Viimeksi julkaistu 29.9.2016 15.03

Hallituksen esitys HE 167/2016 vp Hallituksen esitys eduskunnalle merityötä koskevan vuoden 2006 yleissopimuksen ohjeistoon vuonna 2014 tehtyjen muutosten hyväksymiseksi sekä laeiksi ohjeiston muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja merityösopimuslain muuttamisesta

Esityksen pääasiallinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi merityötä koskevan Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2006 yleissopimuksen ohjeistoon vuonna 2014 tehtyjen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset sekä lain niiden voimaansaattamisesta. Mainittujen muutosten toimeenpanemiseksi merityösopimuslakiin ehdotetaan lisättäviksi säännökset, jotka velvoittavat työnantajaa ottamaan ja pitämään voimassa vakuutuksen tai muun rahavakuuden työntekijöiden kotimatkaoikeuksien ja sairastuneen tai loukkaantuneen työntekijän taloudellisen aseman turvaamiseksi. Ehdotetut lisäykset täydentävät jo lakiin sisältyviä työnantajan velvoitteita maksaa työntekijän kotimatkakustannuksia ja sairauskuluja. 

Merityösopimuslakiin ehdotetaan lisättäviksi samalla myös vuokratyödirektiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat säännökset. 

Lakiin ehdotetaan uutta säännöstä vuokratyöntekijöiden työehtojen määräytymisestä niissä tilanteissa, joissa ei ole olemassa käyttäjäyritystä sitovaa työehtosopimusta. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi käyttäjäyritykselle velvollisuus tiedottaa vuokratyöntekijöille käyttäjäyrityksessä avoinna olevista työpaikoista samalla tavoin kuin niistä tiedotetaan käyttäjäyrityksen omille työntekijöille. Merityösopimuslakiin ehdotetaan lisättäväksi myös säännös käyttäjäyrityksen velvollisuudesta tarjota vuokratyöntekijöille mahdollisuus käyttää sellaisia muita kuin työsuhde-eduiksi katsottavia palveluja ja järjestelyjä, joita yritys tarjoaa omille työntekijöilleen, jollei erilainen kohtelu ole perusteltua objektiivisista syistä. 

Merityötä koskevan vuoden 2006 yleissopimuksen ohjeiston vuoden 2014 muutokset tulevat kansainvälisesti voimaan 18 päivänä tammikuuta 2017. Laki yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaan saattamisesta tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Tarkoitus on, että mainittu laki ja merityösopimuslakiin ehdotetut muutokset tulevat voimaan samanaikaisesti yleissopimuksen ohjeiston muutosten kansainvälisen voimaantulon kanssa. 

Yleisperustelut

Johdanto

1.1  ILOn merityöyleissopimus

Merityötä koskeva vuoden 2006 yleissopimus, jäljempänä merityöyleissopimus, hyväksyttiin merityökonferenssissa 23 päivänä helmikuuta 2006. Yleissopimuksella uudistettiin 37 Kansainvälisen työjärjestön (ILO) aiempaa yleissopimusta. ILOn merityöyleissopimuksen tarkoituksena on vahvistaa koko merenkulkualan kattavat, yksinkertaiset, selkeät ja johdonmukaiset kansainväliset vähimmäisnormit. Yleissopimus koskee muun muassa merialan työsuhteen ehtoja, majoitusta ja virkistysmahdollisuuksia, ruokaa ja ruokahuoltoa, terveyden suojelua ja sosiaaliturvaa sekä yleissopimuksen noudattamisen valvontaa ja täytäntöönpanoa. 

Merityöyleissopimuksen säännössä 2.5 määritellään yksityiskohtaisesti, millaisissa tilanteissa työntekijällä on oikeus maksuttomaan kotimatkaan sekä kustannukset, jotka työnantajan tulee maksaa. Lisäksi merityöyleissopimuksessa on määräys siitä, että jokaisen jäsenvaltion tulee edellyttää sen lipun alla purjehtivilta aluksilta vakuutta, joka varmistaa työntekijöiden kotimatkaoikeuksien toteutumisen. Säännössä ei kuitenkaan ennen vuoden 2014 työkonferenssissa hyväksyttyä lisäystä määritelty tarkemmin vakuudelle asetettavia vaatimuksia. 

Säännön 4.2 määräykset koskevat laivanvarustajan vastuuta sairastuneen merenkulkijan hoidosta ja siitä syntyvistä kustannuksista sekä asuin- ja elinkustannuksista. Lisäksi laivanvarustaja vastaa eräissä tilanteissa merenkulkijan hautauskustannuksista. Määräysten tarkoituksena on varmistaa, että merenkulkijat ovat turvattuja työstä johtuvan sairauden, tapaturman tai kuoleman varalta. 

Kotimatkaa koskevan säännön 2.5 ja varustamon vastuuta koskevan säännön 4.2 määräykset on pantu Suomessa kansallisesti täytäntöön merityösopimuslain (756/2011) säännöksillä. 

Vuoden 2014 kansainvälisessä työkonferenssissa hyväksyttiin kolmikantaisen erityiskomitean valmistelemat muutokset merityöyleissopimuksen ohjeistoon. Muutokset koskevat laivanvarustajan vastuuseen liittyviä vakuusvaatimuksia miehistön hylkäämisen (kotimatkaa koskeva sääntö 2.5) ja työntekijöiden kuoleman tai pitkäaikaisen työkyvyttömyyden varalta (varustamon vastuuta koskeva sääntö 4.2). Muutokset kohdistuvat sekä ohjeiston oikeudellisesti sitovaan osaan että suositusosaan. 

Merityöyleissopimuksen XV artiklan mukaisesti ohjeiston muutokset tulevat kansainvälisesti voimaan 18 päivänä tammikuuta 2017. Sopimuksen XV artiklan 8 kohdan mukaan sopimuksen ohjeistoon hyväksytty muutos ei kuitenkaan tule automaattisesti voimaan sellaisen valtion osalta, joka ilmoittaa määräajassa pääjohtajalle, että muutos sitoo sitä vasta sen jälkeen, kun se on tehnyt erikseen ilmoituksen muutoksen hyväksymisestä. 

Koska ohjeiston muutos koskee Suomessa lainsäädännön alaa, Suomi on ilmoittanut ILOn pääjohtajalle, että muutos tulee Suomen osalta voimaan vasta, kun se on tehnyt erikseen pääjohtajalle ilmoituksen muutoksen hyväksymisestä.  

Tavoitteena on, että tarvittavat lainsäädännön muutokset saataisiin Suomessa voimaan, kun ohjeiston muutokset tulevat kansainvälisesti voimaan. Näin ollen Suomi voisi ilmoittaa ILOn pääjohtajalle niiden hyväksymisestä ja voimaansaattamisesta ennen tuota ajankohtaa ja muutokset tulisivat tällä tavoin Suomen osalta voimaan samaan aikaan muiden merityöyleissopimuksen ratifioineiden maiden kanssa. 

1.2  Vuokratyödirektiivi

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/104/EY vuokratyöstä, jäljempänä vuokratyödirektiivi, annettiin marraskuussa 2008. Direktiivin tarkoituksena on huolehtia vuokratyöntekijöiden suojelusta ja parantaa vuokratyön laatua. Direktiivissä työvoiman vuokrausyritykset tunnustetaan työnantajiksi ja vuokratyöntekijöitä edellytetään kohdeltavan yhdenvertaisesti käyttäjäyrityksen omien työntekijöiden kanssa. Yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta säädetään tarkemmin 5 artiklassa. 

Direktiiviä sovelletaan työntekijöihin, joilla on työsopimus tai työsuhde työvoiman vuokrausyrityksen kanssa ja jotka on asetettu käyttäjäyrityksenpalvelukseen työskentelemään tilapäisesti käyttäjäyrityksen valvonnassa ja johdolla. Direktiiviä sovelletaan sekä julkisen että yksityisen sektorin yrityksiin, jotka ovat työvoiman vuokrausyrityksiä tai käyttäjäyrityksiä ja harjoittavat taloudellista toimintaa riippumatta siitä, tavoitellaanko toiminnalla voittoa vai ei. Jäsenvaltiot voivat sulkea direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle vuokratyösopimukset tai -työsuhteet, jotka on tehty julkisesti järjestetyn tai julkisista varoista toteutetun erityisen ammatillisen koulutus- tai uudelleenkoulutusohjelman taikka työllistymistä edistävän ohjelman puitteissa. Suomi ei ole tällaisia poissulkemisia tehnyt. Myös henkilöstövuokrausyritysten palveluksessa olevat merenkulkijat kuuluvat direktiivin soveltamisalaan. 

Direktiivin 3 artiklassa on määritelty käsitteet työntekijä, työvoiman vuokrausyritys, käyttäjäyritys, toimeksianto ja keskeiset työehdot. Direktiivin 4 artiklan mukaan vuokratyön käyttöön liittyvät rajoitukset tai kiellot voivat perustua vain yleisen edun mukaisiin syihin. Artiklaan sisältyvän tarkasteluvelvoitteen johdosta Suomi on toimittanut vuonna 2011 komissiolle ilmoituksen lainsäädäntöön, työehtosopimuksiin ja kansalliseen käytäntöön sisältyvistä vuokratyövoiman käyttöön liittyvistä kielloista ja rajoituksista. 

Direktiivin 6 artiklassa säädetään työnantajan velvollisuudesta tiedottaa vapaista työpaikoista vuokratyöntekijöille, kiellosta periä maksuja vuokratyöntekijöiltä toimeksiantojen järjestämisestä sekä vuokratyöntekijöiden oikeudesta hyödyntää käyttäjäyrityksen palveluja tai yhteisiä järjestelyjä samoin ehdoin kuin käyttäjäyrityksen omat työntekijät, jollei erilainen kohtelu ole perusteltua objektiivisista syistä. Artiklan mukaan jäsenvaltioiden on kansallisten perinteidensä ja käytäntöjensä mukaisesti toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä tai edistettävä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua parantaakseen vuokratyöntekijöiden koulutusmahdollisuuksia, lastenhoitojärjestelyjen saatavuutta työvoiman vuokrausyrityksissä myös toimeksiantojen välisenä aikana heidän urakehityksensä ja työllistävyyden edistämiseksi ja parantaakseen vuokratyöntekijöiden mahdollisuuksia hakeutua käyttäjäyrityksen omille työntekijöille tarjoamaan koulutukseen. 

Direktiivin 7 artikla velvoittaa ottamaan huomioon työvoiman vuokrausyrityksen palveluksessa olevat vuokratyöntekijät, kun lasketaan työntekijöitä edustavien elinten perustamiskynnykseksi asetettuja henkilöstömääriä. Vuokratyöntekijät voidaan laskea joko henkilöstövuokrausyrityksen tai käyttäjäyrityksen työntekijöiksi. Direktiivin 8 artiklan mukaan käyttäjäyrityksen on myös toimitettava asianmukaiset tiedot vuokratyöntekijöiden käytöstä yrityksessä työntekijöitä edustaville elimille. 

Direktiivin artiklat 9—11 sisältävät tavanomaiset loppusäännökset vähimmäisvaatimuksista, seuraamuksista ja täytäntöönpanosta. 

Nykytila

2.1  Merityösopimuslaki

2.1.1  Työntekijän kotimatkaoikeudet ja sairastuneen tai loukkaantuneen työntekijän taloudellinen turva

Merityöyleissopimuksen kotimatkaa koskevan säännön 2.5 ja varustamon vastuuta koskevan säännön määräykset on pantu täytäntöön merityösopimuslain säännöksillä. Merityösopimuslain 2 luvun 10—13 §:ssä ovat sairausajan palkkaa, sitä vastaavaa korvausta, sairastuneen tai loukkaantuneen työntekijän hoitoa sekä sairaanhoidon kustannuksia koskevat säännökset. Lain 3 luvussa ovat puolestaan säännökset työnantajan velvollisuudesta maksaa ja järjestää työntekijöiden kotimatkat alukselta kotiin. Merityösopimuslain mukaiset työntekijän vapaat kotimatkaoikeudet ovat laajemmat kuin mitä merityöyleissopimus edellyttää. 

Merimiesten työsuhteesta johtuvien saatavien maksaminen on turvattu kahdella eri järjestelmällä. Työntekijällä voi olla oikeus saada maksu saatavistaan alukseen kohdistuvan meripanttioikeuden nojalla tai palkkaturvajärjestelmän kautta. 

Meripanttioikeudesta säädetään merilaissa (674/1994). Lain 3 luvun 2 §:n nojalla työntekijän työsuhteesta johtuvalla saatavalla on meripanttioikeus alukseen. Meripanttioikeus alukseen lakkaa vuoden kuluttua saatavan syntymisestä, jollei alus sitä ennen ole joutunut huutokauppaan johtaneen takavarikon tai ulosmittauksen kohteeksi. 

Saadakseen maksun työsuhteesta johtuville saatavilleen meripanttioikeuden nojalla työntekijän on valvottava etujaan aluksen realisoinnissa. Aluksen myynti ulosottokaaren (705/2007) mukaisessa järjestyksessä ei tapahdu nopeasti eikä mitään takeita täysimääräisestä maksun saamisesta ole. Käytännössä työntekijä on jo joutunut maksamaan kustannuksia, jotka työnantajan merityöyleissopimuksen ja merityösopimuslain säännösten nojalla olisi kuulunut maksaa. 

Suomalaisilla aluksilla työskentelevien työntekijöiden työsuhteesta johtuvien saatavien turvaamisesta säädetään merimiesten palkkaturvalaissa (1108/2000). Palkkaturva on lailla järjestetty menettely, jossa valtio turvaa työntekijän työsuhteesta johtuvien saatavien maksamisen työnantajan konkurssin tai muun maksukyvyttömyyden varalta. Työntekijällä on oikeus saada työsuhteesta johtuvat saatavansa maksetuksi valtion varoista palkkaturvana, jos työnantaja ei maksukyvyttömyytensä vuoksi pysty niitä maksamaan. 

Palkkaturvaa maksaessaan valtiolle syntyy työnantajaa kohtaan takautumisoikeus, jonka nojalla se perii maksetut palkkaturvamäärät takaisin korkoineen. Se osa palkkaturvamenoista, jota ei saada perittyä työnantajilta tai näiden konkurssipesiltä, laskutetaan vuosittain työttömyysvakuutusrahastolta. Tähän tarvittavat varat kerätään työnantajilta työttömyysvakuutusmaksuina. Palkkaturvana maksetaan saatavat, jotka perustuvat työsuhteeseen ja jotka työnantaja olisi ollut velvollinen työntekijälleen maksamaan. Valtion velvollisuutta maksaa palkkaturvaa on kuitenkin rajoitettu määräaikoja ja väärinkäytösten estämistä koskevilla säännöksillä.  

Ennen kuin työntekijän saatava voidaan maksaa palkkaturvana, on työnantajalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Työnantajalla on mahdollisuus kiistää saatavan oikeellisuus, minkä seurauksena työntekijä joutuu nostamaan kanteen tuomioistuimessa työnantajaansa vastaan. Asioiden käsittely tuomioistuimissa ei kuitenkaan tapahdu kovin joutuisasti eikä ole halpaa. 

2.1.2  Vuokratyötä koskeva sääntely

Merityösopimuslaissa on muutamia erityisesti vuokratyötä koskevia säännöksiä. Pääsääntöisesti vuokratyöhön sovelletaan samoja säännöksiä kuin muihin työsuhteisiin. 

Merityösopimuslain 1 luvun 5 §:ssä on erityissäännös koeajasta sen varalta, kun aikaisemmin vuokratyöntekijänä samoja tai samankaltaisia tehtäviä yrityksessä hoitanut työntekijä palkataan suoraan käyttäjäyrityksen palvelukseen. Lain 2 luvun 8 §:ssä puolestaan säädetään, miten määräytyy vuokratyöntekijän tekemään työhön sovellettava työehtosopimus. Säännöksessä on omaksuttu niin sanottu käyttäjäyritysperiaate, jonka mukaan vuokratyöntekijän työhön sovelletaan samaa työehtosopimusta kuin käyttäjäyrityksen omiin työntekijöihinkin. Sääntely vastaa vuokratyödirektiivin 5 artiklaa. 

2.2  Merityöyleissopimuksen ohjeistoon tehdyt muutokset

Vuoden 2014 Kansainvälisessä työkonferenssissa hyväksyttiin kolmikantaisen merialan erityiskomitean valmistelemat muutokset merityöyleissopimuksen ohjeistoon. Muutokset koskivat laivanvarustajan vastuuseen liittyviä vakuusvaatimuksia miehistön hylkäämisen (kotimatkaa koskeva sääntö 2.5) ja työntekijöiden kuoleman tai pitkäaikaisen työkyvyttömyyden varalta (varustamon vastuuta koskeva sääntö 4.2). Muutokset kohdistuivat sekä ohjeiston oikeudellisesti sitovaan osaan että suositusosaan. 

2.2.1  Kotimatkaa koskevan säännön muutos

Vuonna 2014 hyväksyttiin kotimatkaa koskevaan sääntöön 2.5 lisäys, jossa määritellään vakuudesta korvattavat kustannukset ja yksilöidään tilanteet, joissa vakuuteen voidaan turvautua. Lisäyksen mukaan merenkulkijalla pitää olla käytössään nopea ja tehokas rahavakuusjärjestelmä hylkäämistilanteiden varalta. Lisäksi säännössä kuvataan tilanteet, joissa on kysymys merenkulkijan hylkäämisestä.  

Hylkäämisestä on kysymys, jos varustamo vastoin merityöyleissopimuksen määräyksiä tai merenkulkijan sopimusta ei maksa merenkulkijan kotimatkaa, jättää merenkulkijan ilman tarvittavaa ylläpitoa tai muutoin yksipuolisesti katkaisee siteensä merenkulkijaan. Siteiden yksipuolisesta katkaisemisesta on kysymys myös silloin, kun varustamo laiminlyö merenkulkijan palkkojen maksamisen vähintään kahdelta kuukaudelta. 

Jäsenvaltion tehtävänä on varmistua siitä, että jokaisella sen lipun alla purjehtivalla aluksella on voimassa oleva taloudellinen turvajärjestelmä tämän normin edellyttämien velvoitteiden täyttämiseksi. Turvajärjestelmä voi olla sosiaaliturvajärjestelmä, vakuutus, kansallinen rahasto tai muu vastaava järjestelmä. Turvajärjestelmän toteuttamistapa on jäsenvaltion päätettävissä asianomaisia työntekijöitä ja työnantajia edustavien järjestöjen kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen. 

Rahavakuusjärjestelmästä on myönnettävä apua viipymättä asianomaisen merenkulkijan esittämästä tai hänen puolestaan esitetystä pyynnöstä. Vakuusjärjestelmästä on pystyttävä kattamaan merenkulkijan palkkasaatavat ja muut työsuhteeseen perustuvat saatavat enintään neljän kuukauden ajalta. Lisäksi vakuuden on katettava kaikki merenkulkijalle aiheutuneet kohtuulliset kustannukset, mukaan luettuna kotimatkakustannukset. Vakuusjärjestelmästä annettavan avun tulee käsittää myös merenkulkijan perustarpeet, kuten riittävä ruoka, tarvittaessa vaatetus, majoitus, juomavesivarastot, aluksella selviämisen edellyttämä polttoaine, tarvittava sairaanhoito ja muut kohtuulliset kustannukset, jotka ovat seurausta hylkäämisestä. 

Todistus vakuuden olemassaolosta on pidettävä aluksella nähtävillä. Todistuksen tietosisältö on määritelty merityöyleissopimuksen liitteessä A2-I. Todistus on oltava englanniksi tai siihen on liitettävä englanninkielinen käännös. 

Merenkulkijoille on ilmoitettava ennalta, jos laivanvarustajan rahavakuus aiotaan peruuttaa tai irtisanoa, ja on ilmoitettava välittömästi, jos sitä ei aiota uusia. Lisäksi vakuuden tarjoajan on ilmoitettava lippuvaltiolle, jos laivanvarustajan rahavakuus aiotaan peruuttaa, peruutetaan tai irtisanotaan tai sitä ei uusita. 

Kunkin jäsenvaltion on edellytettävä, että sen lipun alla purjehtivat alukset toimittavat rahavakuudesta näyttöä vakuuden tarjoajan myöntämin asiakirjoin. Asiakirjanäyttö on asetettava esille näkyvään paikkaan merenkulkijoiden asuintiloissa. Jos rahavakuuden tarjoajia on useampia, aluksella on oltava kunkin vakuudentarjoajan toimittama asiakirja. 

2.2.2  Laivanvarustajan vastuuta koskeva säännön muutos

Merenkulkijoiden sopimusperusteisten vaatimusten turvaamiseksi sääntöön 4.2 lisättiin vuoden 2014 työkonferenssissa uusia määräyksiä. Näiden määräysten mukaan aluksella tulee olla rahavakuusjärjestelmä, joka turvaa merenkulkijoiden sairauden, tapaturman, työkyvyttömyyden tai kuoleman johdosta maksettavien korvausten suorittamisen. Rahavakuusjärjestelmän on katettava korvaukset täysimääräisesti ja maksettava ne viivytyksettä eikä merenkulkijaa saa painostaa hyväksymään pienempää maksua kuin mihin hän on sopimuksen mukaan oikeutettu. 

Sopimusperusteisella vaatimuksella tarkoitetaan kaikkia vaatimuksia, jotka liittyvät sairauteen, tapaturmaan tai kuolemantapaukseen sinä aikana, kun merenkulkija työskentelee merenkulkijoiden työsopimuksen mukaisesti, tai jotka johtuvat työskentelystä tällaisen sopimuksen mukaisesti. 

Merenkulkijoille on ilmoitettava ennalta, jos laivanvarustajan rahavakuus aiotaan peruuttaa tai irtisanoa, ja on ilmoitettava välittömästi, jos sitä ei aiota uusia. Lisäksi vakuuden tarjoajan on ilmoitettava lippuvaltiolle, jos laivanvarustajan rahavakuus aiotaan peruuttaa, peruutetaan tai irtisanotaan tai sitä ei uusita. 

Kunkin jäsenvaltion on vaadittava, että sen lipun alla purjehtivat alukset toimittavat rahavakuudesta näyttöä vakuuden tarjoajan myöntämin asiakirjoin. Asiakirjanäyttö on asetettava esille näkyvään paikkaan merenkulkijoiden asuintiloissa ja se on oltava työntekijöiden nähtävillä myös englanniksi. Jos rahavakuuden tarjoajia on useampia, aluksella on oltava kunkin vakuudentarjoajan toimittama asiakirja. 

2.3  Nykytilan arviointi

Voimassa olevan merityösopimuslain säännökset velvoittavat työnantajaa maksamaan työntekijän matkat kotoa alukselle ja alukselta. Lisäksi työnantaja on merityösopimuslain säännösten nojalla velvollinen huolehtimaan sairastuneen tai loukkaantuneen työntekijän hoidosta ja korvaamaan siitä aiheutuvia kustannuksia. Merityösopimuslaissa ei sen sijaan ole säännöksiä sen varalta, ettei työnantaja maksuvaikeuksiensa takia tai muusta syystä hoida mainittuja velvoitteitaan. Tältä osin työntekijän taloudellista asemaa turvataan toisaalta merimiesten palkkaturvalain säännöksillä ja toisaalta merilakiin perustuvalla meripanttioikeudella. Käytännössä työntekijä on jo joutunut työnantajan puolesta maksamaan kotimatka- ja sairaanhoitokustannuksia ennen niiden korvaamista palkkaturvana. Kumpikaan näistä turvamekanismeista ei turvaa työntekijän asemaa sillä tavoin kuin ILOn merityöyleissopimuksen ohjeiston vuoden 2014 muutokset edellyttävät. 

ILO ylläpitää kansainvälistä rekisteriä, johon on jo ainakin vuodesta 2004 lukien listattu tiedot alusten ja merenkulkijoiden hylkäämisestä. Rekisteriin ei ole merkitty yhtään suomalaista tapausta. 

Merityösopimuslaissa ei ole säännöksiä käyttäjäyrityksen velvollisuudesta tiedottaa vuokratyöntekijöille yrityksessä avoinna olevista tehtävistä. Tiedonantovelvoitteet avoinna olevista työpaikoista koskevat nimenomaan käyttäjäyrityksen omia työntekijöitä. Siten vuokratyödirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa olevan velvoitteen toteuttaminen edellyttää, että merityösopimuslakiin lisätään säännös käyttäjäyrityksen velvollisuudesta tiedottaa vuokratyöntekijöille yrityksessä avoinna olevista tehtävistä. 

Merityösopimuslaissa ei ole säännöksiä siitä, että vuokratyöntekijöillä olisi oikeus käyttää käyttäjäyrityksen yhteisiä palveluja ja järjestelyjä kuten ruokala- ja kuljetuspalveluita siten kuin vuokratyödirektiivin 6 artiklan 4 kohdassa edellytetään. Kyse on muista kuin työsuhde-eduiksi katsottavista palveluista. Kyse on lähinnä oikeudesta päästä tiettyihin tiloihin tai saada tiettyjä palveluita, jotka ovat joko kaikkien työntekijöiden käytettävissä tai tiettyä työtä tekevien työntekijöiden käytettävissä. Vuokratyöntekijällä tulee vuokratyödirektiivin mukaan olla oikeus tällaisten palvelujen käyttämiseen samoin ehdoin kuin käyttäjäyrityksen omalla työntekijällä, jollei erilainen kohtelu ole perusteltua objektiivisista syistä. Käyttäjäyrityksen on noudatettava syrjintäsääntelyä ja tasapuolisen kohtelun vaatimusta myös vuokratyöntekijöihin. Syrjintäsääntelyllä on merkitystä arvioitaessa vuokratyödirektiivin 6 artiklan 4 kohdan velvoitteiden toteuttamista. 

Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

3.1  Vuoden 2006 merityösopimuksen ohjeiston vuoden 2014 muutokset

Esityksen tavoitteena on, että Suomi voisi saattaa lainsäädäntönsä vastaamaan ILOn merityöyleissopimuksen ohjeiston vuoden 2014 muutoksia ja että Suomi voisi ilmoittaa ILOlle, että muutokset tulevat Suomen osalta voimaan samaan aikaan kuin muidenkin merityöyleissopimuksen ratifioineiden maiden kanssa. Yleissopimuksen ohjeistoon tehdyt muutoksen ehdotetaan hyväksyttäväksi ja niiden lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatettavaksi voimaan lailla. Lisäksi merityösopimuslakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että lakiin lisätään ohjeiston muutoksen edellyttämät säännökset työnantajan velvollisuudesta ottaa ja pitää voimassa vakuutus tai muu rahavakuus työntekijöiden kotimatkaoikeuksien turvaamiseksi ja sairastuneen tai loukkaantuneen työntekijän taloudellisen aseman turvaamiseksi. Velvollisuus koskisi aluksia silloin, kun ne liikennöivät Suomen aluevesirajojen ulkopuolella. 

3.2  Vuokratyö

Vuokratyötä koskevien ehdotusten tarkoituksena on toteuttaa kansallisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston vuokratyödirektiivissä asetetut vaatimukset myös merityössä. 

Direktiivin kansallinen toteuttaminen edellyttää vähäisiä muutoksia merityösopimuslakiin. Käyttäjäyritykselle ehdotetaan säädettäväksi uusi velvollisuus tiedottaa vapautuvista työpaikoista vuokratyöntekijöille samoin menettelyin kuin sen omille työntekijöille tiedotetaan. Tavoitteena on edistää vuokratyöntekijöiden työllistymismahdollisuuksia käyttäjäyrityksissä. 

Merityösopimuslakiin ehdotetaan lisättäväksi myös ohjaava säännös käyttäjäyrityksen velvollisuudesta tarjota vuokratyöntekijöille mahdollisuutta käyttää käyttäjäyrityksen omille työntekijöille tarjoamia muita kuin työsuhde-eduiksi katsottavia palveluja ja järjestelyjä, kuten ruokalapalveluja ja kuljetusjärjestelyjä, jollei erilainen kohtelu ole perusteltua objektiivisista syistä. Tarkoituksena on edistää vuokratyöntekijöiden yhdenvertaista kohtelua suhteessa käyttäjäyrityksen työntekijöihin. 

Esityksen vaikutukset

Esityksellä toteutettavat muutokset johtuvat vuokratyön osalta Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden toteuttamisesta ja muilta osin tarpeesta päivittää lainsäädäntö vastaamaan Suomea sitovan ILOn merityöyleissopimuksen ohjeiston muutoksia. 

Esityksellä ei ole vaikutuksia viranomaisten toimintaan. Työsuojeluviranomaiset valvovat merityösopimuslain noudattamista. Selvitys vakuutuksen tai muun rahavakuuden olemassaolosta on merityösertifikaatin myöntämisen edellytys. 

Vaatimus vakuutuksesta tai rahavakuudesta on luonteeltaan kansainvälinen. Jo ennen ILOn merityöyleissopimuksen ohjeiston vuoden 2014 muutoksia varustamo on voinut ottaa vapaaehtoisen vastuuvakuutuksen (P&I -vakuutus), joka kattaa muun muassa varustamon työsopimukseen perustuvan vastuun henkilövahingosta, sairaudesta ja kuolemantapauksesta sekä merityöyleissopimuksen mukaiset miehistön matkakustannukset. Vakuutus ei ole kattanut miehistön jäsenten maksamattomia palkkoja. 

Jos varustamo on laiminlyönyt merityöyleissopimuksen mukaiset velvollisuutensa maksaa miehistön kotimatkoista syntyneet kulut tai yleissopimuksessa määritellyt korvaukset miehistön jäsenen kuoleman tai pitkäaikaisen työkyvyttömyyden johdosta, voidaan vakuutuskorvaus maksaa poikkeuksellisesti suoraan miehistön jäsenelle tai eräissä tilanteissa tämän oikeudenomistajille. 

Vuoden 2017 tammikuussa kansainvälisesti voimaan tulevat merityöyleissopimuksen ohjeiston muutokset edellyttävät, että tarjolla on myös vakuutuksia tai muita vakuusjärjestelyitä, joista korvataan merityöyleissopimuksen edellyttämien matkakulujen ja sairastumiseen liittyvien kustannusten lisäksi myös työntekijöiden maksamattomia palkkoja yleissopimuksen edellyttämässä laajuudessa. Esimerkiksi laivanomistajan P&I –vakuutuksen vakuutusehtoja ollaan laajentamassa siten, että vakuutus kattaisi työntekijöiden maksamattomia palkkoja. Lisäksi markkinoilla on jo kansainvälisten vakuutusyhtiöiden tarjoamia muita vakuutuksia, joiden ilmoitetaan täyttävän merityöyleissopimuksen vaatimukset. 

Vakuutuksesta tai muusta rahavakuudesta aiheutuu varustamoille kustannuksia. Niiden määrää on vaikea arvioida, koska hinta määräytyy riskiperusteisesti ja siihen vaikuttavat monet tekijät aina aluksen aikaisemmasta onnettomuushistoriasta, alustyypistä ja iästä lähtien. Toisaalta Suomen lipun alla purjehtivien alusten osalta onnettomuusriski on pieni. Myöskään tilanteita, joita varten merityöyleissopimusta vuonna 2014 muutettiin, ei suomalaisten alusten osalta ole ilmennyt. 

Vuokratyötä koskevilla muutoksilla ei arvioida olevan merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Vuokratyön käyttö merenkulussa on vähäistä. 

Käyttäjäyrityksen valitsema tiedottamistapa vapautuvista työpaikoista soveltuu lähtökohtaisesti myös vuokratyöntekijöille tiedottamisessa. Siten uusi velvoite ei lisää käyttäjäyrityksen kustannuksia. Vähäisiä kustannuksia ja hallinnollista lisätyötä voi aiheutua tilanteissa, joissa yrityksen nykyinen tiedottamistapa ei käytännössä turvaa vuokratyöntekijälle tiedonsaantia vapautuvista työpaikoista. 

Käyttäjäyrityksen velvollisuus tarjota yhteisiä palveluja ja järjestelyjä myös vuokratyöntekijöilleen ja velvoite antaa tieto käyttäjäyrityksen soveltamasta sitovasta ja yleisesti sovellettavasta käytännöstä eivät aiheuttane käyttäjäyrityksille lisäkustannuksia. Velvollisuuden täyttäminen ei edellytä käyttäjäyritykseltä erityisiä järjestelyitä, koska kyse on palveluista ja järjestelyistä, jotka ovat aluksella jo käyttäjäyrityksen omien työntekijöiden käytössä. Lisäksi vuokratyöntekijöitä käytetään merenkulussa vähän. 

Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä toimivassa merimiesasiain neuvottelukunnassa, jossa ovat edustettuina työ- ja elinkeinoministeriön lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö sekä merenkulkualan työmarkkinajärjestöt. Hallituksen esitystä on käsitelty työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä toimivassa Suomen ILO -neuvottelukunnassa. 

Esityksestä on myös pyydetty lausuntoja merimiesasiain neuvottelukunnassa edustettuina olevilta järjestöiltä ja ministeriöiltä, vakuutusyhtiö Alandialta sekä Finanssialan Keskusliitolta. Hallituksen esityksen valmistelua varten on pyydetty lausunnot Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry:ltä, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:ltä, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry:ltä ja Akava ry:ltä sekä Ahvenanmaan maakuntahallitukselta. 

Lausunnoissa esitetyt huomiot on otettu jatkovalmistelussa huomioon. 

Yksityiskohtaiset perustelut

Lakiehdotuksen perustelut

1.1  Laki merityötä koskevan vuoden 2006 yleissopimuksen ohjeistoon vuonna 2014 tehtyjen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

1 §. Pykälä sisältäisi säännöksen siitä, että merityötä koskevan vuoden 2006 yleissopimuksen ohjeiston vuoden 2014 muutosten lainsäädännön alaan kuuluviat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut. 

2 §. Pykälän mukaan yleissopimuksen ohjeiston muutokset tulevat voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. 

1.2  Merityösopimuslaki

2 luku Työnantajan velvollisuudet

5 §.Vapautuvista työpaikoista tiedottaminen. Pykälää ehdotetaan täydennettäväksi siten, että siinä säädettäisiin käyttäjäyrityksen velvollisuudesta ilmoittaa myös vuokratyöntekijöilleen yrityksessä vapautuvista työpaikoista samoin menettelyin kuin yrityksessä menetellään vapautuvista työpaikoista sen omille työntekijöille tiedottamisessa. Siten käyttäjäyrityksen vuokratyöntekijät saatettaisiin samaan asemaan suoraan käyttäjäyrityksen palveluksessa olevien määräaikaisten ja osa-aikaisten työntekijöiden kanssa. 

Säännöksellä on tarkoitus panna täytäntöön vuokratyödirektiivin 6 artiklan 1 kohta. Tarkoituksena on edistää vuokratyöntekijöiden työllistymistä käyttäjäyrityksessä. Ehdotettu muutos vastaa sisällöltään vuokratyödirektiivin tavoitteita. 

Käyttäjäyrityksen valitsema tiedottamistapa soveltuu lähtökohtaisesti myös vuokratyöntekijöille tiedottamiseen. Käyttäjäyrityksen on huolehdittava työvoiman vuokraustilanteissa siitä, että yrityksen valitsema tiedottamistapa on sellainen, että myös vuokratyöntekijät voivat käytännössä saada tiedon vapautuvista työpaikoista. 

8 §.Vuokrattujen työntekijöiden työsuhteissa sovellettava työehtosopimus. Pykälän 1 momentin mukaan vuokratyöntekijän työsuhteessa sovelletaan käyttäjäyritystä sitovaa työehtosopimusta tai jos sellaista ei ole, niin yleissitovaa työehtosopimusta. Nyt pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädettäisiin vuokrattujen työntekijöiden työehtojen määräytymisestä tilanteessa, jossa ei ole käyttäjäyritystä velvoittavaa työehtosopimusta. Vuokratyödirektiivin toimeenpano edellyttää, että tällaisissa tilanteissa on noudatettava direktiivin yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, josta säädetään vuokratyödirektiivin 5 artiklan 1 kohdassa. Vuokratyöntekijän keskeisten työsuhteen ehtojen on tällöinkin vastattava käyttäjäyrityksen omien työntekijöiden työsuhteen ehtoja. 

Vuokratyödirektiivin 3 artiklan 1 f kohdan mukaan keskeisillä työehdoilla tarkoitetaan laeissa, asetuksissa, hallinnollisissa määräyksissä, työehtosopimuksissa ja/tai muissa käyttäjäyrityksessä voimassa olevissa sitovissa ja yleisissä säännöksissä säädettyjä työehtoja, jotka liittyvät työaikaan, ylitöihin, taukoihin, lepoaikoihin, yötyöhön, lomiin ja yleisiin vapaapäiviin ja palkkaan. 

Vuokratyödirektiivissä ei ole määritelty palkan käsitettä. Toisaalta se on määritelty Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 157 artiklassa ja myös unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään määritellyt, mistä palkka muodostuu. Omaksuttu palkan käsite on laaja. Sen mukaan palkkaan voi kuulua peruspalkan lisäksi erilaisia lisiä, kuten ilta-, vuoro- ja olosuhdelisiä. Palkan käsitteeseen kuuluvat myös ylityökorvaukset, ikälisät ja bonuspalkka. Merityösopimuslain säännökset työstä maksettavasta vastikkeesta ovat riittävät vuokratyödirektiivin täytäntöönpanon kannalta. Käytännössä vuokratyöntekijän palkka määräytyy työhön sovellettavan työehtosopimuksen perusteella. 

Jos vuokratyöhön ei sovelleta mitään pykälän 1 momentissa tarkoitettua työehtosopimusta, vuokratyöhön olisi sovellettava käyttäjäyritystä sitovaa muuta normistoa. Vuokratyödirektiivissä tarkoitettuja käyttäjäyritystä sitovia ja yleisesti sovellettavia sääntöjä voivat olla esimerkiksi yritystä sitovat yrityskohtaiset palkkausjärjestelmät tai myös yrityksessä yleisesti sovellettava vakiintunut käytäntö. Oleellista on se, että kyse on käyttäjäyritystä sitovasta ja myös yleisesti sovellettavasta järjestelmästä. 

Ruotsinkielisen lain 2 luvun 8 §:n 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi kielellinen täsmennys säännöksen asiasisältöä kuitenkaan muuttamatta. 

8 a §.Vuokratun työntekijän oikeus käyttäjäyrityksen palveluihin ja järjestelyihin. Lain 2 lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 8 a §, jossa säädettäisiin käyttäjäyrityksen velvollisuudesta tarjota vuokratyöntekijöille mahdollisuutta käyttää palveluja ja yhteisiä tiloja samoin ehdoin kuin käyttäjäyrityksen omilla työntekijöillä on. Tällaista velvollisuutta ei kuitenkaan olisi, jos vuokratyöntekijöiden ja käyttäjäyrityksen omien työntekijöiden erilainen kohtelu olisi perusteltavissa objektiivisilla syillä. 

Vuokratyödirektiivin 6 artiklan 4 kohdassa mainitaan esimerkkeinä tällaisista palveluista erityisesti ruokalapalvelut sekä lastenhoito- ja kuljetusjärjestelyt, jotka tulisi antaa myös vuokratyöntekijöille samoin ehdoin kuin suoraan käyttäjäyrityksen palveluksessa oleville työntekijöille. Kyse voi olla myös muista palveluista tai järjestelyistä, koska direktiivin 6 artiklan 4 kohdassa mainitut palvelut ja järjestelyt ovat esimerkinomaisia. 

Merenkulussa nuo direktiivissä mainitut palvelut ja järjestelyt eivät käytännössä ole merkityksellisiä. Tämä johtuu pitkälti työn luonteesta ja sekä siitä, että laivaväen työ- ja asuinympäristöstä sekä ruokahuollosta aluksella annetun lain (395/2012) mukaan aluksella työskentelevillä on työjakson aikana oikeus maksuttomaan ruokailuun. Myös suomalaisilla aluksilla työskentelevien työntekijöiden oikeudesta matkustaa kotoaan alukselle ja alukselta kotiin työnantajan kustannuksella on säädetty merityösopimuslain 3 luvussa. Toisaalta aluksilla työskenteleville työntekijöille voi olla tarjolla monenlaisia muita kuin direktiivissä nimenomaisesti mainittuja palveluja ja järjestelyjä esimerkiksi aluksella vietettävää vapaa-aikaa varten. 

Edellä mainituista syistä ei ole tarkoituksenmukaista yksilöidä palveluja ja järjestelyjä, joita käyttäjäyrityksen järjestämisvelvollisuus koskisi. Työsuhde-eduiksi katsottavat palvelut ja järjestelyt eivät kuuluisi järjestämisvelvollisuuden piiriin. Säännöksessä tarkoitettu järjestämisvelvollisuus ei myöskään käsittäisi esimerkiksi käyttäjäyrityksen tarjoamaa työterveyshuoltoa, koska työterveyshuollon järjestämisvelvoite kuuluu vuokratyöntekijän omalle työnantajalle, työvoiman vuokrausyritykselle. 

Säännöksen tarkoituksena on edistää vuokratyöntekijöiden yhdenvertaista kohtelua nimenomaan työpaikalla käytössä olevien yhteisten tilojen ja järjestelyjen suhteen ja siten edistää työpaikan sosiaalisia suhteita käyttäjäyrityksen omien ja vuokratyöntekijöiden välillä. 

Säännöksessä mainituilla järjestelyillä ja palveluilla tarkoitettaisiin käyttäjäyrityksen työntekijöilleen tarjoamia, lähinnä pysyvämpiä tai pidempiaikaisia järjestelyjä tai etuja, joita työntekijöillä on mahdollisuus halutessaan käyttää yrityksen yleisesti soveltaman käytännön ja periaatteiden mukaisesti. Mahdollisuus käyttää työpaikan harrastetiloja tai vastaavia järjestelyjä on tyypillinen tällainen säännöksessä tarkoitettu etuus tai järjestely. Mahdollisuus saunomiseen, uima-altaan tai kuntosalin käyttöön olisivat säännöksessä tarkoitettuja etuja ja järjestelyjä, joihin vuokratyöntekijöillä tulisi olla samanlainen pääsy kuin muilla aluksella työtä tekevillä työntekijöillä on. 

13 luku Erinäiset säännökset

13 a §.Kotimatkaoikeuksien ja sairastuneen tai loukkaantuneen työntekijän taloudellisen aseman turvaaminen. Pykälä on uusi, ja siinä säädettäisiin työnantajan velvollisuudesta ottaa ja pitää voimassa vakuutus tai muu rahavakuus säädettyjen kotimatkaoikeuksien ja sairastuneen tai loukkaantuneen työntekijän taloudellisen aseman turvaamiseksi. Pykälän 1 momentissa yksilöitäisiin tilanteet ja kustannukset, joita varten vakuutus tai muu rahavakuus pitäisi järjestää. Velvollisuus koskisi kaikkia aluksia silloin, kun ne liikennöivät Suomen aluevesirajojen ulkopuolella. Merkitystä ei siis olisi sillä, että alus pääsääntöisesti liikennöi kotimaanliikenteessä. 

Vakuutus tai muu rahavakuus olisi olemassa vain merityöyleissopimuksen kotimatkoja koskevassa säännössä 2.5 ja varustamon vastuuta koskevassa säännössä 4.2 määriteltyjen tilanteiden varalta. Näissä tilanteissa on kyse siitä, että työnantaja ei huolehdi merityöyleissopimuksen tai työnsopimuksen mukaisista työntekijöiden kotimatkoja koskevista velvoitteistaan eikä maksa työntekijän kotimatkoja tai jättää tämän ilman tarvittavaa ylläpitoa ja tukea taikka yksipuolisesti katkaisee siteensä työntekijään. 

Vakuutuksen tai muun rahavakuuden tulisi kattaa työntekijöiden kotimatkakustannukset lain 3 luvun 2 §:ssä säädetyssä laajuudessa. Turvattaviin kotimatkakustannuksiin kuuluisivat myös matkan aikainen sairaanhoito sekä ylläpito. Lisäksi vakuutuksen tai muun rahavakuuden tulisi olla riittävä kattamaan työntekijöiden maksamattomat palkat enintään neljältä kuukaudelta. 

Merityösopimuslain 2 luvun 10—13 §:ssä säädetään työnantajan velvollisuudesta maksaa sairausajan palkkaa, sairausajan palkkaa vastaavaa korvausta työsuhteen päättyessä, velvollisuudesta huolehtia sairastuneen työntekijän hoidosta sekä vastata sairaudesta aiheutuvista kustannuksista. Työnantajalla olevan vakuutuksen tai muun rahavakuuden tulisi kattaa myös nämä työnantajan maksettavaksi kuuluvat kustannukset silloin, kun työntekijä on sairastunut tai loukkaantunut aluksella työskentelyn aikana. Jos loukkaantuminen tai sairastuminen tapahtuu työntekijän tasoittumisvapaan tai esimerkiksi vuosiloman aikana, työnantaja olisi vastuussa sairastuneen työntekijän hoidosta ja kustannuksista lain 2 luvun 10—13 §:ssä säädetyin tavoin, mutta vakuutuksen tai muun rahavakuuden ei tarvitsisi näitä kustannuksia kattaa. 

Merityösopimuslain 13 luvun 12 §:n 3 momentin perusteella työnantajalla on velvollisuus maksaa ulkomaanliikenteessä työskennelleen työntekijän hautaamisesta aiheutuvat välittömät kustannukset, jos työntekijä kuollessaan olisi ollut oikeutettu työnantajan maksamaan 2 luvun 13 §:n mukaiseen sairaanhoitoon. Työnantajan vakuutuksesta tai muusta rahavakuudesta hautauskustannuksia korvattaisiin tätä rajoitetummin. Työntekijän omaisilla olisi oikeus saada korvausta hautauskustannuksista vain, jos työntekijä kuolee aluksella työskentelyn aikana. 

Pykälän 2 momentin mukaan työntekijällä olisi oikeus saada maksu suoraan vakuutuksesta tai muusta rahavakuudesta. Työntekijä voisi kääntyä suoraan vakuutuksen myöntäjän tai muun rahavakuuden tarjoajan puoleen vaatimuksensa esittämistä varten. Muun muassa tästä syystä työnantajan olisi pidettävä todistus vakuutuksesta tai muusta rahavakuudesta työntekijöiden nähtävillä aluksella. Tätä koskeva säännös olisi ehdotuksen mukaan lain 13 luvun 15 §:ssä. 

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vakuutuksen tai muun rahavakuuden voimassaolon päättymisestä kesken vakuutus- tai voimassaolokauden. Vakuutus tai muu rahavakuus voisi sopimuksen voimassaoloaikana lakata olemasta voimassa aikaisintaan 30 päivän kuluttua siitä päivästä, jona kirjallinen ilmoitus voimassaolon lakkaamisesta on tullut työsuojeluviranomaiselle. 

15 §.Nähtävänäpito. Lain 13 luvun 15 §:ssä säädetään työpaikalla työntekijöiden nähtävänä pidettävistä asiakirjoista. Nyt pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, joka velvoittaisi pitämään nähtävänä myös todistuksen kotimatkaoikeuksien ja sairastuneen tai loukkaantuneen työntekijän taloudellisen aseman turvaamiseksi otetun vakuutuksen tai muun rahavakuuden voimassaolosta. Vastaava velvollisuus asiakirjan pitämisestä nähtävänä olisi myös varustamolla 17 §:n 2 momentin ja laivanisännällä 17 a §:n 2 momentin mukaisesta vakuutuksesta tai muusta rahavakuudesta. 

Todistuksen asiasisältö määräytyisi merityöyleissopimuksen liitteiden A5-I ja A4-I mukaisesti. Todistuksista olisi siis käytävä ilmi laivanvarustajan ja aluksen nimi, aluksen rekisteröintisatama, radiokutsutunnus ja IMO-tunnistenumero sekä rahavakuuden tarjoajan nimi ja osoite, merenkulkijan vaatimusten käsittelystä vastaavan henkilön tai tahon yhteystiedot ja vakuuden voimassaoloaika. Lisäksi todistuksessa pitäisi olla vakuuden tarjoajan vakuutus siitä, että vakuus täyttää merityöyleissopimuksen vaatimukset. 

17 §.Vastuu työnantajan velvollisuuksista eräissä tapauksissa. Pykälän 1 momentissa asetetaan varustamo työntekijän työnantajan ohella vastuuseen lain 3 luvussa säädetyistä vapaista kotimatkoista ja työntekijän alukselle jääneen omaisuuden hoidosta 12 §:n 3 momentissa säädetyn mukaisesti. Edelleen varustamo vastaa työnantajan lisäksi työntekijän sairaanhoidosta ja hautauksesta siten kuin lain 2 luvun 12 ja 13 §:ssä sekä 13 luvun 12 §:ssä säädetään. 

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, joka velvoittaisi varustamon ottamaan ja pitämään voimassa vakuutuksen tai muun rahavakuuden maksuvelvollisuuksiensa täyttämiseksi siten kuin 13 luvun 13 a §:ssä säädetään. Varustamon vastuu olisi kuitenkin suppeampi kuin mainitussa pykälässä työnantajalle asetettava velvollisuus sen johdosta, ettei varustamolla ole palkanmaksuvelvollisuutta toisen työnantajan palveluksessa oleville työntekijöille. 

Velvollisuus vakuutuksen ottamiseen tai muun rahavakuuden järjestämiseen olisi myös suppeampi kuin mitä on pykälän 1 momentin mukainen varustamon vastuu. Varustamolla ei olisi ehdotuksen mukaan velvollisuutta ottaa vakuutusta tai järjestää rahavakuutta työntekijän alukselle jäänyttä omaisuutta varten. 

Varustamon vakuuttamisvelvollisuus tai muun rahavakuuden järjestämisvelvollisuus käsittäisi siis merityösopimuslain 13 luvun 13 a §:ssä säädettäväksi ehdotetuin tavoin 3 luvun 2 §:n mukaiset työsuhteen päättyessä tehtävät kotimatkat sekä 2 luvun 12 ja 13 §:ään perustuvat sairaanhoitokustannukset, jos sairastuminen tai loukkaantuminen tapahtuu aluksella työskentelyn aikana. Sen sijaan varustamon vakuuttamisvelvollisuus tai muun rahavakuuden asettamisvelvollisuus ei ulottuisi merityösopimuslain 2 luvun 10 ja 11 §:n mukaiseen sairausajan palkkaan ja sitä vastaavaan työsuhteen päättyessä maksettavaan korvaukseen. Vakuuden järjestämisvelvollisuus ei koskisi myöskään työsuhteen kestäessä tehtäviä lain 3 luvun 1 §:ssä säädettyjä matkoja. 

Varustamon velvollisuus ottaa vakuutus tai järjestää muu rahavakuus hautauskustannusten maksamisen turvaamiseksi olisi rajoitetumpi kuin mikä on varustamon vastuu korvata tällaisia kustannuksia pykälän 1 momentin nojalla. Vastuu rajoittuisi samoin kuin työntekijän oman työnantajan kohdalla vain tilanteisiin, joissa työntekijä menehtyy aluksella työskentelyn aikana. 

Työntekijän oikeudesta hakea korvausta suoraan vakuutuksen tai muun rahavakuuden antajalta samoin kuin näiden järjestelyjen voimassaoloon liittyvistä asioista on voimassa, mitä säädetään 13 a §:ssä. Vastaavasti velvollisuus olisi olemassa vain siltä osin kuin alus liikennöi Suomen ulkopuolella. 

17 a §. Laivanisännän vastuu aluksella ilman työsopimusta työskentelevistä. Pykälän 1 momentin mukaan laivanisäntä vastaa muun muassa aluksella ilman työsopimusta työskentelevän henkilön työnteon päättyessä tehtävistä kotimatkoista syntyvistä kustannuksista sekä sairastuneen henkilön hoidosta aluksella. Aluksella annettava sairaanhoito käsittää lääkärin määräämän hoidon siihen liittyvine matkoineen, lääkkeet ja ylläpidon. Tarvittaessa sairastunut tai loukkaantunut on toimitettava hoidettavaksi maihin. 

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös laivanisännän velvollisuudesta ottaa ja pitää voimassa vakuutus tai muu rahavakuus 1 momentin mukaisten matka- ja hoitokustannusten maksamisen vakuudeksi siten kuin 13 a §:ssä säädetään. Viimeksi mainitussa pykälässä säädettävin tavoin velvollisuus ottaa vakuutus tai järjestää muu rahavakuus olisi olemassa silloin, kun alus liikennöi Suomen ulkopuolella. Mitä 13 a §:ssä säädettäisiin oikeudesta esittää vaatimukset suoraan vakuutuksen tai muun rahavakuuden antajalle sekä järjestelyjen voimassaoloon liittyvistä asioista soveltuisivat myös tässä pykälässä säädettyihin vakuusjärjestelyihin. 

Voimaantulo

Merityötä koskevan vuoden 2006 yleissopimuksen ohjeiston vuoden 2014 muutokset tulevat kansainvälisesti voimaan 18 päivänä tammikuuta 2017. Laki yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaan saattamisesta tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Tarkoitus on, että mainittu laki ja merityösopimuslakiin ehdotetut muutokset tulevat voimaan samanaikaisesti yleissopimuksen ohjeiston muutosten kansainvälisen voimaantulon kanssa. 

Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. 

Perustuslakivaliokunta on katsonut, että kansainvälisen sopimuksen määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkun perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on olemassa lain säännöksiä tai siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Merityöyleissopimuksen ohjeiston kotimatkaa koskevat säännön 2.5 määräykset on Suomessa pantu täytäntöön merityösopimuslain 3 luvun 2 §:n säännöksillä. Varustamon vastuuta koskevat ohjeiston säännön 4.2 määräykset on pantu täytäntöön samaisen lain 2 luvun 10 ja 13 §:n säännöksillä sekä 13 luvun 12 ja 17 a §:n säännöksillä. 

Kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan riippumatta siitä, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp). 

Merityöyleissopimuksen sääntöjen 2.5 (kotimatka) ja 4.2 (laivanvarustajan vastuu) määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, koska niistä on säännökset merityösopimuslaissa. Nyt ehdotettavat merityösopimuslain muutokset kuuluvat Suomen toimivaltaan. Niistä ei ole säädetty EU:ssa eivätkä ne kuulu myöskään Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. 

Merityöyleissopimuksen sitovien ohjeiden muutokset eivät sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen muutokset voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus laiksi sen voimaansaattamisesta sekä eräiden aiempien yleissopimusten voimaansaattamisesta voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että  

eduskunta hyväksyisi merityötä koskevan vuoden 2006 yleissopimuksen ohjeistoon vuonna 2014 tehdyt muutokset 
Ponsiosa 

Edellä esitetyn perusteella ja koska merityötä koskevan vuoden 2006 yleissopimuksen ohjeiston vuoden 2014 muutokset sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset: 

Lakiehdotukset

1. Laki merityötä koskevan vuoden 2006 yleissopimuksen ohjeistoon vuonna 2014 tehtyjen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään 
1 § 
Merityötä koskevan vuoden 2006 yleissopimuksen ohjeistoon Genevessä 11 päivänä kesäkuuta 2014 tehtyjen lainsäädännön alaan kuuluvien muutosten määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut. 
2 § 
Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. 
 Lakiehdotus päättyy 

2. Laki merityösopimuslain 2 ja 13 luvun muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
muutetaan merityösopimuslain (756/2011) 2 luvun 5 ja 8 §, 13 luvun 15, 17 ja 17 a §, sellaisena kuin niistä on 13 luvun 17 a § laissa 139/2012 sekä 
lisätään 2 lukuun uusi 8 a § ja 13 lukuun uusi 13 a § seuraavasti: 
2 luku 
Työnantajan velvollisuudet 
5 § 
Vapautuvista työpaikoista tiedottaminen 
Työnantajan on ilmoitettava vapautuvista työpaikoistaan yleisesti yrityksessä tai työpaikalla omaksutun käytännön mukaisesti varmistaakseen, että myös osa-aikaisilla ja määräaikaisilla työntekijöillä on samat mahdollisuudet hakeutua näihin työpaikkoihin kuin vakituisilla ja kokoaikaisilla työntekijöillä. Käyttäjäyrityksen on vastaavia menettelyjä noudattaen ilmoitettava vapautuvista työpaikoistaan myös vuokraamilleen työntekijöille. 
8 § 
Vuokrattujen työntekijöiden työsuhteissa sovellettava työehtosopimus 
Jos työnantaja on vuokrannut työntekijänsä käyttäjäyrityksen työhön, vuokratun työntekijän työsuhteessa on sovellettava vähintään käyttäjäyritystä sitovan 6 §:n 3 momentissa tarkoitetun tai yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä. 
Jos vuokratun työntekijän työsuhteessa ei sovelleta 1 momentissa tarkoitettua työehtosopimusta, vuokratun työntekijän palkkaa, työaikaa ja vuosilomia koskevien ehtojen on oltava vähintään käyttäjäyritystä sitovien ja siellä yleisesti sovellettavien sopimusten tai käytäntöjen mukaiset. 
8 a § 
Vuokratun työntekijän oikeus käyttäjäyrityksen palveluihin ja järjestelyihin 
Vuokratulla työntekijällä on oikeus käyttäjäyrityksen työntekijöilleen tarjoamiin palveluihin ja yhteisiin järjestelyihin samoin ehdoin kuin käyttäjäyrityksen työntekijöillä, jollei erilainen kohtelu ole perusteltua puolueettomista syistä. Käyttäjäyritys ei kuitenkaan ole velvollinen taloudellisesti tukemaan vuokratun työntekijän palvelujen ja järjestelyjen käyttöä. 
13 luku 
Erinäiset säännökset 
13 a § 
Kotimatkaoikeuksien ja sairastuneen tai loukkaantuneen työntekijän taloudellisen aseman turvaaminen 
Aluksen liikennöidessä Suomen aluevesirajojen ulkopuolella työnantajan on otettava ja pidettävä voimassa vakuutus tai asetettava muu rahavakuus työntekijöiden kotimatkaoikeuksien ja sairastuneiden tai loukkaantuneiden työntekijöiden taloudellisen aseman turvaamiseksi Kansainvälisen työjärjestön merityötä koskevan yleissopimuksen (SopS 52/2013), jäljempänä merityöyleissopimus, ohjeiston säännöissä 2.5 ja 4.2 tarkoitetuissa tilanteissa. Vakuutuksen tai muun rahavakuuden tulee kattaa: 
1) työntekijöiden 3 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta kotimatkasta aiheutuvat matkakustannukset ylläpitoineen ja matkan aikainen sairaanhoito; 
2) työntekijöiden työsuhteesta johtuvat saatavat enintään neljän kuukauden ajalta; 
3) 2 luvun 10—13 §:n perusteella työnantajan maksettaviksi kuuluvat palkat, kustannukset ja korvaukset, jos työntekijä sairastuu tai loukkaantuu aluksella työskentelyn aikana; sekä 
4) 13 luvun 12 §:n 3 momentin perusteella työnantajan maksettavaksi kuuluvat hautauskustannukset, kun työntekijä kuolee aluksella työskentelyn aikana. 
Työntekijällä on oikeus saada maksu suoraan vakuutuksesta tai muusta rahavakuudesta. 
Vakuutus tai muu rahavakuus saa lakata olemasta voimassa aikaisintaan 30 päivän kuluttua siitä päivästä, jona kirjallinen ilmoitus voimassaolon lakkaamisesta on tullut työsuojeluviranomaiselle. 
15 § 
Nähtävänäpito 
Työnantajan on pidettävä tämä laki ja 2 luvun 6 §:ssä tarkoitettu yleissitova työehtosopimus työntekijöiden vapaasti saatavilla aluksella. 
Aluksella on pidettävä voimassa oleva merityöyleissopimuksen mukainen merityösertifikaatti, merityöehtojen noudattamista koskeva ilmoitus ja merityötä koskevan yleissopimuksen liitteiden A2-I ja A4-I mukainen todistus 13 a §:n, 17 §:n 2 momentin ja 17 a §:n 2 momentin mukaisesta vakuutuksesta tai muusta rahavakuudesta työntekijöiden nähtävinä. 
Ulkomaanliikenteessä toimivissa aluksissa asiakirjojen on oltava nähtävillä myös englanninkielisinä. 
17 § 
Vastuu työnantajan velvollisuuksista eräissä tapauksissa 
Vaikka työntekijä on työsuhteessa muuhun työnantajaan kuin varustamoon, varustamo on työnantajan lisäksi vastuussa työntekijän vapaista kotimatkoista, työntekijän alukselle jääneestä omaisuudesta ja työntekijän sairaanhoidosta ja hautaamisesta. 
Varustamon on otettava ja pidettävä voimassa vakuutus tai asetettava muu rahavakuus 1 momentissa tarkoitettujen työntekijöiden 13 a §:ssä tarkoitettujen kotimatkakustannusten ja hoito- ja hautauskustannusten maksamisen turvaamiseksi. 
17 a § 
Laivanisännän vastuu aluksella ilman työsopimusta työskentelevistä 
Jos aluksella tehdään työtä, joka ei perustu työsopimukseen, laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta annetun lain (1687/2009) 2 §:n 9 kohdassa tarkoitettu laivanisäntä vastaa siitä, että aluksella työtä tekevän kanssa tehdään kirjallinen sopimus, josta käyvät ilmi vastaavat asiat kuin tämän lain 1 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan työsopimuksesta on käytävä ilmi. Laivanisäntä vastaa myös siitä, että työtä aluksella ilman työsopimusta tekevään sovelletaan, mitä 1 luvun 3 §:n 3—5 momentissa, 2 luvun 12 §:ssä, 3 luvun 2 ja 3 §:ssä sekä 13 luvun 16 §:ssä säädetään. 
Laivanisännän on otettava ja pidettävä voimassa vakuutus tai asetettava muu rahavakuus 1 momentissa tarkoitettujen työntekijöiden 13 a §:ssä tarkoitettujen kotimatka- ja hoitokustannusten maksamisen turvaamiseksi. 
 Voimaantulopykälä tai –säännös alkaa 
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . 
 Lakiehdotus päättyy 
Helsingissä 29 päivänä syyskuuta 2016 
PääministeriJuhaSipilä
Oikeus- ja työministeriJariLindström