6
Säännöskohtaiset perustelut
6.1
Potilasvakuutuslaki
6 §. Vakuuttamisvelvollisuus. Pykälää muutettaisiin 1.1.2021 voimaan tulevan pykälän 1 momentissa olevan kirjoitusvirheen vuoksi. Voimaan tulevassa laissa säädetään, että vakuuttamisvelvollisuus on työnantajalla, jonka palvelussa on terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Momenttia muutettaisiin niin, että se ilmaisisi vakuuttamisvelvollisuuden olevan työnantajalla, jolla on palveluksessaan terveydenhuollon ammattihenkilöitä.
13 §. Vakuutusyhtiön oikeus ja velvollisuus antaa vakuutus. Pykälän 2 momentissa olevaa säännöstä vakuutusyhtiön velvollisuudesta antaa vakuutus ehdotetaan täsmennettäväksi. Nykyisen säännöksen mukaan vakuutusyhtiö, joka tosiasiallisesti harjoittaa tämän lain mukaista vakuutustoimintaa, ei voi kieltäytyä antamasta ja voimassa pitämästä siltä haettua potilasvakuutusta (niin sanottu sopimuspakko). Sopimuspakko sisältää potilasvakuutustoimintaa tosiasiallisesti harjoittavan vakuutusyhtiön velvollisuuden antaa vastatarjous ja vakuutus kaikille potilasvakuutusta nimenomaisesti kyseessä olevalta vakuutusyhtiöltä pyytäville vakuutuksenottajille. Säännöstä ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että mainittu velvollisuus vakuutuksen antamiseen ja voimassa pitämiseen koskisi sellaista terveyden- ja sairaanhoitotoimintaa, jota varten yhtiöllä toimilupansa sekä vahvistetun yhtiöjärjestyksensä mukaan on oikeus antaa vakuutus. Lainkohdan tarkentaminen on tarpeen, koska esimerkiksi sellaiselle vakuutusyhtiölle, joka on perustettu antamaan vakuutuksia vain vakuutusyhtiön omistajayhteisöille tai muutoin ennakolta rajatulle asiakaskunnalle, ei ole perusteltua asettaa velvoitetta tarjota ja antaa vakuutuksia muille vakuuttamisvelvollisille yhteisöille. Edellytyksenä vakuutuksen antamisesta kieltäytymiselle olisi se, että vakuutusyhtiö on tehnyt tällaisen rajauksen hakiessaan toimilupaa Finanssivalvonnalta. Lisäksi edellytetään, että asiasta on maininta vakuutusyhtiön yhtiöjärjestyksessä. Säännöstä ei siten voida käyttää asiakaskohtaisessa riskienvalinnassa, vaan kieltäytymisen tulee perustua yleisluonteiseen rajaukseen yhtiön toiminnan ja asiakassegmentin strategisesta valinnasta. Liikennevakuutuslain (460/2016) 17 §:n 2 momentissa on vastaavan tyyppinen säännös.
Potilasvakuutustoiminnan luonne ja markkinoiden kehitys voi johtaa sellaiseen epätoivottavaan lopputulokseen, että potilasvakuutusmarkkinalla nyt toimivat vakuutusyhtiöt luopuvat potilasvakuutuksen tarjoamisesta jollekin asiakasryhmälle yllättäen ja jopa niin, ettei vakuutusta ole markkinoilta saatavissa. Tämä voisi vaarantaa vakuutusturvan olemassaolon ja vahinkoa kärsineiden aseman. Potilasvakuutustoimintaa harjoittaville vakuutusyhtiölle ehdotetaankin säädettäväksi velvollisuus määräaikaan mennessä ilmoittaa sosiaali- ja terveysministeriölle, jos vakuutusyhtiö ei aikoisi enää jatkossa tarjota laissa tarkoitettua vakuutusta tai rajoittaisi vakuutusten antamista toimiluvan tai yhtiöjärjestyksen muutoksella. Sellaisten vakuutusyhtiöiden osalta, jotka eivät ole aiemmin harjoittaneet potilasvakuutustoimintaa, määräaika koskisi vain niitä toimiluvan tai yhtiöjärjestyksen muutoksia, jotka tehdään potilasvakuutustoiminnan aloittamisen jälkeen. Ilmoitusmenettely turvaisi vakuutuksenottajan aseman ja antaisi lainsäätäjälle kohtuullisen ajan arvioida muut vaihtoehdot järjestää vakuutusturva ja toteuttaa mahdolliset lainsäädännön muutokset.
29 §. Muiden etuus- ja korvausjärjestelmien vaikutus vahinkoa kärsineen oikeuteen saada korvausta. Pykälän 1 momentissa säädetään pääsäännöstä, jonka mukaan vahinkoa kärsineen oikeus saada korvausta potilasvakuutuksesta olisi riippumaton siitä, onko hänellä oikeus saada korvausta jonkun muun lain perusteella, jollei 2 momentista tai 30 §:stä muuta johdu. Momentista poistettaisiin viittaus 3 momenttiin, jossa säädetään tällä hetkellä potilasvakuutuksen ensisijaisuudesta suhteessa lakisääteiseen työeläkejärjestelmään. Koska potilasvakuutus säädettäisiin vahinkoa kärsineeseen nähden toissijaiseksi suhteessa työeläkelakien mukaisiin etuuksiin, 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi.
45 §. Potilasvakuutuskeskuksen takautumisoikeus vahingonaiheuttajaa kohtaan. Pykälässä säädetään tilanteista, joissa Potilasvakuutuskeskukselle on siirtynyt vahingon kärsineen oikeus vaatia vahingonkorvausvastuussa olevalta potilasvahingon aiheuttajalta tai tämän työnantajalta korvausta enintään Potilasvakuutuskeskuksen maksamaan määrään asti. Koska on mahdollista, että käsitteen vahingon aiheuttaja katsotaan tarkoittavan vain sitä, joka on toiminut tuottamuksellisesti, pykälän 1 momentin sanamuotoa ehdotetaan tarkennettavaksi niin, että vahingon aiheuttajan ja tämän työnantajan sijaan siinä käytetään käsitettä kolmas henkilö. Käsite kolmas henkilö pitää sisällään kaikki ne, jotka ovat vastuussa vahingoista voimassaolevan sopimussuhteen ulkopuolisen vahingonkorvausvastuun perusteella. Takautumisoikeuden käyttäminen on erityisen tärkeää niissä tilanteissa, joissa Potilasvakuutuskeskus on maksanut korvausta 23 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan kiinteästi asennetun laitteen turvallisuuspuutteen vuoksi. Säännöksen sanamuodon tarkennuksella varmistetaan muun muassa se, että tuotevastuuvahingossa takautumisoikeus voidaan kohdistaa aina myös laitteen maahantuojaan tai markkinoijaan, joka voi olla vastuussa tuotevahingosta, ilman omaa tuottamusta.
46 §. Potilasvakuutuskeskuksen takautumisoikeus muuta etuuden maksajaa kohtaan. Pykälässä säädetään tilanteesta, jossa Potilasvakuutuskeskus on ehtinyt maksaa korvausta potilasvakuutuksesta, vaikka potilasvakuutus on toissijainen korvausjärjestelmä. Tällöin Potilasvakuutuskeskukselle siirtyy vahinkoa kärsineen oikeus saada korvausta ensisijaisesta korvausjärjestelmästä enintään kuitenkin Potilasvakuutuskeskuksen maksamaa korvausta vastaavaan määrään. Yleensä potilasvakuutuksen korvausvastuu selviää käytännössä jälkikäteen, mutta päinvastaisen tilanteen varalta järjestelmien väliseen suhteeseen on otettava laissa kantaa. Säännös ilmentää siten vahingonkorvausoikeudellista rikastumiskiellon yleisperiaatetta. Pykälän sanamuotoa ehdotetaan täsmennettäväksi.
Pykälän toisessa virkkeessä oleva viittaus työeläkelakien mukaisiin etuuksiin on poistettava, koska lain 29 §:n 3 momentti ehdotetaan kumottavaksi. Koska potilasvakuutus palautetaan toissijaiseksi työeläkkeiden ja perhe-eläkkeiden osalta, ei ole tarpeellista erikseen mainita Potilasvakuutuskeskukselle siirtyvästä etuuden maksajan oikeudesta korvaukseen tai etuuteen. Sen sijaan vahinkoa kärsineen oikeus saada etuutta vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/1987) perusteella ei edelleenkään siirtyisi Potilasvakuutuskeskukselle.
47 §. Vakuutuslaitoksen takautumisoikeus Potilasvakuutuskeskusta kohtaan. Pykälän 1 momentin mukaan vakuutuslaitoksen takautumisoikeus koskee muun muassa työeläkelakien perusteella vahinkoa kärsineelle maksettavaa työeläke-etuutta. Koska potilasvakuutuksen ansion- ja elatuksenmenetyskorvauksesta ei enää olisi takautumisoikeutta työeläkelakien mukaiseen vanhuus- ja perhe-eläkkeeseen nähden, ehdotetaan 1 momentista poistettavaksi viittaus työntekijän eläkelain 3 §:ssä tarkoitettujen lakien mukaisiin etuuksiin.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin potilasvakuutuksen viimesijaisesta rahoitusvastuusta. Momentin mukaan eläkelaitoksella, joka on maksanut etuutta työntekijän eläkelain 3 §:ssä tarkoitettujen lakien nojalla, on oikeus saada maksetun työkyvyttömyyseläkkeen ja kuntoutusetuuden määrä takaisin Potilasvakuutuskeskukselta.
48 §. Jakojärjestelmä ja siitä katettavat kustannukset. Pykälässä säädettäisiin vakuutusyhtiöiden osallistumisesta pykälässä tarkoitettujen kustannusten rahoitukseen niin sanotun jakojärjestelmän kautta. Pykälän 2 momentin kohdassa 1—5 säädetään jakojärjestelmäkustannuksista. Koska lain 25 ja 26 §:ssä tarkoitettuihin kuntoutuksen korvauksiin ei liity erityisen vaikeasti arvioitavia pitkäaikaisia vastuita, tällaisten korvausten kattaminen jakojärjestelmästä ei ole perusteltua. Tämän vuoksi 2 momentin 4 kohdan viittaus em. pykäliin ehdotetaan poistettavaksi. Samalla korjataan oikeaksi 3 ja 4 momenteissa olevat viittaukset 2 momentin 4 kohdaksi muutettuun suurvahinkoja koskevaan kohtaan.
57 §. Potilasvakuutuskeskuksen ilmoitusoikeus. Pykälään lisättäisiin Potilasvakuutuskeskuksen oikeus ilmoittaa sen tietoon tulleesta potilasturvallisuutta vaarantavasta seikasta myös Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle (Fimea). Terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden valvontatehtävät siirtyivät 1.1.2020 alkaen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta Valviralta Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle. Puutteet laitteissa ja tarvikkeissa voivat heikentää potilasturvallisuutta merkittävästi. Tästä syystä Potilasvakuutuskeskukselle olisi tarpeellista lisätä oma-aloitteinen oikeus ilmoittaa salassapitosäännösten estämättä myös Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle Potilasvakuutuskeskuksen tietoon tulleesta potilasturvallisuutta vaarantavasta seikasta.
6.2
Laki Potilasvakuutuskeskuksesta
9 §. Hallituksen kokoonpano ja sen tehtävät. Pykälää muutettaisiin sen 2 momentissa olevan hallituksen kokoonpanoa koskevan säännöksen osalta. Pykälässä edellytetään, että hallitukseen kuuluu vähintään viisi jäsentä. Potilasvakuutuksia myöntävien vakuutusyhtiöiden määrä on vähentynyt muutamien vakuutusyhtiöiden ilmoitettua luopuvansa potilasvakuutustoiminnan harjoittamisesta. Tästä syytä olisi tarpeellista, että Potilasvakuutuksen hallituksen jäsenten vähimmäismäärää pienennetään. Hallitukseen ehdotetaan kuuluvaksi vähintään 3 jäsentä.
6.3
Laki työntekijän eläkelain muuttamisesta
25 §. Oikeus työeläkekuntoutukseen. Pykälän 1 momentin 3 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi maininta potilasvakuutuksen mukaisesta kuntoutuksesta. Potilasvakuutuslain mukainen ammatillinen kuntoutus olisi toissijaista työeläkejärjestelmän mukaiseen kuntoutukseen nähden.
92 §. Eläkkeestä vähennettävät etuudet. Koska potilasvakuutus olisi jatkossa toissijainen työeläkkeisiin nähden, pykälän 1 momentin 6 kohta ehdotetaan kumottavaksi.
94 §. Ensisijaisen etuuden tai eläkkeen muutoksen vaikutus eläkkeen määrään. Koska potilasvakuutus olisi jatkossa toissijainen työeläkkeisiin nähden, pykälän 1 momentissa olevat viittaukset potilasvakuutuslakiin ehdotetaan poistettavaksi.
95 §. Takautumisoikeus. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 4 ja 5 momentti. Uuden 4 momentin mukaan eläkelaitoksella olisi oikeus periä potilasvakuutuslain mukaan määrätystä ansionmenetyskorvauksesta maksettua työeläkettä vastaava määrä takaisin Potilasvakuutuskeskukselta. Takautumisoikeuden edellytyksenä olisi, että työntekijän työkyvyttömyys on seurausta potilasvakuutuslain mukaan korvattavasta vahinkotapahtumasta. Eläkelaitoksen takautumisoikeus koskisi ammatillisen kuntoutuksen etuutta ja työkyvyttömyyseläkettä. Takautumisoikeus päättyisi viimeistään eläkkeen muuttuessa vanhuuseläkkeeksi. Jos potilasvahinko sattuisi henkilön jo ollessa vanhuuseläkkeellä, ei takautumisoikeutta syntyisi. Uusi 5 momentti koskisi tilanteita, joissa työkyvyttömyyseläke ja kuntoutusetuus tulee myönnettäväksi ajalle, jolta potilasvakuutuslain mukainen korvaus on jo ehditty maksaa ottamatta huomioon työeläkettä. Eläkelaitos voisi näissä tilanteissa pidättää itsellään sen osan työeläkkeestä, jonka eläkkeenhakija on jo saanut itselleen korvauksena Potilasvakuutuskeskukselta. Eläkkeensaajalle maksettaisiin työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutusetuutta vain potilasvakuutuskorvauksen määrän ylittävä osa.
Potilasvakuutuslain mukaista ansionmenetyskorvausta määrättäessä korvauksesta vähennetään työeläke, koska ansionmenetystä ei katsota syntyneen siltä osin kuin vahinkoa kärsineellä on oikeus työeläkkeeseen. Jos ansionmenetyskorvausta määrättäessä työeläkettä ei ole vielä myönnetty, ei työeläkettä voida vähentää.
Ilman ehdotettua säännöstä tilanteissa, joissa työeläke myönnetään takautuvasti potilasvakuutuslain mukaisen ansiomenetyskorvauksen jälkeen, täytyisi työeläkelaitoksen maksaa työeläke täysimääräisenä eläkkeenhakijalle ja tämän jälkeen hakea korvausta Potilasvakuutuskeskukselta takautumisoikeuden perusteella. Tämä voisi johtaa potilasvakuutuslain mukaisen korvauksen takaisinperintään vahingon kärsineeltä.
206 §. Eläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen oikeus tietojen oma-aloitteiseen luovuttamiseen. Pykälässä säädetään eläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuksen oikeudesta tietojen luovuttamiseen oma-aloitteisesti. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 9 kohta, jossa säädettäisiin eläkelaitoksen oikeudesta luovuttaa tietoja Potilasvakuutuskeskukselle 95 §:n 4 ja 5 momentissa tarkoitetun oikeuden sisällön yksilöimiseksi tilanteessa, jossa henkilön työkyvyttömyys on seurausta potilasvakuutuslain mukaan korvattavasta vahinkotapahtumasta. Eläkelaitoksella on voimassa olevassa laissa vastaava oikeus tietojen luovuttamiseen raideliikennevastuulain (113/1999) mukaiselle korvausvelvolliselle.
Potilasvakuutuslain 54 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla Potilasvakuutuskeskuksella on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada eläkelaitokselta tiedot vahinkoa kärsineen tai korvaukseen oikeutetun työsuhteista, yrittäjätyöstä ja ansioista, hänelle maksetuista etuuksista ja muista korvausvastuun ratkaisemista varten tarpeellisista seikoista. Tietojen luovuttaminen eläkelaitokselta Potilasvakuutuskeskukselle kyseisen säännöksen nojalla edellyttää tietopyyntöä. Joissain tapauksissa työntekijän eläkelain 95 §:n mukaisen takautumisoikeuden toteuttaminen edellyttää kuitenkin eläkelaitoksen mahdollisuutta ilmoittaa oma-aloitteisesti Potilasvakuutuskeskukselle, mikä on maksetun eläkkeen määrä, mille ajalle eläke kohdistuu sekä eläkkeen hakijan riittävät tunnistetiedot. Lisäksi eläkelaitoksen tulisi joissain tapauksissa voida ilmoittaa tieto siitä, että kyseessä olevalle henkilölle on sattunut potilasvakuutuslain mukainen vahinkotapahtuma ja tieto vahinkotapahtumapäivästä, jotta takautumisoikeus voidaan toteuttaa.
Työeläkkeiden ja potilasvakuutuslain mukaisten korvausten toimeenpano ovat lakisääteisiä tehtäviä. Ehdotetussa säännöksessä tarkoitettujen henkilötietojen käsittely perustuu luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan eli käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän lakisääteisen velvoitteen toteuttamiseksi. Vahinkotapahtumaa koskevan tiedon osalta henkilötietojen käsittely perustuu lisäksi 9 artiklan 2 kohdan b alakohtaan, jonka mukaan erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvien tietojen käsittely on sallittua, jos se on tarpeen rekisterinpitäjän tai rekisteröidyn velvoitteiden ja erityisten oikeuksien noudattamiseksi työoikeuden, sosiaaliturvan ja sosiaalisen suojelun alalla, siltä osin kuin se sallitaan jäsenvaltion lainsäädännössä.
6.4
Laki yrittäjän eläkelain muuttamisesta
Lain 22, 85, 87 ja 88 §:ään ehdotetaan tehtäväksi samansisältöiset muutokset eläkkeestä vähennettävien etuuksien, ensisijaisina maksettavien etuuksien ja eläkkeiden vaikutuksista ja takautumisoikeudesta kuin edellä työntekijän eläkelain muuttamisesta on esitetty.
146 §. Sovellettavat säännökset. Pykälässä olevat tekniset virheet ehdotetaan korjattavaksi. Suomenkielisessä pykälässä oleva viittaus viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999, julkisuuslaki) 7 lukuun on virheellisesti 2 momentin 5 kohdassa, vaikka kyseisen viittauksen tulisi koskea koko 2 momenttia. Virhe korjattaisiin siten, että 2 momentin 5 kohdassa oleva viittaus poistettaisiin ja pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, jonka mukaan sovellettaessa 2 momenttia tietojen luovuttamisesta on voimassa, mitä salassapidosta poikkeamisesta ja sen lakkaamisesta säädetään julkisuuslain 7 luvussa. Momentin säännös vastaisi työntekijän eläkelain 191 §:n 3 momenttia.
Ruotsinkielinen laki ei vastaa suomenkielistä lakia. Ruotsinkielisessä pykälässä viittaus julkisuuslain 7 lukuun on alun perin sisältynyt omaan 3 momenttiin, jota on myöhemmin muutettu siten, että viittaus puuttuu voimassa olevasta pykälästä kokonaan. Lisäksi pykälässä on ylimääräinen 5 momentti, johon sisältyy tarpeeton ja vanhentunut säännös. Pykälän 5 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että nykyinen säännös korvattaisiin viittaussäännöksellä julkisuuslain 7 lukuun, jotta säännöksen kieliversiot vastaisivat toisiaan.
6.5
Laki merimieseläkelain muuttamisesta
Lain 25, 97, 99 ja 100 §:ään ehdotetaan tehtäväksi samansisältöiset muutokset eläkkeestä vähennettävien etuuksien, ensisijaisina maksettavien etuuksien ja eläkkeiden vaikutuksista ja takautumisoikeudesta kuin edellä työntekijän eläkelain muuttamisesta on esitetty.
6.6
Laki maatalousyrittäjän eläkelain muuttamisesta
Lain 42 §:stä ehdotetaan poistettavaksi maininta potilasvakuutuksen mukaisesta kuntoutuksesta. Potilasvakuutuslain mukainen ammatillinen kuntoutus olisi toissijaista työeläkejärjestelmän mukaiseen kuntoutukseen nähden.
6.7
Laki julkisten alojen eläkelain muuttamisesta
Lain 22, 96, 98 ja 99 §:ään ehdotetaan tehtäväksi samansisältöiset muutokset eläkkeestä vähennettävien etuuksien, ensisijaisina maksettavien etuuksien ja eläkkeiden vaikutuksista ja takautumisoikeudesta kuin edellä työntekijän eläkelain muuttamisesta on esitetty.
Lisäksi ehdotetaan lisättäväksi lain 157 a §:ään säännös Kevan oikeudesta tietojen luovuttamiseen Potilasvakuutuskeskukselle sen ohella mitä pykälässä säädetään tietojen luovuttamisesta raideliikennevastuulain mukaiselle korvausvelvolliselle. Samalla muutettaisiin säännöksen viittausta takautumista koskevan 99 §:n osalta.
6.8
Laki työtapaturma- ja ammattitautilain muuttamisesta
81 §. Ansionmenetyskorvauksen perusteena oleva työansio. Pykälässä säädetään tietyistä suorituksista, jotka luetaan ansionmenetyskorvauksen perusteena olevaan työansioon. Pykälän 1 momentin luetteloon ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 kohta, jonka mukaan tuloverolain (1535/1999) 33 b §:n 3 momentissa tarkoitettu työpanokseen perustuva osinko katsottaisiin vastikkeeksi työstä ja luettaisiin mukaan eläkkeen perusteena olevaan työansioon. Verotuksessa työpanokseen perustuva osinko on ansiotulona verotettavaa palkkaa tai työkorvausta siltä osin kuin osingon jakoperusteena on osingonsaajan tai tämän intressipiiriin kuuluvan henkilön työpanos. Osinko on sen henkilön tuloa, jonka työpanoksesta on kysymys. Työpanokseen perustuva osinko on työstä maksettavaan vastikkeeseen verrattava suoritus, ja tämän vuoksi ehdotetaan, että työpanososinko luettaisiin mukaan työtapaturma- ja ammattitautilain ansionmenetyskorvauksen perusteena olevaan työansioon.
Pykälän 3 momentin 12 kohdan mukaan vastikkeena työstä ei pidetä yhtiön osakkaan nostamaa voitto-osuutta tai osinkoa. 1 momenttiin tehtävän lisäyksen jälkeen on tarpeellista, että työtapaturma- ja ammattitautilaissa säädettäisiin eri lainkohdissa erilaisten osinkona maksettavien suoritusten kuulumisesta ansionmenetyskorvauksen perusteena olevaan työansioon. Tämän vuoksi pykälän 3 momentin 12 kohdassa säädettäisiin työansiokäsitteen ulkopuolelle jäävästä osingosta. Jotta säännösten keskinäinen suhde ja soveltaminen olisi selvä, 3 momentin 12 kohtaa olisi tarpeen täsmentää niin, että säännöksestä käy ilmi sitä sovellettavan, ellei 1 momentin 4 kohdasta muuta johdu.
Ehdotettu uusi säännös toisi työtapaturma- ja ammattitautilain piiriin sellaisen osakeyhtiön ja osuuskunnan osakkeille tai osuuksille jakaman osingon ja ylijäämän, johon sovelletaan tuloverolain 33 b §:n 3 momentin säännöksiä. Muun kuin osakkaan, esimerkiksi osakkaan intressipiiriin kuuluvan henkilön, työpanokseen perustuva osinko katsotaan lakia sovellettaessa sen henkilön eläkkeen perusteena olevaksi työansioksi, jonka työpanoksesta on kysymys. Tältä osin uusi säännös ei toisi muutosta nykytilaan. Ehdotettu uusi säännös ei toisi muutosta työtapaturma- ja ammattitautilain alaisten ansioiden määrittelyyn muiden osinkojen kuin säännöksessä tarkoitettujen työpanososinkojen osalta. Verotuksessa työpanososinkoa voivat jakaa osakeyhtiöt, osuuskunnat, kotimainen säästöpankki, keskinäinen vakuutusyhtiö ja vakuutusyhdistys.
Työtapaturma- ja ammattitautilaissa työsuhdeoptiosta ja osakepalkkiosta säädetään erikseen. Työsuhdeoptiota koskee lain 81 §:n 3 momentin 4 kohta ja osakepalkkioita 5 kohta. Momentin 4 kohdan sanamuotoa ehdotetaan täsmennettäväksi, jotta työtapaturma- ja ammattitautilain ja verotuksessa käytettävän työsuhdeoption käsitteen ero tulisi selvemmin esille. Kohtaan ehdotetaan lisättäväksi pykälän 3 momentin 5 kohtaan viittaava täsmennys, joka selventäisi sitä, että 4 kohdan työsuhdeoptiota koskevaa säännöstä sovelletaan, ellei 5 kohdan osakepalkkiota koskevasta säännöksestä muuta johdu ja kyse ole sellaisesta palkkiosta, jota 5 kohdan mukaan pidetään vastikkeena työstä. Täsmennys vastaisi lain tarkoitusta ja noudatettavaa käytäntöä.
Voimassa olevan 3 momentin 4 kohdan mukaan työsuhdeoption käyttämisestä syntyvää etua ei pidetä vastikkeena työstä. Kohtaan ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös, jonka mukaan työsuhdeoption käyttämisestä syntyvä etu kuitenkin olisi, edellä mainitusta pääsäännöstä poiketen, tietyin edellytyksin ansionmenetyskorvauksen perusteena olevaa työansiota.
Työsuhdeoption käyttämisestä syntyvää etua ei lähtökohtaisesti pidetä vastikkeena työstä, koska työsuhdeoptiosta saatavan edun arvo määräytyy osakkeen arvonkehityksen perusteella eikä työntekijän työpanoksella ole välitöntä vaikutusta työsuhdeoptiosta saatavan edun määrään. Työntekijän saaman hyödyn määrä ei ole edusta sovittaessa palkan tavoin selkeästi arvioitavissa.
Jos osakkeen sovittu merkintähinta option luovutusajankohtana on kuitenkin selvästi alempi kuin osakkeen markkinahinta, työsuhdeoptiosta saatavan edun määrä ei muodostu pääasiassa osakkeiden kurssikehityksen perusteella tulevaisuudessa vaan työntekijä saa selvästi arvioitavissa olevan rahanarvoisen edun jo optio-oikeuden luovutushetkellä. Tällöin työntekijän option luovutusajankohtana saamaa etua pidetään lakia sovellettaessa vastikkeena työstä. Edun määränä pidetään osakkeen sovitun merkintähinnan ja option luovutusajankohdan mukaisen osakkeen käyvän arvon erotusta.
Lakiin ehdotetaan kirjattavaksi työtapaturma- ja ammattitautilakia sovellettaessa noudatettava periaate täsmennettynä. Jos edellä kuvattu alihintainen työsuhdeoptioetu käytettäisiin ennen kuin option saamisesta on kulunut vuosi, etu ehdotetaan luettavaksi mukaan työtapaturma- ja ammattitautilain alaiseen ansioon. Jos alihintainen työsuhdeoptioetu käytettäisiin vasta vähintään vuoden kuluttua option saamisesta, työntekijän työpanoksella ei katsottaisi olevan välitöntä vaikutusta saatavan edun lopulliseen määrään eikä etua pidettäisi vastikkeena työstä.
Työsuhdeoptiosta saatava etu olisi ansionmenetyskorvauksen perusteena olevaa työansiota, jos työsuhdeoptiolla merkittävän osakkeen sovittu merkintähinta olisi olennaisesti alempi kuin osakkeen käypä arvo option antamishetkellä ja etu käytettäisiin ennen kuin edun saamisesta on kulunut vähintään vuosi. Olennainen ero määriteltäisiin tapauskohtaisesti. Osakkeen sovitun merkintähinnan voitaisiin katsoa alittavan selvästi osakkeen käyvän arvon, jos sovittu merkintähinta olisi alle 50 %:a option antamisajankohdan mukaisesta osakkeen käyvästä arvosta. Alihintaisesta työsuhdeoptioedusta muodostuvan työtapaturma- ja ammattitautilain alaisen edun määrä arvioitaisiin, kuten nykyisin, optio-oikeuden luovutusajankohdan mukaan, mutta etu otettaisiin huomioon ansiona vasta optioedun käyttöajankohtana, ei option antamisajankohtana, kuten nykyisin. Työnantajan tulisi option käyttöajankohtana tarkastella, onko optiota luovutettaessa sovittu osakkeen merkintähinta olennaisesti alempi kuin option antamisajankohdan mukainen osakkeen käypä arvo ja onko alihintainen optioetu käytetty ennen kuin optioedun antamisesta on kulunut vähintään vuosi. Alihintaisesta työsuhdeoptioedusta työtapaturma- ja ammattitautilain alaisena edun määränä pidettäisiin osakkeen sovitun merkintähinnan ja option luovutusajankohdan mukaisen osakkeen käyvän arvon erotusta. Työnantajan tulisi ilmoittaa työsuhdeoption käyttöajankohtana lain alaisen edun osuus tulorekisteriin.
Pykälän 3 momentin 5 kohdassa säädetään osakepalkkioista. Arvopaperipörssi -termi ehdotetaan päivittäväksi kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettua lakia (1070/2017) vastaavaksi. Arvopaperipörssi -termin tilalle tulisi muuttaa säännelty markkina ja monenkeskinen kaupankäyntijärjestelmä. Nämä määritelmät ovat mainitussa laissa. Termien muuttaminen olisi tekninen muutos.
Momentin 5 kohdan sanamuotoa ehdotetaan lisäksi täsmennettäväksi niin, että säännöksestä kävisi selvästi ilmi, että palkkiona saatavan edun arvon tulee palkkion lupaamisen ja antamisen välisenä aikana määräytyä säännöksessä tarkoitettujen osakkeiden arvonkehityksen perusteella vähintään vuoden mittaisena aikana (vuoden odotusaika). Osakepalkkiosäännöksessä tarkoitetun vuoden odotusajan tarkastelujakson katsottaisiin alkavan palkkion lupaamisesta ja päättyvän palkkion antamiseen. Palkkio katsottaisiin annetuksi, kun henkilö saa omistusoikeuden palkkioon. Osakkeisiin liittyvä luovutusrajoitus ei vaikuttaisi palkkion antamisen ajankohtaan. Palkkion lupaamisen ja antamisen tulkinta edellä kuvatuin tavoin vastaisi työtapaturma- ja ammattitautilakia sovellettaessa vakiintunutta käytäntöä. Jos kuitenkin osakepalkkiota rasittaisi omistusoikeuden siirtymisen jälkeen, esimerkiksi työsuhteen jatkumiseen tai työnantajayhtiön tulostavoitteen täyttymiseen liittyvä, ehdollinen palautusvelvollisuus ja lisäksi osakkeen luovutusrajoitus, osakepalkkio katsottaisiin annetuksi vasta, kun ehdollinen palautusvelvollisuus ja luovutusrajoitus päättyvät ja osakepalkkio jää henkilön omistukseen ja vallintaan.
6.9
Laki työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhönpaluun edistämisestä
12 §. Voimaantulo. Laki on ollut voimassa määräaikaisena vuoden 2010 alusta, ja sen voimassaoloaikaa on jatkettu vuoden 2020 loppuun. Määräaikaisen lain voimassaoloaikaa ehdotetaan jatkettavaksi vuoden 2021 alusta vuoden 2022 loppuun.