6.1
Laki valtion virkamatkoilla sattuneiden vahinkojen korvaamisesta
1 §.Soveltamisala. Soveltamisalaa koskevaa 1 §:n 1 momentin säännöstä täsmennettäisiin Suomesta ulkomaille lähetetyn virkamiehen osalta. Lähetetyt virkamiehet ja heidän mukana seuraavat perheenjäsenensä kuuluisivat lain soveltamisalan piiriin koko ulkomaanmääräyksen ajan. Lisäksi lain henkilöllistä soveltamisalaa laajennettaisiin siten, että soveltamisalan piiriin kuuluisivat vastaisuudessa myös valtion hallintoviranomaisessa harjoittelua suorittavat sekä valtion viranomaisen matkamääräyksellä tai muulla toimeksiannolla ulkomaan matkalle lähtevät henkilöt.
Harjoittelijat ovat tyypillisesti palvelussuhteessa valtioon ainakin osan harjoittelukaudestaan. Palvelussuhteen keston ajan heidän lakisääteisestä tapaturmaturvastaan vastaa Valtiokonttori, kun taas opetussuunnitelmaan sisältyvän palkattoman harjoittelun ajan he kuuluvat oppilaitoksen ottaman lakisääteisen tapaturmavakuutuksen piiriin. Tarkoituksenmukaista olisi, että valtio huolehtii harjoittelijoiden ulkomaan matkavakuutusturvasta myös siltä ajalta, jona harjoittelijan työpanos on valtiolle vastikkeeton. Näin varmistettaisiin yhtenäinen vakuutusturva koko harjoittelujaksolta sen sijaan, että harjoittelua ulkomailla suorittavan edellytettäisiin ottavan yksityisen matkavakuutuksen osaksi matka-aikaansa.
Valtion viranomaisen toimeksiannolla ulkomaan matkalle lähteviä henkilöitä ovat muun muassa valtion delegaatioiden jäseninä matkustavat henkilöt, jotka eivät ole palvelussuhteessa valtioon. Toimeksianto vastaisi käytännössä virkamiehelle annettavaa matkamääräystä.
2 §.Soveltamisalan rajoitukset. Pykälän 1 momentin sisältämiin lain soveltamisalan rajoituksiin lisättäisiin opiskelijatapaturmalainsäädännön nojalla korvattavat vahingot. Rajoitus olisi yhdenmukainen pääsäännön kanssa, jonka mukaan korvausta suoritetaan vapaa-aikana sattuneiden vahinkotapahtumien johdosta.
Uutena 3 momenttina lakiin otettaisiin nimenomainen säännös siitä, että lain nojalla ei korvata valtiolle aiheutettua vahinkoa. Säännöksen puuttumisesta on aiheutunut epätietoisuutta siitä, onko valtion viranomaisella oikeus korvaukseen matkojen peruuntumisesta tai siirtymisestä sille aiheutuneista kuluista.
3 §.Määritelmät. Valtioneuvostosta annetun lain (837/2017) 1 §:n mukaan ulkoasiainministeriön nimi on muutettu ulkoministeriöksi. Valtion virkamatkoilla sattuneiden vahinkojen korvaamisesta annetun lain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa ulkoministeriön nimi päivitettäisiin vastaamaan ministeriön nykyistä nimeä. Samassa lainkohdassa olevaa korkean turvallisuusriskin alueen käsitettä tarkennettaisiin siten, että säännöksen sanamuodosta ilmenisi aiempaa selvemmin sillä tarkoitettavan matkustustiedotteiden kahta korkeinta turvallisuustasoa. Lisäksi mukana seuraavan perheenjäsenen määritelmää täsmennettäisiin siten, että 3 §:n 1 momentin 6 kohtaan lisättäisiin aikaraja perheenjäsenen yhtäjaksoiselle poissaololle kohdemaasta. Perheenjäsenen matkan katsottaisiin päättyneen, kun hän on ollut yhtäjaksoisesti poissa kohdepaikalta yli kolme kuukautta.
4 §.Korvattavat vahingot. Pykälän 3 momentin sisältämä viittaus ulkomaanedustuksen korvauksista annetun lain 9 b §:ään kumottaisiin. Jatkossa myös ulkomaanedustukseen määrätylle ulkoasiainhallinnon virkamiehelle määräyksen aikana sattunut matkatapaturma sekä sairaanhoito- ja terveydenhuoltokulut korvattaisiin valtion virkamatkoilla sattuneiden vahinkojen korvaamisesta annetun lain nojalla.
5 §.Riskialttiissa toiminnossa aiheutunut vahinko. Riskialttiissa urheilulajissa tai toiminnossa aiheutunutta vahinkoa ei enää korvattaisi valtion varoista. Korvausta ei myöskään maksettaisi vahingosta, joka on aiheutunut täysi-ikäiselle kilpaurheilussa, eikä vahingosta, joka on aiheutunut ammattiurheilussa. Urheilun katsottaisiin olevan kilpaurheilua silloin, kun siihen liittyy kilpailu, ottelu tai muu urheilutapahtuma, jonka järjestäjä edellyttää osallistujalta lisenssin, pelipassin tai vastaavan ottamista taikka vastuuvapauslausekkeen allekirjoittamista. Ammattiurheiluksi katsottaisiin urheilu, jossa urheilija saa urheilemisesta veronalaista palkkaa. Muutoksella saatettaisiin valtion virkamatkalla olevan vakuutusturva vastaamaan yleistä käytäntöä, jonka mukaan matkavakuutusturva on voimassa vain kunnon ylläpitämiseksi harjoitetussa urheilutoiminnassa.
6 §.Matkasairaus. Pykäläätäsmennettäisiin siten, että säännös koskisi myös ulkomaille lähetettyjä virkamiehiä.
7 §.Matkatapaturma. Pykälän 1 momenttia täsmennettäisiin siten, että säännös koskisi myös ulkomaille lähetettyjä virkamiehiä.
12 §.Terveydenhuolto. Pykälän 1 momenttia täsmennettäisiin siten, että säännös koskisi myös ulkomaille lähetettyjä virkamiehiä.
Pykälään lisättäisiin uusi4 momentti, jonka mukaan erityisestä syystä terveydenhuollosta olisi mahdollista saada korvausta myös silloin, kun hoito olisi tarkoituksenmukaisinta järjestää kohdepaikan ulkopuolella esimerkiksi maan paikallisten olosuhteiden johdosta. Säännös mahdollistaisi terveydenhuollon järjestämisen myös Suomessa tai Suomesta käsin terveydenhuollon etäpalveluna. Matkakustannukset korvattaisiin valtion matkustussäännön mukaisesti. Yli 20 tuntia kestävällä lentomatkalla olisi lisäksi oikeus majoituskustannusten korvaukseen yhdestä yöpymisestä matkan aikana. Matkakustannuksina ei korvattaisi kotimaassa asumisesta aiheutuneita kuluja.
13 §.Matkatavaravahinko. Pykälän 1 momenttia täsmennettäisiin siten, että säännös koskisi myös ulkomaille lähetettyjä virkamiehiä. Lisäksi 1 momenttiinkirjattaisiin käytäntö, jonka mukaan matkustaja on velvoitettu vaatimaan matkan aikana kadonneista tai vahingoittuneista matkatavaroista korvausta ensisijaisesti kuljetusyhtiöltä. Eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä laaditun sopimuksen (Montrealin yleissopimus, SopS 76/2004) mukaan lentomatkustajalla on lähtökohtaisesti oikeus lentoyhtiön maksamaan korvaukseen silloin, kun matkatavarat viivästyvät, katoavat tai vahingoittuvat kuljetuksen aikana.
14 §.Matkavastuuvahingot. Matkavastuuvahinkojen korvattavuutta rajoitettaisiin lisäämällä korvattavuuden ulkopuolelle vahingot, jotka aiheutuvat vahingonaiheuttajan asuntonaan käyttämälle huoneistolle tai kiinteistölle taikka siihen kuuluvalle irtaimistolle. Myös asunnon sekä siihen kuuluvan irtaimiston osalta voidaan pääsääntöisesti edellyttää, että vahinkoihin on varauduttu asianmukaisella vakuutuksella.
15 §.Oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluja koskevaa pykälää tarkennettaisiin siten, että sen sanamuodosta selkeämmin ilmenisi, että 14 §:ssä korvattavaksi säädettyjen vastuuvahinkojen osalta oikeudenkäyntikuluja voidaan korvata vain, kun kysymyksessä on muutettavana olevan lain nojalla korvattavaksi säädetystä vahingosta. Korvausta oikeudenkäyntikuista ei siis maksettaisi silloin, kun vahinko on aiheutunut toiminnossa tai olosuhteessa, joka on rajattu matkavastuuvahinkojen korvattavuuden ulkopuolelle.
21 §. Valtiokonttorin oikeus osoittaa hoitopaikka. Pykälään lisättäisiin uusi 2 ja 3 momentti. 2 momentissa rajoitettaisiin vahinkoa kärsineen oikeutta korvaukseen ulkomailla syntyneistä kustannuksista silloin, kun hoito olisi tarkoituksenmukaisinta järjestää Suomessa tai muualla kohdemaan ulkopuolella. Hoidon järjestäminen kohdemaan ulkopuolella voisi olla perusteltua esimerkiksi paikallisten olosuhteiden vuoksi. Hoidon järjestämistä Suomessa voitaisiin pitää perusteltuna muun muassa silloin, kun sairauden hoito lääkärin arvion mukaan aiheuttaisi huomattavan pitkäaikaisia poissaoloja työtehtävistä ja kun sairaanhoidon kustannukset ulkomailla olisivat huomattavan korkeat. Harkinnassa otettaisiin huomioon myös työnantajaviraston näkemys poissaolon vaikutuksista virkamiehen työtehtävien hoitamiseen. Jos henkilö jäisi kohdemaahan hoitamaan sairauttaan, kustannuksia korvattaisiin vain siihen ajankohtaan asti, jolloin henkilön hoito olisi ollut järjestettävissä Valtiokonttorin osoittamassa hoitopaikassa ottaen huomioon hoitavan lääkärin lausunto. Säännös vastaa kumottavaksi ehdotettavaa ulkomaanedustuksen korvauksista annetun lain 9 b §:n 3 momenttia.
3 momentin mukaan kiireettömän hoidon tarpeessa olevan tulisi hakea Valtiokonttorilta ennakkoratkaisua hoidosta aiheutuvien kustannusten korvattavuudesta. Säännös käytännössä mahdollistaisi Valtiokonttorin oikeuden ohjata kiireettömän hoidon tarpeessa oleva valitsemaansa hoitopaikkaan. Ennakkoratkaisun pyytämistä edellytettäisiin vain, jos oletetut kustannukset hoidosta ovat huomattavat. Kustannuksia voidaan pitää huomattavina silloin, kun ne ylittävät 1000 euroa.
21 a §.Suomessa annettava hoito. Lakiin lisättäisiin uusi 21 a §, jolla rajoitettaisiin vahinkoa kärsineen oikeus saada korvausta Suomessa annetussa hoidosta asiakasmaksulain mukaiseen asiakasmaksuun. Yksityisellä terveyspalvelun tuottajalla annettu hoito voitaisiin kuitenkin korvata aiheutuneiden kustannusten mukaisesti muun muassa silloin, kun henkilön oleskelu Suomessa olisi lyhytaikaista eikä hoitoa julkisessa terveydenhuollossa olisi mahdollista saada käytettävissä olevassa ajassa.