1.1  Sijoituspalvelulaki

I OSA YLEISET SÄÄNNÖKSET JA OIKEUS TARJOTA SIJOITUSPALVELUA

1 luku Yleiset säännökset

Lain 1 luku ehdotetaan siihen tehtävien useiden muutosten vuoksi muutettavaksi kokonaisuudessaan.  

1 §.Soveltamisala. Voimassa olevan 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan liiketoimintaan, jossa tarjotaan sijoituspalvelua. Momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään maininta sijoitustoiminnan harjoittamisesta MIFID II -direktiiviä vastaavasti. Nykyinen 1 momentti vastaa sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 1 §:n 1 momenttia. Soveltamisalasäännös pohjautuu sijoituspalveluyrityksistä annetun lain säätämisen yhteydessä omaksuttuun ja lain esitöihin (HE 43/2007 vp) kirjattuun tulkintaan, jonka mukaan sijoituspalvelun käsite kattaa myös MIFID I -direktiivissä tarkoitetun sijoitustoiminnan harjoittamisen.  

MIFID II:n mukaan sijoituspalvelulla ja -toiminnalla tarkoitetaan sen liitteessä I olevassa A osassa lueteltuja palveluja ja toimintaa, jotka liittyvät liitteen C osassa lueteltuihin rahoitusvälineisiin. Liitteen A osan 3 kohdassa mainitaan kaupankäynti omaan lukuun, joka voidaan katsoa otsikossa tarkoitetuksi sijoitustoiminnan harjoittamiseksi. Voimassa olevassa sijoituspalvelulaissa kaupankäynnillä omaan lukuun tarkoitetaan kaupankäyntiä rahoitusvälineillä omaan lukuun, joka vastaa sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 5 §:ssä määriteltyä vastaavaa palvelua. Viimeksi mainitun lain esitöiden mukaan (HE 43/2007 vp) kaupankäynnillä omaan lukuun tarkoitetaan ”kaikkea sellaista omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä, jossa sijoituspalveluyritys ostaa tai myy rahoitusvälineitä omaan salkkuunsa”.  

MIFID II:n mukaan kaupankäynnillä omaan lukuun tarkoitetaan omaa pääomaa vastaan tapahtuvaa kaupankäyntiä, jonka tuloksena on yhtä tai useampaa rahoitusvälinettä koskevien liiketoimien toteuttaminen. Direktiivissä on useita säännöksiä, joissa säädetyt velvoitteet liittyvät asiakastoimeksiantojen toteuttamisen yhteydessä toteutettavaan omaan lukuun tapahtuvaan kaupankäyntiin. Lain oikean soveltamisen varmistamiseksi ehdotetaan, että sijoitustoiminnan harjoittaminen kirjataan nykyistä selkeämmin lakiin direktiiviä vastaavasti.  

Pykälässä ei enää ehdoteta säädettäväksi nykyisen 2 momentin tavoin omaan lukuun kauppaa käyvää liiketoiminnan harjoittajaa koskevasta poikkeussäännöksestä. Säännöksen nykyistä 2 momenttia osin vastaavasta uudesta poikkeussäännöksestä ehdotetaan säädettäväksi direktiivin logiikan mukaisesti muiden lain soveltamisalaa koskevien poikkeussäännösten yhteydessä lain 1 luvun 2 §:ssä ja sen 1 momentin 3 kohdassa. 

Vakuutusten tarjoamisesta säädetään erikseen. 

2 §.Poikkeukset lain soveltamisalasta. Ehdotetun 2 §:n 1 momentin1 kohta vastaisi nykyistä pykälää. Momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi direktiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohtaa vastaavaksi niin, että poikkeuksen edellytyksenä ei enää olisi liike- tai ammattitoiminnan sääntely nimenomaisesti laissa. Poikkeussäännöksen soveltamiseksi ehdotetaan riittävän sen, että toimintaa harjoitetaan satunnaisesti muun laissa, hallinnollisissa määräyksissä tai ammattikunnan eettisissä säännöissä erikseen säännellyn liike- tai ammattitoiminnan ohessa.  

Ehdotettu uusi 3 kohta vastaisi osin nykyisin voimassa olevaa 1 §:n 2 momenttia. Säännös perustuu direktiivin 2 artiklan 1 kohdan d alakohtaan. Ehdotettu uusi poikkeussäännös muuttaisi nykyisin voimassa olevaa 1 §:n 2 momentin poikkeussäännöstä ensinnäkin siten, että se ei enää koskisi yleisesti kaikilla rahoitusvälineillä käytävää kauppaa omaan lukuun. Uusi säännös olisi soveltamisalaltaan suppeampi, sillä se koskisi ainoastaan muilla rahoitusvälineillä kuin hyödykejohdannaisilla taikka päästöoikeuksilla tai päästöoikeusjohdannaisilla käytävää kauppaa omaan lukuun. Säännöksen mukaan kyseisillä muilla rahoitusvälineillä ei saisi tarjota muita sijoituspalveluja. Sijoituspalvelut ehdotetaan määriteltäviksi luvun 15 §:ssä ja kyseinen säännös kattaa myös direktiivin liitteen I A osassa tarkoitetun sijoitustoiminnan. Vastaavantyyppisestä poikkeussäännöksestä koskien kaupankäyntiä omaan lukuun hyödykejohdannaisilla, päästöoikeuksilla tai päästöoikeusjohdannaisilla ehdotetaan säädettäväksi direktiivin mukaisesti erikseen momentin 4 kohdassa.  

Ehdotettu säännös asettaisi lisäksi aiempaa useampia edellytyksiä poikkeussäännöksen soveltamiselle. Nykyisen säännöksen tavoin poikkeussäännös ei olisi ehdotetun a alakohdan mukaan sovellettavissa markkinatakaajiin. Toiseksi poikkeussäännös ei soveltuisi ehdotetun b alakohdan mukaan sellaisiin tilanteisiin, joissa toimija olisi säännellyn markkinan tai monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän jäsen tai osapuoli taikka käyttäisi suoraa sähköistä markkinoillepääsyä kauppapaikkaan, lukuun ottamatta finanssialan ulkopuolisia yhteisöjä, jotka toteuttavat kauppapaikassa liiketoimia, jotka vähentävät suoraan näiden finanssialan ulkopuolisten yhteisöjen tai niiden konsernien liiketoimintaan tai rahoitustoimintaan liittyviä riskejä objektiivisesti mitattavissa olevalla tavalla. Kolmanneksi poikkeussäännös ei ehdotetun c alakohdan mukaan soveltuisi henkilöihin, jotka soveltavat huippunopeaa algoritmista kaupankäyntimenetelmää. Neljänneksi poikkeussäännös ei ehdotetun d alakohdan mukaan soveltuisi silloin, jos henkilö käy kauppaa omaan lukuunsa toteuttaessaan asiakastoimeksiantoja. Kolme viimeksi mainittua poikkeussäännöksen soveltamisen edellytystä olisivat uusia.  

Ehdotettu uusi 4 kohta supistaa ja täsmentää nykyisin voimassa olevaa 2 §:n 1 momentin 3 kohdan poikkeussäännöstä. Säännös perustuu direktiivin 2 artiklan 1 kohdan j alakohtaan. Säännöksen tavoitteena on kaventaa poikkeussäännöksen soveltamisalaa siten, että jatkossa yhä harvempi pääasiallisena liiketoimintanaan muuta kuin sijoituspalvelujen tarjoamista, pankkitoimintaa tai hyödykejohdannaisiin liittyvää markkinatakausta harjoittava yhtiö jäisi lain soveltamisalan ulkopuolelle. Sellaisten finanssialan ulkopuolisten yritysten, joiden kaupankäynti rahoitusvälineillä on suhteettoman suurta verrattuna pääasialliseen liiketoimintaan tehtyjen sijoitusten arvoon, olisi jatkossa kuuluttava lain soveltamisalaan. Säännöksen tavoitteena on ehkäistä markkinoiden väärinkäyttöä, järjestelmäriskin toteutumista ja kilpailun vääristymistä sekä turvata säännösten yhdenmukainen soveltaminen eri toimijoihin. Komission asetuksessa tullaan myös asettamaan edellytykset sille, että kyseinen toiminta tapahtuu ryhmätasolla pääasiallisen liiketoiminnan oheistoimintana. Edellytyksenä poikkeussäännöksen soveltamiselle on myös se, ettei liiketoiminnan harjoittaja sovella huippunopeaa algoritmista kaupankäyntimenetelmää. Kyseistä poikkeussäännöstä soveltavien yhtiöiden olisi lisäksi vuosittain ilmoitettava Finanssivalvonnalle, että ne soveltavat kyseistä poikkeussäännöstä. Liiketoiminnan harjoittajien olisi myös Finanssivalvonnan pyynnöstä perusteltava se, että kyse on oheistoiminnasta. 

Nykyisen lain 2 §:n 1 momentin 4, 5 ja 6 kohtia vastaavia poikkeussäännöksiä ei ehdoteta sisällytettäviksi lakiin. Nykyisen säännöksen 4 kohta perustuu MIFID I -direktiivin 2 artiklan 1 kohdan k alakohtaan, jota vastaavaa säännöstä ei enää ole MIFID II -direktiivissä. Lain soveltamisalaan liittyvistä poikkeuksista koskien omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä hyödykkeillä ja hyödykejohdannaisilla ehdotetaan säädettäväksi direktiivin 2 artiklan 1 kohdan j alakohdan mukaisesti lain uudessa 4 kohdassa. MIFID II -direktiivi ei myöskään sisällä MIFID I -direktiivin 2 artiklan 1 kohdan l alakohtaan perustuneita ja nykyisen lain 5 ja 6 kohtiin sisältyviä poikkeussäännöksiä. Ehdotettu 5 kohta olisi uusi. Säännös perustuu direktiivin 2 artiklan 1 kohdan k alakohtaan. Direktiivin säännös vastaa jo aiemmin voimassa olleen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan j alakohtaa, mutta sitä ei ole aiemmin sisällytetty lain poikkeussäännöksiin. Lain selkeyden ja johdonmukaisuuden vuoksi kyseinen poikkeussäännös ehdotetaan sisällytettäväksi muiden poikkeussäännösten tavoin lain 2 §:ään. 

Ehdotetun 2 momentin mukaan 1 momentin 3 kohdan a—d alakohtaa ei kuitenkaan sovelleta, mikäli toiminnanharjoittajaan sovelletaan 1 momentin 4 kohtaan tai 3 momentin 3 tai 5 kohtaan perustuvaa poikkeusta lain soveltamisalasta. Säännös perustuu direktiivin 2 artiklan 1 kohdan d alakohdan toiseen kappaleeseen, jonka mukaan kyseiset poikkeussäännöksen soveltamisen edellytykset eivät tule sovellettaviksi niissä tilanteissa, joissa henkilöön sovelletaan direktiivin 2 artiklan 1 kohdan a, i tai j alakohdassa säädettyä poikkeusta. Direktiivin johdantokappaleessa (22) lisäksi selvennetään, että direktiivin eri poikkeussäännöksiä sovelletaan kumulatiivisesti. Esimerkiksi ehdotetun 1 momentin 3 kohdan poikkeussäännöstä omaan lukuun käytävästä kaupankäynnistä muilla rahoitusvälineillä kuin hyödykejohdannaisilla taikka päästöoikeuksilla tai päästöoikeusjohdannaisilla voidaan soveltaa yhdessä ehdotetun 4 kohdan poikkeussäännöksen kanssa. Poikkeussäännösten keskinäistä suhdetta ja soveltamisalaa täsmennetään komission asetuksissa. 

Ehdotetussa 3 momentissa lueteltaisiin nykyisen 2 momentin tavoin ne tahot, joihin lakia ei sovelleta. Momentin ehdotettu 1 kohta vastaisi pääosin lain nykyistä säännöstä mutta sitä ehdotetaan täsmennettäväksi vastaamaan direktiivin 2 artiklan 1 kohdan h alakohdan säännöstä. Momentin 2—5 kohta vastaisi nykyistä pykälää siten, että momentin kohdat 3—6 vastasivat ehdotettuja kohtia 2—5.Ehdotettu 6 kohta päästökauppalain 6 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitetuista toiminnanharjoittajista ja päästöoikeuksilla kauppaa käyvistä olisi sen sijaan uusi. Poikkeussäännöksen soveltamisen edellytyksenä olisi kuitenkin se, että kyseiset henkilöt eivät sovella huippunopeaa algoritmista kaupankäyntimenetelmää. Säännös perustuu direktiivin 2 artiklan 1 kohdan e alakohtaan. 

Sähkömarkkinalaissa (588/2013) tarkoitettuja kantaverkonhaltijoita ja maakaasumarkkinalaissa (587/2017) tarkoitettuja siirtoverkonhaltioita koskeva momentin 7 kohta olisi myös uusi. Säännös perustuu direktiivin 2 artiklan 1 kohdan n alakohtaan, joka koskee direktiivin 2009/72/EY 2 artiklan 4 kohdassa ja direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja siirtoverkonhaltijoita. Ehdotetun 4 momentin mukaan poikkeusta olisi sovellettava 3 momentin 7 kohdassa tarkoitettua toimintaa harjoittaviin henkilöihin ainoastaan siltä osin kuin ne harjoittavat hyödykejohdannaisiin liittyvää sijoitustoimintaa tai tarjoavat niihin liittyviä sijoituspalveluja kyseisen toiminnan harjoittamiseksi. Poikkeusta ei kuitenkaan sovellettaisi jälkimarkkinoiden toimintaan, mukaan lukien kauppapaikkaan jälkimarkkinoilla käytävää finanssisiirto-oikeuksien kauppaa varten.  

Ehdotettu 5 momentti vastaisi voimassa olevan 2 §:n 3 momenttia.  

3 §.Osittaiset poikkeukset lain soveltamisesta. Ehdotetussa 3 §:ssä säädettäisiin direktiivin 3 artiklan 1 kohdan a—e alakohdassa tarkoitetuista valinnaisista poikkeussäännöksistä. Säännökset mahdollistaisivat sen, että pykälän 1 momentissa tarkoitettuihin henkilöihin sovellettaisiin momenteissa säädetyin edellytyksin vain tiettyjä lain säännöksiä. Ehdotuksen tarkoitus on edistää myös pienempien toimijoiden, mukaan lukien yksityisten elinkeinonharjoittajien mahdollisuuksia toimia markkinoilla. Pykälä tarjoaisi matalan toimialalle tulon kynnyksen ja olisi omiaan lisäämään kilpailua rahoitusmarkkinoilla.  

Direktiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti kyseisiin henkilöihin sovellettavien kansallisten vaatimusten on vähintään vastattava tiettyjä direktiivin vaatimuksia liittyen toimiluvan myöntämiseen, jatkuvaan valvontaan, menettelytapasääntelyyn sekä toiminnan järjestämistä koskeviin vaatimuksiin. Sijoittajansuojan vahvistamiseksi poikkeussäännöksen soveltamisalaa ja edellytyksiä on näin merkittävästi rajoitettu suhteessa MIFID I -direktiiviin, joka ei sisältänyt toimilupavaatimuksia eikä yksityiskohtaisia menettelytapa- ja toiminnan järjestämisvaatimuksia. Direktiivin (johdantolause 29 ja 42) mukaan on syytä vaatia jäsenvaltioita soveltamaan kyseisiin henkilöihin vaatimuksia, jotka vähintään vastaavat direktiivissä vahvistettuja vaatimuksia, erityisesti silloin, kun ollaan myöntämässä toimilupaa, kun arvioidaan näiden mainetta ja kokemusta ja mahdollisten osakkeenomistajien sopivuutta ja kun tarkastellaan toimiluvan myöntämisen ja jatkuvan valvonnan edellytyksiä ja menettelytapavelvoitteita. 

Pykälän 1 momentin 1 kohta mahdollistaisi kevyemmän sääntely-ympäristön sellaisille toimijoille, jotka ainoastaan vastaanottavat ja välittävät säännöksessä tarkoitettuja rahoitusvälineitä tai tarjoavat niihin liittyvää sijoitusneuvontaa. Lisäedellytyksenä olisi se, että toimeksiantoja voitaisiin välittää ainoastaan säännöksessä tarkoitetuille toimiluvallisille rahoitusmarkkinatoimijoille. Ehdotus perustuu direktiivin 3 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaan. Lain 2 luvun 1 §:n 2 momenttiin ehdotetaan lisäksi säännöstä, jonka mukaan tässä säännöksessä tarkoitettuja rahoitusvälineitä koskevien toimeksiantojen vastaanottamista ja välittämistä sekä sijoitusneuvontaa saisi tarjota myös tässä laissa tarkoitetun toimiluvan saanut elinkeinonharjoittaja. Säännös mahdollistaisi näin direktiivin 3 artiklan mukaisesti esimerkiksi sen, että myös luonnollinen henkilö voisi harjoittaa säännöksessä tarkoitettua sijoitusneuvontaa elinkeinotoimintanaan. 

Joukkorahoituslaissa säädetään erikseen sen soveltamisalaan kuuluvasta vastikkeellisen laina- ja sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen hankkimisesta, tarjoamisesta ja ammattimaisesta välittämisestä elinkeinotoiminnan rahoittamiseksi. Sellaiseen toimintaan, jossa on kyse sijoituspalveluiden tarjoamisesta rahoitusvälineillä, sovelletaan kuitenkin sijoituspalvelulain säännöksiä. Osittainen poikkeussäännös mahdollistaisi kuitenkin sen, että joukkorahoituksen välittäjään voidaan soveltaa momentissa säädetyin edellytyksin vain tiettyjä lain säännöksiä. Säännös tarjoaisi edelleen matalamman toimialalle tulon kynnyksen verrattuna täyden toimiluvan toimijoihin. Täyden toimiluvan toimijoiden tulee noudattaa sijoituspalvelulain säädöksiä täysimääräisesti myös joukkorahoituksen välittämisessä. 

Pykälän 1 momentin 2 kohta mahdollistaisi kevyemmän sääntelyn tietyille energia-alan yhtiöille niiden tarjotessa yksinomaan hyödykkeisiin, päästöoikeuksiin tai niiden johdannaisiin liittyviä sijoituspalveluja tarkoituksenaan suojata asiakkainaan olevien paikallisten sähköalan yritysten tai maakaasualan yritysten kaupalliset riskit. Ehdotus perustuu direktiivin 3 artiklan 1 kohdan d alakohtaan. Pykälän 1 momentin 3 kohta mahdollistaisi 2 kohtaa vastaavan kevyemmän sääntelyn toimijoille niiden tarjotessa yksinomaan päästöoikeuksiin tai niiden johdannaisiin liittyviä sijoituspalveluja tarkoituksenaan suojata asiakkainaan olevien päästöoikeusdirektiivissä tarkoitettujen toiminnanharjoittajien kaupalliset riskit. Ehdotus perustuu direktiivin 3 artiklan 1 kohdan e alakohtaan. 

Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin ne lain säännökset, joita kyseisen poikkeussäännöksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden olisi kuitenkin noudatettava. Säännös perustuu direktiivin 3 artiklan 2 kohtaan. Kyseisiin henkilöihin ei asiakasvalitusten käsittelyä ja asianmukaisuusarviota koskevaa säännöstä lukuun ottamatta ehdoteta kansallisesti sovellettavaksi direktiivin vähimmäisvaatimukset ylittäviä lain vaatimuksia. Asianmukaisuusarvio on keskeinen sijoittajansuojaelementti. Ehdotus vastaa tältä osin joukkorahoituslain ehdotettua 10 §:ää.  

Kyseisiin henkilöihin ehdotetaan lisäksi sovellettavaksi sijoituspalvelulain 15 luvussa säädettyjä hallinnollisia seuraamuksia, 16 luvun vahingonkorvaus- ja rangaistussäännöksiä sekä 16 a luvun säännöksiä valvontavaltuuksista. Kyseisiin toimijoihin on perusteltua soveltaa samoja seuraamus- ja rangaistussäännöksiä kuin muihinkin sijoituspalvelulaissa tarkoitettuihin toimijoihin. Kyseisten lukujen säännösten soveltamisala rajautuisi luonnollisesti vain niiden lain säännösten rikkomiseen ja laiminlyöntiin, joita kyseisten henkilöiden on lain 3 §:n perusteella noudatettava.  

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on syytä tiiviisti seurata markkinoiden kehitystä ja arvioitava uuden sääntelyn vaikutuksia. Finanssivalvonnan valvontahavaintojen perusteella voidaan tällöin myös arvioida sääntelyssä mahdollisesti olevia puutteita, jotka edellyttäisivät direktiivin vaatimukset ylittävien kansallisten säännösten antamista. Tällöin arvioinnin kohteeksi voidaan ottaa esimerkiksi se, tulisiko myös ehdotettuja lain 7 luvun 2 §:n 6 momentin säännöksiä henkilöiden ammattipätevyysvaatimuksista tai lain 10 luvun 6 §:n säännöksiä kannustimista kokonaisuudessaan soveltaa kyseisiin henkilöihin. Vastaavasti voidaan arvioida sitä, tulisiko lain ehdotettuja 10 luvun 4 §:n asianmukaisuusarviointia koskevia säännöksiä soveltaa nyt ehdotettua laajemmin kyseisiin henkilöihin. Tilannetta on hallituksen esityksen antamisen jälkeen seurattava myös muissa jäsenvaltioissa mahdollisesti säädettävien säännösten ja niiden soveltamiskäytännöstä saatujen kokemusten perusteella. Vielä ei ole tietoa siitä, missä määrin EU jäsenvaltiot säätävät MIFID II:n täytäntöönpanon seurauksena direktiivin vähimmäisvaatimuksia tiukempia säännöksiä kyseisen poikkeussäännöksen osalta.  

Pykälän 3 momentissa kiellettäisiin direktiivin 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti asiakasvarojen hallussa pito. Lisäksi momentissa ehdotettaisiin direktiivin 3 artiklan 2 kohdan toiseen alakohtaan perustuen velvoitetta ottaa itselleen Finanssivalvonnan riittäväksi arvioima ammatillinen vastuuvakuutus. Kyseisille henkilöille ei sen sijaan ehdoteta asetettavaksi pääomavaatimuksia. Ehdotus perustuu tältäkin osin direktiivin 3 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan direktiivin 15 artiklan säännöksiä perustamispääomasta ei sovelleta kyseisen poikkeussäännöksen nojalla toimiviin. Koska kyseisillä toimijoilla ei saisi olla hallussaan asiakasvaroja, ei niiden edellytetä myöskään kuuluvan sijoittajien korvausrahastoon.  

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan direktiivin 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti säädettäväksi siitä, että 1 momentissa tarkoitettuja palveluja tarjoava ei toimisi yleisen MIFID II:n toimiluvan nojalla, eikä niillä näin olisi niin sanottua EU-passia. Tämän vuoksi ehdotuksessa säädetään, että kyseisiä palveluja saisi tarjota Suomesta ETA-alueelle vain silloin, jos sitä ei olisi toisessa ETA-valtiossa kielletty tai rajoitettu. Kolmansista maista säädettäisiin erikseen. 

Ehdotetussa 5 momentissa säädettäisiin pykälässä tarkoitetulle palveluntarjoajalle erityinen tiedonantovelvollisuus sen toimintaan sovellettavan sääntelyn rajallisuudesta. Säännöksen tarkoituksena on turvata se, että asiakas saa tiedon siitä, että palvelun tarjoajan ei ole noudatettava kaikkia lain asiakkaan suojaksi säädettyjä vaatimuksia.  

4 §.Luottolaitokseen, rahastoyhtiöön ja vaihtoehtorahastojen hoitajaan sovellettavat säännökset. Luottolaitostoiminnasta annetun lain mukaan luottolaitoksilla, sijoitusrahastolain mukaan rahastoyhtiöillä ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain mukaan vaihtoehtorahastojen hoitajilla on tietyin rajoituksin oikeus tarjota sijoituspalvelua. Voimassa olevan 1 luvun 4 §:ssä säädetään niistä sijoituspalvelulain säännöksistä, joita sovelletaan edellä mainittuihin toimijoihin. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi luottolaitokseen sovellettavista säännöksistä. Voimassa olevaan pykälään verrattuna momentissa mainitut säännökset tarkistetaan vastaamaan MIFID II:n 1 artiklan 3 kohtaa, jossa säädetään luottolaitosdirektiivin 2013/36/EU mukaisesti toimiluvan saaneisiin luottolaitoksiin sovellettavista säännöksistä siltä osin kuin ne tarjoavat yhtä tai useampaa sijoituspalvelua tai harjoittavat sijoitustoimintaa. Momentissa ehdotetaan säädettäväksi niistä edellä mainittua artiklaa vastaavista sijoituspalvelulain ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain säännöksistä sekä arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain säännöksestä, joita sovelletaan luottolaitoksen harjoittamaan sijoituspalvelujen tarjoamiseen tai sijoitustoiminnan harjoittamiseen sekä oheispalvelujen tarjoamiseen. Lisäksi ehdotetaan, että sijoituspalvelurikosta koskeva sijoituspalvelulain 16 luvun 2 § sisällytetään sovellettaviin säännöksiin. 

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi nykyistä vastaavasti rahastoyhtiöön ja vaihtoehtorahastojen hoitajaan sovellettavista säännöksistä. Momentissa olevat säännösviittaukset tarkistettaisiin vastaamaan ehdotetun lain vastaavia säännöksiä. Sovellettaviin säännöksiin ehdotetaan lisättäväksi sijoituspalvelulain 16 luvun 2 ja 3 §.  

Ehdotettu 3 momentti vastaa nykyisen pykälän 3 momenttia. 

5 §.Ulkomaiseen ETA-sijoituspalveluyritykseen ja ulkomaiseen ETA-luottolaitokseen sovellettavat säännökset. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sivuliikkeen välityksellä Suomessa toimivaan ulkomaiseen ETA-sijoituspalveluyritykseen ja ulkomaiseen ETA-luottolaitokseen sovellettavista säännöksistä. MIFID II:n 35 artiklan mukaan jäsenvaltion on varmistettava, että yritykset voivat tarjota sijoituspalveluja ja/tai harjoittaa sijoitustoimintaa sekä tarjota oheispalveluja niiden alueella MIFID II:n ja luottolaitosdirektiivin mukaisesti käyttämällä sijoittautumisoikeutta joko siten, että ne perustavat sivuliikkeen, tai siten, että ne käyttävät muuhun jäsenvaltioon kuin kotijäsenvaltioonsa sijoittautunutta sidonnaisasiamiestä. Edellytyksenä on, että sivuliikkeen tarjoamat palvelut ja sen harjoittama toiminta kuuluvat sijoituspalveluyrityksen tai luottolaitoksen kotijäsenvaltiossaan saaman toimiluvan piiriin. 

Edellä mainitun 35 artiklan 8 kohdassa säädetään niistä MIFID II:n ja MIFIR:n artikloista, joissa säädettyjä velvoitteita sivuliikkeen välityksellä harjoitettavassa toiminnassa on noudatettava ja joiden valvonta kuuluu sen ETA-valtion toimivaltaiselle viranomaiselle, Suomessa Finanssivalvonnalle, jossa sivuliike sijaitsee.  

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi niistä sijoituspalvelulain säännöksistä, joita sovelletaan ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen oikeuteen tarjota sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoimintaa sekä tarjota oheispalveluja sivuliikkeen välityksellä Suomessa ja tällaiselle toiminnalle asetettavista vaatimuksista. Pykälän 2 momentissa säädetään vastaavasti säännöksistä, joita sovelletaan ulkomaisen ETA-luottolaitoksen edellä mainittua toimintaa vastaavaan toimintaan sivuliikkeen välityksellä Suomessa ja tälle toiminnalle asetettavista vaatimuksista. Ehdotus vastaa MIFID II:n 35 artiklan 8 kohtaa. 

Pykälän 3 momentti olisi nykyisestä poiketen informatiivinen säännös. Sen mukaan 4 luvun 2 §:n 7 momentissa säädetään sellaisesta ulkomaisesta ETA-sijoituspalveluyrityksestä ja ulkomaisesta ETA-luottolaitoksesta, joka tarjoaa Suomeen sijoittuneille osapuolille suoran mahdollisuuden käydä kauppaa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä.  

Pykälän 4 momentissa todetaan lain 4 luvun 2 §:n säännösten soveltamisesta sellaiseen ulkomaiseen ETA-sijoituspalveluyritykseen ja ulkomaiseen ETA-luottolaitokseen, joka tarjoaa sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoimintaa Suomessa sivuliikettä perustamatta. Säännös on luonteeltaan informatiivinen. 

Pykälän 5 momentissa todettaisiin, että MIFIR-asetuksen 14—26 artiklassa säädetään vaatimuksista, jotka koskevat pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitettua sivuliikkeen välityksellä harjoitettua toimintaa. Finanssivalvonta vastaa näiden artiklojen noudattamisen valvonnasta silloin, kun ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen tai ulkomaisen ETA-luottolaitoksen sivuliike sijaitsee Suomessa. Säännös on luonteeltaan informatiivinen. 

6 §.Ulkomaiseen ETA-rahastoyhtiöön ja ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajaan sovellettavat säännökset. Ehdotettu 6 § vastaa voimassa olevan lain 1 luvun 6 §:ää. Pykälän 1 momentissa olevat säännösviittaukset tarkistettaisiin vastaamaan ehdotetun lain vastaavia säännöksiä. Sovellettaviin säännöksiin ehdotetaan lisättäväksi sijoituspalvelulain 7 a luvun 5 § sekä 16 luvun 2 §. Pykälässä tarkoitettujen säännösten soveltaminen ulkomaiseen ETA-rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan sivuliikkeeseen ei perustu MIFID II:een, eikä kyseisiä rahastoja koskeviin direktiiveihin. Riittävän sijoittajansuojan ja kilpailuneutraliteetin turvaamiseksi kyseisiä säännöksiä ehdotetaan kuitenkin sovellettavaksi ulkomaisen ETA-rahastoyhtiön ja ulkomaisen ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan sivuliikkeeseen, koska ne soveltuvin osin vastaavat ulkomaiseen ETA-sijoituspalveluyritykseen ja ulkomaiseen ETA-luottolaitokseen luvun 5 §:n nojalla sovellettavia säännöksiä. 

7 §.Kolmannen maan yritykseen sovellettavat säännökset. Laissa ehdotetaan säädettäväksi uusi kolmannen maan yrityksen käsite ja tällaisen yrityksen oikeudesta toimia sivuliikkeen välityksellä Suomessa. Uusi käsite korvaa lain nykyiset kolmannen maan sijoituspalveluyrityksen ja kolmannen maan luottolaitoksen käsitteet. MIFID II:n 41 artiklan 2 kohdassa säädetään niistä MIFID II:n ja MIFIR:n artikloista, joihin sisältyviä velvoitteita kolmannen maan yrityksen on noudatettava ETA-valtiossa, jossa se tarjoaa sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoimintaa sekä tarjoaa oheispalveluja. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi sivuliikkeen välityksellä Suomessa toimivaan kolmannen maan yritykseen sovellettavista edellä mainittua artiklaa vastaavista sijoituspalvelulain ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain säännöksistä sekä luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvun 6 §:n säännöksestä. Momentissa todettaisiin informatiivisuuden vuoksi, että kolmannen maan yrityksen toimintaan sovellettavista vaatimuksista säädetään lisäksi MIFIR:n 3—26 artiklassa. 

Pykälän 2 momentti olisi informatiivinen ja siinä todettaisiin, että kolmannen maan yrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua tai harjoittaa sijoitustoimintaa Suomessa vastaavuuspäätöksen nojalla sivuliikkeen välityksellä tai sivuliikettä perustamatta säädetään MIFIR:n 46—49 artiklassa. 

8 §.Strukturoitujen talletusten myyntiin ja niitä koskevaan sijoitusneuvontaan sovellettavat säännökset. Ehdotettu 8 § säännösten soveltamisesta strukturoitujen talletusten myyntiin ja niitä koskevaan sijoitusneuvontaan olisi uusi. Säännöksen 1 momentin mukaan sijoituspalveluyritykseen ja luottolaitokseen, joka myy strukturoituja talletuksia tai tarjoaa niihin liittyvää sijoitusneuvontaa Suomessa, sovellettaisiin näiden toimintojen osalta lain mainittuja säännöksiä. Säännös perustuu direktiivin 1 artiklan 4 kohtaan.  

Ehdotetun 2 momentin mukaan ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen ja ulkomaisen ETA-luottolaitoksen Suomessa sijaitsevaan sivuliikkeeseen, joka myy strukturoituja talletuksia tai tarjoaa niihin liittyvää sijoitusneuvontaa Suomessa, sovelletaan näiden toimintojen osalta lain mainittuja säännöksiä. Säännös perustuu direktiivin 35 artiklan 8 kohtaan.  

Ehdotetussa 3 momentissa lueteltaisiin ne lain säännökset, joita sovellettaisiin kolmannen maan yrityksen sivuliikkeeseen. Säännös perustuu direktiivin 1 artiklan 4 kohtaan sekä 41 artiklan 2 kohtaan. 

9 §.Algoritmiseen kaupankäyntiin sovellettavat säännökset. Ehdotettu 9 § säännösten soveltamisesta algoritmiseen kaupankäyntiin olisi uusi. Säännös perustuu direktiivin 1 artiklan 5 kohtaan. Säännöksen mukaan lain algoritmista kaupankäyntiä koskevat 7 a luvun säännökset tulisivat sovellettaviksi myös sellaisiin kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 15 kohdassa tarkoitettuihin kaupankäyntiosapuoliin, joilta ei pykälässä viitattujen säännösten perusteella muutoin edellytettäisi toimilupaa.  

10 §.Positiolimiittien ja hyödykejohdannaispositioiden valvontaan ja raportointiin sovellettavat säännökset. Ehdotettu 10 § säännösten soveltamisesta positiolimiittien ja hyödykejohdannaispositioiden valvontaan ja raportointiin olisi uusi. Säännös perustuu direktiivin 1 artiklan 6 kohtaan. Säännöksen mukaan lain positiolimiittisäännökset tulisivat sovellettaviksi myös sellaisiin toimijoihin, jotka eivät muutoin kuuluisi lain soveltamisalaan 2 §:n poikkeussäännösten perusteella. 

11 §.Euroopan unionin lainsäädäntö, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen ja Euroopan pankkiviranomainen. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän 1, 2, 7, 8 ja 11 kohta olisivat uusia. Pykälän 1 kohdassa määriteltäisiin rahoitusvälineiden markkinat -direktiivi. Pykälän 2 kohdassa ehdotetaan määriteltäväksi EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetus. Pykälän 7 kohdassa määriteltäisiin EU:n arvopaperikeskusasetus ja 8 kohdassa EU:n markkinoiden väärinkäyttöasetus. Pykälän 11 kohdassa määriteltäisiin komission delegoitu direktiivi. 

12 §.Euroopan unionin tekniset standardit ja delegoidut asetukset. Pykälässä säädettäisiin informaatiosyistä voimassa olevaa 1 luvun 7 §:ää vastaavasti Euroopan komission asetuksella tai päätöksellä annetuista teknisistä standardeista sekä delegoiduista asetuksista, joissa on sijoituspalveluyrityksiä koskevia säännöksiä pykälässä mainittujen säädösten lisäksi.  

13 §.Sijoituspalveluyritys, ulkomainen sijoituspalveluyritys, ETA-valtio, kolmas maa, ulkomainen ETA-valvontaviranomainen, kolmannen maan valvontaviranomainen, ulkomainen ETA-sijoituspalveluyritys, ulkomainen ETA-luottolaitos, kolmannen maan yritys ja sivuliike. Ehdotettu pykälä vastaisi voimassa olevan 1 luvun 9 §:ää muutettuna siten, että nykyisen 1 momentin 2, 8 ja 9 kohdat muutetaan ja momenttiin lisätään uusi ulkomaista ETA-luottolaitosta koskeva määritelmä. Momentin 2 kohdassa oleva ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen määritelmä muutetaan siten, että sillä tarkoitetaan ulkomaista ETA-sijoituspalveluyritystä, ulkomaista ETA-luottolaitosta ja kolmannen maan yritystä. Momentin 8 kohdassa, jossa nykyisin määritellään kolmannen maan sijoituspalveluyritys, ehdotetaan määriteltäväksi ulkomainen ETA-luottolaitos. Momentin 9 kohdassa ehdotetaan määriteltäväksi kolmannen maan yritys. Määritelmä on uusi ja korvaa nykyisen 8 kohdan määritelmän. Kolmannen maan yrityksellä tarkoitetaan yritystä, joka olisi sijoituspalveluja tarjoava tai sijoitustoimintaa harjoittava luottolaitos tai sijoituspalveluyritys, jos sen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsisi Euroopan talousalueella. Ehdotus vastaa direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 57 alakohtaa. Momentin 10 kohta, jossa ehdotetaan määriteltäväksi sivuliike, vastaa täsmennettynä momentin nykyistä 9 kohtaa.  

14 §.Rahoitusväline. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi rahoitusvälineen määritelmästä. Säännös perustuu direktiivin liitteen I C osaan. Pykälä vastaisi voimassa olevaa 1 luvun 10 §:n 1 momenttia lukuun ottamatta sen 3, 5 ja 9 kohtaa. Pykälän 4 ja 6 kohtaan tehtäisiin lähinnä teknisiä täsmennyksiä, jotta ne vastaisivat selkeämmin direktiivin säännöksiä.  

Pykälän 3 kohta vastaisi voimassa olevaa 10 §:n 1 momentin 3 kohtaa muutettuna siten, että siinä tarkoitettu rahoitusväline olisi myös sellainen optio, termiini tai muu johdannaissopimus, jonka kohde-etuutena on päästöoikeus. Pykälän 5 kohta vastaisi voimassa olevaa 10 §:n 1 momentin 5 kohtaa muutettuna siten, että siinä tarkoitettu rahoitusväline olisi myös sellainen optio tai muu johdannaissopimus, jolla käydään kauppaa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetussa organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä lukuun ottamatta tukkutason energiatuotetta, jolla käydään kauppaa organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä, ja joka on toteutettava kohde-etuus luovuttaen. 

Pykälän 9 kohta vastaisi voimassa olevaa 1 luvun 10 §:n 1 momentin 9 kohtaa muutettuna siten, että siinä tarkoitettu rahoitusväline ei olisi enää sellainen optio, termiini tai muu johdannaissopimus, jonka kohde-etuutena on päästöoikeus. Kohdan mukaan siinä tarkoitettu rahoitusväline olisi myös sellainen muu johdannaissopimus, jonka kohde-etuutena ovat edellä tässä pykälässä mainitsemattomat varat, oikeudet, velvollisuudet, indeksit ja muut tunnusluvut ja joka on muiden johdannaissopimusten kaltainen, kun otetaan huomioon ainakin se, käydäänkö sillä kauppaa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetulla säännellyllä markkinalla, monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä.  

Pykälän uuden 10 kohdan mukaan rahoitusvälineellä tarkoitettaisiin myös päästöoikeutta, joka on tunnustettu kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (päästökauppajärjestelmä) vaatimuksia vastaavaksi sekä vastavuoroisesti yhteisön järjestelmän ja muiden kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmien välillä.  

15 §.Sijoituspalvelut tai sijoitustoiminta. Pykälässä säädettäisiin tässä laissa tarkoitetuista sijoituspalveluista. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan 1 luvun 11 §:ää. Pykälän 3 kohtaan tehtäisiin teknisiä täsmennyksiä, jotta se paremmin vastaisi direktiivin säännöksiä. Pykälän 9 kohta olisi kuitenkin uusi voimassa olevaan lakiin verrattuna. Kohdan mukaan sijoituspalvelua olisi organisoidun kaupankäynnin järjestäminen. Tällä tarkoitetaan joukkovelkakirjojen, strukturoitujen rahoitustuotteiden, päästöoikeuksien tai johdannaissopimusten kaupankäynnin järjestämistä kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetussa organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä. Pykälän 1—9 kohta vastaa rahoitusvälineiden markkinat direktiivin liitteen I A osan 1—9 kohtaa.  

Voimassa olevan pykälän 9 kohta ehdotetaan kumottavaksi. Kyseinen rahoitusvälineiden säilyttämistä koskeva säännös ehdotetaan siirrettäväksi lain 2 luvun 3 §:n 1 momentin uudessa 7 kohdassa tarkoitetuksi oheispalveluksi. Säännös perustuu direktiivin liitteen I B osan 1 kohtaan. 

Arvopapereiden säilyttämistä säännellään arvopaperitileistä annetussa laissa. Lain 1 luvun 2 §:n mukaan säilyttäjänä voi toimia esimerkiksi sijoituspalvelulain mukaan toimiluvan saanut yritys sekä ulkomaalainen yritys, jolla on oikeus tarjota sijoituspalveluja Suomeen. Ehdotetulla säännöksellä ei siten tosiasiallisesti muuteta oikeustilaa, sillä jatkossakin arvopaperitililaissa tarkoitettua säilytystä voisi tarjota vain toimiluvan saanut sijoituspalveluyritys sekä arvopaperitililaissa yksilöidyt muut yhteisöt. 

16 §.Luottolaitos ja rahoituslaitos. Ehdotettu 16 § vastaisi voimassa olevan lain 1 luvun 12 §:ää. 

17 §.Johto ja toimiva johto. Pykälässä ehdotetaan määriteltäväksi laissa käytetyt käsitteet johto ja toimiva johto. Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin johto, jolla tarkoitetaan sijoituspalveluyrityksen hallitusta ja, jos edellä mainitulla yrityksellä on hallintoneuvosto, hallintoneuvostoa sekä toimitusjohtajaa ja kaikkia toimitusjohtajan välittömässä alaisuudessa toimivia, jotka ovat sijoituspalveluyrityksen ylimmissä johtotehtävissä tai tosiasiallisesti johtavat yrityksen toimintaa. Säännös on kansallinen. 

Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin toimiva johto, jolla tarkoitetaan sijoituspalveluyrityksentoimitusjohtajaa ja kaikkia toimitusjohtajan välittömässä alaisuudessa toimivia, jotka ovat sijoituspalveluyrityksen ylimmissä johtotehtävissä tai tosiasiallisesti johtavat yrityksen toimintaa. Ehdotus vastaa direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 37 alakohtaa.  

18—22 §. Ehdotetut pykälät vastaisivat nykyisen lain 1 luvun 13—17 §:ää. 19 ja 20 §:ään on lisätty tarkentavat viittaukset EU:n vakavaraisuusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan alakohtiin. Määritelmät ovat yhdenmukaiset luottolaitoslain määritelmien kanssa. 22 §:n ruotsinkielisessä versiossa ehdotetaan käytettäväksi direktiiviä vastaavasti ilmaisua utkontraktering voimassa olevan 1 luvun 17 §:n ilmaisun utläggning på entreprenad sijaan. 

23 §.Asiakas, ammattimainen ja ei-ammattimainen asiakas. Pykälän otsikkoa ehdotetaan täydennettäväksi asiakas-termillä. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi voimassa olevaan lain 1 luvun 18 §:ää vastaavasti ammattimaisen ja ei-ammattimaisen asiakkaan määritelmistä. Sijoituspalveluyritys on velvollinen luokittelemaan asiakkaansa. Tietyissä kohdin direktiivi antaa suojaa myös mahdollisille eli potentiaalisille asiakkaille. Direktiivin liitteen II säännökset ammattimaisista asiakkaista vastaavat asiallisesti MIFID I -direktiivin säännöksiä. Liitteeseen on tehty ainoastaan muutama täsmennys. Ensinnäkin liitteen osan I kolmannen kohdan kirjoitusasua on täsmennetty ilman sisällöllistä muutosta. Toiseksi liitteen osan II.1 ensimmäistä alakohtaa on täsmennetty mainitsemalla esimerkinomaisesti myös paikallisviranomaisten ja kuntien kuuluvan lähtökohtaisesti ei-ammattimaisiksi asiakkaina kohdeltaviksi asiakkaiksi. Kolmanneksi liitteen osaan II.1 on lisätty kokonaan uusi kuudes alakohtaa, jossa annetaan jäsenvaltiolle optio säätää kansallisesti edellä tarkoitettujen kuntien ja paikallisviranomaisten asiantuntemuksen ja tietämyksen arvioimisen tunnistamisperusteista.  

Kyseiset liitteen täsmennykset eivät edellytä muutoksia voimassa olevaan pykälään. Säännökseen ei myöskään ehdoteta sisällytettäviksi direktiivin liitteen II osan II.1 kuudennessa kohdassa tarkoitettuja jäsenvaltion harkinnassa olevia tunnistamisperusteita kuntien ja paikallisviranomaisten asiantuntemuksen ja tietämyksen arvioimisen osalta. Pykälän nykyiseen 1 momentin 1 kohdan e alakohtaan ehdotetaan lisättäväksi ulkomainen arvopaperikeskus ja nykyistä h alakohtaa ehdotetaan kuitenkin muutettavaksi siten, että siinä viitattaisiin suoraan EU:n vakavaraisuusasetukseen, jossa on määritelty liitteen vastaavassa h kohdassa tarkoitetut paikalliset yritykset (locals).  

Pykälän ehdotettu 4 momentti olisi uusi vastaten direktiivin asiakkaan määritelmä. Lisäys on johdonmukainen siihen nähden, että lain tasolla jaotellaan ehdotuksessa sijoituspalvelun tarjoaminen asiakkaille ja sijoituspalveluyrityksen oma liiketoiminta. 

24 §.Hyväksyttävä vastapuoli. Ehdotettu pykälä vastaa pääosin nykyisen lain 1 luvun 19 §:ää mutta sitä on tarkennettu vastaamaan paremmin direktiivin 30 artiklaa. 

25 §.Algoritminen kaupankäynti ja suora sähköinen markkinoillepääsy. Lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 25 § algoritmisen kaupankäynnin ja suoran sähköisen markkinoillepääsyn määritelmistä. Säännökset perustuvat direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 39—41 luetelmakohtaan. Komission delegoidun asetuksen (2017/565) artikloissa 18—20 täsmennetään määritelmiä edelleen. 

Pykälän 1 momentin mukaan algoritmisella kaupankäynnillä tarkoitettaisiin rahoitusvälineillä tapahtuvaa kaupankäyntiä, jossa tietokonealgoritmi määrittää automaattisesti toimeksiantojen yksittäiset tekijät. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi toimeksiannon käynnistäminen, ajoitus, hinta, määrä tai toimeksiantojen hoito niiden jättämisen jälkeen siten, että ihmisen työpanosta tarvitaan vain vähän tai ei lainkaan. Algoritmisen kaupankäynnin määritelmään eivät kuuluisi järjestelmät, joita käytetään ainoastaan toimeksiantojen reitittämiseen yhteen tai useampaan kauppapaikkaan, sellaiseen toimeksiantojen käsittelyyn, johon ei sisälly kaupankäynnin parametrien määritystä, toimeksiantojen vahvistamiseen tai kaupan jälkeiseen toteutettujen liiketoimien käsittelyyn.  

Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin huippunopea algoritminen kaupankäynti. Pykälän 3 momentti sisältäisi suoran sähköisen markkinoillepääsyn määritelmän. Suoralla sähköisellä markkinoillepääsyllä tarkoitettaisiin direktiivin mukaisesti järjestelyä, jossa kauppapaikan jäsen tai osapuoli taikka asiakas antaa henkilölle luvan käyttää sen kaupankäyntikoodia niin, että henkilö voi välittää rahoitusvälineeseen liittyviä toimeksiantoja sähköisesti suoraan kauppapaikkaan. Tällaisesta järjestelystä olisi kyse myös sekä sellaisissa tilanteissa, joissa kyseinen henkilö käyttäisi jäsenen tai osapuolen taikka asiakkaan infrastruktuuria tai jäsenen tai osapuolen taikka asiakkaan käyttöön antamaa yhteysjärjestelmää toimeksiantojen välittämiseksi (suora pääsy markkinoille), että niissä tilanteissa, joissa henkilö ei käyttäisi tällaista infrastruktuuria (tuettu pääsy). 

26 §.Muut määritelmät. Pykälässä ehdotetaan määriteltäväksi strukturoitu talletus, talletustodistus, pörssilistattu rahasto, todistus, strukturoitu rahoitustuote, johdannaissopimus, hyödykejohdannainen, tukkutason energiatuote, ristiinmyyntikäytäntö, markkinatakaaja, toimeksiantojen toteuttaminen asiakkaiden lukuun, päämiehen lukuun täsmäytetty kaupankäynti, kauppojen sisäinen toteuttaja, huomattava omistusosuus ja merkittävä sidos. Määritelmät ovat uusia verrattuna voimassa olevaan lakiin. Määritelmät perustuvat direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 5, 7, 20, 31, 35, 38, 42, 43, 45—50 ja 58 alakohtaan. Osa kyseisistä määritelmistä sisältyy myös MIFIR-asetuksen määritelmiin, joissa pääasiassa viitataan direktiivissä säädettyihin vastaaviin käsitteisiin. 

27 §.Valvonta. Pykälä vastaisi nykyisen lain 1 luvun 20 §:ää. 

2 luku Oikeus tarjota sijoituspalvelua tai harjoittaa sijoitustoimintaa

Luvun otsikko ehdotetaan täydennettäväksi siten, että siinä mainitaan sijoitustoiminnan harjoittaminen. Ehdotus vastaa direktiivin 1 artiklassa säädettyä direktiivin soveltamisalaa ja 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja sijoituspalveluja ja -toimintaa.  

1 §.Sijoituspalvelun tarjoamisen tai sijoitustoiminnan harjoittamisen luvanvaraisuus. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi luvun otsikkoa vastaavasti. Pykälän 1 momentti vastaisi pykälän otsikon mukaista täsmennystä lukuun ottamatta pykälän nykyistä 1 momenttia.  

Pykälän 2 momentti olisi uusi. Säännöksellä pantaisiin osin täytäntöön direktiivin 9 artiklan 6 kohta, jonka tarkoitus on mahdollistaa toimiluvan myöntäminen säännöksessä tarkoitetulle luonnolliselle henkilölle sekä turvata elinkeinonharjoittajan ammattitaitoinen ja vakaa hoito sekä asiakkaiden etu. Ehdotetun säännöksen soveltamisala olisi kuitenkin rajattu siten, että se kohdistuisi ainoastaan 1 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun rahoitusvälineitä koskevien toimeksiantojen vastaanottamisen ja välittämisen sekä sijoitusneuvonnan harjoittamiseen. Säännös mahdollistaisi näin direktiivin 3 artiklan mukaisesti esimerkiksi sen, että myös luonnollinen henkilö voisi harjoittaa säännöksessä tarkoitettua sijoitusneuvontaa elinkeinotoimintanaan. 

Kyseisen toiminnan asianmukaisen harjoittamisen varmistamiseksi elinkeinonharjoittajien olisi noudatettava muun muassa lain 3 luvun säännöksiä sijoituspalveluyrityksen toimiluvan myöntämisestä ja peruuttamisesta ja merkittävien omistajien luotettavuudesta sekä lain 6 b luvun säännöksiä hallinto- ja ohjausjärjestelmistä. Komissio on lisäksi antanut tarkempia säännöksiä kyseisten säännösten soveltamisesta. Finanssivalvonnan on näin toimilupaa myöntäessään varmistuttava siitä, että kyseinen elinkeinonharjoittaja täyttää lain 1 luvun 3 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen säännösten ja niiden nojalla annettujen komission asetusten vaatimukset. Ehdotuksessa ei tältäkään osin esitetä kansallista, direktiiviin perustumatonta lisäsääntelyä. 

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on kuitenkin syytä seurata markkinoiden kehitystä ja arvioitava uuden sääntelyn vaikutuksia. Finanssivalvonnan valvontahavaintojen perusteella voidaan tällöin myös arvioida sääntelyssä mahdollisesti olevia puutteita, jotka edellyttäisivät lisätoimenpiteisiin ryhtymistä, esimerkiksi elinkeinonharjoittajan luotettavan toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten antamiseksi.  

2 §.Sijoituspalvelun tarjoaminen tai sijoitustoiminnan harjoittaminen muun luvan nojalla. Pykälän otsikko ja pykälän 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että niissä mainitaan sijoitustoiminnan harjoittaminen 1 §:ää vastaavasti. Pykälän 1 momentti vastaa muutoin nykyisen 2 §:n 1 momenttia. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitettu pörssi saa järjestää monenkeskisen kaupankäynnin lisäksi organisoitua kaupankäyntiä. Momentti vastaisi direktiivin 1 artiklan 1 kohtaa, jonka mukaan markkinoiden ylläpitäjä, joka tarjoaa sijoituspalveluja, kuuluu direktiivin soveltamisalaan. Direktiivin mukaan markkinoiden ylläpitäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka ylläpitää säännellyn markkinan liiketoimintaa ja joka voi olla säännelty markkina itse (4 artiklan 1 kohdan 18 alakohta). Markkinoiden ylläpitäjä voi olla myös organisoidun kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjä (18 artiklan 1 kohta). Ehdotuksen mukaan säänneltyä markkinaa ylläpitävä pörssi saa järjestää organisoitua kaupankäyntiä. Pykälän 5 momentti joukkorahoituksen välittäjän toimintaa koskien ehdotetaan kumottavaksi oikeustilan selkiyttämiseksi. MIFID II:n 3 artiklan täytäntöönpanosta seuraa, että sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välittäminen edellyttää asianmukaista sijoituspalveluyrityksen, luottolaitoksen tai vaihtoehtorahastojen hoitajan toimilupaa. 

3 §.Oheispalvelut ja oikeus tarjota raportointipalveluja. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän otsikko ehdotetaan täydennettäväksi siten, että siinä mainitaan oikeus tarjota raportointipalveluja, joista ehdotetaan säädettäväksi pykälän uudessa 2 momentissa. Pykälän 1 momentin 1—4 ja 6 kohta vastaisivat nykyisen pykälän vastaavia kohtia. Pykälän 1 momentin 5 kohtaa ehdotetaan korjattavaksi vastaamaan direktiivin sanamuotoa. Direktiivin suomennos on poikennut englanninkielisen direktiivin sisällöstä virheellisesti.  

Pykälän 1 momentin 7 kohta ehdotetaan muutettavaksi. Voimassa olevan lain 1 luvun 11 §:n 9 kohdassa säädetään sijoituspalveluna tarjottavasta rahoitusvälineiden säilyttämisestä ja voimassa olevan 3 §:n 7 kohdassa oheispalveluna tarjottavasta muusta kuin 1 luvun 11 §:n 9 kohdassa tarkoitetusta rahoitusvälineiden säilyttämisestä. Ehdotuksen mukaan rahoitusvälineiden säilyttäminen ei olisi enää nykyisen lain mukaista sijoituspalveluna tarjottavaa palvelua vaan yksinomaan oheispalveluna tarjottavaa palvelua. Ehdotetun 7 kohdan mukaan sijoituspalveluyritys saa, myönnetyn toimiluvan mukaisesti, sijoituspalvelun lisäksi oheispalveluna tarjota rahoitusvälineiden säilyttämistä ja hoitoa asiakkaan lukuun, johon kuuluvat säilytyspalvelut ja muut asiaan liittyvät palvelut, kuten rahavarojen tai vakuuksien hallinta pois lukien EU:n arvopaperikeskusasetuksen liitteessä olevan A jakson 2 kohdassa tarkoitettu arvopaperitilien ylläpito ylimmällä tasolla (keskitetty tilinhoitopalvelu). Säännös vastaa MIFID II -direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 3 kohtaa ja direktiivin liitteessä I olevassa B osassa olevaa 1 kohtaa. Lain nykyinen 7 kohta muun kuin rahoitusvälineen säilyttämistä koskevasta oheispalvelusta siirtyisi 8 kohdaksi ja nykyinen 8 kohta muun momentissa tarkoitettuun toimintaan verrattavan tai siihen läheisesti liittyvän toiminnan harjoittamisesta siirtyisi 9 kohdaksi. 

Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa säädetään sellaisen sijoituspalveluyrityksen, joka tarjoaa monenkeskisen tai organisoidun kaupankäynnin järjestämistä, oikeudesta tarjota kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 19 kohdassa tarkoitettuja raportointipalveluja. Ehdotus vastaa MIFID II:n 59 artiklan 2 kohtaa. 

3 a §. Muiden sijoituskohteiden kuin rahoitusvälineiden tarjoaminen. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään informatiivinen viittaus joukkorahoituslakiin. Toimiluvallisen sijoituspalvelun tarjoajan välittäessä joukkorahoitusta muulla kuin rahoitusvälineellä, sovelletaan toimintaan joukkorahoituslakia. 

3 luku Sijoituspalveluyrityksen toimiluvan myöntäminen ja peruuttaminen sekä merkittävien omistajien luotettavuus

1 §.Toimilupahakemus. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän 1 momentti vastaisi nykyisen lain 3 luvun 1 §:n 1 momenttia siten täydennettynä, että toimilupa myönnettäisiin sijoituspalvelujen tarjoamiseen tai sijoitustoiminnan harjoittamiseen. Ehdotus vastaa MIFID II:n 5 artiklan 1 kohtaa. 

Pykälän 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi. Siinä säädettäisiin toimilupahakemukseen liitettävistä tiedoista ja selvityksistä MIFID II:n 7 artiklan 2 kohtaa vastaavasti. Direktiivin 7 artiklan 4 kohdassa säädetään ESMA:lle valtuus laatia luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään muun muassa toimivaltaiselle viranomaiselle artiklan 2 kohdan mukaisesti annettavat tiedot mukaan lukien toimintaohjelma, sekä luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa vahvistetaan vakiomuotoiset lomakkeet, mallit ja menettelyt artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen ilmoittamista varten. Komissio on antanut MIFID II -direktiiviä täydentävän suoraan sovellettavan delegoidun asetuksen, joka koskee sijoituspalveluyritysten toimilupakäsittelyyn liittyviä tietoja ja vaatimuksia. Uusi sääntely korvaa nykyisen pykälän 2 momentin säännökset ja pykälän 3 momentin nojalla annetun valtiovarainministeriön asetuksen (234/2014) säännökset sijoituspalveluyrityksen toimilupahakemukseen liitettävistä selvityksistä. 

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi määräystenantovaltuudesta Finanssivalvonnalle, joka voisi antaa määräyksiä toimilupahakemuksen ratkaisemista varten tarvittavista asiakirjoista ja selvityksistä, jollei 1 luvun 12 §:ssä tarkoitetuista säädöksistä muuta johdu. Edellä mainittu komission delegoitu asetus kuuluu tässä tarkoitettuihin säädöksiin.  

Pykälän 4 momentti vastaisi nykyisen pykälän 4 momenttia täydennettynä siten, että jos toimilupaa hakeva yhteisö on toisessa ETA-valtiossa toimiluvan saaneen markkinoiden ylläpitäjän tytäryritys, hakemuksesta on pyydettävä ulkomaisen ETA-valvontaviranomaisen lausunto. Momentti vastaa MIFID II:n 84 artiklan 1 ja 2 kohtaa. Artiklan mukaan ESMA laatii luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen vahvistamiseksi muiden toimivaltaisten viranomaisten kuulemista varten ennen toimiluvan myöntämistä. 

2 §.Toimilupapäätös. Pykälän 2 momentti ehdotetaan täydennettäväksi siten, että toimiluvassa on mainittava sijoituspalvelujen lisäksi sijoitustoiminta, jota sijoituspalveluyrityksellä on oikeus harjoittaa. 

3 §.Toimiluvan myöntämisen edellytykset. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän 1 momentissa olevat säännösviittaukset tarkistettaisiin vastaamaan lakiin ehdotettuja muutoksia. Toimilupa myönnetään, jos sijoituspalveluyrityksen merkittävät omistajat ovat luotettavia ja sijoituspalveluyritys täyttää talouden vakaudelle 6 luvussa, hallinto- ja ohjausjärjestelmille 6 b luvussa ja toiminnalle 7 luvun 1, 2, 4—9, 11—14 ja 16 §:ssä, 9 luvun 1—5, 10 ja 11 §:ssä ja 10 luvussa sekä asiakkaan tuntemiselle 12 luvun 3 §:n 2 momentissa säädetyt vaatimukset. Momentissa ehdotetaan säädettäväksi kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa säädetyistä vaatimuksista, jotka sijoituspalveluyrityksen on lisäksi täytettävä, jos se aikoo harjoittaa monenkeskisen tai organisoidun kaupankäynnin järjestämistä, sekä 7 a luvussa säädetyistä vaatimuksista, jotka sijoituspalveluyrityksen on lisäksi täytettävä, jos se harjoittaa algoritmista kaupankäyntiä tai tarjoaa suoraa sähköistä markkinoillepääsyä. 

Pykälän 2 momentti vastaa nykyisen 3 luvun 3 §:n 2 momenttia. 

4 §.Sijoituspalveluyrityksen merkittävien omistajien luotettavuus. Pykälän 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi. Momentin mukaan sen, jolla on huomattava omistusosuus sijoituspalveluyrityksessä, on oltava luotettava. Huomattavalla omistusosuudella tarkoitetaan 1 luvun 26 §:n 14 kohdassa tarkoitettua huomattavaa omistusosuutta. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan omistusosuuden laskemisessa on noudatettava mitä 6 a luvun 1 §:n 3 momentissa säädetään. Säännös vastaa MIFID II:n 10 artiklan 2 kohtaa. 

8 §.Toiminnan aloittaminen ja muutoksista ilmoittaminen. Pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisätään maininta muutoksista ilmoittamisesta. Pykälään lisätään uusi 2 momentti, jossa säädetään sijoituspalveluyrityksen velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle kaikista toimiluvan myöntämistä koskevien edellytysten olennaisista muutoksista. Ehdotus vastaa MIFID II:n 21 artiklan 2 kohtaa. 

4 luku Ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeen perustaminen ja palvelujen tarjoaminen Suomeen sekä ulkomaisen ETA-luottolaitoksen palvelujen tarjoaminen Suomeen

Luvun otsikko ehdotetaan täydennettäväksi siten, että siinä mainitaan ulkomaisen ETA-luottolaitoksen palvelujen tarjoaminen Suomeen. 

1 §.Sivuliikkeen aloittaminen tai sidonnaisasiamiehen käyttäminen. Pykälä ehdotetaan kokonaisuudessaan muutettavaksi vastaamaan MIFID II -direktiiviä. Pykälässä säädettäisiin nykyistä yksityiskohtaisemmin sidonnaisasiamiehen käyttämisestä. Pykälän 1 momentin mukaan ulkomainen ETA-sijoituspalveluyritys voi tarjota Suomessa sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoimintaa sekä tarjota oheispalveluja perustamalla sivuliikkeen Suomeen tai käyttämällä Suomeen sijoittautunutta sidonnaisasiamiestä. Edellytyksenä on, että ETA-sijoituspalveluyrityksen tarjoamat palvelut ja sen harjoittama toiminta kuuluvat yrityksen kotijäsenvaltiossa saaman toimiluvan piiriin. 

Pykälän 2 momentin mukaan ulkomainen ETA-sijoituspalveluyritys saisi perustaa sivuliikkeen Suomeen tai aloittaa sidonnaisasiamiehen käyttämisen yrityksen kotijäsenvaltion ETA-valvontaviranomaisen ilmoitettua sivuliikkeen perustamisesta tai sidonnaisasiamiehen käyttämisestä Finanssivalvonnalle. Momentissa säädettäisiin tiedoista ja selvityksistä, jotka edellä mainitussa ilmoituksessa on oltava. 

Pykälän 3 momentissa säädetään sivuliikkeen perustamisen ja sen toiminnan aloittamisen ajankohdasta. Säännös vastaa nykyistä 4 luvun 1 §:n 3 momenttia. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan sidonnaisasiamiehen toiminnan aloittamiseen sovelletaan vastaavasti, mitä momentissa sivuliikkeen toiminnan aloittamisesta säädetään.  

Pykälän 4 momentin mukaan ulkomaiseen ETA-luottolaitokseen sovelletaan, mitä pykälän 1 momentissa säädetään ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjoa sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoimintaa sekä tarjota oheispalveluja Suomessa sivuliikkeen välityksellä tai käyttämällä Suomeen sijoittautunutta sidonnaisasiamiestä, sekä mitä 2 momentissa säädetään sidonnaisasiamiehen käyttämistä koskevasta ilmoituksesta. Ulkomaisen ETA-luottolaitoksen sivuliikkeellä tarkoitetaan luottolaitostoiminnasta annetun lain 16 luvussa tarkoitettua sivuliikettä. 

Pykälän 5 momentissa säädetään 4 momentissa tarkoitetun sidonnaisasiamiehen käyttämisen aloittamisesta sen jälkeen, kun Finanssivalvonta on saanut 2 momentissa tarkoitetut tiedot sisältävän ilmoituksen ulkomaisen ETA-luottolaitoksen kotijäsenvaltion ETA-valvontaviranomaiselta. Sidonnaisasiamiehen käyttämisen saisi aloittaa Finanssivalvonnan päättämänä ajankohtana, kuitenkin viimeistään kahden kuukauden kuluessa siitä, kun Finanssivalvonta sai 2 momentissa tarkoitetut sidonnaisasiamiestä koskevat tiedot. 

Pykälän 6 momentissa säädetään muutoksen toteuttamisesta, jos 3 ja 4 momentin mukaisesti ilmoitetut tiedot muuttuvat.  

Ehdotus vastaa MIFID II:n 35 artiklaa ja 1 artiklan 3 kohdan c alakohtaa. 

ESMA laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään 35 artiklan 2, 4, 7 ja 10 kohdan mukaisesti ilmoitettavat tiedot, sekä luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen vahvistamiseksi 35 artiklan 3, 4, 7 ja 10 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamista varten. 

2 §.Sijoituspalvelun tarjoaminen sivuliikettä perustamatta. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Voimassa oleva pykälä sisältää säännökset siitä, millä edellytyksillä ulkomaisella ETA-sijoituspalveluyrityksellä on oikeus alkaa tarjota sijoituspalvelua rajan yli Suomeen eli toimia Suomessa perustamatta tänne sivuliikettä. Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivissä tai MIFID II -direktiivissä ei määritellä sitä, milloin kysymyksessä on ilmoitusmenettelyä edellyttävä rajat ylittävä toiminta. Tätä ei myöskään ehdoteta määriteltäväksi laissa, vaan asia tulisi ratkaista tapauksittain muun muassa ottamalla huomioon EU:n perussopimuksen määräykset ja niiden tulkinta.  

Voimassa olevan lain esitöiden (HE 32/2012 vp) mukaan pykälässä on kysymys palvelun tarjoamisesta rajan yli Suomessa, mikä edellyttää ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen Suomeen kohdistuvia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada aikaan sijoituspalvelua tai oheispalvelua koskeva sopimus Suomessa asuvan henkilön kanssa tai esimerkiksi suomalaisen yrityksen kanssa. Mahdolliset toimenpiteet voivat muodostua esimerkiksi sähköpostitse toteutettavista markkinointikampanjoista. 

Voimassa olevassa pykälässä tarkoitetusta rajat ylittävästä toiminnasta ei ole kysymys silloin, kun Suomessa asuva henkilö omasta aloitteestaan matkustaa ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen kotivaltioon ostaakseen sieltä sijoituspalvelun tai oheispalvelun. Myöskään se seikka, että Suomessa asuva henkilö omasta aloitteestaan ostaa internetin välityksellä tai puhelimitse sijoituspalvelun tai oheispalvelun ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen kotivaltiosta, ei merkitse sijoituspalvelun tarjoamista rajan yli Suomeen tässä pykälässä tarkoitetulla tavalla. Jos kuitenkin henkilön yhteydenottoa on edeltänyt ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen tarjous tai pyyntö yhteydenottoon, kysymyksessä on pykälässä tarkoitettu sijoituspalvelun tai oheispalvelun tarjoaminen sivuliikettä perustamatta. Tällainen toiminta edellyttää pykälän mukaisen ilmoitusmenettelyn noudattamista. 

Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että siinä säädetään myös ulkomaisen ETA-luottolaitoksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua tai harjoittaa sijoitustoimintaa sekä tarjota oheispalveluja Suomessa perustamatta tytäryritystä tai sivuliikettä. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan tarjottavien palvelujen ja sijoitustoiminnan harjoittamisen tulee kuulua ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen ja ulkomaisen ETA-luottolaitoksen toimiluvan piiriin.  

Pykälän 2 momentti vastaa nykyistä 4 luvun 2 §:n 2 momenttia. 

Voimassa olevassa 3 momentissa säädetään ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen sijoituspalvelujen tarjoamisen aloittamisen ajankohdasta. Momentissa ehdotetaan tarkennettavaksi tietoja, jotka Finanssivalvonnan on saatava ulkomaiselta ETA-valvontaviranomaiselta ennen kuin ulkomainen ETA-sijoituspalveluyritys voi aloittaa sijoituspalvelujen tarjoamisen tai sijoitustoiminnan harjoittamisen ja oheispalvelujen tarjoamisen Suomessa. Finanssivalvonnan on saatava tiedot siitä, jos yritys aikoo käyttää kotijäsenvaltioonsa sijoittautuneita sidonnaisasiamiehiä ja mahdollisten sidonnaisasiamiesten nimet. 

Voimassa olevassa 4 momentissa säädetään ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen oikeudesta käyttää sijoituspalvelujen tarjoamisessa sidonnaisasiamiestä. Momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädetään sellaisen ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen palvelujen tarjoamisen tai toiminnan harjoittamisen aloittamisen ajankohdasta, joka aikoo käyttää kotivaltioonsa sijoittautuneita sidonnaisasiamiehiä sijoituspalvelujen tarjoamisessa tai sijoitustoiminnan harjoittamisessa Suomessa. Palvelujen tarjoamisen tai toiminnan harjoittamisen saisi aloittaa, kun Finanssivalvonta on saanut ulkomaiselta ETA-valvontaviranomaiselta niiden sidonnaisasiamiesten nimet, joita yritys aikoo käyttää Suomessa, edellyttäen, että toimija on jo edellä tai samaan aikaan notifioinut muutoin palvelujen tarjoamisen. Momentissa säädetään Finanssivalvonnan velvollisuudesta julkaista nämä tiedot. 

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin 4 momentin säännösten soveltamisesta ulkomaiseen ETA-luottolaitokseen, joka aikoo harjoittaa 1 momentissa tarkoitettua toimintaa Suomessa käyttämällä kotijäsenvaltioonsa sijoittautunutta sidonnaisasiamiestä. 

Pykälän 6 momentissa säädetään muutoksen toteuttamisen ajankohdasta, jos 3 ja 4 momentin mukaisesti ilmoitetuissa tiedoissa tapahtuu muutos. 

Pykälän 7 momentti vastaa nykyistä 4 luvun 2 §:n 5 momenttia siten muutettuna, että ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen lisäksi ulkomainen ETA-luottolaitos voi tarjota Suomeen sijoittautuneille sijoituspalveluyrityksille, luottolaitoksille tai muille henkilöille suoran mahdollisuuden käydä kauppaa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä sen jälkeen, kun Finanssivalvonta on saanut ulkomaiselta ETA-valvontaviranomaiselta tiedot toiminnan aloittamisesta ja siitä, missä ja miten mahdollisuutta käydä kauppaa aiotaan tarjota. 

Ehdotus vastaa MIFID II:n 34 artiklaa ja 1 artiklan 3 kohdan c alakohtaa. 

ESMA laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään 34 artiklan 2, 4, 5 ja 7 kohdan mukaisesti ilmoitettavat tiedot, sekä luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi vakiomuotoisten lomakkeiden, mallien ja menettelyjen vahvistamiseksi 34 artiklan 3, 4, 5 ja 7 kohdassa tarkoitettua tietojen toimittamista varten.  

5 luku Kolmannen maan yrityksen sivuliikkeen perustaminen ja palvelujen tarjoaminen Suomeen

Lain 5 luku ehdotetaan siihen tehtävien useiden muutosten vuoksi muutettavaksi kokonaisuudessaan. Voimassa olevassa 5 luvussa säädetään kolmannen maan sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeen perustamisesta ja palvelujen tarjoamisesta Suomeen. Ehdotuksen mukaan laissa ei enää säädetä kolmannen maan sijoituspalveluyrityksestä. Lakiin ehdotetaan sisällytettäväksi MIFID II -direktiiviä vastaava uusi kolmannen maan yritystä koskeva määritelmä. Luku ehdotetaan muutettavaksi siten, että se vastaa MIFID II -direktiivin 39—43 artiklaa, joissa säädetään kolmannen maan yrityksen palvelujen tarjoamisesta tai toiminnan harjoittamisesta perustamalla sivuliike. 

1 §.Sivuliikkeen perustamisen edellytykset. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi kolmannen maan yrityksen velvollisuudesta perustaa sivuliike Suomeen, jos yritys aikoo tarjota Suomessa sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoimintaa sekä tarjota oheispalveluja 1 luvun 23 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetuille asiakkaille. Edellä mainitussa 3 momentissa tarkoitetaan asiakasta, jota sijoituspalveluyritys voi kohdella ammattimaisena asiakkaana tämän omasta pyynnöstä, ja joka täyttää kyseisessä kohdassa säädetyt muut vaatimukset, sekä 4 momentissa ei-ammattimaista asiakasta. Kolmannen maan yrityksen on haettava Finanssivalvonnalta toimilupa Suomeen perustettavalle sivuliikkeelle.  

Pykälän 2 momentissa säädetään toimiluvan myöntämisen edellytyksistä. Edellytyksenä on, että palvelujen tarjoaminen ja toiminnan harjoittaminen, jota varten kolmannen maan yritys hakee toimilupaa, on toimiluvan varaista ja valvonnan alaista siinä kolmannessa maassa, johon yritys on sijoittautunut, ja että lupaa hakevalla yrityksellä on kolmannessa maassa asianmukainen toimilupa. Momentin mukaan Finanssivalvonnalla ja kolmannen maan toimivaltaisella viranomaisella on oltava yhteistyöjärjestelyt, jossa sovitaan viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta, sekä Suomen ja kolmannen maan välillä sopimus, joka vasta OECD:n malliverosopimuksen 26 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia. Lisäksi säädetään sivuliikkeen alkupääomaa ja sivuliikkeen johtoa koskevista vaatimuksista sekä yrityksen velvollisuudesta kuulua sijoittajien korvausjärjestelmistä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 97/9/EY säädettyä korvausjärjestelmää vastaavaan järjestelmään taikka sivuliikkeen velvollisuudesta kuulua sijoittajien korvausrahastoon. 

Ehdotus vastaa MIFID II:n 39 artiklaa. 

2 §.Sivuliikkeen toimilupahakemuksessa ilmoitettavat tiedot. Pykälän 1 momentissa säädetään kolmannen maan yrityksen sivuliikkeen toimilupahakemukseen liitettävistä tiedoista ja selvityksistä. Momentin 6 kohdan mukaan toimilupahakemuksessa on oltava selvitys kolmannen maan sijoittajien korvausjärjestelmän tarjoamasta suojasta tai siitä, että kolmannen maan yritys on hakenut sivuliikkeen jäsenyyttä sijoittajien korvausrahastossa. Tämän vuoksi pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että toimilupahakemuksesta on pyydettävä lausunto sijoittajien korvausrahastolta. 

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi valtiovarainministeriölle annettavasta valtuudesta antaa asetuksella tarkemmat säännökset toimilupahakemuksessa ilmoitettavista yhteystiedoista sekä hakemukseen liitettävistä selvityksistä.  

3 §.Sivuliikkeen toimiluvan myöntäminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin toimiluvan myöntämisen edellytyksistä. Edellytyksenä on, että sivuliike täyttää sen toiminnalla 1 luvun 7 §:n 1 momentissa sekä 13 §:n 2, 9 ja 10 kohdassa säädetyt vaatimukset sekä tämän luvun 1 §:ssä säädetyt toimiluvan myöntämisen edellytykset. 

Pykälän 2 momentin mukaan Finanssivalvonta voi toimilupaa myöntäessään päättää sivuliikkeen jäsenyydestä sijoittajien korvausrahastossa. Ennen mahdollista päätöstä Finanssivalvonnan olisi arvioitava kolmannen maan yrityksen kotivaltion sijoittajien korvausjärjestelmän suojan vastaavuutta sijoittajien korvausrahaston tarjoaman suojan tasoon ja laajuuteen. Momentti vastaa nykyisen 5 luvun 2 §:n 2 momenttia. Momentti vastaa MIFID II:n 39 artiklan 2 kohdan f alakohtaa ja 41 artiklan 1 kohdan a alakohtaa.  

Pykälän 3 momentin mukaan toimilupapäätökseen sovelletaan, mitä 3 luvun 2 §:ssä säädetään sijoituspalveluyrityksen toimilupahakemuksen käsittelystä ja ratkaisemisesta sekä toimiluvan hakijan valitusoikeudesta, jos toimilupapäätöstä ei ole tehty säädetyssä määräajassa. Momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi kymmenen työpäivän kuluessa toimilupahakemuksen vastaanottamisesta ilmoitettava hakijalle 3 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetystä määräajasta ja valitusmahdollisuudesta. Momentti vastaa voimassa olevan 5 luvun 2 §:n 3 momenttia. 

Pykälän 4 momentin mukaan toimilupa oikeuttaa harjoittamaan toimintaa yhdessä tai useammassa toimipaikassa. Momentti vastaa voimassa olevan 5 luvun 2 §:n 4 momenttia. 

4 §.Poikkeus sivuliikkeen toimilupavaatimuksesta. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi sivuliikkeen toimilupavaatimusta koskevasta poikkeuksesta. Jos kolmannen maan yritys tarjoaa sijoituspalvelua tai harjoittaa sijoitustoimintaa tietyllä rahoitusvälineellä 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulle asiakkaalle tämän omasta yksinomaisesta aloitteesta, edellä mainitussa momentissa säädettyä vaatimusta sivuliikkeen perustamisesta ei sovelleta kyseisen asiakkaan aloitteesta tapahtuvaan palvelun tarjoamiseen tai toiminnan harjoittamiseen liittyvään suhteeseen. Lisäksi pykälässä säädetään kiellosta, jonka mukaan kolmannen maan yritys ei saa markkinoida edellä tarkoitetulle asiakkaalle muutoin kuin sivuliikkeen välityksellä muita uusia sijoitustuotteita tai sijoituspalvelun lajeja. 

Ehdotus vastaa MIFID II:n 42 artiklaa. 

5 §. Sivuliikkeen toimiluvan peruuttaminen ja toiminnan rajoittaminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi kolmannen maan yrityksen toimiluvan peruuttamisesta ja toiminnan rajoittamisesta. Pykälässä viitattaisiin Finanssivalvonnasta annetun lain 26 ja 27 §:n säännöksiin toimiluvan peruuttamisesta ja toimiluvan mukaisen toiminnan rajoittamisesta. Lisäksi Finanssivalvonnan olisi viipymättä peruutettava sivuliikkeen toimilupa, kun kolmannen maan yrityksen kotivaltion viranomainen on peruuttanut yrityksen toimiluvan. Pykälä vastaisi toimenpiteiden osalta voimassa olevan 5 luvun 3 §:ää. 

6 §.Sivuliikkeen toiminnan lopettaminen. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan 5 luvun 4 §:ää, jossa säädetään kolmannen maan sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeen toiminnan lopettamisesta. Voimassa olevan pykälän esitöiden mukaan pykälä vastaa luottolaitoslain säännöksiä kolmannen maan luottolaitoksen sivuliikkeen toiminnan lopettamisesta. Säännösten ottaminen sijoituspalvelulakiin on katsottu tarpeelliseksi asiakkaiden suojan ja valvonnan järjestämisen vuoksi (HE 32/2012 vp). MIFID II -direktiivissä ei säädetä toimivaltaisen viranomaisen toimenpiteistä tilanteessa, jossa kolmannen maan yrityksen sivuliikkeen toimilupa peruutetaan.  

Pykälässä säädettäisiin kolmannen maan yrityksen sivuliikkeen toiminnan lopettamisesta. Sen 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi nykyistä 4 §:n 1 momenttia vastaavasti sivuliikkeen toiminnan välittömästä lopettamisesta sen jälkeen, kun Finanssivalvonta on peruuttanut toimiluvan, sekä valvonnan jatkamisesta siihen saakka, kun velvoitteet asiakkaille on täytetty. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin nykyistä 4 §:n 2 momenttia vastaavasti siitä, että sivuliikkeen toiminnan lopettamisen jälkeen sivuliikkeen on viivytyksettä ilmoitettava asiakkaille, miten sivuliikkeen velvoitteet asiakkaille täytetään. Momentissa säädetään Finanssivalvonnan valtuudesta antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset tästä menettelystä. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykyistä 4 §:n 3 momenttia vastaavasti siitä, että 1 ja 2 momentissa säädettyjä periaatteita sovelletaan myös silloin, kun Finanssivalvonta rajoittaa sivuliikkeen toimintaa. 

7 §.Kolmannen maan yrityksen palvelujen tarjoaminen sivuliikettä perustamatta. Pykälä olisi luonteeltaan informatiivinen. Sen 1 momentissa viitattaisiin EU:n rahoitusvälineiden markkinat asetuksen 46 artiklaan, jossa säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä kolmannen maan yritys saa sivuliikettä perustamatta tarjota sijoituspalvelua tai harjoittaa sijoitustoimintaa sekä tarjota oheispalveluja unioniin sijoittautuneille hyväksyttäville vastapuolille ja MIFID II:n liitteessä II olevassa I osassa tarkoitetuille ammattimaisille asiakkaille. 

Pykälän 2 momentissa viitattaisiin 1 momentissa mainitun asetuksen 47 artiklaan, jossa säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä sellainen kolmannen maan yritys, joka on saanut sivuliikkeen toimiluvan MIFID II:n 39 artiklan mukaisesti, saa tarjota toimilupansa mukaisia palveluja ja toimintoja hyväksyttäville vastapuolille ja 1 momentissa tarkoitetuille ammattimaisille asiakkaille unionin muissa jäsenvaltioissa sivuliikettä perustamatta. 

II OSA TOIMINTAEDELLYTYKSET, HALLINTO JA OHJAUS SEKÄ TOIMINNAN JÄRJESTÄMINEN

Lukua edeltävää II osan otsikkoa ehdotetaan täydennettäväksi siten, että siihen lisätään hallintoa ja ohjausta koskeva maininta II osaan ehdotetun uuden 6 b luvun johdosta. 

6 luku Sijoituspalvelun tarjoamisen taloudelliset toimintaedellytykset ja talouden vakauden valvonta

1 §.Vähimmäispääoma. Pykälässä säädetään perustettavan sijoituspalveluyrityksen vähimmäispääomasta. Voimassa olevassa pykälässä säädetyt vaatimukset perustuvat MIFID I:n 12 artiklaan ja sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/49/EY 5 ja 7—9 artiklaan. Viimeksi mainittu direktiivi on kumottu vuonna 2013 annetulla luottolaitosdirektiivillä. Pykälässä ehdotetut vähimmäispääomavaatimukset perustuvat MIFID II:n 15 artiklaan, EU:n vakavaraisuusasetuksen 4 artiklan 51 kohtaan ja luottolaitosdirektiivin 28—31 artiklaan.  

MIFID II:n mukaan sijoituspalveluyrityksen toimilupaa ei saa myöntää, jos yrityksellä ei ole EU:n vakavaraisuusasetuksen vaatimusten mukaista kyseisen sijoituspalvelun tai -toiminnan edellyttämää riittävää perustamispääomaa. EU:n vakavaraisuusasetuksessa määritellään sijoituspalveluyritys, jolla tarkoitetaan MIFID I:ssä määriteltyä henkilöä, jota koskevat mainitussa direktiivissä asetetut vaatimukset, lukuun ottamatta kuitenkaan kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan c alakohdan mukaan sellaisia yrityksiä, joilla ei ole toimilupaa tarjota direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan B osan 1 alakohdassa tarkoitettua rahoitusvälineiden säilyttämistä ja hoitoa asiakkaiden lukuun ja jotka tarjoavat ainoastaan yhtä tai useampaa mainitun direktiivin liitteessä I olevan A osan 1, 2, 4 ja 5 alakohdassa lueteltua sijoituspalvelua tai -toimintaa ja joilla ei ole lupaa pitää hallussaan asiakkaidensa varoja tai arvopapereita ja joilla sen vuoksi voi olla velkaa kyseisille asiakkaille. Kohdassa tarkoitettu yritys voi sijoituspalveluna tarjota ainoastaan yhtä tai useampaa rahoitusvälinettä koskevien toimeksiantojen vastaanottamista ja välittämistä, toimeksiantojen toteuttamista asiakkaiden lukuun, omaisuudenhoitoa tai sijoitusneuvontaa. EU:n vakavaraisuusasetusta ei sovelleta viimeksi mainittuun sijoituspalveluyritykseen, mutta sovelletaan asetuksessa tarkemmin säädetyn mukaisesti muita sijoituspalveluja tarjoaviin sijoituspalveluyrityksiin. EU:n vakavaraisuusasetuksen sijoituspalveluyrityksiin soveltuvia säädöksiä ovat muun muassa 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan c alakohta, 95 artiklan 2 kohta ja 97 artikla. EU:n vakavaraisuusasetuksessa perustamispääomalla tarkoitetaan omien varojen määrää ja tyyppejä, jotka vahvistetaan sijoituspalveluyritysten osalta luottolaitosdirektiivin IV osastossa. Luottolaitosdirektiivissä sijoituspalveluyrityksellä tarkoitetaan EU:n vakavaraisuusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa tarkoitettua sijoituspalveluyritystä. 

MIFID I -direktiivi on kumottu MIFID II -direktiivillä, jonka mukaan viittauksia direktiiviin 2004/39/EY pidetään viittauksina MIFID II -direktiiviin tai MIFIR-asetukseen (94 artikla). 

Vähimmäispääomaa koskeva pykälä ehdotetaan tarkistettavaksi vastaamaan luottolaitosdirektiiviä. Pykälän 1 momentin yleissäännöksen mukaan sijoituspalveluyrityksen osakepääoman on oltava nykyistä vastaavasti vähintään 730 000 euroa, jollei pykälässä jäljempänä toisin säädetä. Momentissa tarkoitetun sijoituspalveluyrityksen toimilupa on rajoittamaton. Momentissa säädettäisiin nykyisestä poiketen myös vaatimuksesta, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksen perustamispääoman tulee muodostua yhdestä tai useammasta EU:n vakavaraisuusasetuksen 26 artiklan 1 kohdan a—e alakohdassa tarkoitetusta erästä. Luottolaitosdirektiivissä säädetty sijoituspalveluyrityksen määritelmä ei kata ehdotetussa 5 momentissa tarkoitettua sijoituspalveluyritystä, minkä vuoksi pääomaeriä koskevaa vaatimusta ei sovellettaisi tällaiseen sijoituspalveluyritykseen. Ehdotus vastaa luottolaitosdirektiivin 28 artiklaa. 

Pykälän 2 momentin sanamuoto ehdotetaan tarkistettavaksi. Nykyisen 2 momentin mukaan sellaisen sijoituspalveluyrityksen, joka tarjoaa sijoituspalveluna vain toimeksiantojen välittämistä, toimeksiantojen toteuttamista, omaisuudenhoitoa, sijoitusneuvontaa tai liikkeeseenlaskun järjestämistä, osakepääoman on oltava vähintään 125 000 euroa. Lain esitöiden mukaan (HE 43/2007 vp, HE 32/2012 vp) momentissa tarkoitetaan sijoituspalveluyritystä, joka pitää hallussaan asiakasvaroja. Myös sijoitusneuvonnan tarjoaminen ja liikkeeseenlaskun järjestäminen edellyttävät momentissa säädettyä vähimmäispääomaa, jos sijoituspalveluyrityksellä on hallussaan asiakasvaroja. Nykyisen 2 momentin sanamuodon perusteella voidaan tulkita, ettei säännös koske sellaista sijoituspalveluyritystä, joka harjoittaa kaupankäyntiä omaan lukuun tai liikkeeseenlaskun takaamista taikka monenkeskisen kaupankäynnin järjestämistä. Momentti ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että siinä säädettyä pääomavaatimusta sovelletaan sellaiseen sijoituspalveluyritykseen, joka ei käy kauppaa omaan lukuunsa tai harjoita liikkeeseenlaskun takaamista taikka monenkeskisen tai organisoidun kaupankäynnin järjestämistä mutta jolla on lupa pitää hallussaan asiakasvaroja. Momentissa tarkoitettu sijoituspalveluyritys saisi tarjota kaikkia muita sijoituspalveluja kuin siinä nimenomaisesti mainittuja sellaisia palveluja, joiden harjoittaminen edellyttää 1 momentin mukaista vähimmäispääomaa. Sanamuodon muutoksella ei tarkoiteta muutettavaksi säännöstä asiallisesti. Lupa pitää asiakasvaroja hallussa on keskeinen tekijä, jonka vuoksi sijoituspalveluyritykseen sovellettaisiin momentissa säädettyä pääomavaatimusta. Ehdotuksella on tarkoitus selventää, että kaupankäynnin järjestämistä harjoittavan sijoituspalveluyrityksen pääomavaatimus määräytyy pykälän 1 momentin mukaan. Ehdotus vastaa luottolaitosdirektiivin 28 artiklan 2 kohtaa ja 29 artiklan 1 kohtaa. 

Pykälän 3 momentti vastaa nykyisen pykälän 3 momenttia säännösviittauksen osalta tarkistettuna. Säännös perustuu kansalliseen harkintaan. 

Pykälän 4 momentti on uusi verrattuna nykyiseen 6 luvun 1 §:ään. Momentin mukaan sellaisen 2 momentissa tarkoitetun sijoituspalveluyrityksen, joka ei käy kauppaa omaan lukuunsa tai harjoita liikkeeseenlaskun takaamista taikka monenkeskisen tai organisoidun kaupankäynnin järjestämistä ja jolla ei ole lupaa pitää hallussaan asiakasvaroja, osakepääoman on oltava vähintään 50 000 euroa. Ehdotus vastaa luottolaitosdirektiivin 29 artiklan 3 kohtaa. 

Pykälän 5 momentti vastaa osittain nykyistä 4 momenttia. Nykyinen momentti koskee sellaista sijoituspalveluyritystä, joka tarjoaa sijoituspalveluna ainoastaan sijoitusneuvontaa tai toimeksiantojen vastaanottamista ja välittämistä ja jolla ei ole hallussaan asiakasvaroja. Momentissa ehdotetaan säädettäväksi nykyistä vastaavista pääomavaatimuksista, jotka koskevat sellaista sijoituspalveluyritystä, jolla ei ole lupaa pitää hallussaan asiakasvaroja eikä lupaa oheispalveluna tarjota 2 luvun 3 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettua rahoitusvälineiden säilyttämistä ja hoitoa asiakkaan lukuun ja joka tarjoaa sijoituspalveluna ainoastaan sijoitusneuvontaa, toimeksiantojen vastaanottamista ja välittämistä, toimeksiantojen toteuttamista tai omaisuudenhoitoa. Ehdotus vastaa luottolaitosdirektiivin 31 artiklan 1 kohtaa.  

Pykälän 6 momentti vastaa nykyisen pykälän 5 momenttia ja luottolaitosdirektiivin 31 artiklan 2 kohtaa. 

Pykälän 7 momentti vastaa nykyisen pykälän 6 momenttia. 

2 §.Talouden vakaus ja sen valvonta. Pykälän 2 momentissa oleva säännösviittaus tarkistettaisiin vastaamaan muutettavaksi ehdotetun 1 §:n 5 ja 6 momenttia. Pykälään on lisätty viittaus EU:n vakavaraisuusasetukseen sen estämiseksi, että säännös olisi ristiriidassa asetuksen velvoittavan säännöksen kanssa. Pykälän 4 momentissa oleva säännösviittaus tarkistettaisiin vastaamaan muutettavaksi ehdotetun 1 luvun 15 §:n 1, 2, 4, 5 tai 7 kohtaa. 

6 a luku Huomattavan omistusosuuden hankinta ja luovutus

Sijoituspalveluyrityksen osakkeiden hankintaa ja luovutusta koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta ja hankintaa koskevasta rajoituksesta säädetään voimassa olevan lain 7 luvun 14 ja 15 §:ssä. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 a luku, johon sisällytetään pääosin edellä mainittuja säännöksiä vastaavat säännökset huomattavan omistusosuuden hankintaa ja luovutusta koskevista ilmoituksista. 

1 §.Huomattavan omistusosuuden hankintaa ja luovutusta koskeva ilmoitusvelvollisuus. Lain 1 luvun 26 §:ssä ehdotetaan otettavaksi käyttöön MIFID II -direktiiviä vastaava huomattavan omistusosuuden käsite. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi ilmoitusvelvollisuudesta Finanssivalvonnalle, jos henkilö aikoo hankkia huomattavan omistusosuuden sijoituspalveluyrityksestä. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ilmoitusvelvollisuudesta myös silloin, kun 1 momentissa tarkoitettua omistusta aiotaan suoraan tai välillisesti lisätä siten, että omistusosuus osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänivallasta olisi vähintään 20, 30 tai 50 prosenttia tai sijoituspalveluyrityksestä tulisi hankkijan tytäryritys. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykyistä 7 luvun 14 §:n 3 momenttia vastaavasti säännöksistä ja periaatteista, joita sovelletaan 1 ja 2 momentissa tarkoitetun omistusosuuden laskennassa. Momentissa nykyisin oleva säännösviittaus arvopaperimarkkinalain 9 luvun 4—7 §:ään tarkistetaan vastaamaan arvopaperimarkkinalain muuttamisesta annetulla lailla (1278/2015) muutettuja 9 luvun säännöksiä. Edellä mainitulla lailla on pantu täytäntöön säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY (avoimuusdirektiivi), arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/71/EY ja direktiivin 2004/109/EY tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission direktiivin 2007/14/EY muuttamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/50/EU (muutosdirektiivi). 

Pykälän 4—7 momentti vastaavat nykyisen 7 luvun 14 §:n 4—7 momenttia. Pykälän 1—5 momentti vastaavat MIFID II:n 11 artiklaa. 

Pykälän 6 momentissa säädetään tiedoista, jotka omistusosuuden hankintaa koskevaan ilmoitukseen on liitettävä. Pykälän 7 momentin mukaan 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin ilmoituksiin liitettävistä tiedoista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Pykälän 6 ja 7 momentti vastaavat MIFID II:n 13 artiklan 4 kohtaa, jonka mukaan jäsenvaltion on julkistettava luettelo tiedoista, jotka tarvitaan omitusosuuden hankintaa koskevan arvion tekemiseen ja jotka on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta annettaessa. 

MIFID II:n mukaan ESMA laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi tyhjentävän luettelon laatimiseksi niistä 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista tiedoista, jotka hankkijaehdokkaan on sisällytettävä ilmoitukseensa (12 artiklan 8 kohta). Näitä luonnoksia ei ole laadittu, minkä vuoksi pykälän 6 ja 7 momentin sääntely on edelleen tarpeen. 

2 §.Huomattavan omistusosuuden hankintaa koskeva rajoitus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin nykyistä 7 luvun 15 §:n 1 momenttia vastaavasti Finanssivalvonnan oikeudesta kieltää 1 §:ssä tarkoitettu omistusosuuden hankinta viittaamalla Finanssivalvonnasta annetun lain 32 a ja 32 b §:ään. Pykälän 2 momentti vastaisi nykyistä 7 luvun 15 §:n 2 momenttia. 

6 b luku Hallinto- ja ohjausjärjestelmät

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 b luku sijoituspalveluyrityksen hallinto- ja ohjausjärjestelmistä. Tarkoituksena on ryhmitellä direktiivin hallinto- ja ohjausjärjestelmiä sekä toiminnan järjestämistä koskevat säännökset havainnollisemmin asiakokonaisuuksittain eri lukuihin. Sijoituspalveluyrityksen toiminnan järjestämistä koskevat säännökset sisältyisivät edelleen 7 lukuun.  

1 §.Sijoituspalveluyrityksen hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koskevat yleiset vaatimukset. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin sijoituspalveluyrityksen hallintoon ja ohjaukseen sovellettavista yleisistä vaatimuksista. Pykälä perustuu MIFID II:n 9 artiklan 1 kohdan ensimmäiseen alakohtaan, jonka mukaan toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että sijoituspalveluyritys ja sen ylin hallintoelin täyttävät luottolaitosdirektiivin 88 ja 91 artiklan vaatimukset. Kyseiset luottolaitosdirektiivin artiklat on pantu täytäntöön luottolaitoslain 7 luvun 1—5 §:ssä. Lisäksi sijoituspalvelulain 7 luvun 8 §:n 2 momentti on muutettu sijoituspalvelulain muuttamisesta annetulla lailla (623/2014) siten, että sijoituspalveluyritykseen sovelletaan, mitä luottolaitoslain 7 ja 8 luvussa säädetään. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin pääosin nykyistä 7 luvun 8 §:n 2 momenttia vastaavasti luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvun 1—3 ja 5—7 §:n ja 8 luvun säännösten soveltamisesta sijoituspalveluyrityksiin. Siinä ei viitattaisi enää luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvun 4 §:ään, joka koskee luottolaitoksen johdon luotettavuus- ja pätevyysvaatimuksia. Vastaavista vaatimuksista sijoituspalveluyrityksen johdon osalta säädettäisiin ehdotetun 6 b luvun 4 §:ssä.  

Pykälässä ei ehdoteta säädettäväksi nykyistä 7 luvun 8 §:n 3 momenttia vastaavasti rikkomuksista ilmoittamista koskevan luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvun 6 §:n soveltamisesta Suomessa sijoituspalvelua tarjoavaan ETA-sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeeseen. Kyseinen säännös ei perustu direktiiviin. Rikkomuksista ilmoittamista koskeva sääntely kuuluu sijoituspalveluyrityksen kotivaltion toimivaltaan. 

MIFID II:n mukaan ESMA ja EBA antavat yhdessä luottolaitosdirektiivin 91 artiklan 12 kohdassa lueteltuja seikkoja koskevat ohjeet (9 artiklan 1 kohdan toinen alakohta). Ohjeissa täsmennetään muun muassa sitä, mikä on ylimmän hallintoelimen jäsenen tehtäviensä hoitamiseen tarvitsema riittävä aika ja mitä ovat ylimmän hallintoelimen riittävä tietämys, taidot ja kokemus. Ohjeissa myös täsmennetään ylimmän hallintoelimen jäsenen rehellisyyttä, lahjomattomuutta ja riippumattomuutta sekä ylimmän hallintoelimen monimuotoisuutta koskevia vaatimuksia. 

2 §.Sijoituspalveluyrityksen hallituksen tehtävät. Ehdotettu pykälä olisi uusi. Sen 1 momentissa säädettäisiin sijoituspalveluyrityksen hallituksen velvollisuudesta määritellä hallinto- ja ohjausjärjestelmät, joilla varmistetaan sijoituspalveluyrityksen hoitaminen tehokkaasti ja vakaasti. Säännös perustuu direktiivin 9 artiklan 3 kohdan ensimmäiseen alakohtaan. Kyseinen artiklakohta poikkeaa luottolaitosdirektiivin 88 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä alakohdasta siten, että siinä edellytetään sijoituspalveluyrityksen tehokkaan ja vakaan hoidon tapahtuvan nimenomaan tavalla, joka edistää sijoituspalveluyrityksen asiakkaiden etuja ja markkinoiden eheyttä. (eng. integrity of the market). Englanninkielinen termi sisältää useita merkityksiä, kuten rehellisyys ja lahjomattomuus. Kansallisessa sääntelyssä on tavanomaisesti käytetty markkinoita kohtaan tunnettua luottamusta, jonka taustalla on luottamus siihen, että markkinaosapuolet toimivat rehellisesti ja tasapuolisesti sekä noudattavat niille asetettuja sääntöjä.  

Pykälän 2 momentti perustuu MIFID II:n 9 artiklan 3 kohdan toiseen alakohtaan. Säännöksessä täsmennettäisiin sijoituspalveluyrityksen hallituksen tehtäviä erityisesti sijoituspalveluyrityksen liiketoiminnan näkökulmasta. Hallituksen olisi määriteltävä ja hyväksyttävä momentin 1 kohdan mukaan sijoituspalvelujen ja oheispalvelujen tarjoamiseen ja sijoitustoiminnan harjoittamiseen tarvittava organisaatio ja siihen sisältyvät asiat ottaen huomioon sijoituspalveluyrityksen liiketoiminnan laatu, laajuus ja monimuotoisuus, 2 kohdan mukaan asiakkaille tarjottaviin palveluihin ja tuotteisiin sekä harjoitettuun toimintaan sovellettavat toimintaperiaatteet ja 3 kohdan mukaan sijoituspalvelujen tarjoamiseen osallistuvien henkilöiden palkitsemisjärjestelmä, jonka tulee kannustaa vastuulliseen liiketoimintaan, asiakkaiden tasapuoliseen kohteluun ja eturistiriitojen välttämiseen suhteessa asiakkaisiin.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin sijoituspalveluyrityksen hallituksen velvollisuudesta arvioida säännöllisesti palvelujen tarjoamista ja sijoitustoiminnan harjoittamista koskevien strategisten tavoitteiden riittävyyttä ja noudattamista, hallinto- ja ohjausjärjestelmien tehokkuutta ja palvelujen tarjoamisessa asiakkaille sovellettavia toimintaperiaatteita sekä velvollisuudesta ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin puutteiden korjaamiseksi. Säännös perustuu direktiivin 9 artiklan 3 kohdan kolmanteen alakohtaan. 

Ehdotetussa 4 momentissa säädettäisiin direktiivin 9 artiklan 3 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti hallituksen jäsenen tiedonsaantioikeudesta tehtäviensä täyttämiseksi.  

3 §.Sijoituspalveluyrityksen toimintaa tosiasiallisesti johtavien henkilöiden vähimmäismäärä. Ehdotetussa säännöksessä säädettäisiin direktiivin 9 artiklan 6 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti sijoituspalveluyrityksen toimintaa tosiasiallisesti johtavien henkilöiden vähimmäismäärästä.  

4 §.Sijoituspalveluyrityksen johdon luotettavuus- ja pätevyysvaatimukset. Ehdotettu säännös sisältäisi sijoituspalveluyrityksen johdolta edellytettävät henkilökohtaiset luotettavuus- ja pätevyysvaatimukset. Säännös perustuu direktiivin 9 artiklan 4 kohtaan ja vastaa asiasisällöltään nykyisen lain 7 luvun 16 §:ää. Vastaavat vaatimukset johdon luotettavuudelle ja pätevyydelle on asetettu myös luottolaitoslain 7 luvun 4 §:ssä. Ehdotetusta säännöksestä olisi kuitenkin poistettu nykyisen lain 7 luvun 16 §:n 1 momentin ensimmäinen virke sijoituspalveluyrityksen hallituksen jäsenen ja toimivaan johtoon kuuluvaan velvollisuudesta johtaa sijoituspalveluyritystä ammattitaitoisesti sekä terveiden ja huolellisten liiketapaperiaatteiden mukaisesti. Luottolaitoslain 7 ja 8 luvun vaatimukset sisältävät jo kyseisen velvollisuuden asettaessaan vaatimuksia johdolle ja koko hallinto- ja ohjausjärjestelmälle. Ehdotetun 6 b luvun 1 §:n 1 momentin viittaussäännöksen mukaan sijoituspalveluyritykseen sovellettaisiin luottolaitoslain kyseisiä säännöksiä, joten varovaiset liiketapaperiaatteet tulisivat otetuksi huomioon.  

7 luku Sijoituspalveluyrityksen toiminnan järjestäminen

Lain 7 luku ehdotetaan siihen tehtävien useiden muutosten vuoksi muutettavaksi kokonaisuudessaan. Luvussa ei nykyisen lain tapaan ehdoteta säänneltäväksi omaisuudenhoidon ulkoistamisesta kolmanteen maahan (6 §), sijoituspalveluyrityksen hallinnosta ja ohjauksesta (8 §), henkilökohtaisista liiketoimista (11 §), osakkeiden hankinnasta ja luovutuksesta (14—15 §), sijoituspalveluyrityksen ja omistusyhteisön johtamisesta (16 §) sekä kolmannen maan ja ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeestä (21—22 §). Kyseisistä asioista ehdotetaan pääosin säänneltäviksi lain muissa luvuissa. Useista ehdotetuista säännöksistä säädetään lisäksi tarkemmin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU täydentämisestä sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamisen edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta annetussa komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/565. 

1 §.Toimipaikka ja pääkonttori. Pykälä vastaisi nykyistä 7 luvun 1 §:ää. 

2 §.Toiminnan luotettava järjestäminen. Pykälän 1—5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi 7 luvun nykyistä 8 §:n 1 momenttia tarkemmin MIFID II:n 16 artiklan 2 kohdan, 4 kohdan sekä 5 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan mukaisista toiminnan järjestämiseen liittyvistä vaatimuksista. MIFID II:n kyseiset säännökset vastaavat MIFID I:n säännöksiä, lukuun ottamatta 16 artiklan 5 kohdan kolmatta alakohtaa sijoituspalveluyrityksen käytössä olevista vakaista turvajärjestelmistä, josta ehdotetaan säädettäväksi pykälän 5 momentissa. Direktiivin 16 artiklan 6 ja 7 kohdassa tarkoitettujen tietojen ja tallenteiden säilyttämisvelvollisuudesta ehdotetaan säädettäväksi lain 10 luvun 11 ja 12 §:ssä. 

Pykälän 6 momentissa ehdotetaan MIFID II:n 25 artiklan 1 kohtaan perustuen säädettäväksi sijoituspalveluja antavan henkilön pätevyysvaatimuksista. Säännöksessä asetettaisiin sijoituspalveluyritykselle direktiivin mukainen velvollisuus varmistaa, että säännöksessä tarkoitetulla henkilöllä on palvelujen antamiseen tarvittava tietämys ja pätevyys. Kyseinen vaatimus edellyttää, että sijoituspalveluyrityksellä on menettelytavat, joiden avulla käytännössä varmistetaan ja valvotaan vaadittavien ammattipätevyysvaatimusten asianmukainen ja jatkuva toteutuminen. Direktiivin tavoitteiden mukaisesti (johdantolause 79) sijoituspalveluyrityksen olisi annettava henkilöstölleen riittävästi aikaa ja resursseja hankkia tällaiset tiedot ja taidot sekä soveltaa niitä palvelujen tarjoamiseen asiakkaille. Säännöksessä tarkoitetun tarvittavan tietämyksen ja pätevyyden sisällöstä ei kuitenkaan ehdoteta laissa säädettäväksi tarkemmin. Sijoituspalveluyrityksen on itse määriteltävä kunkin säännöksessä tarkoitetun henkilön työtehtävien edellyttämät pätevyysvaatimukset. Ammattipätevyysvaatimukset on suhteutettava tarjottaviin tuotteisiin ja palveluihin sekä kunkin henkilön koulutukseen, tehtävien laatuun ja laajuuteen nähden. Sijoituspalveluyrityksen on kyettävä osoittamaan henkilön riittävä pätevyys. Säännöksessä ei kuitenkaan edellytetä sitä, että sijoituspalveluyrityksen olisi esimerkiksi annettava todistus henkilön ammatillisesta pätevyydestä. 

ESMA on lisäksi antanut ohjeen, jossa täsmennetään säännöksessä edellytetyn tietämyksen ja pätevyyden arviointiperusteita. Finanssivalvonta on ilmoittanut noudattavansa ESMA:n ohjetta. ESMA:n ohje velvoittaa Finanssivalvontaa myös julkistamaan ESMA:n ohjeen vaatimukset täyttävät tai sen mukaiset tietämyksen ja pätevyyden arviointiperusteet. Kyseiset ohjeet ovat vähimmäisvaatimuksia ja toimivaltaiset viranomaiset voivat asettaa kansallisesti ESMA:n ohjetta tiukempia vaatimuksia.  

Lakiin ehdotettavan hyvin yleisluonteisen pätevyysvaatimuksen vuoksi on tarkoituksenmukaista antaa Finanssivalvonnalle valtuus tarkempien määräysten antamiseen. Finanssivalvonnalle ehdotetaan luvun 16 §:ssä määräystenantovaltuutta, jonka perusteella se voi antaa tarkempia määräyksiä tarvittavan tietämyksen ja pätevyyden arvioinnissa huomioitavista seikoista, kuten esimerkiksi tarjottavien rahoitusvälineiden, sijoitustuotteiden ja sijoituspalvelujen sekä tarpeellisen lainsäädännön tuntemuksesta, kuten myös arviointiperusteena käytettävästä käytännön kokemuksesta. Määräyksen valmistelun yhteydessä Finanssivalvonnan on otettava huomioon ESMA:n ohjeet tietämyksen ja pätevyyden arviointiperusteista. Määräyksen antamisella pantaisiin myös täytäntöön direktiivin 25 artiklan 1 kohdan toinen virke, jonka mukaan jäsenvaltion on julkaistava tietämyksen ja pätevyyden arvioimiseksi käytetyt perusteet. 

Kyse ei olisi kansallisesta lisäsääntelystä, sillä direktiivin yleisluonteinen säännös jättää vaadittavan tietämyksen ja pätevyyden sisällön ja sen arviointiperusteiden määrittelyn kansalliseen harkintaan. ESMA:n ohjeessa on ainoastaan täsmennetty pätevyyden arvioinnille asetettavia vähimmäisvaatimuksia. Finanssivalvonnan määräyksissä velvoitetta voidaan tarkentaa esimerkiksi kuhunkin eri tehtävään tai palveluun liittyen. Tarvittavan tietämyksen ja pätevyyden tarkempaa määrittelyä puoltaa myös säännöksen ohjausvaikutukseen, sen soveltamisen ennakoitavuuteen sekä osapuolten oikeusvarmuuteen liittyvät näkökohdat. Kyseisen sijoituspalveluyritykselle asetetun velvollisuuden rikkomisesta voi myös aiheutua huomattavia taloudellisia seuraamuksia. 

3 §.Omien osakkeiden, osuuksien, pääomalainojen ja debentuurien hankintaa koskevat rajoitukset. Pykälä vastaisi nykyistä 7 luvun 3 §:ää. 

4 §.Sijoituspalveluyrityksen sidonnaisuus. Pykälään sisältynyt merkittävän sidoksen määritelmä esitetään siirrettäväksi 1 luvun 26 §:n määritelmiin kohdaksi 15. Määritelmä vastaa MIFID II:n 4 artiklan 1 kohdan 35 alakohtaa. Pykälästä esitetään poistettavaksi voimassa olevan lain 2 §:n 2 momentin viittaus EU:n vakavaraisuusasetuksen määritelmään. Pykälä vastaa muutoin voimassa olevan lain 7 luvun 2 §:ää. 

5 §.Ratkaisevan tärkeän operatiivisen toiminnon ulkoistaminen. Voimassa olevan 7 luvun 4 §:ssä säädetään sijoituspalvelun tai muun merkittävän toiminnon ulkoistamisesta. Nykyisiin säännöksiin verrattuna sääntelyä ulkoistamisesta ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että se vastaa MIFID II -direktiiviä ottaen huomioon myös säännökset ulkoistamisesta, jotka sisältyvät direktiivin nojalla annettuun suoraan sovellettavaan komission delegoituun asetukseen (EU) 2017/565 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU täydentämisestä sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamisen edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden kanssa, jäljempänä komission asetus. 

Komission asetuksessa säädetään ratkaisevan tärkeiden ja tärkeiden operatiivisten toimintojen laajuudesta (30 artikla), näiden toimintojen ulkoistamisen ehdoista (31 artikla) sekä kolmansiin maihin sijoittautuneista palveluntarjoajista (32 artikla). Asetuksessa määritellään ulkoistaminen ja ratkaisevan tärkeä tai tärkeä operatiivinen toiminto. Tämän määrittelyn vuoksi pykälässä ei enää säädettäisi nykyisen 7 luvun 4 §:n 2 momentin mukaisesti sijoituspalveluyrityksen toiminnan kannalta merkittävästä toiminnasta. Pykälässä ehdotetaan käytettäväksi direktiiviä ja komission asetusta vastaavasti ilmaisua ratkaisevan tärkeä toiminto. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, millä edellytyksillä sijoituspalveluyritys voi ulkoistaa sijoituspalvelun tarjoamisen tai sijoitustoiminnan harjoittamisen kannalta ratkaisevan tärkeän operatiivisen toiminnon. Edellytyksenä on, että sijoituspalveluyritys toteuttaa kohtuulliset toimenpiteet aiheettoman operatiivisen lisäriskin välttämiseksi. Momentissa säädettäisiin nykyistä vastaavasti, ettei ulkoistaminen saa heikentää olennaisesti yrityksen sisäisen valvonnan laatua eikä haitata sijoituspalveluyrityksen toiminnan viranomaisvalvontaa. Säännös vastaa MIFID II:n 16 artiklan 5 kohtaa. Komission asetuksessa säädetään vastuusta, joka sijoituspalveluyrityksellä on ulkoistamisesta riippumatta sille kuuluvien velvoitteiden noudattamisesta, sekä ehdoista, jotka sen on täytettävä. Pykälässä ei tämän vuoksi enää säädettäisi siitä, että sijoituspalveluyritys vastaa tästä laista johtuvien velvoitteidensa täyttämisestä ulkoistamisesta huolimatta. 

Komission asetuksessa säädetään sijoituspalveluyrityksen ja palveluntarjoajan oikeuksista ja velvoitteista, jotka on vahvistettava kirjallisella sopimuksella. Pykälässä ei tämän vuoksi enää säädettäisi nykyisen 3 momentin mukaisesti velvollisuudesta tehdä kirjallinen sopimus sijoituspalvelun tai sijoitustoiminnan kannalta merkittävän operatiivisen toiminnon ulkoistamisesta. 

Pykälän nykyisessä 4 momentissa säädetään lievennyksestä, jonka mukaan toimiluvan myöntämisen jälkeen tapahtuvasta merkittävän toiminnon ulkoistamisesta ei tarvitse ilmoittaa etukäteen Finanssivalvonnalle, jos ulkoistetun toiminnan harjoittaja kuuluu samaan konsolidointiryhmään kuin sijoituspalveluyritys. Lievennys perustuu rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin täytäntöönpanodirektiivin 14 artiklan 4 kohtaan (HE 32/2012 vp). Viimeksi mainittua artiklaa vastaava säännös sisältyy komission asetuksen 31 artiklan 4 kohtaan, minkä vuoksi pykälään ei ole enää tarpeen sisällyttää nykyistä 4 momenttia vastaavaa säännöstä. 

Pykälän 2 momentti vastaa nykyisen 4 §:n 5 momenttia. 

6 §.Sidonnaisasiamies. Direktiivin 29 artiklassa tarkennetaan sijoituspalveluyritysten velvoitteita niiden nimetessä sidonnaisasiamiehiä. Artiklan 1 kohta vastaa pääosin pykälän 1 ja 2 momentin sisältöä, joihin ei esitetä olennaisia muutoksia. Pykälän 1 momenttiin on kuitenkin lisätty direktiivin mukainen sidonnaisasiamiehen velvollisuus ilmoittaa asiakkaalle asemansa ja edustamansa sijoituspalveluyrityksen nimi. Pykälän 3 momentin säännöstä sidonnaisasiamiehen ammattitaidosta ehdotetaan tarkennettavaksi vastaamaan artiklan 3 kohdan 2 alakohdassa esitettyjä vaatimuksia. Sidonnaisasiamiehen työntekijällä on samat tietämys- ja pätevyysvaatimukset kuin sijoituspalveluyrityksessä. Samaan momenttiin ehdotetaan lisättäväksi artiklan 4 kohdan 1 alakohdan mukaisesti, että sijoituspalveluyritysten on huolehdittava siitä, että sidonnaisasiamiehen muu toiminta ei haittaa sidonnaisasiamiehen toimintaa sijoituspalveluyrityksen lukuun ja että sidonnaisasiamies on rekisteröity sidonnaisasiamiesrekisteriin. Sijoituspalveluyritys on yksin ja varauksetta vastuussa sidonnaisasiamiestensä toimista tai laiminlyönneistä näiden toimiessa sijoituspalveluyrityksen lukuun. Sidonnaisasiamiehen on ilmoitettava asemansa ja edustamansa sijoituspalveluyrityksen nimi ottaessaan yhteyttä asiakkaaseen tai ennen kaupankäyntiä tämän kanssa. 

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi asiakkaan asiakasvarojen hallussapidosta, mikä vastaa artiklan 2 kohdan toisen alakohdan säännöstä, jossa todetaan, että jäsenvaltioiden alueella rekisteröidyt sidonnaisasiamiehet voivat pitää hallussaan asiakkaiden varoja ja rahoitusvälineitä sen sijoituspalveluyrityksen lukuun ja vastuulla, jonka puolesta toimivat. Pykälän 5 momentin säännöstä ehdotetaan täsmennettäväksi direktiivin kieliasua vastaavaksi käyttämällä termiä asiakasvarojen hallussapito. 

Pykälän 5 momentissa säädetään sidonnaisasiamiehistä pidettävästä julkisesta rekisteristä. Säännöksen sanamuotoa tarkennettaisiin vastaamaan artiklan 3 kohdan vaatimuksia. Sijoituspalveluyritykset voivat artiklan 5 kohdan mukaan nimetä vain sellaisia sidonnaisasiamiehiä, jotka on kirjattu direktiivin 3 kohdassa tarkoitettuun julkiseen rekisteriin. Rekisteriin merkitsemisen edellytyksiä säännellään nykyistä tarkemmin, minkä vuoksi on tarpeen säätää rekisterin ylläpito Finanssivalvonnan tehtäväksi. Rekisteriin voidaan kirjata vain sellaisia sidonnaisasiamiehiä, jotka sijoituspalveluyritys on sijoituspalveluyrityksen perustellun arvion mukaan todennut riittävän hyvämaineisiksi ja joilla on asianmukainen yleinen, taloudellinen ja ammatillinen tietämys ja pätevyys, jotta nämä pystyvät tarjoamaan sijoitus- tai oheispalveluja ja antamaan asiakkaalle kaikki ehdotettua palvelua koskevat tiedot.  

Pykälän 5 momentissa säädetyn rekisteröinnin tavoitteena on osaltaan varmistaa, että rekisteriin merkityt sidonnaisasiamiehet jatkuvasti täyttävät pykälän 3 momentissa säädetyt edellytykset sidonnaisasiamiehenä toimimiselle. Julkisen rekisterin perusteella sekä asiakkaat että toimivaltaiset viranomaiset voivat paremmin valvoa sidonnaisasiamiesten toimintaa. ESMA julkaisee verkkosivustollaan viitteet tai linkit jäsenvaltioiden julkisiin rekistereihin. Sääntelyn tarkoituksena on näin edistää myös rajojen yli tarjottavia sijoituspalveluja.  

Nykyisen säännöksen tavoin 5 momentissa säädettäisiin rekisteriin merkittävistä tiedoista sekä niiden säilyttämisestä. Direktiivin 29 artiklan 3 kohdan mukaisesti rekisteriin sisältyvien tietojen on oltava julkisesti saatavilla. Ottaen huomioon rekisterin yleisluonteinen tietosisältö ja sen tarkoitus suojata myös yksittäisiä asiakkaita sekä direktiivin selkeä velvoite kaikkien rekisteriin merkittyjen tietojen julkisesta saatavilla pidosta, ei säännöksessä ole tarvetta rajata tietohakujen mahdollisuutta vain yksittäisiin hakuihin. Momentissa ehdotetaan lisäksi säädettäväksi eduskunnan perustuslakivaliokunnan (PeVL 2/2017 vp) ja hallintovaliokunnan (HaVM 8/2017 vp) kantojen mukaisesti siitä, että rekisterin sisältämät henkilötiedot voidaan asettaa saataville yleisen tietoverkon kautta taikka luovuttaa tulosteena, teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti. 

7 §.Rahoitusvälineiden kehittäjän ja jakelijan velvollisuudet. Ehdotetussa uudessa pykälässä säädettäisiin direktiivin 16 artiklan 3 kohdan ja 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti rahoitusvälineitä kehittävien (valmistavien) sekä niitä jakelevien sijoituspalveluyritysten velvollisuuksista. Tarkempia säännöksiä artiklassa säädetyistä tuotevalvontavaatimuksista on annettu lisäksi komission delegoidussa direktiivissä. Kyseisen direktiivin 9—10 artiklan sisältämät yksityiskohtaiset säännökset ehdotetaan saatettaviksi pääosin voimaan Finanssivalvonnan määräyksin. Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaisesti lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Tämän vuoksi tietyistä komission direktiivissä säädetyistä perusasioista ehdotetaan kuitenkin niiden merkittävyyden vuoksi säädettäväksi lain 7 §:ssä. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin rahoitusvälineiden kehittäjän eli valmistajan velvollisuudesta ylläpitää sisäistä hyväksymismenettelyä, tuotehallintamenettelyä, jolla se voisi varmistaa kunkin kehittämänsä rahoitusvälineen yhteensopivuuden aiotulle asiakaskohderyhmälle. Tuotteen valmistajaa koskevia vaatimuksia sovellettaisiin sijoituspalveluyrityksiin, jotka luovat, kehittävät, laskevat liikkeeseen tai suunnittelevat rahoitusvälineitä. Lain 1 luvun 8 §:n soveltamisalasäännöksen mukaisesti hyväksymismenettelyn tulee kohdistua rahoitusvälineiden ohella strukturoituihin talletuksiin. Tuotevalvontasääntöjä olisi sovellettava kaikkiin ensi- ja jälkimarkkinoilla myytäviin tuotteisiin. Tuotevalvontasääntöjä voitaisiin kuitenkin soveltaa suhteellisesti sen mukaan, kuinka monimutkaisesta tuotteesta on kyse ja missä määrin julkista tietoa on saatavilla, ottaen huomioon tuotteen, sijoituspalvelun ja asiakaskohderyhmän luonne. Vastaavasti yksinkertaisempien ja yleisempien tuotteiden asiakaskohderyhmät voitaisiin määrittää vähemmän tarkasti. 

Tuotehallintamenettelyn tarkoituksena on varmistaa, että kehitettävä tuote on yhteensopiva aiotulle asiakaskunnalle ja että kaikki asiakaskohderyhmän kannalta merkitykselliset riskit tulevat arvioiduiksi. Rahoitusvälineen riskit ja tuotteen yhteensopivuus kyseiselle asiakaskunnalle olisi arvioitava ennen kuin rahoitusvälineen markkinointi tai jakelu aloitetaan asiakkaille. Menettelyssä olisi myös komission direktiivin 9 artiklan 9 kohdan mukaisesti täsmennettävä se asiakaskohderyhmä, jolle kyseinen rahoitusväline ei ole sopiva sekä varmistettava komission direktiivin 9 artiklan 12 kohdan mukaisesti kulurakenteen arviointi. Komission direktiivissä säädetyistä muista yksityiskohtaisemmista vaatimuksista säädettäisiin Finanssivalvonnan määräyksin. 

Ehdotetun 2 momentin mukaan rahoitusvälineitä kehittävän sijoituspalveluyrityksen olisi asetettava rahoitusvälineen jakelijoiden eli sitä tarjoavien tai suosittelevien sijoituspalveluyritysten saataville kaikki asianmukaiset tiedot rahoitusvälineestä ja tuotteiden hyväksymistä koskevasta menettelystä, mukaan lukien tieto kunkin rahoitusvälineen asiakaskohderyhmästä. Säännös perustuu direktiivin 16 artiklan 3 momentin 5 kohtaan. Momentissa ehdotetaan lisäksi MIFID II:n 24 artiklan 2 kohdan 1 alakohdassa edellytetyn tavoin asetettavaksi sijoituspalveluyritykselle vaatimus varmistua siitä, että rahoitusvälinettä myös käytännössä jaetaan yksilöidylle asiakaskohderyhmälle. 

Pykälän 3 ja 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi myös jakelijan eli tuotetta tarjoavan tai suosittelevan sijoituspalveluyrityksen velvollisuuksista. Sijoituspalveluyrityksen osallistuessa sekä tuotteiden kehittämiseen että niiden jakeluun, tulisi sovellettavaksi sekä tuotteen valmistajia että jakelijoita koskevat vaatimukset. Ehdotetun 3 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksellä olisi velvollisuus arvioida säännöllisesti tarjoamiensa tai markkinoimiensa rahoitusvälineiden yhteensopivuutta asiakaskohderyhmälle, rahoitusvälineeseen mahdollisesti kohdistuvaa riskiä ja sitä, onko rahoitusväline edelleen yksilöidyn asiakaskohderyhmän tarpeiden sekä aiemmin hyväksytyn jakelustrategian mukainen. Kyseinen arviointivelvollisuus koskee sekä rahoitusvälineen kehittäjää että jakelijaa. Jakelijana toimivan sijoituspalveluyrityksen olisi 4 momentin mukaan myös varmistettava, että se on saanut kaikki tarvittavat tiedot rahoitusvälineestä, sen tuotehyväksymismenettelystä ja tarkoitetusta asiakaskohderyhmästä. Jakelijalla olisi komission direktiivin 10 artiklan 2 kohtaan perustuen myös itsenäinen velvollisuus tehdä asiakaskohderyhmän arviointi. Lisäksi jakelijan olisi komission direktiivin 10 artiklan 9 mukaisesti annettava kehittäjälle tietoa rahoitusvälineen myynnistä, jotta kehittäjä voisi säännöllisesti arvioida asiakaskohderyhmän yhteensopivuutta. Muilta osin komission direktiivin 10 artiklassa säädetyistä jakelijoita koskevista tuotehallintavaatimuksista ehdotetaan säädettäviksi Finanssivalvonnan määräyksin. 

Pykälän 5 momentissa ehdotetaan komission direktiivin 9 artiklan 5 kohdan ja 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti velvollisuutta varmistaa tuotteiden kehittämiseen ja tarjoamiseen sekä palveluiden tarjoamiseen osallistuvan henkilöstön tarvittava asiantuntemus. Finanssivalvonnalle ehdotetaan myös luvun 16 §:ssä määräystenantovaltuutta momentissa tarkoitetun tarvittavan asiantuntemuksen arviointiperusteista ja sisällöstä. 

Ehdotetun 6 momentin mukaan rahoitusvälineen jakelijan on varmistettava, että rahoitusvälinettä tarjotaan tai suositellaan asiakkaalle vain silloin, jos se on asiakkaan edun mukaista. Säännös perustuu direktiivin 24 artiklan 2 kohdan 2 alakohtaan. 

8 §.Varautumisvelvollisuus. Ehdotettu pykälä vastaa pääosin nykyistä 7 luvun 9 §:ää. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin kuitenkin tekninen muutos, rahoitusvälineiden säilyttämisen muuttuessa esityksen mukaisesti sijoituspalvelusta oheispalveluksi.  

9 §.Eturistiriitatilanteiden hallinta. Ehdotettu pykälä vastaa pääosiltaan nykyistä 7 luvun 10 §:ää. Säännös perustuu MIFID II:n 16 artiklan 3 kohdan ensimmäiseen alakohtaan sekä 23 artiklaan, jotka eivät ole merkittävästi muuttuneet suhteessa MIFID I:n vastaavaan säännökseen. Uutta on se, että MIFID II:n 23 artiklan 1 kohdan sanamuotoa on eräiltä osin täsmennetty ja siinä myös nimenomaisesti mainitaan kannustin- ja palkkiorakenteista aiheutuvat eturistiriitatilanteet. Säännöksen tulkinnassa on syytä korostaa jo aiemmin vakiintunutta lähtökohtaa, jonka mukaan eturistiriitojen välttäminen on aina ensisijainen toimenpide, johon tulisi pyrkiä kaikin käytettävissä olevin keinoin. Tiedonantovelvollisuus asiakkaalle on vasta viimesijainen keino, johon on turvauduttava tilanteissa, joissa eturistiriidan olemassaoloa ei voida estää. 

Pykälän 1 momentti vastaisi sen sanamuodon täsmennystä lukuun ottamatta nykyistä. MIFID II:n 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen eturistiriitatilanteiden voidaan lähtökohtaisesti katsoa kuuluvan jo nykyisen säännöksen soveltamisalaan. Säännöksen tulkinnassa tulee kuitenkin jatkossa korostetusti huomioida MIFID II:n sanamuodon ja tavoitteen mukaisesti erilaisista kannustinrakenteista mahdollisesti aiheutuvat eturistiriitatilanteet. MIFID II:n 23 artiklan 3 kohta on uusi, jonka vuoksi pykälän 2 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että eturistiriidasta asiakkaalle annettavien tietojen on oltava myös riittävän yksityiskohtaisia. Pykälän 3 momentti vastaisi nykyistä ja perustuisi MIFID II:n 16 artiklan 3 kohdan ensimmäiseen alakohtaan. 

10—13 §. Pykälät vastaisivat nykyisen lain 7 luvun 12, 13, 17 ja 18 §:ää. 

14 §.Sijoituspalveluyrityksen sisäpiirirekisteri. Ehdotettu pykälä sijoituspalveluyrityksen sisäpiirirekisteristä vastaa pääosin nykyistä 7 luvun 19 §:ää. Pykälässä ei kuitenkaan enää ehdotettaisi nykyisen 4 momentin tavoin säädettäväksi sijoituspalveluyrityksen vuosi-ilmoitusvelvollisuudesta Finanssivalvonnalle. 

15 §.Ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen varautumisvelvollisuus. Ehdotettu pykälä vastaa nykyistä 7 luvun 20 §:ää. 

16 §.Finanssivalvonnan määräystenantovaltuus. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan Finanssivalvonnalle määräystenantovaltuutta komission delegoidun direktiivin 9—10 artiklan edellyttämien tarkempien määräysten antamiseksi 7 §:ssä tarkoitetuista rahoitusvälineiden kehittäjän ja jakelijan velvollisuuksista. Kyseisillä määräyksillä voitaisiin yksityiskohtaisemmin panna täytäntöön kaikki sellaiset delegoidussa direktiivissä säädetyt rahoitusvälineitä kehittävien ja niitä tarjoavien sijoituspalveluyritysten käytännön tuotehallintavaatimukset, joita ei ole sisällytetty lain säännöksiin. Ehdotetun 2 momentin mukaan Finanssivalvonta voisi antaa tarkempia määräyksiä 2 §:n 6 momentissa ja 7 §:n 5 momentissa tarkoitetun tarvittavan tietämyksen ja pätevyyden sekä asiantuntemuksen arviointiperusteista ja sisällöstä, 13 §:ssä tarkoitetun sisäpiiri-ilmoituksen sisällöstä ja tekotavasta sekä 14 §:ssä tarkoitetun sijoituspalveluyrityksen sisäpiirirekisterin sisällöstä ja tietojen merkintätavasta. 

7 a luku Algoritminen kaupankäynti ja suora sähköinen markkinoillepääsy

Lakiin ehdotetaan uutta 7 a lukua algoritmisesta kaupankäynnistä ja suorasta sähköisestä markkinoillepääsystä. 

1 §.Algoritminen kaupankäynti. Lukuun ehdotetaan 1 §:ää algoritmisesta kaupankäynnistä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin algoritmista kaupankäyntiä harjoittavalle sijoituspalveluyritykselle asetettavasta vaatimuksesta ottaa käyttöön tehokkaat järjestelmät ja riskienhallintamenetelmät, joiden avulla voitaisiin muun muassa varmistaa kaupankäyntijärjestelmien häiriönsietokyky ja riittävä kapasiteetti sekä estää järjestelmien sellainen toiminta, joka voisi aiheuttaa markkinoiden tavanomaisesta poikkeavaa toimintaa tai markkinoiden väärinkäyttöä. Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksellä olisi lisäksi oltava käytössään tehokkaat liiketoiminnan jatkuvuutta koskevat järjestelyt, joiden avulla voidaan korjata sen kaupankäyntijärjestelmissä esiintyvät häiriöt. Sijoituspalveluyrityksen olisi lisäksi varmistettava, että sen järjestelmät ovat kaikilta osin testattuja ja että niitä valvotaan. Ehdotetut 1 ja 2 momentti perustuvat direktiivin 17 artiklan 1 kohtaan.  

Pykälään ehdotetun 3 momentin mukaan algoritmista kaupankäyntiä Suomessa tai ETA-valtiossa harjoittavan sijoituspalveluyrityksen olisi ilmoitettava tästä Finanssivalvonnalle sekä sen kauppapaikan toimivaltaisille viranomaisille, jossa sijoituspalveluyritys kauppapaikan jäsenenä tai osapuolena harjoittaa algoritmista kaupankäyntiä. Suomalaisen sijoituspalveluyrityksen olisi siten ilmoitettava harjoittamastaan algoritmisesta kaupankäynnistään sekä Finanssivalvonnalle että sen kauppapaikan toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa toimintaa harjoitetaan. Ehdotettu 3 momentti perustuu direktiivin 17 artiklan 2 kohdan ensimmäiseen alakohtaan. 

Pykälään ehdotetun 4 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen olisi säilytettävä ja toimitettava Finanssivalvonnan pyynnöstä kuvaus sen algoritmisten kaupankäyntistrategioiden luonteesta, yksityiskohtaiset tiedot järjestelmään sovellettavista kaupankäynnin parametreista tai limiiteistä, tiedot keskeisistä vaatimustenmukaisuuden ja riskienhallinnan varmistavista menetelmistä, joita se käyttää varmistaakseen 1 momentissa säädettyjen edellytysten täyttymisen, sekä sen järjestelmien testausta koskevat tiedot. Ehdotettu 4 momentti perustuu direktiivin 17 artiklan 2 kohdan toiseen ja neljänteen alakohtaan. Direktiivin kyseisen säännöksen toisen alakohdan mukaan kotijäsenvaltion valvontaviranomainen voi pyytää sijoituspalveluyritystä toimittamaan säännöllisesti tai tapauskohtaisesti kuvauksen sen algoritmisten kaupankäyntistrategioiden luonteesta, yksityiskohtaiset tiedot järjestelmään sovellettavista kaupankäynnin parametreista tai limiiteistä, tiedot keskeisistä vaatimustenmukaisuuden ja riskienhallinnan varmistavista menetelmistä, joita se käyttää varmistaakseen 17 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttymisen, sekä sen järjestelmien testausta koskevat tiedot. Direktiivin mukaan viranomainen voi lisäksi milloin tahansa pyytää sijoituspalveluyritykseltä lisätietoja algoritmisesta kaupankäynnistä ja siihen käytettävistä järjestelmistä. Direktiivin kyseisen säännöksen neljännen alakohdan mukaan sijoituspalveluyrityksen on huolehdittava siitä, että tässä kohdassa tarkoitetuista seikoista on olemassa kirjanpitoa, ja varmistettava, että kyseinen kirjanpito on riittävää, jotta sen toimivaltainen viranomainen voi valvoa tämän direktiivin vaatimusten noudattamista. 

Pykälään ehdotetun 5 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi sen kauppapaikan ulkomaisen ETA-valvontaviranomaisen pyynnöstä, jossa sijoituspalveluyritys kauppapaikan jäsenenä tai osapuolena harjoittaa algoritmista kaupankäyntiä, toimitettava ilman aiheetonta viivytystä edellä 4 momentissa tarkoitetut tiedot, jotka se algoritmista kaupankäyntiä harjoittavalta sijoituspalveluyritykseltä on saanut. Ehdotettu säännös perustuu 17 artiklan 2 kohdan kolmanteen alakohtaan. 

Pykälään ehdotetun 6 momentin mukaan huippunopeaa algoritmista kaupankäyntimenetelmää soveltavan sijoituspalveluyrityksen olisi tallennettava hyväksytyssä muodossa kaikkien kauppapaikoissa tekemiensä toimeksiantojen, mukaan lukien peruutetut toimeksiannot, toteutetut toimeksiannot ja hintatarjoukset, tarkka ja aikasekvensoitu kirjanpito ja annettava se pyynnöstä Finanssivalvonnalle. Ehdotettu säännös perustuu 17 artiklan 2 kohdan viidenteen alakohtaan. ESMA:n laatimissa ja komission hyväksymissä teknisissä sääntelystandardeissa määritetään tarkemmin momentissa tarkoitetun hyväksytyn tallennusmuodon sisältö ja esitystapa sekä ajanjakso, jolta sijoituspalveluyrityksellä on oltava tällainen kirjanpito. 

2 §.Algoritminen kaupankäynti ja markkinatakaus. Lukuun ehdotetaan 2 §:ää algoritmisesta kaupankäynnistä ja markkinatakauksesta. Ehdotetun 1 momentin mukaan algoritmista kaupankäyntiä markkinatakausstrategian toteuttamiseksi harjoittavan sijoituspalveluyrityksen olisi toteutettava tällaista markkinatakausta keskeytymättä tietyn osan kauppapaikan kaupankäyntiajasta poikkeustapauksia lukuun ottamatta siten, että kyseiselle kauppapaikalle tarjotaan likviditeettiä säännöllisesti ja ennakoitavasti. Lisäksi tällaisen sijoituspalveluyrityksen olisi tehtävä kauppapaikan kanssa sitova kirjallinen sopimus markkinatakauksesta, jossa määritettäisiin sijoituspalveluyrityksen velvoitteet. Sijoituspalveluyrityksen olisi myös ehdotuksen mukaan otettava käyttöön tehokkaat järjestelmät ja valvontamenetelmät sen varmistamiseksi, että se aina täyttäisi kyseisen sopimuksen mukaiset velvoitteensa. Ehdotettu 2 §:n 1 momentti perustuu direktiivin 17 artiklan 3 kohtaan.  

ESMA:n laatimissa ja komission hyväksymissä teknisissä sääntelystandardeissa määritetään tarkemmin 1 momentissa tarkoitetut tilanteet, joissa sijoituspalveluyritys on velvollinen tekemään säännöksessä tarkoitetun markkinatakaussopimuksen, sekä tällaisten sopimusten sisältö, mukaan lukien säännöksessä tarkoitettu osuus kauppapaikan kaupankäyntiajasta. Lisäksi kyseisissä sääntelystandardeissa määritetään tarkemmin tilanteet, joita pidetään momentissa tarkoitettuina poikkeustapauksina, mukaan lukien äärimmäisen vaihtelevat olosuhteet, poliittiset ja makrotaloudelliset kysymykset, järjestelmää koskevat ja operatiiviset seikat sekä olosuhteet, jotka heikentävät sijoituspalveluyrityksen kykyä ylläpitää 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuja järkeviä riskienhallintakäytäntöjä. 

Ehdotetussa 2 momentissa määriteltäisiin se, milloin algoritmista kaupankäyntiä harjoittavan sijoituspalveluyrityksen katsottaisiin toteuttavan edellä 1 momentissa tarkoitettua markkinatakausstrategiaa. Ehdotettu 2 §:n 2 momentti perustuu direktiivin 17 artiklan 4 kohtaan. 

3 §.Suora sähköinen markkinoillepääsy. Lukuun ehdotetaan 3 §:ää suorasta sähköisestä markkinoillepääsystä. Pykälä perustuu direktiivin 17 artiklan 5 kohtaan. Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksellä, joka tarjoaa suoraa sähköistä markkinoillepääsyä kauppapaikkaan, olisi oltava käytössään tehokkaat järjestelmät ja valvontamenetelmät, joiden avulla se voisi varmistua säännöksessä tarkoitetuista seikoista. Tällaisia olisivat muun muassa kyseistä palvelua käyttävien asiakkaiden sopivuuden arviointi ja sen estäminen, että ennalta asetetut kaupankäynnin ja luottojen raja-arvot ylitettäisiin. Kyseisellä sijoituspalveluyrityksellä olisi myös ehdotuksen mukaan velvollisuus seurata kyseistä palvelua käyttävien asiakkaiden toteuttamaa kaupankäyntiä ja pyrkiä estämään kaupankäynti, joka voisi aiheuttaa riskejä sijoituspalveluyritykselle itselleen tai joka voisi aiheuttaa tai lisätä markkinoiden tavanomaisesta poikkeavaa toimintaa taikka olla markkinoiden väärinkäyttöasetuksen tai kauppapaikan sääntöjen vastaista.  

Ehdotetun 2 momentin mukaan sijoituspalveluyritys, joka tarjoaa suoraa sähköistä markkinoillepääsyä, vastaisi myös siitä, että kyseistä palvelua käyttävät asiakkaat noudattavat tämän lain ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain säännöksiä sekä kauppapaikan sääntöjä. Kyseisillä lain säännöksillä tarkoitettaisiin direktiivin 17 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaisesti niitä säännöksiä, jotka perustuvat direktiivin täytäntöönpanoon. Sijoituspalveluyrityksen olisi seurattava liiketoimia havaitakseen kyseisten sääntöjen rikkomiset, tavanomaisesta poikkeavan kaupankäynnin tai mahdollisen markkinoiden väärinkäytön, joista on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle. Sijoituspalveluyrityksen olisi varmistettava, että yrityksen ja asiakkaan välillä on sitova kirjallinen sopimus palvelun tarjoamiseen liittyvistä keskeisistä oikeuksista ja velvoitteista ja että sopimuksen nojalla sijoituspalveluyrityksellä säilyisi tämän lain mukainen vastuu. 

Ehdotetun 3 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen, joka tarjoaa suoraa sähköistä markkinoillepääsyä kauppapaikkaan, olisi ilmoitettava tästä Finanssivalvonnalle ja sen kauppapaikan toimivaltaisille viranomaisille, johon sijoituspalveluyritys tarjoaa suoraa sähköistä markkinoillepääsyä.  

Ehdotetun 4 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen olisi toimitettava Finanssivalvonnan pyynnöstä kuvaus edellä 1 momentissa tarkoitetuista järjestelmistä ja valvontamenetelmistä sekä todisteet niiden käytöstä. 

Ehdotetun 5 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi sen kauppapaikan toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä, jonka osalta sijoituspalveluyritys tarjoaisi suoraa sähköistä markkinoillepääsyä, toimitettava ilman aiheetonta viivytystä edellä 4 momentissa tarkoitetut tiedot.  

Ehdotetun 6 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen olisi huolehdittava siitä, että tässä pykälässä tarkoitetuista seikoista on olemassa kirjanpitoa, ja varmistettava, että kyseinen kirjanpito on riittävää säännösten noudattamisen valvomiseksi. 

4 §.Keskusvastapuolen määritysosapuolena toimiva sijoituspalveluyritys. Säännös olisi kokonaisuudessaan uusi ja se koskisi sellaisia sijoituspalveluyrityksiä, jotka toimivat EMIR-asetuksessa tarkoitettuna määritysosapuolena omille asiakkailleen. Määritysosapuoli on yritys, joka toimii EMIR-asetuksessa tarkoitetussa keskusvastapuolessa ja vastaa osallistumisestaan johtuvien taloudellisten velvoitteiden täyttämisestä. Asiakas puolestaan on yritys, jolla on keskusvastapuolen määritysosapuolen kanssa sopimussuhde, joka mahdollistaa kyseisen yrityksen transaktioiden määrityksen keskusvastapuolessa. Säännöksellä laitettaisiin täytäntöön MIFID II -direktiivin 17 artiklan 6 kohta.  

Pykälän 1 momentissa edellytettäisiin, että EMIR-asetuksessa tarkoitetulla määritysosapuolella olisi oltava käytössään tehokkaat järjestelmät ja valvontamenetelmät sen varmistamiseksi, että määrityspalveluja tarjotaan ainoastaan sopiville ja selkeät perusteet täyttäville asiakkaille ja että kyseisiin asiakkaisiin sovelletaan asianmukaisia vaatimuksia sijoituspalveluyritykseen ja markkinoihin kohdistuvien riskien vähentämiseksi. Määritysosapuolen olisi tunnettava asiakkaansa ja sen liiketoiminnan sen verran hyvin, jotta odottamattomia ongelmia sen määrityksissä ei pääsisi syntymään. Erityisvaatimukset niille määritysosapuolille, jotka ovat mukana algoritmikaupankäynnin määrityksessä johtuvat MIFID II -direktiivin tavoitteista ehkäistä automatisoidun kaupankäynnin aiheuttamaa mahdollista häiriötä toimijoille ja markkinalle koko ketjun alusta loppuun saakka. Keskusvastapuolen määritysosapuolien vastuu kauppojen toimituksista ja maksuista edellyttää, että nämä kontrolloivat riskiään tarvittavin tavoin, mikä puolestaan suojaa keskusvastapuolta.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että määritysosapuolen ja sen asiakkaan olisi laadittava sitova kirjallinen sopimus palvelun tarjoamiseen liittyvistä keskeisistä oikeuksista ja velvoitteista. 

5 §.Ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen ilmoitusvelvollisuus. Lukuun ehdotetaan 5 §:ää ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen ilmoitusvelvollisuudesta. Pykälän ehdotetun 1 momentin mukaan algoritmista kaupankäyntiä Suomessa harjoittavan ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen olisi ilmoitettava siitä Finanssivalvonnalle. Ehdotettu säännös perustuu direktiivin 17 artiklan 2 kohdan ensimmäiseen alakohtaan. 

Ehdotetun 2 momentin mukaan suoraa sähköistä markkinoillepääsyä pörssiin tarjoavan ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen olisi myös ilmoitettava siitä Finanssivalvonnalle. Ehdotettu säännös perustuu direktiivin 17 artiklan 5 kohdan kolmanteen alakohtaan. 

6 §.Säännösten soveltaminen säänneltyjen markkinoiden ja monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien kaupankäyntiosapuoliin. Lukuun ehdotetaan 6 §:ää algoritmista kaupankäyntiä koskevien luvun säännösten soveltamisesta tiettyihin säänneltyjen markkinoiden ja monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien kaupankäyntiosapuoliin. Ehdotetun pykälän mukaan luvun säännöksiä sovellettaisiin sijoituspalveluyritysten lisäksi myös sellaisiin kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 15 kohdassa tarkoitettuihin kaupankäyntiosapuoliin, joilta ei sijoituspalvelulain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 4 kohdan ja 3 momentin 2, 4 ja 6 kohdan nojalla edellytetä tämän lain mukaista toimilupaa. Ehdotettu säännös perustuu direktiivin 1 artiklan 5 kohtaan. 

8 luku Tilinpäätös ja tilintarkastus

2 §. Tilintarkastus sekä erityinen tarkastus ja tarkastaja. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jossa informatiivisesti viitattaisiin Finanssivalvonnasta annetun lain 31 §:ään, missä jo nykyisin direktiivin 77 artiklaa vastaavasti säädetään toimilupavalvottavan tilintarkastajan ilmoitusvelvollisuudesta Finanssivalvonnalle. 

9 luku Asiakasvarojen säilyttäminen ja muu käsittely

1 §.Asiakasvarojen säilyttäminen. Säännös vastaa voimassa olevan lain 9 luvun 1 §:ää sekä MIFID II:n 16 artiklan 8 ja 9 kohdan säännöksiä asiakasvarojen säilyttämisestä. Rahoitusvälineiden säilyttämisestä säädetään lisäksi arvopaperitileistä annetussa laissa. Asiakasvaroja halutaan erityisesti suojata sijoituspalveluyrityksen maksukyvyttömyyden varalta ja estää asiakasvarojen käyttö sijoituspalveluyrityksen omaan tai sijoituspalveluyrityksen toisen asiakkaan lukuun.  

2 §.Asiakkaan rahoitusvälineiden säilyttäminen ulkopuolisen säilyttäjän hallussa. Säännös vastaisi pääosin voimassa olevan lain 9 luvun 2 §:ää sekä komission delegoidun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan d alakohdan ja 3 artiklan 1 kohdan sekä 3 kohdan säännöksiä asiakasvarojen säilyttämisestä ulkopuolisen säilyttäjän hallussa.  

Pykälän 1 momentin säännökseen ehdotetaan kuitenkin lisättäväksi ulkopuolisen säilyttäjän määritelmä. Ulkopuolisella säilyttäjällä tarkoitettaisiin sijoituspalveluyrityksen kanssa sopimussuhteessa olevaa yhteisöä, joka säilyttää sijoituspalveluyrityksen asiakkaan rahoitusvälineitä sijoituspalveluyrityksen lukuun. Kyseessä on rahoitusvälineiden moniportainen säilyttäminen, jonka soveltuminen suomalaisten sijoittajien omistamien suomalaisten liikkeeseenlaskijoiden liikkeeseen laskemiin osakkeisiin ei ole jatkossakaan sallittua muun lainsäädännön johdosta. Muulla lainsäädännöllä tarkoitetaan arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annettua lakia sekä lakia arvo-osuustileistä. Lisäksi 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka nojalla sijoituspalveluyrityksen olisi säännöllisesti arvioitava sitä, täyttääkö ulkopuolinen säilyttäjä asiakkaan rahoitusvälineiden säilyttämistä koskevat edellytykset. 

Säännöksen yhdenmukaisen kieliasun aikaansaamiseksi 2 momentin ilmaisu yhteisö ehdotetaan korvattavaksi ilmaisulla ulkopuolinen säilyttäjä. Ehdotetulla 2 momentilla laitettaisiin kansallisesti täytäntöön komission delegoidun direktiivin 3 artiklan 3 kohta. Lisäksi sijoituspalveluyrityksen olisi lähtökohtaisesti säilytettävä asiakkaan rahoitusvälineitä sellaisen ulkopuolisen säilyttäjän hallussa, joka on joko Finanssivalvonnan tai muun viranomaisen valvonnan kohteena. Vaatimuksesta voitaisiin poiketa ainoastaan silloin, jos rahoitusvälineen tai siihen liittyvän palvelun luonne edellyttää säilyttämistä sellaisessa kolmannessa maassa, jossa rahoitusvälineen säilyttämisestä ei ole säädetä laissa tai jos ammattimainen asiakas sitä nimenomaisesti kirjallisesti pyytäisi. 

Ehdotetun 3 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen olisi ulkopuolisen säilyttäjän kanssa tekemässään sopimuksessa varmistuttava, että asiakasvarojen omistusoikeus on selvä myös ulkopuolisen säilyttäjän maksukyvyttömyystilanteessa. 

3 §.Asiakkaan rahavarojen säilyttäminen. Säännöksen otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan paremmin säännöksen sisältöä. Voimassa olevan lain ilmaisu sijoittaminen on saattanut tarpeettomalla tavalla ohjata lainsoveltajan käsitystä asiakkaan rahavarojen varsinaisen sijoittamisen sallittavuudesta, mikä ei ole ollut voimassa olevan säännöksen tarkoitus. Lisäksi 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi EKP:n asetukseen tulleiden lukuisten muutosten johdosta. Pykälän 1 momentti vastaisi muutettuna voimassa olevan lain 9 luvun 3 §:n 1 momenttia sekä komission delegoidun direktiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohtia. Komission delegoidun direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että sijoituspalveluyritysten on saatava asiakkailtaan nimenomainen suostumus, mikäli rahavaroja säilytetään pykälässä tarkoitetussa rahamarkkinarahastossa. 

Pykälän 2 momentti vastaa pääosin voimassa olevan lain 2 momenttia ja komission delegoidun direktiivin 4 artiklan 2 kohtaa. Ehdotettua 2 §:n 1 momenttia vastaavalla tavalla sijoituspalveluyrityksen olisi säännöllisesti arvioitava asiakkaiden rahavarojen säilyttämiseen liittyvien vaatimusten täyttymistä. Voimassa olevan säännöksen 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi 1 §:n 2 momentin kanssa päällekkäisenä säännöksenä. Momentin poistaminen ei vaikuttaisi velvollisuuteen pitää asiakasvarat erillään.  

Pykälän uusi 3 momentti olisi sisällöltään uusi ja se vastaisi komission delegoidun direktiivin 4 artiklan 3 kohtaa. Sijoituspalveluyritys voisi säilyttää korkeintaan 20 prosenttia hallussaan olevista rahavaroista samaan konserniin kuuluvissa yhteisössä. Jos sijoituspalveluyritys pystyisi osoittamaan, ettei vaatimus ole oikeassa suhteessa sen harjoittaman toiminnan luonteeseen tai laajuuteen nähden tai jos säilytettävien rahavarojen määrä on pieni, voitaisiin vaatimuksesta poiketa. Vaatimuksesta poikkeamisella ei kuitenkaan saa olla asiakkaansuojaa heikentäviä vaikutuksia. Sijoituspalveluyrityksen olisi arvioitava säännöllisesti hajauttamisvaatimuksesta poikkeamisen perusteiden täyttymistä ja osoitettava Finanssivalvonnalle arvionsa perusteet.  

Säännöksen 4 momentti vastaisi voimassa olevan lain 4 momenttia sekä komission delegoidun direktiivin 4 artiklan 1 kohtaa.  

4 §.Asiakkaan rahoitusvälineistä tai asiakasvaroihin kohdistuvista oikeuksista määrääminen. Ehdotetulla säännöksellä pannaan kansallisesti täytäntöön MIFID II -direktiivin 16 artiklan 8 kohta sekä komission delegoidun direktiivin 5 artikla.  

Säännöksen otsikkoa ja aineellista sisältöä ehdotetaan laajennettavaksi nykyisesti vastaamaan paremmin direktiivin kieliasua sekä tarkoitusta vahvistaa sijoittajansuojaa. Erilaisten oikeustoimien kirjo on suuri ja rahoitusmarkkinoiden kaltaisella nopeasti kehittyvällä alueella myös jossain määrin vaikeasti ennakoitavissa. Vaihdannan kannalta juuri omistusoikeuden luovutus dispositio- eli määräämistoimena on keskeisessä asemassa. Asiakkaan rahoitusvälineeseen kohdistuvia oikeuksia voidaan luovuttaa, kumota tai rasittaa. Voimassa olevan lain ilmaisu asiakkaan rahoitusvälineen panttaamisesta tai luovuttamisesta on tarpeettoman suppea, jonka vuoksi pykälän otsikko ehdotetaan muutettavaksi asiakkaan rahoitusvälineestä tai asiakasvaroihin kohdistuvista oikeuksista määräämiseksi. Säännöksen 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi muu oikeudellinen määrääminen panttauksen tai luovuttamisen lisäksi. Säännökseen ehdotetaan lisättäväksi komission delegoidun direktiivin 5 artiklan 1 kohtaa vastaavalla tavalla kielto määrätä asiakkaan rahoitusvälineestä ilman asiakkaan suostumusta kolmannen lukuun. Lisäksi kirjallinen suostumus vaadittaisiin kirjallisesti myös ammattimaiselta asiakkaalta. 

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan lain säännöksiä ja sillä pannaan kansallisesti täytäntöön komission delegoidun direktiivin 5 artiklan 2 kohta.  

Pykälän 3 momentti olisi uusi ja se vastaisi komission delegoidun direktiivin 2 artiklan 4 kohdan 1 alakohtaa. Ehdotetun säännöksen mukaan sellaiset asiakasvaroihin kohdistuvat vakuus-, pantti- tai kuittausoikeudet, jotka antavat kolmannelle oikeuden määrätä asiakasvaroista ja jotka eivät liity asiakkaaseen tai asiakkaalle tarjottuihin sijoituspalveluihin olisivat sallittuja ainoastaan, jos niistä säädetään laissa sellaisessa kolmannessa maassa, jossa asiakasvaroja säilytetään.  

Säännöksen 4 momentti vastaa muuten voimassa olevan lain 4 momenttia, mutta viittaukset selvitysyhteisöön ja ulkomaiseen selvitysyhteisöön ehdotetaan korvattaviksi viittauksella arvopaperikeskukseen. Muutoksen syynä on selvitysyhteisö-käsitteen kumoaminen kansallisesta lainsäädännöstä lailla arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta  

Pykälän 5 momenttia ehdotetaan selkeytettäväksi lisäämällä 1 momenttia vastaavalla tavalla muu oikeudellinen määrääminen.  

Voimassa olevan säännöksen 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana, sillä sijoituksenpalveluyrityksen on säilytettävä rahoitusvälineitä koskevat toimeksiantotiedot viiden vuoden ajan ehdotetun 10 luvun 11 §:n nojalla. 

4 a §.Omistusoikeuden siirtävät rahoitusvakuusjärjestelyt. Ehdotettu pykälä olisi uusi. 

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että sijoituspalveluyrityksen olisi varmistuttava, että omistusoikeuden siirtäviä rahoitusvakuusjärjestelyjä käytetään ainoastaan tilanteissa, joissa niiden käyttö on perusteltua tai joissa mikään muu asiakkaan tarjoama vakuus sovellu sijoituspalveluyritykseen kohdistuvan velvoitteen täyttämiseen. Perusteena rajoitukselle on omistusoikeuden siirtävä rahoitusvakuusjärjestelyn asiakkaansuojaa heikentävä vaikutus. Säännöksellä varmistettaisiin siten, että asiakkaan sijoituspalveluyritykseen kohdistuvan velvoitteen ja omistusoikeuden siirtävän vakuuden välillä on riittävä yhteys. Tämän lisäksi siirrettävien asiakasvarojen määrä ei saa olla rajoittamaton tai huomattavasti suurempi kuin asiakkaan velvoite sijoituspalveluyritystä kohtaan. Harkittaessa sitä, otetaanko omistusoikeuden siirtävän vakuusjärjestelyn piiriin kaikki vai vain osa asiakkaan varoista tai rahoitusvälineistä, ei arvioinnissa saisi ottaa huomioon asiakkaan muita velvollisuuksia sijoituspalveluyritystä kohtaan. Muilla velvollisuuksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä asiakkaan mahdollisia muita velvoitteita kuin kyseiseen sijoituspalveluun kohdistuvia velvoitteita, kuten esimerkiksi asunto- tai kulutusluottoja, jotka voivat tulla kyseeseen silloin, kun luottolaitos tarjoaa sijoituspalvelua. Säännöksellä varmistetaan siten, että asiakkaan velvoite sijoituspalveluyritystä kohtaan kytkeytyy nimenomaan rahoitusvälineestä aiheutuvaan velvoitteeseen. Säännös vastaa komission delegoidun direktiivin 6 artiklan 1 ja 2 kohtia. 

Ehdotetun säännöksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole rajoittaa esimerkiksi rahoitusmarkkinoilla tyypillisesti käytettävien johdannaiskauppojen vakuuksien käyttöä, vaan kiinnittää sijoituspalveluyrityksen huomiota siihen, ettei asiakkaalta mahdollisesti vaadittava ylivakuus saa olla keinotekoisen suuri.  

Pykälän 2 momentti vastaa komission delegoidun direktiivin 6 artiklan 3 kohtaa ja sen mukaan sijoituspalveluyrityksen olisi kerrottava ammattimaisille asiakkailleen ja hyväksyttäville vastapuolille omistusoikeuden siirtäviin järjestelyihin liittyvistä riskeistä sekä vaikutuksista asiakkaansuojaan. 

Ehdotetulla 3 momentilla pantaisiin täytäntöön MIFID II:n 16 artiklan 10 kohdan säännös, jonka mukaan sijoituspalveluyritys ei saisi tehdä omistusoikeuden siirtäviä rahoitusvakuusjärjestelyjä ei-ammattimaisten sijoittajien kanssa. Ehdotuksen mukaan sijoituspalveluyritys saisi tehdä omistusoikeuden siirtäviä rahoitusvakuusjärjestelyjä ainoastaan ammattimaisten asiakkaiden kanssa. 

Luonnollinen henkilö voi kuitenkin omasta pyynnöstään, lain 1 luvun 23 §:ssä säädetyllä tavalla, tulla luokitelluksi ammattimaiseksi asiakkaaksi tiettyjen laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Luonnollinen henkilö, joka on luokiteltu ammattimaiseksi sijoittajaksi, on omistusoikeuden siirtävään rahoitusvakuusjärjestelyyn ryhtyessään yhteisösijoittajaa heikommassa asemassa sijoittajansuojaa ajatellen.  

Omistusoikeuden siirtoon perustuvista vakuuksista säädetään rahoitusvakuuslaissa. Rahoitusvakuuslakia ei kuitenkaan sovelleta luonnollisen henkilöön. Tämä tarkoittaa sitä, että tilanteessa, jossa luonnollinen henkilö haluaisi tulla luokitelluksi ammattimaiseksi asiakkaaksi, hänen antamaansa vakuuteen ei sovelleta rahoitusvakuuslain säännöksiä.  

Voimassa oleva rahoitusvakuuslaki ei estä tekemästä vakuusjärjestelyjä lain soveltamisalan ulkopuolella. Rahoitusvakuuslain soveltamisalan ulkopuolella tehtyjen järjestelyjen oikeusvaikutukset ratkeavat nimenomaisten lainsäännösten puuttuessa yleisten siviilioikeudellisten periaatteiden nojalla. Tämä tarkoittaa siten sitä, että tällaisen järjestelyn oikeudelliseen pätevyyteen tai sivullissitovuuteen voi sisältyä epävarmuutta. Myöskään sijoituspalvelulain asiakasvarojen suojaamista koskevat säännökset eivät tulisi sovellettaviksi, sillä kyse on saatavasta eikä asiakasvaroista. Sijoituspalveluyrityksen maksukyvyttömyystilanteessa sijoittaja on lisäksi heikommassa asemassa, sillä hän ei saisi erotettua varojaan asiakasvarojen erotteluvelvollisuuden perusteella, vaan olisi tavallisen etuoikeudettoman velkojan asemassa. 

5 §.Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuus. Voimassa olevaa lakia vastaavasti Finanssivalvonta antaa komission delegoidun direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat määräykset asiakasvarojen säilyttämisessä ja muussa käsittelyssä noudatettavista menettelytavoista siltä osin, kun säännös ei sisälly lakiin. Finanssivalvonnan määräykset soveltuvat pääosin lainsäädäntöä paremmin delegoidun direktiivin sisältämän teknisen ja yksityiskohtaisen sääntelyn täytäntöönpanemiseksi. Lisäksi Finanssivalvonnalle ehdotetaan valtuutta antaa tarkempia määräyksiä asiakasvarojen tarkemmasta sisällöstä.  

6 §.Tilintarkastajan lausunto. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan lain 9 luvun 6 §:ää ja sillä pantaisiin täytäntöön komission delegoidun direktiivin 8 artikla ulkoisten tilintarkastajien raportointivelvollisuudesta. Voimassa olevan lain säännöstä ehdotetaan kuitenkin muutettavaksi siten, että velvollisuus toimittaa tiedot sijoituspalveluyrityksen asiakasvarojen säilyttämistä ja käsittelyä koskevien järjestelyjen toteutumisesta olisi sijoituksenpalveluyrityksen tilintarkastajalla. Ehdotettu säännös vastaisi luottolaitostoiminnasta annetun lain 12 luvun 5 §:ää ja sidotusta pitkäaikaissäästämisestä annetun lain (1183/2009) 6 §:n 6 momenttia. Vaikka tilintarkastajat eivät ole Finanssivalvonnan valvottavia, säädetään tilintarkastuslain (1141/2015) 9 luvun 2 §:ssä Tilintarkastusvalvonnan ja Finanssivalvonnan yhteistyöstä.  

Lisäksi voimassa olevan säännös velvollisuudesta toimittaa tilintarkastajan lausunto kultakin kalenterivuodelta ehdotetaan muutettavaksi velvollisuudeksi toimittaa lausunto vähintään kerran vuodessa. Tällöin tilintarkastajalla olisi velvollisuus tarpeen vaatiessa arvioida sääntelyn noudattamista myös muulloin kuin kerran vuodessa.  

9 §.Asiakasvarojen säilyttämistä ja muuta käsittelyä sekä asiamiehen asettamista koskevien säännösten soveltaminen kolmannen maan sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeeseen. Pykälä kumotaan tarpeettomana. 

10 §.Sijoituspalveluyrityksen tiedonantovelvollisuus asiakasvarojen säilyttämisestä ja muusta käsittelystä. Ehdotettu säännös olisi uusi. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön komission delegoidun direktiivin 2 artiklan 5 kohta. Sijoituspalveluyrityksellä olisi velvollisuus antaa tietoja Finanssivalvonnalle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle, konkurssipesän pesänhoitajalle, saneerausmenettelyn selvittäjälle, ulosottoviranomaiselle ja Rahoitusvakausvirastolle. Viranomaisille olisi toimitettava asiakasvarojen yksilöintitiedot, tiedot asiakasvarojen säilyttämiseksi tehdyistä sopimuksista sekä tiedot ulkopuolisista säilyttäjistä tai ulkoistetun palvelujen hoitajasta.  

Sijoituspalveluyrityksen olisi lisäksi toimitettava tiedot niistä henkilöistä, jotka vastaavat asiakasvarojen säilyttämiseen liittyvistä menettelyistä sekä sopimuksista, joiden avulla asiakasvarojen omistusoikeus voidaan määrittää. Komission delegoidussa direktiivissä tarkoitetulla tavalla omistusoikeus on ymmärrettävä laajasti. Omistusoikeudella tarkoitetaan tässä pykälässä siten esimerkiksi rahavarojen osalta saamisoikeutta sekä rahoitusvälineiden osalta arvopaperitileistä annetussa laissa tarkoitettua tilioikeutta. 

11 §.Asiakasvarojen suojaamista koskevat ohjaus- ja hallintojärjestelmät. Ehdotettu pykälä olisi uusi ja se perustuisi komission delegoidun direktiivin 7 artiklan 1 alakohtaan. Sijoituspalveluyrityksen olisi nimettävä henkilö, jolla on riittävät taidot ja valtuudet, vastaamaan asiakasvarojen säilyttämiseen liittyvien velvoitteiden noudattamisesta. Sijoituspalveluyritysten arvioidessa sitä, onko pykälässä tarkoitetun henkilön tehtävä kokopäiväinen tai voiko sama henkilö kattaa samassa yhtiörakenteessa useamman yhtiön, olisi otettava huomioon asiakkaansuojan tärkeys ja sääntelyn tarkoitus. Säännös on tarkoitettu joustavaksi, jotta erityyppisten sijoituspalveluyritysten toiminnan monimuotoisuutta voitaisiin ottaa huomioon myös suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta.  

Finanssivalvonnan 5 §:ssä säädetty määräystenantovaltuus kohdistuisi osaltaan myös komission direktiivin 7 artiklan täytäntöönpanon edellyttämien tarkempien määräysten antamiseen. Finanssivalvonta voisi määräyksessään täsmentää sitä, millaisia kriteerejä sijoituspalveluyrityksen olisi huomioitava arvioidessaan sitä onko tehtävä kokopäiväinen tai voiko samalla henkilöllä olla vastuullaan suurempia kokonaisuuksia. 

Finanssivalvonnan määräyksissä voitaisiin myös huomioida säännökselle direktiivissä (johdantolause 5) asetetut tavoitteet. 

III OSA MENETTELYTAVAT JA KORVAUSRAHASTO

10 luku Menettelytavat asiakassuhteessa

Lain 10 luku ehdotetaan siihen tehtävien useiden muutosten vuoksi muutettavaksi kokonaisuudessaan. Luvussa ei nykyisen lain tapaan ehdoteta säänneltäväksi säännösten soveltamisesta ulkomaisiin sijoituspalveluyrityksiin (14 §). Useista ehdotetuista säännöksistä säädetään lisäksi tarkemmin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU täydentämisestä sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamisen edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta annetussa komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/565. 

1 §.Asiakkaan luokittelu ja asiakkaan asemasta sopiminen. Luvun 1 § vastaisi pääosin nykyistä 10 luvun 1 §:ää. Asiakkaan luokittelusta säädetään tarkemmin komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/565. 

2 §.Yleiset periaatteet sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa ja markkinoinnissa. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi direktiivin 24 artiklan 3 kohdan mukainen velvoite siitä, että kaiken sijoituspalveluyrityksen antaman tiedon on oltava tasapuolista ja selkeää. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi nykyisen 4 momentin säännösten tavoin sijoitus- ja oheispalvelun markkinoinnista. 

Direktiivin 24 artiklan 2 kohdassa säädetystä tuotehallintamenettelystä sekä kehittäjänä ja jakelijana toimivan sijoituspalveluyrityksen velvollisuuksista säädetään laajemmin direktiivin 16 artiklan 3 kohdassa. Kyseiset säännökset ehdotetaan pantaviksi täytäntöön 7 lukuun ehdotetussa 7 §:ssä. 

Voimassa olevan pykälän 2 ja 3 momentin säännökset liittyvät kannustinjärjestelyihin, joista ehdotetaan säänneltäväksi erikseen uudessa 6 §:ssä.  

Pykälän 3 momentiksi tulisi nykyinen 5 momentti, jossa viitataan sijoittajien korvausrahastosuojaan liittyen lain 11 luvun 25 §:ään. 

3 §.Sopimus sijoituspalvelusta. Direktiivin artiklan 25 kohdassa 5 todetaan, että sijoituspalveluyrityksen on luotava arkisto, joka sisältää asiakkaan ja sijoituspalveluyrityksen välillä sovitun asiakirjan tai sovitut asiakirjat, joissa määritetään osapuolten oikeudet ja velvoitteet sekä muut sijoituspalveluyrityksen asiakkaalle tarjoamien palvelujen ehdot. Sopimusosapuolten oikeudet ja velvoitteet voidaan sisällyttää viitteinä muihin asiakirjoihin tai oikeudellisesti sitoviin teksteihin. Säännöksen velvoitteet käyvät ilmi voimassa olevan 10 luvun 3 §:n 1 momentista, jota kuitenkin tarkennettaisiin vastaamaan direktiiviä ja komission delegoitua asetusta (EU) 2017/565 siten, että sopimus on tehtävä kaikkien asiakkaiden kanssa mukaan lukien ammattimaiset asiakkaat ja kaikista sijoituspalveluista paitsi kertaluonteisesta sijoitusneuvonnasta ellei asiakkaalle tarjota soveltuvuuden säännöllistä arviointia. Asiakassopimusten tekemisestä on säädetty lisäksi komission delegoidun asetuksen (EU) 2017/565 58 artiklassa. Ennen sijoituspalvelun tarjoamista asiakkaalle annettavien tietojen sisällöstä ja pysyvällä tavalla antamisesta on lisäksi säädetty 5, 6 ja 7 §:ssä. 

4 §.Soveltuvuuden ja asianmukaisuuden arviointi. Direktiivin 25 artiklassa säännellään nykyistä tarkemmin asiakkaille tarjottavien tuotteiden ja palvelujen soveltuvuuden ja asianmukaisuuden arvioinnista. Pykälän otsikkoa on muutettu voimassa olevan 10 luvun 4 §:n otsikosta informatiivisemmaksi. Pykälän 1 momenttiin on lisätty direktiivin mukaisesti riskiraja korostamaan asiakkaan riskinottohalukkuutta suhteessa asiakkaan tappionsietokykyyn. Direktiivin perusteluosan kohdassa 81 selvitetään ristiinmyyntikäytäntöjä, joista voi olla asiakkaalle etuja, mutta myös tilanteita, joissa asiakkaan etua ei oteta riittävästi huomioon. Ristiinmyyntikäytännöistä mainitaan esimerkkeinä sitominen, jossa vähintään kaksi rahoituspalvelua myydään yhdistelmänä siten, että ainakin yksi on sellainen, jota ei ole saatavilla erikseen. Niputuskäytännöstä esimerkkinä mainitaan yhden tai useamman rahoituspalvelun myymistä yhdistelmänä, joista kunkin voi ostaa myös erikseen. Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 42 alakohdassa on määritelty ristiinmyyntikäytäntö sijoituspalvelun tarjoamiseksi yhdessä toisen palvelun tai tuotteen kanssa osana pakettia tai ehtona saman sopimuksen tai paketin osalta. 

Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin artiklan 2 ja 3 kohdassa olevat nykyistä sääntelyä tarkentavat säännökset, joiden mukaan soveltuvuuden arvioinnissa on otettava huomioon asiakkaan taloudelliseen tilanteeseen liittyvä tappionsietokyky ja sijoitustavoitteeseen liittyvä riskiraja. Lisäksi on varmistettava, että jos sijoitusneuvonnan yhteydessä suositellaan palvelujen tai tuotteiden yhdistelmää, koko yhdistelmä on asiakkaalle soveltuva. Yhdistelmäpalveluilla tarkoitetaan direktiivin 24 artiklan 11 kohdassa tarkoitettuja niputettuja palveluja tai tuotteiden pakettia. Yhdistelmäpalvelun arvioinnissa on huomioitava koko tuote- tai palveluyhdistelmän soveltuvuus asiakkaalle.  

Pykälän 2 momentista on poistettu rahoitusvälineiden säilyttäminen, joka ehdotuksen mukaan ei ole enää sijoituspalvelu. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin artiklan 3 kohdan mukaisesti muiden sijoituspalvelujen kuin sijoitusneuvonnan ja omaisuudenhoidon osalta asiakkaalta pyydettävistä tiedoista ja niiden perusteella tehtävästä asianmukaisuuden arvioinnista. Kun suunnitellaan palvelujen tai tuotteiden yhdistelmää, on arvioitava onko koko yhdistelmä asiakkaan kannalta asianmukainen. Sijoituspalveluyrityksen on varoitettava asiakasta tai potentiaalista asiakasta, jos se katsoo saamiensa tietojen perusteella, ettei tuote tai palvelu ole asiakkaalle asianmukainen. Jos asiakas ei anna tarvittavia tietoja tietämyksestään ja kokemuksestaan, sijoituspalveluyrityksen on varoitettava asiakasta siitä, että sijoituspalveluyrityksellä ei ole mahdollisuutta määrittää, onko suunniteltu palvelu tai tuote asiakkaalle soveltuva. Varoitus voidaan kaikissa mainituissa tilanteissa esittää myös vakiomuodossa. 

Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin säännökset koskien kauppapaikkoja, vaihtoehtorahastoja, komission asetuksen (EU) N:o 583/2010 36 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja strukturoituja yhteissijoitusyrityksiä sekä strukturoituja talletuksia. Jos sijoituspalvelu koostuu yksinomaan asiakkaan toimeksiantojen toteuttamisesta tai vastaanottamisesta ja välittämisestä oheispalveluin tai ilman niitä, lukuun ottamatta direktiivin liitteessä I olevan B osan 2 kohdassa täsmennettyä luoton- tai lainanantoa, joka ei sisällä asiakkaiden nykyisiä lainojen luottorajoja, käyttötilejä ja tilinylitysoikeuksia, sijoituspalvelua voi tarjota ilman asiakkaan sijoitustietämyksen ja kokemuksen asianmukaisuuden arviointia, mikäli kaikki 3 momentissa luetellut edellytykset täyttyvät. Edellytykset luetellaan 25 artiklan 4 kohdassa ja ne liittyvät a alakohdan i—vi alakohdissa lueteltuihin rahoitusvälineisiin. Luettelo vastaa pääosin voimassa olevassa 4 §:ssä olevaa rahoitusvälineluetteloa. Direktiivissä on tarkennettu yksinkertaisiin rahoitusvälineisiin luokiteltavia rahastoja, joihin kuuluu lähtökohtaisesti sijoitusrahastodirektiivin mukaisten yhteissijoitusyritysten osakkeet tai osuudet lukuun ottamatta strukturoituja yhteissijoitusyritysten osakkeita tai osuuksia. Strukturoitu yhteissijoitusyritys on määritelty asetuksessa (EU) N:o 583/2010 36 artiklan 1 kohdassa. Luettelokohdan 4 sääntelyn ulkopuolelle jäävät direktiivin 4 kohdan a alakohdan iv alakohdan mukaan strukturoidut sijoitusrahastot ja yhteissijoitusyritykset. Luettelokohdan 1 ulkopuolelle on suljettu sellaiset yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osakkeet tai osuudet, jotka eivät ole sijoitusrahastodirektiivin mukaisia yhteissijoitusyrityksiä.  

MIFID II:n 25 artiklan 4 kohdan a alakohdan toisen alakohdan mukaisesti säänneltyä markkinaa vastaavana kolmannen maan markkinana pidetään niitä kolmansien maiden markkinoita, joiden osalta komissio on tehnyt jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä vastaavuuspäätöksen MIFID II:n muutosdirektiivin 89 a artiklan 2 kohdassa viitatun asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan mukaisesti. 

Pykälään lisättäisiin myös uusi 4 momentti, jossa edellytettäisiin, että sijoituspalveluyrityksen tulee täyttää direktiivin 25 artiklan 4 kohdan d alakohdan mukaisesti 3 momentissa tarkoitettua execution only -palvelua tarjotessaan eturistiriitojen käsittelyä koskevat velvoitteensa.  

5 §.Sijoituspalveluyrityksen tiedonantovelvollisuus. Direktiivin 24 artiklassa säädetään asiakkaille annettavista tiedoista voimassa olevaa sääntelyä tarkemmin. Pykälän 1 ja 2 momentin säännös vastaa direktiivin 24 artiklan 4 kohtaa. Voimassa olevan lain 10 luvun 5 §:n 1 momentissa ja 2 momentin 1—4 ja 6 kohdassa on sisällöltään osin vastaavia säännöksiä.  

Ehdotettu 1 momentin 4 kohta vastaisi voimassa olevan lain 2 momentin 5 kohtaa ja sillä pantaisiin täytäntöön komission delegoidun direktiivin 4 artiklan a kohdan 3 alakohta. Viittaus arvopaperitililain ja arvo-osuustilain soveltamiseen olisi puolestaan kansallinen, mutta luonteeltaan informatiivinen.  

Uutta ehdotetussa pykälässä olisi se, että tiedonantovelvollisuus kohdistuu kaikkiin sijoituspalveluyrityksen asiakkaisiin, eikä vain ei-ammattimaisiin kuten lain nykyisessä 5 §:ssä. Ehdotetussa 1 ja 2 momentissa on myös tarkennettu annettavien tietojen sisältöä. Ehdotetun 1 momentin mukaan asiakkaalle on esimerkiksi ilmoitettava se, onko annettava neuvonta riippumatonta vai ei. Sijoitusneuvonnan ollessa ei-riippumatonta on tämä selkeästi ja ymmärrettävästi asiakkaalle ilmoitettava. Ilman tällaista ilmoitusta asiakkaalle voisi muutoin syntyä käsitys, ettei yrityksellä ole omaa intressiä suosittelemiinsa tuotteisiin liittyen. Tällöin asiakkaalle on myös selkeästi ilmoitettava, että sijoitusneuvonta ei perustu laajaan analyysiin eri rahoitusvälineistä, vaan rajoittuu sijoituspalveluyrityksen omiin tuotteisiin tai sellaisiin, joihin sijoituspalveluyrityksellä on läheinen sidos. 

Pykälän 3 momentin säännös vastaa direktiivin 24 artiklan 5 kohtaa, jonka mukaisesti säädettäisiin, että edellä tarkoitetut tiedot on annettava ymmärrettävässä muodossa siten, että asiakkaat ja potentiaaliset asiakkaat voivat kohtuullisesti ymmärtää sekä tarjottavan sijoituspalvelun että tietyn rahoitusvälineen luonteen ja niihin sisältyvät riskit. Säännöksen tarkoituksena on antaa asiakkaalle riittävät tiedot perustellun sijoituspäätöksen tekemiseksi. Tiedot voidaan esittää vakiomuodossa. 

Pykälän 4 momentti vastaa direktiivin 24 artiklan 6 kohtaa, jonka mukaan edellä asetetut velvoitteet eivät koske tilanteita, joissa sijoituspalvelu tarjotaan osana rahoitustuotetta, johon jo sovelletaan muita luottolaitoksiin ja kulutusluottoihin liittyvää tiedonantovelvollisuussääntelyä. 

Pykälän 5 momentin säännökset koskisivat ristiinmyyntiä artiklan 11 kohtaa vastaavasti. Jos sijoituspalvelu tarjotaan yhdessä toisen palvelun tai tuotteen kanssa osana pakettia tai ehtona samalle sopimukselle tai paketille, sijoituspalveluyrityksen on ilmoitettava asiakkaalle voidaanko eri osatekijät ostaa erikseen. Sijoituspalveluyrityksen on selvitettävä erikseen kunkin osatekijän kulut ja veloitukset. Jos tällaisesta yksityisasiakkaalle tarjottavasta sopimuksesta tai paketista aiheutuvat riskit todennäköisesti poikkeavat yksittäisten palvelujen tai tuotteiden riskeistä, sijoituspalveluyrityksen on annettava selkeä kuvaus siitä, miten nämä osatekijät vaikuttavat kokonaisuuden riskiin. Direktiivin johdanto-osan perustelukappaleessa 81 todetaan, että ristiinmyyntikäytännöt ovat yleinen strategia vähittäisrahoituspalvelujen tarjoajien keskuudessa. Nämä käytännöt voivat tarjota etuja ei-ammattimaisille asiakkaille, mutta niissä voi olla kyse myös toimista, joissa ei riittävästi oteta huomioon asiakkaan etua. Esimerkiksi niin kutsuttu sitominen, jossa vähintään kaksi rahoituspalvelua myydään yhdessä paketissa ja ainakin yksi näistä palveluista ei ole saatavissa erikseen, voi vääristää kilpailua ja vaikuttaa kielteisesti asiakkaan mahdollisuuksiin tehdä tietoisia valintoja. 

6 §.Kannustimet. Uudeksi 6 §:ksi ehdotetaan säännöksiä palkkioista ja kannustimista direktiivin 24 artiklan kohtien 7—10 mukaisesti. Komission delegoidun direktiivin IV luvussa on lisäksi annettu tarkempia säännöksiä kannustimista. Kyseiset direktiivin velvoitteet ehdotetaan pääosin saatettaviksi voimaan Finanssivalvonnan määräyksin lisäämällä pykälään tätä koskeva määräystenantovaltuus Finanssivalvonnalle. Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaisesti lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Tämän vuoksi tietyistä komission direktiivissä säädetyistä perusasioista ehdotetaan niiden merkittävyyden vuoksi säädettäviksi lain 6 §:ssä. 

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin oheispalveluja ja kaikkia muita sijoituspalveluja kuin omaisuudenhoitoa ja riippumatonta sijoitusneuvontaa koskien palkkioiden ja kannustimien maksamisesta tai vastaanottamisesta. Säännös on nykyistä tiukempi, kun kannustimeksi voidaan katsoa myös ei-rahallinen etu. Sallittuja olisivat kuitenkin sellaiset maksut ja edut, jotka ovat tarkoitettu parantamaan asiakkaalle tarjottavan palvelun laatua ja jotka eivät haittaa sijoituspalveluyrityksen velvollisuuksia toimia rehellisesti, tasapuolisesti ja ammattimaisesti asiakkaidensa etujen mukaisesti. Säännös vastaa 24 artiklan 9 kohdan 1 alakohtaa.  

Pykälän ehdotetussa 2 momentissa säädettäisiin komission direktiivin 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä 1 momentissa tarkoitetun välityspalkkion, provision tai ei-rahallisen edun on tarkoitettu parantamaan asiakkaalle tarjottavan palvelun laatua. Finanssivalvonta voisi sille luvun 16 §:ssä ehdotetun määräystenantovaltuuden perusteella antaa tarkemmat määräykset momentissa säädetyistä edellytyksistä sille, että säännöksessä tarkoitettu maksu tai etu on tarkoitettu parantamaan asiakkaalle tarjottavan palvelun laatua ja, että se on asiakkaan etujen mukaista. Määräystenantovaltuus kohdistuisi näin myös tarkempien määräysten antamiseen komission direktiivin 2 kohdassa tarkoitetun lisäpalvelun tai korkeatasoisemman palvelun tarjoamisen perusteista, direktiivin 2 a alakohdan sisältämä ei-tyhjentävä luettelo huomioiden. Määräyksissä voitaisiin tarkoituksenmukaisemmin huomioida myös Suomen markkinoiden rakenne ja sen palveluntarjonnan erityispiirteet. 

Pykälän 3 momentissa velvoitettaisiin sijoituspalveluyritys kertomaan asiakkaalle 1 momentissa tarkoitetuista kannustimista etu- ja jälkikäteen 24 artiklan 9 kohdan 2 alakohdan sekä komission direktiivin 11 artiklan 5 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti. Muilta osin komission direktiivin 11 artiklan 5 kohta ehdotetaan saatettavaksi voimaan Finanssivalvonnan määräyksin. Ehdotetun momentin mukaan asiakkaalle olisi myös ilmoitettava miten sijoitus- tai oheispalvelun tarjoamisen yhteydessä vastaanotettu välityspalkkio, provisio tai rahallinen tai ei-rahallinen etu siirretään asiakkaalle. Tämä velvoite koskee luonnollisesti vain niitä tilanteita, joissa etu siirretään asiakkaalle. 

Pykälän 4 momentiksi ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan 1 momentin säännöksiä ei sovelleta tiettyihin sijoituspalvelujen tarjoamisessa tarpeellisiin maksuihin tai etuihin. Säännös perustuu direktiivin 24 artiklan 9 kohdan 3 alakohtaan. 

Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan säännöstä riippumattoman sijoitusneuvonnan tarjoamisen edellytyksenä olevasta sijoituspalveluyrityksen velvollisuutta arvioida riittävä valikoima markkinoilla saatavilla olevia rahoitusvälineitä. Säännös perustuu direktiivin 24 artiklan 7 kohdan a alakohtaan. Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/565 annetaan tarkemmat säännökset perusteista, jotka koskevat kyseisten rahoitusvälineiden valikoiman arviointia.  

Palkkioiden ja muiden säännöksessä tarkoitettujen etujen vastaanottamisesta omaisuudenhoitopalvelun ja riippumattoman sijoitusneuvonnan yhteydessä säädettäisiin pykälän 6 momentissa. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön 24 artiklan 7 kohdan b alakohdan säännös kannustinkiellosta riippumattoman sijoitusneuvonnan osalta sekä 8 kohdan säännös kannustinkiellosta omaisuudenhoidon osalta. Omaisuudenhoitopalvelun ja riippumattoman sijoitusneuvonnan yhteydessä sijoituspalveluyritys ei saisi vastaanottaa ja pitää itsellään palkkioita, provisioita tai muita rahallisia tai ei-rahallisia etuja muilta kuin asiakkaaltaan tai tämän edustajalta. Lisäksi momentissa säädettäisiin vastaanotetun välityspalkkion, provision ja muun rahallisen edun palauttamisesta ja sen kertomisesta asiakkaalle komission direktiivin 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti. 

Ehdotetussa 7 momentissa säädettäisiin direktiivin 24 artiklan 7 kohdan b alakohdan ja 8 kohdan mukaisesti sellaisista vähäisistä ei-rahallisista eduista, jotka eivät kuuluisi 6 momentissa säädetyn kannustinkiellon soveltamisalaan. Kyseisistä eduista olisi kuitenkin aina selkeästi ilmoitettava asiakkaalle.  

Pykälän 8 momentiksi tulisi 24 artiklan 10 kohdan säännös henkilöstön palkitsemisjärjestelyistä. Sijoituspalveluyrityksellä ei saisi olla sellaisia henkilöstön palkitsemis- tai arviointijärjestelyjä, jotka voisivat kannustaa suosittelemaan ei-ammattimaisille asiakkaille muita kuin asiakkaille parhaiten sopivia rahoitusvälineitä. 

7 §.Tietojen antaminen asiakkaille. Direktiivin 25 artiklan 6 kohdassa säännellään tietojen antamisesta asiakkaalle pysyvällä välineellä sekä erityisesti sijoitusneuvontaan ja omaisuudenhoitoon liittyvistä tiedonantovelvoitteista. Kyseisistä erityistilanteisiin liittyvistä tietojen antamisesta ehdotetaan säädettävän luvun 7 §:ssä, joka osin vastaisi nykyisen lain 5 §:ää.  

Pykälän 1 momentissa velvoitetaan sijoituspalveluyritystä antamaan tiedot pysyvällä tavalla rahoitusvälineen monimutkaisuus ja palvelun luonne huomioiden artiklan 6 kohdan mukaisesti. Yleisemmin asiasta on säännelty voimassa olevan lain 5 §:n 4 momentissa. 

Pykälän 2 momentissa säänneltäisiin artiklan saman 6 kohdan mukaisesti sijoitusneuvontaan liittyvän soveltuvuuslausunnon toimittamisesta asiakkaalle.  

Pykälän 3 momentissa säänneltäisiin etäviestimen käytöstä, josta on yleisemmin maininta voimassa olevan lain 5 §:n 5 momentissa.  

Omaisuudenhoitoon liittyvästä soveltuvuuden arvioinnista ehdotetaan säännöstä 4 momenttiin vastaten artiklan 6 kohtaa.  

Pykälän 5 momentti sisältäisi voimassa olevan lain 5 §:n 2 momentin 5 kohdan säännöksen asiakasvarojen säilyttämiseen liittyvästä tietojen antamisesta. 

Pykälässä ei ehdoteta säädettäväksi erikseen pykälän nykyisten 8 ja 9 momentin säädösten mukaisesta velvollisuudesta tarjota sijoitusrahastoja tai vaihtoehtorahastoja koskevia tietoja. Tiedonantovelvollisuudesta on säädetty niiden osalta sijoitusrahastolaissa sekä paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita koskevassa asetuksessa.  

Pykälän 6 momentti vastaisi voimassa olevan lain 5 §:n 10 momenttia.  

8 §.Toimeksiannon huolellinen toteuttaminen. Pykälän 1 momentti vastaisi pääosin voimassa olevan lain 10 luvun 6 §:n 1 momenttia, mutta sitä tarkennettaisiin vastaamaan direktiivin 27 artiklan 1 kohtaa, jossa todetaan tekijät, jotka on huomioitava toimeksiannon toteuttamisessa asiakkaan kannalta mahdollisimman edullisin ehdoin. Paras mahdollinen tulos ei-ammattimaiselle asiakkaalle määräytyy kokonaisarvioinnin perusteella, joka muodostuu rahoitusvälineen hinnasta ja toimeksiannon toteuttamiseen liittyvistä kustannuksista, joiden on sisällettävä kaikki suoraan toimeksiannon toteuttamisesta asiakkaalle aiheutuvat kulut, mukaan lukien toteuttamispaikan maksut, määritys- ja toimitusmaksut sekä kaikki muut toimeksiannon toteuttamiseen osallistuville kolmansille osapuolille suoritettavat maksut. Kun useampi kuin yksi paikka kilpailee rahoitusvälinettä koskevan toimeksiannon toteuttamisesta, on arvioitava ja verrattava tuloksia, jotka saavutettaisiin toteuttamalla toimeksianto kussakin sellaisessa sijoituspalveluyrityksen toimeksiantojen toteuttamisperiaatteiden mukaisessa toteuttamispaikassa, joka pystyy toteuttamaan kyseisen toimeksiannon. Arvioinnissa on otettava huomioon sijoituspalveluyrityksen omat provisiot ja kulut, jotka se veloittaa toimeksiannon toteuttamisesta kussakin näistä toteuttamispaikoista. 

Uudeksi pykälän 2 momentiksi otettaisiin direktiivin 27 artiklan 2 kohdan säännös kannustimista ja eturistiriidoista. Sijoituspalveluyritys ei saa vastaanottaa asiakastoimeksiantojen reitittämisestä tiettyyn kauppapaikkaan tai toteuttamispaikkaan sellaista palkkiota, alennusta tai ei-rahallista etua, joka on tässä laissa säädettyjen eturistiriitoja ja kannustimia koskevien vaatimusten vastainen. 

Pykälän 3 momentiksi tulisi voimassa olevan lain 2 momentin säännös toimeksiantojen toteuttamisperiaatteista, joka vastaa direktiivin 27 artiklan 4 kohtaa. Toimeksiantojen toteuttamisperiaatteisiin on sisällyttävä kunkin rahoitusvälinelajin osalta tiedot niistä paikoista, joissa sijoituspalveluyritys toteuttaa asiakastoimeksiantonsa, sekä toteuttamispaikan valintaan vaikuttavista tekijöistä. Niissä on mainittava ainakin ne paikat, joissa sijoituspalveluyrityksen on mahdollista päästä asiakastoimeksiantojen toteuttamisen kannalta jatkuvasti parhaaseen mahdolliseen tulokseen. 

Pykälän 4 momentiksi tulisi voimassa olevan lain 3 momentti, jota täydennettäisiin direktiivin 27 artiklan 5 kohdan säännöksillä. Sijoituspalveluyrityksen on annettava asiakkailleen asianmukaiset tiedot niiden toimeksiantojen toteuttamisperiaatteista. Näissä tiedoissa on selitettävä selkeästi, riittävän yksityiskohtaisesti ja asiakkaiden kannalta helposti ymmärrettävällä tavalla, miten sijoituspalveluyritys toteuttaa toimeksiannot asiakkaalle. Säännöstä täydennettäisiin vaatimuksella hankkia asiakkaalta etukäteen suostumus toimeksiantojen toteuttamisperiaatteelle artiklan 5 kohdan mukaisesti. 

Pykälän 5 momentiksi tulisi voimassa olevan lain 4 momentti, jota täydennettäisiin direktiivin 27 artiklan 5 kohdassa säädetyn mukaisesti. Sijoituspalveluyrityksen on hankittava asiakkailtaan etukäteen nimenomainen suostumus toimeksiantojen toteuttamiselle kauppapaikan ulkopuolella. Sijoituspalveluyritykset voivat hankkia kyseisen suostumuksen joko yleisenä suostumuksena tai erikseen kutakin liiketoimea varten.  

Uudeksi 6 momentiksi tulisi direktiivin 27 artiklan 6 kohdan säännös tärkeimpien toteuttamispaikkojen julkistamisesta. Asiakastoimeksiantoja toteuttavien sijoituspalveluyritysten on laadittava tiivistetyssä muodossa ja julkaistava vuosittain kunkin rahoitusvälineen osalta viisi kaupankäyntivolyymillä mitattuna tärkeintä toteuttamispaikkaa, jossa ne toteuttivat asiakkaiden toimeksiantoja edellisenä vuonna, sekä tiedot toteutuksen laadusta. Säännöksellä halutaan varmistaa, että asiakkaat voivat seurata toimeksiantojen toteuttamista eri kauppapaikoilla. 

Pykälän uudeksi 7 momentiksi tulisi direktiivin 27 artiklan 7 kohdan säännös, jossa velvoitetaan sijoituspalveluyrityksiä seuraamaan ja säännöllisesti arvioimaan toimintaperiaatteittensa toteutumista. Sijoituspalveluyrityksen on ilmoitettava asiakkailleen toimintaperiaatteisiinsa tehtävistä olennaisista muutoksista. 

Pykälän uudeksi 8 momentiksi tulisi direktiivin 27 artiklan 8 kohdan säännös, jossa velvoitetaan sijoituspalveluyritys osoittamaan asiakkaille näiden pyynnöstä, että ne ovat toteuttaneet toimeksiannot toteuttamisperiaatteiden mukaisesti.  

9 §.Toimeksiantojen käsittely. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 7 §:ää. Pykälän 2 momenttia esitetään täsmennettäväksi vastaamaan tarkemmin direktiivin 28 artiklan 1 kohdan säännöstä. Pykälän 3 momentissa viitataan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 7 luvun 4 §:ään, jonka säännös vastaa direktiivin 28 artiklan 2 kohtaa. 

10 §.Asiakkaan toimeksiannon saaminen toiselta sijoituspalveluyritykseltä. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 8 §:ää. Pykälän 1 momenttia esitetään täsmennettäväksi vastaamaan tarkemmin direktiivin 26 artiklaa koskien palvelujen tarjoamista toisen sijoituspalveluyrityksen välityksellä. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin direktiivin 26 artiklan toisen kappaleen mukaisesti sijoituspalveluyrityksen oikeudesta luottaa toisen sijoituspalveluyrityksen asiakkaalle antamien suositusten soveltuvuuteen. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin direktiivin 26 artiklan kolmannen kappaleen mukaisesti, että sijoituspalveluyritys vastaa kuitenkin itsenäisesti toimeksiannon toteutukseen liittyvien säädösten noudattamisesta silloinkin kun se vastaanottaa toimeksiannon toiselta sijoituspalveluyritykseltä. 

11 §.Liiketoimista ja palveluista säilytettävät tiedot. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 9 §:ää. Pykälää esitetään täsmennettäväksi vastaamaan tarkemmin MIFID II:n 16 artiklan 6 kohtaa ja 7 kohdan 9 kappaleessa säädettyä säilytysvelvollisuutta. Pykälän 2 momentti poistettaisiin vanhentuneena. 

12 §.Puhelujen ja sähköisten viestien tallentaminen. Pykälä ja sen otsikko ehdotetaan muutettavaksi. Voimassa olevassa 10 luvun 10 §:ssä säädetään puhelujen tallentamisesta. Lain esitöiden mukaan pykälä vastaa sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 37 §:ää (HE 32/2012 vp). Sääntely perustuu viimeksi mainitussa laissa tarkoitetun rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin täytäntöönpanosta annetun komission direktiivin 51 artiklan 4 kohtaan. Sen mukaan tietojen säilyttämistä koskevat rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin sekä komission direktiivin mukaiset velvoitteet eivät rajoita jäsenvaltioiden oikeutta asettaa sijoituspalveluyrityksille velvoitteita, jotka koskevat asiakastoimeksiantoihin liittyvien puhelinkeskustelujen tai niihin liittyvän sähköisen viestinnän tallentamista. 

MIFID II:n 16 artiklan 7 kohdassa säädetään puhelinkeskustelujen ja sähköisten viestien tallentamisesta yksityiskohtaisemmin kuin voimassa olevassa laissa. Direktiivin johdanto-osan 57. perustelukappaleen mukaan tallenteilla pyritään varmistamaan, että on olemassa todisteita, joilla näytetään toteen asiakkaiden antamien toimeksiantojen ehdot ja se, vastaavatko sijoituspalveluyrityksen toteuttamat liiketoimet asiakkaan toimeksiantoa. Tavoitteena on myös havaita markkinoiden väärinkäytön kannalta mahdollisesti merkityksellinen toiminta, myös yritysten toimiessa omaan lukuunsa. Tallenteet ovat siksi tarpeen kaikista keskusteluista, joihin yrityksen edustajat osallistuvat käydessään tai aikoessaan käydä kauppaa omaan lukuunsa. Kun asiakas tekee toimeksiannon muulla tavoin kuin puhelimitse, toimeksianto olisi toimitettava pysyvällä välineellä, kuten postitse, sähköpostiviestillä tai kokouksissa tehtyjä asiakkaan toimeksiantoja koskevilla asiakirjoilla. Asiakkaan kanssa kasvokkain käytyjen keskustelujen sisältö voitaisiin tallentaa pöytäkirjaa tai kirjallisia muistiinpanoja käyttäen. Tällaisten toimeksiantojen olisi katsottava vastaavan puhelimitse vastaanotettuja toimeksiantoja. Kun asiakkaan kanssa kasvokkain käydyistä keskusteluista pidetään pöytäkirjaa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että sovelletaan asianmukaisia toimia sen varmistamiseksi, että asiakas ei jää häviölle sen vuoksi, että osapuolten välinen keskustelu on kirjattu epätarkasti pöytäkirjaan. 

Perustelukappaleen 57 mukaan oikeusvarmuuden vuoksi on tarkoituksenmukaista ulottaa tallennusvelvoite kaikkiin yrityksen toimittamiin laitteisiin tai laitteisiin, joita sijoituspalveluyrityksellä on lupa käyttää. Sijoituspalveluyrityksen olisi kohtuullisin toimenpitein varmistettava, että liiketoimiin ei käytetä yksityiskäytössä olevia laitteita, joiden käyttämisestä sijoituspalveluyritys ei pysty pitämään kirjaa tai joita se ei pysty jäljentämään. Edelleen todetaan, että tallenteiden olisi oltava toimivaltaisten viranomaisten saatavilla niiden toteuttaessa valvontatehtäväänsä ja suorittaessaan tämän direktiivin, asetuksen (EU) N:o 600/2014, asetuksen (EU) N:o 596/2014 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/57/EU mukaisia lainvalvontatoimia, joilla pyritään auttamaan toimivaltaisia viranomaisia havaitsemaan toimintaa, joka ei ole sijoituspalveluyritysten toimintaa sääntelevän oikeudellisen kehyksen mukaista. Näistä syistä direktiivissä on tarkoituksenmukaista vahvistaa periaatteet yleiselle järjestelmälle, joka koskee asiakkaiden toimeksiantoihin liittyvien puhelinkeskustelujen tai niihin liittyvän sähköisen viestinnän tallentamista.  

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi sijoituspalveluyrityksen velvollisuudesta säilyttää tallenteet liiketoimia koskevista puheluista ja sähköisistä viesteistä. Velvollisuus koskee ainakin sellaisia keskusteluja ja viestejä, jotka liittyvät liiketoimiin, jotka on toteutettu sijoituspalveluyrityksen käydessä kauppaa omaan lukuun ja asiakkaan toimeksiannon perusteella toimeksiantojen vastaanottamiseen, välittämiseen ja toteuttamiseen liittyvän palvelun tarjoamisen yhteydessä. Tallenteet puhelinkeskusteluista ja sähköisistä viesteistä olisi säilytettävä myös silloin, kun käydään kauppaa omaan lukuun tai tarjotaan palveluja asiakkaiden toimeksiantojen vastaanottamisen, välittämisen ja toteuttamisen yhteydessä, vaikka keskustelut ja viestit eivät johtaisi liiketoimien toteuttamiseen tai toimeksiantoja koskevien palvelujen tarjoamiseen.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin sijoituspalveluyrityksen velvollisuudesta toteuttaa kaikki kohtuulliset toimenpiteet pitääkseen kirjaa 1 momentissa tarkoitetuista puhelinkeskusteluista ja sähköisistä viesteistä, jotka on lähetetty tai vastaanotettu laitteilla, jotka sijoituspalveluyritys on toimittanut työntekijälle tai toimeksisaajalle tai joiden käyttöön työntekijällä tai toimeksisaajalla on sijoituspalveluyrityksen hyväksyntä tai lupa. Sijoituspalveluyrityksen on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet varmistuakseen siitä, että sen työntekijät ja toimeksisaajat eivät käytä sellaisia yksityiskäytössä olevia laitteita, joita sijoituspalveluyritys ei pysty valvomaan.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin sijoituspalveluyrityksen velvollisuudesta ilmoittaa uusille ja nykyisille asiakkaille, että sijoituspalveluyrityksen ja sen asiakkaiden välinen puhelinviestintä ja keskustelut, jotka voivat johtaa liiketoimiin, tallennetaan. Tällainen ilmoitus voidaan tehdä kerran, ennen sijoituspalvelujen tarjoamista asiakkaille. Momentin mukaan sijoituspalveluyritys ei saa tarjota sijoituspalvelua tai harjoittaa sijoitustoimintaa puhelimitse asiakkaille, joille ei ole etukäteen ilmoitettu puhelinviestinnän tai keskustelujen tallentamisesta, jos sijoituspalvelut ja sijoitustoiminta liittyvät asiakastoimeksiantojen vastaanottamiseen ja välittämiseen  

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että asiakkaat voivat antaa toimeksiantoja myös muita kuin 1 momentissa tarkoitettuja kanavia käyttäen edellyttäen, että ne toimitetaan sijoituspalveluyritykselle kirjallisesti tai muulla pysyvällä tavalla. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi postitse, faksilla, sähköpostiviestillä tai kokouksissa tehdyillä asiakastoimeksiantoa koskevilla kirjauksilla annettuja toimeksiantoja. Lisäksi momentissa säädettäisiin asiakkaan kanssa kasvokkain käytyjen asiaa koskevien keskustelujen sisällön tallentamisesta. Säännöksen mukaan asiakkaan kanssa kasvokkain käytyjen keskustelujen sisältö on riittävän tarkasti ja kattavasti kirjattava tai muutoin tallennettava. Velvoitteen tarkoituksena on turvata se, että sijoituspalveluyritys kykenee tarvittaessa jälkikäteen osoittamaan asiakaspalvelutilanteessa käydyn keskustelun sisällön riittävän tarkasti. Säännöksen tavoitteena on direktiivin mukaisesti (johdantolause 57) varmistaa se, että asiakas ei jää häviölle sen vuoksi, että osapuolten välinen keskustelu on kirjattu epätarkasti. Velvollisuus kohdistuu pykälässä säädetyn mukaisesti kaikkiin sellaisiin keskusteluihin, joiden on tarkoitus johtaa asiakastoimeksiantoja koskevien palveluiden tarjoamiseen asiakastoimeksiantojen vastaanottamisen, välittämisen ja toteuttamisen yhteydessä riippumatta siitä, johtavatko keskustelut lopulta asiakastoimeksiantoja koskevien palveluiden tarjoamiseen. Momentissa säädetyn mukaisesti vastaanotettujen toimeksiantojen katsotaan vastaavan puhelimitse vastaanotettuja toimeksiantoja. 

Pykälän 5 momentin mukaan tallenteet on toimitettava asiakkaalle pyynnöstä ja säilytettävä viiden vuoden ajan ja toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä enintään seitsemän vuoden ajan.  

Ehdotus vastaa MIFID II:n 16 artiklan 7 kohtaa. 

Pykälässä voidaan luonnollisten henkilöiden osalta katsoa olevan kyse myös henkilötietojen keräämisestä, informoinnista ja oikeudesta tarkastaa omat tiedot. Tällä hetkellä näistä asioista säädetään henkilötietolaissa, joka on toissijaisesti sovellettava laki, mutta 25.5.2018 tilanne muuttuu. Tällöin aletaan soveltaa EU:n yleistä tietosuoja-asetusta, joka on jatkossa huomioitava ehdotetun pykälän säännöksiä tulkittaessa ja sovellettaessa. On myös mahdollista, että nyt ehdotetun 12 §:n säännöksiä joudutaan myöhemmin joiltain osin tarkentamaan, jotta ne ovat luonnollisen henkilön oikeuksien osalta yhteensopivia kyseisen asetuksen kanssa.  

13 §.Liiketoimet hyväksyttävän vastapuolen kanssa. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 10 luvun 11 §:ää. Direktiivin 30 artiklassa säännellään hyväksyttävien vastapuolten kanssa toteutettavista liiketoimista. Voimassa olevan pykälän 1 momentissa on suurin osa artiklan 1 kohdan säännöksiä. Momenttia täydennettäisiin tasapuolisuusvaatimuksella direktiivin mukaisesti. Lisäksi momentissa poissuljettavien säännösten soveltamisalaa supistettaisiin direktiivin säännöstä vastaavasti.  

Pykälän 2 momentin säännös vastaa pääosin direktiivin 30 artiklan 2 ja 3 kohtaa. Momenttiin lisättäisiin kuitenkin direktiivin 30 artiklan 3 kohdan säännös, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksen on saatava säännöksessä tarkoitetulta hyväksyttävältä vastapuolelta nimenomainen vahvistus siitä, että tämä hyväksyy hyväksyttävän vastapuolen asemansa. 

14 §.Liiketoimet säännellyllä markkinalla ja monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä. Ehdotus perustuu MIFID II:n 53 artiklan 4 kohtaan ja vastaa pykäläviittauksen täsmennystä lukuun ottamatta voimassa olevan lain 10 luvun 12 §:ää. 

15 §.Asiakasvalitusten käsittely. Ehdotettu 15 § asiakasvalitusten käsittelystä vastaisi pääosin nykyistä 10 luvun 13 §:ää. Voimassa olevan pykälän 1 momentissa säädetystä sijoituspalveluyrityksen sisäisiä asiakasvalituksia koskevista menettelytavoista säädetään komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/565, minkä vuoksi kyseisistä sisäisistä menettelytavoista ei enää ehdoteta säädettäväksi ehdotetussa 15 §:ssä. MIFID II:n 75 artiklassa säädetään kuluttajien valitusten käsittelystä tuomioistuinten ulkopuolella. Direktiivin mukaan sääntely koskee nimenomaan kuluttajia ja sijoitus- ja oheispalveluja koskevia kuluttajariitoja. Voimassa olevan sijoituspalvelulain säännös ei-ammattimaisesta asiakkaasta kattaa kuluttajat, joten tältä osin ei ole tarvetta muuttaa voimassa olevaa säännöstä.  

Suomessa on implementoitu direktiivi kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta (2013/11/EU, ADR-direktiivi) lailla muussa kuin viranomaisessa tapahtuvasta kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta. Suomessa ADR-direktiivin mukaiseksi vaihtoehtoiseksi riitojenratkaisuelimeksi on nimetty Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINE. ADR-direktiivin antamisen yhteydessä on annettu asetus (EU) N:o 524/2013 (ODR-asetus) kuluttajariitojen verkkovälitteisestä riidanratkaisusta. ODR-asetuksella edistetään rajojen yli tapahtuvaa kuluttajariitojen ratkaisua ja siihen kytkeytyy EU-laajuinen yhteistoimintaverkosto, finanssipalvelujen osalta erityisesti FIN-NET yhteistoimintaverkosto. 

Pykälän ehdotettu 1 momentti vastaisi nykyisen 13 §:n 2 momenttia ja ehdotettu 2 momentti vastaisi nykyisen 13 §:n 3 momenttia. Pykälän uudessa 3 momentissa ehdotetaan Finanssivalvonnalle direktiivin 75 artiklan 3 kohdan mukaisesti velvollisuutta informoida ESMA:a pykälässä tarkoitetusta toimielimestä.  

16 §.Finanssivalvonnan määräystenantovaltuus. Pykälässä ehdotetaan Finanssivalvonnalle määräystenantovaltuutta komission delegoidun direktiivin edellyttämien tarkempien määräysten antamiseksi luvun 6 §:n osalta. Momentin 1 kohdan mukaan määräystenantovaltuus koskisi 6 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyjä edellytyksiä saatujen tai maksettujen maksujen tai etujen tarkoituksesta parantaa asiakkaalle tarjottavan palvelun laatua ja niiden asiakkaan etujen mukaisuudesta. Määräystenantovaltuus kohdistuisi siten komission direktiivin 11 artiklan 2—4 kohdassa tarkoitettujen säännösten täytäntöönpanoon. Momentin 2 kohdan mukaan määräystenantovaltuus koskisi 6 §:n 3 ja 6 momentissa säädettyjä edellytyksiä asiakkaalle annettavista tiedoista kaikista saaduista tai maksetuista maksuista tai eduista ja niiden palauttamisesta asiakkaalle. Määräystenantovaltuus kohdistuisi tältä osin komission direktiivin 11 artiklan 5 kohdassa ja 12 artiklan 1 kohdassa säädettyihin velvoitteisiin. Momentin 3 kohdan mukaan määräystenantovaltuus koskisi 6 §:n 7 momentissa tarkoitettuja vähäisiä ei-rahallisia etuja, joista on säädetty tarkemmin komission direktiivin 12 artiklan 3 kohdassa. Momentin 4 kohdan mukaan määräystenantovaltuus kohdistuisi 6 §:ssä säädetyistä kannustimista annettaviin tarkempiin määräyksiin sijoitustutkimuksiin liittyen. Määräystenantovaltuus kohdistuisi tältä osin komission direktiivin 13 artiklassa säädettyihin velvoitteisiin tutkimuksiin liittyvistä kannustimista. 

11 luku Sijoittajien korvausrahasto

1 §.Korvausrahaston jäsenyys. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti. Uudeksi 2 momentiksi tulisi direktiivin 14 artiklan toinen kohta, jonka mukaan ensimmäisessä kohdassa säädetty velvoite täyttyy strukturoitujen talletusten osalta, jos strukturoidun talletuksen liikkeeseen laskenut luottolaitos on direktiivin 2014/49/EU nojalla tunnustetun talletusten vakuusjärjestelmän jäsen. Luottolaitoksen velvollisuus liittyä sijoittajien korvausrahastoon syntyy ainoastaan sen tarjotessa sijoituspalveluja. Vastaava soveltuu myös sijoituspalveluyritykseen sen tarjotessa strukturoituja talletuksia, joiden liikkeeseenlaskija on luottolaitos. 

Pykälän 3 momentiksi tulisi voimassa olevan lain 2 momentin säännös. 

12 luku Salassapito ja asiakkaan tunteminen

2 §.Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen. Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin viittaus organisoidun kaupankäynnin järjestäjästä. Lisäksi kyseistä momenttia täsmennettäisiin niin, että säännöksessä tarkoitettuja tietoja voisi antaa pörssille ja muille säännöksessä tarkoitetuille kauppapaikoille myös niille säädetyn tietojen säilytysvelvollisuuden turvaamiseksi. Esimerkiksi MIFIR:n 25 artikla asettaa kauppapaikan ylläpitäjälle säännöksessä tarkoitetun tietojen säilytysvelvollisuuden. 

13 luku Sivuliikkeen perustaminen ja palvelujen tarjoaminen ulkomaille

1 §.Sivuliikkeen perustaminen toiseen ETA-valtioon tai sidonnaisasiamiehen käyttäminen. Pykälä ja sen otsikko ehdotetaan muutettavaksi. Otsikkoon lisättäisiin maininta sidonnaisasiamiehen käyttämisestä. Pykälän 1 momentti muutettaisiin vastaamaan MIFID II -direktiivin 35 artiklaa siten, että ilmoitusvelvollisuus koskee myös aikomusta käyttää muuhun ETA-valtioon kuin Suomeen sijoittautunutta sidonnaisasiamiestä sijoituspalvelujen tarjoamisessa tai sijoitustoiminnan harjoittamisessa ja oheispalvelujen tarjoamisessa kyseisessä ETA-valtiossa. Momentin 1 kohtaan lisättäisiin velvollisuus ilmoittaa se ETA-valtio, jonka alueelle sijoittautuneita sidonnaisasiamiehiä sijoituspalveluyritys aikoo käyttää ja johon se ei ole perustanut sivuliikettä. Momentin 2 kohta vastaisi momentin nykyistä 2 kohtaa. Momentin 3 kohtaan lisättäisiin velvollisuus ilmoittaa sidonnaisasiamiehen nimi. Momentin 4 kohta ehdotetaan muutettavaksi siten, että ilmoituksen tulee sisältää kuvaus sidonnaisasiamiehen organisaatiorakenteesta ja sidonnaisasiamiehen suunnitellusta käytöstä, jos sijoituspalveluyritys ei perusta sivuliikettä. Momentin 5 kohta muutettaisiin siten, että ilmoituksen tulee sisältää sivuliikkeen ja sidonnaisasiamiehen osoitetiedot. Momenttiin lisättäisiin uusi 6 kohta, joka vastaisi momentin nykyistä 5 kohtaa täydennettynä siten, että ilmoituksen tulee sisältää sivuliikkeen tai sidonnaisasiamiehen toiminnasta vastuussa olevien henkilöiden nimet. 

Pykälän 2 momentin sanamuoto tarkistettaisiin vastaamaan MIFID II:n 35 artiklan 3 ja 4 kohtaa. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykyisen lisäksi toiminnan aloittamisen ajankohdasta. Säännös vastaa MIFID II:n 35 artiklan 6 kohtaa. 

Pykälän 4 ja 5 momentti vastaavat voimassa olevan pykälän 4 ja 5 momenttia. 

6 §.Palvelujen tarjoaminen toiseen ETA-valtioon. Voimassa olevassa pykälässä säädetään palvelujen tarjoamisesta ulkomaille. Pykälä ja sen otsikko muutetaan koskemaan palvelujen tarjoamista toiseen ETA-valtioon. Pykälän 1 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksen on ilmoitettava etukäteen Finanssivalvonnalle, jos se aikoo tarjota sijoituspalveluja tai harjoittaa sijoitustoimintaa ja tarjota oheispalveluja muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa sivuliikettä perustamatta. Momentissa säädettäisiin ilmoitukseen sisällytettävistä tiedoista. Jos sijoituspalveluyritys aikoo käyttää kyseisessä ETA-valtiossa Suomeen sijoittautuneita sidonnaisasiamiehiä, ilmoituksen tulee sisältää sidonnaisasiamiesten nimet. 

Pykälän 2 momentti sisältäisi säännökset perusilmoitusmenettelyn lisäksi ilmoitusmenettelystä silloin, kun sijoituspalveluyritys aikoo käyttää 1 momentissa tarkoitetussa ETA-valtiossa Suomeen sijoittautuneita sidonnaisasiamiehiä. Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava käyttävien sidonnaisasiamiesten nimet vastaanottavan ETA-valtion valvontaviranomaiselle. 

Pykälän 3 momentti sisältäisi säännökset 1 momentissa tarkoitettuja tietoja koskevien muutosten ilmoittamisesta Finanssivalvonnalle ja Finanssivalvonnan velvollisuudesta ryhtyä 2 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin. 

Pykälän 4 momentti sisältäisi säännökset ilmoituksen tekemisestä silloin, kun sijoituspalveluyritys aikoo tarjota muuhun ETA-valtioon kuin Suomeen sijoittautuneille sijoituspalveluyrityksille, luottolaitoksille tai muille henkilöille suoran mahdollisuuden käydä kauppaa monenkeskisessä tai organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä. Momentti vastaisi nykyistä 6 §:n 3 momenttia täydennettynä siten, että siihen on sisällytetty säännös kaupankäynnin tarjoamisesta myös organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä. 

Pykälän 5 momentti sisältäisi säännökset 4 momentissa tarkoitettuja tietoja koskevien muutosten ilmoittamisesta Finanssivalvonnalle ja Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa näistä muutoksista ulkomaiselle ETA-valvontaviranomaiselle. 

Ehdotus vastaa MIFID II:n 34 artiklaa. 

6 a §.Palvelujen tarjoaminen kolmanteen maahan. Lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 a §, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksen on ilmoitettava etukäteen Finanssivalvonnalle, jos se aikoo aloittaa MIFID II:n liitteen I mukaisten sijoituspalvelujen tarjoamisen tai sijoitustoiminnan harjoittamisen ja oheispalvelujen tarjoamisen kolmannessa maassa perustamatta sivuliikettä. Ilmoituksen tulisi sisältää tiedot valtiosta, jossa palveluja aiotaan tarjota, tiedot tarjottavista palveluista tai harjoitettavasta toiminnasta, sekä miten toiminta on tarkoitus järjestää. Ilmoitus olisi tehtävä myös, jos tiedot muuttuvat. Ehdotus vastaa nykyisen 13 luvun 6 §:n 1 momenttia palvelujen tarjoamisesta ulkomaille. 

14 luku Ulkomaisia sijoituspalveluyrityksiä koskevat erityissäännökset

3 §.Ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen ja sen sivuliikkeen johtajan vahingonkorvausvelvollisuus. Pykälän 1 ja 2 momentin viittaussäännöksiin tehtäisiin tekniset muutokset lain muihin kohtiin ehdotettavien muutosten vuoksi.  

15 luku Hallinnolliset seuraamukset

Lain 15 luku ehdotetaan siihen tehtävien useiden muutosten vuoksi muutettavaksi kokonaisuudessaan. 

1 §.Rikemaksu. Pykälän viittaussäännöksiä ehdotetaan tarkistettaviksi lain muuttuneita pykäläkohtia vastaaviksi.  

2 §.Seuraamusmaksu. Pykälän 1 momentti vastaa osin pykälän nykyistä 1 momenttia. Momentissa lueteltaisiin edelleen ne säännökset, joiden rikkomisesta annettavat seuraamukset perustuvat nykyisen lain tavoin kansalliseen harkintaan. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin omistajavalvontaa koskevia sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ehkäisemisestä ja selvittämisestä annetun lain säännöksiä lukuun ottamatta pykälän nykyisen 2 momentin tavoin luottolaitosdirektiiviin perustuvista seuraamussäännöksistä. Laissa rahanpesun ja terrorismin ehkäisemisestä säädetään nykyisin kyseisen lain säännösten rikkomisesta. Pykälän 3 ja 4 momentti vastaisivat säännöksen voimassaolevia momentteja. Niiden sisältämiin pykäläviittauksiin tehtäisiin ainoastaan teknisiä täsmennyksiä laissa ehdotettuihin uusiin säännöskohtiin. Pykälän 5 momentissa säädettäisiin nykyisen säännöksen 5 momenttia vastaavasti EU:n vakavaraisuusasetuksen säännösten rikkomisesta. 

Pykälän 6—7 momentissa ehdotetaan säädettäväksi seuraamusmaksun soveltamisesta MIFID II:een perustuvien säädösten osalta. Ehdotettu 6 momentti sisältäisi seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan direktiivin nojalla säädetyt kansalliset säännökset, kun taas 7 momentti sisältäisi seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan kuuluvat MIFIR:n säännökset. Kyseisiin tekoihin ja laiminlyönteihin tulisi sovellettavaksi direktiiviin perustuvat ankarammat seuraamusmaksun enimmäismäärät. Säännös perustuu direktiivin 70 artiklan 3 ja 4 kohtaan, lukuun ottamatta ehdotetun 6 momentin 9 kohtaa, joka perustuisi kansalliseen harkintaan. Kyseistä rikkomusten ilmoittamista koskevan säännöksen 1 momentin rikkomiseen ehdotetaan sovellettavaksi ankarampaa seuraamusmaksua direktiiviin perustuvien rikkomusten tavoin. Tätä voidaan pitää tarkoituksenmukaisena siksi, että kyseinen säännös on väärinkäytösten ennaltaehkäisyn, niiden paljastumisen ja rahoitusmarkkinoiden luotettavan toiminnan kannalta erittäin keskeinen. Vastaava ratkaisu omaksuttiin hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi luottolaitostoiminnasta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 39/2014 vp), jossa luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin ja sijoituspalvelulakiin lisätyn vastaavan säännöksen rikkomiseen sovelletaan vastaavan suuruista seuraamusmaksusäännöstä. 

Pykälän 8 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi niin, että Finanssivalvonnasta annetun lain 40 §:ssä tarkoitettuja säännöksiä olisivat tämän pykälän 1, 2 ja 5-7 momentissa säädetyn lisäksi myös kyseisissä momenteissa tarkoitettuja säännöksiä koskevat tarkemmat rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin sekä EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen perusteella annettujen komission asetusten ja päätösten säännökset. MIFID II:n ja MIFIR:n perusteella annettujen ja niitä tarkentavien komission asetusten ja päätösten säännösten lisääminen säännökseen on tarpeen, koska kyseinen direktiivi ja asetus sisältää useita valtuuksia komissiolle antaa asetusta tarkentavaa sääntelyä. Kyse on lähinnä selventävästä ja täsmentävästä sääntelystä, koska lain tai MIFIR:n säännöksen rikkomisena on jo lähtökohtaisesti pidettävä myös sitä, että rikotaan kyseisten säädösten perusteella annettua tarkempaa määräystä tai säännöstä. Komission kyseisiä 2 tason asetuksia ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista momentissa luetella, koska niitä on useita kymmeniä. 

Pykälän 9 momentissa ehdotetaan säädettäväksi itsekriminointisuojaan liittyvästä rajoituksesta. Momentissa tarkoitetun seuraamusmaksusäännöksen soveltamisala ehdotetaan itsekriminointisuojan vuoksi rajattavaksi vain sellaisiin Finanssivalvonnan tietojensaanti- ja tarkastusoikeussäännösten rikkomistilanteisiin, joissa ei ole kyse rikosepäilyistä. Ehdotettu säännös vastaa tältä osin Finanssivalvonnasta annetun lain 33 a §:n 3 momentissa uhkasakon asettamisen osalta jo nykyisin säädettyä. Säännöksen tulkinnassa on kuitenkin huomioitava se, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin velvoitteeseen sisältyvä itsekriminointisuojan periaate voi myös muissa tilanteissa käytännössä estää seuraamusmaksun määräämisen. Näin esimerkiksi tilanteissa, joissa tietojen antaminen Finanssivalvonnalle voisi mahdollisesti johtaa rikosprosessin käynnistymiseen taikka tosiasiassa rikosoikeudelliseksi seuraamukseksi luonnehdittavan hallinnollisen seuraamuksen määräämiseen. Itsekriminointisuojan suhde hallinnolliseen pakkoon on epäselvä. Säännöksessä tarkoitetun henkilön myötävaikutusvelvollisuuden ja itsekriminointisuojan välinen jännite sekä mahdollisesti myötävaikutusvelvollisuuden perusteella saadun aineiston hyödyntämiskiellon sisältö on ratkaistava oikeuskäytännössä.  

Pykälässä ei enää säädettäisi pykälän nykyisen 7 momentin tavoin johdon henkilökohtaisesta vastuusta. Vastaava säännös sisältyy jo nykyisin Finanssivalvonnasta annettuun lakiin. 

3 §.Hallinnollisten seuraamusten määrääminen ja täytäntöönpano. Pykälässä oleva maininta hallinnollisten seuraamusten käsittelystä markkinaoikeudessa ehdotetaan poistettavaksi Finanssivalvonnasta annetun lain 4 luvun seuraamusmaksun määräämistä ja muutoksenhakua koskeviin säännöksiin ehdotettujen muutosten vuoksi. Muilta osin pykälä vastaisi nykyistä 15 luvun 3 §:ää. 

16 luku Vahingonkorvaus- ja rangaistussäännökset

1 §.Vahingonkorvausvelvollisuus. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälään 1—3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi korvausperusteeksi myös EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen sekä rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin ja EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen perusteella annettujen komission asetusten ja päätösten vastainen menettely. Pykälän 2—4 momentin säännösviittauksia ehdotetaan lisäksi muutettavaksi vastaamaan lain ehdotettuja uusia säännöskohtia. Pykälän 5 momentti vastaisi nykyistä 5 momenttia. 

3 §.Salassapitovelvollisuuden rikkominen. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan siten, että poistettaisiin viittaus jo aiemmin kumottuun lain 7 luvun 8 a §:ää. 

Voimaantulo 

Voimaantulosäännös. Säännöksessä säädettäisiin lain voimaantulosta. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan samanaikaisesti, kun MIFIR:iä on ryhdyttävä soveltamaan. Lakiin ehdotetaan lisäksi siirtymäsäännöksiä. 

Säännöksen 2 momentin mukaan sijoituspalveluyrityksellä, jolla tämän lain voimaan tullessa sisältyy toimilupaan oikeus tarjota muutettavan lain 1 luvun 11 §:n 9 kohdassa tarkoitettua rahoitusvälineiden säilyttämistä koskevaa sijoituspalvelua säilyisi oikeus tarjota rahoitusvälineiden säilyttämistä 2 luvun 3 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuna oheispalveluna. Finanssivalvonnan olisi tehtävä tästä oikeudesta merkintä 3 luvun 7 §:ssä tarkoitettuun sijoituspalvelurekisteriin kuuden kuukauden kuluessa tämän lain voimaantulosta. Finanssivalvonnan on varattava sijoituspalveluyritykselle tilaisuus tulla kuulluksi ennen merkinnän tekemistä. 

Säännöksen 3 momentin siirtymäsäännöksen perusteella elinkeinonharjoittaja, joka tulisi lain soveltamisalaan kohdistuvien 1 luvun 2 §:n ja 3 §:n poikkeussäännösten perusteella kuulumaan 2 luvun 1 §:n toimilupavelvollisuuden piiriin, voisi kuitenkin jatkaa toimintaa keskeytyksettä toimilupakäsittelyn kestäessä, ellei toimintaa päätettäisi lopettaa.  

Säännöksen 4 momentin mukaan Finanssivalvonta voisi hakemuksesta myöntää poikkeuksia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 4 artiklassa tarkoitetun määritysvelvollisuuden ja 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun riskienvähentämistekniikoita koskevan velvollisuuden noudattamisesta sijoituspalveluyritykselle, joka olisi saanut sijoituspalvelulain mukaisen toimiluvan sen jälkeen, kun nyt ehdotetut lait olisivat tulleet voimaan. Säännös perustuu MIFID II -direktiivin 95 artiklaan. Mainitun artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan poikkeusmahdollisuus koskisi nimenomaisesti MIFID II -direktiivin liitteen I kohdassa C6 tarkoitettuja energiajohdannaisia ja niiden sopimusosapuolena olevaa sellaista yhteisöä, jolle haettaisiin tai myönnettäisiin sijoituspalvelulain mukainen toimilupa ensimmäistä kertaa 4 päivänä tammikuuta 2018 tai sen jälkeen. Pykälän mukaan Finanssivalvonta voisi harkintansa mukaan myöntää poikkeuksia pykälässä tarkoitetuille yhteisöille 3 päivänä tammikuuta 2021 asti. Finanssivalvonnan olisi myös ilmoitettava pykälän nojalla myönnetyistä poikkeusluvista ESMA:lle viivytyksettä. Direktiivin 95 artiklassa tarkoitettuja siirtymäsäännöksen päivämääriä siirrettiin MIFID II:n muutosdirektiivillä alkuperäistä säädettyä myöhemmäksi. 

Säännöksen 5 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi siitä, ettei voimassa olevan lain mukaisia henkilökohtaisia liiketoimia ja sisäpiirirekisterejä koskevia vuosi-ilmoituksia Finanssivalvonnalle tarvitse toimittaa enää vuoden 2017 osalta, sillä kyseiset vuosi-ilmoitusvelvollisuudet ehdotetaan kumottavaksi. 

1.2  Laki kaupankäynnistä rahoitusvälineillä

I OSA YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 luku Soveltamisala ja määritelmät

1 §.Soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin lain soveltamisalasta. Pykälän 1—2 momentti vastaisivat voimassa olevan lain 1 luvun 1 §:n säännöstä. Pykälän 3 momentti sisältäisi informatiivisen säännöksen siitä, että lain 8 ja 9 lukua sovelletaan laissa tarkoitettuun raportointipalvelun tarjoajaan mukaan lukien pörssi. Pykälän 4 momentti sisältäisi informatiivisen viittaussäännöksen MIFIR:iin. MIFIR:n voimaan tultua kaupankäynnin järjestämistä rahoitusvälineillä ja rahoitusvälineiden kaupankäyntiin liittyvien tietojen julkistamista koskevien säännösten ohella kaupankäynnistä ja kaupankäyntiin liittyvien tietojen julkistamisesta säädetään mainitussa asetuksessa. Asetus korvaa siten joiltain osin voimassa olevan lain säännökset. MIFIR on sellaisenaan suoraan sovellettavaa oikeutta, joten voimassa olevaan lakiin on tarpeellista tehdä asianmukaiset viittaussäännökset, silloin kun asiasta säädetään lain sijaan asetuksessa.  

2 §.Määritelmät. Määritelmät perustuvat direktiivin 4 artiklan alakohtiin. Määritelmät vastaavat asiasisällöltään voimassa olevaa sääntelyä lukuun ottamatta alla selostettuja. Määritelmiin ehdotetaan tehtäväksi direktiivin vaatimia lisäyksiä ja muutoksia. 

Uusia direktiivin mukaisia määritelmiä 1 momentissa olisivat: pk-yritysten kasvumarkkina 9 kohdassa (4 artiklan 12 alakohta), pk-yritys 10 kohdassa (13 alakohta), monenkeskisen järjestelmän yleismääritelmä 4 kohdassa (18 alakohta), organisoitu kaupankäyntijärjestelmä 11 kohdassa (23 alakohta), kauppapaikka 13 kohdassa (24 alakohta), algoritminen kaupankäynti 17 kohdassa (39 alakohta) ja päämiehen lukuun täsmäytetty kaupankäynti 18 kohdassa (38 alakohta) sekä johdon ja toimivan johdon määritelmät 31 ja 32 kohdassa. 

Kohdassa 11 määriteltäisiin organisoitu kaupankäyntijärjestelmä (eng. organised trading facility, OTF), jota voivat ylläpitää 5 luvun 1 §:ssä tarkoitetut sijoituspalveluna samat toimijat. Toimilupaedellytyksistä ja toiminnan järjestämistä koskevaista vaatimuksista säädetään sijoituspalvelulaissa ja tämän lain 5 luvussa. Ne perustuvat direktiivin II osastoon. Organisoituja kaupankäyntijärjestelmiä on syntynyt monenkeskisten kaupankäyntijärjestelmien rinnalle tietyntyyppisten rahoitusvälineiden sääntelemättömiksi kauppapaikoiksi. Direktiivin perustelujen 9 kohdan mukaisesti direktiivillä pyritään poistamaan kauppapaikkojen väliltä perusteettomia sääntelyeroja. Kaupankäynnin kohteena organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä saa olla vain joukkovelkakirjalainoja, strukturoituja rahoitustuotteita, päästöoikeuksia tai johdannaisia. Monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä, organisoitu kaupankäyntijärjestelmä ja pörssi ovat tämän pykälän uuden 4 kohdan mukaan niin sanottuja monenkeskisiä järjestelmiä. vastakohtana kauppojen sisäiselle toteuttamiselle, joka ei ole kauppapaikka. Kauppojen sisäistä toteuttaminen on erityinen sijoituspalvelun muoto, josta säädettäisiin tämän lain 5 luvussa. Pykälän 13 kohdassa määriteltäisiin kauppapaikka, joita ovat säännelty markkina, monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä tai organisoitu kaupankäyntijärjestelmä. Kauppapaikkoja koskee eräiltä osin samantyyppinen sääntely. 

Kauppojen sisäisen toteuttajan määritelmää ehdotetaan muutettavaksi 1 momentin16 kohdassa direktiivin 4 artiklan 20 kohdan mukaisesti.  

Pykälän 1 momentin17 kohdassa määriteltäisiin algoritminen kaupankäynti, jolla tarkoitetaan tietokonealgoritmiä hyödyntävää rahoitusvälineillä tapahtuvaa kaupankäyntiä. Tällaisessa kaupankäynnissä esimerkiksi toimeksiannon käynnistäminen, ajoitus, hinta ja määrä sekä toimeksiantojen hoito niiden jättämisen jälkeen järjestetään siten, että ihmisen työpanosta tarvitaan vain vähän tai ei lainkaan. Algoritmiseen kaupankäyntiin eivät kuulu järjestelmät, joita käytetään ainoastaan: 

1) toimeksiantojen reitittämiseen yhteen tai useampaan kauppapaikkaan, 

2) toimeksiantojen käsittelyyn, johon ei sisälly kaupankäynnin osatekijöiden määritystä,  

3) toimeksiantojen vahvistamiseen tai 

4) kaupan jälkeiseen toteutettujen liiketoimien käsittelyyn. 

Pykälän 1 momentin 18 kohdassa määriteltäisiin päämiehen lukuun täsmäytetty kaupankäynti. Sillä tarkoitetaan sellaista liiketoimea, jossa kaupan mahdollistava taho toimii liiketoimen ostajan ja myyjän välillä siten, ettei kaupan mahdollistavaan tahoon kohdistu markkinariskiä liiketoimen toteutuksen missään vaiheessa.  

Pykälän 1 momentin 19—24 kohdassa määriteltäisiin uudet käsitteet raportointipalvelu, raportointipalvelun tarjoaja, hyväksytyn julkistamisjärjestelyn tarjoaja, konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoaja, hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän tarjoaja ja ulkomainen ETA-raportointipalvelun tarjoaja. Raportointipalvelun tarjoajan tulisi olla oikeudelliselta muodoltaan osakeyhtiö. Säännös on uusi ja se vastaa MIFID II:n 4 artiklan 1 kohdan 52—54 ja 63 alakohtaa ja liitteen I D osaa. Ulkomaisen ETA-raportointipalvelun tarjoajan määritelmä perustuu direktiivin 60 artiklan 2 kohtaan. 

Pykälän 1 momentin 27—29 kohtaan lisättäisiin sijoituspalvelulain määritelmiä vastaavasti ETA-sijoituspalveluyrityksen, ETA-luottolaitoksen ja kolmannen maan yrityksen määritelmät. 31 ja 32 kohtaan lisättäisiin uudet johdon ja toimivan johdon määritelmät, jotka ovat samat kuin voimassa olevan sijoituspalvelulain 1 luvun 12 a §:ssä. Määritelmät ovat tarpeen hallinto- ja ohjausjärjestelmää sekä toiminnan järjestämissä koskevissa säännöksissä. 33 ja 34kohdassa määriteltäisiin MIFID II -direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 14 ja 25 alakohtien mukaisesti rajahintatoimeksianto ja likvidit markkinat. 

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi 1 momentin 16 kohtaan liittyvä kauppojen sisäisen toteuttajan määritelmän MIFID II -direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 20 alakohdan toisen alakohdan tarkennus kaupankäynnin arvioimiseksi. 

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi 1 momentin 17 kohtaan liittyen algoritmiseen kaupankäyntiin liittyvä direktiivin määritelmän tarkennus.  

3 §. Pörssiin sovellettava muu lainsäädäntö. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 1 luvun 3 §:n 1 momenttia.  

4 §.Euroopan unionin lainsäädäntö. Pykälä sisältäisi informatiivisen säännöksen siitä, mihin Euroopan unionin säädöksiin laissa viitataan. Pykälä sisältäisi myös kyseisistä säädöksistä laissa käytetyt määritelmät. Pykälä vastaisi pitkälti voimassa olevan lain 1 luvun 4 §:n säännöstä, mutta pykälän 1 ja 2 kohta muutettaisiin vastaamaan muuttuneita EU-säädöksiä. Lisäksi pykälään lisättäisiin uusi 6 kohta, jossa määriteltäisiin EU:n markkinoiden väärinkäyttöasetus. 

5 §.Monenkeskisen järjestelmän ylläpitäjän ja kauppojen sisäisen toteuttajan noudatettavat säännökset. Pykälä on uusi ja perustuu direktiivin 1 artiklan 7 kohtaan. Pykälän 1 momentin mukaan kaikissa monenkeskisissä järjestelmissä olisi noudatettava jotakin direktiivin säännöskokonaisuutta: joko II osastoa, joka koskee monenkeskisiä kaupankäyntijärjestelmiä (MTF) ja organisoituja kaupankäyntijärjestelmiä (OTF) taikka III osastoa, joka koskee säänneltyä markkinaa. Kauppojen sisäisessä toteuttamisessa, joka ei kuulu monenkeskisiin järjestelmiin, olisi noudatettava rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen III osastoa.  

Säännöksen 2 momentissa olisi erityissäännös niistä kaupoista, joita ei toteuteta missään monenkeskisessä tai kauppojen sisäisen toteuttajan järjestelmässä. Niissä on noudatettava EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen III osaston säännöksiä tietyiltä osilta.  

II OSA RAHOITUSVÄLINEIDEN MARKKINAPAIKAT

2 luku Säännellyn markkinan ylläpitäminen

1 §.Säännellyn markkinan ylläpitämisen luvanvaraisuus ja muu sallittu toiminta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 1 §:n 1 momenttia vastaavasti säännellyn markkinan ylläpitämisen luvanvaraisuudesta. Pykälän 2—4 momentissa säädettäisiin pitkälti voimassa olevan lain 2 luvun 16 §:ää vastaavasti muusta pörssille sallitusta toiminnasta. Pörssin harjoittaessa muuta pykälässä viitattua toimintaa, sen tulee asianmukaisesti noudattaa kyseistä toimintaa koskevaa tässä laissa säädettyä erityistä sääntelyä. Pykälän 2 momentti päivitettäisiin kuitenkin MIFID II:n uusilla kaupankäyntijärjestelmillä ja raportointipalveluilla. Ehdotetut 3 ja 4 momentti vastaavat voimassa olevan lain 2 luvun 16 §:n 2 ja 3 momentteja.  

2 §.Pörssin kotipaikka. Pykälässä säädettäisiin, että säänneltyä markkinaa ylläpitävän pörssin kotipaikan on sijaittava Suomessa. Toisin kuin mitä voimassa olevan lain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetään, pörssin pääkonttorin ei tarvitsisi sijaita Suomessa, mutta sen yhtiöoikeudellisen kotipaikan olisi edelleen oltava Suomessa. 

3 §.Toiminimi. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 2 §:ää vastaavasti muita yhteisöjä kuin pörssiä koskevasta kiellosta käyttää toiminimessään tai muutoin toimintaansa kuvaamaan sanaa tai yhdysosaa arvopaperipörssi tai johdannaispörssi. 

4 §.Toimilupahakemus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 3 §:ää vastaavasti pörssin toimilupahakemuksesta sekä siihen liitettävistä selvityksistä. 

5 §.Toimiluvan myöntämisen edellytykset. Pykälässä säädettäisiin toimiluvan myöntämisen edellytyksistä pääosin voimassa olevan lain 2 luvun 4 §:ää vastaavasti täydennettynä pörssin johtoa koskevilla tarkennetuilla vaatimuksilla lisättynä MIFID II:n 45 artiklan 7 kohdan mukaisilla lisäedellytyksillä. 

6 §.Pörssin merkittävien omistajien luotettavuus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 5 §:ää vastaavasti pörssin merkittävien omistajien luotettavuudesta sekä luotettavuuden arvioinnissa huomioon otettavista seikoista. Säännös perustuu direktiivin 46 artiklan 1 kohtaan, jossa edellytetään, että henkilöiden, jotka voivat suoraan tai välillisesti vaikuttaa säännellyn markkinan johtamiseen, on oltava tehtävään soveltuvia.  

7 §.Toimilupapäätös ja pörssin toiminnan aloittaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 6 §:ää vastaavasti toimilupapäätöksen antamisesta ja pörssin toiminnan aloittamisesta. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, joka vastaisi sisällöltään sijoituspalvelulain 3 luvun 1 §:n 4 momenttia toisessa ETA-valtiossa toimiluvan saaneen yhtiön toimilupahakemuksesta. Säännöksellä laitettaisiin täytäntöön MIFID II:n 84 artiklan 2 kohta markkinoiden ylläpitäjän osalta.  

8 §.Toimilupa eurooppayhtiölle. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 7 §:ää vastaavasti toimiluvan myöntämisestä eurooppayhtiölle.  

9 §.Toimiluvan rekisteröinti. Pykälässä säädettäisiin velvollisuudesta ilmoittaa toimilupa rekisteröitäväksi. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 2 luvun 8 §:ää.  

10 §.Taloudelliset toimintaedellytykset. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 9 §:ää vastaavasti pörssin taloudellisista toimintaedellytyksistä.  

11 §.Osakkeiden hankinnasta ilmoittaminen. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 2 luvun 10 §:ää ja perustuu MIFID II:n 46 artiklaan 2 kohtaa.  

12 §.Osakkeiden hankinnan kieltäminen. Pykälässä säädettäisiin Finanssivalvonnan oikeudesta kieltää 11 §:ssä tarkoitetun osuuden hankinta. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 2 luvun 11 §:ää ja perustuu direktiivin 46 artiklan 3 kohtaan.  

13 §. Pörssin sidonnaisuus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 12 §:ää vastaavasti pörssin sidonnaisuudesta. 

14 §.Toimiluvan peruuttaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 13 §:ää vastaavasti pörssin toimiluvan peruuttamisesta ja viitattaisiin MIFID II -direktiivin 44 artiklan 5 kohdan d alakohdan mukaisesti EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetukseen sekä sen perusteella annettuihin säännöksiin.  

15 §.Valtiovarainministeriön oikeus keskeyttää pörssin toiminta. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 14 §:ää vastaavasti valtiovarainministeriön oikeudesta keskeyttää pörssin toiminta huomioiden terminologiamuutos siten, että pörssi toimiluvan haltijana ja säännelty markkina luvanvaraisena toimintana olisi määritelty erikseen. Toimilupaviranomaisena valtiovarainministeriö voisi keskeyttää toisen tai molempien toiminnan pykälässä mainituin edellytyksin, jotka eivät muuttuisi aiemmasta säännöksestä. 

16 §.Pörssin johdon luotettavuus- ja pätevyysvaatimukset. Pykälä sisältäisi pörssin hallituksen jäseneltä ja toimivalta johdolta edellytettävät henkilökohtaiset luotettavuus- ja pätevyysvaatimukset. Säännös perustuu direktiivin 45 artiklaan, joka on muuttunut merkittävästi MIFID I -direktiivistä. Johdolle asetetut vaatimukset ovat artiklassa nykyistä laajemmat ja yksityiskohtaisemmat, minkä lisäksi ne muistuttavat luottolaitosten johtoa koskevaa sääntelyä.  

Pykälän 1—3 momentti eivät muuttuisi merkittävästi asiasisällöltään voimassaolevan lain 2 luvun 15 §:stä. Momentteja päivitettäisiin kuitenkin vastaamaan sijoituspalvelulain sääntelyä. Lisäksi, pörssin johdon osaamista koskeva virke siirretään uuteen 18 §:ään. Pykälän 4 momentissa säädettyä ilmoitusvelvollisuutta Finanssivalvonnalle laajennettaisiin direktiivin 45 artiklan 8 kohdan mukaisesti siten, että Finanssivalvonnalle olisi ilmoitettava kaikenlainen pörssin johtoa koskeva tieto, joka ovat tarpeen sen arvioimiseksi, täyttääkö johto 16—18 §:n vaatimukset. Pykälän 5 momentti vastaisi voimassa olevaa säännöstä. 

17 §.Pörssin johdon ajankäyttö. Pykälä olisi uusi ja perustuisi direktiivin 45 artiklaan. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin direktiivin 45 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti hallintoelimen jäsenen ajankäyttöä koskevasta vaatimuksesta. Muiden johtotehtävien pitäminen samaan aikaan olisi sallittua vain pykälässä säädetyssä laajuudessa. Muita tehtäviä arvioitaessa olisi otettava huomioon henkilön yksilölliset olosuhteet sekä pörssin toiminnan laatu, laajuus ja monimuotoisuus.  

18 §.Pörssin johdon kokoonpanoa ja työskentelyä koskevat vaatimukset. Pykälä olisi uusi ja perustuisi direktiivin 45 artiklan 1—3 kohtaan ja osittain 4 kohdan 2 a alakohtaan. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin artiklan 1 kohdan mukainen yleinen periaate pörssin johdolle asetettavasta riittävästä ja monipuolisesta osaamisvaatimuksesta. Artiklan 1 kohdan viimeisen virkkeen mukaan hallituksen kokoonpanon on edustettava kokonaisuudessaan riittävän laaja-alaista kokemusta. Pörssin velvollisuudesta rekrytoida hallituksen jäseniä monipuolisesti säädetään myös direktiivin 45 artiklan 5 kohdassa. Lisäksi momentissa säädettäisiin nimenomaisesti pörssin toimialaa koskevasta osaamisvaatimuksesta artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti, joka vastaa nykyisen 15 §:n 1 momentin viimeistä virkettä. Kyseisessä momentissa säädettäisiin myös hallituksen jäsenten perehdytysvelvollisuudesta artiklan 3 kohdan mukaisesti.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin direktiivin 45 artiklan 2 a alakohdan mukaisesti hallituksen velvollisuudesta hyväksyä pörssille hallituksen monimuotoisuutta koskevat toimintaperiaatteet.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin 45 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti hallituksen jäseneltä vaadittavasta riippumattomasta ja itsenäiseen ajatteluun pyrkivästä työskentelytavasta, jolla pyritään varmistamaan se, että hallitus valvoo toimivaa johtoa tehokkaasti. Lisäksi momentissa säädettäisiin artiklan 4 kohdan 3 alakohdan mukaisesti pyrkimyksestä estää hallituksen yksittäisen jäsenen haitallinen dominanssi hallitustyössä. Samaan asiaan liittyy myös pykälän 6 momenttiin lisättävä säännös hallituksen jäsenen riittävästä tiedonsaantioikeudesta, joka koskee tehtävän hoitamiseksi tarpeellisia tietoja ja asiakirjoja. Kyseinen säännös perustuu 45 artiklan 6 kohdan kolmanteen alakohtaan. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin artiklan 6 kohdan mukaisesti hallituksen velvollisuudesta hyväksyä pörssille hallinto- ja ohjausjärjestelmät, joiden noudattamista hallituksen olisi 5 momentin mukaan valvottava.  

19 §.Tilintarkastus ja velvollisuus toimittaa jäljennöksiä eräistä asiakirjoista. Pykälän 1—3 momentissa säädettäisiin pitkälti voimassa olevan lain 2 luvun 22 §:ää vastaavasti pörssin tilintarkastajista sekä pörssin velvollisuudesta toimittaa Finanssivalvonnalle eräitä asiakirjoja. Pykälään lisättäisiin direktiivin vaatimusten mukaisesti uusi 4 momentti, jossa viitattaisiin Finanssivalvonnasta annetun lain 31 §:n soveltumiseen myös pörssin Ehdotettu lisäys perustuu MIFID II:n 77 artiklaan. 

20 §.Pörssin kotipaikan siirto Euroopan talousalueella. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 35 §:ää vastaavasti pörssin kotipaikan siirrosta Euroopan talousalueella.  

21 §.Pörssin osallistuminen sulautumiseen tai jakautumiseen Euroopan talousalueella. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 36 §:ää vastaavasti pörssin kotipaikan osallistumisesta sulautumiseen tai jakautumiseen Euroopan talousalueella.  

3 luku Säännellyn markkinan toiminnan järjestäminen

1 §.Säännellyn markkinan toiminnan järjestämistä koskevat vaatimukset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 17 §:n 1 momenttia vastaavasti säännellyn markkinan toiminnan järjestämisestä. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin pörssin velvollisuudesta huolehtia toimintaperiaatteissaan riskien hallitsemisesta ja kyvystä tunnistaa ja hallita markkinan toiminnassa esiin tulevat eturistiriitatilanteet. Lisäksi momentissa säädettäisiin vaatimuksesta ylläpitää avoimet ja syrjimättömät menettelyt asianmukaisen ja hyvän kauppatavan mukaisen kaupankäynnin mahdollistamiseksi sekä puolueettomat perusteet toimeksiantojen tehokkaaksi toteuttamiseksi. Kyseinen momentti vastaa MIFID II:n 47 artiklan 1 kohdan a ja d alakohtaa. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin pörssin kaupankäyntijärjestelmän häiriönsietokyvystä MIFID II:n 47 artiklan 1 kohdan c ja 48 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Pörssin tulisi käyttää järjestelmiä ja menettelytapoja, joilla varmistetaan kaupankäyntijärjestelmän kyky sietää häiriöitä, riittävä toimintakapasiteetti myös ruuhkatilanteiden varalta ja kaupankäynnin jatkuvuus markkinoiden häiriötilanteessa. Pörssin olisi testattava kaupankäyntijärjestelmää säännöllisesti ja myös muilla järjestelyillä varauduttava asianmukaisesti palvelujen jatkuvuuden turvaamiseen. Vaikka säännös olisi uusi, pörssin nykyiset toimintaperiaatteet vastaavat jo nykyisellään ehdotusta. 

Pykälän 4 ja 5 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 17 §:n 3 ja 4 momenttia vastaavasti julkisuus- ja kielilakien soveltamisesta pörssiin ja sen omistusyhteisöön. 

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin MIFID II:n 47 artiklan 2 kohdan mukaisesti että markkinoiden ylläpitäjä ei saa toteuttaa asiakastoimeksiantoja omaa pääomaa vastaa tai harjoittaa päämiehen lukuun täsmäytettyä kaupankäyntiä.  

2 §.Pörssin valvontatehtävä. Pykälässä säädettäisiin lähtökohtaisesti voimassa olevan lain 2 luvun 18 §:ää vastaavasti pörssin valvontatehtävistä tarkennettuna vastaamaan MIFID II:n 54 artiklaa. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin viittaus EU:n markkinoiden väärinkäyttöasetukseen. Pykälän 2 ja 3 momentissa pantaisiin täytäntöön MIFID II:n 54 artiklan 2 kohta. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että pörssin olisi tehtävä ilmoitus 1 momentissa tarkoitettujen säännösten tai pörssin sääntöjen taikka EU:n markkinoiden väärinkäyttöasetuksen rikkomisesta ilman aiheetonta viivytystä Finanssivalvonnalle. Ilmoitusvelvollisuuden täyttämisestä on tarkemmin säädetty komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/565 82 artiklassa. Lisäksi pörssin olisi ilmoitettava tavanomaisesta poikkeavasta kaupankäynnistä ja rahoitusvälineeseen liittyvästä järjestelmän toimintahäiriöstä. Pörssin olisi huolehdittava siitä, että sillä on asianmukaiset resurssit valvontatehtävän suorittamiseen. 

Finanssivalvonnan olisi 3 momentin mukaisesti toimitettava tieto pörssin tekemästä ilmoituksesta tietyissä tilanteissa myös toiselle ETA-valtion viranomaiselle ja ESMA:lle. Jos ilmoitus koskee epäilyä EU:n markkinoiden väärinkäyttöasetuksen rikkomisesta, Finanssivalvonnan olisi tehtävä ilmoitus vain, jos Finanssivalvonnan arvion mukaan väärinkäytös on ilmeinen.  

3 §.Rikkomuksista ilmoittaminen. Pykälä olisi uusi ja perustuisi direktiivin 73 artiklan 2 kohtaan. Rikkomuksista ilmoittamista koskevan pykälän ehdotetut säännökset vastaavat jo aiemmin luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin sisällytettyjä (HE 39/2014 vp ja HE 65/2016 vp) säännöksiä rikkomusten sisäisestä ilmoittamisesta luottolaitoksissa ja sijoituspalveluyrityksissä. 

Ehdotetun 1 momentin mukaan pörssillä on oltava menettelytavat, joita noudattamalla pörssin palveluksessa olevat voivat ilmoittaa pörssin sisällä riippumattoman kanavan kautta finanssimarkkinoita koskevien säännösten epäillystä rikkomisesta. Vaikka direktiivin artikla kohdistuu vain direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten ja MIFIR:n säännösten vastaisiin epäiltyihin rikkomuksiin, ehdotettu säännös mahdollistaisi epäiltyjen rikkomusten raportoinnin laajemminkin, sillä se koskisi yleisesti finanssimarkkinoita koskevia säännöksiä. Useat muutkin EU säännökset, kuten esimerkiksi markkinoiden väärinkäyttöasetus, sisältää vastaavan säännöksen. Rikkomusten raportointimahdollisuutta ei ole tarkoituksenmukaista rajoittaa ainoastaan esimerkiksi sijoituspalvelulain ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain säännöksiä koskeviin epäiltyihin rikkomuksiin.  

Ilmoitukset tulisi voida tehdä erityisen riippumattoman kanavan kautta. Ilmoitusten vastaanottajatahoina voisi siten olla epäilystä ja ilmoituksen kohteena olevasta henkilöstä riippuen esimerkiksi esimies, sisäinen tarkastus, säännösten noudattamisen valvontatoiminnosta vastaava henkilö, lakiasiainosasto, toimiva johto tai hallituksen tarkastusvaliokunta. Vastaanottajia voisi olla asioiden riippumattoman tutkinnan ja järjestelmän joustavuuden varmistamiseksi vaihtoehtoisesti useampia. Säännöksessä ei yksilöitäisi tai rajoitettaisi ilmoitusten teossa käytettäviä raportointikanavia. Rikkomuksista ilmoittaminen voitaisiin tarvittaessa järjestää myös Pörssin ulkopuolisen palveluntarjoajan kautta.  

Järjestelmän toimivuus edellyttää, että menettelytavoista on selkeät ohjeet ja että järjestelmä on helposti käytettävä. Pörssin ohjeissa voidaan käsitellä muun muassa ilmoittajan ja ilmoituksen kohteena olevan henkilön oikeuksia ja velvollisuuksia, ilmoitusten sisältöä, ilmoitusten käsittelyssä ja tutkinnassa noudatettavia menettelyjä ja mahdollisia muita toimenpiteitä. Pörssin on myös varmistettava rikkomusepäilyistä ilmoittavien henkilöiden suojelu ja taattava se, että he eivät ilmoitusten vuoksi joudu syrjinnän tai muun epäasiallisen toiminnan kohteeksi. 

Järjestelmän ylläpito asettaisi pörssille velvollisuuden noudattaa henkilötietojen käsittelyssä myös henkilötietolakia (523/1999). Pörssi olisi henkilötietolaissa tarkoitettu rekisterinpitäjä. Rekisteriin talletettaisiin pörssin palveluksessa olevien tai muiden henkilöiden ilmoittamia tietoja epäillyistä rikkomuksista liittyen finanssimarkkinoita koskeviin säännöksiin tai määräyksiin. Kyseisiä tietoja voitaisiin käyttää pörssin suorittamiin sisäisiin selvityksiin mahdollisista väärinkäytöksistä. Tarvittaessa kyseisiä tietoja voitaisiin hyödyntää myös luovuttamalla niitä viranomaisille, kuten Finanssivalvonnalle tai poliisille, niiden laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Henkilötietolain mukaisesti rekisteriin talletettaisiin vain väärinkäytösepäilyjen selvittämiseksi tarpeellista tietoa. Tietojen oikeellisuus olisi pyrittävä varmistamaan tietoja käytettäessä.  

Ilmoituksen tekijällä ei tarvitsisi olla erityistä näyttöä rikkomusepäilyn tueksi, vaan perusteltu epäily riittäisi. Sen sijaan vahingoittamistarkoituksessa tehtyihin selkeästi perusteettomiin ilmoituksiin työnantaja voisi puuttua esimerkiksi työturvallisuuslain 18 §:n ja 28 §:n tarkoittamana häirintänä ja epäasiallisena kohteluna työpaikalla. Ääritapauksissa sovellettavaksi voisi tulla myös esimerkiksi rikoslain 24 luvun 9 §:n säännös kunnianloukkauksesta. Tällaisissa tapauksissa raportoijan henkilöllisyys voitaisiin myös tarvittaessa selvittää, mikäli on käytössä anonyymi ilmoitusjärjestelmä.  

Säännöksessä ei asetettaisi työnantajalle erityistä velvollisuutta raportoida epäillyistä tai havaituista sääntörikkomuksista toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle. Pörssillä on kuitenkin muista lain säännöksistä johtuvia velvollisuuksia tiettyjen rikkomusten tai niiden epäilyjen raportoimiseksi Finanssivalvonnalle. Pörssillä on esimerkiksi velvollisuus ilmoittaa Finanssivalvonnalle välittömästi tietyistä lain 3 luvun 28 §:n pörssin valvontatehtävää koskevassa säännöksessä tarkoitetuista menettelyistä. 

Pörssin olisi 2 momentin mukaan säilytettävä edellä 1 momentissa tarkoitetut tarpeelliset tiedot. Tiedot olisi poistettava viiden vuoden kuluttua ilmoituksen tekemisestä, jollei tietojen edelleen säilyttäminen olisi tarpeen rikostutkinnan, vireillä olevan oikeudenkäynnin, viranomaistutkinnan taikka ilmoituksen tekijän tai ilmoituksen kohteena olevan henkilön oikeuksien turvaamiseksi. Tietojen edelleen säilyttämisen tarpeellisuus olisi tutkittava viimeistään kolmen vuoden kuluttua edellisestä tietojen säilyttämisen tarpeellisuuden tarkistamisesta. Tarkistamisesta olisi tehtävä merkintä. Vääriksi tai tarpeettomiksi osoittautuneet tiedot olisi kuitenkin henkilötietolain mukaisesti poistettava rekisteristä mahdollisimman nopeasti. 

Sen lisäksi, mitä henkilötietolaissa säädetään, ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan ilmoituksen kohteena olevalla rekisteröidyllä henkilöllä ei olisi tarkastusoikeutta 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin tietoihin, jos tietojen antaminen voisi haitata epäiltyjen rikkomisten selvittämistä. Tarkastusoikeuden rajaaminen on perusteltua siksi, että tarkastusoikeus voisi henkilötietolain 27 §:ssä tarkoitetulla tavalla haitata rikosten ehkäisemistä tai selvittämistä. Rekisteröidyn tarkastusoikeus voisi kuitenkin lisäksi haitata rikosoikeudellisiin rangaistuksiin rinnastettavien finanssimarkkinoita koskevien väärinkäytösten ehkäisemistä tai selvittämistä. Tästä syystä pelkkää henkilötietolain 27 §:ssä määriteltyä yleistä tarkastusoikeuden rajoitusta ei voida pitää riittävänä.  

Finanssivalvonta voisi ehdotetun 4 momentin mukaan antaa tarkempia määräyksiä edellä 1 momentissa tarkoitettujen ilmoitusten tekemisestä ja niiden käsittelystä pörssissä.  

4 §.Pörssin toiminnan ulkoistaminen. Pykälässä säädettäisiin pääosin voimassa olevan lain 2 luvun 19 §:ää vastaavasti pörssin toiminnan ulkoistamisesta. Säännöksen 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi viittaus rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin täytäntöönpanoasetukseen. Viittaus ehdotetaan korvattavaksi MIFIR-asetuksella ja sen nojalla annetuilla komission asetuksilla. MIFID II:ssa on yksityiskohtaisemmin säännelty monenkeskisen ja organisoidun kaupankäynnin järjestämisestä kuin aiemmin MIFID I:ssä. Sääntely tulee sovellettavaksi myös pörssiin, sen toimiessa mainitun kaupankäynnin järjestäjänä. Esimerkiksi toiminnan ulkoistamisesta on säädetty MIFID II:n 16 artiklan 5 kohdassa kuten myös MIFIR-asetuksessa ja komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/584 kauppapaikkojen toiminnan järjestämisestä. 

5 §.Ulkoistamisesta ilmoittaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 20 §:ää vastaavasti velvollisuudesta ilmoittaa ulkoistamisesta. 

6 §. Säännellyn markkinan sääntöjen vähimmäissisältö. Pykälässä säädettäisiin säännellyn markkinan sääntöjä koskevista vähimmäisvaatimuksista. Pykälä vastaa huomattavin osin voimassa olevan lain 2 luvun 23 §:ää. Pykälän 1 momentin 4 kohdan olisi katsottava kattavan myös kaupankäyntiosapuolen oikeuden päästä pörssin kaupankäyntijärjestelmään. MIFID II:n 53 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaupankäyntiosapuolella on oikeus päästä järjestelmään suoraan tai etäältä. Kun valtiovarainministeriö vahvistaa pörssin säännöt, on riittävää, että pörssin säännöt mahdollistavat kaupankäyntiosapuolen oikeuden päästä pörssin järjestelmään suoraan tai etäältä. Kaupankäyntiosapuolen, mukaan lukien etävälittäjän oikeuksista säädettäisiin tämän luvun 15 §:ssä ja pörssin toiminnasta toisessa ETA-valtiossa 34 §:ssä. 

Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 10 kohta niistä vaatimuksista, oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka liittyvät toteutuneiden kauppojen määritykseen ja toteutukseen. Kauppojen selvityksestä säädettäisiin erikseen tämän luvun 24 §:ssä. Kohta perustuu MIFID II:n 53 artiklan 2 kohdan e alakohtaan. 

7 §.Pörssin sääntöjen vahvistaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 24 §:ää vastaavasti pörssin sääntöjen vahvistamisesta. 

8 §.Rahoitusvälineen ottaminen kaupankäynnin kohteeksi säännellylle markkinalle. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 2 luvun 25 §:ää ja perustuisi direktiivin 51 artiklaan.  

9 §.Arvopaperin ottaminen pörssilistalle. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 28 §:ää vastaavasti arvopaperin ottamisesta pörssilistalle. 

10 §.Pörssilistan pitäminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 27 §:ää vastaavasti pörssin mahdollisuudesta pitää pörssilistadirektiivin 2001/34/EY mukaista pörssilistaa. 

11 §.Kaupankäynnin keskeyttäminen tai lopettaminen. Pykälässä säädettäisiin MIFID II:n 52 artiklan mukaisesti pörssin toimivaltuuksista keskeyttää tai lopettaa kaupankäynti. Pörssillä olisi oikeus keskeyttää tai lopettaa kaupankäynti rahoitusvälineellä ja niihin kytketyillä johdannaisilla artiklassa kuvatuin edellytyksin, jotka vastaavat voimassa olevaa lakia. Sääntelyn selkeyttämiseksi sekä kaupankäynnin keskeyttämisestä että lopettamisesta säädetään samassa pykälässä. Nykyisessä 2 luvun 31 §:ssä säädetään pelkästään pörssin oikeudesta yksinomaan keskeyttää kaupankäynti. Säädös vastaa muutoin asiasisällöltään voimassa olevaa sääntelyä. 

Direktiivin 69 artiklan 2 kohdan m ja n alakohdan mukaisista Finanssivalvonnan toimivaltuuksista keskeyttää tai lopettaa kaupankäynti säädettäisiin erikseen 3 luvun 12 §:ssä.  

Pykälän 1—3 momentti perustuvat direktiivin 52 artiklan 1 kohtaan, joka ei ole MIFID I -direktiivistä asiasisällöltään muuttunut.  

Pykälän 4 momentissa pantaisiin täytäntöön MIFID II:n uusi 52 artiklan 2 kohdan 1 alakohta. Siinä säädetään pörssin velvollisuudesta keskeyttää tai lopettaa kaupankäynti MIFID II:n liitteen 1 C osan 4—10 kohdassa tarkoitetulla johdannaisella (siirtokelpoiset arvopaperit), jos lopettaminen on tarpeen niiden tavoitteiden tukemiseksi, joiden johdosta kaupankäynti on päätetty keskeyttää tai lopettaa johdannaisen kohde-etuutena olevalla rahoitusvälineellä. Voimassa olevan 31 §:n 2 momentti sähkö- ja maakaasujohdannaisista siirrettäisiin tähän momenttiin.  

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin MIFID II:n uuden 52 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan mukaisesti edellytyksistä, joilla Finanssivalvonnan on edellytettävä mahdollista toista Suomessa toimivaa markkinapaikkaa tai kauppojen sisäistä toteuttajaa lopettamaan kaupankäynti samalla rahoitusvälineellä ja siihen kytketyillä johdannaisilla, joilla kaupankäynti on lopetettu pykälän 1 momentin perusteella.  

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin pörssin mahdollisuudesta pyytää Finanssivalvontaa vahvistamaan kaupankäynnin keskeytys- tai kieltämispäätös. Säännös vastaa voimassa olevan lain 2 luvun 31 §:n 4 momenttia. 

Pykälän 7 momentti vastaisi muuten voimassa olevan lain 2 luvun 26 §:n 4 momenttia, mutta sana arvopaperi korvattaisiin sanalla rahoitusväline.  

Pykälän 8 momentti pörssin velvollisuudesta julkistaa keskeytys- ja lopettamispäätökset vastaisi voimassa olevan lain 2 luvun 26 §:n 3 momenttia ja 31 §:n 3 momenttia eräin teknisin muutoksin.  

Vastaava sääntely koskee direktiivin 32 artiklan mukaan monenkeskistä ja organisoitua kaupankäyntijärjestelmää ja eräiltä osin kauppojen sisäisiä toteuttajia. Sääntely pantaisiin täytäntöön viittaussäännöksillä 5 luvun 11 §:ssä ja 7 luvun 3 §:ssä.  

12 §.Finanssivalvonnan toimivaltuudet keskeyttää, lopettaa tai kieltää kaupankäynti rahoitusvälineillä. Pykälässä säädettäisiin Finanssivalvonnan toimivaltuuksista. Pykälän asiasisältö vastaa pääosin voimassa olevan lain 2 luvun 31 ja 32 §:ää. Kuten nykyisin, Finanssivalvonta voisi päättää pykälässä mainittujen edellytysten täyttyessä keskeyttää, lopettaa tai kieltää kaupankäynti rahoitusvälineellä, jolla käydään kauppaa säännellyllä markkinalla. Toimivaltuus koskisi myös muita kauppapaikkoja ja 7 luvun 3 §:n mukaan myös kaupan sisäistä toteuttajaa. 

Pykälän 1 momentti perustuu direktiivin 69 artiklan 2 kohdan m ja n alakohtiin, jotka eivät ole muuttuneet verrattuna MIFID I -direktiiviin. Direktiivi ei rajaa valvontaviranomaisen toimivaltaa vain yhteen rahoitusvälineeseen kerrallaan. Momenttia täsmennettäisiin kuitenkin niin, että Finanssivalvonnan määräys voi kohdistua joko yhteen tai useisiin rahoitusvälineisiin tai koko kauppapaikan kaupankäyntiin. Momenttiin lisätään myös viittaus markkinoiden väärinkäyttöasetukseen, joka edellyttää Finanssivalvonnan tällaisen valtuuden olemassaoloa. Finanssivalvonta voi joutua käyttämään nykyistä laajempaa useita rahoitusvälineitä koskevaa toimivaltuutta tilanteessa, jossa säännösten ja määräysten rikkominen taikka erityisen painava syy, kuten merkittävä ja poikkeuksellinen markkinahäiriö voisi vaarantaa ei vain yhden, vaan useiden tai kaikkien rahoitusvälineiden asianmukaista ja tasapuolista kaupankäyntiä. Koska tässä momentissa säädettävä valtuus on nykyistä laajempi, voimassa olevaan 31 §:n 6 momenttiin sisältyvä säännös, joka perustuu avoimuusdirektiivin (2004/109/EY) 24 artiklaa ja esitedirektiivin (2003/71/EY) 21 artiklaan on tarpeeton. Nämä valtuudet on rajattu direktiivien sallimiin vähimmäismääriin, enintään 10 pankkipäiväksi.  

13 §.Finanssivalvonnan tehtävät ja ilmoitusvelvollisuus Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Pykälässä säädettäisiin Finanssivalvonnan tehtävistä määrättäessä kaupankäynnin keskeyttämisestä, lopettamisesta tai kieltämisestä. Pykälässä yhdistettäisiin voimassa olevassa laissa erillisinä pykälinä säädetyt Finanssivalvonnan tehtävät ja ilmoitusvelvollisuus. Sääntely perustuu direktiivin 52 artiklaan ja sitä päivitettäisiin vastaaman direktiivin muuttunutta sääntelyä. Finanssivalvonnan julkistamis- ja ilmoitusvelvollisuudesta säädetään voimassa olevan lain 2 luvun 31 ja 32 §:ssä.  

Pykälän 1 momentti vastaisi voimassa olevaa sääntelyä ja perustuisi direktiivin 52 artiklan 2 kohdan 3 ja 4 alakohtaan.  

Pykälän 2 momentti vastaisi voimassa olevan lain 2 luvun 31 §:n 7 momentissa säädettyä notifiointimenettelyä ja perustuisi 52 artiklan 2 kohdan 1, 3 ja 4 alakohtaan.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta ilmoittaa keskeytyspäätöksestä myös Energiavirastolle hyödyke- tai päästöoikeuksiin liittyen.  

Pykälän 4 momentti vastaisi voimassa olevan lain 2 luvun 31 §:n 8 momenttia ja perustuisi direktiivin 52 artiklan 2 kohdan 2 alakohtaan. 

14 §.Arvopaperin poistaminen pörssilistalta. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 29 §:ää vastaavasti arvopaperin poistamisesta pörssilistalta. 

15 §.Kaupankäyntiosapuolen oikeudet. Pykälä vastaisi suurelta osin voimassa olevan lain 2 luvun 30 §:ää. Pykälässä säädettäisiin MIFID II:n 53 artiklan mukaisesti pääsystä säännellylle markkinalle.  

Pykälän 5 momenttiin lisättäisiin pörssille velvollisuus toimittaa Finanssivalvonnalle vuosittain tiedot kaupankäyntiosapuolistaan. Säännös on MIFID II:n 53 artiklan 7 kohdan mukainen kuitenkin siten täsmällisempi kuin voimassaolevan lain 2 luvun 30 §:n 5 momentti, että ilmoitusvelvollisuus olisi vuosittainen. 

16 §.Kaupankäynnin rajoittaminen. Pykälä sisältäisi voimassa olevan lain 2 luvun 31 a §:ää vastaavan luonteeltaan selventävän viittauksen lyhyeksimyyntiasetuksen 23 artiklaan.  

17 §.Sopimus markkinatakauksesta. Pykälä olisi uusi ja siinä säädettäisiin pörssin ja markkinatakausstrategiaa toteuttavan kaupankäyntiosapuolen välisestä sopimuksesta, joka koskee markkinatakausta. Markkinatakauksella tarkoitetaan toimintaa, jossa sijoituspalveluyritys tai muu kaupankäyntiosapuoli tarjoutuu käymään kauppaa rahoitusvälineillä omaan lukuunsa omaa pääomaansa vastaan itse määrittämiinsä hinnoin. Markkinatakauksen tarkoituksena on turvata markkinan säännöllinen likviditeetti. Markkinatakaussopimuksen sisällöstä ja velvollisuudesta tehdä markkinatakaussopimus on lisäksi säädetty komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/578. 

Pykälän 1 momentin mukaan pörssin ja sijoituspalveluyrityksen olisi sovittava markkinatakauksesta kirjallisesti. Pörssin olisi huolehdittava omissa järjestelmissään siitä, että riittävän moni sijoituspalveluyritys voi tulla sopimusosapuoleksi. Sopimuksen tarkoituksena on turvata sitovat hintatarjoukset kilpailukykyisin hinnoin. 

Sopimuksen sisällölle asetettavista vähimmäisvaatimuksista säädettäisiin 2 momentissa. 

Pörssin olisi valvottava, että sijoituspalveluyritykset noudattavat sopimusta. Pörssin olisi lisäksi toimitettava tieto sopimuksen sisällöstä ja tarvittavat muut tiedot 4 momentin mukaan Finanssivalvonnalle ilman aiheetonta viivytystä tämän valvontatehtävän toteuttamiseksi.  

Säännöksellä pantaisiin täytäntöön MIFID II:n 48 artiklan 2 ja 3 kohta. 

18 §.Algoritminen kaupankäynti. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin algoritmisen kaupankäynnin rajoittamisesta MIFID II:n 48 artiklan 6, 8 ja 10 kohdan mukaisesti. Algoritminen kaupankäynti määriteltäisiin 1 luvun 2 §:ssä. Pörssiltä edellytettäisiin asianmukaisia järjestelmiä ja sisäisiä menettelytapoja algoritmisesta kaupankäynnistä aiheutuvien riskien hallitsemiseksi. Tällaisia järjestelmiä ovat esimerkiksi järjestelmät, joilla rajoitetaan toteuttamattomien toimeksiantojen suhteellista osuutta liiketoimista, jotka kaupankäyntiosapuoli voi kirjata järjestelmään ja joilla hidastetaan toimeksiantojen toteutumista ja joilla rajoitetaan ja valvotaan markkinalla sallittavaa pienintä mahdollista hinnanmuutosväliä. Pörssin tulee edellyttää, että sen jäsenet tai osapuolet huolehtivat algoritmien asianmukaisesta testauksesta ja sen tulee tarjota testiympäristö testauksen helpottamiseksi. 

Konesalipalveluja koskevien sääntöjen yleisistä periaatteista säädettäisiin 2 momentissa. 

Pykälän 3 momentin mukaan pörssin olisi voitava tunnistaa algoritmisen kaupankäyntiin liittyvät toimeksiannot, ne käynnistäneet henkilöt ja niiden luomiseen käytetyt algoritmit sekä toimitettava ne Finanssivalvonnalle pyynnöstä ilman aiheetonta viivytystä. 

19 §.Suora sähköinen pääsy markkinapaikalle. Pörssillä olisi ehdotetun uuden säännöksen nojalla oikeus sallia suora sähköinen pääsy sen kaupankäyntijärjestelmään sen kaupankäyntiosapuolena olevan luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen asiakkaalle, jonka on arvioitu olevan sopiva. Suoralla sähköisellä pääsyllä tarkoitetaan 1 momentissa järjestelyä, jossa kaupankäyntiosapuoli antaa asiakkaalle luvan käyttää sen kaupankäyntikoodia siten, että asiakas voi välittää rahoitusvälineeseen liittyviä toimeksiantoja sähköisesti suoraan kauppapaikkaan. Suora sähköinen pääsy kattaa myös järjestelyt, joissa henkilö käyttää kaupankäyntiosapuolen taikka asiakkaan infrastruktuuria tai kaupankäyntiosapuolen taikka asiakkaan käyttöön antamaa yhteysjärjestelmää toimeksiantojen välittämiseksi, sekä järjestelyt, joissa henkilö ei käytä tällaista infrastruktuuria. 

Pykälän 2 momentti koskisi suoraa sähköistä pääsyä käyttäville asiakkaille asetettavia vaatimuksia, jotka voivat sisältää esimerkiksi teknisiä tai toimintaan liittyviä edellytyksiä. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kaupankäyntiosapuolen vastuusta sen asiakkaan tekemistä toimeksiannoista ja kaupankäynnistä suoraa sähköistä järjestelmää käyttäen. 

Pörssin olisi 4 momentin mukaan varauduttava asianmukaisesti siihen, että se pystyy erottamaan ja tarvittaessa lopettamaan suoraa sähköistä pääsyä käyttävän asiakkaan toimeksiannot ja kaupankäynnin sen kaupankäyntiosapuolen toimeksiannoista ja kaupankäynnistä. Näihin sisäisiin menettelytapoihin kuuluisivat myös riskienhallinnan edellytysten asettaminen. Pörssin tulisi varautua myös siihen, että se keskeyttää tai lopettaa kaupankäyntiosapuolen mahdollisuudet tarjota suoraa sähköistä pääsyä, jos kaupankäyntiosapuoli tai asiakas rikkoo tässä pykälässä asetettuja vaatimuksia. 

Säännöksellä pantaisiin täytäntöön MIFID II:n 48 artiklan 7 kohta. 

20 §.Hinnanmuutosvälit. Pörssin olisi pidettävä järjestelyjä eri rahoitusvälineiden hinnanmuutosvälien järjestämiseksi MIFID II:n 49 artiklan mukaisesti. Tällaisia rahoitusvälineitä ovat esimerkiksi osakkeet, talletustodistukset, listatut rahastot ja todistukset. Järjestelyssä olisi otettava huomioon rahoitusvälineen likviditeettiluonne eri markkinoilla ja osto- ja myyntitarjousten erojen keskiarvo sekä mukautettava hinnanmuutosväli asianmukaisesti rahoitusvälineittäin. ESMA voi laatia teknisiä sääntelystandardeja muun muassa pienimmistä mahdollisista hinnanmuutosväleistä ja -järjestelyistä tietyille rahoitusvälineille. 

21 §.Liiketoimintakellojen yhdenmukaistaminen. Pykälässä säädettäisiin MIFID II -direktiivin 50 artiklan mukaisesti pörssin ja sen kaupankäyntiosapuolten velvollisuudesta yhdenmukaistaa liiketoimintakellot. 

ESMA antaa teknisen sääntelystandardin yhdenmukaistamisen tarkkuustasosta. 

22 §.Varautuminen kaupankäynnin lyhytaikaiseen keskeyttämiseen. Pykälässä säädettäisiin pörssille uusi velvollisuus varautua kaupankäynnin keskeyttämiseen tietyin menetelmin MIFID II -direktiivin 48 artiklan 5 kohdan mukaisesti. MIFID I -direktiiviin verrattuna 48 artikla on uusi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin pörssin edellytyksistä pysäyttää tai rajoittaa kaupankäynti, kun se on tarpeen yksittäisessä rahoitusvälineessä ilmenneiden hinnanmuodostuksen muutosten vuoksi säännellyllä markkinalla tai siihen liittyvällä markkinalla taikka poikkeuksellisesti kaupankäynnin lisäksi minkä tahansa liiketoimen perumiseksi, muuttamiseksi tai korjaamiseksi. 

Pörssin olisi laadittava kirjallinen suunnitelma, jossa yksilöitäisiin kaupankäynnin keskeyttämisen 2 momentissa tarkoitetut arvioinnin osa-alueet. Jos kaupankäynti keskeytetään likvidillä rahoitusvälineellä toisella säännellyllä markkinalla, pörssillä tulisi olla sisäiset mekanismit sen varmistamiseksi, että tieto voidaan toimittaa Finanssivalvonnalle. Toimivaltaiset viranomaiset arvioivat keskenään, onko kaupankäynnin keskeyttäminen perusteltua myös muissa kauppapaikoissa siihen asti, kun kaupankäyntiä jatketaan alkuperäisellä markkinapaikalla. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin pörssin velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle järjestelmä ja menettelyt, joilla pörssi ilmoittaa kaupankäynnin keskeyttämisestä Finanssivalvonnalle. Finanssivalvonta toimittaisi tiedot edelleen ESMA:lle. 

23 §.Varautuminen tarjousten hylkäämiseen. Pykälä koskisi pörssin velvollisuutta huolehtia, että sillä on asianmukaiset järjestelmät ja menettelytavat hylätä tarjoukset. Säännös vastaa MIFID II:n 48 artiklan 4 kohtaa. 

24 §.Kauppojen selvitys. Pykälässä säädettäisiin pitkälti voimassa olevan lain 2 luvun 33 §:ää vastaavasti kauppojen selvitykseen liittyvistä pörssin velvollisuuksista. Säännöksen 1 momentti vastaisi MIFID II:n 37 artiklan 1 kohtaa. Säännöksen 3 momentti vastaisi MIFID II -direktiivin 55 artiklan 2 kohtaa. Ehdotetun säännöksen nojalla Finanssivalvonta voisi kieltää pörssiä käyttämästä kauppojen selvityksessä muussa ETA-valtiossa sijaitsevaa keskusvastapuolta tai arvopaperikeskusta, jos sen käyttäminen todennäköisesti vaarantaa kaupankäynnin luotettavuuden tai rahoitusmarkkinoiden vakauden. Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jonka mukaan pörssin velvollisuudesta käyttää keskusvastapuolta sen yllä pitämällä säännellyllä markkinalla tehtyjen johdannaiskauppojen selvitykseen säädetään EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen 29 artiklassa.  

25 §.Kaupankäyntiosapuolen oikeus valita arvopaperikeskus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 34 §:ää vastaavasti kaupankäyntiosapuolen oikeudesta valita käyttämänsä arvopaperikeskus kauppojen selvittämiseksi. Säännös vastaa MIFID II:n 37 artiklan 2 kohtaa.  

26 §.Positiolimiitit ja positioiden hoidon valvonta. Pykälä on uusi ja se perustuu MIFID II -direktiiviin 57 artiklan 8—10 kohtaan. Pykälän 1 momentin mukaan pörssillä olisi oltava sellaiset asianmukaiset kaupankäyntijärjestelmät ja muut menettelyt, joka mahdollistaisivat hyödykejohdannaisilla tapahtuvan kaupankäynnin valvonnan sekä rajoittamisen. Asianmukaisena järjestelmänä pidettäisiin mainitun artiklakohdan mukaisesti sellaisia tietojärjestelmiä ja muita menetelmiä, joiden avulla pörssi voisi vähintään valvoa kaupankäyntiosapuolten avoimia positioita sekä tarvittaessa rajoittaa niitä, ja joiden avulla sillä olisi saatavillaan riittävät tiedot vähintään hyödykejohdannaisilla kauppaa käyvistä osapuolista, näiden tarkoitusperistä, tosiasiallisista edunsaajista ja asiakkaista sekä kohde-etuuksista ja kaupankäyntimääristä. MIFID II -direktiivin 57 artiklan 9 ja 10 kohdan mukaisesti pykälässä tarkoitettujen rajoitusten ja valvonnan olisi perustuttava avoimiin ja yhdenmukaisiin eli syrjimättömiin perusteisiin ottaen huomioon markkinaolosuhteet sekä muut osapuolet.  

Ehdotetun 2 momentin mukaan, joka perustuu direktiivin 57 artiklan 8 kohdan a—d alakohtiin, pörssi voisi vaatia kaupankäyntiosapuolta vähentämään positioitaan joko tilapäisesti tai pysyvästi sekä edellyttää myymään rahoitusvälineitä etukäteen sovitun menettelyn mukaisesti, jolloin myös kauppahinta sekä myytävä määrä olisivat päätettävissä etukäteen. Pörssillä olisi oikeus vaatia toimenpiteeseen ryhtymistä myös yksipuolisesti, eikä säännöksen soveltaminen edellyttäisi asianosaisen suostumusta tai hyväksyntää. Pykälän 3 momentin mukaan pörssillä olisikin myös nimenomainen oikeus toteuttaa 2 momentissa tarkoitetut positioita vähentävät toimenpiteet osapuolen kieltäytyessä sen lukuun. Kyseinen momentti perustuu 57 artiklan 8 kohdan c alakohtaan. Pykälän 4 momentin mukaan pörssin olisi toimitettava Finanssivalvonnalle 1 momentissa tarkoitettuja järjestelmiä ja järjestelyitä koskevat tiedot. Ehdotus perustuu 57 artiklan 10 kohtaan. 

27 §.Tarjouskirjan tietojen toimittaminen Finanssivalvonnalle. Pykälä on uusi ja perustuu direktiivin 48 artiklan 11 kohdan mukaiseen pörssin velvollisuuteen toimittaa tarjouskirjan tiedot Finanssivalvonnalle. 

28 §.Kaupankäyntimaksut. Pykälä koskisi pörssin perimille maksuille asetettavia vaatimuksia MIFID II -direktiivin 48 artiklan 9 kohtaa vastaavasti. Maksuilla tarkoitettaisiin kauppojen toteutuspalkkioita, oheispalkkioita ja mahdollisia alennuksia. Pörssin olisi 1 momentin mukaan huolehdittava siitä, että maksujen määräytymisperusteet ovat julkisesti saatavilla. 

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilanteista, jolloin pörssi voisi periä korkeampia maksuja ilman, että se katsottaisiin syrjiväksi tai epätasapuoliseksi menettelyksi. Momentin 3 kohdassa viitattu huippunopea algoritminen kaupankäynti on algoritmisen kaupankäynnin yksi alalaji. Huippunopeassa algoritmisessa kaupankäynnissä kaupankäyntijärjestelmä analysoi markkinatietoa tai -signaaleja nopeasti ja lähettää tai päivittää suuria määriä toimeksiantoja erittäin lyhyessä ajassa kyseisen analyysin perusteella. 

Alennusten myöntämisestä säädettäisiin 3 momentissa.  

Pykälän 4 momentin mukaan maksut eivät saisi luoda kannustimia toimeksiantojen toteuttamiseen siten, että se lisää poikkeavaa kaupankäyntiä tai markkinoiden väärinkäyttöä. 

29 §.Velvollisuus tehdä sisäpiiri-ilmoitus. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 2 luvun 41 §:ää.  

30 §.Sisäpiiri-ilmoitus. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 2 luvun 42 §:ää. 

31 §.Pörssin sisäpiirirekisteri. Pykälä vastaisi pääosin voimassa olevan lain 2 luvun 43 §:ää. Ehdotetussa 31 §:ssä ei enää säädettäisi nykyisen 43 §:n 4 momentissa säädetystä vuosi-ilmoitusvelvollisuudesta 

32 §.Pörssin toiminta toisessa ETA-valtiossa. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 37 §:ää vastaavasti pörssin toiminnasta toisessa ETA-valtioissa sekä sitä koskevista ilmoituksista. Säännökseen ehdotetaan lisättäväksi viittaus organisoituun kaupankäyntiin.  

33 §.Ilmoitukset muille ETA-valtioille ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 38 §:ää vastaavasti valtiovarainministeriön velvollisuudesta ylläpitää luetteloa säännellyistä markkinoista sekä velvollisuudesta antaa luettelo tiedoksi muille ETA-valtioille ja komissiolle. 

34 §.Markkinointi. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 39 §:ää vastaavasti säännellyn markkinan markkinoinnista.  

35 §.Kaupankäyntikalenteri. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 2 luvun 40 §:ää vastaavasti Finanssivalvonnan velvollisuudesta julkaista kalenteri pörssin ylläpitämän säännellyn markkinan kaupankäyntipäivistä. 

36 §.Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuus. Pykälä vastaa vain osin voimassa olevan lain 2 luvun 44 §:ää. Ehdotetun pykälän mukaan Finanssivalvonta voisi edelleen antaa tarkempia määräyksiä sisäpiiri-ilmoitusten ja sisäpiirirekisterien osalta sekä kaupankäyntiosapuolen oikeuksien myöntämisestä. 

4 luku Ulkomaisen pörssin toiminta Suomessa

1 §.Toisen ETA-valtion pörssi. Pykälässä säädettäisiin pitkälti voimassa olevan lain 3 luvun 1 §:ää vastaavasti ETA-valtioissa toimiluvan saaneen pörssiä vastaavan markkinoiden ylläpitäjän ilmoitusvelvollisuudesta sillä muutoksella, että pykälän 2 momenttiin täydennettäisiin viittaus organisoituun kaupankäyntijärjestelmään. 

2 §.Kolmannen maan pörssi. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 3 luvun 2 §:ää vastaavasti kolmannessa maassa toimiluvan saaneen pörssiä vastaavan markkinoiden ylläpitäjän toiminnasta Suomessa.  

3 §.Kolmannen maan pörssin lupahakemus. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 3 luvun 3 §:ää vastaavasti kolmannen maan pörssin lupahakemuksesta sekä siihen liitettävistä selvityksistä. 

4 §.Luvan myöntäminen kolmannen maan pörssille. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 3 luvun 4 §:ää vastaavasti kolmannen maan pörssille luvan myöntämistä koskevista edellytyksistä. 

5 §.Luvan peruuttaminen sekä toiminnan keskeyttäminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 3 luvun 5 §:ää vastaavasti kolmannen maan pörssille myönnetyn luvan peruuttamisesta sekä sen Suomessa harjoittaman toiminnan keskeyttämisestä.  

6 §.Kaupankäynnin järjestäjä, joka ylläpitää monenkeskistä tai organisoitua kaupankäyntijärjestelmää vastaavaa kaupankäyntiä kolmannessa maassa. Pykälässä säädettäisiin pitkälti voimassa olevan lain 3 luvun 6 §:ää vastaavasti 2—5 §:n soveltamisesta myös kaupankäynnin järjestäjään, joka ylläpitäjää monenkeskistä tai organisoitua kaupankäyntijärjestelmää vastaavaa kaupankäyntiä kolmannessa maassa. Uutta säännöksessä on sen soveltuminen myös organisoituun kaupankäyntijärjestelmään.  

5 luku Monenkeskiseen ja organisoituun kaupankäyntijärjestelmään sovellettavat vaatimukset

Monenkeskiseen ja organisoituun kaupankäyntijärjestelmään sovellettavat yleiset vaatimukset 

1 §.Oikeus ylläpitää monenkeskistä ja organisoitua kaupankäyntijärjestelmää. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 4 luvun 1 §:ää täydentäen myös organisoituun kaupankäyntijärjestelmään sovellettavista vaatimuksista. Useimmat direktiivin säännökset soveltuvat sekä säänneltyyn markkinaan, monenkeskiseen että organisoituun kaupankäyntijärjestelmään identtisinä. Pykälän 2 ja 4 momenttiin lisättäisiin päivitetty viittauskokonaisuus säänneltyä markkinaa koskevaan 2 ja 3 luvun sääntelyyn. Pykälän 3 momentissa viitattaisiin vain monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjään soveltuviin lisävaatimuuksiin. Muutoksilla pantaisiin täytäntöön direktiivin uusi sääntely, joka koskee säännellyn markkinan lisäksi muitakin kauppapaikkoja. Samalla pyritään selkeyttämään 5 lukua. Pykälän 5 momentissa säädettäisiin monenkeskisen ja organisoidun kaupankäynnin järjestäjään soveltuvista sijoituspalvelulain säännöksistä. Säännöksiä sovellettaisiin vastaavasti myös pörssiin sen ylläpitäessä monenkeskistä tai organisoitua kaupankäyntijärjestelmää. Pykälän 6 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 4 luvun 1 §:n 3 momenttia vastaavasti kiellosta menetellä hyvän arvopaperimarkkinatavan vastaisesti.  

2 §.Monenkeskisen ja organisoidun kaupankäyntijärjestelmän säännöt. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 4 luvun 2 §:ää täydennettynä organisoitua kaupankäyntiä koskevilla säännöillä. 

3 §.Kaupankäynnin järjestäjän tiedonantovelvollisuus. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 4 luvun 3 §:ää.  

4 §.Eturistiriitojen hallinta ja järjestelmien luotettavuus. Pykälä on uusi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin direktiivin 18 artiklan 4 kohtaa vastaavasti eturistiriitojen mahdollisten haittavaikutusten havaitsemisesta ja hallitsemisesta. MIFID I -direktiiviin verrattuna säännös on uusi. Monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjällä olisi oltava järjestelmät ja menettelytavat, joilla tunnistaa ja hallita mahdollisia eturistiriitatilanteita, jotka voivat aiheuttaa haittaa kaupankäyntijärjestelmälle. Niihin kuuluisivat artiklakohdan mukaisesti suhteet ylläpitäjänä toimivan yrityksen, organisoidun kaupankäyntijärjestelmän, kaupankäyntiosapuolten, asiakkaiden ja käyttäjien välillä. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin direktiivin 18 artiklan 5 kohdan mukaisesti edellytettävistä järjestelmien häiriönsietokyvystä ja sen varmistamisesta. 

5 §.Rahoitusvälineen ottaminen kaupankäynnin kohteeksi. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 4 luvun 4 §:ää.  

6 §. Kaupankäyntiosapuoleksi ottaminen. Säännös on identtinen säänneltyä markkinaa koskevan sääntelyn kanssa.  

7 §.Kaupankäyntijärjestelmän moitteettoman ja jatkuvan toimivuuden varmistaminen. Pykälä on uusi ja perustuu direktiivin 18 artiklan 1 kohtaan. MIFID I -direktiiviin verrattuna monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjälle asetettaisiin uusi velvollisuus huolehtia sitä, että järjestelmän jatkuvuus ja toiminnan moitteettomuus varmistetaan.  

8 §.Kauppojen selvitys. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön MIFID II:n 38 artiklan 1 kohta, joka ei muilta osin ole muuttunut MIFID I -direktiiviin verrattuna. Pykälän 1 momenttiin on lisäksi implementoitu MIFID II:n 18 artiklan 6 kohta, joka täsmentää kaupankäynnin järjestäjän velvoitteita ja tiedottamista. Pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevan lain 4 luvun 6 §:n 2 momenttia. 

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan säännöstä, jonka nojalla monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän on ilmoitettava kauppojen selvitystä koskevissa järjestelyissä tapahtuvista muutoksista hyvissä ajoin etukäteen valtiovarainministeriölle, Suomen Pankille ja Finanssivalvonnalle. Finanssivalvonta voisi kieltää monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjää käyttämästä kauppojen selvityksessä muussa ETA-valtiossa sijaitsevaa keskusvastapuolta, muuta selvitysyhteisöä ja arvopaperikeskusta, jos sen käyttäminen todennäköisesti vaarantaa kaupankäynnin luotettavuuden tai rahoitusmarkkinoiden vakauden. Rajoitusperusteena voisi tulla kyseeseen esimerkiksi se, ettei toisella järjestelmällä voitaisi turvata liiketoimien tehokasta ja turvallista toteuttamista. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön MIFID II:n 38 artiklan 2 kohta.  

9 §.Kaupankäyntiosapuolten vähimmäismäärä. Pykälä on uusi ja perustuu direktiivin 18 artiklan 7 kohtaan. MIFID I -direktiiviin verrattuna säännös kaupankäyntiosapuolten vähimmäislukumäärästä on uusi. Säännös pyrkii antamaan perustakeet siitä, että hinnanmuodostus kaupankäynnissä muodostuisi asianmukaisesti.  

10 §.Positiolimiitit ja hyödykejohdannaispositioiden hoidon valvonta. Säännös perustuu direktiivin 57 artiklan 8—10 alakohtaan ja on MIFID I -direktiiviin verrattuna on uusi. Ehdotetun pykälän mukaan monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjään sovellettaisiin, mitä ehdotetun lain 3 luvun 26 §:ssä säädettäisiin pörssin vastaavista järjestelmistä ja oikeuksista.  

11§.Kaupankäynnin keskeyttäminen lopettaminen ja kieltäminen. Pykälä vastaa nykyisen lain 4 luvun 7 §:ää. Pykälässä viitattua 3 luvun 11 §:ää on täydennettynä momentilla, jossa säädettäisiin kaupankäynnin lopettamisesta rahoitusvälineeseen liittyvällä johdannaissopimuksella. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön uusi, MIFID II -direktiivin 32 artiklan 2 kohta. Sääntely vastaa säännellyllä markkinalla noudatettavia säännöksiä 3 luvun 11—13 §:ssä, jotka perustuvat direktiivin 52 artiklan 2 kohtaan. Säännös soveltuu myös organisoituun kaupankäyntiin.  

12 §.Kaupankäynnin rajoittaminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 4 luvun 7 a §:ää.  

13 §.Kaupankäynnin järjestäjän valvontatehtävät. Säännös perustuu direktiivin 31 artiklaan. Artiklan mukaiset kaupankäynnin järjestäjän velvollisuudet laajenisivat koskemaan myös organisoidun kaupankäynnin ylläpitäjiä. Ylläpitäjän velvollisuudet olisivat MIFID I:een verrattuna jonkin verran yksityiskohtaisemmat, mutta eivät olennaisesti muuttaisi nykyistä sääntelyä. Pykälä vastaa pitkälti voimassa olevan lain 4 luvun 9 §:ää jäljempänä luetelluin muutoksin. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin artiklan 1 kohdan mukaisesti riittävien valvontaresurssien vaatimus sekä vaatimus kauppatoimeksiantojen seuraamisesta, jotta ylläpitäjä voi havaita mahdolliset sääntöjen ja määräysten rikkomiset sekä epäasianmukaisen toiminnan kaupankäynnissä. Artiklakohdassa viitataan markkinoiden väärinkäyttöasetuksen EU N:o 596/2014 rikkomiseen sekä systeemisten häiriöiden estämiseen.  

Pykälän 2 momenttia muutettaisiin direktiivin 31 artiklan 2 kohdan 1 alakohdan mukaiseksi. MIFID I -direktiiviin verrattuna artiklakohdassa olevat kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjän ilmoitusvelvollisuudet valvontaviranomaiselle ovat tiukemmat: ilmoitukset momentissa kuvatuista menettelyistä on tehtävä valvontaviranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä. Ilmoitus on tehtävä myös menettelyistä, joiden voidaan epäillä olevan markkinoiden väärinkäyttöasetuksen vastaisia tai aiheuttavan kyseisiä rahoitusvälineitä koskevia markkinahäiriöitä. Artiklan 4 kohtaan sisältyy komissiolle delegoitu säädösvaltuus määritellä tarkemmin se, millaisissa olosuhteissa kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjän ilmoitusvelvollisuus toimivaltaiselle viranomaiselle syntyy. Ilmoitusvelvollisuuden täyttämisestä on lisäksi säädetty komission delegoidun asetuksen (EU) 2017/565 81 artiklassa.  

Pykälän 3 momentti on uusi ja perustuu direktiivin 31 artiklan 2 kohdan 2 ja 3 alakohtiin. Direktiivin artiklakohdat ovat kokonaan uusia. Momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan ilmoitusvelvollisuudesta ESMA:lle ja muiden ETA-valtioiden toimivaltaisille viranomaisille. Artiklakohdan 3 alakohdan mukaisesti ilmoitusvelvollisuus olisi kuitenkin rajattu menettelyistä, joihin viranomainen epäilee voivan liittyä MIFIR:n vastaista toimintaa. Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava niistä muille viranomaisille vain, jos Finanssivalvonnan käsityksen mukaan markkinoiden väärinkäyttöasetusta on rikottu.  

Direktiivin 31 artiklan 3 kohta vastaa MIFID I:n 26 artiklan 2 kohtaa. Sen mukaan kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjän on toimitettava artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin ilmoituksiin liittyvät tiedot ”ilman aiheetonta viivytystä” Finanssivalvonnalle. Artiklakohta ei edellytä täytäntöönpanoa, sillä Finanssivalvonnasta annetun lain 18 §:ssä säädetyt valvottavien velvollisuudet täyttävät kyseisen artiklakohdan vaatimukset.  

14 §.Ilmoitusvelvollisuus Finanssivalvonnalle. Säännös perustuu direktiivin 18 artiklan 10 kohtaan, joka on MIFID I -direktiiviin verrattuna uusi. Säännöstä sovellettaisiin sekä monenkeskisen että organisoidun kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäjään. Direktiivin 18 artiklan 10 kohdassa on esimerkkejä valvontaviranomaiselle raportoitavista tiedoista, jotka koskevat monenkeskistä ja organisoitua kaupankäyntijärjestelmää, etuyhteyksiä ja osapuolia. Säännöksessä tarkoitettuja tietoja ei olisi automaattisesti raportoitava ESMA:lle, toisin kuin 9 §:n 3 momentin mukaiset tiedot, jotka perustuvat direktiivin 31 artiklaan, vaan tiedot olisi toimitettava ESMA:lle ainoastaan tämän pyynnöstä.  

15 §.Finanssivalvonnan ilmoitusvelvollisuus Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Säännös olisi uusi ja perustuisi direktiivin 18 artiklan 10 kohtaan. Artiklan 11 kohdan perustella komissio antaa teknisen sääntelystandardin siitä, miten ja mitä tietoja on toimitettava. 

16 §.Toiminnan keskeyttäminen. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 4 luvun 10 §:ää laajennettuna koskemaan myös organisoidun kaupankäynnin järjestäjän toiminnan keskeyttämistä.  

17 §.Markkinointi. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 4 luvun 11 §:ää täydennettynä viittauksella organisoituun kaupankäyntijärjestelmään.  

18 §.Finanssivalvonnan määräystenantovaltuus. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 4 luvun 12 §:ää.  

Monenkeskiseen kaupankäyntijärjestelmään sovellettavat erityiset vaatimukset 

19 §.Monenkeskisen kaupankäynnin järjestäminen. Pykälä olisi uusi ja sillä pantaisiin täytäntöön MIFID II:n 19 artiklan 1 ja 2 kohdat ja niiden tarkemmat säännökset koskien monenkeskisen kaupankäynnin järjestämistä. MIFID II:ssa on säädetty yksityiskohtaisemmin monenkeskisen kaupankäynnin järjestämisestä kuin MIFID I:ssä.  

Pykälän 2 momentissa viitattaisiin monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän käyttöön ottamien sääntöjen osalta samoin kuin MIFID I:ssa säännellyn markkinan sääntöjä vastaaviin vaatimuksiin. 

20 §.Toiminnan luotettavuus. Pykälä olisi uusi ja sillä pantaisiin täytäntöön MIFID II:n 19 artiklan 3 ja 4 kohtien säännökset. Pykälässä säädettäisiin monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän velvollisuudesta valvoa ja pyrkiä hallitsemaan kaupankäyntiin liittyviä riskejä sekä edistää kauppojen selvitystä. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin 19 artiklan 4 kohdan mukaisesti monenkeskisen kaupankäynnin osapuolten keskinäisiin liiketoimiin sovellettavista säännöksistä. 

21 §.Asiakastoimeksiannot. Pykälä olisi uusi ja sillä pantaisiin täytäntöön MIFID II:n 19 artiklan 5 kohdan säännökset. Pykälässä säädettäisiin kiellosta toteuttaa asiakastoimeksiantoja omaa pääomaa vastaan tai harjoittaa päämiehen lukuun täsmäytettyä kaupankäyntiä. 

Organisoitua kaupankäyntijärjestelmää koskevat erityiset vaatimukset 

Säännökset ovat uusia. MIFID I:ssä ei säädetty lainkaan organisoiduista kaupankäyntijärjestelmistä.  

22 §.Kielto toteuttaa kauppoja omaan lukuun tai samaan konserniin kuuluvan yhteisön lukuun. Säännös perustuu direktiivin 20 artiklan 1—3 kohtaan. Pykälässä säädettäisiin organisoidun kaupankäynnin järjestäjän velvollisuudesta estää kauppojen toteuttaminen ylläpitäjän itsensä tai sen kanssa samaan konserniin kuuluvan tahon kanssa, ellei siihen ole saatu asiakkaan suostumusta. 

23 §.Päämiesten toimeksiantoja vastaan täsmäytetty kauppojen sallimista koskeva rajoitus. Säännös perustuu direktiivin 20 artiklan 2 kohtaan. Pykälässä säädettäisiin täsmäytettyjen kauppojen sallimisen erityisehdoista.  

24 §.Organisoidun kaupankäynnin ja kaupan sisäisen toteuttamisen erillisyys. Säännös perustuu direktiivin 20 artiklan 4 kohtaan. Pykälässä säädettäisiin kiellosta, että sama oikeushenkilö ei voi toimia sekä organisoidun kaupankäynnin järjestäjänä että kaupan sisäisenä toteuttajana. 

25 §.Itsenäisen markkinatakaaja käyttäminen. Säännös perustuu direktiivin 20 artiklan 5 kohtaan. Pykälässä säädettäisiin markkinatakaajan käyttämisen edellytyksistä organisoidussa kaupankäynnissä.  

26 §.Toimeksiantojen toteuttamisen harkinnanvaraisuus. Säännös perustuu direktiivin 20 artiklan 6 kohtaan. Pykälässä säädettäisiin tilanteista, joissa organisoidun kaupankäynnin järjestäjä voi käyttää harkintaa kauppojen toteuttamisessa.  

27 §.Ilmoitusvelvollisuus Finanssivalvonnalle. Säännös perustuu direktiivin 20 artiklan 7 kohtaan. Pykälässä säädettäisiin organisoidun kaupankäynnin järjestäjän velvollisuudesta esittää ja perustella Finanssivalvonnalle, miten kaupankäynti järjestetään.  

28 §.Sijoituspalvelulain asiakkaansuojasäännösten soveltaminen organisoituun kaupankäyntiin. Pykälässä säädettäisiin MIFID II:n 27 artiklan 7 kohdan viimeistä lausetta vastaavasti asiakkaansuojan toteutumisedellytyksestä.  

6 luku Pk-yritysten kasvumarkkina

1 §.Pk-yritysten kasvumarkkinan rekisteröinti. Säännös perustuu MIFID II:n 33 artiklan 1 ja 2 kohtiin. Pykälässä säädettäisiin monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän oikeudesta pyytää Finanssivalvontaa rekisteröimään kauppapaikka erityiseksi pk-yritysten kasvumarkkinaksi. 

2 §.Pk-yritysten kasvumarkkinaa koskevat vaatimukset. Säännös perustuu direktiivin 33 artiklan 3 kohdan a—g alakohtiin ja 33 artiklan 4 kohtaan. Pykälässä säädettäisiin direktiivin mukaisesti niistä edellytyksistä, jotka tällaisen erityisen pk-yritysten kasvumarkkinan tulee täyttää. Vaatimuksina mainitaan muun muassa kauppapaikalla noteerattujen liikkeeseenlaskijoiden kokovaatimukset, liikkeeseenlaskijan tiedonantovelvollisuus ja julkistamisvelvollisuus sekä tilinpäätöksen julkistamisvelvollisuus. Direktiivin artiklan 8 kohdan mukaan komissio voi täsmentää delegoiduin säädöksin tässä pykälässä säädettyjä, artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia. 

3 §.Finanssivalvonnan velvollisuus perua pk-yritysten kasvumarkkinan rekisteröinti. Säännös perustuu direktiivin 33 artiklan 5 kohtaan ja sen a—b alakohtiin. Pykälässä säädettäisiin Finanssivalvonnan velvollisuudesta perua rekisteröinti, mikäli rekisteröinnin edellytykset eivät enää täyty.  

4 §.Finanssivalvonnan ilmoitusvelvollisuus Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Säännös perustuu direktiivin 33 artiklan 6 kohtaan.  

5 §.Kaupankäynti muulla pk-yritysten kasvumarkkinalla. Säännös perustuu direktiivin 33 artiklan 7 ja 8 kohtiin ja on säänneltyä markkinaa koskevan 3 luvun 8 §:ää ja monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää koskevaa 5 luvun 5 §:n 4 momenttia vastaava. 

III OSA KAUPANKÄYNNIN LÄPINÄKYVYYS JA RAPORTOINTIPALVELUT

7 luku Rahoitusvälineiden kaupankäynnin läpinäkyvyysvaatimukset

Suurin osa voimassa olevan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain rahoitusvälineiden kaupankäynnin läpinäkyvyyttä koskevista säännöksistä on kumottava MIFIR-asetuksen tultua sovellettavaksi. Rahoitusvälineiden kaupankäynnin läpinäkyvyysvaatimuksista säädetään MIFIR-asetuksen II—IV osastoissa, jolloin voimassa olevan lain 5—7 luvut kumoutuvat lähes kokonaan lukuun ottamatta muutamaa pykälää, joiden kohdalla kansallista sääntelyä on vielä mahdollista antaa. Asetuksen II osasto koskee kauppapaikkojen avoimuutta, III osasto kauppojen sisäisten toteuttajien ja OTC-kaupankäyntiä harjoittavien sijoituspalveluyritysten avoimuutta ja IV osasto koskee liiketoimista ilmoitettavia tietoja valvojalle sekä tietojen säilyttämistä. Jäljelle jäävät kansalliset säännökset on siten koottu yhteen uuteen 7 lukuun.  

1 §.EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetus. Ehdotetun säännöksen mukaan 7 luvun säännösten ohella rahoitusvälineiden läpinäkyvyysvaatimuksista sekä ja toimivaltaisen viranomaisen oikeudesta myöntää vapautuksia ja lykkäyksiä säädetään EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen II—IV osastoissa. 

2 §.Kauppojen sisäisen toteuttajan ilmoitusvelvollisuus. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan paremmin säännöksen aineellista sisältöä. Pykälän 1 momentti vastaisi voimassaolevaa lakia. Säännös kauppojen sisäisen toteuttajan ilmoitusvelvollisuudesta vastaisi voimassa olevan lain 5 luvun 1 §:ää sekä EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen 15 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan sekä 18 artiklan 4 kohdan säännöksiä kauppojen sisäisen toteuttajan velvollisuudesta ilmoittaa toiminnastaan valvovalle viranomaiselle. Säännöksen 2 momentti olisi uusi ja sen nojalla myös sijoituspalveluyrityksen ulkomaisella ETA-sivuliikkeellä, joka harjoittaa Suomessa kauppojen sisäistä toteuttamista, olisi toimintaa koskeva ilmoitusvelvollisuus Finanssivalvonnalle.  

3 §.Kauppojen sisäisen toteuttamisen keskeyttäminen ja kieltäminen. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavksin vastaamaan paremmin säännöksen aineellista sisältöä. Pykälän 1—3 momentin säännökset kaupankäynnin keskeyttämisestä vastaisivat voimassa olevan lain 5 luvun 6 §:n 1 ja 2 momentteja, mutta säännöksen sanamuotoa täsmennettäisiin vastaamaan MIFID II -direktiivin 52 artiklan sanamuotoa eli osake korvattaisiin rahoitusvälineellä. 

Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin 3 luvun 26 §:n 6 momenttia vastaavasti kaupankäynnin lopettamisesta ja 3 luvun 31 §:n 11 momenttia vastaavasti rahoitusvälineeseen liittyvällä johdannaissopimuksella. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön MIFID II -direktiivin 52 artiklan 2 kohta myös kauppojen sisäisten toteuttajien osalta. 

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi luonteeltaan informatiivinen 5 momentti, jossa viitattaisiin EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen III osastoon.  

4 §.Rajahintatoimeksiantojen julkistamisvelvollisuus. Pykälän 1 ja 2 momentti vastaisivat voimassa olevan lain 7 luvun 1 §:n 1 ja 2 momentteja sekä MIFID II -direktiivin 28 artiklan 1 ja 2 kohtia. Lisäksi voimassa olevan pykälän säännös säännellystä markkinasta ja monenkeskisestä kaupankäyntijärjestelmästä korvattaisiin kauppapaikalla. Pykälän 3 momentti ehdotetaan sen sijaan muutettavaksi, sillä 28 artiklaan sisältyy komissiolle annettu valta antaa delegoituja säännöksiä asiakastoimeksiantojen ja rajahintatoimeksiantojen ehdoista ja luonteesta. Voimassa oleva 3 momentti korvattaisiin säännöksellä, jonka mukaan Finanssivalvonnalla olisi oikeus myöntää lupa poiketa velvoitteesta julkistaa rajahintatoimeksianto silloin, kun se on kooltaan suuri EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen 4 artiklan mukaisesti määritettyyn markkinakokoon verrattuna. Pykälän 4 momentti vastaisi voimassa olevan lain 4 momenttia sekä MIFID II -direktiivin 53 artiklan 4 kohtaa ja 19 artiklan 4 kohtaa.  

5 §. Kauppapaikan toimeksiannon toteutus. Ehdotettu säännös olisi kokonaisuudessaan uusi. Säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 27 artiklan 3 kohtaa. Pykälän 1 momentin mukaan kauppapaikoilla ja kauppojen sisäisellä toteuttajalla olisi velvollisuus asettaa EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen 23 ja 28 artiklassa tarkoitettujen kaupankäyntivelvollisuuden piiriin kuuluvien rahoitusvälineiden osalta vähintään vuosittain maksutta yleisön käyttöön tiedot liiketoimien toteuttamisen laadusta kyseisessä kauppapaikassa. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vastaava velvollisuus muiden kuin 1 momentissa tarkoitettujen rahoitusvälineiden osalta liiketoimen toteuttamispaikalle.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin sijoituspalveluyrityksen velvollisuudesta ilmoittaa asiakkaalle, missä toimeksianto toteutettiin sen jälkeen, kun toimeksianto on toteutettu. Säännönmukaisesti annettaviin tietoihin olisi sisällyttävä yksityiskohtaiset tiedot toteuttamisen hinnasta, kustannuksista, nopeudesta ja todennäköisyydestä yksittäisten rahoitusvälineiden osalta.  

6§.Hyödykejohdannaisia ja päästökauppaoikeuksia koskevat tiedot. Säännös olisi uusi ja sillä pantaisiin täytäntöön MIFID II -direktiivin 58 artikla. Ehdotetun 1 ja 2 momentin mukaan markkinapaikan olisi viikoittain julkistettava tietoja yleisölle sekä toimitettavat vastaavat tiedot Finanssivalvonnalle ja ESMA:lle edellyttäen, että komission delegoidussa asetuksessa säädetty raja-arvo ylittyy. Ehdotettu 1 momentti vastaisi 58 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja ehdotettu 2 momentti 58 artiklan 1 kohdan 2 alakohtaa. Ehdotetun uuden 6 luvun 8 §:n mukaan Finanssivalvonta antaisi tarkemmat määräykset siitä, mitä momentissa mainituilla tiedoilla tarkoitetaan sekä tietojen antamisesta muuten.  

Pykälän 3 momentin mukaan kauppapaikan olisi toimitettava Finanssivalvonnalle täydellinen erittely henkilöiden positioista kauppapaikassa. Tiedot olisi direktiivin 58 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ulotettava koskemaan kaupankäyntiosapuolten lisäksi näiden asiakkaita sekä näiden mahdollisia loppuasiakkaita.  

Ehdotetussa 4 momentissa pantaisiin täytäntöön direktiivin 58 artiklan 3 kohta ja ehdotetussa 5 momentissa artiklan 2 kohta. 

7 §.Osapuolten luokittelu. Säännös olisi uusi ja sillä pantaisiin täytäntöön MIFID II -direktiivin 58 artiklan 4 kohta. Säännös on tarpeen, jotta kauppapaikka voisi käytännössä toteuttaa uudet ehdotettavat raportointivaatimukset siinä laajuudessa ja tarkkuudessa kuin on edellytetty. Jaottelemalla hyödykejohdannaisten, päästöoikeuksien ja näiden johdannaisten positionhaltijat eri luokkiin voivat kauppapaikat jäsennellä itse keräämäänsä tietoa paremmin. Jaottelu tulisi suorittaa positionhaltijan pääasiallisen liiketoiminnan mukaan esimerkiksi sillä olevan toimiluvan perusteella. Ehdotetun pykälän 3 kohdan mukaisesti luokiteltaisiin muina rahoituslaitoksina, kuten direktiivissä 2009/138/EY määriteltyinä vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksinä ja direktiivissä 2003/41/EY määriteltyinä ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavina laitoksina, toimivat yhteisöt. Pykälän 5 kohdan mukaisesti luokiteltaisiin ne, joilla olisi positioita ainoastaan päästöoikeuksissa tai näiden johdannaisissa. 

8 §.Finanssivalvonnan määräystenantovaltuus. Ehdotetun pykälän mukaan Finanssivalvonta voisi antaa tarkempia määräyksiä luvun 2 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen sisällöstä sekä 6 §:ssä tarkoitettujen tietojen laadusta, laajuudesta ja julkistamistavasta sekä saatavilla pidosta. Säännös olisi tarpeen riittävän yksityiskohtaisuuden sekä ESMA:n asiaa koskevan mahdollisen ohjeistuksen huomioon ottamiseksi. 

8 luku Oikeus tarjota raportointipalveluja

Lain 8 luvussa säädettäisiin raportointipalvelujen tarjoamisen luvanvaraisuudesta, raportointipalvelun tarjoajan toimiluvan myöntämisen edellytyksistä ja toimiluvan peruuttamisesta. Säännöksillä pantaisiin täytäntöön MIFID II -direktiivin 59—63 artiklat.  

1 §.Raportointipalvelun tarjoamisen luvanvaraisuus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin vaatimus raportointipalvelun tarjoajan toimiluvasta. Raportointipalvelua saisi tarjota vain tässä luvussa tarkoitetun toimiluvan saanut yritys. Raportointipalvelun tarjoajan tulisi olla 1 luvun 2 §:ssä ehdotetun raportointipalvelun tarjoajan määritelmän mukaisesti oikeudelliselta muodoltaan suomalainen osakeyhtiö tai eurooppayhtiölaissa tarkoitettu eurooppayhtiö. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi, että raportointipalveluja saa tarjota myös 1 luvun 2 §:ssä tarkoitettu ulkomainen ETA-raportointipalvelun tarjoaja. MIFID II:n 60 artiklan 2 kohdan mukaan raportointipalvelujen tarjoajan toimilupa on voimassa koko unionissa.  

Ehdotus vastaa MIFID II -direktiivin 59 artiklan 1 ja 2 kohtaa ja 60 artiklan 2 kohtaa.  

2 §.Raportointipalvelun tarjoaminen muun toimiluvan nojalla. Pykälän 1 momentti sisältäisi säännökset, joiden mukaan raportointipalveluja saa tarjota myös pörssi sekä kauppapaikkaa ylläpitävä sijoituspalveluyritys siten, kuin sijoituspalvelulaissa säädetään. Sijoituspalvelulakiin ehdotetun säännöksen mukaan sellainen sijoituspalveluyritys, joka harjoittaa monenkeskisen tai organisoidun kaupankäynnin järjestämistä, saa lisäksi tarjota kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitettuja raportointipalveluja. Säännös soveltuisi myös sellaiseen luottolaitokseen, joka tarjoaa sijoituspalvelua. Momentissa säädettäisiin toiminnan järjestämistä koskevista vaatimuksista, jotka palvelun tarjoajan on täytettävä. 

Pykälän 2 momentti sisältäisi säännökset, joiden mukaan Finanssivalvonnan on varmistettava ennen 1 momentissa tarkoitetun toiminnan aloittamista, että palvelun tarjoaja täyttää palvelun tarjoamiselle säädetyt vaatimukset. Oikeus raportointipalvelun tarjoamiseen on sisällytettävä palvelun tarjoajan toimilupaan. 

3 §.Toimilupahakemus. Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonta myöntäisi toimiluvan raportointipalvelun tarjoamiseen. Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tiedoista ja selvityksistä, jotka on liitettävä toimilupahakemukseen. Pykälä vastaa MIFID II -direktiivin 59 artiklan 1 kohtaa ja 61 artiklan 2 kohtaa.  

Raportointipalvelun tarjoajan toimilupahakemukseen liitettävistä tiedoista säädetään lisäksi komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/571 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU täydentämisestä raportointipalvelujen tarjoajiin sovellettavilla toimiluvan myöntämistä, toiminnan järjestämistä koskevia vaatimuksia sekä liiketoimien julkistamista koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla. 

4 §.Toimilupapäätös. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että raportointipalvelun tarjoajan toimilupaa koskevan päätöksen tekemiseen ja sitä koskevaan muutoksenhakuun sovelletaan mitä sijoituspalveluyrityksen toimilupapäätöksestä säädetään sijoituspalvelulain 3 luvun 2 §:n 1 momentissa.  

Pykälän 2 momentti sisältäisi säännökset, joiden mukaan toimiluvassa on mainittava ne raportointipalvelut, joita palvelun tarjoajalla on lupa tarjota, sekä säännökset Finanssivalvonnan toimivallasta muuttaa toimilupaa raportointipalvelun tarjoajan hakemuksesta.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin Finanssivalvonnan toimivallasta asettaa raportointipalvelun tarjoamista koskevia, valvonnan kannalta välttämättömiä rajoituksia ja ehtoja. Pykälä vastaa MIFID II -direktiivin 60 artiklan 1 kohtaa ja 61 artiklan 3 kohtaa. 

5 §. Toimiluvan myöntämisen edellytykset. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi raportointipalvelun tarjoajan toimiluvan myöntämisestä ja toimiluvan myöntämisen edellytyksistä. Ehdotus vastaa MIFID II -direktiivin 61 artiklan 1 kohtaa. 

Pykälän 2 momentin mukaan toimilupa raportointipalvelun tarjoamiseen voitaisiin myöntää myös perustettavalle yhtiölle ennen sen rekisteröimistä. Säännös vastaa sijoituspalvelulain 3 luvun 3 §:n 2 momenttia.  

6 §.Raportointipalvelun tarjoajan merkittävien omistajien luotettavuus. Sijoituspalveluyrityksiä koskevan lainsäädännön sekä Finanssivalvonnan keskeisiä tavoitteita on ylläpitää asiakkaiden ja yleisön luottamusta finanssimarkkinoiden toimintaan. Luottamusta ylläpitävää sääntelyä ovat sijoituspalvelulain 3 luvun 4 §:ssä olevat säännökset sijoituspalveluyrityksen merkittävien omistajien luotettavuudesta. Edellä mainitun luottamuksen ylläpitämiseksi ehdotetaan säädettäväksi, että omistajien luotettavuutta koskeva vaatimus ulotetaan koskemaan myös raportointipalvelujen tarjoajan omistajia. Pykälässä säädettäisiin raportointipalvelun tarjoajan merkittävien omistajien luotettavuudesta. 

7 §.Olennaisista muutoksista ilmoittaminen. Pykälässä säädettäisiin raportointipalvelun tarjoajan velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle sen toiminnassa tapahtuvista olennaisista muutoksista ennen muutosten täytäntöönpanoa. Muutos olisi olennainen, jos se koskee toimiluvan myöntämisen edellytyksiä tai, jos sillä on vaikutusta Finanssivalvonnan mahdollisuuksiin valvoa toimintaa.  

8 §.Toimilupa eurooppayhtiölle. Pykälässä säädettäisiin sijoituspalvelulain 3 luvun 5 §:ää vastaavasti toimiluvan myöntämisestä eurooppayhtiölle. 

9 §.Toimiluvan rekisteröinti. Pykälässä säädettäisiin raportointipalvelun tarjoajan toimiluvan rekisteröinnistä kaupparekisteriin ja toimiluvan ilmoittamisesta ESMA:lle. Pykälä vastaa sijoituspalvelulain 3 luvun 6 §:ää ja MIFID II -direktiivin 59 artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa. MIFID II:n mukaan ESMA laatii luettelon unionissa olevista raportointipalvelun tarjoajista. Luettelo sisältää tiedot niistä palveluista, joiden tarjoamiseen raportointipalvelun tarjoajalla on toimilupa. ESMA julkistaa luettelon internetsivuillaan. 

10 §.Raportointipalvelurekisteri. Pykälän mukaan Finanssivalvonnan olisi pidettävä sijoituspalvelulain 3 luvun 7 §:ssä tarkoitettua sijoituspalvelurekisteriä vastaavaa rekisteriä raportointipalvelun tarjoajista. Finanssivalvonnan olisi huolehdittava rekisterin pitämisestä yleisön saatavilla ja sen ajan tasalla pitämisestä. Pykälä vastaa MIFID II -direktiivin 59 artiklan 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa. 

11 §.Toiminnan aloittaminen. Pykälässä säädettäisiin sijoituspalvelulain 3 luvun 8 §:ää vastaavasti raportointipalvelun tarjoajan toiminnan aloittamisesta välittömästi sen jälkeen, kun toimilupa on myönnetty ja yritys rekisteröity. 

12 §.Toimiluvan peruuttaminen ja toiminnan rajoittaminen. Pykälä sisältäisi säännökset raportointipalvelun tarjoajan toimiluvan peruuttamisesta ja toiminnan rajoittamisesta. Pykälässä viitattaisiin Finanssivalvonnasta annetun lain säännöksiin toimiluvan peruuttamisesta ja toiminnan rajoittamisesta. Ehdotus vastaa sijoituspalvelulain 3 luvun 9 §:ää ja MIFID II -direktiivin 62 artiklaa. Pykälän mukaan Finanssivalvonnan on ilmoitettava toimiluvan peruuttaminen rekisteröitäväksi sekä tiedoksi ESMA:lle. 

13 §.Vähimmäispääoma. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan raportointipalvelun tarjoajalla tulisi olla toiminnan aloittamishetkellä vähintään 50 000 euron osakepääoma tai vaihtoehtoisesti 2 kohdan mukainen kaikissa ETA-valtioissa voimassa oleva vastuuvakuutus niiden vahinkojen korvaamiseksi, joista raportointipalvelun tarjoaja on tämän lain mukaan vastuussa. Kohdassa säädettäisiin vakuutuksen määrää koskevista vähimmäisvaatimuksista. Momentin 3 kohdan mukaan raportointipalvelun tarjoajalla voisi vaihtoehtoisesti olla osakepääoman ja vastuuvakuutuksen yhdistelmä siten, että osakepääoma ja vakuutus yhdessä kattaisivat momentin 1 ja 2 kohdassa edellytetyn vastuun tason. Direktiivissä ei säädetä raportointipalvelun tarjoajan taloudellisista toimintaedellytyksistä. Ehdotus vastaa sijoituspalvelulain 6 luvun 1 §:n 5 momentissa säädettyä sijoituspalveluyrityksen pääomavaatimusta. Ehdotusta voidaan pitää kohtuullisena raportointipalvelun tarjoajan toiminnan laatu huomioon ottaen.  

Pykälän 2 momentin mukaan osakepääoman on oltava kokonaan merkitty toimilupaa myönnettäessä. Säännös vastaa sijoituspalvelulain 6 luvun 1 §:n 7 momenttia. 

14 §.Raportointipalvelun tarjoajan ja sen omistusyhteisön johdon luotettavuus- ja pätevyysvaatimukset. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi raportointipalvelun tarjoajan johtoon kuuluvan henkilön luotettavuusvaatimuksesta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin raportointipalvelun tarjoajan omistajien luotettavuutta koskevien 6 §:n 2 ja 3 momentin säännösten soveltamisesta johtoon kuuluvaan henkilöön.  

Pykälän 3 momentissa olisi säännökset johdolta vaadittavasta osaamisesta ja kokemuksesta sekä hallitukselta kokonaisuutena vaadittavasta raportointipalvelun tarjoajan liiketoimintaa koskevasta tietämyksestä, taidoista ja kokemuksesta.  

Pykälän 4 momentin mukaan raportointipalvelun tarjoajan hallituksen jäsenen katsotaan täyttävän 1 momentissa säädetyt vaatimukset, jos pörssi haluaa tarjota raportointipalvelua ja kyseinen henkilö on myös pörssin hallituksen jäsen, joka täyttää 2 luvun 16 §:ssä säädetyt vaatimukset.  

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin raportointipalvelun tarjoajan velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle 1 momentissa tarkoitettuja henkilöitä ja heille asetettuja vaatimuksia koskevista muutoksista. Pykälän 6 momentissa säädettäisiin pykälän soveltamisesta myös raportointipalvelun tarjoajan omistusyhteisöön.  

Pykälän 1 ja 2 momentti vastaavat sijoituspalvelulain 6 b luvun 4 §:n 1—3 momenttia. Ehdotus vastaa MIFID II:n 63 artiklaa. 

15 §.Raportointipalvelun tarjoajan hallituksen kokoonpanoa ja työskentelyä koskevat vaatimukset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin raportointipalvelun tarjoajan hallituksen jäsentä ja toimitusjohtajaa koskevasta riittävän ajankäytön vaatimuksesta tehtäviin kuuluvien velvollisuuksien hoitamisessa. Pykälän 2 momentti koskisi hallituksen jäsenen velvollisuutta toimia tehtävässään riippumattomasti siten, että hallitus voi kyseenalaistaa toimivan johdon päätökset sekä valvoa sen päätöksentekoa.  

Pykälän 3 momentissa olisi säännökset hallituksen velvollisuudesta hyväksyä yritykselle hallinto- ja ohjausjärjestelmät, joilla varmistetaan yrityksen tehokas ja vakaa hoito tavalla, joka edistää finanssimarkkinoita kohtaan tunnettua luottamusta ja asiakkaiden etuja. Momentin mukaan hallituksen on valvottava järjestelmien noudattamista.  

Ehdotus vastaa MIFID II:n 63 artiklan 1 kohdan ensimmäistä ja toista alakohtaa ja artiklan 4 kohtaa.  

MIFID II:n 63 artiklan 2 kohdan mukaan ESMA laatii ohjeita ylimmän hallintoelimen jäsenten sopivuuden arvioinnista ottaen huomioon heidän eri asemansa ja tehtävänsä sekä tarpeen välttää eturistiriitoja ylimmän hallintoelimen ja hyväksytyn julkistamisjärjestelyn, konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajan ja hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän käyttäjien välillä.  

16 §.Raportointipalvelun tarjoajan sidonnaisuus. Pykälän 1 momentti sisältäisi säännökset siitä, ettei raportointipalvelun tarjoajan ja muun oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön välillä oleva merkittävä sidos saa estää raportointipalvelun tarjoajan tehokasta valvontaa.  

Pykälän 2 momentin mukaan sidonnaisuutta koskevissa tiedoissa toimiluvan myöntämisen jälkeen tapahtuneet muutokset on ilmoitettava Finanssivalvonnalle.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin merkittävän sidoksen käsitteestä, jolla tarkoitetaan sijoituspalvelulain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitettua merkittävää sidosta. Merkittävä sidoksen käsite määritellään sijoituspalvelulain 1 luvun 26 §:n 15 kohdassa. 

Pykälän 1 ja 2 momentti vastaavat sijoituspalvelulain 7 luvun 4 §:ää. 

17 §.Tilintarkastus. Pykälässä säädettäisiin raportointipalvelujen tarjoajan tilintarkastuksesta ja tilintarkastajista sekä erityisen tarkastuksen ja tarkastajan määräämisestä. Säännös vastaa sijoituspalvelulain 8 luvun 2 §:ää. Pykälän 2 momentissa viitattaisiin Finanssivalvonnasta annetun lain 31 §:n soveltamisesta myös raportointipalvelujen tarjoajan tilintarkastajiin 

9 luku Raportointipalvelun tarjoajan toiminnan järjestämistä koskevat vaatimukset

1 §.Hyväksytyn julkistamisjärjestelyn tarjoajan toiminnan järjestäminen. Pykälän 1 momentin mukaan hyväksytyn julkistamisjärjestelyn tarjoajan olisi järjestettävä toimintansa siten, että se voisi julkistaa EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen 20 ja 21 artiklassa tarkoitetut tiedot niin reaaliaikaisesti kuin se olisi teknisesti mahdollista kohtuullisin kaupallisin ehdoin. Tiedot olisi annettava maksutta käyttöön 15 minuuttia julkistamisen jälkeen. Tiedot on annettava siten, että ne saadaan käyttöön nopeasti ja syrjimättömästi ja tietojen olisi oltava yhdisteltävissä toisilta tarjoajilta saataviin, vastaaviin tietoihin. Momentti vastaisi MIFID II -direktiivin 64 artiklan 1 kohtaa.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin niistä tiedoista, jotka hyväksytyn julkistamisjärjestelyn tarjoajan olisi vähintään julkaistava. Julkistettavia tietoja olisivat muun muassa liiketoimen volyymi ja toteuttamisajankohta. Lisäksi tarvittavia tunnisteita olisi julkistettava rahoitusvälineestä, kauppapaikoista ja kauppojen sisäisestä toteuttajasta. Hyväksyttyjen julkistamisjärjestelyiden käyttöönoton olisi parannettava organisoidun kaupankäyntijärjestelmän yhteydessä julkaistavia avoimuusvaatimusten mukaisia kauppaa koskevia tietoja ja merkittävästi autettava varmistamaan, että tällaiset tiedot julkaistaan tavalla, joka helpottaa niiden konsolidointia kauppapaikkojen julkistamiin tietoihin. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 64 artiklan 2 kohtaa.  

Ehdotetun 3 momentin mukaan hyväksytyn julkistamisjärjestelyn tarjoajalla olisi oltava käytössään järjestelmät, joiden avulla se voisi tehokkaasti tarkistaa kaupankäynti-ilmoitusten täydellisyyden, havaita mahdolliset puutteet tai ilmeiset virheet sekä pyytää uudelleenlähettämistä virheellisten ilmoitusten tapauksessa. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 64 artiklan 5 kohtaa.  

2 §.Järjestelyt eturistiriitojen välttämiseksi hyväksytyn julkistamisjärjestelyn tarjoamisessa. Ehdotetun säännöksen mukaan hyväksytyn julkistamisjärjestelyn tarjoajalla olisi oltava hallintojärjestelyt, joiden avulla se voisi välttää eturistiriitatilanteiden syntymisen asiakkaidensa kanssa. Jos hyväksytyn julkistamisjärjestelyn tarjoaja olisi sijoituspalveluyritys tai säännellyn markkinoiden ylläpitäjänä toimiva pörssi, sen olisi käsiteltävä kaikkia keräämiään kaupankäyntitietoja syrjimättömästi sekä pidettävä liiketoiminnot erillään toisistaan. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 64 artiklan 3 kohtaa. 

3 §.Turvajärjestelmät hyväksytyssä julkistamisjärjestelyssä. Pykälän mukaan hyväksytyn julkistamisjärjestelyn tarjoajalla olisi oltava käytössään järjestelmät, joiden avulla voitaisiin varmistaa tiedonsiirtovälineiden suojaus ja ehkäistä julkistettavien tietojen turmeltuminen ja luvaton käyttö sekä estää tietojen vuotaminen ennen julkistamista. Hyväksytyn julkistamisjärjestelyn tarjoajalla olisi lisäksi oltava riittävät resurssit ja varajärjestelyt, joilla se voi varmistaa toimintansa jatkuvuuden. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 64 artiklan 4 kohtaa. 

4 §.Konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajan toiminnan järjestäminen. Ehdotetut säännökset konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajasta olisivat kokonaisuudessaan uusia. Säännöksillä laitettaisiin kansallisesti täytäntöön MIFID II -direktiivin 65 artikla. MIFID II -direktiivi sallii useiden kauppapaikkojen välisen kilpailun, joten on välttämätöntä ottaa mahdollisimman pian käyttöön tehokkaat ja kattavat konsolidoidut kaupankäyntitiedot. Edellyttämällä, että kaikki konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajat konsolidoivat kaikista hyväksytyistä julkistamisjärjestelyistä ja kauppapaikoista saadut tiedot, varmistetaan, että kilpailu toteutuu asiakkaille tarjottavien palvelujen laadun eikä niinkään tietojen laajuuden perusteella.  

Ehdotetun 1 momentin mukaan konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajan olisi järjestettävä toimintansa siten, että se voisi kerätä ja konsolidoida jatkuvaksi sähköiseksi tietovirraksi EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen 6 ja 20 artiklassa tarkoitetut tiedot sekä asettaa ne yleisön saataville niin reaaliaikaisesti kuin on teknisesti mahdollista kohtuullisin kaupallisin ehdoin. Momentissa tarkoitettaisiin oman pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä koskevien tietojen keräämistä ja julkistamista sekä ennen kauppoja että kauppojen jälkeen. Tiedot olisi annettava maksutta käyttöön 15 minuuttia julkistamisen jälkeen sellaisessa muodossa, että markkinaosapuolet voivat käyttää niitä helposti. Lisäksi tiedot olisi annettava siten, että ne saadaan käyttöön nopeasti ja syrjimättömästi ja sellaisessa muodossa, että markkinaosapuolet voivat käyttää niitä helposti. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 65 artiklan 1 kohtaa. Kaupallisen ratkaisun käyttöönotto konsolidoitujen kaupankäyntitietojen keräämiselle oman pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden osalta edistäisi yhtenäisempien markkinoiden luomista ja helpottaisi sitä, että markkinaosapuolet saavat kokonaiskäsityksen saatavilla olevista avoimuusvaatimusten mukaisista kauppaa koskevista tiedoista. 

Pykälän 2 momentin mukaan sellaisen konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajan, joka julkaisisi oman pääomanehtoisia rahoitusvälineitä koskevia tietoja, olisi julkaistava muun muassa liiketoimen volyymi ja toteuttamisajankohta. Lisäksi tarvittavia tunnisteita olisi julkistettava rahoitusvälineestä, kauppapaikoista ja kauppojen sisäisestä toteuttajasta. Jos julkistamiseen soveltuisi joku EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen mukainen vapautus tietojen julkistamisvelvollisuudesta, tulisi tämä tieto julkaista. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 65 artiklan 1 kohtaa. 

Ehdotetun 3 momentin mukaan konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajan olisi järjestettävä toimintansa siten, että se voisi kerätä ja konsolidoida jatkuvaksi sähköiseksi tietovirraksi EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen 10 ja 21 artiklassa tarkoitetut tiedot sekä asettaa ne yleisön saataville niin reaaliaikaisesti kuin olisi teknisesti mahdollista kohtuullisin kaupallisin ehdoin. Momentissa tarkoitettaisiin vieraan pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä koskevien tietojen keräämistä ja julkistamista sekä ennen kauppoja että kauppojen jälkeen. Tiedot olisi annettava maksutta käyttöön 15 minuuttia julkistamisen jälkeen sellaisessa muodossa, että markkinaosapuolet voivat käyttää niitä helposti. Lisäksi tiedot olisi annettava siten, että ne saadaan käyttöön nopeasti ja syrjimättömästi. Tietojen olisi myös oltava yhteensopivia ja sellaisessa muodossa, että markkinaosapuolet voivat käyttää niitä helposti. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 65 artiklan 2 kohtaa. 

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että sellaisen konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajan, joka julkaisisi vieraan pääomanehtoisia rahoitusvälineitä koskevia tietoja, olisi noudatettava pykälän 2 momentin säännöksiä. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 65 artiklan 2 kohtaa. 

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin, että konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajan olisi koottava tiedot säännellyiltä markkinoilta, monenkeskisistä kaupankäyntijärjestelmistä, organisoidulta kauppapaikalta sekä hyväksyttyjen julkistamisjärjestelyjen tarjoajilta. Tiedot olisi koottava rahoitusvälineistä, jotka määritellään 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa Euroopan komission asetuksella tai päätöksellä annetuissa teknisissä standardeissa. 

5 §.Järjestelyt eturistiriitojen välttämiseksi konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoamisessa. Ehdotetun säännöksen mukaan konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajalla olisi oltava hallintojärjestelyt, joiden avulla se voi välttää eturistiriitatilanteiden syntymisen. Jos markkinoiden ylläpitäjä tai hyväksytyn julkistamisjärjestelyjen tarjoaja tarjoaa myös konsolidoituja kaupankäyntitietoja, sen olisi käsiteltävä kaikkia keräämiään tietoja syrjimättömästi sekä pidettävä liiketoiminnot erillään toisistaan. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 65 artiklan 4 kohtaa. 

6 §.Turvajärjestelmät konsolidoiduissa kaupankäyntitiedoissa. Konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajalla olisi oltava käytössään järjestelmät, joiden avulla voidaan varmistaa tiedonsiirtovälineiden suojaus ja ehkäistä julkistettavien tietojen turmeltuminen sekä luvaton käyttö. Konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajalla olisi lisäksi oltava riittävät varajärjestelyt, joilla se voisi varmistaa toimintansa jatkuvuuden. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 65 artiklan 5 kohtaa. 

7 §.Hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän tarjoajan toiminnan järjestäminen. Ehdotetut säännökset hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän tarjoajaa koskevista vaatimuksista olisivat kokonaisuudessaan uusia. Säännöksillä laitettaisiin kansallisesti täytäntöön MIFID II -direktiivin 66 artikla. Ilmoitusjärjestelmää käytetään kaupparaportointitietojen välittämiseen valvojalle. Pykälän 1 momentin mukaan hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän tarjoajan olisi järjestettävä toimintansa siten, että MIFIR:n 26 artiklassa tarkoitetut kaupparaportointitiedot voitaisiin ilmoittaa mahdollisimman nopeasti ja viimeistään liiketoimen toteuttamispäivää seuraavan työpäivän aikana. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 66 artiklan 1 kohtaa. 

Ehdotetun 2 momentin mukaan hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän tarjoajalla olisi oltava käytössään järjestelmät, joiden avulla se voisi tehokkaasti tarkistaa liiketoimia koskevien ilmoitusten täydellisyyden, todeta sijoituspalveluyrityksen aiheuttamat puutteet tai ilmeiset virheet, ilmoittaa virheen tai puutteen ilmetessä sitä koskevat yksityiskohtaiset tiedot sijoituspalveluyritykselle sekä pyytää uudelleen lähettämistä virheellisten ilmoitusten tapauksessa. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 66 artiklan 4 kohtaa. 

Hyväksytyllä ilmoitusjärjestelmän tarjoajalla olisi lisäksi oltava ehdotetun 3 momentin mukaan käytössään järjestelmät, joiden avulla se voisi havaita ja korjata itse aiheuttamansa virheet tai puutteet ja joiden avulla se voi lähettää Finanssivalvonnalle paikkansapitävät ja täydelliset ilmoitukset liiketoimista. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 66 artiklan 4 kohtaa. 

8 §.Järjestelyt eturistiriitojen välttämiseksi hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän tarjoamisessa. Ehdotetun säännöksen mukaan hyväksytyn ilmoitusjärjestelmän tarjoajalla olisi oltava hallintojärjestelyt, joiden avulla se voisi välttää eturistiriitatilanteiden syntymisen asiakkaidensa kanssa. Jos hyväksytyn ilmoitusjärjestelyn tarjoaja olisi sijoituspalveluyritys tai markkinoiden ylläpitäjä, sen olisi käsiteltävä kaikkia keräämiään kauppatietoja syrjimättömästi sekä pidettävä liiketoiminnot erillään toisistaan. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 66 artiklan 2 kohtaa. 

9 §.Turvajärjestelmät hyväksytyssä ilmoitusjärjestelyssä. Ehdotetun säännöksen mukaan hyväksytyn ilmoitusjärjestelyn tarjoajalla olisi oltava käytössään järjestelmät, joiden avulla voitaisiin varmistaa tiedonsiirtovälineiden suojaus ja todentaminen ja ehkäistä julkistettavien tietojen turmeltuminen ja luvaton käyttö sekä estää tietojen vuotaminen tai tiedon luottamuksellisuuden vaarantuminen kaikissa vaiheissa. Hyväksytyn ilmoitusjärjestelyn tarjoajalla olisi lisäksi oltava riittävät resurssit ja varajärjestelyt, joilla se voisi varmistaa toimintansa jatkuvuuden. Ehdotettu säännös vastaisi MIFID II -direktiivin 66 artiklan 3 kohtaa. 

10 §.Rikkomuksista ilmoittaminen. Säännös on uusi ja perustuu direktiivin 73 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan raportointipalvelun tarjoajalla on oltava käytössään asianmukaiset menettelytavat työntekijöitään varten, jotta nämä voivat ilmoittaa sisäisesti säännösrikkomuksista tai niitä koskevista epäilyistä. Säännöksessä ehdotetaan viitattavaksi pörssiä koskevaan vastaavaan säännökseen niin, että raportointipalvelun tarjoajaan sovellettaisiin mitä lain 3 luvun 3 §:ssä säädetään pörssin osalta rikkomuksista ilmoittamisesta. 

IV OSA ERINÄISET SÄÄNNÖKSET

10 luku Valvonta, salassapitovelvollisuus ja erityiset toimivaltuudet

Luvun otsikkoa tarkennettaisiin voimassa olevan lain 8 lukuun verrattuna lisäämällä maininta toimivaltuuksista uutta 3 ja 4 §:ää vastaavasti kuvaamaan luvun sisältöä tarkemmin. 

Luvussa ei enää ehdoteta säänneltäväksi nykyisen 8 luvun 2 §:n mukaisesti hyödykejohdannaismarkkinoiden valvonnasta, sillä siitä ja Finanssivalvonnan yhteistyöstä Energiaviraston kanssa ehdotetaan säädettäväksi Finanssivalvonnasta annetun lain uudessa 3 e §:ssä. 

1 §.Valvonta. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 8 luvun 1 §:ää. Pykälässä säädettäisiin Finanssivalvonnan valvontatehtävästä. 

2 §.Salassapitovevollisuus. Pykälä vastaa voimassa olevan lain 8 luvun 3 §:ää. Pykälässä säädettäisiin lain mukaisten tehtävien hoitamisessa noudatettavasta salassapitovelvollisuudesta.  

3 §.Hyödykejohdannaisia koskevat erityiset toimivaltuudet. Pykälä olisi uusi ja sillä pantaisiin täytäntöön MIFID II:n 57 artikla. Pykälän 1 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi asetettava positiolimiitit eli määrälliset raja-arvot koskemaan hyödykejohdannaisilla käytävää kauppaa Suomessa. Raja-arvojen noudattamisvelvollisuus koskisi kaikkia mainituilla instrumenteilla kauppaa käyviä henkilöitä. Mainitut raja-arvot olisi asetettava kullekin kaupankäynnin kohteena olevalle hyödykejohdannaissopimukselle erikseen, kun instrumentilla käydään kauppaa säännellyllä markkinalla, monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä, organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä taikka näiden ulkopuolella niin sanotulla kahdenvälisellä OTC-markkinalla. Raja-arvojen noudattamisvelvollisuus koskisi niin ikään sellaisia rahoitusvälineitä, jotka taloudelliselta kannalta vastaisivat säännöksessä mainittuja hyödykejohdannaisia. Finanssivalvonta voisi vaatia noudattamaan raja-arvoa, vaatia vähentämään omistuksia tai positioita ja kieltämään omistukset tai positiot kokonaan kyseisessä rahoitusvälineessä raja-arvojen noudattamiseksi. Säännös vastaisi tältä osin MIFID II -direktiivin 69 artiklan 2 kohdan o ja p alakohtia. Finanssivalvonnasta annetun lain 37 d §:ssä ehdotetaan lisäksi säädettäväksi hyödykejohdannaispositioiden valvontaan liittyvästä valtuudesta.  

Pykälän 2 momentin mukaan raja-arvo asetettaisiin direktiivin 57 artiklan 4 kohdan mukaisesti jokaiselle hyödykejohdannaispositiolle erikseen siten, että kuhunkin raja-arvoon laskettaisiin mukaan niillä kauppaa käyvän luonnollisen tai oikeushenkilön kaikki kaupankäyntipositiot. Raja-arvon täyttymisessä otettaisiin huomioon kaikki samaan yritysryhmään kuuluvien henkilöiden ja yritysten positiot mainituissa rahoitusvälineissä. Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/591 annetaan raja-arvojen soveltamisalasta, määräytymisen perusteista sekä laskentamenetelmistä tarkempaa sääntelyä. Finanssivalvonnan olisi myös säännöllisesti arvioitava asettamiaan raja-arvoja sekä tarvittaessa asettaa uusi markkinakehityksen huomioon ottava raja-arvo. Tällaisessa uudelleenarvioinnissa Finanssivalvonnan tulisi ottaa huomioon Euroopan arvopaperiviranomaisen asianomainen ohjeistus sekä tekniset sääntelystandardit.  

Pykälän 3 momentin mukaan hyödykejohdannaisten kaupankäynnille asetettavat pykälän säännökset positiolimiiteistä eivät kuitenkaan koskisi finanssialan ulkopuolisia yhteisöjä edellyttäen, että hyödykejohdannaispositio olisi otettu tarkoituksena suojautua normaaliin liiketoimintaan kohdistuvilta riskeiltä, eikä siten spekulaatiotarkoituksessa. Pykälässä tarkoitettujen raja-arvojen ei siten olisi tarkoitus koskea sellaisia järjestelyjä, jotka objektiivisesti mitattavalla tavalla vähentävät kyseisen finanssialan ulkopuolisen yhteisön kaupalliseen toimintaan välittömästi liittyviä riskejä. Säännös perustuu direktiivin 57 artiklan 1 kohdan 2 alakohtaan. 

Pykälän 4 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi ilmoitettava ESMA:lle sen tarkemmin määräämällä tavalla pykälän nojalla asetettavat positiolimiitit ja niiden muutokset. Ilmoitus olisi tehtävä myös muille toimivaltaisille viranomaisille direktiivin 79 artiklan 5 kohtaa vastaavasti ja siitä ilmenevässä laajuudessa, mikäli Finanssivalvonta käyttäisi pykälän 1 momentista ilmeneviä valtuuksia. Direktiivin 57 artiklan 5 kohdan mukaisesti Finanssivalvonnan tulisi ilmoittaa ESMA:lle etukäteen aikoessaan asettaa pykälässä tarkoitetun raja-arvon. Mainitussa artiklakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti ESMA antaa kahden kuukauden kuuluessa siitä tiedon saatuaan kantansa aiottuun raja-arvoon sekä mahdollisesti edellytetyt muutokset siihen. Finanssivalvonnan tulisi noudattaa tällaista ohjeistusta, ellei Finanssivalvonta katsoisi muutosten olevan perusteettomia tai muuten tarpeettomia. Näissä tapauksissa Finanssivalvonnan tulisi artiklan mukaisesti ilmoittaa perusteltu näkemyksensä poikkeamisen tueksi, jos se aikoisi olla noudattamatta ESMA:n kantaa. 

Pykälän 5 momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi määrättävä niin sanottu yhteinen raja-arvo sellaisille hyödykejohdannaisille, joilla käytäisiin kauppaa useammassa kuin yhdessä maassa sijaitsevassa kauppapaikassa silloin, kun kaupankäynnin volyymi Suomessa olisi arvoltaan suurin. Momentin mukaan Finanssivalvonnan olisi tällöin kuultava muita asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia ennen päätöksen tekemistä ja toimittava muutoinkin direktiivin 57 artiklan 6 kohdan mukaisesti yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. 

Pykälän 6 momentin mukaan ESMA ratkaisee 5 momentissa tarkoitetun yhteisen positiolimiitin asettamisesta johtuvan erimielisyyden toimivaltaisten viranomaisten välillä asetuksen (EU) N:o 1095/2010 19 artiklan mukaisten valtuuksiensa mukaisesti.  

4 §.Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen erityiset toimivaltuudet. Ehdotetun pykälän mukaan ESMA:n oikeudesta johdannaisia ja erityisesti hyödykejohdannaisia koskeviin tietoihin ja näitä koskevista valtuuksia asettaa rajoituksia niille säädetään EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen 45 artiklassa. Säännös olisi luonteeltaan informatiivinen viittaussäännös. 

11 luku Muutoksenhaku

1 §.Muutoksenhaku valtiovarainministeriön päätökseen. Pykälä vastaa teknisiä viittauksia lukuun ottamatta voimassa olevan lain 9 luvun 1 §:ää. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta valtiovarainministeriön päätökseen.  

2 §.Muutoksenhaku Finanssivalvonnan päätökseen. Pykälä vastaa teknisiä viittauksia lukuun ottamatta voimassa olevan lain 9 luvun 2 §:ää. Pykälässä säädettäisiin muutoksenhausta Finanssivalvonnan päätökseen.  

12 luku Hallinnolliset seuraamukset

1 §.Rikemaksu. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lain nykyisen lain10 luvun 1 §:n säännöksen tavoin kansallisen rikemaksusäännöksen soveltamisalaan kuuluvista säännöksistä. Suuri osa momentin nykyisistä säännöksistä ehdotetaan siirrettäväksi direktiivin täytäntöönpanon edellyttämällä tavalla seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan kuuluviksi. Momentin viittaussäännöksiä ehdotetaan myös tarkistettavaksi lain muuttuneita pykäläkohtia vastaaviksi. Ehdotettu 2 momentti vastaisi sisällöltään nykyistä momenttia.  

2 §.Seuraamusmaksu. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi nykyisen lain 10 luvun 2 §:n säännöksen tavoin kansalliseen harkintaan perustuvista seuraamusmaksusäännöksistä. Ehdotus lain 3 luvun 36 §:n ja 5 luvun 17 §:n sisältämien säännöksien säännellyn markkinan sekä monenkeskisen ja organisoidun kaupankäyntijärjestelmän kielletyn markkinoinnin ulottamisesta seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan olisi uusi. 

Pykälän 2—3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi seuraamusmaksun soveltamisesta MIFID II:een perustuvien säädösten osalta. Ehdotettu 2 momentti sisältäisi seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan direktiivin nojalla säädetyt kansalliset säännökset, kun taas 3 momentti sisältäisi seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan kuuluvat MIFIR:n säännökset. Kyseisiin tekoihin ja laiminlyönteihin tulisi sovellettavaksi direktiiviin perustuvat ankarammat seuraamusmaksun enimmäismäärät. Ehdotetut seuraamusmaksusäännökset perustuvat direktiivin 70 artiklaan, lukuun ottamatta lain 3 luvun 3 §:n 1 momentin, 5 luvun 1 §:n 4 momentin ja 9 luvun 10 §:n rikkomusten ilmoittamista koskevien säännösten ulottamista seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan. Kyseisiin rikkomusten ilmoittamista koskevien säännösten rikkomiseen ehdotetaan sovellettavaksi ankarampaa seuraamusmaksua direktiiviin perustuvien rikkomusten tavoin. Tätä voidaan pitää tarkoituksenmukaisena siksi, että kyseinen säännös on väärinkäytösten ennaltaehkäisyn, niiden paljastumisen ja rahoitusmarkkinoiden luotettavan toiminnan kannalta erittäin keskeinen. Vastaava ratkaisu omaksuttiin hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi luottolaitostoiminnasta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 39/2014 vp), jossa luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin ja sijoituspalvelulakiin lisätyn vastaavan säännöksen rikkomiseen sovelletaan vastaavan suuruista seuraamusmaksusäännöstä. 

Pykälän 4 momentin mukaan seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan kuuluvia säännöksiä olisivat pykälän 1—3 momentissa säädetyn lisäksi myös kyseisissä momenteissa tarkoitettuja säännöksiä koskevat tarkemmat rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin sekä EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen perusteella annettujen komission asetusten ja päätösten säännökset. MIFID II:n ja MIFIR:n perusteella annettujen ja niitä tarkentavien komission asetusten ja päätösten säännösten lisääminen säännökseen on tarpeen, koska kyseinen direktiivi ja asetus sisältävät useita valtuuksia komissiolle antaa asetusta tarkentavaa sääntelyä. Kyse on lähinnä selventävästä ja täsmentävästä sääntelystä, koska lain tai MIFIR:n säännöksen rikkomisena on jo lähtökohtaisesti pidettävä myös sitä, että rikotaan kyseisten säädösten perusteella annettua tarkempaa määräystä tai säännöstä. Komission kyseisiä asetuksia ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista momentissa luetella, koska niitä on useita kymmeniä. 

Pykälän 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi itsekriminointisuojaan liittyvästä rajoituksesta. Momentissa tarkoitetun seuraamusmaksusäännöksen soveltamisala ehdotetaan itsekriminointisuojan vuoksi rajattavaksi vain sellaisiin Finanssivalvonnan tietojensaanti- ja tarkastusoikeussäännösten rikkomistilanteisiin, joissa ei ole kyse rikosepäilyistä. Ehdotettu säännös vastaa tältä osin Finanssivalvonnasta annetun lain 33 a §:n 3 momentissa uhkasakon asettamisen osalta jo nykyisin säädettyä. Säännöksen tulkinnassa on kuitenkin huomioitava se, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin velvoitteeseen sisältyvä itsekriminointisuojan periaate voi myös muissa tilanteissa käytännössä estää seuraamusmaksun määräämisen. Näin esimerkiksi tilanteissa, joissa tietojen antaminen Finanssivalvonnalle voisi mahdollisesti johtaa rikosprosessin käynnistymiseen taikka tosiasiassa rikosoikeudelliseksi seuraamukseksi luonnehdittavan hallinnollisen seuraamuksen määräämiseen. Itsekriminointisuojan suhde hallinnolliseen pakkoon on epäselvä. Säännöksessä tarkoitetun henkilön myötävaikutusvelvollisuuden ja itsekriminointisuojan välinen jännite sekä mahdollisesti myötävaikutusvelvollisuuden perusteella saadun aineiston hyödyntämiskiellon sisältö on ratkaistava oikeuskäytännössä.  

3 §.Hallinnollisten seuraamusten määrääminen ja täytäntöönpano. Ehdotettu pykälä vastaa markkinaoikeuteen viittaamista lukuun ottamatta voimassa olevan lain 10 luvun 3 §:ää. 

13 luku Vahingonkorvaus- ja rangaistussäännökset

1 §.Vahingonkorvaus. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi korvausperusteeksi myös EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen sekä rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin ja EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen perusteella annettujen komission asetusten ja päätösten vastainen menettely.  

2 §.Luvaton kaupankäynnin järjestäminen rahoitusvälineillä, organisoidun kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäminen sekä raportointipalvelun tarjoaminen rahoitusvälineillä. Voimassa olevan lain rangaistussäännös kaupankäynnin luvattomasta järjestämisestä ehdotetaan pidettäväksi voimassa uudessa laissa. Nykyisiä kriminalisointeja vastaavasti pykälässä ehdotetaan kriminalisoitavaksi myös organisoidun kaupankäyntijärjestelmän ylläpitäminen sekä raportointipalvelun tarjoaminen ilman asianmukaista toimilupaa. Rangaistussäännöksen otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi vastaavasti. 

Yksilön vastuu kyseisen laiminlyönnin osalta olisi siten lähtökohtaisesti rikosoikeudellista ja direktiivin mukaisia hallinnollisia seuraamuksia voitaisiin pääsääntöisesti soveltaa kyseisiin oikeushenkilöihin.  

3 §.Salassapitovelvollisuuden rikkominen. Pykälä vastaa sisällöltään nykyistä säännöstä. Lain muuttuneen sisällön vuoksi pykäläviittausta ehdotetaan ainoastaan muutettavaksi vastaamaan sisällöllisesti nykyistä viittausta. 

14 luku Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

1 §.Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan samanaikaisesti MIFIR:n soveltamisen alkamisen kanssa 3 päivänä tammikuuta 2018. 

2 §.Siirtymäsäännökset. Pykälän 1—3 momentissa ehdotetaan siirtymäsäännöksiä pörssin ja monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjän sääntöjen laatimiselle ja vahvistamiselle. Lisäksi 4 momentissa ehdotetaan kuuden kuukauden siirtymäaikaa lain 8 ja 9 luvuissa tarkoitettujen raportointipalvelujen tarjoajille. Siirtymäaika soveltuisi sekä kokonaan uuden toimijan velvollisuuteen hakea toimilupaa että toimijaan, joka ei tarvitsisi raportointipalvelujen tarjoamiseen erillistä toimilupaa, mutta jonka olisi kuitenkin saatettava toimintansa vastaamaan lain vaatimuksia. Esimerkkinä toimijasta, joka ei tarvitse erillistä toimilupaa raportointipalvelujen tarjoamiseen, on pörssi. Ehdotetun 5 momentin mukaan lain 9 luvun 4:ssä tarkoitetun konsolidoitujen kaupankäyntitietojen tarjoajan on noudatettava kyseisen pykälän 3 ja 4 momentissa tarkoitettuja toiminnan järjestämistä koskevia vaatimuksia 3 päivä syyskuuta 2019 alkaen. Ehdotus perustuu direktiivin 93 artiklan 1 kohdan 2 alakohtaan, jossa säädettyjä määräaikoja on MIFID II:n muutosdirektiivillä siirretty alkuperäisestä myöhemmäksi. Ehdotetussa 6 momentissa säädettäisiin selvyyden vuoksi siitä, ettei kumottavan lain mukaisia henkilökohtaisia liiketoimia ja sisäpiirirekisterejä koskevia vuosi-ilmoituksia Finanssivalvonnalle tarvitse toimittaa enää vuoden 2017 osalta. Kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettavassa uudessa laissa ei ehdoteta säädettäväksi vastaavista vuosi-ilmoitusvelvollisuuksista. 

1.3  Laki Finanssivalvonnasta

3 e §.Yhteistyö Energiaviraston kanssa. Lakiin ehdotetaan uutta 3 e §:ää Energiaviraston kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Pykälän 1 momentti olisi uusi ja perustuisi MIFID II:n 79 artiklan 6 kohtaan. Ehdotettu 2 momentti vastaisi kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain nykyistä 8 luvun 2 §:n 2 momenttia. Kyseisestä Energiaviraston kuulemisvelvollisuudesta, kuten myös muusta yhteistyöstä Energiaviraston kanssa, ehdotetaan näin jatkossa säädettäväksi uudessa 3 e §:ssä. 

4 §.Valvottavat. Pykälän 2 momentin 6 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitettu raportointipalvelun tarjoaja. Ehdotus vastaa direktiivin 59 artiklan 4 kohtaa. Pykälän 4 momentin 9 kohtaan tehtäisiin ainoastaan luettelon kielitekninen muutos kyseiseen momenttiin lisättävän uuden 10 kohdan johdosta. Ehdotettu uusi 10 kohta kattaisi ne vertailuarvojen hallinnoijat, joiden on haettava toimilupaa Finanssivalvonnalta viitearvoasetuksen 34 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla. Jos hallinnoija tarjoaa tai aikoo tarjota ainoastaan indeksejä, jotka luokitellaan asetuksen mukaan muiksi kuin merkittäviksi vertailuarvoiksi, ei toimilupaa edellytetä, mutta hallinnoijan on rekisteröidyttävä Finanssivalvontaan 34 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla. Tällainen toimija olisi ehdotetun 5 §:n 32 kohdassa tarkoitettu muu finanssimarkkinoilla toimiva.  

Sellaisten vertailuarvojen hallinnoijien, jotka ovat viitearvoasetuksen 3 artiklan 1 kohdan 17 alakohdassa tarkoitettuja valvottuja yhteisöjä, kuten luottolaitoksia, sijoituspalveluyrityksiä tai pörssejä, ei tarvitse hakea toimilupaa, mutta niiden on rekisteröidyttävä Finanssivalvontaan asetuksen 34 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla. Jos yhteisön tarjoama indeksi on kuitenkin asetuksessa tarkoitettu kriittinen vertailuarvo, on yhteisön haettava toimilupaa Finanssivalvonnalta. 

5 §.Muut finanssimarkkinoilla toimivat. Pykälän 3, 6 ja 10 kohtaa ehdotetaan teknisesti täsmennettäväksi muita muutettavaksi ehdotettuja säännöksiä vastaaviksi. Pykälän 31 kohtaan tehtäisiin ainoastaan luettelon kielitekninen muutos pykälään lisättävän uuden 32 kohdan johdosta. Pykälään ehdotetussa uudessa 32 kohdassa määriteltäisiin ne viitearvoasetuksessa tarkoitetut vertailuarvon hallinnoijat, jotka Finanssivalvonta rekisteröi viitearvoasetuksen 34 artiklan mukaisesti. Ehdotetun uuden 33 kohdan määrittelyn tarkoitus on turvata se, että Finanssivalvonta voi käyttää asetuksen edellyttämiä valvonta-, tutkinta- ja seuraamusvaltuuksiaan sen valvottavien ohella kaikkiin niihin henkilöihin, jotka ovat velvollisia asetusta noudattamaan. 

6 §.Muut määritelmät. Pykälän 12, 18 ja 19 kohtaan ehdotetaan teknisiä muutoksia siten, että viittaukset sijoituspalvelulakiin ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin päivitettäisiin vastaamaan lakien muuttunutta pykälänumerointia. 

20 a §.Oikeus saada tietoja esitutkinta- ja syyttäjäviranomaiselta. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan Finanssivalvonnalla olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä saada momentissa tarkoitettujen yhteistyövelvoitteiden täyttämiseksi välttämättömiä tietoja esitutkinta- ja syyttäjäviranomaiselta koskien sijoituspalvelulain ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain rangaistussäännösten esitutkintaa ja oikeudenkäyntimenettelyä. Tietojensaantioikeudesta säädettäisiin MIFID II:n 79 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa säädettyjen yhteistyövelvoitteiden täyttämiseksi. 

21 §. Markkinoiden väärinkäyttöön ja viitearvoasetuksen valvontaan liittyvä erityinen tietojensaantioikeus.Pykälän otsikkoon ehdotetaan lisättäväksi maininta viitearvoasetuksen valvonnasta. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että siihen lisättäisiin viitearvoasetuksen 41 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu valvontavaltuus. Lisäksi pykälän uudessa 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi asetuksen 41 artiklan b alakohdassa tarkoitetusta tietojensaantivaltuudesta. 

24 §.Tarkastusoikeus. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin päivitettäisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia. 

28 §.Johdon toiminnan rajoittaminen. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan muutettavaksi direktiivin 70 artiklan 6 kohdan d alakohtaan perustuen niin, että Finanssivalvonta voisi pysyvästi kieltää henkilöä toimimasta sijoituspalveluita tarjoavassa toimilupavalvottavassa 1 momentissa tarkoitetussa tehtävässä myös silloin, jos tämä on toistuvasti ja vakavasti rikkonut sijoituspalvelulain 15 luvun 2 §:n 6 tai 7 momentissa mainittuja säännöksiä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi myös uusi 6 momentti johdon toiminnan määräaikaisesta rajoittamisesta viitearvoasetuksen 42 artiklan 2 kohdan e alakohtaan perustuen. 

28 b §.Määräaikainen kielto toimia kaupankäyntiosapuolena tai asiakkaana. Lukuun ehdotetaan uutta pykälää sijoituspalveluita tarjoavalle toimilupavalvottavalle ja sivuliikkeelle asetettavasta määräaikaisesta kiellosta. Ehdotus perustuu direktiivin 70 artiklan 6 kohdan e alakohtaan.  

31 §.Tilintarkastajan ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 1 momentin 3 kohdan viittausta tilintarkastuslakiin ehdotetaan korjattavaksi teknisesti niin, että siinä viitattaisiin 3 luvun 5 §:n 4 momentin sijasta 5 momenttiin. Säännöksen nykyinen viittaus on jäänyt aiemman tilintarkastuslain muutoksen yhteydessä korjaamatta.  

32 a §.Omistusosuuden hankinnan kieltäminen. Pykälän 1 ja 2 momentin säännösviittauksia sijoituspalvelulakiin ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan muutettavaksi ehdotettuja kyseisten lakien kohtia. Lisäksi 1 momentin 3 kohtaan ehdotetaan direktiivin 13 artiklan 1 kohdan d alakohdan perusteella lisättäväksi edellytys yrityksen tai yhteisön vakavaraisuuden vaarantumisesta hankinnan johdosta. 

32 b §.Omistusosuuden hankinnan arvioinnissa noudatettava menettely. Pykälän otsikkoa ehdotetaan tarkennettavaksi vastaamaan direktiivin 13 artiklaa sekä luottolaitosdirektiivin 22 artiklaa. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan myös tarkennettavaksi direktiivin 12 artiklan 4 ja 5 kohtaa, kuten myös luottolaitosdirektiivin 22 artiklan 5 ja 6 kohtaa, vastaavaksi. Samoin pykälän 4 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi direktiivin 11 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa, kuten myös luottolaitosdirektiivin 24 artiklan 2 kohtaa, vastaavaksi. 

32 c §.Osakkeisiin ja osuuksiin perustuvien oikeuksien rajoittaminen. Pykälän 1 momentin 1 kohdan säännösviittauksia sijoituspalvelulakiin ja kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan muutettavaksi ehdotettuja kyseisten lakien kohtia. 

33 §.Toimeenpanokielto ja oikaisukehotus. Pykälä ehdotetaan uudistettavaksi kokonaan. Kyse olisi kuitenkin lähes yksinomaan lakiteknisistä selvennyksistä, joilla parannettaisiin säännöksen ymmärrettävyyttä. Voimassa olevan pykälän 1 ja 2 momentti jaettaisiin kolmeksi momentiksi, jolloin voimassa olevan lain 3 momentti siirtyisi samalla 4 momentiksi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin valvottavan tai muun finanssimarkkinoilla toimivan yksittäisen päätöksen täytäntöönpanon tai toimenpiteen, jota ei ole vielä toteutettu, kieltämisestä etukäteen. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa päätös on jo pantu täytäntöön tai toimenpide on jo toteutettu. Finanssivalvonta voisi tällöin säännöksessä mainituin edellytyksin velvoittaa valvottavan tai muun finanssimarkkinoilla toimivan ryhtymään toimenpiteisiin päätöksen täytäntöönpanon tai toteutetun toimenpiteen peruuttamiseksi tai oikaisun aikaansaamiseksi.  

Pykälän 3 momentti koskisi jatkuvan luonteista säännöstenvastaista menettelyä. Finanssivalvonta voisi tällöin säännöksessä mainituin edellytyksin velvoittaa valvottavan tai muun finanssimarkkinoilla toimivan lopettamaan toiminnassaan soveltamansa menettelyn ja kieltää menettelyn uudistamisen. Finanssivalvonnan olisi varattava valvottavalle tai muulle finanssimarkkinoilla toimivalle kohtuullinen määräaika menettelyn korjaamiseksi, jollei se vaaranna vakavasti finanssimarkkinoiden valvonnalle 1 §:ssä säädettyjen tavoitteiden toteutumista. 

Pykälän 4 momentti vastaisi voimassa olevan lain 3 momenttia. 

Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, jonka mukaan edellä pykälässä tarkoitettu kielto tai oikaisukehotus voidaan, jos siihen on erityistä syytä, kohdistaa myös valvottavan tai muun finanssimarkkinoilla toimivan palveluksessa olevaan tai muuhun, joka toimii hänen lukuunsa. Säännös vastaisi muun muassa kuluttajansuojalain (38/1978) 2 luvun 16 §:ssä ja eräiden luotonantajien ja luotonvälittäjien rekisteröinnistä annetun lain (853/2016) 17 §:ssä säädettyä.  

Pykälään ei enää nykyisen säännöksen 4 momentin tavoin ehdoteta sisällytettäviksi informatiivisia viittaussäännöksiä Finanssivalvonnan muissa säädöksissä oleviin kielto-oikeuksiin. Pykälässä ei enää ole tarpeen pyrkiä luettelemaan tyhjentävästi eri laeissa ja EU-asetuksissa Finanssivalvonnalle säädettyjä erilaisia kielto- ja oikaisupäätöksiä koskevia toimivaltuussäännöksiä. Kyseiset valtuussäännökset muuttuvat jatkuvasti, eivätkä viittaussäännökset nykymuodossaankaan ole kaikilta osin kattavia.  

Jos muualla laissa tai EU-asetuksessa Finanssivalvonnalle on säädetty erityisiä toimivaltuuksia lainvastaisen toiminnan tai menettelyn kieltämisestä tai oikaisemisesta, sovellettaisiin niitä ensisijaisesti 33 §:n sijaan. Finanssivalvonnasta annettuun lakiin sisältyvän yleisen toimeenpanokieltosäännöksen ohella kansalliseen sektorilainsäädäntöön sisältyy jo nykyisin useita muitakin vastaavantyyppisiä kieltovaltuuksia. Sijoituspalvelulain 16 luvun 1 §:n ja luottolaitostoiminnasta annetun lain 22 luvun 1 §:n mukaan Finanssivalvonta voi kieltää sitä, joka toimii kyseisen lain vastaisesti, jatkamasta tai uudistamasta kyseisen lain vastaista menettelyä sekä samalla velvoittaa tämän peruuttamaan, muuttamaan tai oikaisemaan menettelyn, jos sitä on pidettävä tarpeellisena finanssimarkkinoiden valvonnalle säädettyjen tavoitteiden toteutumiseksi. Vastaavasti arvopaperimarkkinalain 17 luvun 2 §:n mukaan Finanssivalvonta voi kieltää sitä, joka toimii arvopaperien ja muiden rahoitusvälineiden tarjoamisessa, markkinoinnissa ja vaihdannassa tai arvopapereita ja muita rahoitusvälineitä koskevaa tiedonantovelvollisuutta täytettäessä arvopaperimarkkinoilla kyseisen lain vastaisesti, jatkamasta tai uudistamasta kyseisen lain vastaista menettelyä. Finanssivalvonta voi samalla velvoittaa menettelyn muutettavaksi tai oikaistavaksi, jos sitä on pidettävä tarpeellisena sijoittajille aiheutuvien ilmeisten haittojen vuoksi. 

33 a §.Uhkasakko. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin 33 §:ään ehdotetun uuden 5 momentin johdosta lisäys, jonka mukaan uhkasakko voitaisiin, jos siihen on erityistä syytä, kohdistaa myös valvottavan tai muun finanssimarkkinoilla toimivan palveluksessa olevaan tai muuhun, joka toimii hänen lukuunsa. 

37 d §.Hyödykejohdannaispositioiden valvonta. Lukuun ehdotetaan uutta pykälää hyödykejohdannaissopimusten ja -positioiden valvontaan liittyen. Ehdotus perustuu direktiivin 69 artiklan 2 kohdan alakohtaan j, o ja p. Hyödykejohdannaisia koskevista erityisistä toimivaltuuksista ehdotetaan säänneltäviksi kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 10 luvun 3 §:ssä. Hyödykejohdannaisia ja päästöoikeuksia koskevien positioiden julkistamisesta sekä kyseisten tietojen toimittamisesta viranomaisille ehdotetaan lisäksi säänneltäväksi kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 7 luvun 6 §:ssä.  

ESMA:n oikeudesta saada hyödykejohdannaisia koskevia tietoja sekä toimivallasta asettaa rajoitteita niiden kaupankäynnille, säädetään MIFIR:n 45 artiklassa. ESMA:n on tarkoitus koordinoida toimenpiteitä, joita kansalliset toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat kansallisten positionhallintavaltuuksien perusteella. ESMA:n positionhallintavaltuuksien käyttö edellyttäisi ensinnäkin sitä, että se olisi tarpeen joko finanssi- tai hyödykemarkkinoiden moitteettomaan toimintaan ja eheyteen taikka finanssijärjestelmän vakauteen kohdistuvan uhan torjumiseksi unionissa. Toiseksi kyseisten valtuuksien käyttö edellyttäisi sitä, että kansalliset toimivaltaiset viranomaiset eivät olisi toteuttaneet toimenpiteitä uhan torjumiseksi tai, että toteutetut toimenpiteet eivät olisi olleet riittäviä. 

38 §.Rikemaksu. Pykälän 1 momentin 2 kohdan sisältämää viittausta kaupankäynnistä rahoitusvälineillä ehdotettuun uuteen lakiin ehdotetaan päivitettäväksi. 

40 §.Seuraamusmaksu. Pykälän 1 ja 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän 1 momentin sisältämää viittausta kaupankäynnistä rahoitusvälineillä ehdotettuun uuteen lakiin ehdotetaan päivitettäväksi. Lisäksi 2 momenttiin ehdotetaan uutta 6 kohtaa viitearvoasetuksen 42 artiklan 1 kohtaan perustuen. Kyseisessä kohdassa lueteltaisiin seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan kuuluvat viitearvoasetuksen säännösten rikkomiset.  

Lisäksi pykälään ehdotetaan uutta 5 momenttia viitearvoasetuksen 42 artiklan kohdan b alakohtaan perustuen. Ehdotetussa 5 momentissa säädettäisiin myös itsekriminointisuojaan liittyvästä rajoituksesta. Momentissa tarkoitetun seuraamusmaksusäännöksen soveltamisala ehdotetaan itsekriminointisuojan vuoksi rajattavaksi vain sellaisiin Finanssivalvonnan tietojensaanti- ja tarkastusoikeussäännösten rikkomistilanteisiin, joissa ei ole kyse rikosepäilyistä. Ehdotettu säännös vastaa tältä osin Finanssivalvonnasta annetun lain 33 a §:n 3 momentissa uhkasakon asettamisen osalta jo nykyisin säädettyä. Säännöksen tulkinnassa on kuitenkin huomioitava se, että itsekriminointisuoja voi myös muissa tilanteissa käytännössä estää seuraamusmaksun määräämisen.  

41 §.Seuraamusmaksun määrääminen. Pykälään 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että Finanssivalvonta määräisi jatkossa kaikki seuraamusmaksut. Voimassa oleva lain mukaan markkinaoikeus määrää yli yhden miljoonan euron seuraamusmaksut Finanssivalvonnan esityksestä. 

Sääntely poikkeaa uudesta rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetusta laista (444/2017), jonka mukaan kyseisessä laissa tarkoitettu toimivaltainen valvontaviranomainen määrää aina itse lain 8 luvun 3 §:ssä tarkoitetun seuraamusmaksun. Valvontaviranomaisia ovat muun muassa Finanssivalvonta, Poliisihallitus ja aluehallintovirasto. Lain 8 luvun 4 §:n mukaan Finanssivalvonnan luotto- tai rahoituslaitokselle määräämä seuraamusmaksu saa olla enintään joko kymmenen prosenttia luotto- tai rahoituslaitoksen tekoa tai laiminlyöntiä edeltävän vuoden liikevaihdosta tai viisi miljoonaa euroa, sen mukaan kumpi on suurempi. Jos luotto- tai rahoituslaitos on osa konsernia, liikevaihdolla tarkoitetaan konsernin ylimmän emoyrityksen konsernitilinpäätöksen mukaista liikevaihtoa. Seuraamusmaksun määräämistä koskevasta päätöksestä voidaan rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain 9 luvun 4 §:n mukaan valittaa hallinto-oikeudelle. Sen sijaan Finanssivalvonnasta annetun lain 73 §:n mukaan muutoksenhakutuomioistuimena Finanssivalvonnan kyseisen nojalla määräämien hallinnollisten seuraamusten osalta toimii markkinaoikeus. Lain seuraamusmaksun määräämistä koskeva menettely ja hallinnollisia seuraamuksia koskeva valitusreitti ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain kanssa. 

Korkein hallinto-oikeus on toistuvasti kiinnittänyt huomiota siihen, ettei ole tarkoituksenmukaista, että korkein hallinto-oikeus toimii ensimmäisenä muutoksenhakutuomioistuimena markkinaoikeuden määräämissä seuraamusmaksuja koskevissa valituksissa vaan korkeimman hallinto-oikeuden tulisi lakisääteisten tehtäviensä mukaisesti käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa (lausunnot 10.6.2011 - H85/11; 18.11.2011 - H85/11; 14.8.2014 - H241/14). Lisäksi korkein hallinto-oikeus ei ole pitänyt perusteltuna, että markkinaoikeudelle osoitetaan ratkaistavaksi hallinnollisia seuraamuksia koskevia hakemus- tai valitusasioita, jotka eivät liity muutoin markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluviin oikeudenaloihin. 

Tästä syystä 1 momenttia muutettaisiin siten, että päätöksen seuraamusmaksun määräämisestä tekisi Finanssivalvonta. Finanssivalvonnan päätöksestä saisi ehdotetun 73 §:n mukaan hakea muutosta Helsingin hallinto-oikeudelta. 

Lain muuttaminen on tarpeen muun muassa siksi, että jos Finanssivalvonta epäilisi valvottavansa rikkoneen rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain säännöksiä vakavasti, toistuvasti tai järjestelmällisesti, mikä on seuraamusmaksun määräämisen edellytys, on todennäköistä, että Finanssivalvonnan tulee tällöin arvioida myös sitä, onko valvottavan hallinto- ja ohjausjärjestelmät järjestetty lain edellyttämällä luotettavalla tavalla. Esimerkiksi hallinto- ja ohjausjärjestelmiä koskevan luottolaitostoiminnasta annetun lain 7 luvun 1 §:n rikkominen on säädetty mainitun lain 20 luvun 1 §:ssä seuraamusmaksun alaiseksi. Voimassa oleva laki johtaa tällaisessa tilanteessa siihen, että samassa asiassa, mutta kahden eri lain nojalla annetusta Finanssivalvonnan seuraamusmaksupäätöksestä tulisi valittaa eri valitustuomioistuimiin, mikä ei ole tarkoituksenmukaista. 

Markkinaoikeus ei ole voimassa olevan lain mukaan toimivaltainen viranomainen määräämään Finanssivalvonnasta annetun lain 38 §:ssä tarkoitettua rikemaksua tai antamaan 39 §:ssä tarkoitettua julkista varoitusta, joiden osalta toimivaltainen viranomainen on Finanssivalvonta. Tämä tarkoittaa, että toimivaltaisia viranomaisia voi olla samassa asiassa kaksi. Tilanteessa, jossa Finanssivalvonta esittäisi markkinaoikeudelle yli yhden miljoonan euron seuraamusmaksun määräämistä asiassa, jossa valvottavan tai muun finanssimarkkinoilla toimivan epäillään rikkoneen myös rikemaksun tai julkisen varoituksen soveltamisalaan kuuluvaa säännöstä, olisivat sekä markkinaoikeus että Finanssivalvonta toimivaltaisia viranomaisia. Muutos on lisäksi tarpeen myös ehdotetun yhteistä hallinnollista seuraamusta koskevan 41 b §:n johdosta. 

Ehdotettuun muutoksen liittyy myös ehdotus lain 43 §:n 1 momentin muuttamiseksi ja lain 43 b ja 44 §:n kumoamiseksi sekä ehdotus lain 73 §:n muuttamiseksi niin, että kaikista Finanssivalvonnan määräämistä hallinnollisista seuraamuksista tehtäisiin valitus Helsingin hallinto-oikeudelle.  

Yleisenä oikeusministeriön hallinnonalan tavoitteena on hallinto-oikeuksien kehittäminen mahdollisimman tasavahvoina yleisinä ensi asteen muutoksenhakutuomioistuimina, missä yhteydessä lähtökohtana tulisi olla asioiden hajauttaminen kaikkiin hallinto-oikeuksiin. Hallituksen esitysluonnoksesta toimitetuissa lausunnoissa oikeusministeriö, korkein hallinto-oikeus ja Finanssivalvonta katsovat, että rahoitusmarkkinoihin liittyy useita sellaisia erityisasiantuntemusta vaativia seikkoja, jotka puoltaisivat voimassa olevan muutoksenhakujärjestelmän ylläpitämistä ja muutoksenhaun keskittämistä. Lisäksi lausunnoissa kiinnitetään huomiota valitusasioiden oletettavan vähäiseen lukumäärään, mikä puoltaa muutoksenhaun keskittämistä yhteen hallinto-oikeuteen. Oikeusministeriön ja Finanssivalvonnan lausunnoissa nostettiin esiin Helsingin hallinto-oikeus ja korkeimman hallinto-oikeuden lausunnossa esimerkinomaisesti Hämeenlinnan hallinto-oikeus.  

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi ensinnäkin niin, että seuraamusmaksun kokonaisarvioinnissa olisi otettava huomioon myös sekä menettelyyn sisältyvät muut että aiemmat finanssimarkkinoita koskeviin säännöksiin kohdistuneet rikkomukset. Näin esimerkiksi tilanteessa, jossa tekijälle määrättäisiin seuraamusmaksu, tulisi seuraamusmaksun määrän kokonaisarvioinnissa huomioida myös se, että tekijä on rikkonut myös julkisen varoituksen tai rikemaksun soveltamisalaan kuuluvia säännöksiä, kuten myös henkilölle mahdollisesti jo aiemmin määrätty seuraamus finanssimarkkinoita koskevien säännösten rikkomisesta. Yhteisen rikemaksun ja seuraamusmaksun määräämisestä ehdotetaan säädettäväksi erikseen lain uudessa 41 b §:ssä. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan lisäksi muutettavaksi niin, että siihen lisättäisiin viitearvoasetuksen 43 artiklan 1 kohdan b alakohtaan perustuen seuraamusmaksun määrää arvioitaessa huomioitava kriteeri viitearvoasetuksen rikkomisen vaikutuksesta reaalitalouteen. 

41 a §.Seuraamusmaksun enimmäismäärä eräissä tapauksissa. Pykälässä säädetään eri EU:n sektorisäädösten edellyttämistä taloudellisten seuraamusten enimmäismääristä ja laskentatavoista. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että siinä säädettäisiin tiettyjen UCITS V:een perustuvien sijoitusrahastolain rikkomusten lisäksi sijoituspalvelulain sekä kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain tietyistä MIFID II:een perustuvien säännösten rikkomisesta määrättävistä seuraamusmaksujen enimmäismääristä.  

Pykälään ehdotetaan uutta 9 ja 10 momenttia, joissa säädettäisiin viitearvoasetuksen 42 artiklan 2 kohdan g ja h alakohtaan perustuvista seuraamusmaksun enimmäismääristä. Pykälän nykyinen 9 momentti siirtyisi 11 momentiksi ja 10 momentti 12 momentiksi. Pykälän ehdotetun 11 momentin mukaan edellä 6—10 momentissa säädetyn estämättä seuraamusmaksu saisi kuitenkin olla enintään kolme kertaa niin suuri kuin teolla tai laiminlyönnillä saatu hyöty, jos hyödyn suuruus on määriteltävissä. 

41 b §.Yhteinen seuraamusmaksu. Lakiin ehdotetaan uutta säännöstä yhteisen seuraamusmaksun määräämisestä. Säännöksen 1 momentti mahdollistaisi sen, että Finanssivalvonta voisi samalla päätöksellä määrätä henkilölle yhteisen seuraamusmaksun kaikista sellaisista teoista ja laiminlyönneistä, joilla tämä on rikkonut lain 38 §:n, 40 §:n ja 41 a §:n rike- ja seuraamusmaksusäännöksen soveltamisalaan kuuluvia säännöksiä.  

Yhteinen seuraamusmaksu saisi ehdotetun 2 momentin mukaan olla enintään rike- tai seuraamusmaksujen yhteenlasketun enimmäismäärän suuruinen. Mikäli menettelyllä olisi lisäksi rikottu myös muita kuin kyseisiin lain rike- tai seuraamusmaksusäännösten soveltamisalaan kuuluvia finanssimarkkinoita koskevia säännöksiä, voitaisiin se ottaa huomioon lain 41 §:n 2 momentin mukaisesti seuraamusmaksun määräämisen kokonaisarvioinnissa.  

41 c §.Hallinnollisen seuraamuksen määrääminen yritysjärjestelytilanteessa. Lakiin lisättäisiin selventävä säännös erilaisten yritysjärjestelytilanteiden, kuten liiketoiminnan kaupan tai sulautumisen vaikutuksesta hallinnollisen seuraamukseen määräämiseen. Ehdotetun pykälän mukaan rikemaksu, julkinen varoitus tai seuraamusmaksu voidaan määrätä myös sellaiselle elinkeinonharjoittajalle, jolle elinkeinotoiminta, jossa laiminlyönti tai rikkomus on tapahtunut, on siirtynyt yrityskaupan tai muun yritysjärjestelyn seurauksena. Ehdotus vastaa läheisesti kilpailulain (948/2011) 12 §:ssä säädettyä. 

42 a §.Hallinnollisten seuraamusten määräämisoikeuden vanhentuminen. Pykälän 2 momentista poistettaisiin viittaus markkinaoikeuteen 41 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetystä syystä. 

43 §.Hallinnollisen seuraamuksen ja muun päätöksen julkistaminen. Pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaus markkinaoikeuden määräämään seuraamusmaksuun 41 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetystä syystä. 

43 a §.Rikemaksun ja seuraamusmaksun täytäntöönpano ja palauttaminen. Pykälän 1 momentissa todettaisiin, että rikemaksun ja seuraamusmaksun perimiseen sovellettaisiin sakon täytäntöönpanosta annettua lakia. Muutos vastaa uuden rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 8 luvun 9 §:n 1 ja 2 momenttia. Momentista poistettaisiin asetuksenantovaltuus, jolloin valtuuden nojalla annettu valtioneuvoston asetus rikemaksusta ja seuraamusmaksusta finanssimarkkinoilla (1018/2012) kumoutuisi lain voimaantullessa. 

Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 2/2017 vp, s. 6) esittänyt vastaavan säännöksen poistamista ehdotuksesta rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annettavaksi laiksi. Perustuslakivaliokunta on perustellut näkemystään sillä, että säännöksen voi ymmärtää viittaavan siihen, että samasta teosta olisi mahdollista aikaisemmin määrätyn rike- tai seuraamusmaksun estämättä aloittaa rikosprosessi tai jatkaa jo aloitettua rikosprosessia. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan tällainen tulkinta ei olisi sopusoinnussa oikeus- ja lainsäädäntökäytännön kanssa. 

43 b §.Asian käsittely markkinaoikeudessa. Pykälä kumottaisiin 41 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetystä syystä. 

44 §.Velvollisuus saapua markkinaoikeuden istuntoon ja esittää asiakirjoja. Pykälä kumottaisiin 41 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetystä syystä. 

50 §.Yleinen yhteistyövelvoite. Pykälä ja sen otsikko ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälän otsikko koskisi vain pykälän 1 momentissa säädettyä yleistä yhteistyövelvoitetta. Pykälän nykyisen 2 momentin sisältämästä MIFID I:ssä tarkoitetusta yhteysviranomaisesta ehdotettaisiin jatkossa säädettäväksi ehdotetun 50 n §:n 2 momentissa. Kyseisessä momentissa viitattaisiin MIFID I:n sijaan MIFID II:een. 

50 n §.Toiminta rahoitusvälineiden markkinat -direktiivissä tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Lukuun ehdotetaan uutta pykälää, jonka 1 momentin ensimmäisen lauseen mukaan Finanssivalvonta toimisi MIFID II:n 67 artiklassa ja MIFIR:ssä tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Ehdotettu säännös on tarpeen siksi, että viranomaisvaltuuksia koskevien EU-säännösten on katsottu edellyttävän kansallista täytäntöönpanoa. MIFIR sisältää useita toimivaltaiselle viranomaiselle annettuja valtuuksia ja velvollisuuksia, eikä niitä ole tarkoituksenmukaista luetella tyhjentävästi. Finanssivalvonta esimerkiksi valvoisi MIFIR 39 artiklan 3 kohdan mukaisesti Suomessa tai Suomesta käsin markkinoitavien, jaeltavien tai myytävien rahoitusvälineiden ja strukturoitujen talletusten markkinointia. Finanssivalvonta voisi myös käyttää MIFIR:n 42 artiklassa määriteltyjä tuoteinterventiotoimia.  

Ehdotetun säännöksen toisen lauseen mukaan valtiovarainministeriö toimisi MIFID II:n 44 artiklassa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena. Lisäys on tarpeen sen vuoksi, että valtiovarainministeriö toimii pörssin toimilupaviranomaisena. 

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi MIFID II 79 artiklan 1 kohdan 5 alakohdassa tarkoitetusta yhteysviranomaisesta.  

53 §.Valvontayhteistyöstä kieltäytyminen. Pykälän 1 momentin 2 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että kieltäytymisperusteena valvontayhteistyölle olisi Suomessa vireillä oleva asiaa koskeva oikeudenkäynti tai hallinnollinen menettely. Ehdotetun muutoksen seurauksena esimerkiksi vireillä olevat hallinnolliset seuraamusprosessit voisivat myös toimia kieltäytymisperusteena.  

61 §.Ulkomaiseen ETA-sivuliikkeeseen ja muuhun ulkomaiseen ETA-valvottavaan ja toisen ETA-valtion valvonnassa olevaan säänneltyyn markkinaan kohdistuvasta toimenpiteestä ilmoittaminen sekä ulkomaisen ETA-sivuliikkeen ja muun ulkomaisen ETA-valvottavan toiminnan rajoittaminen ja kieltäminen. Pykälän 7 momenttia ehdotetaan muutettavaksi direktiivin 86 artiklan 3 kohdan mukaisesti niin, että sen soveltamisalaan sisältyisi myös monenkeskistä ja organisoitua kaupankäyntijärjestelmää vastaava markkinoiden ylläpitäjä. 

62 §.Toimiluvan myöntämiseen ja perumiseen sekä omistajavalvontaan liittyvä tietojenvaihto. Pykälän 2 momentin 2 kohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin päivitettäisiin vastaamaan sijoituspalvelulakiin ehdotettuja muutoksia.  

71 §.Oikeus ja velvollisuus luovuttaa tietoja. Pykälän nykyistä 11 a kohtaa ehdotetaan muutettavaksi niin, että se kattaisi kaikki Energiaviraston tehtävät. Lisäksi pykälään ehdotetaan uutta 11 e kohtaa, joka mahdollistaisi tietojen luovuttamisen direktiivin 79 artiklan 7 kohdan edellyttämällä tavalla maatalousalan viranomaisille.  

73 §.Muutoksenhaku. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että myös Finanssivalvonnan lain 4 luvun nojalla määräämiin hallinnollisiin seuraamuksiin haettaisiin jatkossa muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen. Ehdotus vastaisi uutta rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 9 luvun 4 §:ää, jonka mukaan Finanssivalvonnan mainitun lain nojalla määräämästä seuraamusmaksusta valitetaan hallinto-oikeuteen. Rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annettua lakia yhtenäistettäisiin ehdotetun 73 §:n muutoksen kanssa siten, että lain 9 luvun 4 §:ssä viitattaisiin Finanssivalvonnan tekemien päätösten muutoksenhaun osalta Helsingin hallinto-oikeuteen. 

Hallintolainkäytössä on kaksiasteinen yleisten hallintotuomioistuinten järjestelmä, jossa ensimmäisenä oikeusasteena ovat alueelliset hallinto-oikeudet ja ylimpänä oikeusasteena on korkein hallinto-oikeus. Alueellisia hallinto-oikeuksia on Suomessa kuusi ja lisäksi Ahvenanmaalla on oma hallintotuomioistuimensa. Helsingin hallinto-oikeuteen keskittyy erityisesti välillistä verotusta koskevat asiat, jotka muodostavat merkittävän osan käsiteltävistä valituksista. Erityistuomioistuimina hallintolainkäytön alalla toimivat lähinnä vakuutusoikeus ja markkinaoikeus. 

Markkinaoikeudessa käsitellään hallintolainkäytön menettelyssä kilpailu- ja hankinta-asiat, joissa muutosta haetaan korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Asioiden käsittelyssä markkinaoikeudessa noudatetaan oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annettua lakia, hallintolainkäyttölakia sekä oikeudenkäymiskaarta. Muutosta markkinaoikeuden päätökseen haetaan valitusluvalla korkeimmalta oikeudelta. 

Muutoksenhaun keskittäminen joissakin asiaryhmissä, kuten muutoksenhaussa Finanssivalvonnan päätöksiin, yhteen tai muutamaan alueelliseen hallintotuomioistuimeen tuo järjestelmään erityistuomioistuinten piirteitä ja asiantuntemuksen keskittymistä. Oikeusministeriön asettaman työryhmän (Tehtävien jako hallintotuomioistuinten kesken. Hallintolainkäytön tasotyöryhmän mietintö, 78/2010) mukaan asioiden keskittämistä yhteen tai muutamaan alueelliseen tuomioistuimeen voidaan perustella lähinnä asioissa, joiden ratkaisemisessa tarvitaan muutakin kuin oikeudellista asiantuntemusta eikä tätä erityisasiantuntemusta voida käytännössä turvata useissa tai kaikissa hallinto-oikeuksissa. Tällöin on kuitenkin syytä selvittää ensin, voidaanko tarvittava asiantuntemus turvata esimerkiksi koulutuksen tai asiantuntijoiden kuulemisen avulla. 

Rahoitusmarkkinoihin liittyy useita sellaisia erityisasiantuntemusta vaativia seikkoja, jotka puoltaisivat voimassa olevan muutoksenhakujärjestelmän ylläpitämistä ja muutoksenhaun keskittämistä Helsingin hallinto-oikeuteen. Kun 41 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että Finanssivalvonta tekisi päätöksen kaikkien hallinnollisten seuraamusten määräämisestä itse, muutoksenhaku markkinaoikeuteen ei ole enää perusteltua. Ensimmäinen muutoksenhakutuomioistuin kaikkiin Finanssivalvonnan tekemiin päätöksiin olisi 1 momentin mukaan Helsingin hallinto-oikeus hallintotuomioistuinten tehtävien jakoon sovellettavien yleisten periaatteiden mukaisesti. 

Voimassa olevan pykälän 2 ja 3 momentti kumottaisiin tarpeettomina. Pykälään lisättäisiin uusi2 momentti, jossa säädettäisiin valitusluvasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkeimman hallinto-oikeuden olisi myönnettävä valituslupa, jos hallintolainkäyttölain 13 §:n 2 momentissa tarkoitetut edellytykset täyttyvät. Esimerkiksi merkittävät hallinnolliset rahamääräiset seuraamukset ja toimiluvan peruminen ovat sellaisia yksilön oikeuksiin merkittävästi puuttuvia hallintotoimia, joissa valitusluvan myöntämisen edellytykset voisivat täyttyä. 

Uuden 2 momentin johdosta voimassa olevan pykälän 4 momentti kumottaisiin ja myös Finanssivalvonnan muutoksenhakuoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen olisi sidottu tuomioistuimen myöntämään valituslupaan. 

Ehdotetut 3 ja 4 momentti vastaisivat voimassa olevan 73 §:n 5 ja 6 momenttia. 

Voimaantulo ja siirtymäsäännökset. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan samanaikaisesti MIFIR:n soveltamisen alkamisen kanssa 3 päivänä tammikuuta 2018. 

Laissa säädettäisiin muutoksenhakua koskevasta siirtymäsäännöksestä. Ehdotetun 1 momentin mukaan valitukseen, joka tehdään ennen tämän lain voimaantuloa annetusta päätöksestä, sekä tällaisen asian käsittelyyn valituksen johdosta ylemmässä valitusviranomaisessa sovellettaisiin lain voimaan tullessa voimassa olleita säädöksiä. Ehdotetun 2 momentin mukaan tekoon tai laiminlyöntiin, joka on tehty ennen tämän lain voimaantuloa, sovellettaisiin teon tai laiminlyönnin aikana voimassa olleita säännöksiä.  

1.4  Joukkorahoituslaki

1 luku Yleiset säännökset

1 §.Soveltamisala. Pykälä ehdotetaan uudistettavaksi kokonaisuudessaan. Nykyisen säännöksen perustelut (HE 46/2016 vp. s. 102) joukkorahoituslain ja muun lainsäädännön keskinäisestä normihierarkiasta ovat ongelmallisia siksi, että kansallinen joukkorahoituslaki ei voi ohittaa pakottavaan EU-sääntelyyn perustuvan sijoituspalvelulain tai muun lain soveltamista. Nykyisen lain esitöissä esitetyt perustelut eivät myöskään kaikilta osin vastaa lain lopullista sisältöä lain eduskuntakäsittelyn yhteydessä lakiin tehtyjen lukuisten muutosten vuoksi. Tämän vuoksi pykälän soveltamisalasäännöksiä on tarpeen muuttaa.  

Pykälän 1 momentti vastaisi nykyistä 1 momenttia. Pykälän 2 momenttiin täsmennettäisiin ne säännökset, joita ei sovelleta toimiluvallisiin joukkorahoituksen välittäjiin. Momentissa ei erikseen säädettäisi sijoituspalvelulain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun henkilöön sovellettavista säädöksistä, koska lain 9 §:n 2 momentissa ja 10 §:n 3 ja 4 momentissa on säädetty erikseen kyseisiin henkilöihin sovellettavista säädöksistä. Pykälän uudessa 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi toimiluvalliseen joukkorahoituksen välittäjään sovellettavista lain säännöksistä laina- ja sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välittämisessä muilla kuin rahoitusvälineillä. Kyseisessä joukkorahoituksen välittämisessä olisi siten noudatettava ainoastaan lain 10 §:n 1, 5 ja 6 momentissa tarkoitettuja säännöksiä. Kyseisten säännösten rikkomiseen sovellettaisiin myös lain 15 §:ssä säädettyjä kansallisia seuraamussäännöksiä. Pykälän 4 momentti vastaisi nykyistä 3 momenttia. Pykälän 5 momentti vastaisi pääosin nykyistä 5 momenttia. Momenttia täsmennettäisiin kuitenkin viittaamalla ainoastaan sijoitusmuotoiseen joukkorahoitukseen, koska arvopaperimarkkinalaki ei sovellu lainamuotoiseen, muulla kuin rahoitusvälineellä tapahtuvaan joukkorahoituksen välitykseen. Pykälän 6 momentti vastaisi nykyistä 4 momenttia. Pykälän uudessa 7 momentissa ehdotetaan informatiivisesti viitattavaksi sijoituspalvelulain soveltamiseen tilanteessa, jossa tarjotaan sijoituspalveluja rahoitusvälineellä. Pykälän 8 momentti olisi uusi ja se sisältäisi informatiivisen viittauksen lakiin kaupankäynnistä rahoitusvälineillä. Pykälän 9 momentti olisi myös uusi ja sisältäisi informatiivisen viittauksen maksupalvelulakiin ja maksulaitoslakiin. Maksujen välitys ja asiakasvarojen vastaanotto saattaa edellyttää toimilupaa tai rekisteröitynyttä maksulaitosta. 

2 §.Määritelmät. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessa. Ehdotettu 1 ja 2 kohta vastaisivat nykyistä 1 ja 2 kohtaa. Pykälän 3 kohta ehdotetaan muutettavaksi niin, että siinä määriteltäisiin rekisteröity joukkorahoituksen välittäjä. Erotukseksi toimiluvallisesta joukkorahoituksen välittäjästä rekisteröidyllä joukkorahoituksen välittäjällä tarkoitettaisiin elinkeinonharjoittajaa, joka ei ole luottolaitos, maksulaitos, sijoituspalveluyritys tai sijoituspalvelulain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu henkilö, eikä vaihtoehtorahastojen hoitaja ja joka ammattimaisesti välittää laina- tai sijoitusmuotoista joukkorahoitusta. Pykälän 4 kohdaksi ehdotetaan toimiluvallisen joukkorahoituksen välittäjän määritelmää. Tällä tarkoitettaisiin sijoituspalveluyritystä, luottolaitosta, maksulaitosta ja sijoituspalvelulain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua henkilöä. Viimeksi mainittu henkilö voi olla joko sijoituspalvelulain 2 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla toimiluvan saanut yritys tai 2 momentin nojalla toimiluvan saanut elinkeinonharjoittaja. Pykälän nykyinen 4—11 kohta siirtyisivät 5—12 kohdaksi. 

2 luku Oikeus välittää joukkorahoitusta

3 §.Rekisteröitymisvelvollisuus. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että siinä ensinnäkin täsmennettäisiin rekisteröitymisvelvollisuuden koskevan muita kuin toimiluvallisia joukkorahoituksen välittäjiä. Toiseksi momentissa täsmennettäisiin oikeuden koskevan vain muilla kuin rahoitusvälineillä tapahtuvaa joukkorahoituksen välitystä. Täsmennys on tarpeen siksi, että rahoitusvälineillä tapahtuvaa joukkorahoitusta on oikeus välittää ainoastaan 9 §:ssä tarkoitetuilla toimiluvan saaneilla yrityksillä ja elinkeinonharjoittajilla.  

9 §.Toimiluvallisen joukkorahoituksen välittäjän oikeus välittää laina- tai sijoitusmuotoista joukkorahoitusta. Pykälä ja sen otsikko ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän otsikossa täsmennettäisiin pykälän koskevan toimiluvallisen joukkorahoituksen välittäjän oikeutta välittää joukkorahoitusta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin toimiluvallisen rahoitusmarkkinatoimijan oikeudesta välittää laina- ja sijoitusmuotoista joukkorahoitusta. Toimiluvallinen joukkorahoituksen välittäjä voi viitata sijoituspalveluyritykseen, luottolaitokseen, vaihtoehtorahastojen hoitajaan tai arvopaperikeskukseen.  

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi MIFID II:n 3 artiklan mukaisesti sijoituspalvelulain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden (rajoitettu sijoituspalveluyrityksen toimilupa) oikeudesta tarjota sellaista joukkorahoituksen välitystä, jossa ainoastaan vastaanotetaan tai välitetään säädöksessä tarkoitettuja rahoitusvälineitä koskevia toimeksiantoja. Pykälässä ei enää ehdoteta säädettäväksi nykyisen 3 momentin tavoin välittäjän velvollisuudesta välittää saamansa toimeksiannot toimiluvalliselle rahoitusmarkkinatoimijalle, sillä siitä säädetään jo ehdotetussa 2 momentissa viitatussa sijoituspalvelulain 1 luvun 3 §:n 1 momentissa. Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi toimijan velvollisuudesta ilmoittaa Finanssivalvonnalle joukkorahoituksen välityksen aloittamisesta ja lopettamisesta. Pykälän ehdotettu 4 ja 5 momentti vastaavat sisällöltään pykälän nykyistä 4 ja 5 momenttia.  

3 luku Asiakkaansuoja

10 §.Joukkorahoituksen välittäjän menettelytavat sekä velvollisuudet sijoittajaa kohtaan. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän 1 momentti vastaisi nykyistä 1 momenttia. Pykälän 2 momentti olisi uusi. Momentti sisältäisi informatiivisen viittaussäännöksen joukkorahoituksen välittämiseen sovellettavista sijoituspalvelulain säännöksistä. Joukkorahoituksen välittäjään kussakin yksittäistapauksessa sovellettavat sijoituspalvelulain säännökset ratkeaisivat sen mukaan millaisesta sijoituspalvelusta olisi kulloinkin kyse. Kyseisessä toiminnassa olisi myös noudatettava esimerkiksi sijoituspalvelulain 7, 9 ja 10 luvun säännöksiä toiminnan järjestämisestä, asiakasvarojen käsittelystä sekä asiakassuhteessa noudatettavista menettelytavoista kokonaisuudessaan.  

Ehdotetussa uudessa 3 momentissa säänneltäisiin niistä sijoituspalvelulain nimenomaisista säännöksistä, joita MIFID II:n 3 artiklan perusteella sijoituspalvelulain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun henkilön on myös joukkorahoituksen välittämisessä noudatettava. Momentissa luetellut sijoituspalvelulain säännökset vastaavat asiakasvalitusten käsittelyä ja asianmukaisuusarviota koskevaa säännöstä lukuun ottamatta MIFID II:n 3 artiklan 2 kohdan a—c alakohdassa tarkoitettuja säännöksiä. Lisäksi kyseisiin henkilöihin ehdotetaan sovellettaviksi sijoituspalvelulain 15 luvussa säädettyjä hallinnollisia seuraamuksia, 16 luvun vahingonkorvaus- ja rangaistussäännöksiä sekä 16 a luvun säännöksiä valvontavaltuuksista. Kyseisiin toimijoihin on perusteltua soveltaa samoja seuraamus- ja rangaistussäännöksiä, kuin muihinkin sijoituspalvelulaissa tarkoitettuihin toimijoihin.  

Ehdotuksen tarkoituksena ei myöskään ole heikentää sijoittajansuojaa suhteessa voimassaolevaan joukkorahoituslakiin, johon asiakasvalitusten käsittely ja asianmukaisuusarviota koskevat vaatimukset jo sisältyvät. Tästä syystä säännöksessä ehdotetaan säilytettäväksi lain nykyinen asianmukaisuusarvioon sovellettava 2 000 euron raja-arvo. Näin ollen asianmukaisuusarvion taso poikkeaa täyden toimiluvan toimijan noudatettavasta asianmukaisuusarvion tasosta, jossa kyseistä 2 000 euron raja-arvoa ei sovelleta. Pykälän 4 momentti olisi uusi ja siinä säädettäisiin 3 momentissa tarkoitettuihin henkilöihin sovellettavasta sijoituspalvelulain kiellosta pitää hallussaan asiakasvaroja sekä velvollisuudesta ottaa ammatillinen vastuuvakuutus. Pykälän 5 momentiksi ehdotetaan nykyistä 2 momenttia kuitenkin täsmennettynä koskemaan vain rekisteröitynyttä joukkorahoituksen välittäjää. Pykälän 6 momentti olisi uusi ja siinä säädettäisiin voimassa olevan lain 10 §:n 3 momentissa säädettyä osin vastaten rekisteröidyn joukkorahoituksen välittäjän asiakasvarojen hallinnoinnista. Pykälän ehdotettu 7 momentti vastaisi pykälän nykyistä 4 momenttia. 

4 luku Valvonta ja seuraamukset

15 §. Rikemaksu ja seuraamusmaksu. Pykälän ehdotettua 2 momenttia muutettaisiin täsmentämällä pykäläviittauksia muita lakiehdotuksia vastaavasti. Ehdotetussa 3 momentissa säädettäisiin seuraamusmaksun soveltamisesta myös 2 momentissa tarkoitettuja säännöksiä koskeviin tarkempiin säännöksiin ja määräyksiin. Tällaisia olisivat Finanssivalvonnan kyseisten säännösten nojalla antamat määräykset sekä valtiovarainministeriön lain 21 §:n nojalla antaman asetuksen säännökset.  

MIFID II:n 3 artiklan mukaisiin sijoituspalvelulain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin toimijoihin ehdotetaan sen sijaan sovellettaviksi lain ehdotetun 10 §:n 3 momentin 5 kohdan viittaussäännöksen mukaisesti sijoituspalvelulain 15 luvussa säädettyjä hallinnollisia seuraamuksia. 

1.5  Laki luottolaitostoiminnasta

1 luku Yleiset säännökset

2 §.Muu luottolaitostoimintaa koskeva lainsäädäntö. Pykälän 6 momenttiin ehdotetaan sijoituspalvelulain 1 luvun 1 §:ään ehdotettua vastaavasti lisättäväksi nimenomainen maininta sijoitustoiminnan harjoittamisesta. Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 8 momentti. Kyse olisi informatiivisesta viittaussäännöksestä sijoituspalvelulain 1 luvun 8 §:n 1 momenttiin, jota sovellettaisiin myös strukturoituja talletuksia myyvään ja niitä koskevaa sijoitusneuvontaa tarjoavaan luottolaitokseen. Ehdotettu säännös perustuu MIFID II -direktiivin 1 artiklan 4 kohtaan. 

3 luku Oikeus omistaa luottolaitoksen osakkeita tai osuuksia

1 §.Osakkeiden ja osuuksien hankintaa ja luovutusta koskeva ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotukseen. 

5 luku Liiketoimintaa koskevat yleiset edellytykset

1 §.Talletuspankille sallittu liiketoiminta. Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että pankki olisi velvollinen ilmoittamaan Finanssivalvonnalle hallituksen päätöksen sijoituspalveluiden tai oheispalveluiden tarjoamisen aloittamisesta palvelukohtaisesti sekä samalla antamaan selvityksen siitä, miten kyseisiin palveluihin liittyvistä toiminnan järjestämis- ja menettelytapavaatimuksista sekä asiakkaansuojasta huolehditaan. MIFID II:n 1 artiklan 3 kohdan mukaan direktiivin 9 artiklan 3 kohdan vaatimuksia ylimmän hallintoelimen määrittelemistä ohjaus- ja hallintojärjestelmistä sovelletaan myös sijoituspalveluja tarjoaviin luottolaitoksiin. 

Ehdotuksen tarkoitus on mahdollistaa se, että Finanssivalvonta olisi jatkuvasti tietoinen siitä, mitä sijoitus- ja oheispalveluita suomalaiset luottolaitokset kulloinkin tarjoavat. Nykyinen käytäntö, jonka mukaan luottolaitokset universaalin pankkitoimiluvan nojalla voivat tarjota kaikkia luottolaitostoiminnasta annetussa laissa mainittuja palveluja ilman, että ne ovat Finanssivalvonnan tiedossa, ei ole tehokasta Finanssivalvonnan valvontatoiminnan kannalta. Nykyiseen puutteeseen ovat kiinnittäneet huomiota myös Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja ESMA. Nykykäytäntö tarkoittaa sitä, että Finanssivalvonnan on jatkuvasti tehtävä kyselyjä luottolaitoksille pysyäkseen tarjottavista palveluista ajan tasalla. Luottolaitos on myös voinut käynnistää uuden sijoituspalvelun tarjoamisen ilman, että Finanssivalvonta on voinut varmistua siitä, että se on huolehtinut toiminnan järjestämistä ja menettelytapoja koskevista velvoitteistaan asianmukaisesti. Tältä osin luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset ovat eriarvoisessa asemassa, kun sijoituspalveluyritysten edellytykset toiminnan harjoittamiseen käydään läpi palvelukohtaisesti toimilupamenettelyssä. Tulevaisuudessa, kun Finanssivalvonnalla ja muilla eurooppalaisilla arvopaperimarkkinavalvojilla on yhtäläiset tuoteinterventiovaltuudet, markkinan tehokkaan seuraamisen kannalta on olennaista, että Finanssivalvonnalla on jatkuvasti tieto siitä, mikä sen valvottavista tarjoaa mitäkin sijoitus- tai oheispalvelua. Tiedoilla on merkitystä myös sijoittajien korvausrahaston jäsenyysedellytysten ja kannatusmaksun määräytymisen valvonnassa. 

Finanssivalvonnan sekä ESMA:n julkisen rekisterin tietojen ajantasaisuuden varmistaminen edellyttävät, että luottolaitos ilmoittaa Finanssivalvonnalle myös kunkin sijoitus- ja oheispalvelun tarjoamisen lopettamisesta. Ilmoituksen tulisi sisältää ote hallituksen päätöksestä ja selvitys siitä, miten palvelun alasajo on tarkoitus toteuttaa asianmukaisesti asiakkaansuojasta huolehtien. Vastaavaa menettelyä selvityksistä noudatetaan sijoituspalveluyrityksen toimiluvan peruuttamisessa. 

2 §.Luottoyhteisölle sallittu liiketoiminta. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan edellä 1 §:n 3 momenttiin ehdotettua vastaavaa muutosta säännöksessä tarkoitettujen palveluiden tarjoamisen aloittamista ja lopettamista koskevasta ilmoituksesta Finanssivalvonnalle. 

6 §.Omien ja konserniyritysten osakkeiden, osuuksien, pääomalainojen ja debentuurien hankinnan rahoittaminen ja pantiksi ottaminen. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotukseen.  

8 luku Palkitseminen

12 §.Muuttuvien palkkioiden maksaminen muuna kuin rahana ja odotusajan asettaminen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotukseen.  

9 luku Riskien hallinta

5 §.Tarkastusvaliokunta. Pykälän sisältämää kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain säännellyn markkinan määritelmäsäännöstä ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan uutta ehdotettua säännöskohtaa. 

12 luku Tilinpäätös, puolivuosikatsaus ja tilintarkastus

Luvun otsikko ehdotetaan muutettavaksi luvun 12 §:ää vastaavasti siten, että siinä käytetään sanaa puolivuosikatsaus voimassa olevan lain osavuosikatsauksen sijaan.  

5 §.Toimintakertomus. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan arvopaperimarkkinalain 7 luvun 6 §:ää sen lailla 1445/2016 muutetussa muodossaan, jolla tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen sisältö eriytettiin toisistaan. Arvopaperimarkkinalain mainittu säännös perustuu avoimuusdirektiivin 4 artiklan 2 kohdan c alakohtaan. Avoimuusdirektiivin säännös on niin ikään yhdenmukainen tilipäätösdirektiivin 19 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan kanssa. Luottolaitoslain toimintakertomusta koskeva säännös on perusteltua muuttaa yhdenmukaiseksi arvopaperimarkkinalainsäädännön kanssa kirjanpitovelvollisten yhdenmukaisen kohtelun varmistamiseksi sekä tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi. Lainkohdassa mainituista tärkeistä seikoista, joista selostus on annettava, säädetään tarkemmin valtiovarainministeriön asetuksessa luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen tilinpäätöksestä. 

6 §.Rahoitusvälineen kirjaaminen,arvostaminen ja esittäminensekä käyvän arvon rahasto. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi kansainvälisen tilinpäätösstandardin rahoitusinstrumentit (IFRS 9) käyttöönoton johdosta. Mainittu standardi tulee sovellettavaksi pääosin 1 päivänä tammikuuta 2018 eli sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuoden 2018 tilikauteen. Uusi standardi, joka korvaa teknisesti aiemman IAS 39 standardin, käsittelee rahoitusvarojen luokittelua, arvostamista ja esittämistä tilinpäätöksessä, mukaan lukien arvostamisen osalta arvonalentumiset. Jaksotetun hankintamenon rahoitusinstrumenttien arvonalentumisiin tulee uuden standardin soveltamisesta johtuva malli, jonka mukaan tulee ottaa huomioon myös tulevaisuudessa ilmenevät tapahtumat. Jatkossa arvonalentumiset tehtäisiin esimerkiksi yrityslainaportfolioihin perustuen odotettavissa oleviin luottotappioihin. Kirjanpitovelvolliset arvioisivat jaksotettuun hankintamenoon arvotetun rahoitusvaran odotetun luottotappion ja se merkittäisiin tuloslaskelmassa kuluksi, millä olisi näin ollen myös kirjanpitovelvollisen tulosta alentava vaikutus. Uudistus koskisi kaikkia luottolaitosten lainaportfolioita käytännössä. Lisäksi uutta arvonalentumismallia tulisi soveltaa tiettyihin tavanomaisiin velkainstrumenttisijoituksiin, vaikka ne arvostettaisiin taseessa käypään arvoon käyvän arvon rahaston kautta. Momenttiin ehdotettu muutos on luonteeltaan tekninen. Nyt ehdotettu muotoilu täsmentäisi vaatimukset kattamaan selkeämmin kaikki IFRS 9:n vaatimukset. Nykyisen momentin muotoilu viittaa vain johdannaissopimusten ja muiden rahoitusvälineiden käypään arvoon arvostamiseen ja niiden osalta kansainvälisten tilinpäätösstandardien noudattamiseen. Muilla standardeilla (muut kuin aikaisemmin IAS 39 tai 1.1.2018 lähtien IFRS 9) tarkoitetaan IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen ja IFRS 7 Rahoitusinstrumentit: Tilinpäätöksessä esitettävät tiedot. Käytännössä nykyisenkin standardin voimassaoloaikana on noudatettu Finanssivalvonnan määräyksillä ja ohjeilla pankkien erillistilinpäätöksissä rahoitusinstrumenttistandardin (IAS 39) kaikkia luokitteluun ja arvostamiseen liittyviä vaatimuksia. Muiden omaisuuserien ja velkojen kuin rahoitusinstrumenttien osalta noudatetaan kansallista joko kirjanpitolain tai luottolaitoslain mukaista tilinpäätösääntelyä.  

Myös pykälän 2 momenttia muutettaisiin IFRS 9 -standardin johdosta. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa käyvän arvon rahastoon merkittäisiin muutokset rahoitusvälineiden käyvässä arvossa ottaen huomioon niin sanotusta rahoitusvelan luottoriskistä johtuvat muutokset silloin, kun IFRS standardi sitä edellyttää. Säännös perustuisi IFRS 9 standardin kohtaan 5.7.1 (c) ja 5.7.7. Käytännössä ehdotetun säännöksen tultua voimaan oman luottoriskin muutos luottolaitoksen liikkeeseen laskemista joukkolainoista, jotka kirjataan niin sanotun käyvän arvon option mukaisesti käypään arvoon, tulisi luottolaitoksen tuloksen sijasta kirjata omaan pääomaan käyvän arvon rahastoon. Mikäli näin ei toimittaisi, olisi mahdollista, että oman luottoriskin kasvaminen voitaisiin epäasianmukaisesti kirjata tulosta parantavasti ja jakaa jakokelpoisina varoina osinkoina. 

12 §.Puolivuosikatsaus. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi arvopaperimarkkinalain vastaavia muutoksia vastaavasti. Arvopaperimarkkinasääntelyn nojalla laaditaan nykyisin vain niin sanottu puolivuosikatsaus aiemman osavuosikatsauksen asemasta niin kuin arvopaperimarkkinalain 7 luvun 10 §:ssä säädetään. Nyt ehdotetun muutoksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa säätelyä eri kirjanpitovelvollisten välillä ja siten jatkossa talletuspankit voisivat laatia pykälässä tarkoitetun puolivuosikatsauksen. Muutos ei estäisi tekemästä taloudellista katsausta edelleen myös kolmelta ja yhdeksältä ensimmäiseltä kuukaudelta. 

15 §.Finanssivalvonnan velvollisuus määrätä tilintarkastaja sekä erityinen tarkastus ja tarkastaja. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan sijoituspalvelulain 9 luvun 6 §:ään ehdotettua muutosta. Säännös perustuu MIFID II:n perusteella annetun komission delegoidun direktiivin 8 artiklaan.  

15 luku Menettelytavat asiakasliiketoiminnassa

14 §.Salassapitovelvollisuus. Pykälän 3 momenttiin lisättäisiin viittaus monenkeskisen ja organisoidun kaupankäynnin järjestäjästä. Lisäksi kyseistä momenttia täsmennettäisiin niin, että säännöksessä tarkoitettuja tietoja voisi antaa pörssille ja muille säännöksessä tarkoitetuille kauppapaikoille myös niille säädetyn tietojen säilytysvelvollisuuden turvaamiseksi. Esimerkiksi MIFIR:n 25 artikla asettaa kauppapaikan ylläpitäjälle säännöksessä tarkoitetun tietojen säilytysvelvollisuuden. 

18 luku Ulkomaisia luottolaitoksia koskevat erityissäännökset

1 §.Ulkomaiseen ETA-luottolaitoksen sijoituspalveluiden tarjoaminen. Pykälän viittaussäännöksiä ehdotetaan muutettavaksi sijoituspalvelulakiin ehdotettujen muutosten vuoksi. 

2 §.Kolmannen maan luottolaitoksen sijoituspalveluiden tarjoaminen. Pykälän viittaussäännöksiä ehdotetaan muutettavaksi sijoituspalvelulakiin ehdotettujen muutosten vuoksi. 

20 luku Hallinnolliset seuraamukset

2 §.Hallinnollisten seuraamusten määrääminen, julkistaminen ja täytäntöönpano. Pykälässä oleva maininta hallinnollisten seuraamusten käsittelystä markkinaoikeudessa ehdotetaan poistettavaksi Finanssivalvonnasta annetun lain 4 luvun seuraamusmaksun määräämistä ja muutoksenhakua koskeviin säännöksiin ehdotettujen muutosten johdosta. 

Voimaantulo 

Voimaantulosäännös. Säännöksessä säädettäisiin lain voimaantulosta. Säännökseen ehdotetaan myös siirtymäsäännöstä. Säännöksen 2 momentin mukaan luottolaitoksen olisi ilmoitettava Finanssivalvonnalle ne sijoituspalvelulain 1 luvun 15 §:ssä tarkoitetut sijoituspalvelut ja sijoituspalvelulain 2 luvun 3 §:ssä tarkoitetut oheispalvelut, joita se tarjoaa tämän lain tullessa voimaan. Tarkoituksena on kirjata lähtökohdaksi nykytilanne. Luottolaitosten ei tulisi ilmoittaa varmuuden vuoksi sellaisia palveluja, joita ne eivät lain voimaantulohetkellä tarjoa. Ilmoituksen tekeminen lain voimaantulon yhteydessä saa aikaan olettaman, että luottolaitoksella on käytössään asianmukaiset kyseiseen palveluun liittyvät toiminnanjärjestämis- ja menettelytapakäytänteet sekä osaava, kokenut ja riittävä henkilöstö sanottua palveluntarjontaa varten. Luottolaitoksen hallituksen hyväksymä ilmoitus on tehtävä viimeistään 29 päivänä kesäkuuta 2018 ja sen on pidettävä sisällään lain voimaantulohetkellä tarjottavat sijoitus- ja oheispalvelut. 

Luottolaitoksen olisi toimitettava 5 luvun 1 §:n 3 momentissa ja 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu selvitys Finanssivalvonnalle vasta lain voimaantulon jälkeen aloitetuista palveluista.  

1.6  Arvopaperimarkkinalaki

1 luku Yleiset säännökset

5 §.Euroopan unionin lainsäädäntö. Pykälän 1 momentin 5 kohdan viittaus ehdotetaan päivitettäväksi siten, että se kohdistuisi MIFID I:n sijaan MIFID II:een. Lisäksi säännöksen 6 kohdassa ehdotetaan viitattavaksi MIFIR:iin. Nykyisen säännöksen 6 kohdan viittauksesta esiteasetukseen ehdotetaan säädettäväksi sisällöltään vastaavasti uudessa 7 kohdassa. Nykyisen 7 kohdan viittaus rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin täytäntöönpanoasetukseen ehdotetaan kumottavaksi.  

2 luku Määritelmät

2 §.Rahoitusväline. Pykälään ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus sijoituspalvelulain rahoitusvälineen määritelmään tarkistetaan vastaamaan sijoituspalvelulakiin tehtävää muutosehdotusta. 

5 §.Säännelty markkina ja säännellyn markkinan ylläpitäjä. Pykälään ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että voimassa olevan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain sijaan viitattaisiin 2. lakiehdotuksen vastaaviin määritelmiin.  

6 §.Pörssi. Pykälää ehdotetaan täsmennettäväksi vastaamaan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettavan uuden lain kyseistä määritelmää.  

9 §.Monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä ja monenkeskisen kaupankäynnin järjestäjä. Pykälään ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että voimassa olevan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain sijaan viitattaisiin 2. lakiehdotuksen vastaaviin määritelmiin. 

10 §.Sijoituspalvelun tarjoaja. Pykälän 2 kohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin päivitettäisiin viittaukseksi nykyisin voimassa olevaan lakiin. 

3 luku Soveltamisala ja määritelmät

5 §.Kokenut sijoittaja. Pykälään ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaukset voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia. 

8 luku Muita tiedonanto- ja erityisiä velvollisuuksia

8 §.Liikkeeseenlaskijan oikeus saada tietoja osakkaistaan. Pykälään ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annettuun lakiin päivitettäisiin viittaukseksi nykyisin voimassa olevaan lakiin. 

9 luku Huomattavien omistus- ja ääniosuuksien ilmoittaminen

8 §.Poikkeukset ilmoitusvelvollisuudesta. Pykälän 3 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi maininta takaisinosto-ohjelmien toteuttamiseksi hankituista omistus- tai ääniosuuksista. Kyseinen poistettavaksi ehdotettu kriteeri ei perustu avoimuusdirektiiviin, sillä sen 9 artiklan 6 a kohdassa säädetään vain stabilointia koskevasta poikkeuksesta. Lisäksi viittaus komission takaisinostoasetuksesta ehdotetaan päivitettäväksi markkinoiden väärinkäyttöasetukseen. 

12 luku Markkinoiden väärinkäyttö

2 §.Kaupparaportointi. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Kaupparaportoinnista säädetään MIFIR:n 26 artiklassa. Kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettavan uuden lain 7 luvun 1 §:ään ehdotetaan informatiivista viittaussäännöstä MIFIR:n kaupankäynnin läpinäkyvyysvaatimuksiin, joka pitää sisällään myös MIFIR:n 26 artiklassa säädetyn velvollisuuden kauppojen raportoimiseksi viranomaiselle.  

6 §.Finanssivalvonnan määräystenantovaltuus. Finanssivalvonnan määräystenantovaltuutta ehdotetaan supistettavaksi nykyisestä niin, ettei se enää sisältäisi valtuutta tarkempien määräysten antamiseksi kaupparaportoinnista. Komission asetuksessa säädetään siitä tarkemmin. 

15 luku Hallinnolliset seuraamukset

3 §.Hallinnollisten seuraamusten määrääminen ja täytäntöönpano. Pykälässä oleva maininta hallinnollisten seuraamusten käsittelystä markkinaoikeudessa ehdotetaan poistettavaksi Finanssivalvonnasta annetun lain 4 luvun seuraamusmaksun määräämistä ja muutoksenhakua koskeviin säännöksiin ehdotettujen muutosten johdosta.  

1.7  Rikoslaki

51 luku Arvopaperimarkkinarikoksista

6 §.Määritelmät. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Suurin osa ehdotetuista määritelmistä vastaa kuitenkin sisällöltään pykälän nykyisiä määritelmiä. Pykälän 1 momentin 1 kohta vastaisi nykyistä 1 kohtaa. Säännöksen 2 kohdan viittausta rahoitusvälineen määritelmästä muutettaisiin vastaamaan muutettavaksi ehdotettua sijoituspalvelulain määritelmäsäännöstä. Sijoituspalvelulain 1 luvun 14 §:n määritelmää rahoitusvälineestä ehdotetaan laajennettavaksi siten, että se pitäisi MIFID II:n liitteen I C osan mukaisesti sisällään myös säännöksessä tarkoitetun päästöoikeuden sekä johdannaissopimuksen, jolla käydään kauppaa organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä, lukuun ottamatta säännöksessä tarkoitettua tukkutason energiatuotetta. 

Säännöksen 3 kohta vastaisi nykyistä 3 kohtaa. Säännöksen 4 ja 5 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi viittaamalla kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettavan uuden lain määritelmäsäännöksiin säännellystä markkinasta ja monenkeskisestä kaupankäyntijärjestelmästä. Säännöksen uudessa 6 kohdassa ehdotetaan viitattavaksi kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettavan uuden lain määritelmäsäännökseen organisoidusta kaupankäyntijärjestelmästä. Säännöksen 7—11 kohta vastaisi nykyisen säännöksen 6—10 kohtaa. Säännöksen 12 kohtaa muutettaisiin sisällöllisesti niin, että kauppapaikan määritelmä pitäisi sisällään myös kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettavan lain uuden organisoidun kaupankäyntijärjestelmän. Säännöksen 13 ja 14 kohta vastaisi nykyistä 12 ja 13 kohtaa. Säännöksen uudessa 15 kohdassa ehdotetaan viitattavaksi sijoituspalvelulain sisältämään päästöoikeuden määritelmään.  

Pykälän 2 momentti vastaisi nykyistä 2 momenttia. 

6 a §.Soveltamisala. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siihen lisättäisiin uusi 3 kohta vastaten markkinoiden väärinkäyttödirektiivin 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaista soveltamisalasäännöstä organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä kaupankäynnin kohteena olevasta rahoitusvälineestä. Lisäksi kyseiseen momenttiin lisättäisiin markkinoiden väärinkäyttödirektiivin 1 artiklan 2 kohdan toiseen alakohtaan perustuen uusi 4 kohta rahoitusvälineestä, joka on komission asetuksen (EU) N:o 1031/2010 mukainen päästöoikeus ja jolla käydään huutokauppaa huutopaikkakaupassa, jolle on annettu säännellyn markkinan toimilupa.  

Lisäksi pykälän uudessa 3 momentissa ehdotetaan markkinoiden väärinkäyttödirektiivin 1 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan soveltamisalasäännöksen edellyttämällä tavalla säädettäväksi siitä, että rahoitusvälineeseen rinnastetaan komission asetuksen (EU) N:o 1031/2010 mukaiseen päästöoikeuteen perustuva huutokauppatuote. Luvun nykyisen 6 §:n 2 momentin, 6 a §:n 2 momentin, kuten myös 6 a §:n 4 momentin soveltamisala on sidottu rahoitusvälineeseen. Soveltamisalasäännös on näin tarpeen, jotta voidaan turvata direktiivin tavoite ulottaa rangaistussäännösten soveltamisala myös sellaisiin päästöoikeuksiin perustuvien huutokauppatuotteiden huutokauppaan, jotka eivät ole MIFID II:n liitteen I C osassa tarkoitettuja rahoitusvälineitä, mutta joilla käydään kauppaa 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetussa huutokauppapaikassa. Pykälän nykyinen 3 ja 4 momentti siirtyisivät uudeksi 4 ja 5 momentiksi. 

1.8  Laki Finanssivalvonnan valvontamaksuista

1 §.Maksuvelvollinen. Säännökseen ehdotetaan lisättäväksi uusi maksuvelvollinen, Finanssivalvonnasta annetun lain 5 §:n 32 kohdassa tarkoitettu vertailuarvon hallinnoija. Tämän johdosta pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi 23 kohta. Säännöksen 1 momentin 4 kohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta, jossa viittaus voimassa olevaan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotukseen. Lisäksi 22 kohtaan tehtäisiin ainoastaan luettelon kielitekninen muutos uuden 23 kohdan johdosta.  

4 §.Suhteellinen valvontamaksu. Pykälän 1 momentin taulukkoon ehdotetaan teknisiä korjauksia. 

5 §.Suhteellista valvontamaksua maksavan perusmaksu. Säännökseen 1 momentin taulukkoon ehdotetaan lisäystä, jonka mukaan 4 §:ssä tarkoitetun maksuvelvollisen tarjotessa raportointipalveluja olisi 4 §:ssä suhteellisen valvontamaksun lisäksi maksettava tässä pykälässä tarkoitettua perusmaksua. Säännös soveltuisi siten esimerkiksi sijoituspalveluyrityksiin, jotka tarjoaisivat sijoituspalvelujen lisäksi raportointipalveluja.  

6 §.Muun maksuvelvollisen perusmaksu. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan muun kuin 4 §:ssä tarkoitetun raportointipalvelun tarjoajan maksuperusteeksi perusmaksua. Raportointipalvelujen tarjoajalta edellytetään kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitettua toimilupaa. Palveluntarjoajia olisivat esimerkiksi erilaiset IT-palveluntarjoat. Ehdotettu perusmaksu vastaa pörssin ja arvopaperikeskuksen omistusyhteisön sekä markkinarakennetoimija-asetuksessa tarkoitetun vastapuolen perusmaksua.  

Lisäksi 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi perusmaksu Finanssivalvonnasta annetun lain 5 §:n 32 kohdassa tarkoitetulle vertailuarvon hallinnoijalle. Kyseiset vertailuarvon hallinnoijat Finanssivalvonta on rekisteröitynyt viitearvoasetuksen 34 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella. Viitearvoasetuksen 34 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella rekisteröityneen vertailuarvon hallinnoijan ollessa valvottu yhteisö, määräytyisi sen maksuvelvollisuus 4 §:n perusteella. 

Lisäksi momenttiin ehdotetaan teknisiä muutoksia, joilla korjattaisiin taulukon tietoja ja viittaukset voimassa olevaan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin muutettaisiin viittauksiksi 2. lakiehdotukseen tai EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetukseen. 

1.9  Sijoitusrahastolaki

2 §. Pykälän 1 momentin 12, 14, 21 ja 22 kohtaan ehdotetaan lakiteknisiä muutoksia siten, että viittaukset voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia ja viittaus voimassa olevaan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotukseen.  

5 §. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaukset voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia.  

8 b §. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän 1 ja 2 momentti vastaisivat nykyisen lain 8 b §:n 1 ja 2 momenttia. Pykälässä ei enää ehdotettaisi nykyisen 3 momentin tavoin säädettäväksi rahastoyhtiön vuosi-ilmoitusvelvollisuudesta Finanssivalvonnalle. Ehdotettu 3 momentti vastaisi nykyistä 4 momenttia sillä muutoksella, että momenttiin sisältynyt Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuus poistettaisiin tarpeettomana vuosi-ilmoitusvelvollisuuden poistumisen johdosta.  

8 c §. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia. 

57 b §. Pykälään ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia. 

101 a §. Pykälän 4 momentti ehdotetaan kumottavaksi, sillä sisäpiirirekisterejä ja henkilökohtaisia liiketoimia koskevat nykyiset vuosi-ilmoitusvelvollisuudet ehdotetaan poistettaviksi.  

101 b §. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana viittaus sisäpiirirekisterin vuosi-ilmoituksia koskeviin säännöksiin 101 a §:n 4 momentin kumoamisen johdosta.  

144 c §. Pykälässä oleva maininta hallinnollisten seuraamusten käsittelystä markkinaoikeudessa ehdotetaan poistettavaksi Finanssivalvonnasta annetun lain 4 luvun seuraamusmaksun määräämistä ja muutoksenhakua koskeviin säännöksiin ehdotettujen muutosten johdosta. 

Voimaantulosäännös. Säännöksessä säädettäisiin lain voimaantulosta. Lakiin lisättäisiin siirtymäsäännös, jonka mukaan voimassa olevan lain mukaista henkilökohtaisia liiketoimia ja sisäpiirirekisterejä koskevaa vuosi-ilmoitusta Finanssivalvonnalle ei tarvitsisi toimittaa enää vuoden 2017 osalta, sillä kyseiset vuosi-ilmoitusvelvollisuudet ehdotetaan poistettavaksi. 

1.10  Laki vaihtoehtorahastojen hoitajista

2 luku Määritelmät

4 §.Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annettuun direktiiviin liittyvät määritelmät. Pykälän 19 kohdan vaihtoehtorahastojen hoitajan vastaanottavan jäsenvaltion määritelmää täydennettäisiin vastaamaan MIFID II:n 92 artiklassa tehtyä lisäystä AIFMD:n 4 artiklan 1 kohdan r alakohtaan sekä ryhmiteltäisiin lakiteknisistä syistä uudelleen. Muutoksen myötä vaihtoehtorahastojen hoitajan vastaanottavalla jäsenvaltiolla tarkoitettaisiin lisäksi ETA-valtiota, joka ei ole kotijäsenvaltio ja jossa ETA-valtioon sijoittautunut vaihtoehtorahastojen hoitaja tarjoaa AIFMD:n 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja palveluja. Näistä direktiivin tarkoittamista palveluista säädetään 3 luvun 2 §:n 2 momentissa ja 3 §:ssä.  

5 §.EU-sääntelyyn liittyvät määritelmät. Pykälän 2 momentin 10 kohdan rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin määritelmä ehdotetaan päivitettäväksi siten, että siinä viitattaisiin MIFID I:n sijaan MIFID II:een.  

6 §.Rahoitusmarkkinalainsäädäntöön liittyvät määritelmät. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lakiteknisiä muutoksia siten, että viittaukset voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että Suomeen sijoittautuneen ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen sidonnaisasiamiehen osalta viittaus voimassa olevan sijoituspalvelulain 4 luvun 2 §:ään muutettaisiin viittaukseksi saman luvun 1 §:ään kyseisiin pykäliin ehdotettujen muutosten johdosta. Sijoituspalvelulain 4 luvun 2 § koskisi jatkossa ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen kotijäsenvaltioon sijoittautuneita sidonnaisasiamiehiä ja 1 § Suomeen sijoittautuneita sidonnaisasiamiehiä.  

7 §.Muut määritelmät. Pykälän 1 momentin 2 kohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevassa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitettuun säänneltyyn markkinaan muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotuksen vastaavaan määritelmään. 

3 luku Vaihtoehtorahastojen hoitajana toimiminen

2 §.Muut sallitut palvelut. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia.  

3 §.Liitännäispalvelut. Pykälään ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaukset voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulakiin ehdotettuja muutoksia. 

6 luku Toimintaedellytykset

2 §.Vähimmäispääoma. Pykälän 6 momentista ehdotetaan korjattavaksi virheellinen lakiviittaus sijoituspalvelulain 6 luvun 1 §:n 2 momenttiin. Oikea viittaus liittyy sijoituspalvelulain 6 luvun 2 §:n 1 momenttiin. Kyseisellä viittauksella ulotetaan sijoituspalvelujen tarjoamisen osalta vaihtoehtorahastojen hoitajia koskemaan vastaava sääntely kuin sijoitusrahastojen osalta on säädetty rahastoyhtiöitä koskien. Sijoituspalvelulain 6 luvun 2 §:n 1 momentissa on MIFID II päivityksen yhteydessä huomioitu pääomavaatimusten laskennassa, onko palvelun tarjoajalla lupa pitää asiakasvaroja hallussa vai ei sekä asiasta annettu delegoitu sääntely.  

7 luku Toiminnan järjestäminen

5 §.Asiakkaansuoja sijoituspalveluissa. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia.  

8 §.Henkilökohtaiset liiketoimet. Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi, sillä henkilökohtaisia liiketoimia koskevat nykyiset vuosi-ilmoitusvelvollisuudet ehdotetaan poistettavaksi.  

12 luku Osuuksien tarjoaminen

8 §.Asiakkaan tunteminen. Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevassa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitettuun säänneltyyn markkinaan muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotuksen vastaavaan määritelmään. 

13 luku Markkinointi ei-ammattimaiselle asiakkaalle

2 §.Toimilupaedellytys. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevassa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitettuun säänneltyyn markkinaan muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotuksen vastaavaan määritelmään.  

14 luku Lupa toimia säilytysyhteisönä

1 §.Säilytysyhteisö. Pykälän 1 momentin 2 kohta ehdotetaan jaettavaksi lakiteknisistä syistä kahdeksi erilliseksi kohdaksi siten, että momenttiin lisättäisiin uusi 2 a kohta. Ehdotetussa 2 kohdassa säädettäisiin sijoituspalvelulain mukaisen sijoituspalveluyrityksen edellytyksistä toimia vaihtoehtorahaston säilytysyhteisönä ja uudessa 2 a kohdassa ulkomaisen ETA-sijoituspalveluyrityksen sivuliikkeen vastaavista edellytyksistä. Lisäksi säännösten sanamuotoa täsmennettäisiin vastaamaan AIFMD:n 21 artiklan 3 kohdan b alakohdan sanamuotoa ja viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin päivitettäisiin vastaamaan sijoituspalvelulakiin ehdotettuja muutoksia.  

19 luku ETA-valtiot

1 §.Oikeus hoitaa toiseen ETA-valtioon sijoittautunutta vaihtoehtorahastoa ja tarjota sijoituspalvelua toisessa ETA-valtiossa. Pykälä ja sen otsikko ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän otsikkoon lisättäisiin maininta oikeudesta tarjota sijoituspalvelua toisessa ETA-valtiossa. Pykälän 1 momenttia täydennettäisiin siten, että siinä säädettäisiin toiseen ETA-valtioon sijoittautuneen vaihtoehtorahaston hoitamisen lisäksi Suomessa toimiluvan saaneen vaihtoehtorahastojen hoitajan oikeudesta tarjota toisessa ETA-valtiossa 3 luvun 2 §:n 2 momentin mukaista omaisuudenhoitopalvelua ja 3 §:n mukaisia liitännäispalveluja. Kyseisten palvelujen tarjoamisen edellytyksenä olisi, että ne kuuluisivat vaihtoehtorahastojen hoitajan toimiluvan piiriin. Palveluja voisi tarjota joko suoraan tai perustamalla sivuliikkeen toiseen ETA-valtioon. Ehdotus vastaa MIFID II:n 92 artiklan 2 kohdassa tehtyjä muutoksia AIFMD:n 33 artiklan 1 ja 2 kohtaan.  

AIFMD:n 33 artiklassa säädetään toimiluvan saaneen ETA-valtioon sijoittautuneen vaihtoehtorahastojen hoitajan oikeudesta hoitaa toiseen ETA-valtioon sijoittautunutta vaihtoehtorahastoa artiklassa säädetyn ilmoitusmenettelyn mukaisesti. Edellä kuvattua vaihtoehtorahastojen hoitajan mahdollisuutta harjoittaa toimintaa toisessa ETA-valtiossa on MIFID II:n 92 artiklalla tehtyjen AIFMD:n muutosten myötä laajennettu koskemaan myös AIFMD:n 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen tarjoamista toisessa ETA-valtiossa. Näitä direktiivin tarkoittamia palveluja ovat sijoitussalkkujen hoito sekä liitännäispalveluiksi määritellyt sijoitusneuvonta, yhteissijoitusyritysten osakkeiden tai osuuksien säilytys ja hallinnointi sekä rahoitusvälinettä koskevien toimeksiantojen vastaanottaminen ja välittäminen. AIFMD:n 6 artiklan 4 kohta on pantu täytäntöön 3 luvun 2 §:n 2 momentissa ja 3 §:ssä. Sijoitussalkkujen hoidolla tarkoitetaan Suomessa sijoituspalvelulain 1 luvun 15 §:n 4 kohdassa säänneltyä omaisuudenhoitoa ja liitännäispalveluilla sijoituspalvelulain 1 luvun 15 §:n 1 ja 5 kohdassa ja 2 luvun 3 §:n 1 momentin 7 ja 8 kohdassa tarkoitettuja palveluja (HE 94/2013 vp, s. 117).  

AIFMD:ssä omaksutun käytännön mukaisesti suomalaisen vaihtoehtorahastojen hoitajan tulisi tehdä 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus Finanssivalvonnalle, kun se aikoo hoitaa toiseen ETA-valtioon sijoittautunutta vaihtoehtorahastoa tai tarjota omaisuudenhoito- ja liitännäispalveluja toisessa ETA-valtiossa. Ilmoituksen tulisi sisältää tiedot ETA-valtioista, joissa se aikoo hoitaa vaihtoehtorahastoa tai tarjota omaisuudenhoito- ja liitännäispalveluja, sekä aiotut palvelut ja vaihtoehtorahastot kattava toimintaohjelma. Toimintaohjelmassa mainittaviin palveluihin kuuluisivat omaisuudenhoito- ja liitännäispalvelujen lisäksi myös muut toiminnot, joita vaihtoehtorahastojen hoitaja suorittaa vaihtoehtorahaston hoidon yhteydessä. Tällaisiksi toiminnoiksi on voimassa olevan pykälän esitöiden mukaan katsottu esimerkiksi hallintotehtävät, rahastonhoitoon liittyvät kirjanpitopalvelut, asiakastiedustelut, arvonmääritys ja hinnoittelu, säännösten noudattamisen seuranta, osuudenhaltija- ja osakkeenomistajarekisterin ylläpito, markkinointi sekä vaihtoehtorahastojen varoihin liittyvä toiminta (HE 94/2013 vp, s. 168). 

Pykälän 2 momentti vastaisi sisällöltään nykyistä 2 momenttia. Pykälän 1 momenttiin ehdotettujen muutosten myötä 2 momentin mukainen velvollisuus antaa lisätietoja, jos toimintaa harjoitetaan ETA-valtiossa sivuliikkeen kautta, koskisi jatkossa myös omaisuudenhoito- ja liitännäispalvelujen tarjoamista.  

Pykälän 3 momentin mukaisesti ETA-valtioon sijoittautuneen vaihtoehtorahastojen hoidon tai omaisuudenhoito- ja liitännäispalvelujen tarjoamisen voisi aloittaa heti, kun vaihtoehtorahastojen hoitaja on saanut Finanssivalvonnan ilmoituksen.  

Pykälän 4 momentti vastaisi sisällöltään nykyistä 4 momenttia.  

2 §.ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan oikeus hoitaa vaihtoehtorahastoa ja tarjota sijoituspalvelua Suomessa. Pykälä ja sen otsikko ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän otsikkoon lisättäisiin maininta ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että siinä säädettäisiin vaihtoehtorahaston hoitamisen lisäksi ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan oikeudesta tarjota 3 luvun 2 §:n 2 momentin mukaista omaisuudenhoitopalvelua ja 3 §:n mukaisia liitännäispalveluja Suomessa. Ehdotus perustuu MIFID II:n 92 artiklan 2 kohdassa tehtyihin muutoksiin AIFMD:n 33 artiklan 1 ja 2 kohtaan. 

MIFID II:n johdanto-osassa todetaan, että jäsenvaltiot voivat antaa vaihtoehtorahastojen hoitajille toimiluvan tarjota vaihtoehtorahastojen hoidon lisäksi tiettyjä sijoituspalveluja, joiden tarjoamista sääntelevät vaatimukset on yhdenmukaistettu unionissa. Jotta poistettaisiin esteet näiden sijoituspalvelujen tarjoamiselta yli rajojen ja varmistettaisiin samoja sijoituspalveluja tarjoavien yhteisöjen tasapuoliset toimintaedellytykset, kyseisten palvelujen tarjoamiseen toimiluvan saaneiden vaihtoehtorahastojen hoitajien olisi voitava tarjota niitä yli rajojen asianmukaisten ilmoitusvaatimusten mukaisesti kotijäsenvaltionsa toimivaltaisten viranomaisten antaman toimiluvan nojalla (161. ja 162. perustelukappale). Lisäksi AIFMD:n 33 artiklan 5 kohdassa kielletään toisia ETA-valtioita asettamasta kyseisille vaihtoehtorahastojen hoitajille direktiiviin soveltamisalaan kuuluviin asioihin liittyviä lisävaatimuksia. Täten pykälässä AIFMD:n mukaisen toimiluvan muussa ETA-valtiossa saanut vaihtoehtorahastojen hoitaja rinnastettaisiin Suomessa toimiluvan saaneisiin jatkossa myös omaisuudenhoito- ja liitännäispalvelujen tarjoamisen osalta. AIFMD:n 33 artiklan 1 kohdan mukainen oikeus tarjota 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja palveluja toisessa ETA-valtioissa edellyttää kuitenkin sitä, että ulkomaisen ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan kotijäsenvaltiossa myönnetty toimilupa kattaa kyseisentyyppisten palvelujen tarjoamisen. ETA-vaihtoehtorahastojen hoitaja voisi siten AIFMD:n 33 artiklan mukaista ilmoitusmenettelyä noudattamalla tarjota Suomessa joko kaikkia toimilupansa piiriin kuuluvia 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja palveluja tai vain osaa niistä, mutta ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan toiminta Suomessa ei voisi olla sen kotijäsenvaltiossa myönnettyä toimilupaa laajempaa. 

Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin maininta siitä, että vaihtoehtorahastojen hoitaja saa aloittaa omaisuudenhoito- ja liitännäispalvelujen tarjoamisen Suomessa saatuaan sitä koskevan ilmoituksen kotijäsenvaltionsa ulkomaiselta ETA-valvontaviranomaiselta. Momentti perustuu AIFMD:n 33 artiklan 4 kohdan viimeiseen kappaleeseen, jota ei ole muutettu MIFID II:ssa. Säännöksen sanamuodon on kuitenkin katsottava pitävän sisällään jatkossa myös omaisuudenhoito- ja liitännäispalvelujen tarjoamisen artiklan 1 ja 2 kohdan muutosten johdosta.  

5 §.Toiseen ETA-valtioon sijoittautuneen vaihtoehtorahastojen hoitajan oikeus markkinoida vaihtoehtorahastoa Suomessa. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia.  

6 §.Sijoituspalvelun tarjoaminen. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi MIFID II:n 92 artiklan täytäntöönpanon sekä tämän luvun 2 §:ään ehdotettujen muutosten johdosta. Kumottavaksi ehdotettu pykälä on ollut kansallista sääntelyä, joka on sallinut ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan tarjota sijoituspalvelua Suomessa AIFMD:n alkuperäisiä vähimmäisvaatimuksia laajemmin Finanssivalvonnan myöntämällä luvalla (HE 94/2013 vp, s. 170). EU:ssa ei ole aiemmin otettu käyttöön harmonisoitua toimintatapaa vaihtoehtorahastojen hoitajan tarjoamien sijoituspalvelujen osalta. Tilanne on kuitenkin MIFID II:n 92 artiklan myötä muuttunut, sillä AIFMD:n 33 artiklan mukainen ilmoitusmenettely on ulotettu koskemaan vaihtoehtorahastojen hoitamisen lisäksi myös AIFMD:n 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen tarjoamista. Jatkossa ETA-vaihtoehtorahastojen hoitajan oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa säädettäisiin tämän pykälän sijaan saman luvun 2 §:ssä. 

7 §.Asetuksenantovaltuus. Pykälässä oleva maininta mahdollisuudesta antaa valtiovarainministeriön asetuksella tarkempia säännöksiä 6 §:n 3 momentissa tarkoitetun Finanssivalvonnan luvan edellytyksistä ehdotetaan poistettavaksi 6 §:n kumoamisen johdosta.  

21 luku Finanssivalvontaa koskevat säännökset

3 §.Vaihtoehtorahastojen hoitaminen ja sijoituspalvelun tarjoaminen ETA-valtiossa. Pykälän otsikko ja 1 momentti ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän otsikkoon lisättäisiin maininta sijoituspalvelun tarjoamisesta. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin 19 luvun 1 §:ään ehdotettujen muutosten johdosta siten, että se sisältäisi myös vaihtoehtorahastojen hoitajan tarjoamat omaisuudenhoito- ja liitännäispalvelut. Nykyisen 1 momentin mukaiset Finanssivalvonnan toimenpiteet perustuvat AIFMD:n 33 artiklan 4 kohdassa säädettyihin vaihtoehtorahastojen hoitajan kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen velvollisuuksiin. AIFMD:n 33 artiklan 4 kohdan mukaan valvontaviranomainen saa toimittaa asiakirjat toiselle valvontaviranomaiselle vain, jos vaihtoehtorahastojen hoitaja noudattaa ja aikoo noudattaa kyseistä direktiiviä hoitaessaan vaihtoehtorahastoa ja jos se muuten noudattaa kyseistä direktiiviä. AIFMD:n 33 artiklan 1 ja 2 kohdan muutosten johdosta Finanssivalvonnan varmistumisvelvollisuuden on katsottava koskevan jatkossa myös sitä, että vaihtoehtorahastojen hoitaja noudattaa tätä lakia tarjotessaan omaisuudenhoito- ja liitännäispalveluja. Finanssivalvonnan olisi lisäksi varmistettava, että omaisuudenhoito- ja liitännäispalvelujen tarjoaminen kuuluu vaihtoehtorahastojen hoitajan toimilupaan, jos Finanssivalvonnan saama 19 luvun 1 §:n mukainen ilmoitus koskee näitä palveluja.  

6 §.Hoitoa, sijoituspalvelun tarjoamista tai markkinointia koskevien tietojen muuttuminen. Pykälän otsikko ja 4 momentti ehdotetaan muutettavaksi. Pykälän otsikkoon lisättäisiin maininta sijoituspalvelun tarjoamista koskevista tiedoista. Pykälän 4 momenttia muutettaisiin 19 luvun 1 §:ään ehdotettujen muutosten johdosta siten, että Finanssivalvonnan olisi tarvittaessa kiellettävä myös omaisuudenhoito- ja liitännäispalvelujen tarjoaminen ETA-valtiossa siinä tapauksessa, että kyseisessä momentissa säädetyt kriteerit täyttyisivät. Säännös perustuu AIFMD:n 33 artiklan 6 kohdassa säädettyihin vaihtoehtorahastojen hoitajan kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen velvollisuuksiin, joita ei ole MIFID II:ssa muutettu. Näiden velvollisuuksien on kuitenkin katsottava koskevan myös AIFMD:n 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen palvelujen tarjoamista 33 artiklan 1 ja 2 kohdan muutosten johdosta.  

22 luku Seuraamukset, muutoksenhaku ja rikkomuksista ilmoittaminen

3 §.Hallinnollisten seuraamusten määrääminen ja täytäntöönpano. Pykälässä oleva maininta hallinnollisten seuraamusten käsittelystä markkinaoikeudessa ehdotetaan poistettavaksi Finanssivalvonnasta annetun lain 4 luvun seuraamusmaksun määräämistä ja muutoksenhakua koskeviin säännöksiin ehdotettujen muutosten johdosta. 

Voimaantulosäännös. Säännöksessä säädettäisiin lain voimaantulosta. Lakiin lisättäisiin siirtymäsäännös, jonka mukaan voimassa olevan lain mukaista henkilökohtaisten liiketoimien vuosi-ilmoitusta Finanssivalvonnalle ei tarvitsisi toimittaa enää vuoden 2017 osalta, sillä kyseinen vuosi-ilmoitusvelvollisuus ehdotetaan poistettavaksi. 

1.11  Laki arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta

1 luku Yleiset säännökset

3 §.Määritelmät. Säännöksen 1 momentin 1 kohtaan ehdotetaan teknistä muutosta, joka johtuu sijoituspalvelulain muuttuneesta pykälänumeroinnista.  

2 luku Arvopaperikeskuksen toimilupa, omistajat, hallinto ja toiminta sekä keskusvastapuoli

16 §.Henkilökohtaiset liiketoimet. Ehdotettu säädös perustuu EU:n arvopaperikeskuksen 73 artiklaan ja muilta osin voimassa oleva säädös ehdotetaan kumottavaksi, sillä kyse on MIFID:iin perustumattomasta kansallisesta lisäsääntelystä. MIFID II:n nojalla annettu komission delegoitu asetus sisältää MIFID I:tä vastaavat säännökset henkilökohtaisista liiketoimista. 

19 §.Arvopaperikeskuksen sisäpiirirekisteri. Säännöksen 4 momentti ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana, sillä sisäpiirirekistereitä ja henkilökohtaisia liiketoimia koskevat nykyiset vuosi-ilmoitusvelvollisuudet ehdotetaan kumottavaksi. 

21 §.Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuudet. Säännöksen 2 momentista ehdotetaan poistettaviksi tarpeettomina viittaukset henkilökohtaisia liiketoimia ja sisäpiirirekisterin vuosi-ilmoituksia koskeviin säännöksiin sekä viittaukset sijoituspalvelulain vastaaviin määräyksenantovaltuuksiin.  

3 luku Selvitysosapuoli ja tilinhoitaja

1 §.Selvitysosapuolen oikeuksien myöntäminen. Säännöksen 4 momentista ehdotetaan poistettavaksi viittaus valtiovarainministeriön asetukseen. Komissio on antanut MIFID II -direktiiviä täydentävän suoraan sovellettavan delegoidun asetuksen, joka koskee sijoituspalveluyritysten toimilupakäsittelyyn liittyviä tietoja ja vaatimuksia. Uusi sääntely korvaa valtiovarainministeriön asetuksen (234/2014) säännökset sijoituspalveluyrityksen toimilupahakemukseen liitettävistä selvityksistä, joten viittaus asetukseen ei ole enää tarpeellinen. 

5 §.Arvopaperikeskuksen ja selvitysosapuolen panttioikeus. Säännöksen 4 momenttiin ehdotetaan teknistä muutosta, joka johtuu kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain kauppapaikkaa koskevasta muutoksesta. Lisäksi säännökseen ehdotetaan lisättäväksi tarkka lakiviittaus uuteen kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin.  

6 §.Tilinhoitajan oikeuksien myöntäminen. Säännöksen 1 momenttiin ehdotetaan teknistä muutosta, joka johtuu kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain uudesta säädöskokoelmanumerosta. 

11 §.Sijoituspalvelutoiminnan menettelytapasäännösten soveltaminen selvitysosapuoleen ja tilinhoitajaan. Säännöksen 1 momenttiin ehdotetaan teknisiä muutoksia, jotka johtuvat sijoituspalvelulain muuttuneesta pykälänumeroinnista. 

6 luku Arvo-osuusjärjestelmään kuuluvat osakkeet ja osuudet

8 §.Yhtiöt, joiden osakkeella ei käydä kauppaa kauppapaikalla. Ehdotettu säännös olisi uusi. Säännöksen taustalla on eduskunnan vastaus EV 44/2017 vp hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 28/2016 vp), jossa eduskunta edellytti, että hallitus ryhtyy viipymättä valmistelemaan lainsäädäntöä, jonka nojalla kielletään suomalaisen listaamattoman osakeyhtiön osakkeiden liittäminen ulkomaiseen arvo-osuusjärjestelmään.  

Yhtiöiden oikeudesta valita mikä tahansa EU-alueella toimiva arvopaperikeskus säädetään arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista ja direktiivien 98/26/EY ja 2014/65/EU sekä asetuksen (EU) N:o 236/2012 muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 909/2014, jäljempänä EU:n arvopaperikeskusasetus. Valintaoikeus koskee EU:n arvopaperikeskusasetuksen 49 artiklan mukaan kuitenkin ainoastaan yhtiöitä, joiden liikkeeseen laskemilla arvopapereilla käydään kauppaa kauppapaikoilla.  

Suomessa toimivan arvopaperikeskuksen ylläpitämään arvo-osuusjärjestelmään on mahdollista liittää myös sellaisia arvo-osuuksia, joilla ei käydä kauppaa kauppapaikoilla. Tällöin kielto kohdistuisi eduskunnan edellyttämällä tavalla ainoastaan ns. listaamattomiin yhtiöihin, joiden osakkeet on liitetty arvo-osuusjärjestelmään Suomessa. Jos yhtiön osakkeella ei käydä kauppaa kauppapaikoilla, ei osakkeita ole arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetun lain 5 luvun 2 §:n mukaan pakko liittää arvo-osuusjärjestelmään.  

Kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain kauppapaikkaa koskeva määritelmäsäännös sisältää säännellyn markkinan ja monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän lisäksi organisoidun kaupankäyntijärjestelmän määritelmän. Säännös vastaa MIFID II -direktiivin määritelmää. Organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä käydään kauppaa vieraan pääoman ehtoisilla rahoitusvälineillä, kuten esimerkiksi joukkovelkakirjalainoilla. Liikkeeseenlaskijan valintaoikeutta koskevan EU:n arvopaperikeskusasetuksen 49 artiklan sanamuodossa puhutaan säännellyn markkinan ja monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän lisäksi kauppapaikasta. Eduskunnan ponnen nimenomaiseksi täytäntöönpanemiseksi säännöksessä on noudatettu asetuksen sanamuotoa, vaikkei organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä voida käydä kauppaa osakkeilla.  

8 luku Erinäiset säännökset

1 §.Salassapitovelvollisuus. Säännöksen 3 momenttiin ehdotetaan teknistä muutosta, joka johtuu sijoituspalvelulain muuttuneesta pykälänumeroinnista.  

Voimaantulosäännös. Säännöksessä säädettäisiin lain voimaantulosta. Lakiin lisättäisiin siirtymäsäännös, jonka mukaan voimassa olevan lain mukaisia henkilökohtaisia liiketoimia ja sisäpiirirekisterejä koskevia vuosi-ilmoituksia Finanssivalvonnalle ei tarvitsisi toimittaa enää vuoden 2017 osalta, sillä kyseiset vuosi-ilmoitusvelvollisuudet ehdotetaan poistettavaksi.  

1.12  Laki eräistä arvopaperi- ja valuuttakaupan sekä selvitysjärjestelmän ehdoista

1 §.Soveltamisala. Säännöksen 1 momentin 1 kohtaan ehdotetaan teknistä muutosta, joka johtuu sijoituspalvelulain muuttuneesta pykälänumeroinnista. 

1.13  Rahoitusvakuuslaki

3 §.Määritelmiä. Säännöksen 2 momentin 3 kohtaan ehdotetaan teknistä muutosta, joka johtuu sijoituspalvelulain muuttuneesta pykälänumeroinnista. 

1.14  Laki arvo-osuustileistä

5 a §. Säännöksen 3 momenttiin ehdotetaan teknisluonteista täsmennystä.  

1.15  Laki arvopaperitileistä

1 §.Soveltamisala. Säännöksen 2 momenttiin ehdotetaan teknistä muutosta, joka johtuu sijoituspalvelulain muuttuneesta pykälänumeroinnista. 

2 §.Määritelmät. Pykälän 1 momentin2 kohtaan ehdotetaan muutosta, joka johtuu säilytyspalvelun muuttumisesta sijoituspalvelusta oheispalveluksi. Keskeistä on, kuten lain alkuperäisissä esitöissä (HE 32/2012 vp s. 254) todetaan, että laissa tarkoitetut säilyttäjät ovat riittävän julkisen valvonnan alaisia. Ehdotettu säilyttäjän määritelmä vastaisi asiallisesti mahdollisimman paljon nykyistä.  

Säännös kattaisi jatkossakin sijoituspalveluyritykset ja muut sijoituspalvelulain 2 luvun 1 §:n 1 momentissa sekä 2 §:n 1 ja 4 momentissa tarkoitetut yritykset, jos ne harjoittavat säilyttämistä laissa sallittuna oheis- tai liitännäispalveluna. Sijoituspalvelun tarjoajille ja sijoitustoiminnan harjoittajille sallituista oheis- ja liitännäispalveluista säädetään sijoituspalvelulain 2 luvun 3 §:n lisäksi mainitun lain 4 ja 5 luvussa sekä luottolaitoksia, sijoitusrahastoja ja vaihtoehtorahastojen hoitajia koskevassa lainsäädännössä, jossa viitataan sijoituspalvelulakiin. Arvopaperikeskukselle oheispalveluna sallitusta säilyttämisestä säädetään EU:n arvopaperikeskusasetuksessa. Nykyiseen tapaan säilyttäjänä pidettäisiin myös arvo-osuustileistä annetussa laissa tarkoitettua omaisuudenhoitotilin tilinhaltijaa silloinkin, kun kyse ei ole mistään edellä tarkoitetusta yrityksestä.  

1.16  Laki luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisusta

1 luku Yleiset säännökset

3 §.Määritelmät. Pykälän 1 momentin 18 kohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia. 

6 §.Lain tavoitteet ja yleiset soveltamisperiaatteet. Pykälän 3 momentin 6 kohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia.  

7 luku Kriisinratkaisuvälineitä koskevat yleiset periaatteet

6 §.Omistajavalvontaa koskevien säännösten soveltaminen. Pykälän 1 ja 3 momenttiin ehdotetaan lakiteknisiä muutoksia siten, että viittaukset voimassa olevaan sijoituspalvelulakiin muutettaisiin vastaamaan sijoituspalvelulain muuttunutta pykälänumerointia.  

12 luku Viraston toimivaltuudet

2 §.Liitännäisvaltuudet. Pykälän 1 momentin 3 kohtaan ehdotetaan lakiteknistä muutosta siten, että viittaus voimassa olevaan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettuun lakiin muutettaisiin viittaukseksi 2. lakiehdotukseen.  

18 luku Hallinnolliset seuraam