7.1
Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta
1 §. Soveltamisala. Lain soveltamisalaan ehdotetaan lisättäväksi tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettu koulutus. Tätä koskeva säännös ehdotetaan lisättäväksi pykälän 1 momenttiin uudeksi 2 a kohdaksi.
2 §. Soveltaminen eräissä tapauksissa. Voimassa olevan pykälän 2 momentin 1 kohta ehdotetaan kumottavaksi. Kyseissä kohdassa säädetään lain soveltamisesta perusopetuslain 5 §:ssä tarkoitettuun perusopetuksen lisäopetukseen.
3 §. Määritelmät. Pykälän 1 kohdassa säädettyyn opetustoimen määritelmään ehdotetaan lisättäväksi, että opetustoimella tarkoitetaan myös 1 §:n 1 momentin uudessa 2 a kohdassa tarkoitetun toiminnan eli tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen järjestämistä.
5 §. Rahoituksen laskentaperuste. Pykälän 1 kohdan mukaan rahoitus määräytyy lukiossa opiskelijamäärien sekä opiskelijaa kohden määrättyjen yksikköhintojen perusteella. Kyseiseen kohtaan ehdotetaan lisättäväksi, että rahoitus määräytyisi vastaavilla perusteilla myös lukiokoulutuksen järjestäjän järjestämässä tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa.
Pykälän 3 kohdan mukaan rahoitus määräytyy perusopetuslaissa tarkoitetussa lisäopetuksessa oppilasmäärän ja oppilasta kohden määrätyn yksikköhinnan perusteella. Lisäopetusta koskeva maininta ehdotetaan korvattavaksi maininnalla perusopetuksen järjestäjän järjestämästä tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta.
6 §. Kunnan valtionosuus ja valtionosuuden peruste lukiokoulutuksen rahoituksessa. Voimassa olevan pykälän otsikon mukaan pykälässä säädetään kunnan valtionosuudesta ja valtionosuuden perusteesta lukiolaissa tarkoitetussa koulutuksessa. Jatkossa lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmän puitteissa rahoitettaisiin myös tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta, josta säädetään erillisessä laissa. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen sijaan käytettäisiin muotoilua ”lukiokoulutuksen rahoitus”, jolloin otsikon sanamuoto vastaisi paremmin pykälän muuttunutta sisältöä. Vastaavaa yleisempää otsikointia käytetään jo nykyisin voimassa olevan lain 7 §:n otsikossa.
Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevaa säännöstä.
Pykälän 2 momentissa lukiokoulutukseen valmistavaa koulutusta koskeva maininta ehdotetaan korvattavaksi maininnalla lukiokoulutuksen järjestäjän järjestämästä tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta.
Pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana, sillä säännös koskee valtionosuuden myöntämistä vuosina 2017—2019.
7 §. Kuntayhtymän ja yksityisen järjestämän lukiokoulutuksen rahoitus.Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan kuntayhtymälle ja yksityiselle koulutuksen järjestäjälle myönnetään lukiolaissa tarkoitetun koulutuksen järjestämistä varten rahoitusta 6 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla koulutuksen järjestäjien opiskelijamäärien, yksikköhintojen ja erityisen koulutustehtävän lisärahoituksen mukaisesti laskettu valtionosuuden perustetta vastaava euromäärä. Kyseiseen säännökseen ehdotetaan lisättäväksi, että rahoitusta myönnettäisiin vastaavasti myös lukiokoulutuksen järjestäjän järjestämässä tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa.
8 §. Kunnan omarahoitusosuus lukiokoulutuksen käyttökustannuksiin. Pykälän otsikossa lukiolakia koskeva maininta ehdotetaan muutettavaksi muotoon ”lukiokoulutus”, mikä vastaisi paremmin pykälän muuttunutta sisältöä. Vastaavaa yleisempää otsikointia ehdotetaan käytettäväksi lain 6 §:n otsikossa ja käytetään nykyisin voimassa olevan lain 7 §:n otsikossa.
Pykälän 1 momentissa oleva maininta lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen käyttökustannuksista ehdotetaan korvattavaksi maininnalla lukiokoulutuksen järjestäjän järjestämän tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen käyttökustannuksista. Jatkossa lukiokoulutuksen käyttökustannuksina otettaisiin huomioon myös lukiokoulutuksen järjestäjän järjestämän tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen käyttökustannukset.
9 §. Ammatillisen koulutuksen määräraha. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että pykälässä tarkoitetun ammatillisen koulutuksen määrärahan puitteissa myönnettäisiin ammatillisen koulutuksen järjestäjille rahoitusta myös tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa säädettyjen tehtävien toteuttamiseksi.
10 a §. Ammatillisen koulutuksen rahoituksen myöntäminen varainhoitovuosina 2018—2020. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana, sillä se koskee ammatillisen koulutuksen rahoituksen myöntämistä varainhoitovuosina 2018—2020.
11 §. Esi- ja perusopetuksen rahoitus. Pykälän 1 momentissa oleva viittaus pykälän soveltamisesta perusopetuksen lisäopetukseen ehdotetaan korvattavaksi maininnalla perusopetuksen järjestäjän järjestämästä tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta.
24 §. Lukion yksikköhinnat. Pykälän 1 momentissa säädetään lukiokoulutuksen järjestäjäkohtaisten yksikköhintojen laskemisesta yksikköhintojen määräämistä edeltänyttä vuotta edeltäneenä vuonna aiheutuneiden valtakunnallisten kokonaiskustannusten perusteella. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että valtakunnallisissa kokonaiskustannuksissa otettaisiin huomioon myös lukiokoulutuksen järjestäjän järjestämän tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen järjestämisestä aiheutuvat kokonaiskustannukset.
Voimassa olevan pykälän 1 momentissa säädetään myös painokertoimesta, jolla painotetaan yksikköhintoja laskettaessa lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen opiskelijamäärää. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä jatkossa säädettäisiin lukiokoulutuksen järjestäjän järjestämässä tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa opiskelevien opiskelijoiden painokertoimesta. Ehdotuksen mukaan painokerroin olisi 1,17. Edellä mainittua painokerrointa sovellettaisiin ensimmäisen kerran myönnettäessä varainhoitovuoden 2027 rahoitusta. Varainhoitovuosien 2022—2026 rahoitukseen sovellettaisiin siirtymäsäännöksellä säädettäviä painokertoimia.
Voimassa olevan pykälän 1 momentissa säädetään lisäksi painokertoimesta, jolla painotetaan yksikköhintoja laskettaessa niiden opiskelijoiden lukumäärää, jotka opiskelevat aikuisille tarkoitetussa lukiokoulutuksessa tai lukiokoulutukseen valmistavassa koulutuksessa. Säännöksestä ehdotetaan poistettavaksi maininta painottamisesta lukiokoulutukseen valmistavassa koulutuksessa. Tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa ei eroteltaisi nuorille ja aikuisille suunnattua koulutusta.
Voimassa olevan säännöksen 3 momentissa säädetään, että lukiokoulutuksen järjestäjän yksikköhinta lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen opiskelijoiden osalta määrätään porrastamalla lain 23 §:n nojalla säädettyä lukiokoulutuksen keskimääräistä yksikköhintaa. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin jatkossa lukiokoulutuksen järjestäjän järjestämän tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen yksikköhinnan määräämisestä. Nykytilaa vastaavasti myös tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen yksikköhinta ehdotetaan määrättäväksi porrastamalla lukiokoulutuksen keskimääräistä yksikköhintaa.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi myös asetuksenantovaltuus, jonka mukaan tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen painokertoimesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Lukiokoulutukseen valmentavan koulutuksen painokertoimesta on säädetty valtioneuvoston asetuksella rahoituslain 24 §:n 8 momentissa olevan asetuksenantovaltuuden nojalla. Mainitun asetuksenantovaltuuden mukaan yksikköhintojen laskemisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Kyseinen asetuksenantovaltuus ei kuitenkaan ole tarkkarajainen sen suhteen, että siitä ilmenisi nimenomainen valtuus säätää myös painokertoimesta asetuksella. Tämän vuoksi lakiin ehdotetaankin lisättäväksi uusi valtuutussäännös, jossa nimenomaisesti todettaisiin valtuus säätää painokertoimesta valtioneuvoston asetuksella.
Pykälän 7 momentista poistettaisiin maininta aikuisille tarkoitetusta lukiokoulutukseen valmistavasta koulutuksesta. Tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa ei eroteltaisi nuorille ja aikuisille suunnattua koulutusta.
Pykälän 11 momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Momentissa säädetään varainhoitovuoden 2019 yksikköhintojen korottamisesta, eikä säännöstä enää käytännössä sovelleta.
29 §. Esi- ja perusopetuksen yksikköhinnat. Pykälässä säädetään esi- ja perusopetuksen yksikköhinnoista. Pykälän 1 momentin mukaan säännöksen soveltamisalaan kuuluvien toimintojen yksikköhinnat saadaan, kun valtiovarainministeriön kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 38 §:n mukaisesti päättämän kotikuntakorvauksen perusosasta vähennetään 320,77 euroa ja saatu erotus kerrotaan 1 momenttiin sisältyvässä taulukossa määritellyillä kertoimilla. Taulukossa perusopetuksen lisäopetuksen kerroin ehdotetaan korvattavaksi tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen kertoimella. Ehdotettu kerroin olisi 1,22. Pykälässä viitattaisiin 31.12.2022 saakka voimassa olevan valtionosuuslain 38 §:ään. Uuden kunnan peruspalveluiden valtionosuudesta annetun lain (618/2021) 57 §:n 2 momentissa säädetään, että jos muualla laissa viitataan uuden valtionosuuslain voimaan tullessa voimassa olleeseen kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettuun lakiin, on sen sijasta sovellettava uutta valtionosuuslakia. Uudessa valtionosuuslaissa kotikuntakorvauksen määräytymisestä säädetään 35 §:ssä.
Lisäksi 1 momentissa olevan taulukon perusopetuslain 46 §:ssä tarkoitettua opetusta koskevaan kohtaan tehtäisiin teknisluonteinen korjaus, jossa tarkennettaisiin viittaus pykälän 2 momenttiin koskemaan perusopetuslain 46 §:n 2 momenttia.
Voimassa olevan pykälän 2 momentissa säädetään, että lisäopetuksen yksikköhinnan lisäksi opetuksen järjestäjä saa pidennettyä oppivelvollisuutta vastaavan lisärahoituksen niistä oppilaista, jotka ovat olleet pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä perusopetuksen oppimäärää suorittaessaan. Lisäopetusta koskeva maininta ehdotetaan korvattavaksi maininnalla perusopetuksen järjestäjän järjestämästä tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta. Lisäksi säännöksessä ehdotetaan mainittavan koulutuksen järjestäjä opetuksen järjestäjän sijaan.
31 §. Yksikköhintoja laskettaessa huomiotta jätettävät kustannukset. Pykälässä säädetään kustannuksista, joita ei ole oteta huomioon lukion ja opetustuntiperusteisesti rahoitettavan taiteen perusopetuksen käyttökustannuksina. Voimassa olevan pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan käyttökustannuksina ei pidetä opiskelijoiden koulumatkojen kuljetuksen järjestämisestä aiheutuneita kustannuksia. Oppivelvollisuuslain 21 §:ssä säädetään oppivelvollisille maksettavista matkakorvauksista. Nämä matkakorvaukset eivät suoraan aiheudu koulumatkojen kuljetuksen järjestämisestä, mutta selkeyden vuoksi säännöstä ehdotetaan kuitenkin tarkennettavaksi siten, että säännös ei koskisi oppivelvollisuuslain 21 §:ssä tarkoitettuja matkakorvauksia. Oppivelvollisuuslain 21 §:ssä tarkoitetut matkakorvaukset otettaisiin huomioon lukiokoulutuksen käyttökustannuksina.
32 b §. Opiskelijavuosi. Pykälässä säädetään opiskelijan ottamisesta huomioon ammatillisen koulutuksen rahoituksen perusteena. Voimassa olevan 1 momentin mukaan opiskeluoikeuden määräytymisessä sovelletaan ammatillisesta koulutuksesta annetun lain säännöksiä opiskeluoikeuden alkamisesta, päättymisestä, väliaikaisesta keskeyttämisestä, peruuttamisesta ja pidättämisestä sekä opiskelijan määräaikaisesta erottamisesta sekä oppivelvollisuuslain säännöksiä oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämisestä. Säännökseen ehdotetaan lisättäväksi, että opiskeluoikeuden määräytymisessä sovellettaisiin myös tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetun lain säännöksiä. Opiskeluoikeudesta säädetään tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetun lain 17 §:ssä. Muilta osin edellä mainitut ammatillisesta koulutuksesta annetun lain opiskeluoikeutta koskevat säännökset tulisivat TUVA-koulutuksessa sovellettavaksi TUVA-lain 26 §:n viittaussäännöksen nojalla. Pykälän ruotsinkieliseen versioon lisättäisiin kolmanteen virkkeeseen siitä puuttunut maininta opiskeluoikeuden peruuttamisesta ja oppivelvollisuuslain soveltamisesta.
32 d §. Perusrahoitus. Pykälän 2 momentissa säädetään ammatillisen koulutuksen perusrahoituksessa käytettävistä toteutuneiden opiskelijavuosien painotusperusteista. Momentin 1 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi, että toteutuneita opiskelijavuosia painotettaisiin myös tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen järjestämiskustannusten perusteella. Lisäksi 1 kohdan sanamuotoa ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että säännöksessä mainittaisiin työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus.
Pykälän 2 momentin 3 kohdassa säädetään toteutuneiden opiskelijavuosien painottamisesta ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun erityisen tuen tai vaativan erityisen tuen järjestämisen perusteella. Säännökseen ehdotetaan lisättäväksi painotusperusteeksi myös erityisen tuen järjestäminen tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetun lain 21 §:n perusteella. Opiskelijan oikeudesta erityiseen tukeen säädetään tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetun lain 21 §:n 1 momentissa. Lain 21 §:n 3 momentin mukaan opiskelijan oikeuteen vaativaan erityiseen tukeen sovelletaan, mitä ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa säädetään, joten myös vaativan erityisen tuen järjestämistä tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa käytettäisiin säännöksen mukaan painotusperusteena.
48 §. Opiskelija- ja oppilasmäärien laskeminen. Pykälän 1 momentissa säädetään rahoituksen perusteena käytettävän lukion opiskelijamäärän laskemisesta. Momentin ensimmäisen virkkeen sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä huomioitaisiin myös lukiokoulutuksen järjestäjän järjestämän tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen rahoitus. Ehdotetun säännöksen mukaan lukiokoulutuksessa ja lukiokoulutuksen järjestäjän järjestämässä tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa varainhoitovuoden rahoitus laskettaisiin varainhoitovuotta edeltäneen vuoden keskimääräisen opiskelijamäärän mukaan. Momentin kolmannesta virkkeesta ehdotetaan poistettavaksi sana ”oppilas” tarpeettomana. Ehdotettu säännös vastaisi muutoin voimassa olevaa säännöstä.
48 a §. Rahoituksen perusteena käytettävät suoritteet perusopetuksessa. Pykälässä säädetään rahoituksen perusteena käytettävistä suoritteista rahoituslain mukaan rahoitettavassa perusopetuslaissa tarkoitetussa koulutuksessa. Voimassa olevan pykälän 1 momentissa säädetään, että rahoituslain mukaan rahoitettavan perusopetuksen rahoitus varainhoitovuodelle lasketaan varainhoitovuotta edeltäneen syyskuun 20 päivän oppilasmäärän mukaan lukuun ottamatta perusopetukseen valmistavan opetuksen ja perusopetuslain 46 §:ssä tarkoitetun perusopetuksen rahoitusta. Kyseisessä momentissa säädettyä oppilasmäärän huomioinnin ajankohtaa ehdotetaan sovellettavaksi myös perusopetuksen järjestäjän järjestämän tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen rahoituksen myöntämisessä. Momenttiin ehdotetaankin lisättäväksi maininta sen soveltamisesta myös perusopetuksen järjestäjän järjestämään tutkintokoulutukseen valmentavaan koulutukseen.
60 §. Muutoksenhaku. Muutoksenhakua koskevaan pykälään ehdotetaan tehtäväksi teknisluonteisia muutoksia, joilla korjattaisiin ja selkeytettäisiin säännöksen sanamuotoa sekä suhdetta muutoksenhakua koskeviin yleislakeihin. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi muotoon Muutoksenhaku, koska käsite ”muutoksenhaku” kattaa myös oikaisumenettelyn.
Hallintolain (434/2003) 7 a luvussa säädetään oikaisuvaatimusmenettelystä. Hallintolain 49 a §:n 2 momentin mukaan oikaisuvaatimuksen käsittelyssä sovelletaan hallintolakia, jollei mainitussa 7 a luvussa tai muualla erikseen toisin säädetä. Pykälän 1 momentin oikaisumenettelyä koskeva säännös on ollut nykyisessä sanamuodossaan voimassa lain voimaantulosta eli tammikuussa 2010 lähtien, eikä säännöksen sanamuodossa ole otettu huomioon hallintolakiin 1.8.2010 voimaan tulleella lakimuutoksella lisättyä 7 a lukua.
Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana luettelo toimijoista, jotka voivat hakea oikaisua valtionapuviranomaiselta, sillä käytännössä luettelo ei ole rajannut oikaisuvaatimukseen tekemiseen oikeutettujen toimijoiden joukkoa. Lisäksi säännöksestä ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana maininta oikaisuvaatimuksen tekemisestä kirjallisesti valtionapuviranomaiselle, sillä hallintolain 49 d §:n mukaan oikaisuvaatimus on tehtävä kirjallisesti sille viranomaiselle tai muulle julkista hallintotehtävää hoitavalle, joka on tehnyt päätöksen. Säännös oikaisuvaatimuksen tekemisestä kirjallisesti päätöksen tehneelle valtionapuviranomaiselle tulee siis suoraan sovellettavaksi hallintolain nojalla, eikä asiasta ole tarpeen säätää erikseen.
Voimassa olevaa säännöstä vastaavasti ehdotetaan säädettäväksi, että määräaika oikaisuvaatimuksen tekemiselle olisi kolme kuukautta, mikä olisi poikkeus hallintolain 49 c §:n 1 momentissa säädettyyn 30 päivän määräaikaan. Säännökseen ehdotetaan lisättäväksi myös viittaus hallintolain soveltamiseen. Ehdotetun säännöksen mukaan muutoin oikaisuvaatimusmenettelyssä sovellettaisiin, mitä hallintolaissa säädetään.
Pykälän 2 momentin sanamuoto ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan nykyistä informatiivisen viittauksen kirjoitustapaa. Ehdotetun säännöksen mukaan muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).
Voimassa olevan pykälän 3 momentin mukaan päätökseen ei saa vaatia oikaisua eikä hakea muutosta siltä osin kuin se koskee 48 §:n 1 momentissa tarkoitettuja oppilas- ja opiskelijamääriä. Tämä rajaus muutoksenhakuoikeuteen on perusteltu siksi, että 48 §:n 1 momentissa säädetään lukiokoulutuksen ennakollisen rahoituksen myöntämisessä käytettävästä opiskelijamäärästä, joka lain 50 §:n mukaan tarkistetaan toteutuneen opiskelijamäärän mukaiseksi varainhoitovuoden loppuun mennessä tehtävällä päätöksellä. Ennakkollisen rahoituksen opiskelijamäärään ei siis ole oikeussuojan tarpeen vuoksi perusteltua vaatia oikaisua tai hakea muutosta.
Voimassa oleva 3 momentti viittaa lain 48 §:n 1 momenttiin kokonaisuudessaan. Lain 48 §:n 1 momentissa säädetään ennakollisen rahoituksen myöntämisessä käytettävän opiskelijamäärän lisäksi myös yksikköhintojen laskennassa käytettävästä opiskelijamäärästä. Säännöksen mukaan yksikköhintoja laskettaessa sovelletaan varainhoitovuotta edeltäneen vuoden syksyn oppilas- ja opiskelijamääriä. Yksikköhintoja koskeva päätös tehdään lopullisena ja siihen on vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan voinut hakea oikaisua myös opiskelijamäärää koskevilta osin. Pykälän 3 momentin sanamuotoa ehdotetaankin vakiintuneen käytännön selkeyttämiseksi muutettavaksi siten, että siinä nimenomaan mainittaisiin, ettei poikkeus oikeuteen vaatia oikaisua tai hakea muutosta koskisi yksikköhinnan laskennassa käytettäviä opiskelijamääriä. Lisäksi säännöksen sanamuotoa tarkennettaisiin lisäämällä siihen sana ”valittamalla” sekä poistamalla tarpeettomana sana ”oppilas”, koska lain voimassa olevassa 48 §:n 1 momentissa ei enää säädetä oppilaista.
Pykälän 4 momentin sanamuoto ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan nykyistä kirjoitustapaa. Ehdotetun säännöksen mukaan haettaessa muutosta tämän lain nojalla tehtyyn valtionavustusta koskevaan päätökseen sovelletaan kuitenkin, mitä valtionavustuslaissa säädetään.
7.4
Laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta
3 §. Koulutuksen järjestäjät. Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaankunta voi järjestää tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta ilman järjestämislupaa. Säännös on poikkeus 3 §:n 1 momentin säännöksestä, jonka mukaan tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen järjestäminen edellyttää opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää järjestämislupaa. Säännöstä kunnan järjestämisoikeudesta ilman järjestämislupaa ehdotetaan tarkennettavaksi. Ehdotetun säännöksen mukaan kunta voisi järjestää tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta ilman järjestämislupaa, jos kunnalla ei ole lukiokoulutuksen tai ammatillisen koulutuksen järjestämislupaa tai jos kunnan järjestämän valmentavan koulutuksen alueellinen tarve ei ole pysyväisluonteista.
Jos kunnalla ei ole lukiokoulutuksen tai ammatillisen koulutuksen järjestämislupaa, kunta ei voi hakea TUVA-koulutuksen järjestämislupaa, koska lain 4 §:n 1 momentin mukaan TUVA-koulutuksen järjestämislupa voidaan myöntää hakemuksesta vain lukiolaissa tarkoitetulle lukiokoulutuksen järjestäjälle, ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetulle ammatillisen koulutuksen järjestäjälle sekä rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle, jolle on myönnetty perusopetuslain 7 §:ssä tarkoitettu perusopetuksen järjestämislupa. Ehdotettu säännös tarkoittaisi sitä, että jos kunnan alueella arvioidaan olevan pysyväisluonteista TUVA-koulutuksen järjestämistarvetta ja jos kunnalla on lukiokoulutuksen tai ammatillisen koulutuksen järjestämislupa, kunnan tulisi hakea TUVA-koulutuksen järjestämislupaa joko lukiokoulutuksen järjestämisluvan tai ammatillisen koulutuksen järjestämisluvan yhteyteen. Kunta voisi hakemuksessaan päättää, kumman järjestämismuodon luvan yhteyteen se hakee järjestämislupaa, jos sillä on molempien koulutusmuotojen järjestämislupa. Järjestämisluvan saaneella kunnalla olisi TUVA-koulutuksen järjestämisvelvollisuus toiminta-alueellaan tarpeen mukaan ja koulutukseen voitaisiin osoittaa oppivelvollisia.
Ehdotetun säännöksen mukaan kunta voisi järjestää TUVA-koulutusta ilman järjestämislupaa myös silloin, jos jos kunnan järjestämän valmentavan koulutuksen alueellinen tarve ei ole pysyväisluonteista. Tällä edellytyksellä järjestäminen ilman järjestämislupaa olisi mahdollista, vaikka kunnalla olisikin lukiokoulutuksen tai ammatillisen koulutuksen järjestämislupa. Tällöin kunnan järjestämä koulutus ei olisi osana alueellista pysyvää TUVA-verkostoa eikä kunnan järjestämään koulutukseen voitaisi osoittaa oppivelvollisia opiskelijoita muutoin kuin kyseisen kunnan ohjaus- ja valvontavastuulla olevien oppivelvollisten osalta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi nykytilaa vastaavasti, että kunnan ilman järjestämislupaa järjestämän koulutuksen on täytettävä 4 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset. Mainitussa lainkohdassa säädetään järjestämisluvan myöntämisen edellytyksistä, jotka säännöksen mukaan ovat, että koulutus on tarpeellista ottaen huomioon valtakunnallinen tai alueellinen koulutustarve ja koulutustarjonta ja että hakijalla on toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset koulutuksen asianmukaiseen järjestämiseen. Järjestettäessä koulutusta vapaaehtoisesti näitä edellytyksiä ei siis voitaisi arvioida järjestämisluvan myöntämisen yhteydessä, mutta ne olisivat kuitenkin edellyksenä sille, että kunta voisi järjestää TUVA-koulutusta vapaaehtoisesti.
5 §.Järjestämisluvassa määrättävät asiat. Pykälässä säädettäisiin TUVA-koulutuksen järjestämisluvassa määrättävistä asioista. Ehdotetun säännöksen 1 momentti vastaisi voimassa olevaa säännöstä. Säännöksen mukaan järjestämisluvassa määrättäisiin, minkä koulutusmuodon yhteyteen valmentavan koulutuksen järjestämislupa myönnetään, jos koulutuksen järjestäjällä on useita 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun opetuksen tai koulutuksen järjestämislupia.
Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaan järjestämisluvassa voidaan määrätä tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen opiskelijamäärästä tai opiskelijavuosien määrästä. Tarkoituksena on, että pääsääntöisesti noudatettaisiin pääasiallisen koulutusmuodon eli pääjärjestämisluvan mukaisia oppilas-, opiskelija- tai opiskelijavuosimäärää koskevia määräyksiä, jos sellaisia järjestämisluvassa on. Yksityisten järjestäjien perusopetuksen ja lukiokoulutuksen järjestämisluvissa voidaan määrätä kokonaisoppilas- tai opiskelijamääristä ja lisäksi luvissa voidaan määrätä oppilas- ja opiskelijamääristä myös muilta osin, esimerkiksi sisäoppilaitosmuotoisen koulutuksen osalta. Ammatillisen koulutuksen järjestämisluvissa määrätään vähimmäisopiskelijavuosimäärästä, joka muodostaa rahoituksen vähimmäistason. Lisäksi ammatillisen koulutuksen järjestämisluvissa voidaan määrätä myös vaativan erityisen tuen rajatun koulutustehtävän tai sisäoppilaitosmuotoisesti järjestettävän koulutuksen opiskelijavuosimäärästä.
Voimassa olevan pykälän 3 momentin mukaan järjestäessään tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta koulutuksen järjestäjän on noudatettava, mitä koulutuksen järjestäjän perusopetuksen, lukiokoulutuksen tai ammatillisen koulutuksen järjestämisluvassa on määrätty opetuskielestä ja toiminta-alueesta, ellei tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen järjestämisluvassa toisin määrätä. Voimassa olevassa TUVA-laissa ei nimenomaisesti säädetä, noudatetaanko myös pääjärjestämisluvan mukaisia koulutuksen järjestämismuotoa, kuten sisäoppilaitosmuotoisen koulutuksen järjestämistä, koskevia järjestämisluvan ehtoja tai muita järjestämisluvassa mahdollisesti olevia ehtoja. Tarkoituksena kuitenkin on, että näitä ehtoja sovellettaisiin pääjärjestämisluvan mukaisesti, koska TUVA-lakiin ei sisälly niitä koskevia erillisiä säännöksiä.
Sääntelyä ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että säännöksestä kävisi nykyistä selkeämmin ilmi, mitä pääjärjestämisluvan mukaisia määräyksiä ja ehtoja noudatetaan ja mistä voidaan poiketa. Ehdotetun uuden 2 momentin säännöksen mukaan järjestäessään tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta koulutuksen järjestäjän olisi noudatettava, mitä koulutuksen järjestäjän perusopetuksen, lukiokoulutuksen tai ammatillisen koulutuksen järjestämisluvassa on määrätty oppilas-, opiskelija- tai opiskelijavuosimäärästä, opetuskielestä ja toiminta-alueesta, ellei tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen järjestämisluvassa muuta määrätä. Ehdotettu säännös vastaisi tältä osin voimassa olevan lain 2 ja 3 momentin säännöksiä. Säännöksen sanamuodosta kävisi kuitenkin nykyistä sanamuotoa selkeämmin ilmi, että tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen järjestämisessä noudatetaan pääjärjestämisluvan mukaisia oppilas-, opiskelija- ja opiskelijavuosimäärää koskevia mahdollisia määräyksiä, mutta niistä voitaisiin kuitenkin voimassa olevaa säännöstä vastaavasti TUVA-järjestämisluvalla poiketa.
Pykälän uudessa 2 momentissa säädettäisiin myös, että lisäksi tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta järjestettäessä olisi noudatettava, mitä perusopetuksen, lukiokoulutuksen tai ammatillisen koulutuksen järjestämisluvassa on määrätty koulutuksen järjestämismuodosta, erityisestä koulutustehtävästä ja muista koulutuksen järjestämiseen liittyvistä ehdoista. Ehdotettu säännös selkeyttäisi järjestämislupaa koskevien säännösten tulkintaa.
28 §. Koulutuksen järjestämistä koskevat siirtymäsäännökset. Pykälän 3 momentissa säädetään oikeudesta järjestää tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta 1.8.2021 voimassa olleen VALMA-koulutuksen järjestämisluvan perusteella. Tähän siirtymäsäännökseen ei liity määräaikaa, joten käytännössä 1.8.2021 voimassa oleva VALMA-järjestämislupa muuttuu 1.8.2022 lukien TUVA-järjestämisluvaksi. Tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetun lain 2 luvussa säädetään järjestämisluvan muuttamisesta, peruuttamisesta ja järjestämisluvassa määrättävistä asioista. Lisäksi lain 4 §:n 1 momentissa säädetään järjestämisluvan saaneen koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta järjestää koulutusta koulutustarpeen mukaisesti järjestämisluvassa määrätyllä toiminta-alueella. Järjestämisvelvollisuutta koskeva säännös on keskeinen TUVA-koulutuksen valtakunnallisen ja alueellisen järjestäjäverkon luomisen kannalta.
Voimassa olevien säännösten nojalla on tulkinnallisesti epäselvää, sovelletaanko lain 2 luvun säännöksiä järjestämisvelvollisuudesta, järjestämisluvan muuttamisesta ja peruuttamisesta sekä järjestämisluvassa päätettävistä asioista myös siirtymäsäännöksen nojalla koulutusta järjestävään järjestäjään. Tarkoituksena on, että myös VALMA-koulutuksen järjestämisluvan perusteella TUVA-koulutusta järjestävät järjestäjät olisivat koulutuksen järjestämisvelvollisuuden piirissä, koska nykyiset VALMA-koulutuksen järjestäjät muodostavat uuden TUVA-koulutuksen järjestäjäverkon keskeisen rungon. Lain 28 §:n 3 momentin siirtymäsäännöstä ehdotetaankin tarkennettavaksi siten, että lain 4 §:n 1 momentissa säädettyä järjestämisvelvollisuutta sovellettaisiin myös siirtymäsäännöksen perusteella TUVA-koulutusta järjestäviin järjestäjiin. Vastaava säännös koulutuksen järjestämisvelvollisuudesta on ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 25 §:ssä, jonka mukaan koulutuksen järjestäjällä on velvollisuus järjestää osaamistarpeen mukaisesti tutkintoja ja koulutusta järjestämisluvassa määrätyllä toiminta-alueella. Edellä mainittu ammatillisesta koulutuksesta annetun lain säännös koskee tällä hetkellä myös VALMA-koulutuksen järjestämistä.
VALMA-koulutuksen järjestämislupa on myönnetty ammatillisesta koulutuksesta annetun lain perusteella. TUVA-lain voimassa olevan 28 §:n 3 momentin perusteella onkin tulkinnallisesti epäselvää, minkä lainsäädännön nojalla TUVA-koulutuksen järjestämisluviksi muuttuvia VALMA-koulutuksen järjestämislupia voidaan jatkossa tarvittaessa muuttaa tai luvat peruuttaa. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaankin lisättäväksi säännös, jonka mukaan kyseisessä momentissa tarkoitettuun järjestämislupaan sovellettaisiin muutoin, mitä lain 5 ja 6 §:ssä säädettäisiin.
Lain 5 §:ssä säädetään järjestämisluvassa päätettävistä asioista ja sitä ehdotetaan tarkennettavaksi edellä tässä esityksessä todetulla tavalla. Myös VALMA-koulutuksen järjestäjien osalta olisi tarkoitus noudattaa niin sanotun pääjärjestämisluvan mukaista vähimmäisopiskelijamäärää, opetuskieltä ja toiminta-aluetta, mutta toisaalta 5 §:n nojalla voitaisiin yksittäisissä tapauksissa tarvittaessa TUVA-koulutuksen järjestämisluvassa määrätä toisin. Lisäksi noudatettaisiin, mitä ammatillisen koulutuksen järjestämisluvassa on määrätty koulutuksen järjestämismuodosta, erityisestä koulutustehtävästä ja muista koulutuksen järjestämiseen liittyvistä ehdoista.
Lain 6 §:ssä säädetään järjestämisluvan muuttamisesta ja peruuttamisesta. VALMA-koulutuksen järjestämisluvat on myönnetty ammatillisesta koulutuksesta annetun lain nojalla, mutta tarkoitus on, että luvan mahdolliset muutokset ja peruuttaminen tehtäisiin jatkossa TUVA-lain nojalla. Säännökseen ehdotettu tarkennus poistaisi tähän liittyvän tulkinnallisen epäselvyyden luvan muuttamiseen ja peruuttamiseen sovellettavan lain osalta.
TUVA-lain 3 §:n 3 momentin mukaan koulutuksen järjestäminen vaativaan erityiseen tukeen oikeutetuille opiskelijoille edellyttää, että järjestämisluvassa on määrätty ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 27 §:n 2 momentissa tarkoitetusta järjestäjän velvollisuudesta järjestää koulutusta tällaisille opiskelijoille. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 1.8.2022 voimaan tulevan 27 §:n 2 momentin mukaan ammatillisen koulutuksen järjestämisluvassa voidaan määrätä koulutuksen järjestäjän velvollisuudesta järjestää tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitettua koulutusta vaativaan erityiseen tukeen oikeutetuille opiskelijoille. Vaativaan erityiseen tukeen oikeutetuille opiskelijoille järjestettävän koulutuksen järjestämislupa sisältyy siis jatkossakin järjestäjän ammatillisen koulutuksen järjestämislupaan ja sen mahdolliseen muuttamiseen ja peruuttamiseen sovellettaisiin ammatillisesta koulutuksesta annetun lain säännöksiä.