2.1.1
Yleistä
Luonnontuotteiden teollinen talteenotto Suomessa on vuodesta 2005 lähtien nojautunut voimakkaasti Thaimaasta Suomeen kutsuttaviin kerääjiin. Alusta asti kerääjien ansiot ovat puhuttaneet ja vuosien varrella on noussut esiin ihmiskauppaepäilyjä, joista osa on johtanut syyteharkintaan ja tuomioon. Syksyllä 2022 marja-alalla paljastui taas laaja-alainen ihmiskauppaepäily, joista nostettiin syytteet kevättalvella 2024; asianomistajia on yhteensä 170. Myös syksyllä 2023 paljastui uusia rikosepäilyjä. Ihmiskauppaepäilyissä on kyse siitä, että kerääjien epäillään joutuneen pakkotyön uhreiksi. Syytteiden mukaan heidät on muun muassa pakotettu tekemään todella pitkiä työpäiviä, heille ei ole annettu riittävästi ruokaa ja tarjottu ruoka on ollut laadultaan huonoa. Heitä on myös uhkailtu ja heitä on kielletty ottamaan yhteyttä viranomaisiin. Ansiot ovat jääneet pieniksi ja jotkut kerääjät ovat jäänet jopa tappiolle matkoista.
Vuosien varrella eri työryhmät ja selvitykset ovat yrittäneet pureutua ongelmaan. Myös työneuvostolle on tehty lausuntopyyntöjä kannan saamiseksi siihen, täyttyykö työsuhteen tunnusmerkistö luonnonmarjanpoiminnassa. Sen käsiteltävänä olleessa kahdessa tapauksessa
Työneuvoston lausunto 3.6.2010 TN 1438-10 ja työneuvoston lausunto 24.6.2014 TN 1458-14.
työneuvosto päätyi kuitenkin erinäisistä syistä siihen, ettei työsuhteen tunnusmerkistö niissä tapauksissa täyttynyt.
Marjanpoimijoiden tilanteeseen haluttiin kuitenkin parannuksia, ja työ- ja elinkeinoministeriö ja ulkoministeriö teettivät vuonna 2014 selvityksen kehittämisvaihtoehdoista.
Wallin Markku: Ehdotuksia ulkomaalaisten metsämarjanpoimijoiden olosuhteisiin liittyvien epäkohtien korjaamiseksi, 28.2.2014.
Selvityksessä suositeltiin joko työsuhteeseen siirtymistä kausityödirektiivin puitteissa tai erillislakiratkaisua. Suosituksia ei kuitenkaan sellaisinaan toimeenpantu selvityksen valmistuttua.
Sen sijan solmittiin niin sanottu aiesopimus marjayrittäjien, työ- ja elinkeinoministeriön ja ulkoministeriön välillä, jonka tarkoituksena oli, että poimijoiden sekä poiminnan tuki- ja huoltohenkilöstön oikeusasema ja ansaintamahdollisuudet paranisivat ja toisaalta marjayritysten liiketoimintaedellytykset tasapuolistuisivat.
Aiesopimusmenettelyn lisäksi työ- ja elinkeinoministeriö neuvotteli kerran vuodessa Thaimaan viranomaisten kanssa sopiakseen Thaimaan vuosittain myöntämien luonnontuotteiden keräämiseen Suomessa tarkoitettujen maastapoistumisviisumeiden määrästä, joka muodosti marjankerääjien kokonaiskiintiön. Thaimaan viranomaisille neuvotteluissa annettu Suomen kiintiöesitys perustui ulkomaisia luonnonmarjankerääjiä Suomeen kutsuvien yritysten esittämiin tarpeisiin. Neuvotteluiden päätyttyä ministeriö toimitti tiedon neuvotteluiden lopputuloksena vahvistetusta kiintiöstä Pohjois-Pohjanmaan työ- ja elinkeinotoimistoon, joka jakoi kiintiön yritysten kesken. Tämä järjestely jatkui marjalain säätämisen jälkeen samanlaisena aina kesään 2022 asti.
Suomen suurlähetystö Bangkokissa käsitteli hakemukset ja teki viisumipäätökset viisumisäännöstön mukaisesti. Käytäntönä oli, että edustusto huomioi TE-toimiston yrityksille antamat viisumi-suosituslausunnot kerääjien viisumipäätösten käsittelyssä. Vastaavasti thaimaalaisia kerääjiä Suomeen kutsuva yritys on huomioinut TE-toimiston viisumisuosituslausunnon kerääjien kutsumisessa, ja sen kutsumat kerääjät saattoivat jättää enimmillään yhtä monta viisumihakemusta, kuin mitä TE-toimisto oli lausunnollaan suosittanut. Kaudella 2023 luovuttiin Thaimaan viranomaisten kanssa kiintiöistä neuvottelusta ja sen jakamisesta.
Vuonna 2021 säädetyn marjalain tavoitteena oli parantaa luonnontuotteita keräävien ulkomaalaisten oikeudellista asemaa sekä tasapuolistaa luonnontuotealalla toimivien yritysten kilpailumahdollisuuksia.
Käytännössä aiesopimusmenettelyn aikaisia käytänteitä nostettiin marjalain säätämisen myötä lain tasolle. Tarkoituksena oli tuottaa minimisuoja poimijoille, jotka oleskelivat maassa ilman työlainsäädännön tuomaa suojaa. Laissa säädetään ensinnäkin kerääjän oikeuksista, joita on myydä keräämänsä luonnontuotteet valitsemalleen taholle, itse valita majoituksensa ja ruokahuoltonsa, itse päättää maahantulon ja maasta poistumisen ajankohdasta sekä keräämisen aikatauluttamisesta. Taatusta ansiotasosta ei sen sijaan laissa säädetä. Laissa säädetään siitä, että voidakseen kutsua kerääjiä maahan, yrityksen tulee olla luotettava siten kuin lain 5 §:ssä säädetään. Käytännössä luotettavuusarvio, jonka TE-toimisto tekee, pohjautuu yrityksen taloudellisten velvoitteiden hoitamiseen.
Lain 6 §:ssä säädetään yrityksen velvollisuuksista suhteessa kerääjiin. Velvollisuuksia ovat mm. perehdyttää kerääjä luonnontuotteiden keräämiseen ja olosuhteisiin Suomessa, luonnontuotekeruualan toimijan ja kerääjän keskinäisiin oikeudellisiin suhteisiin, kerääjän oikeuksiin ja velvollisuuksiin Suomessa, jokaisenoikeuksiin sekä neuvoviin ja oikeusturvaa antaviin tahoihin. Lisäksi toimijan tulee seurata satotilannetta ja myötävaikuttaa keräämiseen siten, että kerääjällä on mahdollisuus mahdollisimman suureen ansioon. Toimijan tulee myös pitää kerääjälle tarjolla majoitus sekä asianmukainen ruokahuolto, tarjota kerääjälle asianmukainen ajoneuvo sekä keruuvälineet ja –varusteet. Toimijan on huolehdittava siitä, että luonnontuotekeruualan toimijan voimassa olevat luonnontuotteiden vähimmäisostohinnat sekä kerääjältä veloitettavat kulut ovat kerääjän tiedossa, ja jo ennen kerääjän Suomeen saapumista, kun kyse on toimijasta, joka viisumia haettaessa kutsuu kerääjän maahan. Toimijan tulee myös pitää kerääjien nähtävillä viranomaisten yhteystiedot luonnontuotekeruualan toimijaa koskevan palautteen antamista varten ja ilmoittaa ennalta kerääjien tukikohtien sijainti työsuojeluviranomaisen julkisesti ilmoittamaan osoitteeseen. Lain mukaan toimijan tulee järjestää kerääjälle ajantasainen ansioiden kertymisen seuranta sekä maksaa kerääjän kaikki keruuansiot ennen kerääjän maasta poistumista. Maksuja mm. rekrytoinnista tai kohtuuttomia kustannuksia autosta ja ruuasta ei saa periä kerääjältä. Työsuojeluviranomaiselle säädetään valvontatehtävästä ja TE-toimiston tulee myös seurata lain mukaisten velvoitteiden täyttymistä ja antaa niistä lausuntoja työsuojeluviranomaiselle tai edustustolle.
Vuoden 2022 syksyn vakavien rikosepäilyjen myötä on käynyt ilmi, että marjalailla ei pystytä riittävästi vastaamaan alalla esiintyviin hyväksikäyttöongelmiin. Marjalaki on myös rakennettu sen oletuksen varaan, että kerääjät pääsääntöisesti saapuvat maahan turistiviisumilla. Tämä ei vastaa tilannetta enää vuoden 2024 satokaudellakaan. Lain 3 §:n 3 momentissa säädetään siitä, että jos kerääjän ja luonnontuotekeruualan toimijan välinen oikeussuhde täyttää työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetyt työsopimuksen tunnusmerkit, sovelletaan marjalain asemesta työsopimuslakia. Näin ollen marjalaki on toissijainen suhteessa työsopimuslakiin. Myös marjalain esitöissä (HE 42/2021 vp) on korostettu, että laki ei vaikuttaisi luonnontuotteiden keräämisen oikeudellisen luonteen määrittelemiseen. Lakia sovellettaisiin silloin, kun ei katsota olevan kyse työsuhteesta. Jos kyse on työsuhteesta, sovellettaisiin työlainsäädäntöä samoin kuin nykyisinkin, ja ehdotettu laki syrjäytyisi.
Tässä esityksessä ehdotettavien muutosten myötä on tarkoitus, että luonnonmarjanpoimintaan kolmansista maista saapuvat olisivat jatkossa pääasiassa työsuhteista kausityöntekijöitä. Näin ollen marjalain merkitys olisi jatkossa rajallinen, mutta sitä kehittämällä voitaisiin edelleen parantaa niiden poimijoiden asemaa, jotka eivät ole työsuhteisia. Marjalakiin mahdollisesti tarvittavia muutoksia avataan tarkemmin
luonnonmarjanpoimijoiden aseman parantamista koskevan työryhmän loppuraportissa
(6.5.2024). Niitä kuvataan kuitenkin pääpiirteissään myös tässä esityksessä, koska havaitut puutteet ovat osaltaan olleet syynä siihen, että tämän esityksen mukaiset muutokset on katsottu tarpeellisiksi.
Muutostarpeita on kohdistunut esimerkiksi luotettavuusarvioinnin kehittämiseen. Luotettavuusarvioinnissa on tällä hetkellä haasteellista ottaa huomioon ilmi tulleita ihmiskauppaepäilyitä, muita rikosepäilyitä tai -tuomioita eikä myöskään kerääjiltä saatua tietoa muusta mahdollisesta epäasiallisesta kohtelusta tai toiminnasta. Tämä johtuu siitä, että lain mukaan arvioinnissa otetaan huomioon lähinnä yritysten taloudellinen tilanne ja taloudellisten velvoitteiden hoito. Arvioinnissa otetaan huomioon myös, jos toimija on kolmen edeltäneen vuoden aikana elinkeinotoiminnassaan toistuvasti osoittanut ilmeistä piittaamattomuutta tämän lain säännöksistä. Kynnys luotettavuuden menettämiselle tämän kriteerin perusteella on kuitenkin liian korkea (toistuvat laiminlyönnit ja pitkä seuranta-aika) ja lisäksi kriteeri koskee vain marjalain perusteella toimijalle syntyviä velvollisuuksia. Myös muun muassa työ- ja elinkeinotoimiston tiedonsaantioikeuksien osalta on todettu puutteita.
Valvonnan osalta tarkennustarpeita marjalaissa on havaittu toimijan määrittelemisen osalta, tukikohdista ilmoittamisen osalta, viranomaisten yhteystietojen nähtävällä pidon osalta, satotilanteen seurannan ja toimijan myötävaikutusvelvollisuuden keruuansioon noudattamisen osalta ja ansioiden maksamisen ja kulujen veloittamisen kiellon valvonnan osalta.
Koska kausityöhön oikeuttavat luvat halutaan saada marjanpoimijoiden käyttöön kiireellisesti jo satokaudeksi 2025, ei tämän esityksen puitteissa ole tarkoituksenmukaista ehdottaa marjalakiin muutoksia, vaan näihin tarpeisiin palataan tulevissa hankkeissa. Muutosten tekeminen on perusteltua vasta sitten, kun nähdään miten kausityölain mukaisiin oleskelulupiin siirtyminen vaikuttaa marjayritysten toimintaan. Marjalaki jää toistaiseksi nykymuodossaan voimaan tarjoamaan vähimmäissuojaa niille ulkomaalaisille, jotka itsenäisesti keräävät metsämarjoja ja jotka eivät tarvitse oleskelulupaa tai viisumia maahan saapumiseen, tai jotka jo oleskelevat Suomessa jonkin oleskeluluvan turvin, silloin kun kerääminen kuuluu marjalain soveltamisalaan (lain 2 §).
2.1.2
Kerääjien kohtaama hyväksikäyttö
Edellä todetusti osa kerääjistä on kohdannut törkeääkin hyväksikäyttöä ja jopa ihmiskauppaa. Vaikka nämä haasteet eivät ole koskeneet kaikkia kerääjiä, on hyväksikäyttö kuitenkin laajalle levinnyttä. Vuonna 2013 marjanpoimijoiden asema nousi yleiseen tietoisuuteen, kun ryhmä poimijoita teki rikosilmoituksen ihmiskaupasta. Vuosikymmenen aikana myös muita ihmiskauppaepäilyjä tuli esiin ja vuonna 2016 käräjäoikeus tuomitsi marjayrittäjän ihmiskaupasta. Asiasta valitettiin korkeimpaan oikeuteen asti, joka antoi tuomionsa vuonna 2022. Tuomiossa katsottiin, että erään marjayrityksen edustaja oli erehdyttämällä majoitusolosuhteista ja ansaintamahdollisuuksista Suomessa värvännyt 26 asianomistajaa Thaimaasta Suomeen ja saattanut heidät pakkotyöhön ja ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin. Rikokset tapahtuivat vuonna 2016. Korkeimmassa oikeudessa arvioinnissa oli kyse siitä, oliko kyseessä yksi vai useampi ihmiskaupparikos ja rangaistuksen lajivalinnasta. Yrittäjä oli tuomittu ihmiskaupasta jo käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa.
Vuoden 2022 syksyllä marja-alalla paljastui taas laaja-alainen ihmiskauppaepäily, joista nostettiin syytteet kevättalvella 2024. Asianomistajia on 170. Myös syksyllä 2023 paljastui uusia rikosepäilyjä.
Täysin kattavaa käsitystä poimijoiden olosuhteista on vaikea saada, koska he oleskelevat maassa vain lyhyen aikaa, eivätkä ole järjestelmällisesti yhteydessä viranomaisiin. Kerääjiä auttavat tahot, kuten Rikosuhripäivystys on raportoinut, että heille tulee vuosittain yhteydenottoja marjanpoimijoilta, mutta kerääjien ajautuminen auttavien tahojen pariin on hyvin sattumanvaraista, koska kaikki kerääjät eivät tiedä, miten voisivat saada apua. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän tilastojen mukaan vuonna 2023 auttamisjärjestelmän piiriin hyväksyttiin 326 uutta ihmiskaupan uhria. Pakkotyö oli yleisin ihmiskaupan muoto. Pakkotyön uhreiksi joutuneista henkilöistä 32 % oli luonnontuotteiden poimijoita ja marjatiloilla (viljellyt marjat) työskenteli 24 % uhreista. Luonnonmarjanpoimijoiden olosuhteista on rikosepäilyjen myötä raportoitu runsaasti julkisuudessa, tuoden esiin myös poimijoiden kertomuksia.
Poliisiin, Rikosuhripäivystykseen ja ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään ovat lähtökohtaisesti yhteydessä vain ne kerääjät, jotka ovat kokeneet hyväksikäyttöä tai muita ongelmia. Raportoidun hyväksikäytön laajuus kuitenkin osoittaa, että luonnonmarjanpoimintaan liittyy rakenteellisia ongelmia, jotka liittyvät erityisesti kerääjien heikkoon ja riippuvaiseen asemaan, taloudelliseen riskiin ja toisaalta työoikeudellisen tai siihen vahvuudeltaan verrattavan suojan puuttumiseen.
Poliisille, ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmälle ja Rikosuhripäivystykselle kertyneen tiedon mukaan on vaikea muodostaa täysin luotettavaa käsitystä kerääjien keskimääräisestä tulotasosta. Verovapaasta tulosta ei ole myöskään kertynyt rekisteritietoja, vaan tietoja on saatavissa vain marja-alan yritysten raportoimina (ks. tarkemmin kohta 4.2.3.3). Poimijoiden joukossa on myös sellaisia, jotka tienaavat jopa 6 000 euroa keruukaudessa, mutta he pääasiassa hyvin kokeneita poimijoita. Joka tapauksessa ansiotasoon liittyvä riski on kokonaan poimijoilla, jotka voivat itsestään riippumattomista syistä jäädä vähille ansioille tai jopa tappiolle matkastaan Suomeen.
Auttavien tahojen kohtaamilla kerääjillä ei useimmiten ole selvää kuvaa siitä, kuinka paljon kuluja heille Suomessa syntyy. Kuluja on paljon ja niitä syntyy koko ajan lisää ruuasta, polttoaineesta, auton vuokrasta, majoituksesta, poimintavälineistä, puhelimista ja vaatteista. Kerääjät eivät pysty seuraamaan ansioidensa kertymistä, eikä heillä ole reaaliaikaista käsitystä siitä, kuinka paljon he ovat tienanneet. Auttaviin tahoihin yhteydessä olleet kerääjät ovat kertoneet, että työt alkavat tyypillisesti aamuyöllä ja päättyvät myöhään illalla. Työtä on kerrottu tehtävän seitsemänä päivänä viikossa. Työpäivät ovat voineet olla jopa 18-tuntisia, eikä ruokahuoltoa ole metsässä järjestetty päivän aikana. Monet ovat uupuneet fyysisesti raskaasta työstä.
Auttajatahojen kohtaamat kerääjät ovat usein luku- ja kirjoitustaidottomia, heikosti koulutettuja ja jo kotimaassaan matalassa sosioekonomisessa asemassa. Heidän joukossaan on sekä yksin tulleita, pariskuntia että perheitä, joissa vanhemmat ovat lähteneet matkaan aikuisten lastensa kanssa. Heidät on värvätty Thaimassa koordinaattorien toimesta ja usein heille on annettu marjojen keräämisestä ja ansaintamahdollisuuksista Suomessa todellisuutta vastaamaton kuva. He ovat joutuneet ottamaan velkaa saapuakseen Suomeen, eivätkä siksi voi lopettaa poimimista ja palata kotiin kesken kauden. Usein heitä on myös uhkailtu, eikä heillä ole kykyä arvioida uhkausten uskottavuutta, koska he eivät tunne suomalaista yhteiskuntaa. He ovat myös thaimaalaisessa yhteiskunnassa heikossa asemassa, eikä heillä välttämättä ole kykyä arvioida uhkausten uskottavuutta tai toteuttamiskelpoisuutta sielläkään. Kerääjät ovat myös saattaneet allekirjoittaa sopimuksia, joiden mukaan he eivät saa ryhtyä oikeustoimiin.
Auttavien tahojen mukaan useat kerääjät luulevat olevansa työsuhteessa ja usein on olemassa kahdet erilaiset asiakirjat, yhdet Thaimaassa ja toiset Suomessa. Kerääjille on epäselvää, minkä sääntöjen perusteella toimitaan. Näin ollen koordinaattoreilla on suuri valta; toisilla heistä on omat yritykset, jonka kautta he toimivat, ja toiset ovat marjayritysten työntekijöitä. He rekrytoivat kerääjiä ja hoitavat asioita Thaimaan viranomaisten kanssa.