpantu kirjanpitolailla. Määritelmän loppuosa muutettaisiin toisen maksupalveludirektiivin yllä mainitun artiklan mukaisesti viittaamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla laitoksia koskevien omien varojen vaatimusten alalla annettuun komission delegoituun asetukseen (EU) N:o 241/2014 ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 575/2013.
Pykälän 9 kohta ehdotetaan muutettavaksi. Kyseinen määritelmäkohta koskee ensimmäistä maksupalveludirektiiviä, joka kumoutuu toisella maksupalveludirektiivillä. Kohdassa siis määriteltäisiin toinen maksupalveludirektiivi.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 10 kohta, jossa määriteltäisiin maksutoimeksiantopalvelu. Määritelmä on yhdenmukainen maksupalvelulain 8 §:n kanssa. Lisäyksellä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 4 artiklan 15 kohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 11 kohta, jossa määriteltäisiin tilitietopalvelu. Määritelmä on yhdenmukainen maksupalvelulain 8 §:n kanssa. Lisäyksellä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 4 artiklan 16 kohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 12 kohta, jossa määriteltäisiin Euroopan pankkiviranomainen viittaamalla kyseisen viranomaisen perustamisesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen1093/2010. Toisessa maksupalveludirektiivissä ja tässä laissa viitataan useaan otteeseen kyseiseen viranomaiseen ja asetukseen, joten viranomaisen määrittely on perusteltua.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 13 kohta, jossa määriteltäisiin maksuväline. Toisessa maksupalveludirektiivissä ja tässä laissa viitataan useaan otteeseen kyseiseen käsitteeseen, joten se on perusteltua määritellä. Määritelmä on yhdenmukainen maksupalvelulain vastaavan määritelmän kanssa. Lisäyksellä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 4 artiklan 14 kohta.
6 §.Maksupalvelun tarjoamisen luvanvaraisuus. Toisen maksupalveludirektiivin johdanto-osan 24 kappaleen mukaisesti direktiivissä määritetään ne maksupalveluntarjoajien ryhmät, joilla on oikeus tarjota maksupalveluja kaikkialla Euroopan unionissa. Näitä ovat luottolaitokset, jotka vastaanottavat käyttäjiltä talletuksia, joita voidaan käyttää maksutapahtumien rahoittamiseen ja joihin olisi edelleen sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/36/EU säädettyjä toiminnan vakautta koskevia vaatimuksia, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijat, jotka laskevat liikkeeseen sähköistä rahaa, jota voidaan käyttää maksutapahtumien rahoittamiseen ja joihin olisi edelleen sovellettava direktiivissä 2009/110/EY säädettyjä toiminnan vakautta koskevia vaatimuksia, sekä maksulaitokset ja postisiirtoa hoitavat laitokset, joilla on kansallisen lainsäädännön nojalla oikeus tarjota kyseisiä palveluja. Siten esimerkiksi yllä mainitut luottolaitokset voivat tarjota maksupalveluita luottolaitostoimilupansa perusteella.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Toisen maksupalveludirektiivin 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja nykyistä oikeustilan vastaavasti maksupalvelun tarjonta olisi edelleen toimiluvanvaraista. Toimilupa voitaisiin myöntää vain oikeushenkilölle, jolla on kotipaikka Suomessa ja sen myöntämisestä säädetään tämän lain 3 luvussa. Kyseisessä artiklassa säädetään myös tietyistä poikkeuksista tähän pääsääntöön, niistä säädetään tämän lain 7 ja 7 b §:ssä. Tällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 11 artiklan 1 kohta.
Momenttia kuitenkin tarkennettaisiin siten, että maksupalveluiden tarjoaminen edellyttää ETA-alueella myönnettyä toimilupaa. Tarkennus on selkeyttävä, eikä muuta nykyistä oikeustilaa. Maksupalvelun tarjonta olisi mahdollista myös toimiluvanhaltijoiden ETA-alueella sijaitseville sivuliikkeille riippumatta siitä, sijaitsevatko niiden päätoimipaikat ETA-alueella tai direktiivin 2013/36/EU 47 artiklan ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti ETA-alueen ulkopuolella. Ulkomaisesta maksulaitoksesta säädetään laissa ulkomaisen maksulaitoksen toiminnasta Suomessa (298/2010). Momentin muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 1 artiklan 1 kohdan a alakohta.
7 §.Muun maksupalvelun tarjoamisen kuin sähköisen rahan liikkeeseenlaskun luvanvaraisuutta koskeva poikkeus. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Muutoksen myötä mahdollisuus tarjota maksupalveluja ilman toimilupaa koskisi 1 §:n 2 momentin 1—5 kohdassa tarkoitettua maksupalvelua. Siten kyseisen pykälän ja momentin 6 kohdassa tarkoitettua maksutoimeksiantopalvelua ei voisi tarjota ilman toimilupaa. Selvyyden vuoksi todettakoon, että kyseisen pykälän ja momentin 7 kohdassa tarkoitetun tilitietopalvelun tarjonnasta säädetään 7 b §:ssä. Muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 32 artiklan 1 kohta.
Tämän lain voimaantullessa voimassa olleen lain mukaan myöskään sähköisen rahan liikkeeseenlaskua ei saisi tarjota ilman toimilupaa. Tämä säilytettäisiin, mutta siihen tehtäisiin nykyiseen oikeustilaan vaikuttamaton tekninen muutos.
Pykälän ruotsinkielisestä 2 momentista ehdotetaan muutettavaksi yksi sana vastaamaan suomenkielistä momenttia. Muutos olisi luonteeltaan tekninen.
Pykälän 4 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi. Maksupalvelun tarjoamiseen osallistuvan käsite voidaan tulkita tarpeettoman laajasti, sisältämään esimerkiksi maksupalveluntarjoajan kassahenkilökunnan. Siten ehdotetaan käytettäväksi toisen maksupalveludirektiivin 32 artiklan 1 kohdan b alakohdan käsitettä liiketoiminnan hallinnointiin tai harjoittamiseen osallistuva.
Pykälän 5 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Momenttiin lisättäisiin, että palveluntarjoajiin sovelletaan myös 8 ja 18 §:n mukaisia maksulaitosrekisteröintiä koskevia säädöksiä. Muutos johtuu siitä, että toisen maksupalveludirektiivin edellyttämiä rekisteröintitoimien muutoksia on toimeenpantu kyseisissä pykälissä. Lisäksi palveluntarjoajiin sovellettaisiin operatiivisten ja turvallisuusriskien hallintaa sekä poikkeama- ja petosraportointivelvoitteita koskevaa 19 a ja 19 b §:ää. Kyseiset 19 a ja 19 b § toimeenpanevat toisen maksupalveludirektiivin 95 ja 96 artiklan, joista ei 32 artiklan 1 kohdan mukaan voi myöntää poikkeusta.
Lisäksi palveluntarjoajiin sovellettaisiin 22 §:ää. Kyseisen pykälän 1 momentin mukaan palveluntarjoajalta edellytettäisiin kiinteää toimipaikkaa. Tämä on perusteltua, jotta Finanssivalvonta voisi tehdä tarkastuksia toimijaan, joka harjoittaa nykyisin toimintaansa kotirauhan piirissä (esimerkiksi kotona järjestettävä maksujenvälitystoiminta). Kyseisen pykälän 2 momentin mukaan rekisteröityihin palveluntarjoajiin sovellettaisiin vaatimusta, että palveluntarjoajan tulee tarjota ainakin osaa maksupalveluntarjonnastaan Suomessa. Koska rekisteröity toimija ei saa toisen maksupalveludirektiivin 32 artiklan 3 kohdan mukaan tarjota palveluita rajan yli ETA-alueelle sijoittautumisoikeuden ja palveluiden tarjoamisen vapauden perusteella, säännös tulisi sovellettavaksi ETA-alueen ulkopuoliseen toimijaan, joka hakisi rekisteröitymistä Suomessa. Säännös on perusteltu tällaisen palveluntarjoajan tehokkaan valvonnan turvaamiseksi.
Palveluntarjoajiin tulisi sovellettavaksi myös 39 § asiakkaan tuntemisesta. Tällä tuettaisiin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämistä. Muutoksen myötä Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuus asiakkaan tuntemisessa noudatettavista menettelytavoista ja riskienhallinnasta ulottuisi myös tässä pykälässä tarkoitettuihin toimijoihin. Tällä edistettäisiin asiakkaan tuntemiseen liittyvien käytäntöjen ja edellytysten yhtenäisyyttä. Muutoin momentti on säilytetty yhtä teknistä muutosta lukuun ottamatta ennallaan. Muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 32 artiklan 1 kohta, 95 artiklan 1 ja 2 kohta sekä 96 artiklan 1, 2 ja 6 kohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 momentti. Sen mukaisesti Finanssivalvonnalla olisi velvollisuus ilmoittaa komissiolle tässä pykälässä tarkoitettujen henkilöiden lukumäärä ja toteutettujen maksutapahtumien kokonaisarvo kunakin kalenterivuonna joulukuun 31 päivänä. Tällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 34 artikla.
Pykälän 3 ja 6 momentti vastaisi voimassa olevaa lakia.
7 a §.Sähköisen rahan liikkeeseenlaskun luvanvaraisuutta koskeva poikkeus. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi.
Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Momenttiin lisättäisiin, että myös 7 §:stä poiketen sähköisen rahan liikkeeseenlaskua voi harjoittaa ilman toimilupaa. Muutos on luonteeltaan selkeyttävä, koska luvanvaraisuutta edellytetään 6 §:n lisäksi myös 7 §:n 1 momentissa. Muutos ei vaikuta nykyiseen oikeustilaan.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Tämän lain 19 a ja b §:ää ei sovellettaisi poikkeuksen alaisiin sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoihin. Muutos on yhdenmukainen sen kanssa, ettei kyseisiä pykäliä sovelleta myöskään toimiluvan nojalla sähköistä rahaa liikkeeseenlaskeviin toimijoihin.
Muutoin pykälään ei ehdoteta muutoksia.
7 b §.Tilitietopalvelun tarjoamisen luvanvaraisuutta koskeva poikkeus. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi, tilitietopalveluiden tarjoamisen luvanvaraisuuspoikkeusta koskeva pykälä. Tilitietopalveluiden tarjoajia kohdellaan maksulaitoksina, mutta jos ne tarjoavat maksupalveluista ainoastaan tilitietopalveluita, niihin sovelletaan toista maksupalveludirektiiviä vain rajoitetusti. Sovellettavat säädökset ovat täysharmonisoituja, joten niistä ei kansallisessa toimeenpanossa voida poiketa.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että tilitietopalveluiden tarjoajan, joka voi olla luonnollinen tai oikeushenkilö, tulee tehdä ilmoitus Finanssivalvonnalle. Ilmoituksen tulee sisältää tiedot, joita edellytetään toisen maksupalveludirektiivin 33 artiklan 1 kohdassa viittauksella 5 artiklan 1 kohdan a, b, e—h, j, l, n, p ja q kohtaan. Tämä toimeenpantaisiin viittaamalla maksulaitoksen toimilupahakemukseen liitettävistä selvityksistä annettuun valtiovarainministeriön asetukseen.
Asetuksen tarkemmasta soveltamisalasta säädettäisiin asetuksen 1 §:n 2 momentissa. Kyseisessä kohdassa säädettäisiin, että tilitietopalveluiden tarjoajaan sovellettaisiin asetuksen 2 §:n 1 momenttia ja 2 momentin 1 ja 3 kohtaa, 3 ja 6 §:ää, 7 §:n 1 ja 3 momenttia ja 10 §:ää, 12 §:ää maksunvälitysjärjestelmiin liittymisen osalta, 14 §:ää sen 1 momentin 10 kohtaa lukuun ottamatta, 15 §:ää toimintojen ulkoistamisen osalta sekä 17 §:ää.
Tilitietopalvelun tarjoajaan sovellettaisiin myös tämän lain 4 §:ää, jolloin tilitietopalveluiden tarjoajien valvovana viranomaisena toimisi Finanssivalvonta. Kyseisessä 4 §:ssä myös asetetaan Finanssivalvonnalle yhteistyövelvoite ETA-valtioiden viranomaisten ja Euroopan valvontaviranomaisten kanssa. Tällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 33 artiklan 1 kohdan viittaus 22 ja 26 artiklaan.
Tilitietopalvelun tarjoajaan sovellettaisiin myös tämän lain 11 §:ää, jossa säädetään toimilupahakemuksesta, toimivaltaisesta viranomaisesta ja ilmoitusvelvollisuudesta toimilupahakemuksessa annettujen tietojen oikeellisuuteen vaikuttavista seikoista ja muutoksista. Tällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 33 artiklan 1 kohdan viittaukset 5 ja 22 artiklaan.
Tilitietopalvelun tarjoajaan sovellettaisiin myös tämän lain 19 a §:ää operatiivisten ja tietoturvariskien hallinnasta. Tällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 33 artiklan 2 kohdan viittaus 95 artiklan soveltamiseen.
Tilitietopalvelun tarjoajaan sovellettaisiin myös tämän lain 19 b §:ää poikkeuksista ja petoksista ilmoittamisesta. Tällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 33 artiklan 2 kohdan viittaus 96 artiklan soveltamiseen.
Tilitietopalvelun tarjoajaan sovellettaisiin myös 26 b §:ää, joka säätää tilitietopalveluiden tarjonnasta johtuvien vastuiden kattamisesta. Tällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 33 artiklan 1 kohdan viittaus 5 artiklan 3 kohtaan.
Tilitietopalveluiden tarjoajaan sovelletaan myös maksupalvelulain 11—15 § annettavista tiedoista. Tällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 33 artiklan 2 kohdan viittaus 52 artiklaan.
Palveluntarjoajaan sovelletaan myös maksupalvelulain 22 §:n 1 momenttia ja 25 a §:ää. Tällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 33 artiklan 2 kohdan viittaus 45 artiklan soveltamiseen.
Palveluntarjoajaan sovelletaan maksupalvelulain 53 §:n 1 momenttia ja 54 §:n 1 momenttia. Tällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 33 artikla 2 kohdan viittaus 69 artiklan soveltamiseen.
Palveluntarjoajaan sovelletaan maksupalvelulain 82 a, 82 b ja 85 c §:ää. Tällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 33 artiklan 2 kohdan viittaus 67 artiklan soveltamiseen.
Palveluntarjoajaan sovelletaan maksupalvelulain 82 a §:n 1 momenttia ja 85 b §:ää. Tällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 33 artiklan 2 kohdan viittaus 97 artiklan soveltamiseen.
Palveluntarjoajaan sovelletaan myös maksupalvelulain 85 b ja 85 c §:ää. Tällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 33 artiklan 2 kohdan viittaus 98 artiklan soveltamiseen.
Tilitietopalveluiden tarjoajiin kohdistuu täysharmonisoitu toisen maksupalveludirektiivin 33 artiklan mukainen sääntelykehikko. Kyseisen kehikon mukaan tilitietopalveluiden tarjoajat voivat tarjota palveluita ETA-alueella, eikä niihin voida ulottaa vaatimusta tarjota ainakin osaa palveluistaan Suomessa. On kuitenkin ainakin teoriassa mahdollista, että Suomeen haluaisi rekisteröityä tilitietopalveluiden tarjoaja, joka tarjoaisi palveluita ainoastaan ETA-alueen ulkopuolelle. Tällaisiin vain ETA-alueen ulkopuolelle tilitietopalveluita tarjoaviin sovellettaisiin lisäksi 22 §:n 2 momenttia, joka edellyttäisi, että palveluntarjoajan tulee tarjota ainakin osaa maksupalveluntarjonnastaan Suomessa. Säännös on verrattavissa 7 ja 7 a §:ssä tarkoitettuihin rekisteröityihin maksupalveluntarjoajiin sovellettavaan vastaavaan säännökseen ja perusteltua tällaisen palveluntarjoajan tehokkaan valvonnan turvaamiseksi.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnalle velvollisuus merkitä tilitietopalveluiden tarjoajat maksulaitosrekisteriin tämän lain 16 §:n mukaisesti. Lisäksi säädettäisiin, että Finanssivalvonnalla on mahdollisuus rajoittaa tilitietopalvelun tarjontaa tai peruuttaa päätöksensä sallia tilitietopalvelun tarjonta. Mikäli Finanssivalvonta peruuttaa tämän päätöksensä, on sen ilmoitettava peruutuksesta ja sen perusteesta Euroopan pankkiviranomaiselle, noudattaen toisen maksupalveludirektiivin 15 artiklan nojalla annettuja komission teknisiä täytäntöönpanostandardeja. Kyseiset standardit koskevat Euroopan pankkiviranomaisen maksulaitoskeskusrekisteriä varten toimitettavien tietojen yksityiskohtia ja rakennetta, mukaan lukien yhteinen lomake ja malli näiden tietojen toimittamista varten. Euroopan pankkiviranomaisen on määrä toimittaa luonnokset näistä teknisistä täytäntöönpanostandardeista komissiolle viimeistään 13 päivänä heinäkuuta 2017. Näillä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 33 artiklan viittaukset 14 ja 15 artiklaan sekä 23 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan d luetelmakohtaan.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että mikäli tilitietopalvelua tarjotaan rajan yli, palveluntarjoajaan sovelletaan 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen säädösten lisäksi soveltuvin osin tämän lain 42, 42 a ja 43—47 §:ää. Tällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 33 artiklan 1 kohdan viittaus 28 artiklan, 29 artiklan 6 kohdan ja 30 artiklan soveltamiseen.
Lisäksi säädettäisiin, että mikäli tilitietopalveluiden tarjoaja aikoo ulkoistaa maksupalvelujen operatiivisia toimintoja muille yksiköille vastaanottavassa ETA-valtiossa, on sen ilmoitettava siitä Finanssivalvonnalle. Tällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 33 artiklan 1 kohdan viittaus 28 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan soveltamisesta.
8 §.Ilmoitusvelvollisuus tarjottaessa maksupalvelua ilman toimilupaa. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi. Maksupalvelun tarjoamiseen osallistuvan käsite voidaan tulkita tarpeettoman laajasti, sisältämään esimerkiksi maksupalveluntarjoajan kassahenkilökunnan. Siten ehdotetaan käytettäväksi toisen maksupalveludirektiivin 32 artiklan 1 kohdan b alakohdan käsitettä liiketoiminnan hallinnointiin tai harjoittamiseen osallistuva. Myös 7 §:n 4 momenttiin on ehdotettu tehtäväksi vastaava muutos.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Nykyisessä lainsäädännössä Finanssivalvonta voi perua päätöksensä sallia maksupalveluiden tarjonta ilman toimilupaa vain 13 § ja 13 a §:ssä tarkoitetun luotettavuuden perusteella tai mikäli henkilö ei täytä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain (444/2017) vaatimuksia. Tätä voidaan pitää tarpeettoman rajoittavana. Valvonnassa on esimerkiksi noussut esiin tilanteita, joissa palveluntarjoaja on selvästikin lopettanut toimintansa, mutta ei ole ottanut yhteyttä Finanssivalvontaan. Palveluntarjoajaan ei myöskään aina saada yhteyttä yhteystietojen vaihtumisen vuoksi. Lisäksi on perusteetonta kohdella ilman toimilupaa ja toimiluvalla maksupalveluita tarjoavia eri tavoin toiminnan rajoittamisen ja toimiluvan peruuttamisen osalta.
Siten 2 momenttiin lisättäisiin viittaus 18 §:ään, jolloin Finanssivalvonta voi peruuttaa päätöksensä sallia maksupalveluiden tarjonta ilman toimilupaa tai rajoittaa ilman toimilupaa toimivan maksupalvelun tarjoajan maksupalvelutoimintaa samoin perustein kuin se voi peruuttaa maksulaitoksen toimiluvan tai rajoittaa sen toimintaa. Toinen maksupalveludirektiivi antaa tähän mahdollisuuden, sillä 32 artiklan 1 kohta mahdollistaa jäsenvaltion harkinnan, soveltaako se 13 artiklan toimiluvan peruuttamista koskevia säännöksiä ilman toimilupaa maksupalveluita tarjoaviin.
Lisäksi 2 momenttiin lisättäisiin Finanssivalvonnalle velvollisuus tehdä päätöksen peruuttamisesta merkintä maksulaitosrekisteriin. Lisäyksellä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 14 artiklan 3 kohta. Finanssivalvonnan tulee myös viipymättä ilmoittaa päätöksen peruuttamisesta ja sen perusteesta Euroopan pankkiviranomaiselle. Ilmoitus Euroopan pankkiviranomaiselle on tehtävä rahoitusalalla tavanomaisesti käytettävällä kielellä. Lisäyksellä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 14 artiklan 4 kohta ja 15 artiklan 2 kohta.
8 a §.Ilmoitusvelvollisuus lain soveltamisalaan kuulumattomasta palvelusta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, jossa säädettäisiin palveluntarjoajille ilmoitusvelvollisuus palveluista, jotka jäävät lain soveltamisalan ulkopuolelle tietyin perustein sekä Finanssivalvonnan näihin liittyvistä tietyistä tehtävistä.
Pykälän 1 momentin mukaan henkilön, joka tarjoaa 2 §:n 4 momentin 1 tai 2 kohdan, tai niiden molempien, mukaista palvelua, olisi esitettävä Finanssivalvonnalle kuvaus tarjotusta palvelusta. Henkilön olisi lisäksi ilmoitettava, millä 1 tai 2 kohdan mukaisella perusteella palvelua tarjotaan. Kuvaus olisi annettava ja ilmoitus tehtävä jos maksuvälineellä toteutettujen maksutapahtumien 12 edeltävän kuukauden kokonaisarvo on yli 1 miljoonaa euroa kuukaudessa. Finanssivalvonnan olisi analysoitava ja päätettävä, voidaanko palvelun katsoa toimivan 2 §:n 4 momentin ja vastaavan toisen maksupalveludirektiivin 3 artiklan k kohdan mukaisessa rajatussa verkossa. Jos Finanssivalvonta katsoo, että näin ei ole, sen tulee ilmoittaa päätöksestään kyseiselle henkilölle.
Pykälän 2 momentin mukaan henkilön, joka tarjoaa 3 §:n 2 momentin mukaista palvelua, tulisi ilmoittaa siitä Finanssivalvonnalle. Henkilön olisi esitettävä Finanssivalvonnalle vuosittain tarkastuslausunto, jossa todistetaan, että toiminta noudattaa kyseisessä momentissa säädettyjä rajoja. Toinen maksupalveludirektiivi ei määrittele tämän tarkemmin minkälainen tai kenen tekemä tarkastuslausunnon tulisi olla. Tämä jää siten valvontakäytännöllä ratkaistavaksi.
Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonta voisi asettaa Finanssivalvonnasta annetun lain 33 a §:ssä tarkoitetun uhkasakon tehosteeksi sille, että henkilö täyttää 1 ja 2 momentissa säädetyt velvollisuutensa. Velvollisuus kuvauksen, ilmoituksen ja tarkastuslausunnon toimittamiselle on olennainen, koska se liittyy lain soveltamiseen tai soveltamatta jättämiseen. Siten on perusteltua tehostaa velvollisuutta mahdollistamalla uhkasakon käyttäminen.
Pykälän 4 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava Euroopan pankkiviranomaiselle sille ilmoitetut 1 ja 2 momentissa tarkoitetut palvelut. Lisäksi Finanssivalvonnan tulisi ilmoittaa, minkä soveltamisalan ulkopuolelle jättämisen perusteen nojalla palvelua suoritetaan. Finanssivalvonnan tulisi asettaa palveluiden kuvaukset julkisesti saataville 16 §:ssä tarkoitetussa maksulaitosrekisterissä ja ilmoitettava ne Euroopan pankkiviranomaiselle kyseisen pykälän mukaisesti.
Pykälällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 37 artiklan 2—5 kohdat ja 103 artiklan 1 kohta.
9 §.Sallittu liiketoiminta. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Momenttiin lisättäisiin, ettei maksulaitoksen vastaanottamia varoja pidetä myöskään sähköisenä rahana. Muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 18 artiklan 3 kohta.
10 §.Luoton myöntäminen. Pykälän 1 momentin 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi. Kohdasta poistettaisiin viittaus tiettyyn tietoteknisellä laitteella toimeenpantuun maksutapahtumaan, koska kyseinen kohta on poistettu toisen maksupalveludirektiivin myötä. Lisäksi kohtaan on tehty tekninen muutos lisäämällä viittaus 2 momenttiin. Lisäyksellä ei ole vaikutusta asiasisältöön. Muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 18 artiklan 4 kohta.
11 §. Toimilupahakemus. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi Finanssivalvonnalle valtuus antaa tarkempia määräyksiä toimilupahakemukseen liitettävistä selvityksistä. Kyseisistä selvityksistä säädettäisiin edelleen valtiovarainministeriön asetuksella, mutta Finanssivalvonta voisi antaa vielä tästä yksityiskohtaisempia määräyksiä. Euroopan pankkiviranomainen on 11 päivänä heinäkuuta 2017 julkaissut toisen maksupalveludirektiivin 5 artiklan 5 kohdan nojalla toimivaltaisille viranomaisille kohdistetut tarkemmat ohjeet tiedoista, jotka olisi annettava toimilupa- tai rekisteröintihakemuksessa. Finanssivalvonta voisi tarvittaessa toimeenpanna kyseisen ohjeen omilla määräyksillään.
Momentin muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 5 artiklan 4 kohta.
13 §.Toimiluvan myöntämisen edellytykset. Pykälää ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että toimilupa voidaan myöntää vain oikeushenkilöille. Muutos on luonteeltaan selkeyttävä, sillä jo 5 §:n maksulaitoksen määritelmästä johtuu, että maksulaitoksen tulee olla oikeushenkilö. Pykälän muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 11 artiklan 1 kohdan viimeinen lause.
16 §.Maksulaitosrekisteri. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi edellytys merkitä rekisteriin myös 7 ja 7 b §:n nojalla ilmoituksenvaraisesti maksupalveluita tarjoavien sivukonttorit ja asiamiehet sekä 2 § 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetut laitokset. Sivukonttorin käsite sisältää myös 42 §:ssä tarkoitetun sivuliikkeen. Sivukonttorit merkitään kotijäsenvaltion rekisteriin, jos sivukonttori tarjoaa maksupalveluita muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossaan. Muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 14 artiklan 1 kohdan b ja c luetelmakohdat sekä 1 kohdan toinen alakohta.
Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin velvollisuus erotella rekisterissä yhtäältä maksulaitoksen toimiluvan omaavat ja toisaalta 7 ja 7 b §:n nojalla ilmoituksenvaraisesti maksupalveluita tarjoavat henkilöt. Muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 14 artiklan 2 kohta.
Rekisteriin merkittäisiin myös ne maksupalvelut, joita tarjoavat 7 tai 7 b §:n nojalla ilman toimilupaa maksupalveluita tarjoavat. Muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 14 artiklan 2 kohta.
Rekisteriin tulisi merkitä myös toimiluvan peruuttaminen sekä 7 b ja 8 §:ssä tarkoitetun, maksupalveluiden tarjoamisen ilman toimilupaa sallivan päätöksen peruuttaminen sekä 8 a §:n nojalla saadut palveluiden kuvaukset. Näistä merkinnöistä säädetään myös 8, 8 a ja 18 §:ssä, mutta tämä lisäys 16 §:ään on selkeyttävä. Lisäyksen myötä maksulaitosrekisterin sisältö voidaan nähdä kokonaisuudessaan yhdestä pykälästä. Muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 14 artiklan 3 kohta ja 37 artiklan 5 kohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti. Sen mukaan Finanssivalvonnan tulisi viipymättä ilmoittaa Euroopan pankkiviranomaiselle sen ylläpitämää rekisteriä varten toimiluvan saaneet maksulaitokset ja niiden asiamiehet ja sivukonttorit, 7 §:ssä tarkoitetut henkilöt ja niiden asiamiehet ja sivukonttorit sekä 2 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetut laitokset. Finanssivalvonnan tulisi ilmoituksessaan myös yksilöidä ne maksupalvelut, joita kyseiset toimijat tarjoavat. Lisäksi Finanssivalvonnan on ilmoitettava 8 a §:ssä tarkoitetut palveluiden kuvaukset. Ilmoitus tulisi tehdä rahoitusalalla tavanomaisesti käytettävällä kielellä. Luonnollista on, että Finanssivalvonta vastaa antamiensa tietojen oikeellisuudesta, samoin kuin se, että ilmoitusvelvollisuuteen kuuluu tietojen päivittäminen tarvittaessa. Siten näitä ei ehdoteta erikseen toimeenpantavaksi.
Finanssivalvonnan tulisi ilmoittaa Euroopan pankkiviranomaisen rekisteriin myös maksulaitosten toimilupien myöntäminen ja peruuttaminen sekä 7 b tai 8 §:ssä tarkoitettujen päätösten tekeminen ja niiden peruuttaminen. Näistä ilmoituksista säädetään myös 8 ja 18 §:ssä.
Rekisteriin merkitään myös 52 a §:ssä tarkoitetut päätökset.
Toisen maksupalveludirektiivin 15 artiklassa säädetään komission täytäntöönpanoasetuksista. Komissio antaa tekniset säätelystandardit sähköisen keskusrekisterin perustamisesta, hoitamisesta ja rekisteriin sisältyvien tietojen saatavuudesta. Teknisillä vaatimuksilla varmistetaan, että vain toimivaltainen viranomainen ja Euroopan pankkiviranomainen voivat muuttaa tietoja. Komissio antaa myös teknisen täytäntöönpanostandardin, jotka koskevat Finanssivalvonnan sille Euroopan pankkiviranomaisen maksulaitoskeskusrekisteriä varten toimittamien tietojen yksityiskohtia ja rakennetta, mukaan lukien yhteinen lomake ja malli näiden tietojen toimittamista varten. Finanssivalvonnan tulee tietoja toimittaessaan noudattaa näitä standardeja.
Uudella momentilla toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 15 artiklan 2 ja 3 kohta.
18 §.Toiminnan rajoittaminen ja toimiluvan peruuttaminen. Toiminnan rajoittamisesta ja toimiluvan peruuttamisesta säädetään Finanssivalvonnasta annetun lain 26 ja 27 §:ssä. Toinen maksupalveludirektiivi sisältää kuitenkin lisäperusteita toimiluvan peruuttamiselle. Siten pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että Finanssivalvonta voisi rajoittaa maksulaitoksen toimintaa tai peruuttaa sen toimiluvan myös, jos maksulaitos jättää ilmoittamatta Finanssivalvonnalle olennaisesta kehityksestä, joka voi vaikuttaa siihen, täyttääkö se edelleen toimilupansa ehdot. Kyseinen kriteeri on lisäys toiseen maksupalveludirektiiviin sen edeltäjään, ensimmäiseen maksupalveludirektiiviin, verrattuna. Olennaista kehitystä ei ole direktiivissä tarkemmin avattu, joten se jää tapauskohtaisen arvioinnin varaan. Olennaisuutta voidaan arvioida esimerkiksi siitä näkökulmasta, voisiko se johtaa toimiluvan menetykseen. Lisäyksellä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 13 artiklan 1 kohdan c luetelmakohta.
Lisäksi 1 momenttiin lisättäisiin Finanssivalvonnalle mahdollisuus rajoittaa maksulaitoksen toimintaa tai peruuttaa sen toimiluvan, mikäli maksulaitos toimintaansa jatkamalla voisi vaarantaa maksujärjestelmään kohdistuvan luottamuksen.
Maksujärjestelmät mahdollistavat toimijoiden välisen maksamisen, joten ne ovat talouden selkäranka. Maksujärjestelmien tulee siten olla sekä teknisesti että taloudellisesti vakaita. Tämän lisäksi järjestelmän tulee vielä nauttia käyttäjiensä luottamuksesta. Mikäli luottamus menetetään, pyrkivät käyttäjät luopumaan maksujärjestelmän käytöstä. Tällä voi olla merkittäviä vaikutuksia kansantalouteen, erityisesti Suomen kaltaisella markkinalla, jossa maksujärjestelmät ovat hyvin keskittyneet. Epäluottamus voi myös levitä järjestelmän ulkopuolelle sen muihin osapuoliin.
Siten on perusteltua laajentaa Finanssivalvonnan mahdollisuuksia maksulaitoksen toiminnan rajoittamiseen tai toimiluvan peruuttamiseen. Milloin maksulaitoksen toiminta vaikuttaisi maksujärjestelmään kohdistuvaan luottamukseen, on arvioitava tapauskohtaisesti. Arviota tehtäessä voidaan huomioida esimerkiksi maksujärjestelmässä suoritettavien ja maksulaitoksen suorittamien maksujen keskimääräinen koko, kokonaisarvo ja -lukumäärä sekä maksujärjestelmän kansallinen tai rajat ylittävä luonne, osapuolten lukumäärä ja niiden suorittamien maksujen lukumäärä, keskimääräinen arvo ja kokonaisarvo. Pykälällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 13 artiklan 1 kohdan d luetelmakohta.
Lisäksi 1 momenttiin lisättäisiin Finanssivalvonnalle mahdollisuus peruuttaa toimilupa, jos maksulaitos nimenomaisesti luopuu siitä. Muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 13 artiklan 1 kohdan a kohta.
Pykälän ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti. Finanssivalvonnalle asetettaisiin velvollisuus tiedottaa toimiluvan peruuttamisesta tai toiminnan rajoittamisesta asianosaisille. Lisäyksellä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 13 artiklan 2 kohta. Lisäksi Finanssivalvonnan on ilmoitettava toimiluvan peruuttamisesta ja sen perusteista Euroopan pankkiviranomaiselle. Lisäyksellä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 14 artiklan 4 kohta.
Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin myös se, että Finanssivalvonnalla on velvollisuus merkitä toimiluvan peruuttaminen ylläpitämäänsä maksulaitosrekisteriin. Tämän lain voimaantullessa voimassa olleen pykälän säännös Finanssivalvonnan velvollisuudesta tehdä toimiluvan peruuttamisesta viran puolesta ilmoitus myös kaupparekisteriin sisällytettäisiin tähän momenttiin. Tämän lisäksi Finanssivalvonnan tulee viipymättä ilmoittaa toimiluvan peruuttamisesta ja sen perusteesta Euroopan pankkiviranomaisen ylläpitämään rekisteriin. Ilmoitus Euroopan pankkiviranomaiselle on tehtävä rahoitusalalla tavanomaisesti käytettävällä kielellä. Komissio antaa toisen maksupalveludirektiivin 15 artiklan nojalla teknisiä täytäntöönpanostandardeja, jotka koskevat Finanssivalvonnan sille Euroopan pankkiviranomaisen maksulaitoskeskusrekisteriä varten toimittamien tietojen yksityiskohtia ja rakennetta, mukaan lukien yhteinen lomake ja malli näiden tietojen toimittamista varten. Finanssivalvonnan tulee tietoja toimittaessaan noudattaa näitä standardeja. Näillä muutoksilla toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 13 artiklan 3 kohta, 14 artiklan 4 kohta ja 15 artiklan 2 kohta.
19 §.Toiminnan järjestäminen. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Momentissa määriteltäisiin 1 §:ään viittaamalla ne maksupalvelut, joita tarjoavia maksupalveluntarjoajia momentin säännökset koskevat. Maksupalveluista pois jäisivät ainoastaan tilitietopalveluiden tarjonta. Momentilla toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 11 artiklan 5 kohta.
19 a §.Operatiivisten ja turvallisuusriskien hallinta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi operatiivisten ja turvallisuusriskien hallintaa koskeva pykälä.
Pykälän 1 momentin mukaan maksulaitosten, 7 §:ssä tarkoitetun poikkeuksen nojalla maksupalveluita tarjoavan henkilön ja 7 b §:ssä tarkoitettujen tilitietopalveluiden tarjoajien olisi luotava erityinen riskienhallintajärjestelmä, direktiivin käsitteistössä ”kehys”, riskienhallintatoimenpiteistään ja valvontamekanismeistaan, jonka tarkoituksena olisi riittävällä tavalla hallita maksupalveluihin liittyviä operatiivisia ja turvallisuusriskejä. Maksupalveluntarjoajien tulisi kehyksen osana kyetä havaitsemaan ja luokittelemaan merkittävät operatiiviset ja turvapoikkeamat. Direktiivin johdanto-osan 91 kappaleen mukaisesti maksupalveluntarjoajien toimenpiteiden tulisi olla oikeassa suhteessa näihin riskeihin.
Pykälän 2 momentissa maksulaitoksille, 7 §:ssä tarkoitetun poikkeuksen nojalla maksupalveluita tarjoaville henkilöille ja 7 b §:ssä tarkoitetuille tilitietopalveluiden tarjoajille asetettaisiin vaatimus antaa Finanssivalvonnalle vähintään vuosittain arvio tarjoamiinsa maksupalveluihin liittyvistä operatiivisista ja turvallisuusriskeistä sekä riskienhallintatoimenpiteidensä ja valvontamekanismiensa riittävyydestä. Finanssivalvonta voi edellyttää arvion toimittamista useamminkin kuin vuosittain.
Direktiivin johdanto-osan 91 kappaleessa todetaan, että maksupalveluntarjoajat ovat vastuussa turvatoimenpiteistä. Näiden toimenpiteiden olisi oltava oikeassa suhteessa asianomaisiin turvallisuusriskeihin. Maksupalveluntarjoajien olisi luotava kehys, jolla lievennetään riskejä ja pidetään yllä tehokkaita poikkeamien hallintamenettelyjä. Säännöllinen raportointimekanismi luotaisiin, jotta voitaisiin varmistaa maksupalveluntarjoajien toimittavan toimivaltaisille viranomaisille ajantasaisen arvion turvallisuusriskeistään ja ilmoittavan toimenpiteet, jotka ne ovat toteuttaneet näiden riskien varalta. Lisäksi kyseisessä kappaleessa annetaan Euroopan pankkiviranomaiselle yleinen tehtävä yhteen sovittaa tässä pykälässä tarkoitettua operatiivisten ja turvallisuusriskien hallintaa ja 19 b §:ssä tarkoitettua poikkeamaraportointia koskevaa toimintaa.
Toisen maksupalveludirektiivin 95 artiklan 3 kohta edellyttää, että Euroopan pankkiviranomainen antaa viimeistään 13 päivänä heinäkuuta 2017 ohjeet turvatoimenpiteiden käyttöönotosta, toteutuksesta ja seurannasta. Ohjeet voivat tarvittaessa kattaa myös turvatoimenpiteiden ja -tuotteiden sertifiointiprosessit. Kyseisen artiklan 5 kohta antaa Euroopan pankkiviranomaisen tehtäväksi edistää toimivaltaisten viranomaisten välistä, toimivaltaisten viranomaisten ja Euroopan keskuspankin välistä sekä tarvittaessa Euroopan unionin verkko- ja tietoturvaviraston ENISAn välistä yhteistyö maksupalveluihin liittyvien operatiivisten ja turvallisuusriskien alalla, tietojenvaihto mukaan lukien. Kyseisen artiklan 4 kohdan mukaan Euroopan pankkiviranomainen voi ohjeista saadut kokemukset huomioon ottaen tuottaa luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi turvatoimenpiteiden käyttöönottoa ja seurantaa koskevista perusteista ja edellytyksistä. Kyseinen kohta myös valtuuttaa komission hyväksymään nämä standardit.
Toinen maksupalveludirektiivi ei yllä mainittua tarkemmin määrittele operatiivisten ja turvallisuusriskien hallintaa, mukaan lukien esimerkiksi millaista kehikkoa ja millaisia hallintakeinoja pidetään riittävinä tai minkälainen 2 momentissa mainitun arvion tulee olla. Nämä jäävät siten Euroopan pankkiviranomaisen ohjeiden ja Finanssivalvonnan tulkinnan varaan.
Pykälän 3 momentissa Finanssivalvonta valtuutettaisiin antamaan tarkempia määräyksiä 1 momentissa tarkoitetusta riskienhallintajärjestelmästä ja 2 momentissa tarkoitetun arvion sisällöstä. Finanssivalvonnan määräyksillä voidaan tarvittaessa määritellä kehikon sisältöä tarkemmin operatiivisten ja turvallisuusriskien riittävän hallinnan näkökulmasta. Lisäksi Finanssivalvonta voisi määritellä tarkemmin operatiivisten ja turvapoikkeamien havaitsemiseen ja luokitteluun liittyviä yksityiskohtia. Finanssivalvonta voisi myös antaa määräyksen siitä, että arvio operatiivista ja turvallisuusriskeistä tulisi toimittaa useammin kuin vuosittain sekä määritellä tarkemmin arvion sisältöä, jotta Finanssivalvonta voi tehdä arvion hallintatoimenpiteiden ja valvontamekanismien riittävyydestä. Määräyksillä voitaisiin lisäksi sitovasti toimeenpanna yllä mainitut Euroopan pankkiviranomaisen ohjeet.
Pykälän 4 momentin mukaan tätä pykälää ei sovellettaisi sähkörahayhteisöön. Tämä pykälä perustuu toisen maksupalveludirektiivin 95 artiklaan, joka ei tulisi kyseisen direktiivin 111 artiklan 1 kohdan mukaan sovellettavaksi sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksiin. Koska sähkörahadirektiivi on tältä osin maksimiharmonisaatiodirektiivi, ei pykälää voida soveltaa sähkörahayhteisöihin. Tämä on muutoinkin perusteltua, koska kansallisia erityispiirteitä tulisi toimeenpanna ainoastaan, mikäli se olisi tarpeellista. Sähköinen raha ei ole Suomessa mitenkään merkittävä maksuväline. Pykälän soveltaminen sähkörahayhteisöihin loisi niille lisää hallinnollista taakkaa ja lisäisi myös Finanssivalvonnan työtaakkaa. Siten pykälän ulottamista koskemaan myös sähkörahayhteisöjä ei tästäkään näkökulmasta pidetä tarkoituksenmukaisena.
Pykälällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 95 artiklan 1 ja 2 kohdat. Kyseisen artiklan säädökset koskevat yleisesti maksupalveluntarjoajia, tarkoittaen siten maksulaitosten ja 7 b §:ssä tarkoitettujen tilitietopalveluiden tarjoajien lisäksi myös 7 §:n nojalla ilman toimilupaa maksupalveluita tarjoavia toimijoita sekä maksupalveluita tarjoavia luottolaitoksia. Siten tämän lain 7 §:ssä sekä luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014) 9 luvun 16 §:ssä viitataan tämän pykälän soveltamisesta. Myös tämän pykälän Finanssivalvontaa koskevat säädökset tulevat sovellettaviksi.
19 b §.Poikkeamista ja petoksista ilmoittaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi, poikkeamista ja maksuvälinepetoksista ilmoittamista koskeva pykälä.
Pykälän 1 momentin mukaan maksulaitoksen ja 7 b §:ssä tarkoitetun tilitietopalvelun tarjoajan tulisi ilman aiheetonta viivytystä ilmoittaa Finanssivalvonnalle havaitsemansa merkittävä operatiivinen tai turvallisuuspoikkeama maksupalveluissaan. Lisäksi, jos poikkeama on tai on voinut vaikuttaa maksupalvelunkäyttäjän taloudellisiin etuihin, niiden tulee ilmoittaa poikkeamasta myös maksupalvelunkäyttäjälle. Ilmoitukseen maksupalvelunkäyttäjälle tulee sisällyttää keinot, joilla asiakas voi lieventää poikkeaman haitallisia vaikutuksia.
Toisen maksupalveludirektiivin 96 artiklan 3 kohdan mukaan Euroopan pankkiviranomainen antaa 13 päivään tammikuuta 2018 mennessä ohjeita maksupalveluntarjoajille tässä momentissa tarkoitettujen merkittävien poikkeamien luokittelusta ja näitä poikkeamia koskevien ilmoitusten sisällöstä, muodosta, vakiomuotoiset ilmoitusmallit mukaan lukien sekä näitä poikkeamia koskevista ilmoitusmenettelyistä. Siten 1 momentin tulkinta, esimerkiksi minkälainen poikkeama katsotaan merkittäväksi sekä miten ja minkä sisältöisenä siitä on ilmoitettava jää kyseisen ohjeistuksen ja lopulta Finanssivalvonnan oman tulkinnan varaan. Koska vaatimukset tulevat ohjeen myötä harmonisoitumaan, on perusteltua antaa Finanssivalvonnalle mahdollisuus antaa tarkempia määräyksiä. Siten momenttiin sisällytettäisiin Finanssivalvonnalle mahdollisuus antaa tarkempia määräyksiä tässä momentissa tarkoitetun operatiivisen tai turvallisuuspoikkeaman luokittelusta sekä ilmoituksen sisällöstä ja muodosta, mukaan lukien ilmoitukseen liittyvät menettelytavat.
Pykälän 2 momentissa maksutilejä pitävälle maksulaitokselle ja 7 §:ssä tarkoitetun poikkeuksen nojalla maksupalveluita tarjoavalle henkilölle asetettaisiin velvollisuus ilmoittaa Finanssivalvonnalle, jos se havaitsee maksutilin oikeudettoman tai petollisen käytön tilitietopalvelun tai maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan toimesta, esimerkiksi oikeudettoman tai petoksellisen maksutapahtuman käynnistämisen ja sen perusteella estää tilitietopalvelun tai maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan pääsyn maksutilille. Ilmoitukseen on sisällytettävä riittävä selvitys tapahtumasta sekä mihin toimenpiteisiin maksulaitos tai 7 §:ssä tarkoitetun poikkeuksen nojalla maksupalveluita tarjoava henkilö on perustellusti ryhtynyt. Finanssivalvonnan tulee tutkia tapaus, mukaan lukien itse poikkeama ja sen johdosta suoritetut tai suunnitellut toimenpiteet, ja ryhtyä tarpeen vaatiessa toimenpiteisiin toimivaltansa puitteissa. Tällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 68 artiklan 6 kohta.
Pykälän 3 momentin mukaan Finanssivalvonnan tulisi ilman aiheetonta viivytystä 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen saatuaan ilmoitettava poikkeamasta Euroopan pankkiviranomaiselle ja Euroopan keskuspankille. Toisen maksupalveludirektiivin 96 artiklan 2 kohdan toinen alakohta antaa Euroopan pankkiviranomaisen ja Euroopan keskuspankin tehtäväksi arvioida yhteistyössä kotivaltion viranomaisen kanssa poikkeaman merkitystä muiden asiaankuuluvien ETA-valtioiden ja niiden kansallisten viranomaisten kannalta. Siten momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnalle yhteistyövelvollisuus näiden viranomaisten kanssa tässä asiassa.
Momentissa säädettäisiin edelleen, että Finanssivalvonnan tulisi tarvittaessa ilmoittaa poikkeamasta muille asiaankuuluville Suomen viranomaisille. Tällaisia muita viranomaisia voisivat olla esimerkiksi Suomen Pankki ja valtiovarainministeriö, mutta tapauksen mukaan voi syntyä tarve ilmoittaa poikkeamasta myös muille viranomaisille. Tarvetta arvioitaessa voidaan huomioida esimerkiksi maksupalveluntarjoajan palveluntarjonnan koko, poikkeaman luonne ja kohdejoukko sekä vaikutusten laajuus ja suuruus.
Toisen maksupalveludirektiivin 96 artiklan 3 kohdan mukaan Euroopan pankkiviranomainen antaa 13 päivään tammikuuta 2018 mennessä ohjeita toimivaltaisille viranomaisille perusteista, joiden mukaan poikkeaman merkitystä arvioidaan, sekä muiden kotijäsenvaltion viranomaisten kanssa jaettavien poikkeamista tehtävien raporttien yksityiskohdista. Siten 1 ja 3 momentin tulkinta jää näiden ohjeiden sekä lopulta Finanssivalvonnan oman tulkinnan varaan. Euroopan pankkiviranomainen on antanut tässä pykälässä mainitut ohjeet 27 päivänä heinäkuuta 2017.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin maksulaitoksille ja 7 b §:ssä tarkoitetuille tilitietopalvelun tarjoajille velvollisuus raportoida maksuvälineisiin liittyvien petosten tilastot Finanssivalvonnalle. Raportointi tulisi tehdä vähintään vuosittain. Finanssivalvonnalle asetettaisiin velvollisuus toimittaa nämä tilastotiedot kootusti Euroopan pankkiviranomaiselle ja Euroopan keskuspankille.
Toisen maksupalveludirektiivin johdanto-osan 91 kappaleessa todetaan merkittävien turvapoikkeamien raportointivelvollisuuden olevan tarpeen, jotta voidaan varmistua siitä, että käyttäjille, muille maksupalveluntarjoajille tai maksujärjestelmille aiheutuvat vahingot, kuten huomattavan häiriön ilmeneminen maksujärjestelmässä, pidettäisiin mahdollisimman vähäisinä. Direktiivissä ei kuitenkaan tarkemmin määritellä, minkä sisältöisesti tilastoraportointi tulisi suorittaa. Koska tilastot on kuitenkin toimitettava Euroopan pankkiviranomaiselle ja Euroopan keskuspankille, voidaan olettaa, että tilastoprosessi ja -sisältö tulevat harmonisoitumaan viranomaisten yhteistyössä. Siten olisi tarkoituksenmukaista ehdotetun 4 momentin mukaisesti valtuuttaa Finanssivalvonta antamaan tarkempia määräyksiä petosraportoinnista. Määräykset voisivat koskea esimerkiksi tilastoraportoinnin tiheyttä, tilastojen toimitustapaa sekä niiden sisältöä.
Pykälän 5 momentin mukaan pykälää ei sovellettaisi sähkörahayhteisöön. Tämä pykälä perustuu toisen maksupalveludirektiivin 96 artiklaan, joka ei tulisi kyseisen direktiivin 111 artiklan 1 kohdan mukaan sovellettavaksi sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitoksiin. Koska sähkörahadirektiivi on maksimiharmonisaatiodirektiivi, ei tätä pykälää voida soveltaa sähkörahayhteisöihin. Tämä on muutoinkin perusteltua, koska kansallisia erityispiirteitä tulisi toimeenpanna ainoastaan, mikäli se olisi tarpeellista. Sähköinen raha ei ole Suomessa mitenkään merkittävä maksuväline. Pykälän soveltaminen sähkörahayhteisöihin loisi niille lisää hallinnollista taakkaa ja lisäisi myös Finanssivalvonnan työtaakkaa. Siten pykälän ulottamista koskemaan myös sähkörahayhteisöjä ei tästäkään näkökulmasta pidetä tarkoituksenmukaisena.
Pykälällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 68 artiklan 6 kohta sekä 96 artiklan 1, 2 ja 6 kohdat. Kyseisen artiklan säädökset koskevat yleisesti maksupalveluntarjoajia, tarkoittaen siten maksulaitosten ja 7 b §:ssä tarkoitettujen tilitietopalveluiden tarjoajien lisäksi myös 7 §:n nojalla ilman toimilupaa maksupalveluita tarjoavia toimijoita sekä maksupalveluita tarjoavia luottolaitoksia. Siten tämän lain 7 §:ssä sekä luottolaitostoiminnasta annetun lain 9 luvun 16 §:ssä viitataan tämän pykälän soveltamiseen. Myös tämän pykälän Finanssivalvontaa koskevat säädökset tulevat sovellettaviksi.
4 luku Maksulaitoksen toiminta
21 c §.Maksulaitoksen omistuksen hankintaa ja luovutusta koskeva ilmoitusvelvollisuus. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi maksulaitoksen omistuksen hankintaa ja luovutusta koskeva pykälä. Pykälän 1 momentin mukaan luonnollisen tai oikeushenkilön, joka on päättänyt hankkia suoraan tai välillisesti vähintään 10 prosenttia maksulaitoksen pääomasta tai äänioikeuksista, tai mikäli hankinnan nojalla olisi mahdollista käyttää merkittävää vaikutusvaltaa maksulaitoksen johtamisessa, on siitä ilmoitettava Finanssivalvonnalle. Ilmoitus tulee tehdä etukäteen ja kirjallisesti.
Kirjallinen etukäteisilmoitus olisi 2 momentin mukaan tehtävä myös, mikäli hankinnan tuloksena omistus- tai ääniosuus olisi vähintään 20, 30 tai 50 prosenttia, tai johtaisi siihen, että maksulaitoksesta tulisi ilmoitusvelvollisen tytäryhtiö.
Pykälän 3 momentin mukaan ilmoitus olisi tehtävä myös, mikäli henkilö on päättänyt luopua, suoraan tai välillisesti, omistus- tai ääniosuudestaan siten, että se laskisi alle tässä pykälässä mainittujen rajojen tai maksulaitos ei enää olisi ilmoitusvelvollisen tytäryhtiö.
Merkittävää vaikutusvaltaa sekä omistusosuutta ja ääniosuutta arvioitaessa sovelletaan, mitä arvopaperimarkkinalain (746/2012) 2 luvun 4 §:ssä ja 9 luvun 4—7 §:ssä säädetään. Sellaisia osakkeita ja osuuksia ei kuitenkaan oteta huomioon, jotka ilmoitusvelvollinen on enintään vuoden ajaksi hankkinut järjestämänsä arvopapereiden liikkeeseenlaskun yhteydessä tai markkinatakauksen nojalla ja joiden nojalla ilmoitusvelvollisella ei ole oikeutta käyttää yhteisössä äänivaltaa eikä muuten vaikuttaa yhteisön johdon toimintaan.
Pykälän 4 momentin mukaan ilmoituksessa olisi mainittava aiotun omistusosuuden suuruus. Ilmoituksessa olisi myös annettava riittävät tiedot, jotta Finanssivalvonta voi arvioida omistus- tai vaikutusvaltaosuuden hankinnan vaikutukset maksulaitoksen johtoon. Vaadittavien tietojen tulisi olla suhteutettuja ja mukautettuja hankkijaehdokkaan ja ehdotetun hankinnan luonteeseen. Toisen maksupalveludirektiivin 6 artiklan 2 kohdan mukaan viranomaisille olisi toimitettava oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU 23 artiklan 4 kohdan tarkoittamat asianmukaiset tiedot. Kyseinen kohta on toimeenpantu luottolaitostoiminnasta annetun lain 3 luvun 1 §:ssä sekä liittyvässä valtioneuvoston asetuksessa (208/2014). Viittauksella kyseiseen luottolaitostoiminnasta annetun lain pykälään toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 6 artiklan 2 kohta.
Pykälän 5 momentin mukaan tätä pykälää ei sovellettaisi sähkörahayhteisöön. Siihen liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta säädetään 21 a §:ssä.
Pykälällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 6 artiklan 1 ja 2 kohta.
21 d §.Maksulaitoksen omistuksen hankintaa ja äänioikeuden käyttöä koskeva rajoitus. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi maksulaitoksen omistuksen hankintaa ja siihen liittyvän äänioikeuden käytön rajoittamista koskeva pykälä. Pykälän 1 momentissa viitattaisiin Finanssivalvonnasta annetun lain 32 a §:ään, jossa mahdollistetaan omistusosuuden hankinnan kieltäminen, mikäli hankinta vaarantaisi sen kohteena olevan yrityksen tai yhteisön terveiden ja huolellisten liiketapaperiaatteiden mukaisen toiminnan.
Pykälässä viitattaisiin myös Finanssivalvonnasta annetun lain 32 b §:ään, jossa määritetään menettely kieltopäätöksen antamiselle. Toinen maksupalveludirektiivi ei käsittele kieltopäätöksen antamisen menettelytapoja. Mahdollinen kielto ei kuitenkaan olisi riippuvainen 21 c §:ssä tarkoitetusta ilmoituksen tekemisestä. Kielto voidaan antaa myös, vaikka ilmoitusta ei olisi tehty.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, ettei omistusosuutta maksulaitoksesta saa hankkia ennen kuin Finanssivalvonta on tehnyt 1 momentissa tarkoitetun päätöksen kieltää tai sallia omistusosuuden hankinta tai Finanssivalvonnasta annetun lain 32 b §:ssä annettu määräaika on päättynyt.
Pykälän 3 momentin mukaan, mikäli omistusosuus kuitenkin hankitaan vastoin Finanssivalvonnan kieltoa tai ennen Finanssivalvonnasta annetun lain 32 b §:ssä säädetyn määräajan päättymistä, on Finanssivalvonnan määrättävä hankitun omistusosuuden perusteella saatavan äänioikeuden käyttö keskeytettäväksi, tai että äänet ovat mitättömiä tai että äänet voidaan mitätöidä.
Pykälän 4 momentin mukaan pykälää ei sovellettaisi sähkörahayhteisöön. Siihen sovelletaan Finanssivalvonnasta annetun lain 32 c §:ää.
Pykälällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivi 6 artiklan 3 ja 4 kohta.
22 §.Toimipaikka ja pääkonttori. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Momenttiin lisättäisiin vaatimus, että Suomessa pääkonttorin omaavan maksulaitoksen on harjoitettava ainakin osaa maksupalvelutoiminnastaan Suomessa. Säännös perustuu suoraan toiseen maksupalveludirektiiviin, jossa ei tarkemmin määritellä, millaista osaa säännöksellä tarkoitetaan. Tällä vaatimuksella kuitenkin pyritään estämään sijoittautumisoikeuden väärinkäyttö sijoittamalla pääkonttori jäsenvaltioon, jossa maksulaitoksella ei olisi tarkoituskaan tarjota maksupalveluita. Säännöstä ei tulisi voida kiertää tarjoamalla maksupalveluita vain erittäin rajoitetusti, vaan maksupalveluita tulisi tarjota Suomessa vähäistä merkittävämmässä määrin. Riittävä maksupalveluiden tarjonnan määrä tulee arvioida tapauskohtaisesti, ottaen huomioon esimerkiksi maksupalveluiden kokonaistarjonta ja laatu sekä maksulaitoksen tarjoamat muut maksupalveluihin liittymättömät palvelut. Pykälällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 11 artiklan 3 kohta.
Säännös tulisi sovellettavaksi myös 7, 7 a ja 7 b §:ssä tarkoitettuihin rekisteröityihin toimijoihin kyseisten pykälien viittausten mukaisesti. 7 ja 7 a §:ssä tarkoitetut rekisteröidyt toimijat eivät toisen maksupalveludirektiivin 32 artiklan 3 kohdan mukaan saa tarjota palveluita toiseen ETA-valtioon sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta hyväksi käyttäen. Toisessa maksupalveludirektiivissä säädetään 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti kuitenkin maksupalveluiden tarjoamisesta Euroopan unionissa, joten ne voivat direktiivin säännösten estämättä tarjota palveluita ETA-alueen ulkopuolelle. Toiminnan valvontaa heikentää automaattisesti se, mitä kauempana varsinaista toimintaa harjoitetaan valvojasta. Samoin valvontaa liittyvien tietojen saaminen kolmansista maista voi olla selkeästi hankalampaa kuin ETA-alueelta. Toimintatavat kolmansissa valtioissa voivat erota merkittävästi ETA-alueen toimintatavoista. Yleisestikin rekisteröitymispyrkimys Suomeen ilman Suomessa tapahtuvaa palveluntarjontaa herättää kysymyksiä rekisteröitymisen tosiasiallisesta tarkoitusperästä. Siten tehokkaan valvonnan turvaamiseksi on perusteltua ulottaa vaatimus, että maksupalveluita on harjoitettava ainakin osin Suomessa myös 7 ja 7 a §:ssä tarkoitettuihin toimijoihin. Tällä toimeenpannaan omalta osaltaan toisen maksupalveludirektiivin 32 artikla.
7 b §:ssä tarkoitettuihin tilitietopalveluiden tarjoajiin kohdistuu täysharmonisoitu toisen maksupalveludirektiivin 33 artiklan mukainen sääntelykehikko. Kyseisen kehikon mukaan tilitietopalveluiden tarjoajat voivat tarjota palveluita ETA-alueella, eikä niihin voida ulottaa vaatimusta tarjota ainakin osaa palveluistaan Suomessa. On kuitenkin ainakin teoriassa mahdollista, että Suomeen haluaisi rekisteröityä tilitietopalveluiden tarjoaja, joka tarjoaisi palveluita ainoastaan ETA-alueen ulkopuolelle. Tällaisiin toimijoihin sovellettaisiin yllä mainituista syistä 7 b §:ssä olevan säännöksen mukaisesti vaatimusta tarjota ainakin osaa tilitietopalveluista Suomessa.
23 §.Maksupalvelun tarjoamiseen liittyvän toiminnon ulkoistaminen. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan pykälän sisältöä. Pykälässä käsiteltäisiin sekä kaikenlaatuista maksupalvelutoimintojen ulkoistamista, että maksupalvelun tarjoamisen kannalta merkittävän toiminnon ulkoistamista.
Pykälän 5 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Muutoksen myötä maksulaitoksen on ilmoitettava kaikesta maksupalveluiden tarjontaan liittyvästä ulkoistamisesta etukäteen Finanssivalvonnalle. Ilmoittamisvelvollisuus kattaa sekä kansallisen että ulkomaille tapahtuvan ulkoistamisen. Mikäli ulkoistaminen tapahtuu rajan yli, sovelletaan 42 §:n säännöksiä soveltuvin osin. Maksulaitoksen tulee ilmoittaa Finanssivalvonnalle myös kaikista ulkoistamiseen liittyvistä muutoksista etukäteen ja ilman aiheetonta viivytystä. Muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 19 artiklan 5 kohta, 6 kohdan ensimmäinen alakohta ja 8 kohta sekä 28 artiklan 1 kohdan toinen alakohta ja 4 kohta.
24 §.Asiamies. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Finanssivalvonnalle annettaviin tietoihin lisättäisiin, että maksulaitoksen on ilmoitettava myös asiamiehen maksulaitoksen puolesta toimeksiannon perusteella tarjoamat maksupalvelut sekä henkilötunnus asiamiehenä toimivan luonnollisen henkilön osalta. Myös asiamiehissä ja niiden käytössä tapahtuvista muutoksista olisi ilmoitettava ilman aiheetonta viivytystä Finanssivalvonnalle. Muutoksilla toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 19 artiklan 1 kohdan d ja e luetelmakohta sekä 8 kohta.
Pykälän 5 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Finanssivalvonnan tulisi ilmoittaa maksulaitokselle asiamiehen rekisteröinnistä maksulaitosrekisteriin kahden kuukauden kuluessa saatuaan tämän pykälä 3 ja 4 momentissa saadut tiedot. Finanssivalvonnan velvollisuudesta merkitä asiamiehet maksulaitosrekisteriin säädetään 16 §:ssä. Mikäli Finanssivalvonta kieltäytyy merkitsemästä asiamiestä kyseiseen rekisteriin, olisi sen ilmoitettava kieltäytymisestä maksulaitokselle ilman aiheetonta viivytystä. Muutoksilla toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 19 artiklan 2 ja 4 kohta.
26 §.Asiakasvarojen suojaaminen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Momenttia muutettaisiin siten, että siinä mainittaisiin minkä maksupalveluiden yhteydessä saadut asiakasvarat on suojattava. Muutos on toisen maksupalveludirektiivin 10 artiklan 1 kohdasta johtuva, mutta lähinnä tekninen. Soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät ainoastaan maksutoimeksiantopalveluiden ja tilitietopalveluiden tarjonta. Siten kaikki sellaiset maksupalvelut, jotka johtavat siihen, että maksulaitos vastaanottaa asiakasvaroja, kuuluisivat säännöksen piiriin.
Momentista poistettaisiin rajaus, että asiakasvarojen suojaamista koskevia säännöksiä sovellettaisiin vain sellaisiin maksulaitoksiin, jotka tarjoavat myös muita kuin maksupalveluja. Lisäksi poistettaisiin suojan piiriin kuuluvien varojen alarajat. Toinen maksupalveludirektiivi ei mahdollista näitä rajauksia, vaan asiakasvarat on suojattava myös silloin kun maksulaitos tarjoaa vain maksupalveluita, ja kaikkia asiakasvarat on suojattava niiden määrästä riippumatta. Lisäksi momenttiin tehtäisiin tekninen muutos. Momentilla toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 10 artiklan 1 kohta.
26 a §.Maksutoimeksiantopalveluista johtuvien vastuiden kattaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi vakuutusta tai muuta vastaavaa vakuutta käsittelevä pykälä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että maksutoimeksiantopalveluiden tarjoajan olisi hankittava ammatillinen vastuuvakuutus, joka maantieteellisesti kattaa alueet, joissa kyseistä palvelua tarjotaan, tai vaihtoehtoisesti muu vastaava vakuus. Vakuutuksella tai vastaavalla vakuudella varmistetaan, että palveluntarjoaja voi kattaa vastuunsa oikeudettomista, toteuttamatta jääneistä, virheellisesti toteutetuista tai myöhästyneistä maksutapahtumista sekä mahdollisesta toisen maksupalveluiden tarjoajan takautumisoikeuden käytöstä. Näiden vastuiden sisällöstä säädetään maksupalvelulaissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnalle toimivalta antaa vakuutuksesta tai vakuudesta tarkempia teknisiä määräyksiä, esimerkiksi käyvästä vakuusmateriaalista, vakuuden tai vakuutuksen antajasta ja vakuutuksen tai vakuuden rahallisen korvauksen vähimmäismäärästä sekä Finanssivalvonnalle annettavista vakuutukseen tai vakuuteen liittyvistä tiedoista. Tällaisia annettavia tietoja voisivat olla esimerkiksi yrityksen riskiprofiili, tarjoaako yritys muita maksupalveluja tai harjoittaako se muuta liiketoimintaa, käynnistettyjen maksutapahtumien arvo sekä vakuuden ominaisuudet ja täytäntöönpanoperusteet. Toisen maksupalveludirektiivin 5 artiklan 4 kohdan mukaan Euroopan pankkiviranomainen antaa 13 päivään tammikuuta 2017 mennessä toimivaltaisille viranomaisille ohjeet niistä perusteista, joiden mukaan määrätään tässä pykälässä tarkoitetun vakuutuksen tai vakuuden rahallisen korvauksen vähimmäismäärä. Pankkiviranomainen on antanut nämä ohjeet 7 päivänä heinäkuuta 2017. Finanssivalvonta voi huomioida nämä ohjeet omia määräyksiään antaessaan.
Tässä pykälässä tarkoitettua vastuiden kattamisvaatimusta ei sovelleta direktiivin johdanto-osan 24 kappaleen mukaisesti luottolaitoksiin.
Pykälällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 5 artiklan 2 ja 4 kohta.
26 b §.Tilitietopalveluista johtuvien vastuiden kattaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi vakuutusta tai muuta vastaavaa vakuutta käsittelevä pykälä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että tilitietopalveluiden tarjoajan on hankittava ammatillinen vastuuvakuutus, joka maantieteellisesti kattaa alueet, joissa kyseistä palvelua tarjotaan, tai vaihtoehtoisesti muu vastaava vakuus. Tällä varmistetaan, että palveluntarjoaja voi kattaa korvausvastuunsa oikeudettomasta tai petollisesta pääsystä maksutilitietoihin tai niiden oikeudettomasta käytöstä.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnalle toimivalta antaa vakuutuksesta tai vakuudesta tarkempia teknisiä määräyksiä, esimerkiksi käyvästä vakuusmateriaalista, vakuuden tai vakuutuksen antajasta ja vakuutuksen tai vakuuden rahallisen korvauksen vähimmäismäärästä sekä Finanssivalvonnalle annettavista vakuutukseen tai vakuuteen liittyvistä tiedoista. Tällaisia annettavia tietoja voisivat olla esimerkiksi yrityksen riskiprofiili, tarjoaako yritys muita maksupalveluja tai harjoittaako se muuta liiketoimintaa, tilitietopalveluja käyttävien asiakkaiden lukumäärä sekä vakuuden ominaisuudet ja täytäntöönpanoperusteet. Toisen maksupalveludirektiivin 5 artiklan 4 kohdan mukaan Euroopan pankkiviranomainen antaa 13 päivään tammikuuta 2017 mennessä toimivaltaisille viranomaisille ohjeet niistä perusteista, joiden mukaan määrätään tässä pykälässä tarkoitetun vakuutuksen tai vakuuden rahallisen korvauksen vähimmäismäärä. Pankkiviranomainen on antanut nämä ohjeet 7 päivänä heinäkuuta 2017. Finanssivalvonta voi huomioida nämä ohjeet omia määräyksiään antaessaan.
Tässä pykälässä tarkoitettua vastuiden kattamisvaatimusta ei sovelleta direktiivin johdanto-osan 24 kappaleen mukaisesti luottolaitoksiin.
Pykälällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 5 artiklan 3 ja 4 kohta.
27 §.Vähimmäispääoma. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Alkupääomaksi käyvät erät määriteltäisiin toisen maksupalveludirektiivin 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti viittaamalla luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 26 artiklan 1 kohdan a—e kohtiin. Muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 7 artiklan 1 kohta.
Lisäksi 1 momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että 50 000 euron alkupääomavaatimus koskee yksinomaan maksutoimeksiantopalveluita tarjoavaa maksulaitosta. Kyseisen pykälän ja momentin 3 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että se koskee tämän lain 1 §:n 2 momentin 1—4 kohdassa tarkoitettuja maksupalveluita tarjoavia maksulaitoksia. Muutoksilla toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 7 artikla.
28 §.Omat varat. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Maksulaitokselta edellytettävät omat varat määriteltäisiin toisen maksupalveludirektiivin mukaisesti. Siten maksulaitoksen omiin varoihin sovellettaisiin, mitä EU:n vakavaraisuusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan 118 alakohdassa säädetään, jolloin vähintään 75 prosenttia ensisijaisesta pääomasta on ydinpääomaa kyseisen asetuksen 50 artiklan tarkoittamalla tavalla ja toissijainen pääoma on enintään yksi kolmasosa ensisijaisesta pääomasta. Muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 4 artiklan 46 kohta.
29 §.Maksulaitoksen omien varojen laskemisessa käytettävät menetelmät. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Finanssivalvonnalla olisi mahdollisuus mukauttaa omien varojen vaatimusta sillä perusteella, että maksulaitoksen toiminnassa on edelliseen vuoteen verrattuna tapahtunut merkittävä muutos. Kulusidonnaisessa menetelmässä omien varojen määrä on sidottu kiinteisiin yleiskustannuksiin, joilla tarkoitetaan kustannuksia, jotka eivät vaihtele yrityksen suorite- tai palvelumäärien mukaisesti vaan pysyvät tietyllä aikavälillä muuttumattomina. Maksulaitoksen toiminnassa tapahtuva muutos ei ainakaan viiveettä välttämättä näy sen kiinteissä kustannuksissa. Siten on tarkoituksenmukaista antaa Finanssivalvonnalle mahdollisuus mukauttaa omien varojen vaatimusta.
Millainen liiketoiminnan muutos katsotaan merkittäväksi, on harkittava tapauskohtaisesti. Harkintaa tehtäessä on huomioitava esimerkiksi liiketoiminnan muutosten vaikutus maksulaitoksen omiin operatiivisiin ja taloudellisiin riskeihin sekä maksupalvelunkäyttäjiin kohdistuviin riskeihin. Muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 9 artiklan 1 kohdan toinen ”menetelmä A” alakohta.
Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että merkittäviin indikaattoreihin lisätään myös maksulaitoksen perimät palvelumaksut. Muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 9 artiklan 1 kohdan menetelmä C:n a alakohdan iii) luetelmakohta.
30 §.Omien varojen vähimmäismäärä. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta tätä pykälää ja 29 §:ää, sisältäen säännöksiä omien varojen vähimmäismäärästä ja niiden laskemisessa käytettävistä menetelmistä, ei sovellettaisi sellaisiin maksulaitoksiin, jotka tarjoavat yksinomaan maksutoimeksiantopalveluita, tilitietopalveluita tai yksinomaan niitä molempia. Maksutoimeksiantopalvelun, joko yksinomaan tai yhdessä tilitietopalveluiden tarjonnan kanssa, tarjoajiin sovelletaan kuitenkin tämän pykälän ja momentin säännöstä, että maksulaitoksen omien varojen määrän tulee olla aina vähintään 27 §:ssä tarkoitetun vähimmäispääoman suuruinen. Pelkästään tilitietopalveluiden tarjoajille ei toinen maksupalveludirektiivi aseta pääomavelvoitteita, joten myöskään tämä minimipääomavelvoite ei tule sovellettavaksi kyseisiin toimijoihin. Muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 8 artiklan 1 kohta ja 9 artiklan 1 kohta.
Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Finanssivalvonta voisi määrä omien varojen laskentamenetelmää muutettavaksi. Nykyisen lain mukaan laskentamenetelmää voidaan muuttaa vain maksulaitoksen hakemuksesta. Tämä voi johtaa tilanteeseen, että toimilupaa myönnettäessä määrätty laskentamenetelmä ei valvottavan toiminnan kehittyessä enää annakaan toiminnan riskeihin nähden oikeasuhteista omien varojen vaadetta. Siten on perusteltua antaa Finanssivalvonnalle mahdollisuus määrätä laskentamenetelmä muutettavaksi, jos maksulaitoksen käyttämä laskentamenetelmä ei riittävällä tavalla turvaa maksulaitoksen vakavaraisuutta tai toiminnan luotettavuutta. Toisen maksupalveludirektiivin 9 artiklan 1 kohdassa todetaan, että omat varat ”lasketaan toimivaltaisten viranomaisten kansallisen lainsäädännön mukaisesti antaman määräyksen mukaisesti” jollakin kyseisessä artiklassa määrätyllä menetelmällä. Siten muutos on direktiivin mukainen.
31 §.Omien varojen vähimmäismäärästä poikkeaminen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Siihen lisättäisiin toisen maksupalveludirektiivin 8 artiklan 1 kohdan mukainen vaatimus, että myös tapauksissa, joissa 30 ja 30 a §:n omien varojen vähimmäismäärää ei sovellettaisi, on maksulaitoksen omien varojen vähimmäismäärän oltava vähintään 27 §:ssä tarkoitetun alkupääoman mukainen. Momentilla toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 8 artiklan 1 kohta ja 8 artiklan 3 kohdan mukainen kansallinen poikkeussäännös.
6 luku Menettelytavat
40 §.Maksujärjestelmään osallistuminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti. Sen mukaisesti, mikäli maksujärjestelmän ylläpitäjä epää hakijalta pääsyn maksujärjestelmään, olisi sen ilmoitettava hakijalle epäämisen kaikista syistä. Tällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 35 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta.
41 §.Poikkeus oikeudesta päästä maksujärjestelmään. Pykälän 1 momentin 2 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi viittaus pääoman määräytymisestä ryhmän tasolla. Muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 35 artiklan 2 kohdan b luetelmakohta.
Momentista poistettaisiin 3 kohta. Kyseinen poikkeus on poistettu toisen maksupalveludirektiivin maksujärjestelmiin pääsyä käsittelevästä 35 artiklasta. Direktiivin johdanto-osan 52 kohdassa kuitenkin todetaan, ettei maksujärjestelmiin pääsyä koskevia säännöksiä saisi soveltaa yksittäisen maksupalveluntarjoajan perustamiin ja hoitamiin järjestelmiin. Tällaisiin järjestelmiin sisältyisivät kolmen osapuolen järjestelyt, esimerkiksi kolmen osapuolen korttijärjestelyt, siltä osin kuin ne eivät toimi tosiasiallisesti neljän osapuolen järjestelminä. Asiallisesti pykälän sisältö ei siten muuttuisi, vaan artiklan 35 nojalla säädettyjä 40 ja 41 §:ää ei edelleenkään sovellettaisi tällaisiin kolmen osapuolen järjestelyihin. Muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 35 artiklan 2 kohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti. Momentissa säädettäisiin, että mikäli eräistä arvopaperi- ja valuuttakaupan sekä selvitysjärjestelmän ehdoista annetun lain (1084/1999) nojalla nimetyn maksujärjestelmän osapuoli tarjoaa mahdollisuuden yhdelle järjestelmään kuulumattomalle toimiluvan saaneelle tai 7 tai 7 b §:ssä tarkoitetulle maksupalveluiden tarjoajalle tehdä siirtomääräyksiä järjestelmässä, on sen tarjottava kyseinen mahdollisuus myös muille maksupalveluiden tarjoajille 40 §:ssä tarkoitetulla tavalla objektiivisin, syrjimättömin ja oikeasuhtaisin ehdoin. Tällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 35 artiklan 2 kohdan toinen alakohta.
41 d §.Pääsy luottolaitosten ylläpitämiin tileihin. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi maksulaitosten pääsyä luottolaitosten maksutileihin ja maksupalveluihin käsittelevä pykälä.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että luottolaitoksen, joka tarjoaa maksupalveluita, tulee tarjota näitä palveluita myös maksulaitoksille sekä 7 ja 7 b §:ssä tarkoitetuille ilman toimilupaa toimiville henkilöille. Toisen maksupalveludirektiivin 32 artiklan 3 kohta ja 33 artiklan 2 kohdan mukaan näitä 7 ja 7 b §:ssä tarkoitettuja henkilöitä tulee kohdella maksulaitoksina, joten myös luottolaitoksen ylläpitämiin tileihin pääsyä koskevat säännökset tulevat sovellettaviksi.
Luottolaitos voi asettaa palveluntarjonnalleen ehtoja, mutta näiden ehtojen tulee olla objektiivisia, syrjimättömiä ja oikeasuhtaisia palveluntarjontaan liittyviin riskeihin nähden. Maksupalveluita tulee tarjota riittävän laajasti, jotta maksulaitos tai 7 tai 7 b §:ssä tarkoitettu henkilö voi tarjota omia maksupalveluitaan esteettä ja tehokkaasti. Luottolaitos ei siten saisi rajoittaa maksupalveluidensa tarjontaa tai asettaa sellaisia palvelun ehtoja, jotka perusteetta vaikeuttavat maksulaitoksen tai 7 tai 7 b §:ssä tarkoitetun henkilön maksupalveluiden tarjontaa. Tällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 36 artiklan 1 alakohta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että mikäli luottolaitos epää maksupalveluidensa tarjonnan maksulaitokselta tai 7 tai 7 b §:ssä tarkoitetulta henkilöltä, on luottolaitoksen ilmoitettava epäämisen syyt Finanssivalvonnalle. Tällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 36 artiklan 2 alakohta.
41 e §.Tilinpäätös ja toimintakertomus. Pykälä olisi uusi. Maksulaitoksen tilinpäätökseen ja toimintakertomukseen sekä niitä koskevien ohjeiden, lausuntojen ja poikkeuslupien antamiseen sovellettaisiin luottolaitostoiminnasta annetun lain 12 luvun 1—11 §:ää.
Toisen maksupalveludirektiivin 17 artiklan mukaan maksulaitoksiin sovelletaan soveltuvin osin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1606/2002, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2002, kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta sekä neuvoston direktiiviä 86/635/ETY, annettu 8 päivänä joulukuuta 1986, pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä. Artiklassa ei ole kuitenkaan yksilöity, miltä osin toimintaan sovelletaan näitä EU-säädöksiä.
Maksulaitokset ovat kooltaan ja toiminnaltaan hyvin erilaisia samalla tavoin kuin esimerkiksi sijoituspalveluyritykset. Myös sijoituspalveluyrityksiin sovelletaan luottolaitostoiminnasta annetun lain tilintarkastusta, erityistä tarkastusta ja tarkastajaa koskevia säännöksiä. Maksulaitoksia koskevat säännökset ehdotetaan yhdenmukaistettavan sijoituspalveluyrityksiä koskevien säännösten kanssa. Ehdotuksissa on otettu huomioon, miten säännökset ehdotetaan muutettavan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä.
Pykälällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 17 artikla.
41 f §.Tilintarkastus sekä erityinen tarkastus ja tarkastaja. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös tilintarkastuksesta, erityisestä tarkastuksesta ja tarkastajasta. Pykälän 1 momentissa viitattaisiin luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin, jossa säädetään luottolaitoksen tilintarkastuksesta ja tilintarkastajista sekä erityisen tarkastuksen ja tarkastajan määräämisestä.
Tilintarkastajan erityisestä ilmoitusvelvollisuudesta Finanssivalvonnalle säädettäisiin 2 ja 3 momentissa. Pykälän 3 momentissa tarkoitettu merkittävä sidos maksulaitokseen tarkoittaisi EU:n vakavaraisuusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan 38 alakohdassa tarkoitettua läheistä sidonnaisuutta.
Pykälän 4 momentin mukaan tilintarkastaja ei vastaisi vilpittömässä mielessä toimittamansa tiedon mahdollisesti aiheuttamista vahingoista maksulaitokselle tai kolmannelle osapuolelle.
Toisen maksupalveludirektiivin 17 artiklan 3 kohta vastaa voimassa olevan lain 28 a §:ää.
42 §.Sivuliikkeen perustaminen toiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Toimiluvan omaava maksulaitos voi perustaa sivuliikkeen toiseen ETA-valtioon. Perustamisella tarkoitetaan tässä myös tilannetta, jossa maksulaitos aikoo alkaa käyttää jo olemassa olevaa sivuliikettä maksupalveluiden tarjoamiseen. Sivuliikkeellä tarkoitetaan vastaanottavassa ETA-alueen valtiossa toimivaa maksulaitoksen toimipistettä. Yhdessä ETA-alueen valtiossa sijaitsevia toimipisteitä pidetään yhtenä sivuliikkeenä, jos ne ovat kuuluvat samaan oikeushenkilöön.
Perustamisesta on ilmoitettava Finanssivalvonnalle etukäteen. Tämän ilmoituksen tulisi sisältää 45 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot maksulaitoksen nimestä, osoitteesta ja toimiluvan numerosta, tarjottaviksi aiotuista maksupalveluista sekä tiedot sivuliikkeen liiketoimintasuunnitelmasta, organisaatiorakenteesta, hallinnointi- ja ohjausjärjestelmistä sekä sisäisistä valvontamekanismeista ja maksupalveluliiketoiminnasta vastaavien henkilöiden henkilötiedot.
Sivuliikkeeltä edellytettävä kuvaus hallinnointi- ja ohjausjärjestelmistä sekä sisäisistä valvontamekanismeista on vastaava kuin mitä edellytetään maksulaitoksen toimilupaa hakevalta 11 §:n nojalla annetussa valtiovarainministeriön asetuksessa. Kuvauksen on siten osoitettava, että järjestelmät ja mekanismit ovat oikeasuhteiset, asianmukaiset, moitteettomat ja riittävät.
Sivuliikkeeltä edellytettävä liiketoimintasuunnitelma on vastaava kuin mitä edellytetään maksulaitoksen toimilupaa hakevalta 11 §:n nojalla annetussa valtiovarainministeriön asetuksessa. Sen on siten sisällettävä kolmea ensimmäistä tilikautta koskeva alustava talousarvio, joka osoittaa hakijan kykenevän käyttämään tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia järjestelmiä, resursseja ja menettelyjä toimiakseen moitteettomasti.
Maksulaitoksen on ilmoitettava Finanssivalvonnalle myös näiden tietojen merkittävät muutokset. Muutoksen merkittävyyttä arvioitaessa voidaan huomioida muun muassa muutosten vaikutus maksulaitoksen taloudelliseen vakauteen ja riskeihin, toimiluvan edellytysten ja muun lainsäädännön, kuten rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain (444/2017) velvoitteiden täyttämiseen sekä sen kykyyn valvoa sivuliikettään. Merkittäviä muutoksia olisivat myös uudet sivuliikkeet tai maksupalveluiden tarjoamiseen liittyvät ulkoistukset sivuliikkeelle. Myös muutoksiin sovelletaan tämän pykälän menettelytapoja soveltuvin osin.
Muutoksilla toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 28 artiklan 1 kohdan ensimmäinen kohta a—c ja e luetelmakohtineen sekä 4 kohta.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Sanamuotoa tarkennettaisiin siltä osin, että Finanssivalvonnan tulee toimittaa yhden kuukauden kuluessa 1 momentin mukaisesti saamansa tiedot vastaanottavan ETA-valtion maksulaitosten toimilupien myöntämisestä ja niiden toiminnan vakauden valvonnasta vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle. Momenttiin lisättäisiin Finanssivalvonnalle velvollisuus kolmen kuukauden kuluessa 1 momentissa tarkoitetut tiedot saatuaan arvioida, täyttääkö sivuliike sen perustamiselle säädetyt edellytykset. Edellytysten arvioinnissa kiinnitettäisiin huomiota maksulaitoksen taloudelliseen tilaan ja hallintoon. Sivuliikkeen perustaminen ei saa vaarantaa maksulaitoksen vakaata ja luotettavaa toimintaa. Arvio on sisällöllisesti vastaava kuin mitä aiemmassa säännöksessä edellytettiin. Finanssivalvonnan tulisi ilmoittaa päätöksensä sekä vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaiselle viranomaiselle että maksulaitokselle kyseisessä kolmen kuukauden aikarajan puitteissa.
Vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava saamansa tiedot ja ilmoitettava kotijäsenvaltion viranomaiselle, Suomessa Finanssivalvonnalle, oma arvionsa. Finanssivalvonta huomioi vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaisen viranomaisen arvion, mutta voi tehdä myös siitä eroavan päätöksen täyttääkö sivuliikkeen perustaminen sille asetetut vaatimukset. Finanssivalvonnalle asetettaisiin velvollisuus ilmoittaa päätöksensä perusteet vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaiselle viranomaiselle, mikäli päätös eroaa kyseisen viranomaisen arviosta.
Mikäli Finanssivalvonta katsoo, ettei sivuliike täytä sen perustamiselle asetettuja edellytyksiä, se ei saa merkitä sivuliikettä 16 §:ssä tarkoitettuun maksulaitosrekisteriin. Jo mahdollisesti tehty rekisterimerkintä on peruutettava. Rekisterimerkintä olisi edellytys sille, että sivuliike saisi aloittaa toimintansa.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti. Maksulaitoksen tulisi ilmoittaa Finanssivalvonnalle se päivä, jolloin se aikoo aloittaa maksupalveluiden tarjonnan sivuliikkeen välityksellä. Finanssivalvonnan tulisi ilmoittaa tämä päivä sivuliikkeen sijaintimaan toimivaltaiselle viranomaiselle. Maksulaitoksen on ilmoitettava kyseinen aloituspäivä Finanssivalvonnalle, ennen kuin se voi aloittaa maksupalveluiden tarjonnan kyseisen sivuliikkeen välityksellä. Ilmoitettu aloituspäivä ei luonnollisesti voi olla aikaisempi kuin merkintäpäivä maksulaitosrekisteriin.
Muutoksilla toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 28 artiklan 2 ja 3 kohta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti. Komissio hyväksyy tekniset sääntelystandardit, joissa täsmennetään puitteet viranomaisten väliselle yhteistyölle ja tietojenvaihdolle. Ensimmäisessä sääntelystandardissa tarkennettaisiin menetelmä, keinot ja yksityiskohdat rajanylittävää toimintaa harjoittavien maksulaitosten ilmoittamista koskevassa yhteistyössä, ja erityisesti toimitettavien tietojen laajuudesta ja käsittelystä, mukaan lukien yhteinen terminologia ja vakiomuotoiset ilmoitusmallit.
Toisessa sääntelystandardissa täsmennetään puitteet kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten väliselle yhteistyölle ja tietojenvaihdolle toisen maksupalveludirektiivin III ja IV osaston saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten noudattamisen valvomiseksi. Standardissa tarkennetaan maksupalvelujen rajat ylittävää tarjontaa harjoittavien maksulaitosten johdonmukaisen ja tehokkaan valvonnan varmistamiseksi menetelmä, keinot ja yksityiskohdat, jotka koskevat rajat ylittävää toimintaa harjoittavien maksulaitosten valvonnan alalla tehtävää yhteistyö ja erityisesti vaihdettavien tietojen laajuutta ja käsittelyä. Lisäksi standardissa määritellään vastaanottavien jäsenvaltioiden maksulaitoksilta pyytämä, niiden alueella suoritettavaa maksuliiketoimintaa koskevan raportoinnin keinot ja yksityiskohdat sekä se, miten usein tällaista raportointia toteutetaan.
Finanssivalvonnan tulisi noudattaa näitä standardeja. Muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 28 artiklan 5 kohta ja 29 artiklan 6 ja 7 kohta.
42 a §.Sivuliikkeen säännösten vastainen toiminta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, joka koskisi Finanssivalvonnan toimia tilanteessa, jossa sivuliike toimii vastaanottavassa ETA-valtiossa vastoin toisen maksupalveludirektiivin nojalla annettuja sääntöjä ja määräyksiä. Saatuaan ilmoituksen vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaiselta viranomaiselta Finanssivalvonnan tulisi arvioida saamansa tiedot ja ryhtyä tarvittaessa asiamukaisiin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi. Finanssivalvonnan tulisi viivytyksettä ilmoittaa toimenpiteistään vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaiselle viranomaiselle sekä tarvittaessa myös sellaiselle muulle ETA-valtion toimivaltaiselle viranomaiselle, jota asia koskee. Finanssivalvonnan olisi asianmukaisesti ilmoitettava toimenpiteestä ja sen perusteesta myös maksulaitokselle, jota asia koskee. Ilmoitus maksulaitokselle tulee tehdä, mikäli siihen liittyy palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden käyttämiseen kohdistuvia seuraamuksia tai rajoituksia.
Säännös on pääsääntöisesti sama kuin Finanssivalvonnasta annetun lain 57 §. Erona on se, että tässä tapauksessa Finanssivalvonnan toimenpiteiden tulisi perustua toisen maksupalveludirektiivin nojalla annettujen säännösten ja määräysten rikkomiseen, sekä se, että Finanssivalvonnan tulisi ilmoittaa toimenpiteistään vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaisen viranomaisen lisäksi tarvittaessa myös muiden ETA-valtioiden toimivaltaisille viranomaisille. Lisäksi Finanssivalvonnan tulee ilmoittaa toimenpiteestä ja asianmukaisesti perustella se kyseiselle maksulaitokselle.
Pykälällä toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 30 artiklan 1 kohdan toinen alakohta ja 31 artiklan 1 kohta.
43 §.Toiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon sijoittautuneen asiamiehen käyttäminen. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi. Asiamiestä käytettäessä maksulaitoksen tulisi ilmoittaa Finanssivalvonnalle 24 §:n 3 ja 4 momentissa sekä 45 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot. Asiamieheen sovellettaisiin soveltuvin osin 42 § ja 42 a §:n sivuliikettä koskevia määräyksiä. Muutoksilla toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 28 artiklan 1 kohdan ensimmäinen kohta a—c ja d luetelmakohtineen.
45 §.Palvelujen tarjoaminen toiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Siihen lisättäisiin selvyyden vuoksi, että palveluita voi tarjota toiseen ETA-valtioon myös käyttämättä asiamiestä. Finanssivalvonnalle ilmoitettaviin tietoihin lisättäisiin maksulaitoksen nimi, osoite ja toimiluvan numero, tieto jäsenvaltiosta tai jäsenvaltioista joihin maksulaitos aikoo tarjota maksupalveluita. Lisäksi tarkennettaisiin, että tiedot on annettava maksupalveluista. Muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 28 artiklan 1 kohta a—c luetelmakohtineen.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Sijoittautumatta tapahtuvaan rajan ylittävään palveluntarjontaan sovellettaisiin osin samoja säännöksiä kuin palveluntarjontaan sivuliikkeen tai asiamiehen välityksellä. Finanssivalvonnan olisi kuukauden kuluessa 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta lähetettävä 1 momentissa tarkoitetut tiedot vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaiselle viranomaiselle. Finanssivalvonnan olisi kolmen kuukauden kuluessa 1 momentissa tarkoitetut tiedot saatuaan arvioitava täyttääkö palveluiden tarjonta tämän lain vaatimukset ja ilmoitettava päätöksensä vastaanottavan ETA-valtion toimivaltaiselle viranomaiselle ja maksulaitokselle. Jos Finanssivalvonnan päätös eroaa vastaanottavan ETA-valtion viranomaisen arviosta, Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava sille myös päätöksensä perusteet. Maksulaitoksen tulisi odottaa Finanssivalvonnan päätöstä ennen kuin se voi aloittaa palvelun tarjonnan rajan yli. Muutoksella toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 28 artikla niiltä osin kuin se viittaa rajan ylittävään maksupalveluntarjontaan sijoittautumatta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti. Sen mukaisesti palvelujen sovellettavaksi tulisi 42 §:n 4 momentti. Tämän myötä Finanssivalvonnan tulisi noudattaa toisen maksupalveludirektiivin 28 ja 29 artiklan nojalla antamia teknisiä sääntelystandardeja yhteistyössään ja tietojenvaihdossaan toisen ETA-valtion toimivaltaisen viranomaisen kanssa, myös siinä tapauksessa, että palvelun tarjonta rajan yli tapahtuu sijoittautumatta vastaanottavaan jäsenvaltioon.
48 a §.Seuraamusmaksu. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Toisen maksupalveludirektiivin 5 artiklan 2 ja 3 kohtien mukaisesti sekä maksutoimeksiantopalveluiden että tilitietopalveluiden tarjoajan olisi varmistettava näistä palveluista johtuvien vastuidensa kattaminen vakuutuksella. Ensimmäisen maksupalveludirektiivin toimeenpanossa on katsottu asianmukaiseksi säätää asiakasvarojen suojaamisesta annettujen säännösten rikkominen Finanssivalvonnan seuraamusmaksun alaiseksi.
Koska maksutoimeksiantopalvelun tarjoaja voi tehdä maksuja asiakkaan tililtä, on sen palveluilla suora yhteys asiakkaan varoihin. Näin ollen yhtäältä maksutilillä olevien asiakasvarojen suojaaminen ja toisaalta maksutoimeksiantopalveluiden tarjoajilta edellytettävät vakuutukset ovat verrannollisia asiakkaan varojen suojaamisen kannalta. Siten olisi tarkoituksenmukaista säätää myös vakuutusta koskevien säädösten rikkominen seuraamusmaksulla rangaistavaksi.
Tilitietopalveluiden tarjoajilla on pääsyoikeus maksupalvelulain mukaisesti asiakkaan tilitietoihin. Siten tilitietopalveluiden tarjoajalla on myös vastuu käsitellä tietoja säädösten mukaisesti. Huomioiden tilitietojen merkitys asiakkaalle, olisi tarkoituksenmukaista säätää myös vakuutusta koskevien säädösten rikkominen seuraamusmaksulla rangaistavaksi.
Yllä mainituin perustein ehdotetaan, että 1 momenttia muutettaisiin sisältämään tilitietopalveluiden tarjoajat. Maksutoimeksiantopalveluiden tarjonta edellyttää toimilupaa, joten niiden tarjoajia ei tarvitse lisätä momentin johdantokappaleeseen erikseen. Lisäksi momenttiin lisättäisiin uusi 4 ja 5 kohta, joissa viitattaisiin tämän lain 26 a ja 26 b §:ään. Tällöin sekä maksutoimeksiantopalveluiden että tilitietopalveluiden tarjoamisessa edellytettävään vakuutukseen liittyvien säännösten rikkominen tulisi rangaistavaksi Finanssivalvonnasta annetun lain 4 luvun 40 §:n mukaisella seuraamusmaksulla.
Vastaavasti olemassa olevan lain nykyiset 4 ja 5 kohta siirrettäisiin sellaisenaan uudeksi 6 ja 7 kohdaksi.
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Ensimmäisen momentin muutoksen myötä laajennettaisiin rikesakon soveltamisalaa koskemaan myös maksutoimeksiantopalveluiden tarjoajilta ja tilitietopalveluiden tarjoajilta edellytettävää vakuutusta koskevia tarkempia säännöksiä ja määräyksiä.
Lisäksi 2 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos. Viittaus ensimmäiseen maksupalveludirektiiviin muutettaisiin viittaukseksi toiseen maksupalveludirektiiviin. Momenttia tarkennettaisiin myös siten, että siinä viitattaisiin direktiivien perusteella annettujen komission päätösten lisäksi myös vastaavasti annettuihin komission asetuksiin. Tällä yhdenmukaistetaan säännös luottolaitoslain 20 luvun 1 §:n 5 momentin kanssa.
Pykälän muutoksilla toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 103 artiklan 1 kohta.
Voimaantulo
Voimaantulosäännös. Säännöksessä säädettäisiin lain voimaantulosta. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan samanaikaisesti, kun toinen maksupalveludirektiivi on viimeistään toimeenpantava. Lakiin ehdotetaan lisäksi siirtymäsäännöksiä.
Säännöksen 2 momentti sisältäisi siirtymäsäädökset olemassa olevan lain mukaisen toimiluvan jo omaavalle maksulaitokselle. Toisen maksupalveludirektiivin 109 artiklan mukaisesti kyseinen maksulaitos voisi jatkaa toimintaansa tämän lain voimaantullessa voimassa olleen lain mukaisesti 13 päivään heinäkuuta 2018 saakka. Tästä poiketen maksulaitokseen sovelletaan kuitenkin heti tämän lain voimaantullessa tämän lain 19 a ja 19 b §:ää operatiivisten ja turvallisuusriskien hallinnasta sekä poikkeamista ja petoksista ilmoittamisesta. Tämä johtuu siitä, että toisen maksupalveludirektiivin 109 artiklan 1 kohdan 1 alakohta mahdollistaa siirtymäsäännöksen ainoastaan kyseisen direktiivin II osaston säädöksiin. Ehdotetut 19 a ja 19 b §:ä perustuisivat toisen maksupalveludirektiivin IV osaston 95 ja 96 artiklaan, joten niille ei voida säätää siirtymäaikaa.
Maksulaitokselta ei edellytettäisi uutta toimilupahakemusta, mutta sen tulisi toimittaa Finanssivalvonnalle tarvittavat tiedot siitä, täyttääkö maksulaitos tämän lain vaatimukset. Finanssivalvonnan tulisi viimeistään 13 päivänä heinäkuuta 2018 tehdä päätös täyttääkö maksulaitos tämän lain vaatimukset. Jos arvio on myönteinen, Finanssivalvonta myöntää toimiluvan. Jos arvio on kielteinen, Finanssivalvonnan on arvioitava mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä tämän lain vaatimusten täyttämiseksi vai onko asianmukaista peruuttaa toimilupa. Jos toimilupaa ei myönnetä, maksulaitoksen on lopetettava maksupalveluiden tarjonta.
Finanssivalvonta myös voisi ilman eri toimenpiteitä myöntää toimiluvan, jos sillä on jo varmuus, että toisen maksupalveludirektiivin 5 ja 11 artiklan edellytykset täyttyvät. Kyseiset artiklat sisältävät sisältömielessä toimiluvan myöntämisen edellytykset. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta voisi olla, että Finanssivalvonta olisi jatkuvan valvontansa puitteissa jo saanut riittävän varmuuden siitä, että nämä vaatimukset täyttyvät. Tällöin maksulaitoksen ei tarvitsisi erikseen toimittaa tietoja arvion tekemistä varten. Säädös perustuu toisen maksupalveludirektiivin 109 artiklan 2 kohdan mahdollistamaan kansalliseen erityispiirteeseen. Sen toimeenpanoa pidetään asianmukaisena, koska se voi tehostaa toimilupaprosessia sekä Finanssivalvonnan että maksulaitoksen näkökulmasta.
Momentissa säilytettäisiin säädös, että momentissa säädettyä määräaikaa sovellettaisiin myös oikeushenkilön asiamieheen.
Tällä 2 momentilla toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 109 artiklan 1 ja 2 kohta.
Säännöksen 3 momentissa säädettäisiin siirtymäsäännöksistä niille oikeushenkilöille ja luonnollisille henkilöille, jotka ovat saaneet tämän lain voimaantullessa voimassa olleen lain 7 §:ssä tarkoitetun poikkeuksen toimilupavaatimuksesta. Poikkeuksen tulisi olla saatu ja henkilön tulisi olla myös tarjonnut ensimmäisen maksupalveludirektiivin tarkoittamia maksupalveluita ennen 13 päivä tammikuuta 2018. Toisen maksupalveludirektiivin 109 artiklan 3 kohdan 2 alakohdan mukaisesti kyseinen henkilö voisi tarjota maksupalveluita Suomessa tämän lain voimaantullessa voimassa olleen lain mukaisesti 13 päivään tammikuuta 2019 saakka.
Tästä poiketen maksulaitokseen sovelletaan kuitenkin heti tämän lain voimaantullessa tämän lain 19 a ja 19 b §:ää operatiivisten ja turvallisuusriskien hallinnasta sekä poikkeamista ja petoksista ilmoittamisesta. Tämä johtuu siitä, että toisen maksupalveludirektiivin 109 artiklan 1 kohdan 1 alakohta mahdollistaa siirtymäsäännöksen ainoastaan kyseisen direktiivin II osaston säädöksiin. Ehdotetut 19 a ja 19 b §:ä perustuvat toisen maksupalveludirektiivin IV osaston 95 ja 96 artiklaan, joten niille ei voida säätää siirtymäaikaa.
Henkilöltä ei edellytettäisi toimilupahakemusta tai hakemusta tämän lain 7 §:ssä tarkoitetun poikkeuksen saamiseksi. Henkilön kuitenkin edellytettäisiin toimittavan Finanssivalvonnalle riittävät tiedot siitä, täyttääkö se tämän lain 7 §:ssä tarkoitetun poikkeuksen edellytykset. Finanssivalvonnan tulisi tehdä päätös maksulaitostoimiluvan tai 7 §:ssä tarkoitetun poikkeuksen myöntämisestä viimeistään 13 päivänä tammikuuta 2019. Mikäli toimilupaa tai poikkeusta ei myönnetä, on henkilön lopetettava maksupalveluiden tarjonta.
Finanssivalvonta myös voisi ilman eri toimenpiteitä myöntää tämän lain 7 §:ssä tarkoitetun poikkeuksen, jos sillä on jo varmuus, poikkeuksen edellytykset täyttyvät. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta voisi olla, että Finanssivalvonta olisi jatkuvan valvontansa puitteissa jo saanut riittävän varmuuden siitä, että nämä edellytykset täyttyvät. Tällöin maksulaitoksen ei tarvitsisi erikseen toimittaa tietoja arvion tekemistä varten. Säädös perustuu toisen maksupalveludirektiivin 109 artiklan 4 kohdan mahdollistamaan kansalliseen erityispiirteeseen. Sen toimeenpanoa pidetään asianmukaisena, koska se voi tehostaa toimilupaprosessia sekä Finanssivalvonnan että maksulaitoksen näkökulmasta.
Tällä 3 momentilla toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 109 artiklan 1, 3 ja 4 kohta.
Säännöksen 4 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi merkittävä 2 ja 3 momentissa tarkoitetut päätöksensä 16 §:ssä tarkoitettuun maksulaitosrekisteriin ja edelleen kyseisen pykälän mukaisesti Euroopan pankkiviranomaisen maksulaitosrekisteriin. Momentilla toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 109 artiklan 1 kohdan 3 alakohta sekä 4 kohta.
Säännöksen 5 momentin mukaan maksulaitos, jolla on tämän lain voimaan tullessa toimilupa tarjota tämän lain voimaantullessa voimassa olleen lain 1 §:n 2 momentin 6 luetelmakohdassa tarkoitettua teknisellä apuvälineellä toteutettavaa maksupalvelua, voisi jatkaa kyseisen maksupalvelun tarjontaa tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen lain mukaisesti 13 päivään tammikuuta 2020 asti. Maksulaitoksen tulisi toimittaa Finanssivalvonnalle riittävät tiedot, jotta Finanssivalvonta voisi arvioida viimeistään 13 päivänä tammikuuta 2020 täyttääkö maksulaitos 27 §:n 1 momentin kolmannen luetelmakohdan vähimmäispääomavaatimuksen sekä 29 §:n, 30 §:n 3 momentin, 31 §:n 2 momentin ja 31 a §:n omien varojen laskentaa ja määrää koskevat vaatimukset. Jos vaatimukset täyttyvät, maksulaitos säilyttäisi toimiluvan. Kyseisen toimiluvan nojalla maksulaitos voisi tarjota 1 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaista maksupalvelua.
Momentilla toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 109 artiklan 5 kohta.
Säännöksen 6 momentin mukaan sähkörahayhteisö, joka on aloittanut toimintansa ennen 13 päivää tammikuuta 2018, voisi jatkaa toimintaansa tämän lain voimaantullessa voimassa olleen lain mukaisesti 13 päivään heinäkuuta 2018 asti. Sähkörahayhteisölle asetettaisiin velvollisuus toimittaa Finanssivalvonnalle riittävät tiedot, jotta se arvioida täyttääkö sähkörahayhteisö tämän lain vaatimukset. Finanssivalvonnan on tehtävä päätös toimiluvan myöntämisestä, tarpeellisista toimista lainmukaisuuden saavuttamisesta tai toimiluvan peruuttamisesta viimeistään 13 päivänä heinäkuuta 2018. Finanssivalvonnan tulisi merkitä päätöksensä 16 §:ssä tarkoitettuun rekisteriin.
Momentilla toimeenpannaan toisen maksupalveludirektiivin 111 artiklan 2 kohta.